|
Post by submarine on Jan 8, 2009 23:48:34 GMT 3
Rotta todellakin marssi vankilan ulkoportille. Sisään asti se ei niin vain päässytkään, luonnollisesti rakennuksen ympärillä oli muuri, jonka edessä oli vieläpä kaksi vartijaakin, joista kumpikin tosin näytti lähinnä uniselta ja nuokkui keihästään vasten. Miehiin tuli kuitenkin reilusti vipinää, kun nämä äkkäsivät ruman, muhkean kokoisen rotan kirves kourassa. Kummallakin oli ehkä pään verran enemmän pituutta kuin sillä, mutta painossa oltiin varmaankin jo paljon lähempänä tasapeliä. Eikä se johtunut mistään läskistä.
Miehet vilkaisivat toisiaan, kuin varmistaakseen näkevänsä aivan oikein, ja sitten toinen huusi: "Painu pois, rotta, tai häivyt raatona!" Tämä astui askeleen eteenpäin ja kohotti keihästään uhkaavasti, selvästikin toivoen saavansa ilmestyksen yksinkertaisesti häipymään. Toinen pysyi taaempana, mutta kohottipa tämäkin keihästään. Huudot ja uhkaukset eivät selvästikään rottaa kiinnostaneet, vaan se jatkoi matkaansa kohti, kuin ei olisi edes kuullut mitään. Tai oikeastaan se aloitti matalan, sitkeän sähinän, johon sekoittui kurlutusta ja korinaa. Kirveskin kohosi aavistuksen pään tasolle. Mutta se ei pysähtynyt.
Edemmäksi astunut vartija ei mitä ilmeisimminkään ollut aikeissa jäädä kokeilemaan, josko lisävaroitus olisi paikallaan; mies odotti juuri niin kauan, että rotta astui keihään ulottuviin ja survaisi sitten sitä kaikin voimin. Ainoa, jonka ase kohtasi, oli kirveenvarsi, joka iski siihen kalahtaen. Täysin tottuneesti rotta vaihtoi otetta, päästi toisen käden vapaaksi ja työnsi kirveellä keihään sivulle. Seuraavassa hetkessä, miehen melkeinpä vielä työntäessä eteen, se harppasi keihäänviertä täysin kiinni tähän ja, ennen kuin tämä ehti vetäytyä survaisunsa jäljiltä, survaisi vapaan kätensä tämän kasvoilla. Tai tarkalleen ottaen kaksi pitkäkyntistä sormea silmiin. Ja sitten survaistiin jalka nivusiin. Miehellä ei ollut aavistustakaan, miten päin vääntäytyä tuskasta, ja puolileukainen rotta ratkaisi senkin iskemällä tätä kirveen hamaralla kaikin voimin kasvoihin. Se lopetti vaikerruksen melkoisen hyvin.
"Helvetin otus!" jäljelle jäänyt vartija karjaisi. Tämä ei ollut ehtinyt millään toverinsa apuun, mutta hyökkäsi nyt rotan kimppuun raivolla. Sillä vain oli muita suunnitelmia; valtava jyrsijä ei kohdannut tätä millään tapaa, vaan harppoi taaksepäin. Sitten se pysähtyi, ja päästi karjuvan vartijan lähemmäs, ennen kuin perääntyi taas. Ja sitten, kun mies jahtasi sitä jo peräänantamattoman tappotahtoisesti, se kääntyi ympäri ja säntäsi kujalle. Vartija seurasi perässä karjuen pysähtymään ja kuolemaan. Eikä portille jäänyt ketään.
|
|
|
Post by Tylppy on Jan 9, 2009 23:45:37 GMT 3
Kääpiö seurasi tätä toiminpidettä seisahtuen jokusen matkan päähän. Taidokas kirveenkäyttö sai miehen jopa mörähtämään tyytyväiseen hohotukseen, mutta se - mikä seuraavaksi tapahtui sai kääpiön tipahtamaan tietoisuuden lautalta hyvin nopeasti. Rotta tömisteli juoksujalkaa karkuun niin, että Artlokin parta vain heilahti ilmassa. Ja perässä kipitti vartija, jonka silmiin oli peilaantunut hullunomainen raivon kiilto. Tämäkin hujoppi vain juosta rämisteli ohitseen. Oliko maailman kirjat noin päälaellaan?! Vai kulkiko hän jossain unenomaisessa tilassa? Oli tilanne sitten niin tai näin, kääpiö tajusi kyllä portin yksinäisyyden.
Rotan ja vartijan perään vilkaisten kääpiö paransi otetta nuijastaan, ja laski katseensa vielä kauempana istuvaan, tärisevään nuorikkoonkin. "Se on vain verta ja pirstaloitunutta luuta...tuletko sinä?" Jäämättä odottamaan, että yölliselle kadulle olisi heränyt suurempaa huomiota Artlox jatkoi matkaansa. Suuret ovet edessään pysyivät suljettuina niin kauan, kunnes suuri koura puristui hakaan ja avasi nitisevän oven.
"Et tiedä missä hän on" piipitykseen, jälleen sellaiseen naiselliseen havahtuen Artlox oli iskeä nuijansa takanaan kipittävään nuorukaiseen. "Syötän sinut kohta tuolle rotalle jos et lakkaa säikyttelemästä!" sylki ja suhina kääpiön partakarvojen lomasta kilpaillen mies puuskutti. Kasvoiltaan valkoinen nuorukainen ei kyennyt edes suoriutumaan kauhun nielaisustaan kun Artlox tuuppasi honteloista ja pitkää nuorukaista ikävästi eteenpäin. "Se sinun taikahiiresihän löysi ne...joten seuraamme sitä"
Ja pian hiippaileva kaksikko saikin seurattavakseen pienen, säälittävän hiiren.
|
|
|
Post by submarine on Jan 10, 2009 14:50:29 GMT 3
Kovin kauaa ei rotta paossa viihtynyt, vaan palasi takaisin jo hetkisen kuluttua. Vartijaa tällä ei ollut mukanaan, mutta kirvestä koristi taas muutama uusi roiske. Ja rotta itse pureskeli sormea niillä poskihampailla, jotka vielä omisti. Pieni murhaaminen näytti saaneen sen paremmalle päälle, tai ainakin kaavailemaan vähemmän kaiken eteen sattuvan telomista. Hyväntuuliselta se ei millään tavoin näyttänyt vieläkään. Enemmänkin vain vakaalta. Tosin se, että sen koko naama oli veren peitossa, haittasi hieman vaikutelmaa.
Suurempia selittelemättä, sanomatta tai pohtimatta rotta liittyi pojan ja kääpiön seuraan. Tai tarkalleen ottaen se marssi näiden vierelle, ja sitten ohitse, yli vankilan ulkopihan ja kohti ovea. Sielläkin oli muutama vartija, ja nämä katselivat vähintäänkin hämmingissä portista sisään tunkeneita.
|
|
|
Post by Tylppy on Jan 13, 2009 2:45:54 GMT 3
Kääpiö mutristeli suupieliään kulkiessaan nuijansa kanssa edemmäs porteista. Massavuuteensa uskoen ja luottaen lyhykäinen mies jatkoi matkaansa laajana aukeavalla sisäpihan läpi. Partasuinen mies suipisteli rikkonaisia huuliaan kunnes hätkähti ohitseen kulkevaa rottaa. Sanoitta kääpiö kuin pelosta vapiseva nuorukainenkin antoivat suuren rotan kulkea ohitseen -edes Artlox ei ollut riittävän sekaisin kieltääkseen, tai kyselläkseen hullun oloisen eläimen matkantekoa. Veri kirveellä, kuin rotassakin kertoi aivan riittävästi eläimen juoksulenkin tarkoitusperistä. Kääpiön, kuin nuoren onnettoman nulikankin oli hyvä seurata edelle marssivan olennon perässä.
|
|
|
Post by submarine on Jan 13, 2009 16:21:28 GMT 3
Kovin kauaa eivät vartijat katselleet toimettomina, kuinka kolme portista tullutta etenivät pihan poikki. Kukaties nämä olivat kuulleet jotakin paikaltaan, mutta eipä epäilyihin juuri syitäkään tarvittu, kun otettiin huomioon missä oltiin. Miehiä oli nähtävästi kolme, ja muutaman nopean pysähtymiskäskyn nämä lähtivät kaikki tulemaan kohti. Eikä rotta ainakaan osoittanut mitään aikomusta hiljentää vauhtia, se vain jatkoi kohti. Jos sillä oli mitään itsesuojeluvaistoa tai kykyä pelkoon, ei se ainakaan osoittanut sitä. Tai kunnioitusta mitään lainvartijoita kohtaan. Eikä se myöskään näyttänyt välittävän siitä, mitä tapahtuisi kääpiölle ja pojalle.
|
|
|
Post by Tylppy on Jan 14, 2009 16:14:51 GMT 3
Käskyt, jotka nuorukainen kuuli sai tämän pysähtymään niille sijoilleen. "Ehkä...ehkäpä meidän pitäisi harkita tätä vielä?" piipitys sai Artloxin seisahtumaan ja mulkaisemaan takanaan tutisevaan, kyvyttömään pikkuipanaan. "Jää siihen sitten" tympeä vastaus ja kääpiö matkoi matkaansa. Hän suuntasi kulkunsa rotan vanavedessä. Hullun elikon, tai ylipäätään noin ison ja erikoisen elikon kanssa eteneminen oli jotain kokemisen arvoista. Kääpiö oli utelias näkemään mihin kaikkeen tuo rampanaamainen elikko kykeni, ja ennen kaikkea, tuo olisi muistamisen arvoinen seikkailu!
Hetken empimisen, inisemisen ja muutaman ave marian jälkeen nuorukainen tohteni lähteä kipittämään kaksikon perään. Molemmat raavaista olennoista kohotteli aseitaan kun kevyitä keihäitä. Tai no, olihan tällä nuorukaisellakin pieni tikari, mutta ei hän ollut käyttänyt sitä muuhun kuin omenoiden kuorimiseen. Ehkä kaksi massiivista, mutta lyhyttä sekopäätä saisivatkin tiensä hakattua läpi vartijoiden Daxin luo.
|
|
|
Post by submarine on Jan 14, 2009 17:40:08 GMT 3
Vartijat huusivat vielä muutaman käskyn pysähtyä, eikä minkäänlaista vastausta kuulunut. Rotta oikeastaan jopa kohotti kirveensä uhmakkaasti yhdellä kädellä, kuin olisi halunnut kertoa aikovansa nyhtää koko joukolta pään harteilta. Se riitti hyvin, ärähtäen muutaman valitun sanan paskaisista rotista joukon kärjessä tullut mies harppasi eteenpäin keihäs tanassa, tavoitellen sillä rotan vatsaa. Taas kirves kalahti aseen vartta vasten, mutta tällä kertaa se ei työntänyt, vaan iski - ja lujaa iskikin. Vartija sai pientä ihmettelyn aihetta, kun keihäs räsähti kuuluvasti hajalle.
Antamatta miehelle aikaa käsittää tilannetta rotta tarrasi aikailematta keihäänvarteen kiinni toisella kädellä, ja veti itsensä lähemmäksi. Toisessa kädessä sillä oli kirveensä, joka tuli jo melkoista vauhtia kohti miehen päätä. Tällä oli kuitenkin tarpeeksi hermoja ja refleksejä vetää käsi tielle. Siinä oli kyllä paksu nahkasuoja, mutta siitä huolimattakin kirveenterä iski voimalla ja läpi. Mies älähti ääneen, mutta saipa silti onnekseen todeta, että tällä oli vielä kumpikin käsi tallella - joskin toinen niistä ei vähään aikaan kelpaisi mihinkään turhan erikoiseen. Vaikka oikeastaan tämän ei tarvinnut miettiä edes sitä, sillä rotta katkaisi huudon ja valituksen lyhyeen rusauttamalla kaikin voimin kallonsa tämän kasvoja vasten.
Ensimmäisen jälkeen rotalla olikin pieni ongelma, sillä loput vartijat aikoivat selvästi ja armotta seivästää sen siihen paikkaan. Siksipä se joutuikin huitomaan lisää keihäitä perääntyessään hankalasti, reilusti vähemmän murskaavana kuin hetki sitten.
|
|
|
Post by Tylppy on Jan 18, 2009 23:56:50 GMT 3
Nuorukainen oli kauhuissaan rotan aikaansaamasta barbaarisesta käytöksestä. Pahoinvointi, jännistys, huudot ja metallienkirskunta - veren hajusta ja näkemisestä puhumattakaan sai nuorikon lähes kakoamaan ja antamaan ylen rotan survoessa vastustajaansa kuin kevyttä taikinapalloa. Ei tarvinnut edes miettiä oliko pikkuisesta, vaikkain aikamiehen pituuteen päässestä nuorukaisesta mitään apua rotalle. Poikahan oli kyvytön kaikkeen vähintääkin rohkeutta tarvitsemaan, kun taas Artlox hykerteli partaansa. Kääpiö piti rotan suoraviivaisesta toiminnast, joka antoi kääpiöllekin tilaisuutensa käytellä nuijaansa.
"Teeppäs tilaa kuoma, rusikoidaan oikein kunnolla!" kääpiö onnistui saamaan itsensä kuulostamaan enemmän kuin ilahtuneelta yön tarjoamasta nuijasodasta. Kääpiön mylvintä herätti rotan kimppuun käyneistä sotilaista muutaman, jotka kääpiö sai kohdattavakseen. Kömpelön näköistä nuijaansa käsitellessään soturit olivat onnistuneet tekemään arviointi virheen. Raskas ase näet liikkui osaavissa käsissä tappavana - epäröimättömänä. Onneton, iskuun vedetty keihäs säpälöityi palasiksi yhden hyvin osuneen nuijaniskun myötä. Miekkaansa uudeksi henkensä pitimikseen hapuileva käsi tapasi aseensa tupen, mutta aseen tuoma turva jäi vain siihen nuijan iskiessä musertavalla voimalla rintalastaan aiheuttaen julman kuuloisen rutinan.
|
|
|
Post by submarine on Jan 19, 2009 16:38:04 GMT 3
Rotta antoi kääpiön hakata kaikessa rauhassa toisen vartijoista, joskin selvästi ärsyyntyneenä, ja keskittyi viimeiseen. Tai olisi keskittynyt, mutta mies olikin äkkiä päättänyt muuttaa suunnitelmaansa. Tämä pinkoikin jo melkoista vauhtia menemään kohti ovea, eikä aikeista varmaankaan ollut mitään epäilyksiä. Täyshälytys ei varmastikaan kuulunut kolmikosta kenenkään suunnitelmiin, ja rotta aikoi selvästikin pitää aikomuksen vain aikomuksen tasolla. Suurempia pohtimatta se paiskasi kirveensä juoksevaa miestä kohti niin lujaa, kuin vain kykeni.
Ilman halki pyörivä ase liikkui reilusti nopeammin, kuin sitä tietämättään pakeneva mies. Se osui tätä selkään ja kaatui huutaen pihalle. Mistään tappavasta ei ollut kyse, vartija oli rämpimässä pystyyn melkein heti jo kaaduttuaan. Ikävä kyllä rotta oli nopeampi. Kun mies oli päässyt polvensa varaan, iskettiin tälle oma keihäs selkään kirveen viereen. Se vain työntyi reilusti syvemmälle. Ja sydämen läpi, mikä sekin oli varmasti suuri haitta. Keihäs oli myös aseista se, joka jätettiin paikoilleen. Rotta nyhti kirveensä irti ja lipaisi sitä kielenpuolikkaalla.
|
|
|
Post by Tylppy on Jan 22, 2009 21:16:59 GMT 3
"Kamalaa...aivan kamalaa. Hirveää!" nuorukainen suhisi taaempana. Poika, joka oli valkeampi kuin lakana tärisi aloillaan ja taisteli pahoinvointiaan vastaan kykenemättä muuhun. Hiirulaisensa, joka poukkoili isompien jalkojen alta vikisi turvallisesi kohtalon osoittaman oven suunnalla. Vartijaa pieni neulasilmä tuskin näki ennen kuin tuon hervoton ruumis mätkähti maahan ja naama kynti mutaa. Kauhusta melkein kirkaisten poika katsoi miten suorasukainen oli rotan tuoma teurastus. Onnettoman seikkailijan naama alkoi muistuttaa vihreä laikukasta.
Artloxin nuija sai laulaa. Kivimurikan ympärille roiskiutunut veri jäi koristamaan kääpiön asetta tämän lähtiessä reippaasti rotan perään. Vaikka murtautuminen olikin ollut lastenleikkiä tuonne saakka, oli oven takana odottamassa torkkuvia vartijoita. Paljon työtä oli eläkkeelle jääneen nuijansa kohdattava, mutta mikäpä olisi voinut ollakaan sen mukavampaa? Palata nyt takaisin rosvousreissujen nujerrukseen, tappaa säälimättä jos tarve oli. Tosin, pyhästi kääpiö kyllä lupasi, ettei ikinä enää murtautuisi vankilaan. Ainakaan ilman säälimättömän rampaisen rotan tuomaa, tarttuvaa hulluutta.
-
Raskaiden kivikasojen ja rautaporttien sisäpuolella Dax heräisi tunneiksi vierähtäneiden uniensa jälkeen. Mies ei edelleenkään nähnyt eteensä, eikä hänen katseensa tahtonut nähdäkään mitään toisen silmän ollessa täysin umpeen turvonnut. Raskas metallinmaku kumpusi miehen suuhun. Häntä oksetti kaiken julmetunmoisen kivistyksen keskellä. Yskähtäessään Daxista tuntui kuin olisi valmis ykäämään keuhkonsa pihalle. Maasta hän ei koettanut edes nousta, sillä hän ei ollut varma tunsiko unihorroksessaan jalkojaankaan oikein.
"Joko me kuolimme" särisevä kysymys kaikui jostain yhteenmuurautuneiden huulten lomasta.
|
|
|
Post by submarine on Jan 23, 2009 14:36:31 GMT 3
Suurehkolle, kaikin puolin selvästikin vankilaan tarkoitetulle ovelle päästyään rotta pysähtyi hetkeksi. Ovi näytti juuri siltä, kuin olisi tahtonut toivottaa jokaisen hidasta ja tuskallista kuolemaa halajavan sisälle, ja vähintäänkin saada muut pelkäämään. Siinä oli rautaa ja tummaa puuta, ja pimeässä, muutaman rupuisen soihdun valossa, se näytti siltä, kuin esimerkiksi manalan takaoven olisi saattanut ajatella näyttävän. Rotta tuijotti sitä, melkein kuin olisi äkkiä alkanutkin harkita uudelleen koko asiaa. Ovi oli ainakin tarpeeksi varteenotettavan näköinen siihen, puhumattakaan siitä, mitä sen takaa löytyisi. Tai jos ei sentään ajatellut livistävänsä, mietti se varmaankin ainakin, että kannattaisi mennä mahdollisimman hiljaa. Se todella näytti miettivän. Sitten se asetti kokeilevasti molemmat kätensä, kirves toiseen puristettuna, ovea vasten, kuin olisi arvioinut raskautta.
Ja sitten rotta potkaisi kaikin voimin ovea ja iski molemmin käsin. Se aukeni hirvittävällä metallin kirskunalla ja huudolla, joka varmasti kiiri pitkälle. Ainakin oven takana aulassa seisseet vartijat - ainakin puoli tusinaa - valpastuivat kaikki merkittävästi. Näillä oli kaikilla miekat tottuneesti kädessä jo ennen kuin yksikään oli lopettanut seinään nojailun. Eikä kukaan näyttänyt turhan iloiselta tästä yllätyksestä. Paitsi ehkä rotta.
Kneri havahtui ties mistä pohdinnoistaan - hän ei itsekään ollut aivan varma niistä - miehen ääneen, ja vilkaisi tätä. Sitten hän koetti puhua, sortui yskänpuuskaan ja sylki räkää seinille. "Ei meillä ole sellaista tuuria", rotta vastasi koristen. Hän pohti, halusiko kenties nukkua, mutta totesi sen lopulta turhaksi. Kaukana kirskui ovikin, ilmeisesti joku pirupaska oli myös pääsemässä kokeilemaan tätäkin.
|
|
|
Post by Tylppy on Jan 27, 2009 19:24:12 GMT 3
Oven paiskautuessa sisään Artlox seurasi suuren, itseään pidemmän rotan perässä. Kääpiö suipisteli suupieliään nähdessään miten tusinan verran salskeita, nuoria ja vetreitä vartijoita sätkähti eloon juurikaan odottelematta. "Ohos" mumahdus, joka turpeiden viiksien lomasta pääsi halkomaan ilmaan ei tuntunut olevan alkuunkaan pelokas äännähdys. Enemmän se tuntui kuulostavan onnellisen ilahtuneelta. Vaikkakin Artlox huomasi huolehtuvansa vartijoiden vetreydestä - kääpiöstä, kuin rotastakaan ei tuntunut olevan kilpailijaksi vertailemaan nuorten miesten notkeutta vastaan. Se saattoi hieman saatella kaksikkoa heikkoon asemaan tusinaa vastaan? Kääpiöhän ei nimenomaan nähnyt asiassa mitään muuta ongelmaa kuin tuon vetreyden. Massava ylivoimahan ei ollut juuri haitaksi. Ainakaan Artloxille, tiedä sitten mitä kuolavanoissaan uiva rotta ajatteli.
"Eiköhän laiteta poika syrjään, ettei jätä päätään väliin" lyhykäinen mies hykerteli nostellen nuijaansa olaltaan. Kiveen levinneet veripisarat olivat tuskin ehtineet kuivahtamaan koppuraiseen pintaan, kun kääpiö oli jo halukas niittämään sen pinnalle hieman uutta kauniin punakkaa sävyä. Eikä kääpiö kauaa joutunutkaan odottamaan, sillä 'seis'huudot kaartuivat pian ilmassa. Pienen seikkailijaryhmän puolella taisi olla heidän erikoisuutensa sekä pyrkimyksensä tunkeutua vankilkaan - mikä sai vartijajoukon hetkeksi empimään ja ihmettelemään. Kunnes ensimmäinen rohkaistunu vartija nosti ääntään ja suurimääräinen joukko nostatti miekkojaan. Ja siitähän sitä teurastukseksi kutsuttavaa rulettia sai alkaa pelaamaan voitokkaasti eteenpäin.
|
|
|
Post by submarine on Jan 27, 2009 20:09:21 GMT 3
Tällä kertaa rotta ei jäänyt odottelemaan, että saisi näyttävästi tehdä tyhjäksi jonkin hyökkäysyrityksen, vaan ryntäsi suoraan päin. Vartijat olivat toki jaloillaan, mutta yksikään ei selvästikään ollut odottanut, että ilman mitään selityksiä kuolaa valuva piru syöksyisi halki aulan ja loikkaisi päin lähintä. Mutta niin se kuitenkin teki, kirves heiluen ja jalat huitoen. Raskasrakenteinen otus osui mieheen sellaisella voimalla, että aseiden kalahtaessa vastakkain tältä menivät jalat alta, kun se painoi päälle. Tämän kaatuessa se myöskin pysyi siinä, hakaten kaikella mahdollisella kaikkea mahdollista. Siinä ei kovinkaan kauaa kestänyt, eikä rotta pysähtynyt edes varmistamaan tappoaan, ennen kuin kääntyi kohtaamaan kohti tulevia. Näitä tosiaan olikin enemmän, kuin yksi tai kaksi, ja huitomisesta tuli nopeasti kaoottista ja rajua. Rotta kykeni pitämään puolensa, mutta joutui kuitenkin askeltamaan edestakaisin, ettei olisi tullut piiritetyksi ja suolistetuksi siihen paikkaan. Mutta pelkoa siinä ei ainakaan ollut hitustakaan. Se kurlutti suorastaan tyytyväisenä.
|
|
|
Post by Tylppy on Jan 31, 2009 3:28:42 GMT 3
Artlox ei pysynyt lyhykäisien jalkojensa kanssa rotan perässä. Elukka juoksi kuin mielipuoli välittämättä siitä mihin osui tai kehen osui. Rotan kuolemantanssia seuratessaan Artlox, joka vain vaivoin oli pystynyt pusertamaan itseään pieneen hölkkään seisahtui jo lyhyen matkan jälkeen. Eläimessä jylisevä raivo ja hulluus sai kääpiön osasyisesti hidastelemaan, jopa hän ymmärsi varovaisuuden olevan kultaakin arvokkaampaa. Jos hän olisi mennyt lähelle, olisi kirves varmasti tumahtanut vasten kääpiötäkin, eikä rotta olisi edes huomannut. "Noh...noh...hmm...jos joku sinulta livahtaa niin...olen täällä takana" kääpiö mursi puhettaan samalla kun siveli partaansa. Hänen teurastusretkensä oli jäämässä kakkoseksi, mutta ensimmäistä kertaa Artlox huomasi oman mahdottomuutensa järkälemäisen olennon rinnalla.
|
|
|
Post by submarine on Feb 1, 2009 16:40:38 GMT 3
Rotta vastasi saamalla miekasta naarmun niin olkaansa kuin poskeenkin. Ja niihin se vastasi huitomalla takaisin kahta kauheammin. Se oli hullu, itsemurhainen ja aivan varmasti jätti asiat ajattelematta loppuun, mutta oli sillä myös ainakin hieman taitoa tekojensa takeiksi. Ainakaan se ei ollut vielä kuollut. Erään vartijan miekka hipaisi elikon kaulaa niin läheltä, että katkaisi muutaman karvan, mutta se ei edes välittänyt. Se etsi lyöntipaikkaa, pysyi liikkeessä, antoi jalkojensa pitää hengissä, ja iski äkkiä. Palkintona oli huuto ja verta. Rotta ei kuitenkaan pysähtynyt ihailemaan saavutuksiaan, vaan jatkui kurluttaen ja kuolaten liikkeessä pysymistä.
Muutama vartijoista näytti olevan sitä mieltä, että helpompaakin saalista oli tarjolla, ja kaksi miehistä kääntyikin kohti kääpiötä ja poikaa, jotka eivät näyttäneet niin halukkailta silpomaan. Se sai nämä näyttämään varmastikin paremmilta kohteilta.
|
|