|
Post by submarine on Oct 28, 2008 22:57:33 GMT 3
Huomatessaan, ettei vastustaja talttunut pelkällä miekankahvalla, kävi lihava mies vain entistä ikävämmäksi. Tämä lisäsi mukaan muutamia hyvin tähdättyjä potkuja ja koukkauksia jalkoihin, koettaen samalla taas painaa vastustajaa maihin, niin ettei tämä voisi enää käyttää nopeutta hyväkseen. Potkiminen yhdelle jalalle nouseminen saattaisi toki helpottaa toisenkin yrityksiä kaataa maahan, mutta ilmeisesti mies luotti tarpeeksi massansa tuomaan etuun - tosin tietenkin vain niin kauan, kuin kykenisi puskemaan eteenpäin.
Kneri harkitsi tilannettaan. Hänellä oli jo muutama kolikko, hän voisi juosta ja jättää kaksikon survomaan toisiaan miekoilla, kunnes jompi kumpi tipahtaisi. Se vaikutti aivan ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta, mutta rotta oli ahne. Hän ei todellakaan olisi halunnut olla, ei ainakaan nyt, mutta olipa vain kuitenkin. Ja se tarkoitti sitä, että vaikka hän olisi halunnutkin vain häipyä, ennen kuin vartijoita ilmaantuisi paikalle tai jotakin, niin pelkkä kylmien, kovien kolikoiden kilinä saikin hänet nousemaan ylös ja hapuilemaan tiputtamansa veitsen takaisin käteen. Ei hän muuten olisi uskaltanut tehdä tätä, ei edes puhtaasta kullasta, mutta kumpikaan miehistä ei näyttänyt juuri nyt voivan keskittyä kovinkan paljoa muuhun.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 28, 2008 23:19:39 GMT 3
Hiki valui pitkin surmaajan kasvoja. Kirvely ja tuskainen liekki poskella ei rauhoittunut nimeksikään hikipisaroiden liukuessa kutittelemaan auennutta poskea. Kyljenkään tilanne ei ollut sen parempi. Suurta hukkaa Dax ei kärsinyt, mutta kipu alkoi piinaamaan miehen harkintakykyä.
Punkeron ote tuntui pitävän hihansuusta, tai nyt jo pikemminkin käsivarresta. Punkeroiset nakkisormet olivatkin odotettua vahvemmin kiinni ranteessa, eikä nykivät otteet saaneet nakkeja liikahtamaan yhtään mihinkään. Salamurhaaja kirosi mielessään ja hetken mielijohteesta tiputti miekkansa. Sormet nyrkkiin puristuen salamurhaaja aikoi lyödä nyrkkinsä vasten tuota turpeista turpaa samalla, kun yksi potku onnistui osumaan surmaajan reiteen - saaden miehen horjahtamaan paikoiltaan.
|
|
|
Post by submarine on Oct 29, 2008 14:51:32 GMT 3
Saadessaan vastustajansa huojumaan, päästi lihava mies miekkansa putoamaan kadulle ja koetti tarttua vapautuneella kädellään kiinni toisen päästä. Samalla tämä alkoi työntää nyt reilusti suuremmalla tarkoituksella. Miehellä ol pelottavan vahva, melkeinpä teräksinen ote, joka ei todellakaan tehnyt hyvää. Kukaties tämä olisi saanut luitakin rikki melko vaivatta, jos vain olisi saanut keskittyä siihen. Mutta nyt tämän aikeena oli ilmeisesti kaataa toinen katuun takaraivo edellä, ja antaa siihen vielä hieman lisää voimaa rysähtämällä itse päälle. Tai paljon lisää voimaa. Tarpeeksi halkaisemaan kallon.
Kneri ei edennyt suoranaisella kiireellä, enemmänkin luikki kohti taisteluparia. Hänestä tilanne oli vieläkin melko epäedullinen sekaantumiselle, olisi ollut helpompi jos kumpikin olisi pyörinyt kiinni toisissaan maassa. Silloin voisi yksinkertaisesti loikata niskaan ja iskeä veitsen kallontyveen. Tai jotakin siihen suuntaan. Tilanne näyttikin olevan menossa peräti suotuisaksi sille, joten jos tässä hetken vielä odottelisi...
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 30, 2008 2:03:29 GMT 3
Dax pyörähti ympäri kiroten tuskasta ja voimattomuuden tunteesta. Suuri mies painoi vastaan niin että salamurhaaja kuvitteli tuntevansa miten jalkineidensa ote maasta alkoi lipsahtelemaan. Herjaus lensi ilmaan tukijalan nytkähtäessä asennostaan ja näin liukuen muutaman sentin pankkilipaston työntövoiman alla. Miekan kolahdus maahan, ja toinenkin, jolloin kaksikko oli käsyrysyn partaalla. Tilanne oli ennen kaikkea hullunkurinen. Komiikkaa olisivat tuosta monet teatterinlavat saaneet jos olisivat olleet näkemässä kahden aikuisen miehen liikehdintää. Hengästyneet miehet painivat pystypäin toinen toisiaan vastaan ja ärisivät kuin karhut - ilman kunnollista voittajaa. Ja mitä tekikään kaksikkoa rutosti pienempi hiirulainen? Hermoili ja tuskasteli yksinään. eatterilavallinen komediaa oli vailla nauruun kuolevaa katsomoa.
Naama irvessä vasten ihraa puskeva Dax alkoi rapistua murskavoittoisen voiman alla. Miekasta vapautunut miekkamiehen käsi ei saanut otetta salamurhaajan huivilla peitetystä päästä. Ärähtäen mies tarttui kiinni punkeron käsivarteen pakottaen päätään tavoitelleen käden nousemaan rivakasti molempien pään yläpuolelle. Näin tehdessään Dax ei saanut enää tukea mistään. Jalat eivät pitäneet ja ihralaiva alkoi uhkaavasti kaatua ylleen. Se oli vain silmänräpäys kun tanner tömisi. Tömähdys ja nikamien rutina oli surkeaa kuultavaa. Partainen suu ulvahti kivusta. Kaksikko römähti vasten kivimaata. Dax puolittain rahapossun alla - jumissa, ja puolet ruumiistaan vähintään halvaantuneena. Ilmakaan ei suostunut kiertämään Daxin keuhkoissa, jolloin väri pakeni kasvoilta - vain hetkeksi, sillä hyvin nopeasti miehen kasvot puhentui. "Kneri!!!" Yskähdyksen, karjaisun ja tuskan sekainen huuto kaikui jostain ison...hyvin ison ja jumalattoman painavan ihmiskasan alta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 30, 2008 12:49:20 GMT 3
Jos mies olikin lihava, niin se ei tällä kertaa kertonut ainakaan siitä, että tämä olisi ollut jotenkin hienostunut. Ei ainakaan nyt, ei todellakaan. Saadessaan vastustajansa maahan tämä alkoi piestä tätä kaikin tavoin, kuin paraskin katutappelija. Ohimo koetti iskeä toiseen, polvet parhaansa mukaan runnoa reisiä ja nivusia, kädet hakata nenän pitkin poskea ja päästä kuristamaan. Yrittipä tämä runnoa kurkunpäätä sisään olkapäälläkin. Mies selvästi tiesi, miten joku saatiin lakkaamaan liikkumasta, eikä todellakaan tuntenut - muutamasta ylevästä sanastaan huolimattakaan - mitään esteitä toteuttaa noita tapoja.
Kneri ei ollut vieläkään aivan varma siitä, oliko tilanne edelleenkään edullinen väliin loikkaamiselle. Hän voisi kukaties peräti odottaa, että läski pieksisi toisen hengiltä, ja sitten hyötyä tämän uupumisesta. Ainoa ongelma tosin oli, että tämä tuntui olevan liiankin selvästi niskan päällä. Niin selvästi, ettei varmaankaan kokisi suurtakaan ongelmaa piestä rottaakin hengettömäksi. Ja hänet tämän varmaankin todella viskoisi seinään. Ja murtaisi kaikki luut yksi kerrallaan. Hetkisen Kneri vain tuijotteli muutaman askeleen päästä, kuin mikäkin. Hän empi, punnitsi yhäjuoksemisen etuja. Mutta raha oli liian kova kannuste. Heittäen pienen rukouksen ties mille, jos mitään nyt edes oli olemassa, rotta loikkasi toista murjovan niskaan, saaden aikaan ärähdyksiä ja huitomista. Pitäisi vain saada veitsi linjalle kaulan kanssa, mikä ei oikeastaan ollut läheskään niin helppoa kuin olisi olettanut. Mies huitoi ja ravisteli helvetillisen lujaa, koettaen parhaansa mukaan ottaa maahan rusentamastaan hengen pois vielä samalla hetkelläkin.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 4, 2008 16:43:36 GMT 3
Dax ei suinkaan ollut täysin helppoluinen vastustaja. Vaikkakaan miehellä ei ollut massavuutta mitä verrata vastustajansa painoon, niin oli tämä miekkonen kuitenkin lihaksista tehty pelkän nahan sijaan. Ja yhtälainen ero oli näiden kahden osapuolen osamiinenkin. Herra iso herra osasi laajalukuisen, opetellun ja virtaviivaisen - sotilasmaisen tappelutavan, mutta puolihalvaannuksiin joutunut Dax osasi kadun tavat. Herran hutiloiminen oli enemmän pakotuksen eteenpäin viemää tarvetta pitää itsensä elossa ja voittaa aikaa.
Hädän sanalema tarve piestä vihollisensa mitä tehokkaimmin ja äkkiä. Lähes hysteerisellä pakolla tehdyt, harkitseattomat liikehdinnät olivat arvaamattomia. Nyrkki mäjähti lamaannuttavalla voimalla parrakkaan miehen kasvoihin, saaden kivuliaan tuntemuksen kasvamaan entisestään. Ihrasammio oli todentotta tekemässä selvää puolta pienemmästä surmaajasta. Knerin kerättyä itseään pienestä paniikkikammiostaan Dax havitteli toisella kädellään miehen korvaa saadakseen vedettyä tuon helvetin raivolla piehtaroivan villisian kallistamaan päätään rotalle sopivasti. Toinen kätensä...oli hyödytön lyömään miestä takaisin, kasvojaan suojaamaan Dax veti toisen käsivartensa saaden ilkeitä iskuja käsivarteensa.
|
|
|
Post by submarine on Nov 4, 2008 17:55:07 GMT 3
Kneri koetti parhaansa mukaan sohia miehen takaraivoa, mutta onnistui korkeintaan vain naarmuttamaan tämän paksunpuoleista nahkaa. Tämä oli vähällä iskeä häneltä nenän murskaksi takaraivollaan, ja muutenkin haittasi huomattavasti kaikenlaisia yrityksiä saada tästä henki pois. Rotta olisi kyllä kyennyt oitis tekemään puukolla tempun jos toisenkin, mutta tämä yksinkertaisesti huitoi liikaa. Vei jo aivan tarpeeksi pysyä tässä kiinni, ja liikaa olisi vaadittu, jos olisi pitänyt vielä saada aikaan kunnon survaisukin.
Ongelmansa kanssa painiessaan Kneri koetti tuoda jotakin helpotusta asioihin tunkemalla vapaan kätensä miehen naamalle. Siitä saisi ehkä survaistua sormen silmään tai jotakin muuta samantapaista. Huitominen teki siitäkin kuitenkin melko onnetonta haromista, ja ainoa harmi oli korkeintaan inho, jota lihava mies tunsi naamaansa vasten läpsyvästä rotankädestä. Kneri tosin tunsi äkkiä jotakin reilusti ikävämpää. Mies huitoi hitonmoisesti, mutta Kneri ei ollut kuitenkaan varautunut siihen, että tämä purisi. Mutta niinpä nyt kuitenkin kävi, jo hetkinen sitten miekattomaksi jäänyt miekkamies sai jollakin konstilla iskettyä hampaansa rotan ranteen ympärille. Se olisi saanut Knerin huutamaan, mutta äkkiä miehen takaraivo iski kuin iskikin häntä suoraan vasten kasvoja, pudottaen hänet enemmän tai vähemmän huonossa hapessa katuun. Taju ei lähtenyt, ei ainakaan vielä, mutta hyvältä ei todellakaan tuntunut.
Rotan poistuessa ongelmien listalta lihava mies jatkoi yhä vain katua vasten puristamansa vastustajan rusikoimista kaikilla mahdollisilla ikävillä tavoilla.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 7, 2008 1:06:44 GMT 3
Porvarillinen, rikasmies oli hetkessä muuttunut suureksi villisiaksi. Hurjaksi ja vaaralliseksi eläimeksi, joka oli onnistunut jätättämään jäljen jos toisenkin vastustajiinsa – molempiin jäljellä oleviin. Jopa suuren määrän itsevarmuutta ja koppavuutta omaava mies alkoi hyytyä kesken leikin. Kuka tosin ei olisi hyytynyt niinkin massavan painon alla? Kuitenkin Knerin kerättyä uskallusta itseensä sai Dax pienenmäärän helpotusta olotilaansa. Rotan käden survoessa paksunahkaista naamaa ehti mies nähdä katseellaan miekan laven maassa. Ase oli porvarin, mutta sillä ei ollut minkäänlaista merkitystä.
Kipu eli miehen ruumiissa, ja yltyi vain, mutta tukalatilanne ajoi surmaajaakin eteenpäin. Hänkin alkoi tuota myöden taistella hengestään. Ja jos nyt oltaisiin kysytty, niin mies olisi myöntänyt olevansa pulassa – tosin luojan lykky että kukaan ei ollut kuulemassa tai kysymässä oliko mies pulassa. Rotan aiheuttaessa riittävän määrän tuskaa ja vaivaa porvarille ojensi Dax nopeasti hapuilevan kätensä paskaiselle kadulle. Karjaisten mies veti itseään pois hulluna älämöivän miehen alta saaden sormensa kiertymään aseen ympärille. Kneri lensi avuttomana ja turpaansa saaneena pois paksunahan ympäriltä. Samalla hetkellä Dax sai otteensa kiertymään aseen ympärille. Miekan kädensija kämmenellään mies aikoi lyödä miekan tupen vasten ylleen murjoontuneen rasvaläjän ohimoa.
|
|
|
Post by submarine on Nov 7, 2008 16:47:52 GMT 3
Mies ei selvästikään ollut iloinen siitä, että sai omasta aseestaan kalloonsa. Joutuessaan hetkiseksi keskittymään enemmän rottaan tämä ei ollut huomannut, kuinka alle jäänyt hapuili miekkaa. Sitten kahva kalahtikin tätä ohimoon niin, että kaikui. Tämä irvisteli ja ähisi, mutta oli kuitenkin liian kovaa tekoa hyytyäkseen vielä. Antamatta periksi mies koetti parantaa asentoaan vastustajansa päällä ja tarrata toisella kädellä kiinni miekkakäteen. Mahtoi olla tämän onni, että oli ollut liian lähellä voidakseen saada terästä. Siitä lihava mies ei kuitenkaan jäänyt kiittelemään mitään, vaan koettaessaan riistää miekkaansa takaisin alkoi parhaansa mukaan huitoa vapaalla kädellä kasvoihin yleisen rusikoimisen sijaan.
Kneri oli melko varma siitä, että oli juuri tullut menettäneeksi muutaman hampaan. Se ei tosin häntä juurikaan huolettanut, rotilla ne kasvoivat takaisin. Paljon ajankohtaisempi murhe oli se meteli, jota kantautui kauempaa. Jopa pieneen tokkuraan iskettynäkin hän tunnisti äänet äärimmäisen helposti. Vartijoita oli tulossa. Tieto sai aikaan pienoista paniikkia ja suurta pyrkimystä pystyyn. Heti se ei onnistunut, takaraivo naamaan tapasi saada aikaan sellaista, mutta ainakin yritys oli kova. Kauaa ei kestäisi vartiostolta saapua paikalle, ja sitten olisikin pieni helvetti irti.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 9, 2008 23:39:46 GMT 3
Aseen tuppi itsestään tuntui uppoavan rasvaiseen ohimoon hurjan olosesti, ja tavallisen talliaisen isku olisikin lamaannuttanut. Miehen oli pakko myöntää, että hän olisi odottanut tämänkin tallustelijan notkahtavan iskusta - mutta ei! Paksukainen ähisi ja puhisi kuin hikinen raiskaaja yllään, väkivaltaisen aikaansaavana. Dax alkoi hiipua raskaan painon alla, haavaumat valuivat verta ja aiheuttivat kipua. Massava paino päällään vaikeutti hengittämistä ja olemista, eikä mies tuntunut tuntevan enää rusinoiksi hakattuja jalkojaan.
Rotan tekemisiin Dax ei ehättänyt kiinnittää huomiota, eikä hän myöskään tiennyt oliko mokoma jyrsijä enää edes tajunnan tälläpuolen. Ainoa mikä häntä juuri nyt kiinnosti oli saada pullukka hengiltä - keinolla millä hyvänsä ja pian. Nimittäin hänkin kuuli hikikörilään ähinän alta katujen takaa kantavan metelin. Aivan pian varijat olisivat maisemissa, eikä hänellä ollut aiettakaan tulla kiinni napatuksi ihravalaan alta. Ase yhä kädessään Dax aikoi yrittää samaa uudestaan, mutta nyt vain solisluunkohdalle. Pullukka näet ei tuntunut tyhmältä, ja kenties tuo reuhtominen ja rellestäminen alkaisi pikkuhiljaa väsyttämään suurta miestä- jolloin oli myös pieni mahdollisuus että keskittyminen lopahtaisi hivenen. Mutta pullukka oli jahtaamassa kättänsä, joka piti miekkaa...ja toinen käsi aikoi survoutua taas hajottamaan Daxin hampaita. Niin siinäpä sai mies idean. Hän toistaisi sen, mitä ihralaiva oli juuri tehnyt. ..Dax harkitsi hetken ja tiesi seuraavan tekevän kipeää, mutta silti hän nosti vauhdilla päänsä irti saastaisesta maasta ja aikoi tumauttaa otsansa voimalla pullukan leukaan. Ehkä siinä katkeiaisi kieli ja mies tukehtuisi siihen jos ei muuta.
|
|
|
Post by submarine on Nov 10, 2008 15:44:15 GMT 3
Hampaat kolahtivat yhteen niin, että kuului. Harmi kyllä niiden väliin ei näyttänyt jäävän mitään, eikä tämäkään isku saanut antamaan periksi. Mies oli kovempaa tekoa kuin tavanomainen, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Heikommalta olisi voinut murtua leuka, mutta tämä urahti raivosta ja sylkäisi katkenneen hampaan vasten katua painamansa kasvoja. Kahakan jos toisenkin koulima miekkamies ei jäänyt epäröimään tilaisuuden nähdessään, vaan kun toinen antoi ohimolla leukaan, työnsi tämä vapaan kätensä, sen joka ei koettanut pidellä miekkaa aloillaan, kohonneen pään alle, koettaen saada vastustajansa jonkinlaiseen niskalenkkiin. Lihava mies ei näyttänyt enää läheskään yhtä edustuskelpoiselta, kuin ennen käsikähmää, muttei missään nimessä myöskään valmiilta pistämään pillejä pussiin.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 12, 2008 23:28:04 GMT 3
Mikä sai soturin hakemaan lisää kipua itselleen? Hulluksi ja typeräksi itsensä tuntien Dax ärisi kivusta. Otsa rämähti voimalla herran leukaan. Hampaat kolisivat lupaavasti toisiaan vasten, muttei riittävästi. Herran sylkäustessä katkennutta hammasta suustaan alkoi alhaiselle tasolle joutuneen miehen vaihtoehdot ja tilaisuudet loppua. Miten ihralaiva saattoi jaksaa noin paljon? Jaksaa ja pysyä tahtonsa kanssa niin voimakkaana, ettei mikään pakonomainen liikekään tuntunut auttavan -päin vastoin mies tuntui vain hurjistuvan, ja venyttävän kestämisen nyöriään äärimilleen.
Daxin nenään kierähti hien pistävä haju ähisevän ja kihisevän miehen suunnalta. Syrjäsilmällään salamurhaaja onnistui näkemään miten vapaakäsi ei aikonutkaan iskeytyä uutta kertaa vasten partaisia kasvoja. Niskaa havitteleva käsi sai Daxin kiroamaan mielessään - hän ei jäisi kiinni. Ei tässä elämässä. Eikä varsinkaan tuolla tavalla. Ase, oli edelleen rahapossua nuoremman miehen kädessä, jolloin miehen keskittyessä muutaman sekunnin ajan niskalenkkiajatukseensa - aikoi mies käytellä miekka kättään. Pään, hartioiden, kaulan tai niskan suunnalle mahdottomat lyönnit eivät tulleet kuuloonkaan. Sen sijaan rengaspanssaripaitakin loppui aikanaan, jolloin mies suuntasi iskunsa ihrakasan reiteen. Dax aikoi seivästää miehen jalan miekallaan pakonomaisen tarpeen ajamana.
|
|
|
Post by submarine on Nov 13, 2008 11:28:55 GMT 3
Lihava mies ei suuremmin muuttanut pyrkimyksiään, kun huomattavan sitkeästi vastaan laittava, jo maahan saatu vastustaja alkoi sohia miekan terällä. Katua vasten puristettuna ja pitkälti liikuntakyvyttömänä tämä ei yksinkertaisesti kykenisi saamaan pitkälle miekalle kunnon liikevoimaa, eikä välttämättä edes sitä oikeaan kulmaan - etenkin kun mies pyrki vieläkin pitelemään parhaansa mukaan toisella kädellään asekättä aisoissa. Ei ollut varmaa, piittasiko tämä edes koko yrityksestä. Ärähtäen jälleen miekkamies kiskaisi äkkiä pään taakse työntämänsä käden ylös, iskien kaikin voimin samalla päätään alaspäin, keskelle toisen kasvoja. Käden ja paksun otsan yhteisvoima oli omiaan murtamaan esimerkiksi nenän veriseksi sotkuksi.
Kneri alkoi adrenaliinin ja yksinkertaisen pakon tarpeesta päästä kuin päästäkin takaisin jaloilleen. Vähällä oli, ettei taju ollut lähtenyt äskeisestä, mutta ainakin vielä hän näki, kuuli ja liikkui - vaikkakin kaikki oli sumeaa ja korvissa humisi. Kipuja voisi itkeä myöhemmin, nyt oli tärkeämpi päästä pois paikalta ja kadota jonnekin syrjäkujille. Ruumiita lojui lähellä ikävä määrä, eikä ollut vaikea arvata, kuka tästä saisi syyt niskoilleen. Jos oikein tuuri kävisi, tamppaisivat lainvartijat rotalta selän poikki tässä paikassa ja säästäisivät itseltään hieman vaivaa. Kneri tiesi, miten helposti se kävisi. Ja se antoi hyvän syyn todeta äänten lähestyvät ja alkaa huojumaan jaloilleen.
|
|
|
Post by Tylppy on Nov 17, 2008 0:53:27 GMT 3
Oliko yrityksensä edes yritys? Vai epätoivoinen, viimeinen yritys päästä irti kahleesta. Sitkeydestä palkittava mies yritti kyllä kaikkensa päästäkseen irti kahleista, mutta viimeinen silaus oli tuomassa tuloaan jo ennen kuin Dax sitä edes huomasi. Liikesarja joka päättyi ikävään, hyvinkin kuuluvaan rusahdukseen. Naksahduksien jono kuului koko kujan mitalla nenän murtuessa. Suunnaton kiputulva lakaisi yli tummien silmien saaden eläimellisesti tietään raivonneen ihmisen hiljentymään äkisti. Synkkä korahdus sai Daxin hervottomiksi menneet kädet tiputtamaan miekkansa, jonka piteleminen oli ollut alusta alkaen tuhoon tuomittu yritys.
Silmienpinnalle kiiluneet ihravalaan kasvot sumenivat sekunneissa. Veri valui vuolaasti murtuneesta nenästä, eikä aikaakaan kun sopusuhtainen nenä...tai osa nenästä lähti turpoamaan kaksinkertaisesti. Eikä miehestä enää ollut vastukseksi. Dax ei noussut vastustamaan miekkamiestä milläänsäkään, sillä ainoa mikä tuosta miehestä irtosi oli hullunlainen tarve saada ilmaa. Suupielille valuva veri maistui kitalaessa saakka, eikä ilmanotto onnistunut hajonneen nenänkään kautta. Ainoa hurja huuto, mikä Daxista enää irti lähti muistutti vain korinaa kurkun tienoilta. Katujen hurja kasvatti alkoi sittenkin murjoutua kakkossijalle.
|
|
|
Post by submarine on Nov 17, 2008 15:26:21 GMT 3
Kun oli saanut vastustajansa suunnilleen lopettamaan huitomisen, päätti lihava mies selvästikin lopettaa kärhämän nyt heti, ennen kuin toinen kukaties vaikkapa saisi jostakin uutta tarmoa. Huonommaksi jääneen koettaessa totuttautua uuteen uskoon iskettyyn nenäänsä ja siitä seuraavaan tuskaan tämä pakotti kummankin turpean kouransa toisen kurkulle ja alkoi vääntää armotta. Oli vaikea sanoa, aikoiko tämä kuristaa vaiko vääntää niskat nurin, mutta joka tapauksessa ainakin tehdä ahdistelijastaan lopun. "Olisit vain jättänyt ne hyvät miehet rauhaan ja tullut suoraan päälle", mies puhisi rutistaessaan hartiavoimin. Tämän ääni oli vähintäänkin epäselvä ja veri tihkui ainakin yhdestä murtuneesta hampaasta, mutta kuitenkin myös voitonriemuinen.
Kneri tiedosti, että kaikki oli nyt mennyt, kuten sanoa tavattiin, helvetin perseelleen. Vartijat olivat sännänneet jo kadulle kauempaa, näiden lamput näkyivät jo, ja rikostoveri veti viimeisiä henkäyksiään tapetuksi tarkoitetun rutistaessa tältä kurkkua umpeen. Ei todellakaan hyvä, ei todellakaan. Ainoa positiivinen tässä oli se, että hän onnistui kuin onnistuikin vääntäytymään ylös. Kujakin oli melko lähellä, ja vartijat vielä melko kaukana. Oli korkea aika häipyä ja unohtaa pyhästi, että mitään tällaista oli tapahtunutkaan. Knerin aikomus olikin kaikin puolin hyvä, ainakin hänen omasta mielestään, mutta mitä ilmeisimmin se jokin korkeampi voima, joka ei koskaan sallinut hänelle hetkenkään rauhaa, päätti olla eri mieltä. Jotenkin yksi vartijoista vain ehti lähelle, ennen kuin rotta oli ottanut kolmeakaan askelta. Mies ei ollut mikään kovin suuri, oikeastaan melkoinen ruipelo, mutta tällä oli ikävä oikea suora. Ja vielä ikävämpi vatsaan iskevä saapas. Kneri älähti kaikin puolin surkeasti iskeytyessään jo toisen kerran katuun. Ja tällä kertaa hänet myös piti siinä rintaa vasten asetettu miekka. Hän ei halunnut lähteä kokeilemaan, onnistuisiko kukaties iskemään sen syrjään - se oli kuitenkin melko terävä ja tuntui ikävältä jo nyt.
"Herra, apu on saapunut, voinette päästää irti tuosta", Knerin kaatanut vartija kimitti yhä vastustajaansa kuristavalle lihavuudelle. Miehellä näytti olevan pienehköjä vaikeuksia ymmärtää, että tälle puhuttiin, mutta hellittipä tämä kuitenkin sitten - onnistumatta edes vielä tappamaan - kaulasta ja kömpi hitaasti ylös, kiskoen toisen paidan etumuksesta mukanaan. "Sinä saasta taidatkin päästä hirteen asti, paskiainen", miekkamies korahti sylkäistessään taas.
|
|