|
Post by Tylppy on Oct 21, 2008 14:45:31 GMT 3
Melu ja kiivaat terästen kolahtelut olivat suurenmoista elämää miehen kaltaiselle kulkurille. Adrealiini heräsi virtaamaan pulskassa pulussa kuin tämän heinätikuiksi muotoilluissa suojelijoissakin. Sama, kiivas ja kyltymätön syke jyskytti myös jokaisen surmatyöhön ryhtyvän suonissa, myös Daxin - vaikka hän muihin nähden näyttikin hyvin...tyyneltä. Kiivas tahti, mikä rintalastan takana eli sai miehen hengittämään kiivaasti. Elämän täydellisyys saatettiin kerätä tuohon tunteeseen mikä kertoi metsästäjän olevan elossa, voimissaan ja riemuissaan. Jahdille pääseminen oli kuin metsästyskoiralle opetettu vietti. Hänen kaltaiselleen tarve.
Toveri Knerinsä puoleen mies vilkaisi nähden tämän käyttelevän linkoaan taidokkaasti - kunner todellisuus napsahti hieman sivuraiteilleen. Dax huokaisi kuullessaan miten mojovasta miehestä irtosi ähinän lisäksi, pieni au, ja metallin kilahdus. Rotta todella oli taituri asemassaan, ja sai taitavuudessaan kohdata tumman miehen silmien muljautuksen ennen kuin laski keihäänsä nojaamaan kiviseinää vasten.
Vyöllä lepäävän miekkansa Dax otti löyhään otteeseen ennen kuin ampaisi muiden palkkatappajien sijaan. Sen sijaan, että hän olisi iskenyt aseensa terän sotilaaseen hän antoi terän nauliintua selkäpäin itseensä olevaan saastakasaan. Koiramainen ulvahdus karkasi palkkatappajan huulilta. Mies, joka tuskin ehätti ymmärtämään mitä itsellensä tapahtui ehti nähdä punaisen, leviävän tahran kyljessään ennen kuin täysi mustuus valtasi näkevien silmien pinnan. Dax viimeisteli jälkensä iskemällä miekan tupella kurjaa ihmistä niskaan niin lujaa, että suloisen pieni naksahdus vain oli kertomassa elämän lopusta.
Aikailemattomana seuraavassa siirroon Dax oli juurikin saanut hyvin huomion itseensä - niin sotilaiden kuin kanssatappajien ohelta. Hänen vahinkonsa oli hyvin vahingoton ja sen näkivät kaikki, jolloin sekasorto kasvoi suuriin mittapuihin. Kaikki kävivät kaikkia vastaan, tai lähinnä sotilaat taistelivat kaikkia ulkopuolisia vastaan kun taas ulkopuoliset menivät sekaisin ketä vastaan taistelivat.
|
|
|
Post by submarine on Oct 21, 2008 15:39:52 GMT 3
Äkillinen oman miehen iskeminen sai vartijatkin hieman hämilleen, muttei todellakaan varomattomiksi. Kumpikin osasi selvästi muutaman tempun ja olikin pitänyt puolensa pientä ylivoimaakin vastaan hyvällä jalkatyöllä ja nopeilla miekoilla. Miehet pysyttelivät lähellä toisiaan, eivätkä antaneet rosvojen päästä piirittämään, vaan ahdistelivat näitä pysymään aloillaan miekoilla ja askeleilla. Kumpikaan ei taistellut tappotarkoituksessa, vaan pysyäkseen hengissä. Kneri arvaili, hyvin aiheellisesti vieläpä, että miehet koettivat pelata aikaa; kovin kauaa ei tällainen kahakka pysyisi kaupunginvartijoiden huomaamattomissa. Piti olla nopea, tai kohta oli ongelmia vaikka muille jakaa.
Kneri ei itse sekaantunut kahakkaan, se oli muutenkin jo melko selvästi hallinnassa, vaan luikki ohitse kohti miestä. Tällä oli siis vaatteiden alla rengaspaita, mikä tietenkin toi omia ongelmiaan. Mutta lihavan miehen kaula oli kuitenkin paljas, eikä tällä välttämättä ollut edes käsien tai jalkojen suojana mitään. Siitä olisi hyvä aloittaa, veitsestä kaulaan. Miehellä oli miekka nyt esillä, ja osasipa tämä peräti pidelläkin sitä oikein. Mutta tämä oli silti pelkkä läskisäkki. Veitsi tanassa rotta syöksähti kohti miestä, joka oli kuin olikin huomannut hänet ja kääntynyt ase tanassa kohti. Luuli kai itseään suureksikin soturiksi. Mutta Kneri näki juuri hyvin paikan, johon upottaa veitsi.
Kneri syöksähti veitsi tanassa kohti miestä, varomatta turhan paljoa mennessään. Hän ei kuitenkaan päässyt edes iskuetäisyydelle, kun miehen reilusti pidempi ase heilahti ja kalahti veistä vasten niin lujaa, että rotta oli vähällä päästää irti. Tai kukaties se oli melkoinen saavutus, kun otti huomioon, miten luiset sormet rotalla oli. Sitä hän ei kuitenkaan ehtinyt jäädä pohtimaan, sillä seuraavassa silmänräpäyksessä miekka tuli uudelleen ja oli vähällä sivaltaa häneltä vatsan auki. Kneri sai otettua vaivaisen askeleen niin viime tingassa, että tunsi, kuinka miekan kärki sivalsi kaavunetumuksen halki. Sitten miekka tuli ärähdyksen kanssa ylhäältä alas, mutta tällä kertaa rotta ehti väistää ajoissa ja reilusti kauemmas. Se oli vähintäänkin hyvä, sillä tämä isku ei ollut mikään jatko puolustukselle, vaan tuli lujaa ja tappotarkoituksella.
Kneri jäi muutaman vähintäänkin kunnioittavan askeleen päähän miehestä, joka ei oikeastaan vaikuttanut yhtään niin lihavalta ja kyvyttömältä enää. Tämä oli melkein hakannut hänet kilon paloiksi, eikä kaiketi ollut edes yrittänyt kunnolla. Tai niin rotta oli sen nähnyt, mitä henkensä kaupalla heittäytyessään ehti sellaista katsella. "Luiki takaisin koloosi, niin elät huomiseen", mies totesi paksujen viiksien alta. Kneri ei vastannut, vaan kohotti varuillaan veistään ja lähti kiertelemään tätä selvästikin hermostuneena. Hän oli aliarvioinut miehen todella pahasti.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 24, 2008 0:21:53 GMT 3
Katu alkoi elämään. Valolyhty jos toinenkin syttyi kujien korkeiden rakennusten ikkunoihin. Ikkunaluukut avautuivat ja räähkäisevät äänet käskivät turpien sulkeutua siihen paikkaan tai tulisi lisää rettelöitsijöitä. Kukaan ei hetimiten edes ymmärtänyt mitä kadulla oikeasti tapahtui, ennen kuin tuskan huudahdukset saivat huutelijat pikkuhiljaa ymmärtämään. Kyseessä ei tosiaankaan ollut mikään arkipäiväinen jupakka, jossa viina virtasi ja mielenrauha paukkui kuin tynnyrillinen sahtisieppoja. Vaan kyseessä oli hullunkiiltoinen ahneus ja merkittävä, rauhaa rikkova teurastus.
Dax tuskin huomioi tappamaansa salamurhaajaa enää sen jälkeen kun tiesi toisen olevan menneen talven lumia. Hän tähtäsi loppuliseen tulokseen, mikään puolitiehen jätetty ei ollut riittävä tulos. Veren tuhrima miekka ei pysähtynyt ensimmäisen petolinnunperseen kaaduttua maahan ja henkäistyä viimeisen, korisevan tervehdyksensä elollisessa luomakunnassa. Mies ei jäänyt odottelemaan paikoilleen. Kerran liikkeelle lähteneenä tuntui kuin miekkaansa käyttelevä olento ei olisi edes kykenevä seisahtumaan aloilleen. Toinen rahalipasta suojeleva sotilas asettui Daxin eteen. Kellertävät hampaat vilkahtivat vain kerran tumman parran keskeltä. Raivokas huuto ja aseiden kolahdus. Sotilas osoitti taidokkuutta iskiessään muutaman tarkan iskun kohti suojaamattoman lurjuksen rintakehää. Dax liikkui ilman panssarin tuomaa varustusta kevyesti ja vaivattomasti pois muutaman tarkan iskun tieltä. Ritarillinen ja kunniallinen taistelumuoto ei kuitenkaan sopinut Daxin tyyliin ollenkaan. Mies väisteli muutaman iskun ja torjui pari terävää lavea iskuista, hätiköityä lyöntiä. Dax astahti taaemmas soturin tehdessä pistoiskun miekkansa kanssa. Soturilta askel eteen ja nopealiikkeinen murhaaja kierähti edestä sivulle ottaen soturin miekkakädestä kiinni. Käsivartta puristaen Dax riuhtaisi käden ylös ja survaisi miekkansa voimalla soturin kainaloon. Suoraan kainaloon lyöty miekka lävisti sotilaan raadollisesti. Verta suustaan korskahtava sotilas oli kuollut suorille jaloilleen.
Cax vilkaisi toveriaan rahapussin kimpussa. Ilmeensä kiristyminen ei kertonut hyvää rotan sankaroinnista ihrakimpun parissa. Vauhtiaan lisäten mies ehti herättämään pelon itsessään - tulisiko apu jo ennen kuin tehtävä oli hoidettu siimahännän osoittaessa...aikamiehen taidokkuutta aseensa kanssa. Mielessään kiroten Dax väisti jälleen iskua, joka tuli tuolla kertaa palkkatun lusmun suunnalta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 24, 2008 14:40:10 GMT 3
Kneri ei pitänyt tästä yhtään niin paljon, kuin äsken. Tässä oli pitänyt silpoa vain joku helvetin pullero, ottaa rahat ja kerätä palkkioita, ja nyt hän taisteli asiansa osaavaa miekkamiestä vastaan. Tilanne vaikutti nyt oikeastaan reilusti huonommalta. Hänellä oli hitto vie veitsi, ja vastustajalla miekka. Iso miekka. Ja rengaspaita ja reilusti enemmän taitoa, kuin rotalla. Tällainen oli silkkaa itsemurhaa, eikä mitään muuta. Raha tuntui äkkiä reilusti vähemmän tähdelliseltä pakoon juoksemisen rinnalla. Ei kolikoilla tehnyt mitään, jos ei ollut elossa.
"Häivy, rotta, tai seivästän sinut", lihava mies ärisi miekka tanassa. Sivusilmällä tämä vilkuili kohti vieressä tapahtuvaa taistelua, selvästikin hermostuneena. Etenkin, kun toinen tämän vartijoista kuoli, näytti mies olevan aidosti pahoillaan. Siitä rotta sai peräti ajatuksen, joka voisi toimia. Mies ei uskaltanut mennä auttamaan, koska pelkäsi rotan iskevän kiinni takaapäin. Jos hän voisi vältellä tämän miekkaa, mikä nyt ei sentään ollut niin mahdotonta, kuluisi siinä aikaa, ja toinen saisi rauhassa hoidella tämän ehtiessään. Tai kukaties tämä tekisi hätiköidessään virheen ja antaisi hänelle paikan.
Rotta paljasti veitsi valmiina hampaansa miehelle, joka ärähti ja lopulta hyökkäsikin. Vartijoidensa lisäksi tätä ahdisti varmasti pelko siitä, että jos ei toimisi mahdollisimman nopeasti, jäisi vastustajia enemmän, kuin kykenisi kohtaamaan. Miekka iski ilman halki, ylhäältä alas, ja Kneri väisti sivulle. Miehellä oli taitoa ja varmasti voimaakin, mutta tämä ei ollut mikään nuori, eikä vatsakaan auttanut. Kneri oli aavistuksen nopeampi. Hän ei kuitenkaan koettanut päästä kiinni tähän, ei ainakaan vielä. Huitaisi vain aina välistä härnätäkseen liian kaukaa, ja väisti seuraavankin lyönnin. Se tosin tuli jo reilusti lähemmäs...
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 26, 2008 23:13:59 GMT 3
"Kuka luulet olevasi?!" salamurhaajan korviin kantautuva ärähdys sai hymyn poikasen leikkimään miehen suupielellä. Mitäpä hän teki niin? Työtään. Palkatun miehen kimmokas tivaus ei saanut vastausta sanallisesti, aseiden piilottaessa lähes kaikki ärinät ja ärähtelyt alleen. Miekka huitaisi ohi Daxin vasemman käsivarren miehen joutuessa hypähtämään reilusti taaemmas palkkatappajan tieltä. Askel sivulle, askel eteen, miekan iskun torjunta ylhäältä ja sivulta - sama kaava toistui monesti pienen rulettipelin aikana mitä miehet pyörittivät keskenään. Kuitenkin, yksi kaatunut sotilas ja palkkamurhaaja olivat Daxin kätten jälkiä, jolloin sanaton yhteenkuuluvuuden tunne valtasi kaksi pystyssä olevaa lurjusta. Eikä Dax ollut mitään viisaampia olentoja maailmanpäällä, jolloin pieni virhe ja mies ähkäisi tuskasta. Toinen lurjuksista oli ohjeistanut jäljellä olevan sotilaan aivan Daxin taakse. Lurjus ja Dax olivat olleet selkävasten taistellen toinen vihollista ja toinen omaansa vastaan. Kunnes. Lurjus hyppäsi pois sotilaan tieltä ja pistona ohjattu isku lävisti miehen kylkeä.
Törkeiden sanojen ja kiroamisten kirjo purkautui miehen huulten välistä kun pala raskasta miekkaa vetäistiin irti kyljensivusta. Dax kirosi ja herjasi ääneen kivusta, joka poltteli kylkeä ja samalla antaen rutkasti adrealiinivirran mukanaan tuomaa taivasta miehen mieleen. Mieliharhan tuudittamana mies kykeni tekemään mitä vain ,ja antoikin näin hetken itsestään irti hurjaa voimaa. Paikaltaan horjahtaen mies löi taaksepäin kohti sotilasta. Armoton isku korkealle ilmaan ja solisluun tuntumille. Ilmassa kaikui taas tuskan ulvahdus. Eläimen täyttämä raivonpurkaus kohdistui seuraavaksi takanaan olleeseen lurjukseen, joka oli syypää kyljessä leviävään punaiseen tahraan. Hampaidensa lomasta kihisten Dax torjui kovan lyönnin ja löi ristiin menneiden miekkojen välistä itseään pidempää miestä suoraan näköön. Nenänsuunnalta irtoava kaunis rusahdus sai amatöörimäisen miekanpitelijän parkaisemaan tuskasta ja tiputtamaan aseensa kolisten kiviseen maahan. Koiraa muistuttava ulina vaikeni vasta kun miekka jälleen lauloi ilmassa. Raivonpurkauksen hiipuessa mies kierähti ympäri teurastaakseen vielä viimeisen palkkasurmaajan. Mutta..joillakuilla oli sentään ymmärrystä käsittämään mitä tarkoitti lause: "Mahdoton tilanne". Viides ja viimeinen kanssaottelija ulvahti ja pakeni. Säikyn rusakon oloisesti mies hylkäsi jopa aseensa luikkiakseen vain kauas kauas pois ja piiloon hullun hurtan tieltä.
"Noh? Teetkö sinä selvää plösöstä?" Dax murahti katsoessaan vaappuvaa laivaa joka tanssahteli hermostuksissaan paikoillaan ja leikki rotan kanssa. Kivusta ähkäisten Dax oli seisahtunut aloilleen ja vilkaisi nyt punaista aluetta kyljellään. Kipu alkoi pilkottaa adrealiinin takaa, saaden salamurhaajan painamaan kämmenen kyljelleen. Huolimattomuus oli itsemurhaa ja typeryyttä, ja raskasta oli myöntää oma virheensä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 27, 2008 8:27:43 GMT 3
Kneri olisi kyllä tehnyt kaikin mokomin vaikka heti selvää vastustajastaan, mutta siinä oli eräs käytännön ongelma. Hän ei yksinkertaisesti pystynyt. Mies oli hitaampi, mutta tällä oli myös äärimmäisen paljon ikävämpi ase ja enemmän taitoa käyttää sitä. Rotta oli nopeampi, se oli kyllä totta, mutta tässä kohdin se ei ollut suurikaan lohtu. Hän saattaisi ehkä ehtiä niin lähelle, että pystyisi yltämään veitsellä, mutta kaikella todennäköisyydellä mies levittäisi häneltä aivot katuun, ennen kuin hän ehtisi tehdä yhtikäs mitään erikoisempaa. Ja muuten tämä pitelikin häntä oikein ansiokkaasti vain väistelemässä.
Äkkiä koko pulma ikään kuin ratkesi Knerin puolesta. Ei todellakaan sillä tavoin, kuin hän olisi halunnut, mutta ratkesipa kuitenkin. Yhtäkkiä mies teki iskun, jonka tieltä rotta väisti taas mahdollisimman nopeasti, mutta miekka viuhahtikin reilusti ylitse, täysin harmitta. Hän ehti juuri ja juuri hämmentyä, ennen kuin tämän toinen käsi irtosi miekankahvalta ja iski rottaa vasten koko käännösliikkeen voimalla. Se todellakin tuntui, Kneri älähti ilman purkautuessa keuhkoista. Hän oli epäillyt, että mies olisi vahva, ja niin tämä todellakin oli; rotta ei pysynyt jaloillaan, vaan kompuroi taaksepäin ja kaatui katuun, kun jalat eivät riittäneet. Sekin tuntui ikävältä, eikä hän saanut heti edes noustua.
Tuhlaamatta aikaansa lihava miekkamies kääntyi kohti toista vastustajaa. Tämän kasvoilla näkyi aitoa vihaa, kun silmät harhautuivat kahteen kuolleeseen vartijaan. Tämä kohotti miekkaansa uhkaavasti. "Olisinpa sinutkin voinut säästää aikaisemmin, mutta en enää. Saastainen koira", mies ärisi. Tämä ei kuitenkaan sännännyt oikopäätä kohti, vaan pysyi valmiina. Rottaa huitoessaan tämä oli näyttänyt melkeinpä ärsyyntyneeltä, mutta nyt totiselta. Hyvin totiselta. Kneri vilkuili tapahtumia kadusta ja päätti, että olikin saanut odotettua suurempia vammoja. Hän ei kykenisi nousemaan ainakaan... hetkeen.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 28, 2008 2:01:45 GMT 3
Kämmen piteli verta vuotavaa kylkeä. Lämmin neste valui sormien lomasta tahriten koko oikean käden kämmenen. Haava valui vuolaasti, mutta ei tehnyt salamurhaajan elämästä mahdotonta. Haavoja oli nähty ennenkin eikä yksikään ollut ollut riittävä saattelemaan rujokasvoista, tummahipiäistä miestä mananmaille. Eikä tuo yksi pisto saattaisi häntä yhtään sen lähemmäksi mannun kuumaa pesää, vaikka kipu olikin helvetinlieskojen luokkaa. Lyhyen parran keskeltä Dax murahti kun rotan selkäranka, kuin kaikki muutkin mahdolliset nikamat tuntuivat soivan vasten kivimaata. Hänen liittolaisensa...noh, Dax olisi voinut jättää sopimansa sopimuksen tekemättä. Mutta toisaaltaan, rahapussin seivästäminen itse olisi paljon nautinnollisempaa suorittaa itse.
Irvistyksenomainen virne nousi surmaajan huulille. Tummien silmien takana paloi tuli, joka tuntui pohjattomalta. Miehen sielunpeilit eivät tunteneneet armoa, ymmärrystä, ihmismäistä myötätuntoa tai sääliä. Pelkästään ahneuden ja loputtoman kylmyyden sivelemä palo oli omiaan saamaan herkkähipiäisen tuntemaan inhon, sekä ennenkaikkea pelon värinöitä selkäpiissään. Sääli vain, että paholaismaisen eläimen näköinen olio oli kuitenkin ihminen, ja vieläpä heikko. Haava aiheutti oman tuskansa ja verotti ihmistä kuin ihmistä aina hetken joutilaisuuden jälkeen. Dax ei kuitenkaan ollut niitä ihmisiä, jotka antoivat ulos itsestään riittäväksi "alentuakseen" samaan riviin kanssa olijoidensa kanssa. Kipu nieltiin, eikä huimaavan heikotuksen tunteesta ollut ilmassa. Hän aikoi hoitaa hommansa, saada itsellensä kuuluvan palkkion - vieläpä alkuperäistä muhkeamman.
"Säästää? Hahaha, antakaa minun nauraa oi jalo herra" Dax kumarsi päällään kevyesti tehden näennäisesti pilkkaa pullukan herruudesta. "Näenkin miten aseenne ja te itse olette verottaneet elämässänne...lihallista hyvyyttä oikein kunnolla" verestä tahriintunut, kenties silmäänlaittavan aavistuksen verran tärisevä miekkakäsi nousi. Sakean tumma veri koristi aseen pintaa yltäpäältään.
Dax otti kevyen askeleen sivulle, kohti kadun varjoista reunaa. Katse tuskin rotassa edes käyden mies seurasi tanakkaa miestä. "Eiköhän rallatella tämä laulu loppuunsa, en mielellään ole siirtymässä tästä hoviinne kuitenkaan jatkoille" tummien suupielten lomasta kuuluva murahdus oli jälkimainingeiltaan kuin saastaisen koiran. Mies lähti liikkeelle, kiertäen vaappuuvaa miekkosta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 28, 2008 8:51:57 GMT 3
"Sinä olet jo haavoittunut. Olen surmannut parempiasi", lihava mies vastasi, ärsyyntymättä vastustajansa heitoista. Tämä piti vakaan, tottuneen asennon, sellaisen kuin soturin kuuluikin pitää. Viha unohtui jonnekin ja tielle astui luja, tiivis katse. "Lopeta se pyöriminen ja ala tulla, paskanaama. Sinä et ole ensimmäinen salamurhaajan irvikuva, joka minua uhmaa, etkä tule olemaan viimeinenkään. Vartijat tulevat kohta, eikä muutama näppärä temppu miekalla silloin auta", miekkamies totesi, kuulostaen melkeinpä kyllästyneeltä vastustajan alkaessa kierrellä. Tämä pysyi tiukasti kohti tätä.
Kneri tarkkaili tapahtumia kauempaa, yhä kadussa maaten. Ehkäpä hän oli jopa hivuttautunut aavistuksen kauemmas. Ei todellakaan huvittanut jäädä kahden soturin väliin tai tulla siinä ohimennen jomman kumman silpomaksi. Vaikka toisaalta häneen sattui oikeastikin sen verran, että mieluummin ei liikkunut juuri nyt. Ihme kyllä jalat toimivat vielä, eikä mikään muukaan ilmeisesti ollut rikki, eivät edes kylkiluut. Joko rotalla oli hitonmoista tuuria, tai sitten miehellä oli ollut kovempi kiire työntää hänet pois, kuin rusauttaa rintalastaa sisään. Läskin alla nimittäin piili lihaksia, se oli varmaa.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 28, 2008 14:25:09 GMT 3
Kujahurttu hymähti herjojen lentäessä lihavan voittopossun turpavärkistä kuin pikkutytön kiukuittelua muistuttavat itkut. "Etkä sinä ole ensimmäinen, etkä viimeinen syöttösika jonka teurastan. Ja kuvitteletko, että tämä naarmu saisi minut perääntymään tai tuntemaan itseni heikommaksi? Ei suinkaan hyvä herra, ei suinkaan. Se pikemminkin rohkaisee minua jatkamaan työtäni. Kipu kertoo että olen elossa. Hyvinkin elossa" mies puhui vankalla, ironisen viileällä äänellä jota ei oltu tehty variksenpelättimeksi. Luja puhe tapa kun sattui olemaan hyvä tapa peittää ääneen mukaan tunkeutuvat vapinat, jotka heijastuivat ruumiistaan.
"Sanasi jopa ajavat enemmän liikkeelle. Ihmettelenpä vain, että miten kykenet vihjailemaan vartioilla, kun omasikaan eivät osanneet tehtäväänsä. Oletteko niin typerä, että palkkaatte itseänne heikompia suojelijoita? Vai olivatko nuo onnettomat sällit teille vain viihdykettä suljettujen verhojen takana hmmm?" virnistys pilkahti miehen kasvoilla tämän pysähtyessä. "Jos ei nyt, niin ei sitten hetkeen" mies mutisi mielessään ennen kuin nosti asettaan parempaan asentoon. Molemmat kätensä miekkansa kahvalle laskien surmaaja lähti liikkeelle. Täsmällisesti kohti paksua vaappuvaa ihralaivaa kohden. Dax iski miekkansa kohti oikeaa olkapäätä irrottaen samalla vasemman kätensä miekkansa kahvasta. Yhden käden isku ja toinen käsi havitteli omalta vyötäiseltään veistä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 28, 2008 16:06:45 GMT 3
"Koska minua paremmat ovat liian arvokkaita vartijoiksi", lihava mies mutisi, muttei kuitenkaan sanonut enää enempää. Tämä näytti selvästi tajuavan, ettei vastustaja aikonut lotkauttaa korvaansakaan millekään, ja keskittyi muuhun. Tarkemmin sanoen siis tappamaan toisen, ennen kuin kokisi itse kovan kohtalon. Miekkamies saattoi olla lihava, mutta ainakaan tämän käsiä se ei hidastanut. Silmäänsäkään räpäyttämättä tämä survaisi vastaan samaan aikaan ahdistelijansa kanssa. Se ei ollut kuitenkaan pelkkä äkkinäinen vastaisku, vaan miekan väisti iski vasten hyökkääjän terää, pakottaen sen takaisin. Samalla tämän oman miekan terä liikkui eteenpäin, kohti toisen kasvoja. Kyseessä ei ollut mikään liikesarja, vaan vain ällistyttävän hyvin tähdätty vastaisku. Pelkkä yksinkertainen liike, mutta vain todella taitava olisi pystynyt siihen. Se tuli niin nopeasti, että aikaa oli parhaimillaankin vain väistöön, sillä väistin torjuessa itse terä oli jo puolimatkassa. Moni ei olisi ehtinyt koskaan edes tajuta, mitä tapahtui, ennen kuin olisi ollut jo kuollut.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 28, 2008 16:31:29 GMT 3
"Ha! Säästät parempiasi jotta voisit itse kuolla heidän tähden?! Niinkö?" sanapari liikaa ja pullukkahan kävi kimppuun! Elukka oli se sikakin ja vieläpä jossain määrin nälkäistä koiraa vahvempikin. Dax ehti nähdä ja tuntea miten sekunnin hetken myöhään tehty väistö sai kohti lyödyn miekan sivaltamaan kasvoja. Pullukan miekka repi kevyen veiston lailla tieltä pois käännettyjä kasvoja. Siisti, parrakasta ihoa halkova haava sai lähes tulkoon miehen kasvojen toisen posken muistuttamaan auennutta kukkaa...kaksi lehtistä sellaista. Dax karjaisi tuskasta. Haava oli muutaman millin viiltävä haava, joka hetkeä aikaisemmin olisi avannut koko posken. "Sinä saatanan lyyliperse, etkö parempaan pysty" mies karjaisi ja veti oman, lyhyen veitsen toiseen käteensä.
Dax astahti taaemmas. Veri valui pitkin karheaa poskea. Metallinen maku valui suulle - saaden surmaajan raivonpartaalle. Pullukkako hänet muka teurastaisi tuohon paikkaan. Surkeaksi kasaksi kuollutta lihaa lemmikkivartioiden keskelle! Mies murahti käyden uudestaan kimppuun. Miekka aikoi tehdä uuden liikkeen. Nyt kohti oikeaa kylkeä. Isku, joka aikoi estää tai torjua piston oli tarkoitettukin tuolle pitkälle miekalle...jolloin toisen käden veitsi aikoi iskeä kohti äsken haviteltua olkapäätä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 28, 2008 17:14:00 GMT 3
Lihava mies, joka ei selvästikään kokenut painostaan suurempia ongelmia, ei vastannut enää. Suorastaan pelottavan hiljaa, vain äkäisen sihahduksen paetessa suupielestä, tämä vastasi taas hyökkäykseen. Tällä kertaa mies ei enää tehnytkään äskeisen tapaista, kukaties osasi arvata toisen jo tajuavan sen, ja kohtasikin toisen miekan vain yksi käsi omallaan. Selvästikin tämä tiedosti riskin, joka kahdesta aseesta koitui, ja pyrki tarttumaan veitsikäden ranteesta kiinni. Samalla miekkamies myös harppasi äkkiä eteenpäin, taakse jääminen oli hyödytöntä. Tämä pyrki saamaan kiinni veitsikädestä ja samalla kaatamaan toisen katuun, epäilemättä hyödyntääkseen huomattavasti suurempaa massaansa. Olipa siitä hyötyä jo pelkästään sysäyksessäkin.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 28, 2008 17:26:51 GMT 3
Tanssiminen jättikokoisen tynnyrin kanssa ei ikinä tullut olemaan helppoa, sulavaa tai vaivatonta. Suuruus toi mukanaan oman lisänsä vahvuuteen , jollaista pienempikokoisella surmaajalla ei ollut. Ei edes vaikka jokainen lihaksensa olisikin ollut täyteen pumpattua voimaa. Eikä surmaaja suinkaan halunnut vapaaehtoisesti jäädä massan alle.
Miekkat kolahtelivat vastatusten ja rannettaan kohti haparoiva onnistui vain tarttumaan kiinni löysään paidan hihaan. Dax asetti toisen jalkansa taaemmas, ottaen itselleen tukevan asennon puskeakseen ihralla loiskuvaa miestä vastaan. Haparoiva ote hihasta ei saanut käden lyöntilinjaa loppumaan - vain liikkumaan aavistuksen verran alemmas iskien nyt kohti rintalastaa Daxin käyttäessä iskuun kattavan määrän voimaa.
|
|
|
Post by submarine on Oct 28, 2008 17:36:20 GMT 3
Miekkamies ärähti tuskasta, kun veitsi iskeytyi rintaan. Mutta ilmeisestikin tämän rengaspaita kesti, sillä tämä ei kaatunut veitsi rinnassaan ja koristen maahan, kuten veitsen sydämeensä saaneet tapasivat tehdä. Sen sijaan tämä käytti sen hetken, kun veitsi oli pysähdyksissä, parantaakseen otettaan todelliseksi vääntämiseksi, tai niin ainakin oli tarkoitus. Rikkoen hiljaisuutensa ja ärähtäen uudelleen tämä lähti vetämään kädestä estääkseen toista pakenemasta, ja iski sitten miekankahvalla tämän kasvoja kohti. Ja iskisi uudelleenkin, jos pystyisi. Samalla tämä kuitenkin koetti pitää miekkakättä myös koholla, pyrkiäkseen estämään toista koettamasta samaa.
|
|
|
Post by Tylppy on Oct 28, 2008 22:23:26 GMT 3
Dax irroitti otteensa veitsestä saatuaan survaistua muutaman rengasrenkulan läpi pienen matkaa. Miekkamies sai otteensa puristumaan paidan helmasta ja pidettyä itseään nuoremman loisen aivan välittömässä läheisyydessä. "Lempimäänkö tässä pitäisi alkaa kun noin tuhdisti pitelet, humh?" verikasvoinen salamurhaaja ähkäisi ärsyttääkseen miestä entistä enemmän. Massiivinen taisteluparinsa ei ollutkaan helpoin kaadettava sika näillä nurkilla.
"Kneri! Nosta se perseesi sieltä maasta!" Dax karjaisi väistäessään kasvoilleen suunnatun iskun pääsemättä liikkumaan kuitenkaan yhtään minnekään muualle kuin oikealle sivulleen.
|
|