|
Post by submarine on Jan 14, 2009 23:34:35 GMT 3
Pyyhittyään aikansa Iksaa sai kuin saikin keihäänsä edes jonkinlaiseen edustuskuntoon. Lopuksi hän vielä sylkäisi terälle ja hinkkasi kunnolla kummankin puolen. Sillä lähti ainakin kaikkein pahin, vaikka veri ja lika istuivatkin jokaisessa lovessa, kuin naulattuina. Niistä hän ei edes koettanut saada kaikkea pois, siihen olisi tarvittu jotakin reilusti pienempää ja näppärämpää, kuin vanha lumppu. Pysykööt, ainakin varsi oli kunnossa ja kärki terävä, ja loppujen lopuksi se olikin kaikki, mitä todella tarvittiin. Hän teki ohimennen muutaman kokeilevan survaisun ilmaan, ja totesi tyytyväisenä, että yhä toimi.
Kaiken kaikkiaan Iksaa alkoi uskoa, nyt kun sai taas ajateltua järkevästi ja kipukin hieman laantui, että oli saanut kuin saanutkin todistetuksi jotakin äskeisellä. Tyttö ja... Malk eivät olleet kaiketi kylästä muutenkaan, mutta ei kukaan muukaan ollut ryntäämässä hänen kimppuunsa vielä. Muutama vartija tosin oli mennyt ohi melko läheltä ja suonut muutaman vähintäänkin vihamielisen silmäyksen, mutta eivät nämä kuitenkaan olleet tehneet mitään. Lieni kuitenkin parempi pysyä hieman syrjemmällä, rotta tiesi kyllä ihmiset tarpeeksi hyvin tajutakseen sen. Tästä haluaisi useampikin varmasti kostoa, ja hän oli lähin, jolle purkaa hieman tuntojaan. Ikävä kyllä. Hän ja rotta kaivoa vasten.
Rotasta kaivoa vasten puheenollen, Iksaan silmään se näytti hämmentyneeltä, mutta ei oikeastaan suuremmin panikoivalta enää. Tietenkin se oli hädissään, mutta se ei ainakaan koettanut pakolla ylös. Kaiketi se oli tajunnut sekä turhuuden että sen, ettei kukaan koettanut tappaa sitä. Kukaties Iksaa voisi kuin voisikin kysyä siltä jotakin vielä tänään. Malk ainakin halusi, ja tämä tuntui harvemmin pyytävän ja useammin vaativan. Iksaa kääri toisen lumpun keihäänkärjen ympärille.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 17, 2009 22:16:51 GMT 3
Zinja havahtui tosimaailmaan vasta kun Rusina näykkäisi hänen paidanhelmaansa. Tyttö käännähti ympäri ja hymyili huomatessaan muulin. Hän rapsutti sitä korvien takaa. Elikko oli edelleen hyvin järkyttyneen oloinen, mutta ainakin kaikki tavarat olivat tallella. Näin päällisin puolin tarkastellessa.
"No tuliko siitä rialista kalua enää?" Malek kysyi ja kurkkasi Zinjan yli. Tyttö nyökkäsi ja osoitti rialia sormella: "Juu, tuli. Sidoin sen haavat. Eikä pitäisi tulehtuakaan." "Tuhlasitko siihen yrttejä? Voi jumalauta sinun kanssasi, perkeleen...!" "En tuhlannut! Oli siisti haava. Puhdistin sen vedellä." Zinja selitti. Hän ei uskonut, että kummallakaan rialilla oli halu kertoa asioiden todellisesta laidasta. Tuskinpa tuo toinen edes hallitsi ihmiskieltä ja toisellakin oli selkeästi hiukan hakusessa. Ilmeisesti se kuitenkin ymmärsi paremmin, kuin puhui. Ehkä niiden kurkku ei vain sopinut sanoihin.
"Helvetin hienoa." Malek murahti ja käveli Zinjan ohi, ojentaen kätensä ja aikoen tarrata kiinni kaivoa vasten makaavan rialin niskasta. Nyt kun oli hoidettu tämäkin pakollinen paska, niin olisi aika raahata hiirulainen jonnekin muualle, kuin keskelle toria. Jos löytyisi se pormestari, voisi viedä sen sille.
|
|
|
Post by submarine on Jan 17, 2009 22:43:04 GMT 3
Iksaa ei tiennyt suuremmin, mitä olisi pitänyt seuraavaksi tehdä. Ihmisillä oli reilusti puuhaa tulien sammuttamisessa, yksi talo oli jo romahtanut ja kaikki neljä uhkasivat sytyttää koko kylän palamaan, mutta hän epäili pahasti, että auttaminen olisi huono idea. Väki tuskin jäisi kuuntelemaan selityksiä hänet nähdessään, suurimmalla osalla näistä ei varmasti ollut aavistustakaan hänestä. Ei, kaiken kaikkiaan parempi pysyä sivummalla vielä hyvä hetki. Totta puhuen häntä ei olisi edes huvittanut. Hän piti itseään oikeutettuna ainakin pieneen lepoon, olkoonkin ettei oikeastaan ollut tehnyt loppujen lopuksi kovinkaan kummia. Yleisesti ottaen siis, hänelle itselleen tässä oli paljonkin kummaa.
Hoidettuaan keihäänsä kuntoon Iksaa nosti sen olkapäälle, ja etsi säkkinsä. Sitä ei ollut kukaan vienyt, eikä siihen oltu edes kajottu vielä, mikä oli jokseenkin onnekasta. Eipä siellä paljoa ollut, mutta joka tapauksessa hänen koko omaisuutensa. Parempi olla kadottamatta, muualtakaan olisi vaikea saada. Tai no, olihan hänellä tietenkin Gruut, ja se oli suurempi omaisuus, mutta olipa säkissäkin asioita, joita oli parempi olla hukkaamatta. Siksikin, että ne olivat myös muistoja. Kaikesta huolimattakaan Iksaa ei halunnut unohtaa, kukaties hän aikoi joskus palatakin. Hän halusi pitää muistonsa, jopa sen huonoimman. Etenkin sen huonoimman. Ja tavarat olivat osa sitä.
Pikkuhiljaa alkoi torillakin olla hässäkkää, kun ihmisiä juoksenteli edestakaisin ja moni tunki kaivolle saaadakseen vettä liekkien taltuttamiseen. Iksaalle kävi melkein heti selväksi, että oli varmaankin parempi siirtyä sivummalle, sillä suurin osa ihmisistä loi vähintäänkin uhkaavia katseita. Niin häneen, kuin vieläkin kaivoa vasten nojaavaankin rottaan. Tuhlaamatta aikaa hän meni kiskomaan sitä pystyyn ja liikkeelle. Pitäisi löytää jokin paikka sillekin. Mutta nyt alustavasti se oli saatava yksinkertaisesti vain syrjemmälle.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 18, 2009 13:18:13 GMT 3
Se keihäsrial, jonka nimeä Malek ei joko ollut kuullut tai ei muistanut enää, tokkopa sillä sellaista edes oli, nappasi sen toisen rialin hänen nenänsä edestä. Mies muljautti silmiään ja määräsi Zinjan ottamaan muulin mukaan: "Mennään kylän ulkopuolelle yöksi. Siinä oli halpa ja paska majatalo, mutta kelvanneen. Ei täällä kuitenkaan tehdä mitään muuta koko saatanan päivänä, kuin sammutetaan."
Sammutustöihin suhtauduttiin aina kadehdittavalla omistautumisella, sillä pienikin tulipalo saattoi syöstä tuhoon koko tiheään rakennetun kylän. Niinpä olisi oletettavaa, ettei pormestarilla olisi aikaa lotkauttaa korvaansa heidän asialleen, ennen kuin kriittisin oli ohi. Seuraava aamu olisi luultavasti ihan hyvä veikkaus tilanteen rauhoittumisen kannalta. Kenties iltakin, jos tuuri kävisi. Malek lähettäisi Zinjan illalla tarkistamaan, joko vaikutti lupaavammalta, ja jos näin olisi, niin voitaisiin mennä esittäytymään pormestarille paremmin.
"Sinä ja tuo toinen saatte luvan nukkua hevosten kanssa majatalon edessä." Malek totesi rialille siihen sävyyn, ettei asiasta keskusteltu. Malek ei halunnut jäädä kiinni rialeiden kanssa veljeilystä paikallisten koettua tänään yhtä sun toistakin ikävää mokoman lajin takia.
|
|
|
Post by submarine on Jan 18, 2009 15:46:53 GMT 3
Iksaa vilkaisi miestä, jonka nimen vielä melkein muisti, siinä oli sellainen "mah", ja pohti, oliko aihetta vastata. Sitten hän kuitenkin vain nyökkäsi, se oli kaikkein helpointa. Eikä hänellä oikeastaan edes ollut aikaa mihinkään sellaiseen, sillä äkkiä takaapäin kävi joku karjuen kiinni. Pelästyksissään Iksaa ei ehtinyt tehdä mitään kovinkaan järkevää, vaan päästi irti taluttamastaan ja tarrasi vain vapaalla kädellä kiinni kouraan, jotka kiertyivät kaulan ympärille. Se onni oli, että rotilla oli yksinkertaisesti melko paksu kaula, eikä hän todellakaan ollut hintelimmästä päästä, mutta sormissa oli silti voimaa. Eikä hän edes saanut kunnon otetta, kun päälle hyökännyt alkoi hakata toisella kädellä takaapäin.
"Saatanan paskat! Te tapoitte minun poikani!" jo aavistuksen vanhemmanpuoleinen, selvästi ruumiillisen työnsä nähnyt mies karjui Iksaata riepottaessaan. Tämän kasvot olivat vasta hetki sitten itkettyjen kyynelten juovittamat, mutta juuri nyt ne olivat murhanhimoisen raivon vallassa. Tällä ei selvästikään ollut pienintäkään halua alkaa ajattelemaan tilannetta paremmin, vaan tämä halusi vain kostoa. Paha vain, että Iksaalle se tarkoitti hengen haukkomista ja kasaan taipumista, kun nyrkki hakkasi takaraivoon. Se oli tullut täysin odottamatta, rotta ei ehtinyt reagoida.
"Minun pienen poikani! MINUN POIKANI!" mies ulvoi piestessään Iksaata niin paljon, kuin vain ikinä kykeni. Rotta olisi ehkä jopa saanut miehen irti, tavalla tai toisella, jos olisi vain saanut hetken aikaa yrittää. Mutta nyrkki ei antanut. Eikä mies ollut mikään kevyt painaessaan päälle koko ruhollaan. Kähisten, korvat soiden ja silmät punaisissa pilkuissa hän koetti saada aikaan jotakin, mutta sormet olivat vahvat. Liian vahvat.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 18, 2009 17:10:29 GMT 3
Zinja hypähti säikähtäneenä muulin taakse miehen rynniessä äkkiä ei-mistään takomaan rialia takaraivoon. Hän ei selvästikään ollut niitä ihmisiä, jotka vastasivat säikähdykseen hyökkäyksellä. Kenties Malekin ajoittaista, tai itse asiassa lähes kokoaikaista turhautumista kasvattiinsa ei enää pitänyt niin liioiteltuna. Varmasti moisen säikyn ja unelmoivan luonteen mukanaan raahaaminen tällaisessa työssä vaati omat järjestelynsä.
Malek olisi voinut vaikka vannoa, että mikäli tämä olisi tapahtunut hiukankin erilaisessa tilanteessa, hän olisi mennyt auttamaan vanhaa miestä. Mutta tuo rial nyt oli kuitenkin syytön ja oli vielä taistellutkin niitä toisia vastaan. Se olisi voinut lyöttäytyä lajikumppaneidensa seuraan, mutta se oli pannut niille vastaan. Ihan niin paljoa maailma ei ollut vielä Malekiinkaan kajonnut, ettäkö oikeudentaju olisi tyystin väistynyt. Rotan haukkoessa ahdistuneena henkeään miehen kourissa Malek syöksähti kohti ja yritti tarrautua vanhemman miehen käsiin takaapäin vääntääkseen ne irti rotasta: "Hei äijä! Pysy housuissasi, perkele vieköön! Ei se ole yksi niistä, se on meidän puolella!"
Missään tapauksessa Malekilla ei ollut minkäänlaista pienintäkään aikomusta alkaa tapella tuota miestä vastaan. Hän ymmärsi täysin tuon ajatukset ja tiesi, että viha, varsinkin tuollaisessa tilanteessa, antoi uskomattomasti tahdonvoimaa. Jos joku olisi surmannut Zinjan, hän olisi takuulla reagoinut täsmälleen samalla tavalla. Nyt piti vaan saada mies irti rotasta ja pidettyä se niin kauan aloillaan, että se ei enää jaksaisi raivota. Se hyvä puoli itkunsekaisessa raivossa oli, että moisella oli tapana laantua takaisin pelkäksi itkuksi melko nopeasti.
|
|
|
Post by submarine on Jan 18, 2009 17:53:29 GMT 3
Mies ei antanut periksi mitenkään helpolla; tämä aikoi todella tappaa, vaikka se jäisi viimeiseksi teoksi. Vimmaisella raivolla tämä väänsi ja pieksi vielä silloinkin, kun tähän tarrattiin kiinni. Ei tämä edes välittänyt toisesta, jatkasi vain lynkkaamisyritystään kuin ei olisi huomannutkaan. Tietenkin väliintulo auttoi, mutta mies oli suorastaan vimmaisen päättäväinen. Jos tämä ei ollut jo seonnut, oli se nyt hyvin lähellä. Eikä väki ympärillä osoittanut pienintäkään aikomusta tehdä mitään, ihmiset tuijottivat. Kenelläkään ei ollut nyt selvästi hiukkaakaan sympatiaa rotille, muutama huusi jopa kannustusta. Ja muut vain tuijottivat. Mukaan ei kuitenkaan mennyt kukaan, ei kun joku selvästi vastustikin.
Iksaa kaivoi kihisten kynsiä miehen käteen. Yhdellä kädellä tämä ei vielä saanut häntä hapetettua kunnolla, mutta mies yritti parhaansa mukaan kiertää häntä kyynärkoukkuun. Lisäksi tämä oli hyvin pian saamassa hänet myös kaatumaan. Kun tilanne koko vakavuudessaan alkoi lopulta selvitä kunnolla, tajusi rotta, että kuolema ei välttämättä ollut kovinkaan kaukana. Hänellä oli vielä aikaa, mutta kohta se olisi lopussa. Siispä, melkoisilla ponnistuksilla, hän pakotti itsensä ajattelemaan ja pitämään paniikkia loitolla. Hän ei aikonut kuolla mihinkään tällaiseen. Ei täällä eikä nyt.
Kirahtaen vielä kertaalleen Iksaa päästi kaikkia kiljuvia vaistojaan vasten irti kuristavasta kädestä, ja survaisi molemmat kädet taakseen. Hän onnistui kuin onnistuikin löytämään etsimänsä, ja hetkeäkään tuhlaamatta puristi kaikki kahdeksan teräväkyntistä sormea sen ympärille. Se toimi heti ja kunnolla; olipa mies miten raivoissaan tahansa, oli tämä kuitenkin tavallinen ihminen, ja rotta oli juuri puristanut tätä terävillä kynsillä kaikin voimin nivusista. Tämä suorastaan kiljaisi, kykenemättä enää vastustelemaan tähän tarrannutta miestä. Iksaa kaatui pitkin pituuttaan kadulle, haukkoen henkeään ja räpytellen silmiään. Niskaan ja päähän sattui paljon, ja hän näki valopilkkuja. Korvissa soi ja sydän hakkasi. Mutta ainakin hän taisi olla paremmassa kunnossa, kuin juuri mahdollisesti kuohittu mies, joka puoliksi rääkyi ja puoliksi karjui toisen otteessa.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 18, 2009 18:40:10 GMT 3
Malek horjahti taaksepäin kun mies päästi irti rotasta, muttei höllentänyt omien käsiensä puristusta. Hän nojasi kunnolla taaksepäin pitääkseen miehen otteessaan ja mulkaisi Iksaata siihen malliin, että olisi kyllä taitanut mieluusti päästää irti. Vaikka rotta olikin tehnyt sen itsepuolustukseksi, niin se oli ollut likainen ja ruma temppu. Ja vielä rialilta. Tämä ei olisi missään tapauksessa omiaan parantamaan kenenkään käsitystä niistä.
"Rauhoitu nyt, hyvä mies! Tuon paskarotan tappaminen ei tuo sinun poikaasi takaisin!" Malek ärisi. Hän yritti determinoituneesti saada miestä ajattelemaan järkevästi. Ja mikäs sen parempaa, kiin lupailla tälle mahdollisuuksia kostaa ja muuta vastaavaa: "Lakkaa se viattomien mätkiminen ja jätä se raivo niihin paskiaisiin, jotka tähän ovat syyllisiä! Niitä saat mättää mielesi mukaan, tuon vaikka vankkureilla elossa eteesi, jollet jaksa itse kaikkia metsästää. Mutta älä nyt hyvä mies tuhlaa voimiasi tuon mätkimiseen. Ei se mitään muuta, saatana." palkkasoturi totesi ja siristi silmiään katsellessaan maassa makaavaa Iksaata. Rotta oli ainakin vielä hänelle pelkkä rotta, kenties heidän puolellaan, mutta rotta silti. Häneltä riitti paljon enemmän sympatiaa tälle miehelle.
Zinja sen sijaan katseli varovasti rialin suuntaan. Nyt, kun Malek sai pidettyä miehen aisoissa, hän otti muutaman askelen sitä kohti. Sentään ylös ei ruvennut nostamaan, mutta tarkistipa kuitenkin, oliko vielä hengissä. Oli se, tosin taisi olla aika hiton säikähtänyt.
|
|
|
Post by submarine on Jan 18, 2009 19:20:17 GMT 3
Iksaalla ei mennyt kovinkaan kauaa päästä ylös. Ei sillä, etteikö hän olisi mielellään viettänyt pitkääkin hetkeä paikoillaan ja hiljaa, mutta kadulla makaaminen ei ollut järkevää. Etenkään, kun sama voisi toistua. Päätä moukaroi melkoinen kipu, mutta siitä huolimattakin hän kömpi ylös, ja piti ensi töikseen huolen siitä, ettei Gruut rynnännyt mihinkään suuntaan, se oli alkanut kohottautua uhkaavasti. Sen rauhoiteltuaan hän keräsi keihäänsä ja säkkinsä kadulta ja kääntyi katsomaan kohti pideltyä miestä. Tämä näytti nyt paljon kiinnostuneemmalta siitä, mitä sukukalleuksista ehkä oli jäljellä, muttei kuitenkaan hiukkaakaan vähemmän vihamieliseltä. Ainoastaan tuskaiselta.
Mies ei enää huutanut mitään, vaan oli vaipunut jonnekin voihkinan ja vaikenemisen välimaastoon. Tämä loi murhaavia katseita niin rottiin, kuin pitelijäänkin, muttei enää laittanut vastaan. Iksaa tuijotti huohottaen takaisin. Säikähdys alkoi selvitä, ja sen tilalle tuli päällimmäisenä halu antaa takaisin. Mies oli käynyt kiinni ja huitonut, kuin hullu, ja nyt häneen sattui. Pientä tyydytystä olisi saanut käymällä tähän kiinni, kun tämä ei voinut antaa takaisin. Mutta toisaalta hän tiesi myös erittäin hyvin, että se olisi ollut typerää ja täysin turhaa. Ei sillä olisi mitään saanut aikaan, ja sitten hänet todella olisikin lynkattu. Ihmiset eivät katsoisi hyvällä eivätkä vierestä.
Sylkäisten hampaanraapaisusta suuhun tulleen veren kadulle Iksaa kääntyi poispäin ja meni auttamaan toista rottaa. Haavojen hoito ja sitominen oli saanut tähän hieman eloakin, muttei tämä vieläkään ollut minnekään menossa. Ei voinut. Iksaa tarttui tähän kiinni, nosti olan varaan ja lähti korvat vinkuen taluttamaan kauemmas. Hän oli vähintäänkin turhautunut siitä, että joutui vain kävelemään pois, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kuin myöntäisi tappionsa, mutta ei tässä mitään voinut tehdäkään. Vaikka olihan hän hieman jopa saanutkin annettua takaisin. Hieman, ei todellakaan tarpeeksi, mutta hieman kuitenkin. Iksaata väsytti ja nälätti.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 22, 2009 21:54:35 GMT 3
Zinja ei mennyt lähemmäs rottia. Kenties oli parempi kuitenkin pysytellä kauempana. Ympärille kerääntynyt ihmisjoukko oli sen verran vihamielinen niitä kohtaan, että olisivat varmasti lynkanneet hänet yön pimeinä hetkinä, jos olisi liikaa alkanut veljeillä. Zinja oli kyllä ystävällinen, aina välillä liiankin, mutta hän ei ollut idiootti. Rottien sijaan hän kulki isänsä luokse.
Malek päästi irti pitelemästään miehestä, kun rotat olivat tarpeeksi kaukana. Hän oletti, että puoliksi kuohittu mies ei menisi tekemään mitään typeryyksiä. Tai eihän rialin surmaaminen nyt typerää olisi ollut. Tavallaan. Tuo oli kuitenkin rial ja mies ei varmasti olettanut yhdenkään sellaisen olevan samalla puolella kanssaa. Ja vaikka olisi olettanutkin, niin hittoako se merkitsi tuossa tilanteessa. Tuota toista rottaa Malekin ei kuitenkaan tarvinnut sääliä yhtään. Se oli heidän vankinsa, eikä mikään hiton ystävä. Jos siitä ei olisi hyötyä, hän voisi antaa sen tuolle poikansa menettäneelle miehelle nyrkkeilysäkiksi.
Palkkasoturi vilkaisi ihmisjoukkoa ja katsoi parhaaksi lähteä sinne majatalolle saman tien. Hön viittasi Zinjaa seuraamaan ja mulkaisi rottia siihen malliin, että niiden paskiaisten olisi parasta seurata.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2009 23:22:35 GMT 3
Iksaa tiesi aivan hyvin, mistä kaikki rottaviha tuli, ei sitä tarvinnut ruveta ihmettelemään. Rotista itsestään se lähti, juurihan se tässä oli nähty. Hän edusti vähemmistöä, ainakin täällä, jos ei muualla, ja enemmistö oli hänestä yhtä kaukana, kuin hän ihmisistä. Kun sen uskalsi myöntää, oli hän näiden rottien lajikumppani vain nimellisesti, näissä ei ollut mitään, mitä hänessä oli. Tappoivat toisiaan ja ihmisiä heti tilaisuuden tullen. Iksaa oli kasvanut oman laumansa jäsenenä ja tehden yhteistyötä, eikä kamppaillen jokaisesta ruuanmurusta. Loppujen lopuksi hän halveksi näitä rottia, olipa niillä mitä syitä hyvänsä. Niiden elämä oli varmasti kamalaa. Mutta, niin typerää ja sinisilmäistä kuin se jopa hänestäkin oli, hän ei juuri nyt koennut jotenkin tuntemaan samaa valittavasta rotasta, jota raahasi mukanaan. Hän vain sääli sitä.
Koskapa ei suuremmin tiennyt, minne oltiin menossa, odotti Iksaa, kunnes mies ja tyttö alkoivat näyttää suuntaa. Kylän ulkopuolelle oli siltikin hyvä päästä, tänä yönä ei olisi ollut mukava yöpyä siellä. Ei yhtään. Kukaties hänet käännytettäisiin huomennakin pois keihäällä osoittaen, mutta olisipa ainakin mahdollista häipyä. Äskeinen mies ei olisi varmastikaan jäänyt ainoaksi kostonhimoiseksi. Eikä Iksaa totta puhuen olisi jaksanut mitään sensuuntaistakaan enää, vaikkei väkivaltaan olisikaan menty. Hän oli väsynyt, häntä nälätti, ja hän oli pukkaamassa useampaakin mustelmaa juuri nyt. Etenkin takaraivoonsa. Kaulaakin oli ruhjottu.
Kesken kävelyn, kun oltiin jo ulkona kylästä - ilman suurempia välikohtauksia mutta sitäkin enemmin mulkaisuin - otti Iksaa melkeinpä hetken mielijohteesta hieman kiinni miestä. Hän pohti hetken, miten sanoisi asiansa, ja tuli sitten siihen tulokseen, että oli helpointa yksinkertaisesti sanoa ja jättää siihen. "Kiitos", Iksaa totesi, ennen kuin jättäytyi taas taaemmas. Hän oli kukaties henkensä velkaa miehelle. Hänen omiensa joukossa se ei sinänsä merkinnyt, jokainen joutui laittamaan itsensä peliin muiden vuoksikin, mutta ei se miehelle ollut mikään pakko. Ihmiset kiittelivät toisiaan, joten hänkin sitten teki niin. Jos ei muuten, niin näyttääkseen, ettei kuulunut niihin rottiin, joita itsekin halveksi. Ne eivät olleet hänen kaltaisiaan, niissä ei ollut mitään, mitä hänellä oli.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 24, 2009 15:09:22 GMT 3
Malekinkin mielestä oli kaikin tavoin parempi, että he yöpyivät ulkona kylästä. Hänkään tuskin oli tällä hetkellä suuren kansan suosiossa. Hänen puolellaan oli kuitenkin se pieni tosiseikka, että hän oli ihminen ja vielä taistellut sen suuren rotan tiehensä. Hänen tekosensa luultavasti unohdettaisiin huomenna, ja rial ei saisi anteeksi ikinä. Olisi vähän haitallista raahata sitä mukana. Ei Malek kuitenkaan viitsinyt sitä häätääkään. Se kykeni puhumaan tuolle toiselle rotalle. Lisäksi se olisi ihan varmasti lynkattu, jos se olisi jäänyt yksin lähettyville. Malekista moinen nyt vain ei ollut oikein, vaikka hän ihmisten reaktion ymmärsikin. Hänelläkin oli sitä paitsi epäluulonsa rialeita kohtaan. Iksaan tarttuessa kiinni mies vaistomaisesti vei toisen kätensä vyöllään roikkuvalle kukkarolleen. Varastamisen sijaan otus kiitti häntä.
Jo oli aikoihin eletty. Mies kurtisti vähän kulmiaan moiselle omituisuudelle. Tämä vaikutti olevan vähän erilainen rial kuin ne, joihin Malek oli tottunut törmäämään. Tällä oli tuo iso rotta mukana ja tämä vaikutti ihan tosissaan ottavan kontaktia eri tavalla, kuin omaa etuaan häikäilemättömästi ajavat, paskamaiset lajitoverinsa.
"Eipä kestä." palkkasoturi vastasi oltuaan hiljaa hetken aikaa. Kenties rotan outo käytös oli viimein herättänyt Malekinkin uteliaisuuden, sillä toteamusta seurasi pian kysymys: "Mistäs päin sinä olet?" mies uteli. Hän ei ollut varma, ymmärtäisikö rial hänen kysymystään, joten hän tarkensi sitä aivan kuin olisi puhunut idiootille: "Siis missä asuit. Missä oli... pesäksikö te kotianne kutsutte?"
Rusinaa taluttava Zinja höristi korviaan, vaikkei ulospäin näyttänytkään kovin kiinnostuneelta. Hän itse asiassa vaikutti koko ajan olevan vähän muissa maailmoissa ja omissa ajatuksissaan. Silmätkin seisoivat päässä ja tuijottivat milloin minnekin.
|
|
|
Post by submarine on Jan 24, 2009 18:13:25 GMT 3
Iksaa katseli hetken taivaalle, kuin olisi etsinyt jotakin tärkeää. Tähtiä ei vielä näkynyt, ja niistä hän nyt oikeastaan olikin suunnistanut, mutta toimipa se auringostakin. Hän tiesi, mikä aika päivästä suunnilleen oli, joten aurinko oli tietyssä kohdin. Kulkiessaan hän oli ohimennen pannut merkille senkin, mihin se osoitti minäkin aikana päivästä, ja mihin hänen piti siis kulkea - päästäkseen kauemmas kotoa taikka lähemmäs. Ei varma keino, mutta oli se tyhjää parempi. Rotta otti hetken suuntia keihäällä vapaalla kädellään taivasta tähtäillen ja mittaillen, ennen kuin osoitti suunnilleen etelään. Koska suunnilleen samassa suunnassa kylän ulkopuolella kohosi myös lato, koetti hän osoittaa yläkenoon.
"Koti. Kaukana", Iksaa totesi, pohtien samalla mitä voisi lisätä. "Paimenia. Lämmintä", hän totesi sitten, jotta tulisi tosiaan selväksi, että se oli kaukana. Hän ei ollut nähnyt täällä yhtä ainoaa rottapaimenta, ei edes pientä leiriä, joten näillä main ei siis kaiketi ollut. Täällä oli kylmä, ihmiset pukivat päälleen paksut vaihtoturkit ja rotat olivat typeriä. Kaiken kaikkiaan rotta oli tähän mennessä melko varma siitä, että oli mennyt väärään suuntaan. Esimerkiksi idässä olisi voinut olla mielenkiintoisempaa. Tai lännessä, pohjoinen ei vaikuttanut hyvältä. Hän oli kuullut parempaakin. "Huonoja rottia. Kotona parempia", Iksaa tokaisi vielä perään tehdäkseen aavistuksen verran lisää eroa itsensä ja täkäläisten väliin, viitaten samalla kanniskelemaansa. "Ei tyhmiä. Nämä saa kasvamaan edes... Dialkin rottia", hän sanoi, kuin sen olisi pitänyt merkitä jotakin tytölle ja miehelle.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 24, 2009 18:53:50 GMT 3
Malekin suureksi hämmästykseksi rotta näytti hetken tuumailun jälkeen tajuavan, mitä mies oli sille sanonut. Se osoitti sormella jonnekin etelään ja selitti olevansa kotoisin tieltä.
Se selittikin paljon. Etelässä oli kuuma ja ihmiset olivat siellä outoja ja kummallisia. Jotkut olivat lisäksi ruskeira kuin kahvipavut. Täällä kaikki olivat kalpeita, ja mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä kalpeammiksi ihmiset tulivat. Malek ei ymmärtänyt, miksi niin kävi, mutta niin kuitenkin kävi.
Erilaisuus näytti pätevän myös rottiin, sillä tämä rial näytti tekevön hyvin selväksi, että täkäläiset rotat olivat 'tyhmiä' ja sikäläiset rotat ilmeisesti parempia. Puhui jotakin paimenista. Ehkäpä rotat olivat siellä paimenten apulaisia? Jos tämä rotta oli ollut jonkun lemmikki ja sitä varten se oli tavallista avuliaampi? Se oli ihan hyvä selitys ja Malek päätyi hetken pohdinnan jälkeen olettamaan, että näin todellakin oli. Etelän ihmiset, ilmeisesti etenkin sikäläiset paimenet, pitivät rialeita lemmikkeinä ja apulaisina. Ihan kuin täkäläiset koiria. Melkoisen mielenkiintoista.
Rialin todetessa jotain Dialkin rotista Malek vilkaisi Zinjaa. Tyttö näytti olevan ihan yhtä ulkona kuin Malek, joten palkkasoturi päätyi hätäisesti naurahtamaan, ikään kuin myöntääkseen että tyhmä tosiaan sai olla, ellei saanut kasvamaan edes niitä Dialkin rottia. Mitä helvettejä ne nyt sitten olivat olevinaankaan.
"Miksi sinä tulit pohjoiseen? Ei täällä ole kuin kurjuutta, tauteja ja kylmää. Ja paska senkun lisääntyy, mitä pohjoisemmaksi mennään." Malek totesi ja virnisti niin että hänen harva hammaskalustonsa todella pääsi oikeuksiinsa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 24, 2009 19:58:15 GMT 3
Iksaa joutui asettelemaan hyvän hetken asioita päässään, että sai muodostettua edes jokseenkin järkevän selityksen rajallisella kielitaidollaan ja vaikeita sanoja vältellen. Oikeastaan siinä meni kolmekin hyvää hetkeä, jolloin niistä tuli kaiketi yksi huono - tai ainakin pitkä - hetki. Mutta onnistuipa hän sitten lopulta saamaan aikaan jotakin järkevää, vaikkei välittänytkään alkaa vuodattamaan syntyjä syviään ensimmäiselle vastaantulijalle. "Näkee... asioita. Kuulin asioita. Halusin nähdä. Asioita", Iksaa selitti, joutuen jättämään hienoudet pois siksi, että siitä olisi tullut liian monimutkaista. Siis hänelle itselleen. Mutta kai siitä nyt selvisi kaikki tärkeä. Hän oli kuullut maailmasta, ja halusi nähdä sitä. Pohdittuaan rotta vielä lisäsi: "Olen enemmän. Todistan." Se tuntui tarpeeksi selventävältä, vaikkei kertonutkaan liikaa. Ei hän aikonut alkaa jokaiselle selittämään syitään.
Jos totta puhuttiin, oli Iksaa kokenut tähän asti vain yhden ainoan aidosti hämmentävän ja uuden asian täälläpäin. Tietenkin puut olivat erilaisia ja ilma haisi erilaiselta ja ruoka maistui erilaiselta, mutta vain yksi hänen elämäänsä mitenkään koskettava asia näytti olevan eri tavalla. Rotat olivat valtavan pieniä. Iksaalla ei ollut aavistustakaan, miten se oli mahdollista, mutta pohjoisessa rotat olivat yksinkertaisesti pieniä. Sellaisen olisi saanut istumaan kämmenelle. Se tuntui melkoisen järjettömältä, mutta myös vähintäänkin kiinnostavalta. Rotilta ne ainakin siis näyttivät. Mutta ne olivat yksinkertaisesti pieniä. Kääpiöitä. Kotona rotat olivat suuria, ja niistä koetettiin saada suurempia. Ja täällä pienempiä, kuin vastasyntyneet penikat. Kukaties se johtui kylmästä, Iksaa ei tiennyt. Mutta hänen täytyisi kuitenkin jossakin vaiheessa päästä katsomaan tarkemmin.
|
|