|
Post by submarine on Nov 25, 2008 16:52:32 GMT 3
"Tuhannen päissään ja nukuksissa, jos oli yhtään valinnanvaraa. Tyyny naamalle, veitsi kurkkuun rintaan ja kylkeen. Siinä järjestyksessä. Se toimii", Kneri vastasi. Hän ei ollut koskaan välittänyt paljoakaan siitä, ettei sellainen ehkä ollut kunniallista. Millään ei ollut paljoa iloa enää kuolleena, ei silläkään, että oli koettanut olla kunniallinen ja rehti. Hänen näkemyksensä mukaan saattoi elää joko hyvin ja kuolla nuorena, tai epärehellisesti ja elää pitkään. Sillä ei ollut juurikaan väliä, alkoiko jossain vaiheessa esimerkiksi omatunto soimata, mitä se ei rotalla muutenkaan tehnyt, olipahan ainakin tarpeeksi hengissä tunteakseen syyllisyyttä. "Toivon mukaan muutaman muunkin", hän vahvisti.
"Ehtiipä kuitenkin vielä ennen sitä nähdä, mitä se edes meistä haluaa", Kneri totesi äänessään aavistus rentoutta. Niin outoa kuin se olikin, tunsi hän itsensä jokseenkin levolliseksi. Juuri nyt ei voinut vaikuttaa asioihin millään tavalla, joten siitä ei kannattanut murehtia. Toisaalta hän saattoi aivan yhtä todennäköisesti koettaa vain vältellä pakokauhua olemalla käsittämättä tilannetta kokonaisuudessaan. Jos hän alkaisi tajuta, ei huudolle ja kauhulle tulisi loppua ollenkaan. Hän ei koskaan ajatellut voivansa kuolla, koska silloin siitä tulisi hyväksytty tosiasia. Ja silloin hän todella voisi kuolla.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 26, 2008 0:07:49 GMT 3
"Mitä sellainen voi vielä haluta? Paskiainen kuvittelee putsaavansa kaupunginkarttaa siivoamalla sieltä yhden tai kaksi lurjusta?" Dax puhahti ääneen alkaen katsella seinien ja makoilevan rotan sijaan itseään. Resuinen hän oli ollut aina, mutta nyt hän oli yltäpäätä kylpenyt veressä joka puolestaan oli kuivunut nuttuunsa .
Haavaa kyljessään mies lähti tutkailemaan paremmin, muttei nähnyt kuitenkaan mitään syytä sitoa sitä sen paremmin. Hyödytöntähän se olisi ollut, kun ei tuossa tilanteessa tuntunut oleva mitään suurempia pelastuskeinoja. "Kneri...olet rotta, ja eikö rotilla ole tapana aina pelastua tavalla tai toisella hukkuvasta laivastakin...joten, näetkö mitään mahdollisuuksia itsellesi pelastua tästä loukosta?" nenäänsä visusti koskematta Dax alkoi nyppiä käsivarrestaan paitaa irti haavasta.
|
|
|
Post by submarine on Nov 26, 2008 16:08:49 GMT 3
"Taidanpa nähdä yhden ja toisenkin, mutta sinulle en yhtään", Kneri totesi. Jos hänellä siihen mitään valtaa oli, saisi mies mädäntyä vaikka maailman tappiin asti vankilassa tai hirressä. Hänellä oli kuin olisi muutama oljenkorsi käyttämättä. Ne olivat kaikki mätiä ja voisivat katketa jo pelkästä hipaisustakin, mutta olivat ne kuitenkin olemassa. Jos mitenkään mahdollista, hän koettaisi tarrata jokaiseen. Paitsi että hän oli täällä, ja oljenkorret muualla. Se tietenkin rajoitti melkoisesti niiden hyötyä, mutta oli rotalla silti vielä aavistus toivoa. Hänelle oltiin velkaa.
"Jos ei mitään muuta, niin minä tapan sen läskin. Jos henki menee muutenkin, niin meneepä siltäkin. Ei täältä yksin lähdetä", Kneri sanoi äkkiä. Hän oli tosissaan, jos alkaisi näyttää siltä, että loppu oli käsillä, purisi hän lähtiäislahjaksi syypäätä kaulasta. Ei väliä, tappaisiko tämä siitä hyvästä, tai tappaisiko joku muu, kuolleitahan oltiin jo muutenkin.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 28, 2008 13:16:13 GMT 3
"En tarvitse apuasi, sinun avunantosi nähtiin jo - niin ehkä olen saanut riittävästi avunannoitasi tälle erää", pää paukahti jälleen tiiliseinään kiinni. Ikkunaton tila oli sietokykyjä riipivä, ainakin sellaisille olennoille, jotka tunsivat olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi tuollaisissa loukoissa. Dax ei moista tunnetta omannut, eikä jaksanut ajatellakaan ryhtyvänsä sekoamaan tuolla - varsinkaan kun ei ollut yksin.
"Minulla on omat avuni, mikäli poissaoloni huomataan riittävän nopeasti. Näissä tapauksissa" mies viittasi hienoisesti ahdasta ansaansa "se ei olekaan niin helppojuttu". Raavas mies vaihtoi asentoaan ja huokaisi raskaasti, sillä koskaanhan ei voinut aikaisempaan kokemukseen tai tietotaitoon. Murhamiehellä ei ollut ajatustakaan siitä kuinka kauan ihralaiva aikoi heítä viruttaa tuolla? Päivän vai kaksi, viikon vai kuukauden? Vai olisiko niin mukava ja unohduttaisi kaksikon tuonne pidemmäksikin aikaa? Jos niin kävisi...Dax oli varma että alkaisi nähdä rottia jo unissansakin.
|
|
|
Post by submarine on Nov 29, 2008 0:47:05 GMT 3
"Täytynee sanoa, että samat sinulle. Tässä ei kaivata apua puolin taikka toisin", Kneri vastasi, haastamatta suuremmin nyt edes riitaa. Niin se vain nyt oli, avusta oli kokemuksia nyt aivan tarpeeksi kummallekin puolin. Jos tässä tulisi paon mahdollisuus, niin kauniista yhteistyöstä ei kannattaisi edes puhua. Korkeintaan puukotettaisiin samoja, tai juostaisiin samaan suuntaan sattumalta. Ei se olisi edes toiminut. Jos rotta olisi mitään sellaisista hienouksista edes ymmärtänyt, olisi hän voinut sanoa heillä olevan liian erilaiset taktiikat. Mutta nyt hän osasi vain todeta, ettei siitä olisi mitään tullut.
"Samaanpa se minullakin katsoo. Paitsi että ne paskiaiset välittävät suurimmaksi osaksi helvetin vähän minusta", rotta myötäili. Hän tuskin tulisi onnistumaan tässä millään tavoin, jos ei saisi reilusti apua. Kerran hän oli vankeudesta paennut, mutta se oli ollut pelkkä helvetin putka, ja joku oli pihtaillut kaltereissa. Hän oli yksinkertaisesti rutistunut niiden välistä, koska ne eivät olleet mitenkään tiheässä. Sitten hän oli yksinkertaisesti juossut. Kumpikin vaihe oli melko mahdoton täällä. "Ne varmaan tulevat vain nauramaan, jos valittaa olevansa kipeä tai kuolevansa."
|
|
|
Post by Tylppy on Dec 2, 2008 1:33:31 GMT 3
"Siispä...ei suoda noille matoaivoille tilaisuutta saada niitä nauruja. Myönnän että kipu on aika helvetillinen, mutta että valittaisin siitä noille? Haha! En kuunaan" ähkäisten mies liikautti itseään väärään suuntaan huolimattomuuttaan saaden vihlontaa aikaan.
Ajatus keskustelusta - tai pikemminkin sen jatkamisesta Knerin kanssa Dax alkoi pähkäilemään omaa olotilaansa ja selviytymistä siitä. Ihme jos toinenkin olisi hyvin tervetullut puolirammalle loisläjälle. Hengityselämät kasaan ruttaantuneita ja kaula turvoksissa. Keho mustelmille ja paisuneena muutenkin ei eläjäksi, tai hyvin enerkiseksi eläjäksi mieskään voinut itseään kuvitella. Edes tuopillinen adrealiinia ei olisi saanut mitään aikaan puuhalossa. Sen sijaan, että olisi jatkanut oman olonsa aivoittelua sen enempää Dax hiljeni nurkassaan. Tosiaankin...miten hän tuosta saattoi selviytyä? Tai edes ajatella sellaista? Kenties olisi ollut loistokkaasti helpompaa vaan kävellä itse vapaaehtoisesti ja etunenässä.
Dax oli ollut aavistuksen viisas siinä, ettei ollut suinkaan suinpäin lähtenyt murhareissulle - ilman, että olisi kertonut sitä muille. Hän oli kertonut paikan ja ajankohden muutamalle pitkäkyntiselle toverilleen, ja saattoi nyt vain toivoa että näistä "tovereista" olisi jotain hyötyä. Toinen homma oli tietenkin se, että jos torvelot vetivät sahtia normaaliin tapaansa saattoivat ne lojua jossain naapurisellissä tai unohtaisivat edes miettiä Daxin olin paikkaa. Ja selvää oli, ettei hän yksin kävelisi ikinä tuolta ulos ilman apua.
|
|
|
Post by submarine on Dec 2, 2008 16:43:10 GMT 3
"Kuolet kuitenkin niin pian, että on edes turha valittaa", Kneri totesi kuivakkaasti. Mies varmaan kuolisikin, vammoihinsa jos ei mihinkään muuhun. Kukaties tästä tuntuisi yhtenä hetkenä täysin hyvältä, ja seuraavana tämä kaatuisikin sitten kuolleena maahan. Oli sellaista ennenkin käynyt. Eikä tästä selvästikään hyvältä tuntunut edes nyt. Rotan olo oli varmasti parempi, vaikkei mitenkään loistava sekään. Mutta hän oli saanut siltikin vain kipeän nenän. Ei se ollut kai edes murtunut. Ja sitä paitsi, hänellähän oli vielä mukava pieni valtti tuomassa varmuuden tapaista.
"Ne idiootit eivät uskaltaneet tutkia minua. Minulla on vielä ainakin kolme puukkoa tallella. Kai ne luulivat, että olin liian säälittävän näköinen vaaralliseksi", Kneri totesi äkkiä, sortuen sitten taas limaiseen yskäänsä.
|
|
|
Post by Tylppy on Dec 5, 2008 14:16:01 GMT 3
Hymähdys kuolemasta syntyneen keskustelun jatkeeksi oli ainoa mitä mies siihen halusi kommentoida. Ei hän pelännyt kuolemaa, mutta perkele kun se saattoikin tehdä kipeää. Ainakin kuoleman kerjäläinen teki itsensä mahtipontisesti esille kiduttaessaan poimittaviaan tuolla tavalla.
"Kolme?" virne nousi miehen rivoksi hakatuille kasvoille "Siinä tapauksessahan sinulla on vielä monia mahdollisuuksia jäljellä - mikäli vain osaat käyttää niitä paremmin mitä hetki sitten näkemäni." Kenties rotalla olikin hyvät mahdollisuudet selvitä, tai vähintäänkin todella viedä joku mukanaan kuolemaan, mutta Daxilla oli omat epäilyksensä. Kneri oli tapaus, joka enemmin saattoi juosta karkuun kun jäädä tuikkailemaan pienillä puukollaan täysivartusteisia sotilaita.
|
|
|
Post by submarine on Dec 5, 2008 16:19:42 GMT 3
"Ei se, miten hyvin käyttää, vaan milloin käyttää", Kneri vastasi. "Siinä ei ole paljon väliä miehen kovuudella, jos pääsee iskemään veitsen nivusiin, kun tämä ei katso. Kokemusta on." Kneri ei koskaan tapellut rehellisesti. Oikeastaan hän ei tehnyt mitään rehellisesti niin kauan, kuin kykeni sitä välttämään. Rehellisyys haittasi asioita, teki jäykäksi kun piti osata taipua. Rotasta se kaikki oli muutenkin sitä paitsi teennäistä, ei kukaan todella ollut rehti tai hyvä, kun piti päättää sen ja hengen väliltä. Hän vain myönsi sen itselleen jo nyt ja selvisi sitten myöhemmin murehtimatta. Ja sitä paitsi, jos nyt oltiin sen yhden ainoan kerran rehellisiä, niin näyttikö hän muka siltä, että hänellä oli varaa johonkin kunniallisuuteen?
Yhden ainoan kerran Kneri oli todella voittanut aivan rehellisellä, kiistämättömällä tavalla jonkun. Eikä nyt puhuttu mistään lapsista tai vanhuksista. Sillä miehellä oli ollut miekkakin. Hän ei todellakaan tiennyt, miten oli sen tehnyt. Mies oli ollut häntä parempi, vesiselvä ja valmiina. Ja jotenkin hän vain oli painanut eteenpäin ja survaissut tätä veitsellä kerran ja toisenkin. Oli se paskiainen toki häntä onnistunut iskemään, mutta se ei ollut vielä pysäyttänyt häntä. Hänen päässään oli kohissut, kaikki oli toiminut jotenkin itsekseen. Mutta se oli ollut silloin, ja nyt oli nyt. Eikä hän koskaan tulisi siitä kenellekään edes kertomaan.
|
|
|
Post by Tylppy on Dec 6, 2008 22:43:18 GMT 3
"En epäile" epärehellisyyden mies oli kuvitellut kasvavan hermottomana itsessään, mutta kohdattuaan katurotan oli sekin käsitys ehtinyt muutamassa tunnissa muuttumaan. Rotta, tuo Kneriksi esittäytynyt siimahäntä oli epärehellisyyden perikuva. Eläin tuskin tiesi mitä rehellisyys oli, ja tuolla hetkellä Dax tunsi itsensä oikeinkin rehelliseksi ajatellessaan että tuo oli seikkailuistaan viimeinen. Toverien pettäminen ja sooloileva eteneminen asioissa olivat olleet katutallaajan valttikortteja aina, mutta tappaessaan mies sentään pyrki jonkinlaiseen...asiallisuuteen. Vaikka ei se selkään iskeminen miekalla ollut mitään rehellistä, mutta jos mietti nukkuvan tappamista niin sehän oli..jo häpeällistä. Dax ei edes muistanut aikoja, jolloin pikkupoikana hän oli harrastanut samaa - juopuneiden ja sammuneiden surmaamista siihen asti kunnes oli ryhtynyt kohtaamaan tajuissaankin olevia. Mutta rotta pienuudellaan ja juonikkuudellaan ei todellakaan miehen mielestä kyennyt surmaamaan täysin tietoista ihmistä - millään muilla tavoin kuin mahdollisimman epärehdisti.
"Minä tuskin tästä sellistä ikinä enää tulen liikahtamaankaan, niin kerrohan...ihan mielenkiinnosta miten ajattelit oikeasti paeta? Uskotko tuuriin, että sinua on täältä hakemassa vain yksi vartija? Survaiset puukkosi salakavalasti sotilaan suojien ohi ja karkaat? Isket mahdollisesti kaulaan niin onneton ei ehdi huutamaan varoitusta?" pää kenahti kallelleen Daxin huomatessa olevansa jo aidosti kiinnostunut rotan aikeista.
|
|
|
Post by submarine on Dec 7, 2008 14:44:57 GMT 3
"Ne eivät koskaan katso turhan tarkkaan rottaa, jolla ei ole tarpeeksi lihasta pitämään edes omaa hintelää raatoaan pystyssä. Ja joka näyttää ja kuulostaa siltä, kuin yskisi kohta keuhkonsa ulos. Siinä tulee nopeasti leimattua vaarattomaksi. Vaarattomia ei turhan tarkkaan katsota", Kneri vastasi. Sillä tavoin hän oli pelastunut pariinkin kertaan, äkkiä oli tullut jotakin muuta tärkeämpää, eikä vartija ollut uhrannut ajatustakaan rotan kyttäämiselle mennessään hän narussa sitä jotakin tekemään. Ja kun ei pitänyt silmiään hänessä, hän tapasi usein rankaista siitä heti ja lujaa. Tai siis ainakin juosta. Lujaa. Heti kun pääsi irti kahleista.
Kaiken kaikkiaan tilanne oli surkea. Knerin oli pakko myöntää itselleen, että selviytymisen mahdollisuudet olivat huonot, katsoipa asiaa miltä suunnalta tahansa. Pakeneminen oli tietenkin aina mahdollisuus, mutta nyt se oli melkoisen pieni sellainen. Ei tällaisissa paikoissa vain jätetty ketään vahtimatta. Mahdollisuus oli tosiaan olemassa, mutta se oli surkean kitukasvuinen ja leijaili juuri ulottumattomissa herättämässä tuskastusta ja turhaa toivoa. Kneri antaisi sillekin puukosta, jos koskaan pääsisi tarpeeksi lähelle saadakseen kiinni.
|
|
|
Post by Tylppy on Dec 7, 2008 21:52:36 GMT 3
"Hmm...puhut asiaa. En minäkään varmaan tohtisi moiseen nilviäiseen koskea virantoimituksessa - jos voisin siltä vain välttää. Kuten sanoit, sinustahan voisi irrota vaikka mitä tauteja. Puhumattakaan ettetkö niitä mielelläsi uhkaile levittää" veristävien huulten lomasta nousivat virneeseen yhtälain punakkaan keltainen hammasrivi.
Mies ei nähnyt vaivaa haavaumiensa hoitamiseen vaan tyytyi virumaan juuri tuossa, ja juurikin siinä asennossa missä nyt onnistui retkottamaan. Ylpeys nielusta alas moukaroituna Dax ei ollutkaan enää niin kova pala kun oli antanut itsensä esille. Rohkeudestakaan ei kovin pitkälle kannattanut mennä ilakoimaan, sillä rohkeuden sokaisema hulluus näkyi hieman kirkkaasti runnotusta kropasta. Ylimielisyys sen sijaan oli omassa uskossaan edelleen, eikä sitä niin vain tuosta miehestä irti saatukaan. Ei edes nyt. "Se pullukka olisi välttänyt monelta pahalta, jos olisi vain antanut teurastuttaa sinne kadulle. Sekin sanoi: Olisin voinut säästää sinut aiemmin, mutten enää. Mitä helvettiä sekin oli tarkoittavinaan? Aiemmin? Ihan kuin olisinkin joutunut missään muussa tapauksessa tekemisiin tuon rahtilaivan kanssa...hmph" itsepulinaksi tarkoitettu puhe takkuili hivenen miehen valuessa paikaltaan makaamaan selälleen saastaiselle lattialle. Ehkäpä silloin hullunlainen päänsärkykin hellentäisi puristavaa otettaan.
|
|
|
Post by submarine on Dec 7, 2008 22:48:22 GMT 3
"On niitä kai joku saanutkin. Minulla ainakin on", Kneri totesi. Ihmiset tosiaan pelkäsivät rottia ja niiltä saatavia tauteja, hän oli oppinut sen moneen kertaan ja kunnolla. Kaikkein pahin oli rottarutoksi kutsuttu, joka ei hänen kaltaisilleen tehnyt mitään, ainakaan läheskään yhtä rajusti, mutta sai ihmisen kuin ihmisen toivomaan nopeaa kuolemaa. Sitä rotalla kaiketi ei ollut, koska hän ei ollut saanut sillä vielä ketään tapettua. Kaiketi se oli hyvä asia, ihmisillä oli yksi syy vähemmän lynkata hänet. Tosin yksi ainoa ei niiden muiden joukossa paljoa painanut.
Knerilläkään ei ollut kovinkaan suurta aavistustakaan siitä, mistä läski oli höpissyt. "Ei pitänyt siitä, kun tapoit sen vartijoita. Ainakaan siitä. Tai sitten se oli vain hullu. Kukaties molempia", hän hetken pohdinnan jälkeen heitti ilmoille. Eipä se häntä oikeastaan edes kiinnostanut. Yksi typerä ihminen muiden joukossa. Jotakin helvetin moraaleita. Hän ei edes halunnut tietää, se voisi tarttua. Rotta oli moraaliton ja ylpeä siitä. Tai tarkemmin ottaen moraaliton ja omasta mielestään hengissä vain ja ainoastaan sen takia. Ja siitä oli hyvä olla ylpeä.
|
|
|
Post by Tylppy on Dec 8, 2008 17:24:28 GMT 3
Verisuonet, jokainen mahdollinen kurvikas ja verta liikuttava suoni tykytti Daxin pääkovassa sellaisella metelillä että mietintäprosenssinsa pullukkaa kohtaan oli takkuavaa. Kenties se oli ollut vain harkitsematon sanapari, jolla ei oikeasti ollut mitään merkitystä. Tai sitten...kun aika koittaisi kohdata ihralaiva uudestaan tämä mies selvittäisi asiaa vähän. Toinen juttu olikin olisiko Dax enää kykenevä kuuntelemaan moista selontekoa. "Hyvin mahdollista...hyvin mahdollista, ehkä kuvittelin vain."
Huokaisten mies sulki silmänsä hengittäen rahisevasti. "Herättäkööt sitten kun niillä on asiaa", pakotus oli pikkuhiljan saava otteensa tuostakin reppanasta ja ylimielisestä olennosta. Uneliaisuus silmäkulmissa ei houkutellut miestä alkuunkaan, sillä kuka tiesi heräisikö tuollaisesta unesta enää uudestaan?
|
|
|
Post by submarine on Dec 8, 2008 22:35:01 GMT 3
Kneri jäi yksin pimeään. Se sopi hänelle, ei hän koskaan muuta ollut ollutkaan, kuin yksin. Yksin ja pimeässä, jos asiaa mietti. Syntynyt yksin, elänyt yksin ja melko varmasti kuolisikin yksin. Eipä se oikeastaan häntä edes surettanut, hän oli oppinut, että siinä oli puolensa. Luottamalla henkensä muille oli heti vain juuri niin varmasti hengissä, kuin nämäkin. Parempi siis pitää vastuu itsestään itsellään, silloin ei ainakaan pettyisi ja tietäisi tarkkaan, miten asiat milloinkin olivat. Ihmiset tuntuivat pitävän suorastaan luonnollisena, että saattoivat ainakin tietyllä tapaa luottaa suurimpaan osaan toisistaan. Rotat eivät luottaneet. Eivät edes niihin, joiden hengen pelastivat ja joiden pelastamiksi tulivat.
Vankila oli niin hiljainen, kuin se oletettavasti edes saattoi olla. Huutoja, kolinaa, askeleita, aina välistä jokin kovempi ääni nousi etualalle. Vesi tippui jossakin. Kneri oli varma, että tässä paikassa hulluus ei veisi montaa aikaa tullakseen. Hän ei ollut varma siitä, oliko kokenut sitä vielä itse. Hulluthan eivät tienneet. Mutta siltikin, jollakin oudolla tavalla, hän tunsi olonsa aavistuksen rauhalliseksi täällä. Ainakin tiesi tarkalleen, missä oli. Tiesi, ettei voinut tehdä mitään. Saattoi vain odottaa. Ja rotta odotti hiljaa paikoillaan, vain laskiämpäri seuranaan. Se kertoi hänelle, ettei hän selviäisi täällä edes kahta viikkoa. Hän oli eri mieltä, muttei viitsinyt kinata.
|
|