|
Post by Tylppy on Nov 17, 2008 21:00:30 GMT 3
Tuhoton tuskan puuska peitti alleen jokaisen järkevän ajatuksen, suunnitelman kuin hetkisen mielijohteenkin. Ei ollut jäljellä mitään kuin tuskan yltiömäinen ote ruumiista. Jossain sivulla kuului pullean ihmisen ääni, jonka sanat sekoittuivat puuroksi lähes omaan vereensä hukkuvan miehen korvissa. Murtunut nenä valkasi verta makuuasennossa olevan mnurhamiehen kasvoilla, jolloin suupielien lävistä käyvä hengitys oli ainoa mahdollinen keino saada ilmaa...kunnes sekin lopetettiin.
Ihralaivan paksut kädet puristuivat kurkunympärille kuin kaksi muhevaa ankareriasta. Puristusvoima kaulalla sai Daxin haukkomaan kuivalle maalle joutuneen kalan tavoin ilmaa. Veri kupli kasvoillaan ja kurkusta kuului vain epätoivoista korinaa. Mikäli ihon kevyttä väriä saattoi verta valuvilta kasvoilta enää nähdä, oli vaaleaväri saanut oikein lämpimän punaisen ahdistusken värin. Jalat alkoivat nytkähdellä. Silmien katse ei tarkentunut minnekään, eikä sivuilleen levinneet kädet osanneet nekään muuta kuin nykiä. Paksuvarpunen oli tekemässä vastustajastaa lopun, ja sitä loppua Dax olikin ottamassa vastaan jopa hyvillä mielin. Uusi ääni kaikui katujenkasvatin korvissa vielä viimeisten hetkien aikana. Jostain kaukaisuudesta Dax jopa kuvitteli ilman lähtevän kulkemaan vapautuneesti rusennetusta kurkusta. Kuolema toi mukanaan ilmaa...hengitystilaa. Ja höperön oloisesti tyrskähtäen salamurhaaja menetti tajuntansa.
Mukiloitu, runnottu, ja tuskin naamaltaan kuukausiin ihmismiehen näköinen surmaaja retkotti liikkumatta kadulla. Hengittäväksi ruumiiksi Dax oli onnistunut hyvin...sen hengittämisen osalta siis. Muutenhan kaikki totta vie oli mennyt perseelleen. Mutta omassa tajuttomuudessaan mies ei onnekseen ymmärtänyt sitä.
|
|
|
Post by submarine on Nov 17, 2008 21:51:42 GMT 3
"Minun ja vartijoideni kimppuun hyökkäsi joukko ryöväreitä, jouduin puolustamaan itseäni", lihava mies totesi pystyyn kömpiessään. Tämä puisteli sanojensa tahtiin mukanaan ylös kiskomaansa, tiedottomaksi hakattua kauluksesta. Väite kuulosti kaiken kaikkiaan aavistuksen samalta, kuin jos olisi todennut joutuneensa käyttämään voimaa pullon avaamiseen ja iskeneensä sen säpäleiksi kivellä. Vielä hetkinen sitten siististi pukeutunut ja puunattu mies oli nyt omansa ja vastustajansa veren ja kadun kuran peitossa. Eikä tämä näyttänyt läheskään yhtä rauhalliselta, kuin aikaisemmin. Kasvoille oli jäänyt hurjistunut, irvistyksen kaltainen ilme.
"Selvä", eräs paikalle saapuneista vartijoista aloitti aavistuksen empien. "Paras viedä sitten nämä paskiaiset pois." Kneri oli aavistuksen yllättynyt, ettei ollut jo saanut nopeaa ja suhteellisen kivutonta kuolemaa, muttei kuitenkaan pitänyt lippuaan kovinkaan korkealla. Korkeintaan heidät vietäisiin jonnekin kauemmas ja suolistettaisiin siellä, ettei hyvä katu likaantuisi. "Odottakaas. En halua, että teette näille vielä mitään. Haluan saada muutaman asian selville", lihava mies totesi äkkiä päästäessään pitelemänsä putoamaan katuun. "Paiskatkaa tyrmään ja pitäkää siellä, kunnes saatan hieman tiedustella asioita. Maksan tietenkin siitä. Mutta nyt minun on selvitettävä tämä sotku muuten."
Kaipa tämä nyt oli tavallaan hengen pelastamista. Tai ainakin kärsimysten pitkittämistä. Mutta niin kauan kuin oli elossa, oli mahdollisuus myös koettaa pitääkin asia niin. Kneri otti kaiken tällaisen pelkkänä positiivisena. Hengissä pysyminen yleensä oli. Eikähän hän nyt tässä oikeastaan voinut suuremmin mihinkään edes vaikuttaa, joten se oli sama, oliko tämä hänestä mukavaa vaiko ikävää. Luiseva vartija kiskaisi hänet pystyyn miekanterä yhtä rintaa vasten ja käski pitää kädet näkyvillä.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 18, 2008 15:39:03 GMT 3
Nopea kuolema olisi ollut rusikoidulle ihmisjäänteelle hyvinkin mieluinen. Kasvot murjottuna veren tahrimaksi sekamelskaksi, kyljessä miekan puhkoma haava, jokainen raaja vähintään tuhansilla mustelmilla...saattoiko sitä nyt kovin miehekkääksi ihmiseksi enää kuvata? Räsynukke pikemminkin, joka oli epäonnekseen törmännyt valtaisaan ihralaivaan joka oli osoittautunut epämääräisen taitavaksi vastaanlaittajaksi. Eipä olisi kovinkaan moni häntäheikki sitä arvannut, että herrasmiehestä löytyi moinen määrä hullua taistelunkiiltoa. Vai oliko tuo edes ollut reilua taistelua? Pullukka oli käyttänyt ympärillään olevaa ihramäärää hyväkseen ja lähes halvaannuttanut rentona retkottavan murhamiehen.
Ja mitenpäs sitten Knerin laita? Rotta, pikemminkin hiirulainen olisi jättänyt jälkeensä tyhjän paikan. Ja auta armias jos Dax olisi ollut vähääkään ...eloisampi olisi tuo pieni siimahäntä todellakin roikkunut jossain seipäännokassa. Hitaasti kuiviin vuotavana.
|
|
|
Post by submarine on Nov 18, 2008 16:28:56 GMT 3
Kneri tiesi, että pakoon olisi päästävä, mutta juuri nyt se oli toivotonta. Vartijoita oli ainakin puolen tusinaa. Joku oli ilmeisesti kertonut, että oli käynnissä hiukkasen pahempi kahakka, sillä kyseessä ei todellakaan ollut mikään sattumalta paikalle ilmaantunut, melun houkuttelema partio. Muutama keskittyi rotan ja tajuttomalta vaikuttavan miehen kasaamiseen ja sitomiseen - siis käsien, ei todellakaan haavojen - ja loput tutkiskelivat teurastuksen jälkiä. Kneri näki ohimennen, kuinka vartijat myös tarkastivat jokaisen hyökkääjän ruumiit ja ottivat käteen sattuneet rahat parempaan talteen. Kuolleisiin vartijoihin ei koskettukaan, vaikka näiltä olisi aivan varmasti löytynyt enemmän. Kaiketi nämä joko kunnioittivat tai pelkäsivät lihavaa miestä liikaa tehdäkseen sitä ainakaan tämän nähden. Kyseessä oli siis joku vaikutusvaltainen, koska vartijajoukko tuntui muutenkin tuntevan tämän. Se ei todellakaan ollut hyvä seikka.
"Parempi, kun et koske. Minulla on tauteja", Kneri kähisi vielä asteen verran tavallistakin ansiokkaammin, kun hänet kiinni saanut vartija alkoi näyttää siltä, kuin aikoisi tarkastaa aseiden varalta. Hänellä tosiaan oli niitä, montakin kappaletta, ja ne olisi ollut mukavampi vielä pitääkin. Mies näytti hetken siltä, kuin olisi aikonut uhmata kaikkea vähääkin järkeä, jota tällä mahdollisesti oli, mutta päätti sitten kuitenkin olla koskematta luisevaan rottaan ja tyytyi vain sitomaan tämän kädet ranteista yhteen. Kneri ei suuremmin vastustellut, ei hänellä ollut mitään saumaa siihen.
Kun aikansa oltiin pällistelty, lähtivät vartijat ilman sen suurempia viemään Kneriä ja toista pois pimenevään yöhön. Miehet eivät näyttäneet suuremmin kiinnostuneelta koko jutusta, enemmänkin vain rutinoituneilta ja tympääntyneiltä. Nämä olivat kaiketi nähneet tätäkin omasta mielestään aivan tarpeeksi. Puhelivat keskenään niitä näitä nopeilla ja puolittaisilla murahduksilla.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 18, 2008 23:08:27 GMT 3
Ja liikkeelle lähteminen ei suinkaan ollut niitä mukavampia, saati helpoimpia tapoja. Minkäälaista ystävällisyyttä tai huolehtimista eivät raadot, kuin vangitkaan koskaan olleet saaneet - eikä tuo tilanne ollut poikkeus.
Koriseva kasa ihmislihaa, toisinilmaisten Daxin kädet sidottiin siinä missä rotankin. Kaksi vartijaa ottivat osakseen saada tipuja laskeskele mies liikkeelle. Hervottomaksi mennyt ruumis nakattiin naamalleen saastaisella kadulla. Miehen molemmille puolille asettuivat roisit vartijat, joista kumpainenkin otti ronskin otteen katurätin kainaloiden alta. Jalat saastaista maata pitkin viistäen aiottiin tuo ihmisluopio kammeta mukavaan selliinsä mahdollisia kuulusteluita varten. Tai sitten herra ihramaha halusi järjestää julkisen lynkkauksen, jolloin nuo kaksi sankaria pääsisivät esittämään sirkustempun josta ei ikinä voinut epäonnistua.
Kivit kuin jätöksetkin maassa hamusivat osakseen kankaan peittämiä jalkoja. Kukaan ei nähnyt syytä tehdä puoliksi raadoksi menneen olotilaa yhtään sen mukavammaksi mitä se jo oli. Daxin aseet, niinkuin muidenkin sankareiden aseet poimittiin parempaan talteen. Veriset vanat jäivät vain pois raahattavan miehen jälkeen.
|
|
|
Post by submarine on Nov 19, 2008 15:27:45 GMT 3
Kneri ei useinkaan päässyt niin hyvään asemaan, että olisi tullut raahatuksi peräti vankilan etuovesta sisälle. Yleensä hän pääsi korkeintaan johonkin surkeaan putkaan tai sitten vartijat yksinkertaisesti kuittasivat rangaistuksen saappaalla, mutta nyt oltiin tosiaan astelemassa ihka oikeaan vankilaan. Kukaties se oli lähempänä, tai sitten kaksikko haluttiin tosiaan pitää tallessa, mutta eipä sillä väliä ollut. Rotalta kokotilanteen arvokkuus ja etuoikeutus meni jollakin ihmeellisellä tavalla täysin ohitse. Olihan edessä kohoavalla vankilan rakennuksella komeat ja jykevät ovet, ja sinne päästäkseen oli kuin olikin oltava jollakin tavalla erityinen, tarkemmin sanoen erityisen ikävä, mutta mieluummin hän olisi ollut jossakin aivan muualla.
Suuremmin vastaan laittamatta - joskaan ei myöskään suurempaa suostumusta osoittaen - Kneri antoi itsensä tulla raahatuksi ovista sisälle. Hän ei ehtinyt sanoa paikasta mitään kovinkaan tarkkaa, sillä häntä ja tajutonta miestä kuljetettiin jotakin käytävää pitkin nopeaan tahtiin. Suurimmaksi osaksi vankila oli hämyinen, ja selleissä näkyi hieman vaaleampia siluetteja hieman tummempaa pimeyttä vasten. Paikka haisi vähemmän, kuin putka. Ilmeisesti ympäristöstään rupesi jopa aavistuksen välittämään kun joutui olemaan siellä tarpeeksi pitkään.
Matka jäi kovin mitäänsanomattomaksi, sillä Kneri ei ehtinyt muodostaa edes minkäänlaista kuvaa vankilastaan, ennen kuin hänet ja toinen sysättiin tyhjään, pimeään selliin ja ovi iskettiin kiinni. Ovessa oli suuri, kaltereilla varustettu kurkistusaukko, mutta muuten pieni huone oli kiveä. Rotta kiersi muutamaan kertaan ympäri loukon ja kokeili seinät lävitse saadakseen paremman kuvan siitä, missä oli. Mitään muuta ei löytynyt, kuin ämpäri yhdestä nurkasta. Edes ikkunaa ei ollut tuomassa valoa pimeyteen. Kun ei muutakaan voinut, istui hän sitten vain alas ja jäi odottamaan.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 19, 2008 23:23:32 GMT 3
Dax makasi juuri siinä asennossa mihin hänet oli selliin paiskattukin. Tunti jos toinenkin vierähti lukua laskiessa. Mies makasi hiljaa vatsallaan naama kivilattiaa viistäen. Ajan kanssa miehen kasvot ottivat ihan uusia lukemia naaman turvotessa tuhottomasti. Puhumattakaan mitä vinksalleen murjottu nenä ja verimassa koristivat luodun hirviön kasvoja. Pari ainoaa seikkaa oli kertomassa miehen olevan ylipäätään hengissä. Hartiat liikkuivat unensuoman rauhallisen hengityksen tahdissa. Sekä tuo nyrkkisäkki krohisi kuin pieni sika unissaan. Kaulassa pidemmän aikaa kiinni olleet kädet olivat onnistuneet litistämään henkitorvea niin, että ilma tuskin kiersi kunnolla.
Vartijat, kuin rahapossukaan eivät tuntuneet pitävän kiirettä tullakseen uudelle tervehdyskierrokselle vankilan selleihin, jolloin tajuttomuuden pumpulipilvillä hyppivä Dax sai aikaa kohdata maailman karkeampi puoli. Unitilan hälvetessä pimeäksi menneen mielen yltä alkoi mies krohinansa sekaan yskähdellä. Nenän kautta ilmaa yrittäessä vetää sisäänsä mies yskähti kerran jos toisenkin. Tajuton kolotus ja kipu pyyhkäisi Daxin yltä. "Voi jumalten pyhät persereiät" turtunut murahdus puhui vasten kivilattiaa. Maaperän löyhkä sentään kertoi, että murtunut nenä olisi kykenevä sentään kuljettamaan kuvottavia tuoksuja nenäänsä.
Ähisten ja kiroten Dax kellahti selälleen pienen kopin lattialla. Silmien ympärillä pyöri vain kirjavaparvi erivärisiä tähtiä ja tipuja, eikä mies hetkeen nähnyt hämärässä mitään. Toinen silmistään oli kykeneväinen vain näkemään jotain. Sillä vasemmanpuoleinen oli hyvin saanut osumaa itseensä. Lähes umpeen turvonnut silmä omisti tumman iiriksen veristävän ympärystän keskellä. Vaikkei silmänsä juuri mitään nähneetkään niin haju oli jokseenkin tuttu. Selli jos toinenkin oli tullut tuon elämän aikana koluttua läpi, mutta kerrankin hän oli yksittäis sellissä - yksinään. Vaivalloisesti silmänsä sulkien Dax hengähti aloillaan kunnes kuuli sen - rotan hengityksen. "Kiitos avusta...valtavasti" tylysti tuo puolikuollut kähisi.
|
|
|
Post by submarine on Nov 20, 2008 16:13:20 GMT 3
Mies alkoi hiljalleen osoittaa merkkejä virkoamisesta, mutta Kneri ei kiinnittänyt tähän turhan paljoa huomiota. Mitäpä siitä, yhtä tiukasti tässä oltiin kuitenkin lukkojen takana. Oikeastaan olisi ollut mukavampi, jos tämä olisi pysynytkin tajuttomana, rotta nimittäin uumoili, että pian saisi kuulla yhden jos toisenkin valituksen. Mutta hitot siitä, eipä hän ollut kuitenkaan ainoa, joka oli epäonnistunut. Ja sitä paitsi hänellä oli nyt reilusti tärkeämpääkin ajateltavaa, kuin joku kitisevä puolikuollut. Kuten että miten tästä tilanteesta pääsisi hengissä pois.
"Pidä turpasi, näytit itsekin hoitavan hommasi loistavasti", Kneri vastasi toiselle ilman minkäänlaista epäröintiä. Hän ei todellakaan olisi uskaltanut sanoa sitä, jos toinen olisi ollut kunnossa, mutta nyt tämä tuskin kykeni edes seisomaan. Saattoipa hyvinkin olla juuri tällä hetkellä kaksikon heikompi. Rotta ei suuremmin tätä pelännyt. Tällaisia tilanteita ei tullut usein vastaan, hän oli juuri nyt vahvemmilla ja uskalsi sanoakin sen. "Yksi suuri tappaja sinäkin, sait vanhalta läskiltä turpaasi. Mutta siinä onnistuit sentään paremmin, kuin minä", Kneri pilkkasi avoimesti nurkastaan, johon oli kyyristynyt.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 22, 2008 20:58:39 GMT 3
Niinpä niin - ota vain rotta avuksesi niin heti lentää lokaa niskaan...Mielessään sai Dax tuumailla kuunnellessaan rotan sukkelaa kähinää. Ainakin osaisi surmaajakin mahdollisesti tulevaisuudessaan...mikäli sitä oli jäljellä...valita apurinsa paremmin.
Päässä pyörivät silmät eivät saaneet ensimmäisinä minuutteina minkäänlaista otetta mistään kiinteästä. Kaikki pyöri ja surisi ympyrää miehen ympärillä. Hengityskin oli krahisevaa ja mustelmille turpoava kaula teki olosta tuskallisen. Puhumattakaan mitä kaikki muu kohellus oli saanut aikaan...aina vain lisää tuskaa. "Lupaanpa sinulle siimahäntä että heti kun se vanhus on kuollut, niin sinä saat puolestani liittyä seuraan. Ja sanonpa vain, että sen ihralaivan aika tulee aikanaan..." yrittämättäkään ylös tasaiselta kivilattialta Dax retkotti paikoillaan. Varovasti mies sentään kykeni kohottamaan molempia käsiään ja sai tunnusteltua herkkää nenänvarttaansa. Kämmenet molemmilla puolilla nenäänsä mies veti syvään henkeä ja sai nenänvartensa rutisemaan. Oiottu nenä lähti uudestaan valumaan verta ja mies manasi ääneen, jälleen kerran.
|
|
|
Post by submarine on Nov 22, 2008 21:47:33 GMT 3
"Sinä sitä tapa. Se pieksi sinut jo, ja silloin sinulla oli vielä nenä", Kneri vastasi. Hän ei pelännyt tällä hetkellä miestä hiukkaakaan, tämä olisi jo käynyt päälle, jos olisi enää voinut. Tai niin rotta ainakin uskoi. Ei olisi jättänyt häntä henkiin varmaankaan muutenkaan, mikäli olisi selvinnyt voittajaksi. Turha tätä oli mielistellä enää, mies hakkaisi häneltä kuitenkin luut hajalle heti, jos tulisi hyvä hetki. Olikin siis hyvin mukavaa, että kaikella todennäköisyydellä sellaista ei tulisi. Toisaalta se ei ollut hiukkaakaan mukavaa, että kaikella todennäköisyydellä kovin montaa uutta päivääkään ei enää tulisi.
"Ja sinä väitit itseäsi kunnon tappajaksi. Minut maailmaan pullauttanut narttu oli sinua parempi", Kneri totesi nurkastaan, pyöritellen laskiämpäriä käsissään.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 23, 2008 11:29:35 GMT 3
Dax ei yrittänytkään kääntää pääntään rotan suunnalle, ei siksi että olisi halunnut tehdään niin, mutta kaulan mustelmainen iho ei tuntunut sietävän juurikaan edes puhumista. Alituisen raivon ja uhoamisen sijaan alkoi miehen hartiat kuitenkin hytkyä. Ei suinkaan itkusta, vaan tuo alkoi hekotella. "Tahtoisinpa tosiaan nähdä sen nartun. Mahtoi olla järkytys kun sai aikaan jotain noin rumaa", suoranaiseksi loukkaukseksi mies ei sitä suinkaan tarkoittanut vaan näki sen omasta mielestään hyväksi heitoksi. Yhtään tuon kauniimmin hän ei kyllä olisi omasta äidistäänkään voinut puhua.
Jomotuksen ja kivun riuduttamana Dax aikoi pikkuhiljaa liikkua lisää. Kiroten ja ähisten, ja ennen kaikkea hyvin hitaasti mies sai itsensä revittyä vasta puoleista seinää vasten nojaamaan. Ehkä nenän alituinen valuminenkin loppuisi hiljalleen. Muista vammoistaan Dax ei sitten oikein tiennytkään, eikä muistanut missä ne sijaitsivat sillä kaikkialle levinnyt kipualue ei enää paikallistanut mitään. Tai sitten hänen päänsä pyöri vielä sellaisella vauhdilla ettei hänestä ollut paikallistamaan enää yhtään mitään. "Haha...en missään vaiheessa väittänyt itseäni muuten kunnon tappajaksikaan...tosin kyllä kuvittelin olevani. Mutta eihän tuollaisen ihralaivan alle jäätyään riuskempikaan saa enää itseään liikkeelle...Onkohan jaloissanikaan enää tuntoa", ääneen miettiessään ja pää hervottomana kiviseinään nojaten Dax nytkäytteli jalkojaan.
"Mitä mahtavat odotella...järjestävät varmaan torille suurtapahtumaa, jossa se etuhampaansa menettänyt ukkeli saa patsastella voitokkaana"...ainoalla näkevällä silmällään ympärilleen hamuten Dax jatkoi ääneen puhumistaan, lähinnä itsekseen.
|
|
|
Post by submarine on Nov 23, 2008 14:56:41 GMT 3
"Se oli myös minun siskoni. Kai", Kneri vastasi, osoittamatta minkäänlaista pienintäkään merkkiä loukkaantumisesta. Rotilla ei mitään muita ollutkaan, kuin täysin välinpitämättömiä perhesuhteita. Ei kaiketi ollut edes hyvä puhua perheistä, se oli melkoista sanan väärinkäyttöä. Rotat olivat rottia, ja rottina pysyivät. Kneri ei koskaan ollut jaksanut edes koettaa ymmärtää, miksi ihmisille oli niin tärkeää, kuka oli puristanut kenet vikisevänä ja verisenä ulos. Eipä hän tosin ymmärtänyt monia muitakaan asioita ihmisistä.
"Luulit väärin. Minähän en tietenkään tiedä yhtään mitään, mutta mitäs jos et olisikaan koettanut päästä kiinni siihen? Tarkoitan vain, että saa olla aika helvetin tyhmä, että väen vängällä menee kiinni sen kokoiseen ja heittää miekkansakin vielä pois. Oikein pyysit, että se runttaa sinut", Kneri totesi. Hän kuulosti jopa aavistuksen ylimieliseltä juuri nyt. Se oli harvinaista, ja kuten sanottua, oli siitä otettava aivan koko ilo irti. Etenkin, kun hän omasta mielestään pääsi tökkimään nyt oikeisiin haavoihin. Tai siis pätemään oikeista virheistä.
"Hyvällä tuurilla se haluaa tietää, kysellä jotakin. Huonolla piestä luita rikki laudanpätkällä", rotta heitti. Se oli ainakin varmaa, että jos kuulusteluja tulisi, hän kertoisi kaiken heti. Ja vierittäisi samalla syyt muiden niskoille ja väittäisi, että hänet pakotettiin tähän.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 24, 2008 13:25:55 GMT 3
Seinä, johon riutunut ruumis nojasi alkoi viimein pysymään paikallaan. Tai sitten hänen päänsä lakkasi pyörimästä ja maailma rauhoittui. Ajatuskin alkoi kulkemaan ja näkevä katse alkoi viimein piirtämään jonkinlaista käsitystä loukostaan. Jälleen yksi erilainen saavutus ansioluotteloon. Siimahännän solvaukset ja kitinä, sekä tuo yliponnekkaasti esiinpäässyt ylimielisyys olivat kuin pitkään ympärillä pyörivän kärpäsen pörinää. Raivostuttavaa ja hermoja riistävää. Puhumattakaan kun tilanteeseen nähden täysin kykynemättömänä Dax ei voinut tehdä mitään helpottaakseen oloaan. "Vai niin, ja mitä sinä teit? Halusit helppoa rahaa ja ajattelit antaa minun hoitaa kaiken työn? Saanen kysyä mitä sinä siinä ympärillä tansseit ripaskaa kun olisit voinut tuikata pikkuisen puukkosi sen ihran niskaan. Mutta ei...kuvittelin jopa kuulevani vikinää turpasi uumenista. Minä sentään yritin ansaita rahojani tavalla mitä odotettiin", Dax liikautti jalkaansa huomatakseen että tuntien tainnoksissa olo oli saanut jalkansa varmasti kukkimaan mustelmia.
"Mitä sinä edes kuvittelit lähteväsi tähän mukaan? Et ole tappanut ketään, sen näkee luisevasta naamastasikin. Puolustaudut kun on tarve, mutta että tappaisit jonkun? Hah...sen kun näkisi. Kova poika sinä olet uhoamaan ja puhumaan, mutta tositilanteen tullen sinusta ei ole siihen" miehen puhe oli aavistuksen verran katkonaista. Kasvojenlihasten turvottua äärimmäisiin mittasuhteisiinsa ja jäykistyessä oikein kauniisti siinä samalla.
"Se mies...no uskonpa hyvin ettei meillä ole minkäänlaista tuuria enää jäljellä. Ja mikäli siinä ihralaivassa on yhtään miestä tai muistoa soturiajoiltaan niin hän tietää että minusta ei ainakaan saa sanaakaan irti. Sinä puolestaan, sinä taidat laverrella kaiken kuin vuolasvirta? Mitä uskot sen auttavan?" Dax alkoi jälleen hekotella "Olet hirressä vierelläni yhtälailla vaikka tarinoisit totuuksia tuplaten"
|
|
|
Post by submarine on Nov 24, 2008 14:23:22 GMT 3
"Ylpeile tappamisella sitten, kun siihen pystyt", Kneri napautti. Hän pyöritteli laskiämpäriä lattialla edes takaisin hajamielisesti, välittämättä oikeastaan siitä. Se oli ollut sentään tyhjä. Hänelläkin oli juuri nyt asioita mietittävänä. Esimerkiksi se, miten tästä selviäisi. Hänellä oli tiettyjä mahdollisuuksia tässä, muttei kuitenkaan kovin ihmeellisiä. Jokin niistä voisi toimia, mutta aivan yhtä hyvin jättää toimimattakin. Hän ei ollut suunnitellut joutuvansa paskaiseen vankilaan jostain tällaisesta. Mutta tässä se taas nähtiin: mikään ei ollut niin helppoa, kuin luvattiin. Ei mikään. Jos jokin vaikutti lupaavalta, oli se sitä korkeintaan päällisin puolin. Hänenhän se olisi pitänyt tietää, hän itsekin pyrki aina käymään kauppaa puolitotuuksilla. Sinällään ironista.
"Olen minä tappanut. Rottia ja miehiä. Se, etten olisi peitonnut läheskään jokaista rehellisellä pelillä, ei tarkoita ettenkö olisi tappanut. Se on helppoa. Minulla on monia keinoja siihen, tiedätkö?" rotta vastasi miehen toiseen heittoon. Hän kuulosti aavistuksen etäiseltä ja poissaolevalta, muttei todellakaan esimerkiksi siltä, että olisi ollut jotenkin pahoillaan teoistaan. Sävy oli enemmänkin, kuin pientä lumoa. Se johtui pitkälti siitä, että sitä se juuri olikin. Ne muutamat kerrat, kun Kneri oli tappanut, olivat olleet ainoita kertoja, joina hän oli tuntenut olevansa voimakas. Se toi voiman tunteen, hänellä oli valtaa päättää jonkun elämästä ja lopettaa se. Vaikka oikeastaan hän oli tehnytkin sen joko rahasta, tai henkensä kaupalla. Se oli vain kutkuttava lisä siihen. Ei tosin niin suuri, että hän olisi varta vasten alkanut hakea tapettavia. Siinä meni oma henki hyvin nopeasti.
"Hirressä olen, mutta ainakin voin kiskoa muutaman muunkin sinne hyvällä tuurilla. Tai jos oikein hyvin pelaan, niin ehkäpä en pääse kuitenkaan roikkumaan. Minullakin on keinoja. Mutta jos ei mitään muuta, niin ainakin pääsen hirteen asti kaikki sormet tallella. Sinua ne ehkä vain pieksisivät tietojen vuoksi, mutta minut ne pistävät pieniksi palasiksi, jos eivät muuten saa tietoja. Kertoisinpa lopulta joka tapauksessa, mieluummin sitten helpolla." Kneri pyöritteli yhä ämpäriä. Hän oli asettunut parempaan asentoon, makaamaan seinää vasten. Turhapa tässä oli kyyristellä jalkojaan tappamassa, se ei kuitenkaan tekisi yhtään mitään. Joku huusi ohimennen jossakin kaukana pimeydessä, ennen kuin vaikeni.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 25, 2008 14:26:36 GMT 3
"Niin ja ne tappamasi taisivat olla nukuksissa tai tuhannen päissään että onnistuit?" siimahäntää tuntui olla mahdotonta saada sanaisessa mittelössä hiljaiseksi, puhumattakaan että omat sepustuksensa olisivat olleet täydessä terässään. "Muutaman muunkin? Sen rääpäleen joka luikki tiehensä kesken juhlan? Vai kenties tilajaamme? Minulla ei ainakaan ole mitään käsitystäkään kuka minut tähän hommaan tällä kertaa palkkasi - se ei näet kuulu minulle. Joten siinäpähän saavat kiduttaa ihan rauhassa"
Tumma katse kiipi pitkin seinämää ylös ja sivuille. Lattialla olevissa pahnoissa oli yksi jos toinenkin sankari viettänyt aikaansa, eikä noita olkia oltu välitetty vaihtaa sitten viimeisen..."muutaman" kävijän jälkeen. Laskiämpäri sentään oli ehjä ja joskin mallisessa muodossaan. Ei reiällinen tai litissä - niinkuin yleensä. Ovi, jossa oli vain pieni ruudullinen aukko sai Daxin tyrskähtämään. "Tässähän alkaa tuntemaan itsensä jo suuremman luokan rikolliseksi kun näin pieneen loukkoon tunkevat. Arvottamat, ja ne missä olen yleensä majaillut ovat vain kalterisia kehikkoja. Täällä sentään on yksityisyyden makua, vaikka onkin teloitusselli", viimeinkin Dax oli päässyt nousemaan vankilamittakaavassa hieman ylemmäs, vaikka rehellisesti lojusikin pohjasakan kuningaskaartissa.
Ääni, viimeinen ja soinnuton kiiri kumpaisenkin asukin korviin, hätkähdyttämättä kumpaakaan. Loukko oli aina loukko, ja siihen liittyi kidustusta ja viimeisenä kuolema - sellaista se oli, mutta tähäna asti moiselta säästyneenä ei enää kannattanut panikoida. Tai Dax ei ainakaan kyennyt saati jaksanut panikoida. Pikemminkin hänestä tuntui että kuivuisi kasaan juuri tuohon paikkaan.
|
|