|
Post by submarine on Oct 8, 2008 19:54:30 GMT 3
Ilta oli jo hyvässä vaiheessa ja aurinko alkanut laskea. Jopa suuressa kaupungissa se tarkoitti sitä, että suuri osa hälinästä hiljeni rehellisten ja järkevien ihmisten vetäytyessä koteihinsa ja yöpuulle. Pimeän tultua ei tosiaan kannattanut harhailla kaduilla, sillä silloin liikkuivat lähinnä vain vartijat ja varkaat - eivätkä ensimmäiset koskaan kyenneet toisia täysin kitkemään pois. Jotkut kirosivat siitä saamattomuutta, mutta olipa miten oli, rikollisuus ei koskaan suostunut katoamaan. Ja se oli hyvä syy nukkua öisin, jos mikä. Sitä paitsi vartijat eivät juuri valikoineet pidättämiensä kanssa.
Kneri ei ollut mieltänyt itseään koskaan oikeastaan rikolliseksi. Se johtui pitkälti siitä, ettei hän tavannut mieltää itseään oikein edes lain piiriin kuuluvaksi. Laki ja sen edustajat eivät koskaan halunneet hänen kaltaisiaan mihinkään, vaikka siitä olikin oikeastaan hyvin vaikea näitä syyttää, joten oli helpointa, jos hänelläkään ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Sitä paitsi hän tapasi nähdä sen aina suurimmaksi osaksi pelkkänä turhana elämän vaikeuttamisena. Hän olisi varmaankin ollut pelkkä raato jo hyvän aikaa, jos olisi alkanut miettiä sellaisia. Tai ehkäpä hän ei olisi koskaan edes syntynyt, jos lailla olisi ollut mitään tekemistä minkään kanssa. Oli miten oli. Rotta tajusi harhautuneensa pohdiskelemaan havahtuessaan yskäisyyn taaempaa kujalta. Hän köhäisi itsekin räkäisesti ja pyyhki suunsa likaiseen kaavunhihaan. Olisi tosin ollut todenmukaisempaa kutsua sitä rääsyiksi. Tai säkiksi. Se tuskin piti kylmää hiukkaakaan, ja rotan luiseva ruumis näkyi sen alta paremmin, kuin peittyi.
Niin, tässä sitä tosiaan oltiin, sivukujalla. Odottelemassa. Koko viisihenkinen joukko. Neljä muuta olivat kukin mitäkin, suurimmaksi osaksi kai aivan tavallisia ihmisiä, eikä yksikään halunnut olla lähellä Kneriä. Se johtui kaiketi siitä, että Kneri oli yhtä paljon ihminen kuin kivi lintu. Tarkalleen ottaen hän oli valtava, luiseva, rääsyihin verhottu, sameasilmäinen, limaa yskivä rotta. Rial, siksi näitä otuksia kutsuivat ne, joilla oli tarve antaa nimiä kaikelle. Kaikille muille ne olivat pelkkiä tavallista miestä rintaan yltäviä saastaisia jyrsijöitä, jotka olivat saaneet jostain tarpeeksi sisua noustakseen takajaloilleen. Knerille se kaikki sopi oikein hyvin, ainakin pysyivät kaukana. Joukko ei todellakaan seisoskellut kujalla jostakin yleisestä yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ei, kukaan näistä tuskin oli edes tavannut toista aikaisemmin. Tai ehkä olikin, mutta juuri nyt syynä yhdessä oloon oli raha. Jos tarkkoja oltiin, kyseessä oli lynkkaus. Tai salamurha, jos haluttiin hienoiksi ruveta. Joku halusi hengiltä melko maineikkaan henkilön voimatta itse tulla millään tavoin yhdistetyksi siihen, ja oli palkannut muutaman eräässä nimeltä mainitsemattomassa juottolassa hoitamaan homman. Kneri oli päässyt mukaan melkeinpä sattumalta. Hän pysyi tavallisesti kaukana kaikesta tällaisesta, lähinnä oman henkensä vuoksi, mutta rahaa oli luvattu oikein mukavasti, ja maksettu hieman ennakkoonkin. Ja koska kuolleella oli kovin vähän sananvaltaa mihinkään, saisi kohteelta vielä vähän lisää.
Nojaillessaan kujan seinään Kneri poimi veitsen jostakin piilostaan ja pyöritteli sitä vaiti pitkäkyntisissä sormissaan, kuin pohtien. Kaupunki oli suuri, kukaties suurin rotan koskaan näkemä. Mutta mies, joka haluttiin hengiltä, teki ilmeisesti aina saman kierroksen. Sillä, kuka tämä oli, tai miksi tämä oikeastaan haluttiin tappaa, ei ollut hänelle väliä. Hän näki tässä vain kolikoita. Ja nyt piti vain odottaa, vältellen samalla muiden rikostoverien katseita aivan vain periaatteen vuoksi, että mies tekisi iltakävelynsä.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 8, 2008 23:34:40 GMT 3
Yskähtelijää ja räkijää oli kokoontunut hämärälle kujalle yhden jos toisenkin suunnan edustajaa. Oli uskomatonta miten neljä muukalaista olivat löytäneet tuonne ilman että kävivät viidennen kimppuun - tai ylipäätään toinen toisensa kimppuun. Dax ei ollut viimeinen saapuja tuonne luojan hylkäämälle kujalle. Pikemminkin hän oli tainnut olla toinen vai kolmas, ja saanut näin hyvän ja riittävän varjoisan nojailupaikan itselleen. Varjo lankesi sammaleelle tuoksuvan kiviseinän sille puolelle, millä mies seisoi ja odotti hiljaisuudessa. Tai lähes hiljaisuudessa, vastapäätään seisova, hupullisen kaavun ylleen vetänyt mies kärsi yskästä tai kurkkumädästä yskiessään jatkuvasti. Hupulla kasvonsa peittänyt korsto oli vähintään päänverran Daxia pidempi ja haisi homeen idättämälle nahalle. Kun taas...mitä muihin kanssa norkoilijoihinsa tuli...
Tummanruskea katse, raskaiden ja tuuheiden kulmakarvojen alla pälyili ympärilleen. Tai lähinnä hänen katseensa seilasi "tovereissaan", joista yksikään ei tulisi olemaan minkäänasteen toveruuden arvoinen. Nimittäin, tämä hupullinen veikko...ei todellakaan ymmärtänyt vaiteliaisuuden olevan kultaa. Kolmas ja neljäs haahuilija vaihtoi painoa jalalleen jatkuvasti - saaden näin syntymään hermostunutta ääntä maata vasten lojuvista kivistä, jotka natisivat tossun ja kovaksi painuneen tien alla. Kaksikon epäilevä pälyily kertoi myös taidottomuudesta mestausuralle. Ja mitä tuli tähän viidenteen osanottajaan? Tummat kulmat kurtistuivat todellakin tämän viidennen kulkijan kohdalla.
Miksi näitä rottaotuksia nimitettiinkään..? Rial..mahtoiko olla. Noh, Dax oli hyvin varma ettei ikinä aikaisemmin elämässään ollut joutunut kohtaamaan yhtäkään tälläistä olentoa, jonka ulkomuoto kuvasti vain ja ainoastaan ylisuurta rottaa. Limaa suupielestään sylkevä rotta ei saanut Daxia vakuuttumaan tästäkään sankarista, joka oli osallistunut tälläiseen tehtävään. Rotta kuitenkin ehkä eniten oli sopiva kanssaan tälläiseen tehtävään, salamurhaan. Dax antoi arvioivan katseensa viivähtää rotassa hetken pidempään kuin muissa.
Dax ei tuntenut itsessään levottomuutta, ainoastaan takaraivossa kumiseva oluen rääppeet muistuttivat viimeöisestä juottolareissustaan. Kumina jossain korvien ja takaraivon välissä olivat tervetulleita kertomaan, että mies tosiaankin oli ylittänyt itsensä. Ajattelu tosin ei luonnistunut juuri lainkaan, mutta Dax tiesi, että vielä oli aikaista. Heidän tuli vielä vain odottaa...jonkun aikaa. Sumeat aivot kaipasivat virkistystä, jolloin vastoin kuin rotta etsi veitsensä --haki Dax löyhän liivinsä ja paidan välistä taskumatin. Viinaksille tuoksuva palkkatappaja tuskin aikoi lipittää simaa taskumatistaan saadakseen itseään terävämmäksi.
Mies avasi pullonsa, ja kumosi kurkkuunsa muutaman reippaan kulauksen väkijuomaa ennen kuin pyyhkäisi suupieltään. Tosiaankin...tälläisellä juhlakaartilla olikin erittäin hyvä lähteä ja toteuttaa isommanluokan lynkkausta. Luoja...Dax saattoi vaan mielessään manata miten hänen, kuin näiden muidenkin palkkaaja ei juurikaan ollut katsonut ketä palkkasi. Olikohan näistä palkatuista yksikään hänen lisäkseen oikeasti tappanut ketään? Rujoja ja riettaan näköisiä olivat kaikki tyyni, mutta entä taidot? Ajatuksestaan varoittavan tumahduksen päässään tuntiessaan Daxin oli pakko kumota vielä toinen suullinen sisuksiinsa.
|
|
|
Post by submarine on Oct 9, 2008 9:20:00 GMT 3
Kneri teki sitä, mitä yleensäkin teki, kun otti veitsen käsiinsä: hipelöi. Hän ei tehnyt terällä mitään turhan rakentavaa, näpräsi vain sitä kuin ajatuksissaan. Kyseessä ei tosiaan ollut mikään pieni hammastikku; jos halusi ruveta ikäväksi veitsellä, tikarilla, puukolla, tai millä tahansa sensuuntaisella, piti hankkia iso puukko. Ja tämähän oli, teräkin pitempi, kuin aikuisen miehen kämmen ranteesta keskisormen päähän. Aseen painossa oli jotakin suorastaan lohdullista, tunsi ettei ollut aivan yksin kuitenkaan. Iso terä tietenkin iski paremmin läpi myös lihasta - tai ainakin oli enemmän, mitä iskeä. Sitten oli vielä sekin, ettei tämä terä todellakaan ollut puhdas. Kuultuaan, mihin tässä oltiin ryhtymässä, oli rotta oikopäätä pyöritellyt sitä kaikessa mahdollisessa saastassa. Pieni läksiäinen sekin; jos ei haava tappaisi, niin tulehdus kyllä. Joku olisi saattanut pitää sitä kuvottavana, mutta Kneristä se oli yksinkertaisen järkevää.
Kun veitsen hipelöiminen ei enää jaksanut kiinnostaa, alkoi Kneri pyöritellä asetta. Rotalla oli näppärät sormet, niin laihatkin etteivät ne tulleet toistensa tielle edes vahingossa. Veitsi kiersi milloin minkäkin sormen ympäri, teki pieniä voltteja ja pyöri muutenkin kaikin puolin taidokkaasti. Kneri oli huomannut tällaisen hyväksi tavaksi antaa itsestään hiukkanen pelottavampaa kuvaa. hänellä oli iso puukko, ja hän oli näppärä sen kanssa. Näppärämpi pyörittämään, kuin survomaan jonkun keuhkoon tosin, mutta eipä sitä tarvinnut kertoa kenellekään. Kun jäi reilusti yli pään verran muita pienemmäksi ja luut törröttivät nahan alla, otti minkä tahansa avun.
Aurinko laski laskemistaan. Kneri odotteli ja kyyläsi kujan ohitse kulkevia. Kujalle ei tullut ketään, mikä nyt ei ollut minkäänlainen ihme ottaen huomioon sen, keitä siellä oli juuri nyt. Lynkattavaa ei näkynyt vielä, eikä katu muutenkaan ollut turhan vilkas. Ei ollut edes päivisin, puihumattakaan pimenevästä illasta. Mutta vaikka valo olikin vähenemässä, ei tapausta olisi pitänyt olla vaikea tunnistaa. Lihava, hyvät vaatteet, mahdollisesti pari kevyesti varustautunutta vartijaa mukana, niin tätä oltiin kuvattu. Knerillä ei ollut aavistustakaan siitä, miksi selvästikin varakas mies halusi kulkea joka päivä tällaisenkin paikan ohitse, mutta eipä se oikeastaan häntä edes kiinnostanut. Rotta näki tässä vain muutaman kiiltelevän lantin. Hän köhi taas.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 10, 2008 0:56:38 GMT 3
Mikä mahtoi olla ihran markkina-arvo? Dax maisteli mielessään ajatusta suuremman luokan porhon myymisestä lihoiksi vielä kaiken päätteeksi. Seutu, jolla he kykkivät ja odottivat ei näet ollut mikään järin kaunista saati vaurasta aluetta. Halpa liha ja läski tulisivat käymään hyvin kaupaksi tälläisillä pimeillä markkinoilla, jolloin ruoan alkuperään ei kukaan kysellyt mitään. Riitti kuin oli syötäväksi kelpaavaa, ja hän jos kuka oli myös joutunut kohtamaan pimeän markkinoinnin liittimeksi toimittaessaan silloin tällöin kyseenalaisia asioita ja esineitä, tarpeita kuin tarvikkeitakin kaupattavaksi milloin millekin välittäjälle. Nälän ja kurjuuden täyttämien katujen kasvatti ei juurikaan arvostanut oikeamielisyyttä tai rehellisyyttä. Ei ainakaan, ellei siitä, niin kuin kaikesta muustakin ollut itselleen jonkinlaista hyötyä.
Ja tämän lihavan rahatynnyrin surmaaminen kävi siinä missä muukin työtehtävä josta vain sai arvoisensa palkkion. Kujilla palkkiot eivät juurikaan olleet kovin ihmeellisiä, jolloin tämä...tämä hienohelmainen yksilö saattoi olla vain edukseen pitkällä aikavälillä. Suurehko summa kultaa oli saanut Daxin ottamaan tehtävän empimättä vastaan - kyselemättä. Mikään ei ollut surmaamista helpompaa, mutta riskinsä olivat kaikessa. Kuinka saattaa ahneudelle päätepiste oikeaan kohtaan? Tumma silmäpari vilkuili ympärilleen, arvioiden hieman lisää mittailen kanssa olijoitaan. Rotan harjoittama sorminäppäryys kokoiselleen pienehkölle olennolle ison puukon kanssa sai tehtyä vaikutuksen Daxiin. Rotta tuntui olevan yhtärauhallinen tilanteeseen nähden mitä hänkin, mutta silti jokin - kenties harhaluulon aikaansaama sekamelskainen ajatus sai salamurhaajan epäilemään rottaa. Vaikka pakko olikin sanoa, että saastan keskellä myllytetty ase terineen oli myös hyvin nerokas keksintö. Kolmessa muussa palkatussa puolestaan ei ollut niinkään mitään...mielenkiintoista huomioitavaa, jonka mies olisi laittanut merkille tai huomannut tärkeäksi.
Taskumatti kallistui vielä kerran lyhyen sängen, kuin viiksikarvojenkin välissä majailevien huulten väliin. Viimein pullo katosi omaan soppeensa löyhän liivin ja resuisen paidan lomaan. Likaisen ruskea huivi peitti kokonaisvaltaisesti murhaajan päätä, vaatekerta - joka koostui resuisesta, kellertävän valkoisesta paidasta, punaisen harmaanlikaisesta liivistä, tummista löysistä housuista ja hyvät päivänsä jo aikoja sitten nähneistä saappaista. Mies ei ollut kovin huomaamaton kantaessaan mukanaan sauvaa, jonka molemmissa päissä kyhnötti raudasta sulatetut möykyt. Vyötäisillään miehellä lojui leveälinjainen nahkavyö, jonka naarmuisella pinnalla roikkui parikin lenkkiä. Yhdessä lenkissä lepäsi huonokuntoinen tuppi, jonka päästä työntyi esiin pitkähkön muodon omaavan lyömämiekan kädensija. Toisessa lenkissä roikkui vaatimaton, kapea tikari. Näkyvien aseiden lisäksi saattoi vain kuvitella mitä muuta miehen kantamuksista saattoi löytyä. Löysät vaatteet olivat loistava piilo jos jonkinlaisille "löydöille". Mutta oliko kukaan nähnyt miehen liikkuvan kovin ripeästi? Tuskin kukaan oli asiaan mitään huomiota kiinnittänyt, joska kukaan rupusakista osasikaan kiinnittää huomiotaan tärkeisiin, kiusallisen pieniin yksityiskohtiin. Daxin käsitellessä omia mietteitään enemmän tai vähemmän syvällisesti niin onnistui aikakin jo kulumaan.
Enää vain hiiskauksia...ja hoohetken odotuksen aikaansaamaa kiihkoa ja jännitystä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 10, 2008 17:13:16 GMT 3
Kneri ei nähnyt tässä joukossa paljoakaan. Suurin osa oli pelkkiä tavallisia katupaskoja: arpisia, isoja ja aivan valehtelematta typeriä. Parhailta löytyi ehkä hitunen oveluutta, mutta rotta tiesi, miten elettiin sivukujilla; voimakkaimman oikeudella. Nopeaälyisyys tapasi pelastaa äärettömän paljon huonommin, kuin uhkailijan kallon rusauttaminen kasaan. Nämä olivat pelkkiä tavallisia korstoja, joita ei kyllä huvittanut tavata pimeällä kujalla yksin, mutta joiden kanssa kyllä selvisi, kunhan käytti päätään, eivätkä nämä häntä huolettaneet. Mutta joukossa oli myös yksi, joka oli selvästi jotain muuta.
Kneri vilkuili muista erottuvaa miestä sivusilmällä aina välistä. Todellakin astetta ikävämpi tapaus. Tästä näki heti, että tämä oli yksinkertaisesti parempi. Paremmat aseet, varmempi olemus, tästä paistava vaarallisuus. Tämä huoletti Kneriä, sillä miehen silmien takana liikkui varmasti muutakin, kuin usvaa. Laskelmoivia piti aina pelätä, se oli tärkeää. Mutta toisaalta tällaisesta saattoi hyötyäkin. Tässä tilanteessa hyötymiseksi saattoi laskea jo pelkästään sen, ettei joutunut napit vastakkain miehen kanssa. Ja sitä paitsi...
Kneri köhäisi äkkiä asteen lujempaan ja räkäisemmin, kuin aikaisemmin. Se oli huomion kiinnittämistä varten. Kun se oli saatu, hän viittoi miestä lähemmäs yhdellä sormella, koettaen parhaansa mukaan olla tulematta muiden, kuin haluamansa miehen huomatuksi. Eikä näitä nyt suuremmin näyttänyt edes kiinnostavan, syljeskelivät seinille ja mulkoilivat toisiaan. Rotalla oli idea, ja hän aikoi toteuttaa sen.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 12, 2008 16:42:33 GMT 3
Dax puntaroi liittolaistensa nopeutta, voimaa ja sulavaliikkeisyyttä saadakseen ajan kulumaan nopeammin. Ja olihan puntaroimisesta hänelle hyötyäkin, mitä vähempi oli palkkion jakajia niin sitä rikkaammaksi mies saattoi kavuta. Ei ollut mitenkään yksiselitteistä että Dax olisi valmis jakamaan saatavan palkkion viiden hengen kesken. Siitähän ei juuri mitään jäänyt käteen. Luvattu suuri summahan oli jaettava kuitenkin kaikkien kesken. Ja lienikö kukaan näistä taliaivoista miettinyt asiaa tarkemmin ennen kuin ryhtyivät leikkiin. Mitättömät pienet muusinuijat...
Tummat silmät palasivat räkätautiseen rottaan. Dax oli jo varma, että tuolla tuholaisella ei ollut kaikki juurikaan kohdallaan. Tai että sitten olento ei voinut olla jättämättä tulematta rahan perässä vaikka olikin huonovointinen. --- Ajatus ei kuitenkaan herättänyt piirunkaan vertaa sääliä miehessä, joka jäi katsomaan oudoksuen karvaturkin peittämää kaksijalkaista. Miehen tuntemus Rialien ihmismäisistä tavoista ja kyvyistä oli täyttä hepreaa ja salattua tietoa. Hänhän oli vain kuullut, että tälläisiä kirottuja syöpäsäkkejä oli olemassa. Nytpähän pääsi hänkin todistamaan elämän yksiä ihmeitä.
Kulmat, raskaat ja painavat painuivat ryttyyn miehen kasvoilla kun pitkäkyntinen, sormen kaltainen kutsui luokseen. Ihoamyöden kulkevat vilua tartuttavat väristykset vihlaisivat murhamiehen selkärankaa. Oli jo riittävän paha olla samalla asialla oudon otuksen kanssa, puhumattakaan, että joutuisi suurempiin kanssakäymisiin moisen kanssa. Kuitenkin, ehkäpä...ehkäpä siimahäntä voisi ollakin eduksi miehelle. Dax lopetti nojailun ja asteli lähemmäs rottaa. Seinä vaihtui vain toiseksi seinäksi Daxin pitäessä hiuksen hienon välimatkan resuisen rottaolennon ja itsensä välillä. "Mitä?" tympeä, lyhyt ja nopea kysymys murahti viinalta haisevan miehen parran lomasta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 12, 2008 19:04:48 GMT 3
Miehen tullessa lähemmäs Kneri vilkaisi nopeasti ympärilleen. Mitä ilmeisimmin ketään ei oikeastaan kiinnostanut hiukkaakaan, että rotalla oli tälle jotakin asiaa. Kukaan ei edes katsonut. Juuri, kuten saattoi odottaakin. Varmistuttuaan, ettei kukaan epäillyt, hän nojautui miestä kohti. Teko sai tässä aikaan varmasti vähintäänkin kuvotusta, mutta Kneri ei siitä suuremmin välittänyt. Niin paljon vain, että varoi tulemasta potkaistuksi. "Olen tässä vain pohtinut, että nuo kolme katupaskaa eivät näytä siltä, että niiden kanssa kannattaisi jakaa mitään", Kneri totesi hiljaa kirskuvalla ja limaisella äänellä. "Meinaan vain, että vahinkoja sattuu. Edes nuo eivät ole onnistuneet juomaan rahojaan, ja olisi sääli niitä niillekään jättää. Jos tajuat. Minä voin auttaa sinua niiden kanssa. Kahden kesken on parempi jakaa, kuin viiden."
Kneri ei oikeastaan kaavaillut tätä pelkästään siksi, että saisi enemmän. Totta puhuen hänellä oli tässä omakin lehmä ojassa; jos ei näin päin, niin sitten hänestä tulisi hyvin nopeasti se, jonka kanssa ei kannattanut jakaa. Tietenkin mies voisi pettääkin hänet, sikäli kuin mitään niin odotettavaa pettämiseksi saattoi edes sanoa, mutta oli se silti aina parempi, kuin tämä ja kolme muuta. Ja sitä paitsi, ainahan saattoi käydäkin niin, että vahinkoja kävi muillekin. Puukko selkään ei katsonut sitä, miten paljon taitamattomampi iskijä oli, kuin iskettävä. Tässä ei kukaan luottanut keneenkään, eikä kannattanut alkaa edes toivomaan mitään armoa.
"Oikeastaan uskon, että voisit kaikin mokomin ottaa hiukkasen enemmänkin, kuin minä. Ettei jää mitään huonoja makuja suuhun", Kneri lisäsi, kuin kovinkin vilpittömästi, ja sortui sitten räkäiseen, roiskuvaan röhinään.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 12, 2008 19:41:51 GMT 3
Rotan silmiin oli vaikea katsoa. Daxin teki uskomattoman paljon mieli nyrpistää nenäänsä ja urahtaa iljetyksestä rotan kumartuessa puhelemaan. Mies saattoi hämmästyä ymmärtäessään jokaisen vikisevän sanan eläimen suusta. Ja miten siihen sitten piti suhtautua? Dax ainakin yritti vaikuttaa täysin normaalilta, viileän kylmältä, ja erityisen hillityltä omalta itseltään aina niin kauan kun tuli tosi toimien paikka.
Mies kuunteli hiljaisuudessa rotan puheet, eikä voinut olla hymähtämättä viimeisen lauseparin kuultuaan. Vai että hän saisi enemmän kuin mitä rotta. Mies pohdiskeli sanoja, jotka olivat kuin omasta päästään poimittuja. Lukuunottamatta tietenkin sitä osaa, että rotta toimisi hänen kanssaan yhteistyössä. Olihan tappajalle selvää, että rotta saattoi luovia enimmäkseen oman henkensä vuoksi yhteistyöhön kanssaan kuin rahan vuoksi. Nimittäin, eihän ollut olemassa mitään mikä olisi saanut Daxin säästämään tämän mitättömän hengen. Mies vilkaisi ajatuksissaan tuota hajanaista kolmikkoa ja sittemmin antoi laiskahkon katseensa palata nuhjuiseen siimahäntään. "Ja jakaisin kaiken kanssasi koska? Onko sinusta minulle sitten korvaamatonta hyötyä?" Dax esitti kysymyksen tavalla, josta oikein tiennyt pitikö nyt alkaa itseään puolustelemaan kaiken maailman keinoin, vai oliko se vain ilmaan heitetty herja, joka ei vaatinut vastausta.
"Onko sinusta aikaansaamaan vahinkoja?" ja tämä oli jo jotain mihin oli vastattava jotain. Dax katsoi painostavan ilmeensä takaa niin tietoa hakien tätä pientä jyrsijää, että vastauksen oli oltava riittävän hyvä saadakseen toisen konnan vakuuttumaan rotan tarpeellisuudesta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 12, 2008 21:06:08 GMT 3
"Minä olen elänyt paikoissa, jotka saisivat tätä pahemmat syrjäkujat näyttämään hyviltä. Tiedän, miten asioita lopetetaan nopeasti. Eikä minulla ole mitään esteitä käyttää mitä tahansa niistä konsteista", Kneri vastasi. Tietenkin siinä oli kiertelyä mukana, ei hän todellakaan ollut mikään mestari, mutta piti se silti myös paikkansa. Hän yksinkertaisesti tiesi mikä sattui. Tai tarkemmin sanoen, hän tiesi mikä sattui aivan helvetisti. Ei tarvinnut olla taitavampi, tarvitsi vain tietää yhtä ja toista siitä, miten eri osaset olivat toisissaan kiinni ja sellaista. Se riitti jo monelle.
"Onpahan sinulla oikeastaan syytäkin antaa minulle osasi ja tyytyä omaasi. Siis siihen suurempaan. Sinä tappaisit minut, ja minä tuskin kykenisin suuremmin estelemään. Mutta minä olen paskamainen jyrsijä. Jos ei muutakaan voi, niin ainakin ottaisin jotain mukaani. Tappaisit minut, mutta menettäisit jotain, mistä et pitäisi. Ja nyt puhutaan ruumiinosista. Ehkäpä minulla on muutama tautikin, noin nyt sivumennen sanoen", Kneri jatkoi. Hän oli vaihtanut nyt veitsen linkoon, ja pyöritteli sitä kevyissä kaarissa ympäri. Ei mitään yhtä näppärää, kuin veitsellä, mutta mukavasti lyijystä tehty ammuskin pyöri.
Rotta tuijotti miestä silmiin, ainakin sikäli mikäli tämän mustista eläimensilmistä saattoi mitään varmaa sanoa. Tällä ei ollut edes kunnon kasvoja, eikä niiltä ainakaan kuvastunut ihmisten tunnustamia tunteita. Pelkkää eläimen mitäänsanomatonta tuijotusta. Jos tämä ei olisi juuri puhunut pitkiä, joskin äärimmäisen huonosti äännettyjä ja kähiseviä, rimpsuja, olisi tätä tosiaan voinut luulla vain elukaksi. Kneri paljasti ohimennen pari melkein sormen mittaista etuhammasta miehelle. Noin nyt painottamaan sanoja.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 13, 2008 14:31:59 GMT 3
Hymy piirtyi pikkaisina ripauksina Daxin kasvoille. Kiristyksen ja kieroilun osaaminen oli lähes kuin yksi taiteenlaji monien muiden seassa. Ja jos joku osasi tämän nimenomaisen tyylilajin, oli Dax mielissään. Rotta tuntui vain puhuvan kokoonsa nähden suurempia lauseita kuin pystyi itse käsittelemään, mutta se oli yhdentekevää tuolla haavaan miehelle. Suuri suu sai olla, kunhan siitä turpavärkistä kihisi ulos asiaa, eikä turhaa potaskaa. Eikä rotta puhdasta paskaa vielä ainakaan ollut suustaan päästänyt, vaikka Dax olikin varma, että eläimen suusta saattoi mitä tahansa sanoista eritteisiin tullakin.
Dax mietti hetken kumpaa silmää olisi katsonyt, sillä rotan silmät olivat hieman hankala kohdistaa. Puhumattakaan että silmissä ei ollut iiriksiä vaan kaikki oli yhtä ja samaa mustaa. Kaikkien näkemiensä omituisuuksien kirjossa mustat silmät olivat lähes sama asia kuin kaihin peittämät siniharmaatkin vailla katsetta. "Vaikutat kelpokaverilta - puheittesi perusteella. Mikä on nimesi?" mies nyökkäsi hyväksyvästi rottaolennolle. Vaikka ei kuitenkaan missään nimessä aikonut ojentaa kättään kohti pitkäkyntistä - ehkä juuri niiden tautien pelossa. "Nimeni on Dax."
"Meidän ei kannata tehdä vielä mitään, odotetaan" puhuva mies vilkaisi hajanaista sakkia. "Tällä lössillä ei ole mitään toimintasuunnitelmaa, kaikki varmasti rymyävät vain kimppuun kun ei ole mitään ennalta sovittua. Ja silloin...silmä välttää herkemmin selustasta" puhujan naamataulu kääntyi takaisin lyhykäiseen rottaeläimeen. "Varot sitten vain ettet tuikkaa minua tuolla tikullasi, tai lupaan että karvainen kaulasi ei ole yhtenäinen kovin pitkään." Pidemmittä puheitta mies liikahti paikaltaan ja jätti rotan seisomaan omaan yksinäisyyteensä aivan kuin aikaisemmin. Takaisin omalle paikalleen mies ei kuitenkaan mennyt, vaan hän näytti etsivän itselleen parhaiten sopivan, varjoisan paikan, jonka pimentoon mies katosikin odottamaan. Ja tietenkin oli vain satunnainen vahinko, että valitsemansa paikka oli sopivasti kolmikon välittömässä läheisyydessä eikä niinkään etualalla ottamassa vastaan vieraita.
|
|
|
Post by submarine on Oct 13, 2008 15:17:20 GMT 3
"Kneriksi joku kerran haukkui", rotta totesi, vaikka nimi kuulostikin enemmän joltakin erityisen määrätietoiselta korinalta.Jos hänellä olisi ollut ihmiskasvot, olisivat ne nyt piirtyneet vähintäänkin katalaan virneeseen. Nyt oli yksi asia vähemmän huolehdittavana, ja se olikin ollut se kaikkein tärkein. Asiat helpottuivat aina suuresti, kun kykeni hoitamaan sen kaikkein ikävimmän olemaan ikävä joillekin muille, eikä rotalle - ja näin sai sitä paitsi äärimmäisen kätevän henkivakuutuksen. Ei tässä nyt ollut mitään maailmaa järisyttävää nerokkuutta mukana, mutta näppäräähän tällainen oli.
"Se tästä huvista maksava sanoi, että on ehkä pari vartijaa mukana. Mietin, että parempi antaa noiden hoitaa sellaiset. Jos on yhtään tuuria mukana, niin ainakin yhden luulisi tippuvan laskuista jo siinä kohtaa, kunhan ei vahingossakaan auteta", Kneri totesi hiljaa. Oli tosiaan reilusti parempi amtaa ongelmien ratkoa itse itsensä, jos mahdollista. Jos vartijoita todella olisi, kevyesti aseistautuneita kuten oli sanottu, harventaisivat nämä ja kolme katupaskaa mukavasti toisiaan. Jäivätpä kummat tahansa henkiin, olisi näistä paljon helpompi hankkiutua sitten eroon. Ja sen jälkeen itse lihavasta rahasäkistä.
Kneri pysytteli samalla paikalla vaiti. Ohimennen hän toimitti tähystäjänkin virkaa, sillä hän näki parhaiten kadulle. Vielä rotta ei ollut nähnyt ketään kuvaukseen sopivaa, mutta aivan vielä ei ollut aikakaan. Ilmeisesti kyseessä oli täsmällinen mies, sillä tämä oli näillämain lähestulkoon poikkeuksetta aina samalla tasatunnilla ja kellonlyömällä. Eikä mitään muuta, kuten sanottua, tarvinnutkaan tietää. Hän siis jatkoi lingon pyöritystä ympäri. Jos vartijoita tosiaan olisi, ei hän koettaisi osua näihin, vaan arvokkaampaan kohteeseen. Lingonammus päähän kaataisi kovemmankin miehen näin läheltä. Kukaties lopullisestikin.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 15, 2008 18:43:54 GMT 3
Dax vetäytyi nurkkaukseensa. Hiljaisena, ja odottavaisena. Jutteluhetkensä rotan kanssa ei ollut saanut miestä muuttamaan mieltään toimintasuunnitelmistaan. Myönnettävä oli, että Kneriksi esittäytynyt rotta käytti kyllä nokkeluuttaan taidokkaasti. Eläin oli kuitenkin ehkä hyvä hetken liittolainen, mutta entä myöhemmin? Lupaukset oli aina tehty rikottaviksi, ja yleensäkin - oman tuntemuksensa mukaan liitot ja lupaukset rikkoutuivat aina. Tavalla tai toisella, hyvällä tai pahalla tavalla, edesauttavasti tai takapakkia antaen. Rotan kohtaloa Dax ei vielä ollut päättänyt. Kaikki selvenisi aikanaan, vaikka eläin olikin kova uhkailemaan. Ei tämä mystinen eläin ollut ensimmäinen joka uhkasi viedä jotain mukanaan. Ikävät taudit puolestaan olivat jotain uutta. Ja se sai miehen hellittämään halua päästä jokaisesta ylimääräisestä eroon.
Eikä tarjous palkkiosumman puolittamisesta ollut yhtään hassumpi. Puhumattakaan, että saisi siihen hieman päälle. Rahasumma houkutteli yhtälailla enemmän miehen mieltä, saisihan sillä turvattua monen päivän viinaputket mennen tullen. Huorista puhumattakaan - kerrankin hänelläkin saattaisi olla varaa myös laatuun...mutta ennen sitä kuitenkin, oli hänenkin pidättäydyttävä tarkkaavaisena ja valppaana.
Ja juuri tarvittavan määrän kärsivällisyyttä ja mielenhallintaa Dax omistikin kyetessään olemaan lähes täysin liikkumati paikoillaan. Aina sinne asti kunnes tuttu, varoittava tunne selkäpiissä alkoi varoittaa tuttuun tapaansa miestä. Selkäsuoristui kiveä vasten Daxin katsoessa kujan päähän. Juoruileva tunne selkäytimessä sai murhaajan valpastumaan paikallaan, mutta hän oli kärsivällinen. Odotus sai odotetustikin kolmesta sankarista muutaman liikkeelle - likemmäs rottaa ohi varjoihin paenneen murhamiehen, joka rotan sijaan aikoi suorittaa muutaman vahingon.
|
|
|
Post by submarine on Oct 15, 2008 22:59:21 GMT 3
Kneri antoi lingon pyöriä. Se näytti suorastaan viattomalta, melkein kuin lelulta. Rotta kuitenkin tiesi varsin hyvin, ensikäden kokemuksesta, miten ikävä se saattoi yksinkertaisuudestaan huolimatta olla. Vauhtiin pyöräytetty ja singottu lyijykuula kykeni rikkomaan kovemmankin kallon. Kneri ei oikeastaan ollut mikään palkkamurhaaja. Tarkalleen ottaen hän tappoi niin harvoin, kuin vain mahdollista, pitkälti koska se piti hänet poissa aivan erinomaisen otollisista paikoista potkaista tyhjää. Tämä vain oli vaikuttanut helpolta ja hyvältä tilaisuudelta.
Lopulta näytti vihdoin siltä, että odotus oltiin palkitsemassa. Vilkaistessaan nurkan taakse Kneri näki kauempana kujalla hyvässä lihassa olevan miehen, joka tosiaan, juuri kuten oli sanottukin, näytti olevan kävelyllä. Tämä vain käyskenteli ilman suurtakaan määrätietoisuutta. Tällä oli mukanaan pari miestä, jotka eivät tehneet kuitenkaan suoranaista vaikutusta. Melko nuoria ja tottumattoman näköisiä, kummallakin vain miekka kupeella eikä oikeastaan mitään muuta maininnan arvoista. Lihavalla, parrakkaalla miehellä oli itselläänkin pitkämiekka, mutta tämän pulleus viesti, että ase oli pelkästään näytön vuoksi. Miehellä ja tämän vartijoilla oli kaikilla ilmeisen hyvät vaatteet. Varakkaita. Nämä olivat vielä pienen matka päässä, niin ettei mitään tarkempaa voinut sanoa, mutta lähestyivät kuitenkin hitaasti ja varmasti.
"Sieltä tulee", Kneri kähisi muille kujalla olijoille, ja otti muutaman askeleen poispäin kadulta kolmen katupaskan vetäistessä veitsiä, lyhyitä miekkoja ja nuijia esiin ja astuessa lähemmäs. Nämä aikoivat tosiaan mennä ensin. Juuri kuten rotta toivoikin. Hän vilkaisi merkitsevästi rikostoveriaan, samalla kun alkoi pyörittää selvällä tarkoituksella linkoa. Vielä hetki...
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 18, 2008 20:21:11 GMT 3
Dax odotti hiljaisuudessaan. Hänelle tappaminen kävi elämäntyöstä --- muuta elämää hän ei tuntenutkaan kuin elämän täynnä ihmishenkien riistoa. Tyhjänpäiväiset ajatukset "noraalista" elämästä olivat kuin satuja hänen kaltaiselleen katujen kasvatille. Dax ei enää edes muistanut montako piru parkaa hän oli niittänyt hengiltä pitkähkön elämänsä aikana. Hän itse ei ollut käynyt lähelläkään kuolemaa, mutta hän saattoi kuitenkin ajatella että helppoa kuolemaa hän ei ollut kenellekään uhreistaan tarjonnut. Mies oli kyllä nopea käsistään, ja osasi käsitellä aseitaan käyttötaidon tuomalla kokemuksella, mutta hän ei kuitenkaan tappanut nopeasti. Vaikka tietenkin olisi voinut olla myötämielinen uhreillaan. Mutta ei hän. Kaiketi kostaakseen kaiken itse kokeneensa pahan hän antoi osan kostostaan jokaiselle. Jokaiselle pienellekin nilviäiselle, joka uskalsi astella eteensä uhmaamaan häntä, tai oli sitten kyseessä palkkiolla kuorrutettu työ.
Nyt, odotellessaan kolmikon kääntävän hänelle selkänsä Dax ei juurikaan ajatellut seuraavia hetkiä mielessään ennalta. Knerin sähistessä omalla oudolla äänellään saapuvista vieraista, Dax pidätteli itseään. Minuutit tuntuivat tunneiksi venyneiltä.
Reippaamman puoleisesti pyylevä varjo sekoittui muutaman, aseistetun suojelijan varjoihin. Toisin kuin isäntänsä, olivat nämä aseistuneet miehet solakoita - tuskin miehen ikään vielä kunnolla kasvaneita. Hontelot, pitkät nuorukaiset kantoivat vöillään miekkojaan kuin pikkupojat puutikkuja. Päässään näillä sankareilla oli onnettomat rautakypärät joista yksikään ei näyttänyt oikean kokoiselta yhteenkään päähän. Daxin teki mieli huokaista ääneen pullukan mitättömän oloiselle suojamuurille. Touhu tuntui alkuunsakin jo niin naurettavalta, että mies ei ollut ottaa mitään hetkeen tosissaan. Tilanne kuitenkin eteni, halusi Dax sitä ottaa tosissaan tai ei. Odotettu kolmikko oli saapastelemassa kujalle, ja nälkäinen kolmikko rahan ahneita poukapäitä yritti äänekkäästi hiipiä lähemmäs pulskaa puluaan ja tämän saattajajoukkoja.
|
|
|
Post by submarine on Oct 19, 2008 16:32:36 GMT 3
Kneri antoi lingon pyöriä. Hän ei nähnyt vielä kujalta käsin yhtäkään kolmesta, mutta olisi kuitenkin valmiina heti, kun mies tulisi näkyviin. Toinen vartijoista oli kantanut soihtua, joten edes rotan huonolla näyllä ei olisi vaikea osua harhaan. Tai siis ainakaan enemmän harhaan, kuin yleensä. Oli myönnettävä, ettei hän todellakaan ollut mikään mestari lingon kanssa, tavallisesti sitä ei edes tullut käytettyä. Hän osasi kyllä käyttää sitä, noin nyt suopeasti ilmaisten, mutta mitään ihmelaukauksia ei kannattanut odotella. Rialeilla oli reilusti ihmisiä huonompi näkö. Mutta ei tässä mitään uskomattomia suorituksia edes tarvittu, lähellä kuitenkin oltiin.
Vain pieni valonkajastus varoitti, ennen kuin mies ja vartijat kulkivat kulman ohitse. Nämä eivät tietenkään olleet kääntymässä itse kujalla, vaan kulkemassa vain katua pitkin sen ohitse. Ensin näytti siltä, etteivät vartijat edes huomaisi kujalla vaanivia, mutta sitten lähempi kuitenkin sattui vilkaisemaan, ja tämän silmät levisivät. Käden miekankahvalle heittäen tämä karjaisi varotiuksen nähdessään viisi kujalla vaanivaa hahmoa, saaden myös itse lihavan miehen ja toisen vartijan kääntämään katseensa. Huuto oli ikään kuin merkki myös kolmelle roistolle, jotka kaikki ryntäsivät karjuen hyökkäykseen. Kumpikin vartijoista ehti ottaa nämä vastaan miekat tanassa, jättäen vartioitavansa vetämään omaa, pitempää miekkaansa taaempana esille.
Kneri näki tilaisuutensa. Ensimmäisten miekaniskujen kolahtaessa hän lopulta päästi linkonsa toisen remmin irti, singoten lyijykuulan ilman halki. Etäisyyttä ei ollut paljoa, ei edes rotalle, ja ammus jysähtikin lujaa vielä miekkaansa kiskovan, lihavan miehen vatsan paikkeille. Tämä urahti kevyesti, muttei kuitenkaan taipunut kaksin kerroin tai mitään muutakaan toivottua. Sen sijaan osumasta lähti kalahdus, joka kertoi rengaspanssarista. Kneri ärisi kiskoessaan puukkoaan esiin. Tässä ei kuitenkaan ehtisi ampua uudelleen, ennen kuin kaikki menisi aivan liian kaoottiseksi. Sitä paitsi se oli näköjään turhaa. Hän vihasi rengaspaitoja, todellakin vihasi, mutta ainakin veitsellä saattoi iskeä sinne, minne halusi. Eli siis paikkaan, jossa ei ollut suojaa.
|
|