|
Post by R.C. on Jan 15, 2006 13:13:22 GMT 3
(( Siirsin tänne kun mainitsit maailman olevan kokonaan omanlaisensa. Korjaa ihmeessä, jos otsikko on huono. ;^^ ))
Mies katselee ja kuulostelee ympäröivää, idyllistä maisemaa, kunnes toteaa lopulta puolittain mietteisiinsä vajonneena: "Tämä paikka kieltämättä muistuttaa erästä Shaunafarin linnoituksen viehättävistä puutarhoista, vaikkakin minun on vaikea uskoa että siellä olisi näin autiota päiväsaikaan. Muistan tavanneeni samassa yhteydessä perin suloisen nuoren naisen, joka osoittautui myöhemmin itse kuningas Althesarin, liki kuudesosan Läntisen Myrkmeren hallitsijan, tulevaksi nuorikoksi.", mies naurahti huvittuneesti tätä muistoa mielessään haudutellen. "Meillä oli erittäin hauskaa...hauska keskustelu tämän neidon kanssa.", korjasi hän kiireesti kun muisti, kenen seurassa oikeastaan olikaan. Olipa ammattilaiskeikari ollut nyt huolimaton, kun oli tällä tavoin antanut kauniin maiseman itseään harhauttaa. Näytti kuitenkin selvältä, että mies oli kyllä tutustunut puutarhoihin paremminkin, sittemminkin, kun nämä ympäristöt houkuttelivat yleensä nuoria aatelisneitojakin.
"Mutta ei, en usko, että tämä on sama paikka. Ja kuten totesitte, on sääli, että matkan on jatkuttava pikemmin kuin myöhemmin. Toivon, että löydätte tämän myötä pysyvän mielenrauhan.", jatkoi salamurhaaja vaimeammin ja keskittyi nyt käsillä olevaan tehtävään. Hän tähyili jo porttia, josta nainen oli puhunut, ja arvaili mielessään, minkälaiseen paikkaan se heidät edelleen johdattaisi.
|
|
|
Post by ninyfa on Jan 22, 2006 14:52:06 GMT 3
((Hyvältä paikalta vaikuttaa. En rupea rähisemään.))
Mielessään kuvitteli muukalaisen puutarhaan liehittelemään siniverisiä neitokaisia ja hymyili mielikuvalleen. Ehkäpä oli parempi, että he tällä kertaa olivat vain läpikulkumatkalla. Muuten olisi matkanteko saattanut viivästyä, jos toinen olisikin sattumalta yhyttänyt täällä jonkun prinsessan. Eikä nyt ollut tarkoitus, että aikaa tuhlattaisiin joutavuuksiin.
"Mukava kuitenkin kuulla, että teillä on miellyttäviä muistoja vastaavanlaisista paikoista", mutisee miestä vilkaisten. Nainen epäili, ettei muukalainen olisi loppujen lopuksi tässä nimenomaisessa puutarhassa kovin pitkään viihtynyt, jos olisi tänne päättänyt jäädä. Olihan totuus kuitenkin se, että harvemmin tänne ilmaantui minkäänlaisia kulkijoita. Toinen olisi varmaankin ennen pitkää ikävystynyt kuoliaaksi, kun ei ollut ketään kuuntelemassa hänen juttujaan. Jättää kuitenkin ajatuksensa sanomatta, koska samalla he saapuvat portin eteen. Se on kolmatta metriä korkea ristikkoportti, joka on päällystetty todennäköisimmin kullalla. Portin aukaisuun riittää näemmä kevyt kosketus, sillä vaikuttaa siltä, että nainen vain hipaisee portin salpaa kädellä, kun molemmat puoliskot jo avautuvat hiljaa raolleen. Mutta vain sen verran, että he kumpikin mahtuvat astumaan raosta edelleen. "Katsokaa, että lintunne on mukananne", nainen lausahtaa kiinnittäen huomionsa jo eteenpäin. Hän ei ole pannut merkille, onko korppi jossain vaiheessa palannut heidän näkyvilleen. Olihan hän itse pyytänyt, ettei lintu suuremmin näyttäytyisi heidän seurassaan. Mutta tarkoitus ei suinkaan ollut se, että siipiveikko jäisi portin väärälle puolelle.
Heidän edessään aukeaa nyt aivan toisenlainen näkymä kuin se, minkä he jättävät taakseen. Taivas on harmaa ja ilma sumuinen. On huomattavasti viileämpää. Maisema näyttäisi olevan yhtä ja samaa heinätasankoa niin pitkälle kuin pystyy näkemään. Mutta heinä ei näytä vihreältä eikä tuoksu raikkaalta. Se vaikuttaa pikemminkin kuin kituvan elämän ja kuoleman rajamailla. "Meidän on lähdettävä tästä länteen ja pidettävä suunta mahdollisimman tarkkaan", nainen selvittää osoittaen menosuuntaan päin. "Pyrimme kohti tornia, joka on jossain lännessä. Tämä sumu haittaa ainakin minun silmiäni niin, etten näe tarpeeksi pitkälle, mutta käveltyämme jonkin aikaa se varmasti alkaa siintää kaukaisuudessa."
|
|
|
Post by R.C. on Jan 23, 2006 18:20:47 GMT 3
"Nani...", kutsui salamurhaaja vaimeasti korppiaan, joka lehahtikin odottamatta aivan läheisestä puusta takaisin hänen olkapäälleen. Tämänkin kehoituksen oli mies lausunut ääneen vain seuralaisensa takia, sillä linnun kanssa hän ei oikeastaan sanoja tarvinnut. Ja nyt kun toinenkin tiesi kaikkien olevan taas mukana, astui hän naisen jäljessä ulos portista sumuiseen maisemaan.
Synkänharmaat puitteet muistuttivat nyt paremmin sitä mielikuvaa, minkä mies oli tälle reissulle hahmotellutkin. Hän ei lähettänyt lintua enää pois, sillä sakeassa usvassa oli suurempi vaara joutua kokonaan erilleen, vaikka sitten jakoikin samoja ajatuksia ystävänsä kanssa. Salamurhaaja nyökkäsi naisen ohjeille ja asetti kulkunsa niiden mukaisesti länteen päin. Hän katseli hetken ympärillään levittäytyvää kolkkoa näkyä kunnes puhui toiselle vaimeasti: "Muutama kysymys, lady Ninyfa... odotatteko löytävämme vihollisenne tästä tornista, jota lähestymme? Jos näin on, saattaa koko rakennus olla pohjasta huipulle asti ansoitettu...", päätteli mies ääneen. Hän itse olisi ainakin keksinyt vaaran jos toisenkin luvattomien vieraidensa päänmenoksi, mikäli olisi asustanut pysyvästi jossakin ja tiennyt henkeään uhattavan. "Onko teillä mitään aavistusta näistä mahdollisista "tervetuliaistoivotuksista"?", jatkoi salamurhaaja vieressään kulkevaan neitoon katsoen.
|
|
|
Post by ninyfa on Jan 26, 2006 20:35:59 GMT 3
"Kaiken järjen mukaan vastustajamme pitäisi todellakin olla tornissa. Hän ei useinkaan lähde sieltä, hänen ei tarvitse. Kmed tarkkailee maailmaa ympärillään sieltä käsin", vastaa toisen esittämään ensimmäiseen kysymykseen jatkaen samalla kävelyään. Nainen katseli myös ympärillään aukeavaa ankeaa maisemaa. Tällaisessa paikassa hän oli vuosia viettänyt, värittömässä ja yksinkertaisessa ympäristössä. Mutta viihtynyt silti.
Palaa hetken tauon jälkeen aiheeseen, joka tuntui kiinnostavan muukalaista. Ymmärrettävistä syistä tietenkin, mielelläänhän toinen olisi valmistautunut etukäteen kaiken eteen tulevan varalle. "Mitä voin kokemuksesta sanoa, niin Kmedin tapana ei ole viritellä ansoja sinne ja tänne. Hän pikemminkin haastaa vastustajansa kasvokkain. Liekö se sitten se kaikkein viisain tapa." Miettii hetken ja jatkaa sitten vielä: "Tietenkin meidän on hyvä varautua pahimman varalta, mutta luulen, että hän tietää tulostamme jo ennen kuin olemme päässeet ovelle asti. Ja koska hän aavistaa, että te olette tullut tänne jostain kauempaa, hänen omahyväisyytensä ajaa hänet lankaan, ja teillä on etulyöntiasema. Mutta lopullinen totuus jää nähtäväksi."
Kmedin kaikkia aivoituksia ei ollut helppo selittää kenellekään, varsinkaan sellaiselle, joka ei ollut koko hahmoa aiemmin tavannut eikä varmasti montaa muutakaan hänen laistaan. Nainen katsoi parhaimmaksi vastailla miehen esittämiin kysymyksiin, mutta ei halunnut ruveta selostamaan liikoja. Hän oli edelleen sitä mieltä, että toisella olisi parhaat edellytykset toimia, kun saisi itse nähdä tilanteen ilman sen suurempia ennakkotietoja. Kieltämättä oudohko asenne, mutta nainen piti käyttäytymistään luonnollisena. Niin hän oli muitakin Kmedin kohtaavia ohjeistanut.
|
|
|
Post by R.C. on Jan 27, 2006 14:26:03 GMT 3
Nyt miestä alkoi pikkuhiljaa hirvittää. Hän ei sanottavammin nauttinut tarkkailtavana olosta, ja tieto siitä, että joku näki ja tiesi hänen liikkeensä kaiken aikaa, oli vähintäänkin hermostuttava. Eikä asetelmaa pahemmin parantanut tosiasia, että tämä henkilö oli naisen vihollinen, jota vastaan hänen olisi pitänyt kohta nokat vastakkain taistella. Salamurhaajan omasta mielestä vastustajan kohtaaminen tällä tavoin ei koskaan ollut se viisain vaihtoehto. Hän piti enemmän varjoissa liikkumisesta ja varoittamatta selkään puukottamisesta, arvostelipa maailma tätä sitten miten tahansa. Murhaaminen salassa ja vaivihkaa oli sitä, mitä hän teki...
"Eikö teidän olisi kannattanut jäädä sivuun, lady Ninyfa? Asetatte itsenne suureen vaaraan...", totesi mies ympärilleen pälyillen, kuin kuvitellen näkevänsä siellä vihaisesti tuijottavia silmiä. "Vai onko Kmedin painostus ajanut teidät viimein toimimaan ja astumaan suoraan hänen ansaansa? Se, mitä ikinä nyt yritämmekin, saattaa olla juuri sitä, mitä hän on odottanutkin.", arvaili salamurhaaja levottomasti, sillä naisen vastaukset eivät tilannetta kovin hyvin valottaneet. Hän alkoi jo tähyillä tornia usvan seasta ja miettiä jonkinlaista suunnitelmaa, joka saattaisi parhaiten tilanteeseen soveltua. Vaisto soi hänelle silmät ja korvat nähdä ja kuulla paljon sellaista, mitä ihmiset tekivät ja puhuivat tavallisesta korpista välittämättä. Taito oli kyvyistä hankalampi, väsyttävämpi, vaarallisempi, mutta myös monipuolisempi. Jotenkin salamurhaaja uskoi joutuvansa käyttämään vielä sitäkin, joten hän tunnusteli ajatuksineen jo varovaisesti hopeisia säikeitä, jotka liittivät hänen mielensä ja kehonsa Suureen Virtaan.
|
|
|
Post by ninyfa on Feb 4, 2006 21:34:25 GMT 3
Keskeyttää kävelynsä selostaakseen toiselle tilannetta tarkemmin. "Alun perin minun oli tarkoitus suoriutua tästä tehtävästä yksin", mutisee. "Mutta sitten te ilmaannuitte näköpiiriin ja ajattelin, että teistä voisi olla minulle apua. Mutta en silti usko, että voin vetäytyä sivuun tästä yrityksestä, sillä vaikka te olisittekin se henkilö, joka suorittaa niin sanotusti likaisen työn, niin Kmed on melko varmasti varannut kohdalleni jonkinlaisen yllätyksen. Eikä se varmastikaan ole mieluinen sellainen. Mutta sekin antaa teille lisää mahdollisuuksia, sillä siinä tapauksessa osa hänen mielenkiinnostaan suuntautuu myös minuun. Ehkä alatte vähitellen ymmärtää..."
Nainen vaikenee hetkeksi, mutta ei kuitenkaan halua jättää ajatustaan keskeneräiseksi. "Ehkä alatte siis vähitellen ymmärtää sen, että Kmedin surmaaminen menee yli kaiken muun. Jos se vaatii uhrauksia, niin olkoon sitten niin. Siksi kai näyttää siltä, että kävelen suoraan ansaan välittämättä seurauksista. Koska tavallaan niitä seurauksia ei voi välttää. Perustan onnistumisen kuitenkin paitsi teidän taitoihinne, niin myös siihen yllätykseen, jonka tuotte tullessanne. Mutta toisaalta vedän samalla teidät samaan ansaan, kuten sitä itse sanoitte."
Samalla hetkellä puhaltaa tasangon yllä viileä tuuli, joka saa muuten niin paikallaan lepäävän usvan liikkumaan hetkellisesti. Kaukana heidän kulkusuunnassaan näkyy vilahdukselta korkean tornin jykevä hahmo, joka kuitenkin pian taas häviää näkyvistä. "Näittekö? Ainakin kuljemme oikeaan suuntaan", nainen lausahtaa ja huokaisee.
|
|
|
Post by R.C. on Feb 10, 2006 10:14:00 GMT 3
Mies pysähtyi hänkin, kuunteli naista ja nyökkäsi lopulta tuon sanoille: "Tuskinpa saisin teitä jäämään sivuun vaikka haluaisinkin. Vaikuttaa siltä että tarvitsemme toinen toisiamme tulevassa koitoksessa.", arveli salamurhaaja ja käänsi sitten katseensa menosuuntaan juuri parahiksi nähdäkseen tornin synkän hahmon kajastavan horisontissa levittäytyvän usvahunnun takaa. "Hyvä on, mennään sitten.", lisäsi vaistokas ja taputti naista kevyesti olkapäälle, rohkaistakseen tuota, ennen kuin ohitti tämän ja lähti nyt paljon määrätietoisemmin eteenpäin kulkemaan. Vihollisen, joka kenties parhaillaan katseli häntä, ei tarvitsisi kuvitella miestä epävarmaksi tehtäväänsä. Eikä hän oikeastaan sitä enää ollutkaan. Aina välillä elämässä tuli tällaisia hetkiä, jolloin päätökset oli jo tehty, eikä auttanut enää muu kuin käydä niiden viitoittamaa tietä, mennä virran mukana, tapahtuipa sitten mitä tahansa.
Siinä kulkiessaan ehti salamurhaaja kyllä ajatella kaikenlaista, kuten helposti tekee henkilö, joka tietää kuoleman olevan lähellä. Hän mietti niin menneisyyttään kuin nykyistäkin, ja erityisesti vaivasi vaistokasta syy, jonka takia hän oli täällä. Kaikki oli tapahtunut taas kovin nopeasti, kuten kaikella hänen elämässään oli tapana, mutta mitään katumisen aihetta ei salamurhaaja toistaiseksi tuntenut. Oliko hän täällä sitten naista auttaakseen, vaiko silkkaa uteliaisuuttaan, tappamisen ilosta? Toisen puheet olivat saaneet miehen epäilemään vihollisensa Kmedin olevan astetta suurempi ja pahempikin uhka koko tunnetulle maailmalle, ja tämä taasen soi salamurhaajan pelätä, että hänestä oltiin täällä nyt jonkinlaista kansansankariakin leipomassa. Ajatus hirvitti miestä kenties eniten kaikesta. Lady Ninyfan vuoksi hän saattoi tehdä jotakin näin typerää, mutta koko ihmiskunnan sitten? Ei ikimaailmassa... Mitä muut vaistokkaatkin olisivat sanoneet? Miten Renes olisi nauranut ja pilkannut häntä! Näine epämukavine mietteineen oli mies kovin vaitelias kulkiessaan, ja niinpä loppumatka taittui perin hiljaisissa merkeissä hänen osaltaan.
(( Joku viikonloppuilta olisi muuten kiva pelata taas chatin puolella, jos sinulla vain aikaa ja halua löytyisi, ellet sitten ollut lähiaikoina sinne mökille lähdössä. En enää muista, koska ne hiihtolomat olivatkaan, kun oma tuli jo pidettyä... ;^^ ))
|
|
|
Post by ninyfa on Feb 16, 2006 16:51:50 GMT 3
Matka jatkuu heidän kummankin osalta vaitonaisissa tunnelmissa, sillä ei nainenkaan tuntenut suurta tarvetta jutella turhanpäiväisiä ja antoi mielellään toisen pysytellä omissa ajatuksissaan. Hän tunsi olonsa vähitellen yhä varmemmaksi, eikä enää epäillyt yritystään. Tapahtuisipa sitten mitä tahansa oli hän mielestään tehnyt oikean päätöksen tänne tullessaan ja toivoi vain, että myös lopputulos olisi heidän kummankin kannalta mahdollisimman myönteinen. Heidän siinä eteenpäin kulkiessaan ja matkan edistyessä alkaa torni yhä enemmän näkyä usvan seasta ja se muuttuu heidän silmissään yhä suuremmaksi.
Kun matkaa tornille on lopulta enää ehkä muutaman tunnin kävely ja iltakin tekee tuloaan, pysähtyy nainen ja rikkoo vallinneen hiljaisuuden toteamalla: "Ehdotan, että yövymme tämän yön tuossa ladossa. Eihän se kovin häävi nukkumapaikka ole, mutta välttää varmastikin teille siinä missä minullekin." Ladolla nainen tarkoittaa heidän oikealle puolelleen jäävää laudoista rakennettua suhteellisen matalakattoista rakennusta, joka on ilmeisesti seissyt paikallaan vuosikaudet. Sen ympäriltä on heinä niitetty maahan ja edustalle on joku kasannut kivistä tulisijan tapaisen rakennelman, johon huoletta voinee sytyttää nuotion. Ilmeisesti ovat matkustavaiset ennenkin käyttäneet latoa yöpymispaikkanaan, tosin tällä hetkellä se vaikuttaa autiolta eikä tulisijaa ole käytetty ainakaan vähään aikaan.
"Minun on käytävä tuolla pusikossa isolla asialla", nainen lausahtaa tunnelmaa hieman keventääkseen ja lähtee kohti vasemmalla näkyviä pensaita, mutta ohjeistaa miestä vielä: "Ehkä te voitte yrittää sytyttää nuotion sillä aikaa. Kannattaa varmastikin katsoa ladon sisältä, josko sinne olisi jätetty kuivia puita tai toivottavasti läheltä löytyy edes oksia. Ruokapuolesta taas en juurikaan tiedä, omat evääni ovat vähissä, mutta ennen kaikkea kaipaisin nyt hieman lämpöä."
Naisen kadottua näkyvistä kuuluu ladon lähettyviltä, kenties sisäpuolelta, kilahdus, aivan kuin miekka tai muu vastaava metallinen ase osuisi kiveen. Ääni on melko selvästi kuultavissa, sillä heidän ympärillään vallitsee muuten lähes täydellinen hiljaisuus. Ääni ei kuitenkaan toistu enää uudelleen...
((Kyllähän tuo onnistunee. Pidän hiihtolomaa ensi viikon ja sittenhän meillä alkavatkin opiskelussa hieman toisenlaiset kuviot. Eli eka mahdollisuus olisi maaliskuun eka viikonloppu, jos sinulla ei silloin mitään ihmeitä. Katsellaan!))
|
|
|
Post by R.C. on Feb 17, 2006 11:06:08 GMT 3
Aivan tosissaan kuin lähestyvää tuomiopäivää odottanut mies meinasi tukehtua naurunpyrskähdykseen naisen jälkimmäisen ilmoituksen myötä, ja alkoi tosissaan uskoa tuon varttuneen navetassa. Eivät hienot naiset heittäneet huumoria tuollaisesta! Tavallisesti he kertoivat menevänsä puuteroimaan nenänsä tai katosivat vain varkain juhlivasta joukosta. Matkoilla ollessa he kävivät levottomiksi ja vaihtoivat jalkaansa, kunnes joku huomasi, pysäytti vankkurit ja ehdotti heitä hienovaraisesti tekemään pienen virkistävän kävelymatkan ennen kuin matkaa taas jatkettaisiin. Jotakin tuollaista.
Mutta salamurhaaja nielaisi nopeasti epäkohteliaan naurunsa eikä tehnyt aiheesta numeroa, koskapa arveli asiassa olevan muutakin. Hän nyökkäsi ja antoi naisen mennä matkoihinsa, keskittyen sitten silmäilemään latoa, jonka taholta tavoitti äkkiä tuon omituisen, joskin liiankin tutun äänen. Mies kävi samantien varuilleen, ja epäluulo heräsi hänessä. Minne nainen oli oikeastaan kadonnut, ja miksi tämä oli kehoittanut häntä tutkimaan latoa lähemmin? Paikassa saattoi olla ansa, mutta tiesikö toinen tästä ennalta vai ei, oli salamurhaajalle mysteeri. Kenties hänen olisi pitänyt varoittaa naista mahdollisesta uhasta? Vai olisikohan se vain pistänyt toisen entistä pahempaan vaaraan…?
Lopulta mies päätti tutkia tilannetta ominpäin. Tai ei aivan, sillä Nani oli tällaisessa tilanteessa mitä mainioin tiedustelija. Korppi oli korkealla lentäessään miekoilta turvassa, ja niinpä hän lähetti sen varmistamaan, seuraten itse samalla hitaammin perässä, toinen kätensä jo vaivihkaa heittotikareidensa kahvoja tavoitellen. Latoa lähestyessään koetti salamurhaaja selvittää, oliko rakennuksessa ikkunoita ja oliko sen ovi auki vai kiinni. Todennäköisesti vanhojen lautojen raoista näki kyllä ulos, joten ilman parempaa suojaa hän tuli lopulta pakostikin huomatuksi. Niinpä mies koetti olla, kuin ei olisi kuullut tai epäillyt mitään. Lintu liikkui huomaamattomasti ja tarkkaili ympäristöä, kuulostellen. Sekin etsi lautaseinästä suurempia oksankoloja, joista olisi nähnyt sisään, jollei ulkona mitään uhkakuvia esiintynyt.
(( Haluan kyllä kuulla noista 'toisenlaisista kuvioista' kunhan taas messulla törmäämme. ; ) Kiitos muuten lähettämästäsi ystiskortista, ja oikein rattoisaa hiihtolomaa jollei aiemmin nähdä. ^^ ))
|
|
|
Post by ninyfa on Feb 28, 2006 19:55:14 GMT 3
Ladon seinät ovat todellakin sen verran huteraa tekoa, että katsomalla niistä läpi pystyy edes hieman näkemään sisäpuolelle. Siellä ei näy mitään liikettä, eikä mitään tavallisuudesta poikkeavia ääniäkään alkuun kuulu. Sisäpuolella on lisäksi suhteellisen hämärää. Ladossa vaikuttaisi olevan yksi ovi, joka on suljettu, mutta todennäköisesti sen pystyy avaamaan ilman hankaluuksia, sillä mitään lukkoa tai salpaa ei ole. Ikkunoita ladossa ei sen sijaan ole.
Noiden kahden tarkkaillessa latoa kuuluu sieltä uudemman kerran äskeistä ääntä vastaava ääni. Sen perään kuuluu matalaääninen miehen kirous. Mitä ilmeisimmin neljän seinän sisäpuolella on joku henkilö, joka vaikuttaisi olevan pahalla tuulella. "Onko siellä joku, häh? Olin kuulevinani jotain ja ainakin olen aiheuttanut sen verran ääntä, että jos siellä on joku, niin hän tietää, että täälläkin on." Hetken hiljaisuuden jälkeen selvästi miehen ääni jatkaa: "Avatkaa ovi ja näyttäytykää varovasti, jos siellä on joku. Mutta varoitan, ei äkkinäisiä liikkeitä!"
Muukalaisen itsensä päätettäväksi jää sitten, aikooko hän noudattaa kehotusta. Naista ei vielä näy, mutta mitä ilmeisimmin hän saapuu piakkoin takaisin.
((Heips! Puhuin tuolla aiemmin, että voitaisiin pelata maaliskuun alkupuolella. Tuli hieman muutoksia ja pelaisin tätä muutenkin mielelläni vielä näin jonkin aikaa, mutta jos ajatellaan, että tässä on tulossa jossain vaiheessa jonkin sortin tappelu tai vastaavaa, niin sen voisin kyllä mieluummin pelata ns. "livenä". Miltä näyttäisi pe 10.3. tai la 11.3. peli-illaksi?))
|
|
|
Post by R.C. on Mar 2, 2006 13:13:30 GMT 3
Jo kivenheiton päähän mökistä ehtinyt mies tunsi olonsa huomattavasti helpottuneemmaksi kuullessaan tuon tuntemattoman tekevän läsnäolonsa nyt paremmin tiettäväksi. Aivan välitöntä väijytyksen vaaraa ei tilanteeseen tuntunut enää liittyvän, mikä ei tosin edelleenkään saanut salamurhaajaa laskemaan varovaisuuttaan. "Miksette itse avaa ovea ja näyttäydy, niin minä seison odottamassa täällä ulkopuolella. Eihän ole vieraankaan kohteliasta käydä sisään tupaan ennen kuin isäntä on ottanut tämän vastaan. Vaikka luulinkin tämän ladon olleen tyhjillään. ", vastasi mies kuuluvalla ja aavistuksen huvittuneella äänellä ja vaikeni sitten odottamaan. Korppi suki sulkiaan jossakin hökkelin katolla, ja salamurhaaja neuvoi sitä pysyttelemään edelleen näkymättömissä. Hän pälyili samalla levottomana, josko nainen olisi vielä kuulunut palaavaksi. Ei ollut järkevää pysyä kovin kauaa erillään tuntemattomassa paikassa ja näin arvaamattomassa tilanteessa.
(( Sopiihan tämä. =) Perjantai 10.3. kävisi noista päivistä paremmin, mutta ei lauantaikaan mahdoton ole. Siinä kahdeksan maissa illalla? ))
|
|
|
Post by ninyfa on Mar 5, 2006 20:00:05 GMT 3
"Ehkä siksi en avaa, että se on juuri nyt hieman hankalaa", miesääni vastaa ladosta ja hiljenee sitten kokonaan. Vaikuttaa siltä, ettei latoon majoittautunut kulkija syystä tai toisesta aio avata ovea kovinkaan avokätisesti. Liekö syynä sitten pelkkä varovaisuus tai jokin muu seikka, se taisi ainakin toistaiseksi jäädä hieman epäselväksi.
Nainen saapuu samalla ladon luokse. Ilmeisesti hän ei ole kuullut ääniä, sillä kysäisee mieheltä selvästi yllättyneenä: "Ettekö ole edes ladon ovea avanneet? Mistäs moinen johtuu?" Samalla nainen vilkaisee myös latoa, joka hänen silmiinsä näyttää aivan tavalliselta hökkeliltä. Vaikuttaahan se tällä hetkellä täysin hiljaiselta ja vaarattomalta tönöltä. Jokin miehen olemuksessa saa naisen kuitenkin varautuneemmaksi, eikä hän kävele lähemmäksi latoa, vaan jää paikoilleen seisomaan toisen vastausta odottamaan.
((Pe sopii kyllä ja kelloaikakin käy mainiosti. Silloin siis!))
|
|
|
Post by R.C. on Mar 7, 2006 23:32:21 GMT 3
"Tämä hökkeli ei kuulosta aivan niin tyhjältä kuin saattoi ulkoapäin olettaa.", valaisi salamurhaaja viivyttelynsä syitä pikaisesti naiselle, joka hänen helpotuksekseen palasi viimein takaisin seuraansa. "Enkä ota riskejä näin lähellä vihollisen päämajaa, tai varsinkaan yhtä omituisessa ja tuntemattomassa ympäristössä kuin parhaillaan olemme.", jatkoi mies ja lähti hitaasti astelemaan kohti latoa, viittoen toista pysymään kuitenkin taka-alalla. "Pysykää kauempana ja olkaa varuillanne, lady Ninyfa. Tämä kaikki saattaa olla vain taitavaa huijausta.", epäili mies aavistuksen vainoharhaiseen makuun. Hän ei luottanut velhoihin tippaakaan, vaikka oli eräänlainen itsekin - ja sitä paremminhan sitten tiesikin, mitä pahimmassa tapauksessa saattoi näiltä odottaa.
Salamurhaaja asteli ääneti ladon ovelle ja kurotti kätensä sen avaamaan. Ruosteisilla saranoillaan natisevan oven heilahtaessa kirskahtavan valituksen säestämänä sivuun puri hän hampaansa yhteen ja tavoitteli jo yhtä heittotikareistaan. Mikäli sisäpuolelta ei kuitenkaan ketään hyökännyt, jatkoi mies varovaista etenemistään oviaukolle ja kävi nopeasti katseineen kartoittamaan rakennuksen sisustaa, etsien eritoten vasta äskettäin kuulemansa puheen tuottajaa.
|
|
|
Post by R.C. on Mar 10, 2006 23:52:09 GMT 3
(( No niin, tässä on aika nopeasti siivottu logi viimeisimmästä chatsessiosta. Pian toivon mukaan uudestaan, jos minulta kysytään... ^^ : ))
<Ninyfa> Mitään äkkinäistä rynnäkköä ei toinen saa vastaansa oven avattuaan. Mutta liioin sieltä ei heti kuulu ääntäkään. Nainen jää taka-alalle, kuten häntä oli kehotettu, mutta on yhtä kaikki valmiina puuttumaan tilanteeseen riippumatta siitä, mitä he nyt ovat kohdanneet. Latoon katsoessaan mies näkee varmastikin, että maalattialla lojuu sikin sokin heinää ohuena kerroksena niin, että maanpinnan voi monissa kohdin nähdä. Mitään ihmisen tuomia vekottimia, kuten astioita, kaminaa tai sellaista, ei ladossa ole, mutta takaseinällä kasvot oviaukkoa kohti istuu maassa henkilö. Hän on varmastikin se mies, jonka ääni aiemmin kuului. Muukalainen tuskin näkee hänen piirteitään kovin tarkasti, mutta nopealla silmäyksellä voi jo huomata, että miehellä on pitkähköt hiukset ja todennäköisesti jonkinlainen soturin vaatetus yllään. Kädessään hän pitää miekkaa, mutta sen kärki nojaa maahan. ”Mitä te täältä haette?” mies kysyy varuillaan ja tuijottaa toista tarkasti kuin tämän liikkeitä vahtien. Hän ei antaisi yllättää itseään, kun ei osannut ollenkaan arvata, mitä oven avanneella henkilöllä oli mielessään. Muukalainen voi selvästi kuulla, kuinka nainen jossain hänen takanaan vetää kiivaasti henkeä selvästi yllättyneenä. Siinä samassa hän kiiruhtaa miehen ohi, tunkeutuu väkisin oviaukosta sisään ja huutaa: ”Aseet pois!” Maassa istuvan miehen miekka kirpoaa hänen kädestään ja kilahtaa ilmeisesti jälleen kiveen maahan osuessaan. Hän huudahtaa hämmästyneenä ja yrittää ilmeisesti nousta ylös, mutta nainen on häntä nopeampi ja pudottautuu maahan miehen lähelle. Tämä kietoo käsivartensa naisen hartioiden ympärille ja vetää tämän liki itseään. ”Ninyfa, oletko se tosiaan sinä”, mies mutisee ihmetellen. Kumpikin näyttää unohtaneen kokonaan sen, että paikalla on myös kolmas henkilö, linnusta nyt puhumattakaan.
Renard: *Salamurhaaja ei aluksi suhtaudu tuntemattomaan mieheen juuri mitenkään, ja on juuri vastaamaisillaan tälle kun yllättyy naisen odottamatonta pyrähdystä ohitseen latoon ja heittäytymistä tuon muukalaisen käsivarsille. Mies ymmärtää tosin heti mistä on kysymys, ja hienoinen hämillinen hymy käväisee hänen huulillaan.* Odotan…ulkopuolella. *hän mutisee tuskin kuuluvasti ja käännähtää, liueten ovelta niin nopeasti kuin salamyhkäiseen ammattiinsa perehtynyt vain taitaa. Hieman sekavin tuntein ja ajatuksin astelee hän jonkin matkan päähän hökkelistä ja toivottaa korpin tervetulleeksi olalleen, silitellen hajamielisesti mustan linnun päälakea.* “Jaa-a, mitenköhän tästä eteenpäin, Nani…” *toteaa hän vaimeasti ääneen, ja korppi vastaa kirahtaen, vaan mitä siivekäs sillä sitten tarkoittaakin, jäänee kaksikon yhteiseen ajatusmaailmaan. Tilannetta käytännöllisesti tarkastellen päätyy salamurhaaja pian muutamiin vaihtoehtoihin: Joko he kolme ovat nyt voimakkaampi vastus Kmedille, tai sitten pariskunta jatkaa kamppailua mieluummin kahdestaan. Jälkimmäinen tuntuisi miehestä oikeastaan mielekkäämmältä, sillä mitäpä osaa hänellä tässä kaikessa alunperin oli ollutkaan…niin noh, lady Ninyfaa hän lähinnä oli vainolaista vastaan luvannut suojella, vaan moisen viran tarpeellisuus asettuu nyt kyseenalaiseen valoon. Entä miten tämä miekkonen mahtaa suhtautua salamurhaajaan, tai vaistokkaaseen ylipäänsä? Mitä kauemmin mies näitä pohtii, sitä varmemmin hän haluaisi vain kadota paikalta, ennen kuin äkkivihainen luonteensa ihmisiä ( tai ainakin ihmismiehiä ) kohtaan saattaisi tilannetta pahentaa. Edes Kmedin kohtaaminen ei arveluta häntä yhtä paljon. Vaan miten hän saattaisi lähteä, kun ei tiedä, missä edes on, tai miten paikasta pääsisi poiskaan… on siis vain odotettava, mitä nainen päättää tehdä.*
<Ninyfa> Toinen saa rauhassa tovin miettiä omia ajatuksiaan, mutta mihinkään hänen ei kuitenkaan tarvitse lähteä, sillä hetken kuluttua nainen astelee tyynesti ulos ovesta ja puhuttelee toista tasaisella äänellä. Vaikuttaisi siltä, että hän on päässyt tilanteen tasalle ja rauhoittunut, vaikka tilanteen äkillinen muutos hänet täysin yllättikin. Hetkeksi nainen oli unohtanut kaiken muun ympäriltään, edessä olevan koitoksen, mukana matkaavan auttajan ja tämän salaperäisen linnun. ”Melkoinen yllätys tämä meille kaikille”, nainen toteaa jatkaen ”Olen helpottunut, sillä Pellcorin turvallisuus on ollut huolenaiheenani eikä syyttä. Mutta nyt tiedän ainakin, että hän on turvassa. Toistaiseksi. Voimme levätä täällä, minun täytyy puhdistaa haava, sillä hän on haavoittunut”, nainen viittaa kädellään ladon suuntaan. ”Ja hänet on taivuteltava jäämään tänne odottamaan meidän paluutamme. Hänestä on tässä kunnossa meille enemmän haittaa kuin hyötyä ja hän tietää sen itsekin. Puhun hänelle. Mutta toivon, että tämä tapaaminen ei vaikuta teidän suunnitelmiinne, sillä tarvitsen edelleen apuanne jatkossa.” Nämä viimeiset sanat nainen lisää vakuuttaakseen edelleen miehelle, että tilanne ei niiltä osin ollut muuttunut. He jatkaisivat matkaansa levon jälkeen, mikäli toinen ei muuta sanoisi. ”Tulkaa sisälle”, nainen kehottaa vielä ja palaa takaisin latoon.
Renard: Olen iloinen puolestanne, lady Ninyfa. *toteaa mies vaimeasti ja hiven hymyä piirtyy taas hetkeksi hänen pingoittuneille kasvoilleen, jotka salamurhaaja oli kääntänyt naisen saapuessa puolittain tuon puoleen. Hän katsoo toista oikealla, hailakansinisellä silmällään, vasemman sysimustan jäädessä otsahiustensa varjoon. Mustine vaatetuksineen, hiuksineen ja lintuineen näyttää mies sulautuvan tähän synkkään, harmaaseen maisemaan paremmin kuin hyvin.* Menkää ihmeessä hoitamaan puolisonne kuntoon, mutta epäilenpä vain, saatteko hänet taivuteltua jäämään pois Kmedin pirskeistä. *naurahtaa hän hieman naisen suunnittelemalle hajaantumiselle. Ainakin salamurhaaja itse olisi tällaisessa tilanteessa harannut viimeiseen asti vastaan, jos hänen olisi pitänyt lähettää rakastamansa ihminen pois ventovieraan muukalaisen kanssa, jonka luotettavuus vieläpä oli vähintäänkin kyseenalainen. Mikäli tuo tuntematon mies tällaiseen ratkaisuun sitten päätyisi, olisi tämä joko harvinaisen järkiperäinen tai pahin moukka mihin salamurhaaja oli törmännyt. Vaistokas ei ollut vielä varma, kumpaan kategoriaan tuon olisi lukenut. Häntä ei myöskään erityisemmin viehättänyt miettiä, mitä Pellcor itse mahtoi ajatella hyypiöstä, joka oli liehitellyt vaimoaan poissaollessaan. Salamurhaaja köhäisi hieman kurkkuaan.* Kiitos, mutta jään mieluummin tänne ulos. Jonkun on hyvä vartioida ympäristöä… kun kuitenkin olemme näin lähellä tornia. *mutisi hän naisen ehdotukseen takaisin ja käänsi taas kasvonsa poispäin.*
<Ninyfa> Ei ehkä ollut odottanut tällaista vastausta mieheltä, mutta toisaalta nainen uskoi ymmärtävänsä ainakin osan toisen ajatuksista ja hyväksyy kyllä päätöksen. Hän voi vain toivoa, ettei toinen tehnyt äkkinäistä päätöstä ja lähtenyt mainitsemansa vahtivuoron aikana palaamaan takaisin kohti puutarhaa tai yrittämään eteenpäin kohti tornia. Kumpikaan vaihtoehto ei olisi ollut turvallinen, eikä taatusti naisen mielen mukainen, sillä hänellä oli jo selkeä käsitys tapahtumien jatkosta mielessään. Vaikka hän ei voinutkaan toivomallaan tavalla vaikuttaa ja ohjailla muukalaista, kuten oli jo nähty, saattoi hän taivutella soturin myöntymään toiveisiinsa. Ei siksi, että hän olisi halunnut käyttää vaikutusvaltaansa liiaksi vaan siksi, että hän tiesi, ettei soturi kyennyt, ihminen kun oli, samanlaisiin suorituksiin kuin he kaksi. Sisua ja yritystä tältä ei kyllä puuttunut, mutta erityisesti nyt haavoittuneena hänestä ei ollut riittävästi apua. Nainen palaa näitä miettien takaisin latoon, jättäen oven raolleen kuin viittaukseksi siihen, että toinen saattoi kyllä tulla neljän seinän sisälle heidän seuraansa, jos sellaiseen päätökseen kuitenkin tulisi. Vaikuttaa siltä, että nainen on niin ikään unohtanut kaikki ruokailuun liittyvät asiat toistaiseksi. Hän tarkistaa soturin saamat haavat ja sitoo ne parhaansa mukaan sekä puhelee samalla miehen kanssa menneistä ja tulevista. Kertaakaan heidän keskustellessaan äänensävy ei nouse korkealle eivätkä he vaikuta riitelevän. Kuten täällä tornin vaikutuspiirin alla on tavallista, hämärä saapuu äkkiä ja vaihtuu sitäkin nopeammin pimeydeksi yön saapuessa. Nainen löytää jostain puita ja sytyttää ladon edustalle pienen nuotion pitääkseen yllä edes hieman valoa.
Renard: *Mies antaa kyllä arvoa naisen kohteliaasti jättämälle vihjeelle liittyä kaksikon seuraan sisään lämpimään, mutta ainakin toistaiseksi hänellä on liian paljon ajateltavaa ynnä kosolti ennakkoluuloja edes moista mahdollisuutta harkitakseen. Salamurhaaja viihtyy nyt yksin, tai oikeastaan kahden korppinsa kanssa, kuten niin usein ennenkin. Tämä omituinen kaksikko, mies ja siivekäs, löytää jonkinlaista voimaa toisistaan keskellä rappiota ja kuolemaa huokuvaa maisemaa ympärillään. Pian naisen mentyä istahtaa salamurhaaja alas heinikkoon ja kietoo mustan viittansa tiukemmin ympärilleen. Näin hän erottuisi heikommin mahdollisille ohikulkijoille, eikä kukaan toki koko pimeänaikaa seisaallaan jaksa vahtia. Korppi käy sekin miehen olalla lepäämään, ja näin kuluu kaksikon yö ajatuksia vaihtamalla, kenties jo huomisia suunnitelmia laatien tai muista asioista puhumalla. Pariskunnan kahdenkeskiseen keskusteluun, joka sekin kantautuu vaimeana korviinsa, ei mies juurikaan kiinnitä huomiotaan. Hän valvoo aatoksissaan ja odottaa aamua.*
|
|
|
Post by ninyfa on Mar 12, 2006 13:34:06 GMT 3
Yö kuluu vailla välikohtauksia ja aamu valkenee harmaana ja synkeänä kuten aiemminkin. Aamu-usva leijuu vielä maiseman yllä, kun nainen ilmaantuu näkyviin ladosta. Hän tunsi olonsa levänneeksi, niin henkisesti kuin fyysisestikin, sillä yllättävä kohtaaminen soturin kanssa ja heille suotu lyhyt yhteinen aika olivat nekin parempia kuin ei mitään. Mies oli uhmannut kohtaloaan ja riskeerannut paljon käymällä tornin juurella. Nainen oli moittinut rakastaan siitä ja muistuttanut, miksi miehen tehtävä ei ollut lähestyä Kmediä. Soturi oli kuitenkin saanut selville jotain sellaista, mistä oli ilman muuta hyötyä naiselle ja muukalaiselle heidän päästyään tornin läheisyyteen. Sen ympäristö oli muuttunut, tornin ympärillä oli kaiketikin ansa, jota heidän tuli varoa. Vaikka nainen oli ollut vihainenkin miehelle tämän toimittua vastoin sovittua, ei hän voinut moittia toista liiaksi kahdestakin syystä. Olihan soturin käynti paikan päällä antanut hänelle hyödyllistä tietoa tilanteesta, eikä nainen kyennyt pitkään olemaan vihainen miehelle. Muut tunteet miestä kohtaan elivät hänessä voimakkaampina.
Hiljaa nainen sulkee ladon oven ja astelee toisen vierelle kehottaen kätensä viittauksella heitä jatkamaan matkaa. Itse hän lähtee vaiti kulkemaan edelleen pitkin polkua, jota he ovat seuranneet jo niin pitkään. Kun lato on jäänyt riittävän kauaksi heidän taakseen, nainen avaa suunsa: "Matkamme jatkuu siis samalla kokoonpanolla kuin aiemminkin. Ehkä ihmettelette sitä, että hylkään otollisen mahdollisuuden vahvistaa joukkoamme, mutta uskokaa pois näin on parempi." Nainen ei tarkemmin selitä keskustelua, jota hän yön tunteina on käynyt soturin kanssa. Vaikka saattoikin tuntua kummalliselta, että soturi oli sallinut naisen jatkaa matkaa vieraan miehen seurassa, oli siihen ilmeisestikin olemassa jokin syy, koskapa tilanne jatkui tällaisena. "Jos jaksamme kulkea samaa tahtia kuin mitä olemme tähän asti kulkeneet, oletan, että saavumme tornille ennen iltaa. Ajankohta on hyvä, sillä pimeän laskeutumisesta on meille siinä tilanteessa vain etua. Toivon, että olette ensi yönä valmis toimimaan, vaikka viime yötäkään ei voi kohdallanne kovin levolliseksi kehua", toteaa vielä.
|
|