|
Post by R.C. on Mar 13, 2006 23:12:38 GMT 3
Kuullessaan ladon oven käyvän nousi mies jaloilleen jo ennen kuin nainen ehti hänet tavoittaa. Salamurhaaja oli torkkunut yön puolella silmällä ja valveutunut oikeastaan jo muutamaa tuntia ennen auringonnousua. Varhaisen aamun hän oli lähinnä tarkkaillut vähitellen valaistuvaa seutua ja tuuminut omiaan. Naisen saapuessa lähti mies sanaakaan sanomatta tuon vierellä kulkemaan. Olallaan matkaava korppi vaikutti tänä aamuna jostain syystä hyvinkin tyytyväiseltä. Se piti käkättävää eukonääntä ja tiiraili toista vaihteeksi taas melkoisen ilkeästi ja siipiään rahistellen. “Nani, käyttäydy paremmin.”, tokaisi harvinaisen ilmeetön mies linnulle ennen kuin hänen seuralaisensa ehti alkaa kanssaan puhumaan.
"Älkää minusta huoliko. Jaksan siinä missä tekin, tai tarvittaessa vaikka molempien puolesta.”, vastasi hän naisen viimeisimpiin sanoihin ja haki jonkinlaista hymyntynkää huulilleen. Paljon paremmin hän ulkona taivasalla kuin sisällä ladossa oli varmasti levännyt. Tilanteen saamaa lopputulosta ei salamurhaaja kommentoinut sen sijaan oikeastaan mitenkään. Hän jätti kohteliaisuudesta sanomatta, ettei ihmetellyt naisen sanojen mukaan “otollisen mahdollisuuden vahvistaa joukkoa” hylkäämistä ollenkaan, ja vielä vähemmän epäili, etteikö tämä kokoonpano olisi ollut omalta kannaltaan paljon mukavampi ratkaisu. Muutenkin mies vaikutti hieman etäiseltä, mikä saattoi tietenkin olla hyvin tervetulluttakin. Kenties hän keskittyi jo täysillä tulevaan taisteluun.
(( Sinullahan on tänään synttärit! Foorumi valaisi taas kaltaistani ameebaa. ;^^ Onneksi olkoon! *halinen* ))
|
|
|
Post by ninyfa on Mar 18, 2006 21:37:12 GMT 3
Nainen ei korpin ääntelyä osaa sen suuremmin tulkita, mutta kun se nyt yleensäkin on äänessä ja muistuttaa näin jälleen, naisen mielestä ehkä tahallaankin, olemassaolostaan, harhautuvat hänen ajatuksensa hetkeksi linnun pariin. Hän ei ollut vielä päässyt täysin selvyyteen siitä, mikä oli linnun ja miehen todellinen suhde. Näytti kyllä siltä, että lintu totteli miehen kehotuksia ja toistaiseksi se ei ollut aiheuttanut heille mitään ongelmia, ei ainakaan näkyviä sellaisia. Nainen ei siltikään ollut varma siitä, kuinka paljon miehelle todellisuudessa oli hyötyä linnun kyvyistä, olivatpa ne sitten mitä tahansa. Ja vaikka hyötyä olisi ollutkin, ei se sulkenut suinkaan pois sitä mahdollisuutta, että korpista saattoi olla myös haittaa. Kuinka paljon mies hallitsi lintua? Saattaisiko siipiveikko toimia jossain tilanteissa myös oman – tai mikä vielä pahempaa – jonkun muun tahdon mukaisesti? Asiaahan olisi voinut kysyä suoraankin toiselta, mutta jotenkin naisesta tuntui, että matkakumppani olisi saattanut kokea moisen kyselyn loukkaavaksi. Niinpä hän antoi asian olla, mutta mulkaisi yhtä kaikkia lintua epäluuloisesti sen selitellessä omiaan.
Jälleen he taittavat matkaa hiljaisuuden vallitessa, sillä nainen antaa toisen miettiä rauhassa omiaan. Tarpeelliset lepotauot pidetään, mutta muuten nainen näyttää haluavan kulkea ripeää vauhtia kohti päämäärää, joka nyt kohoaa selvänä heidän edessään. Illansuussa, hämärän jo laskeuduttua, he ovat päässeet perille. Nainen jää kuitenkin vielä jonkin matkan päähän ja istahtaa polun vieressä nököttävälle kivelle. Tornin ympäriltä, käytännössä ympyrän muotoiselta alueelta, maa on täysin paljas. Lisäksi tornia ympäröi vallihauta, leveähkö sellainen, jonka yli johtaa yksi leveämpi silta ja kaksi kapeampaa. Leveintä siltaa pääsee varmaankin tornin "pääovelle", kapeammat sillat johtanevat sivuporteille. Torni on rakennettu kivestä, seinässä on epätasaisin välimatkoin kapeita ikkuna-aukkoja lähes maanrajasta ylös asti. Todennäköisesti ne seuraavat portaikkoa, joka kiemurtelee tornin sisällä. Sitä pitkin kiipeäjä pääsee ylös asti. Ikkunoista ei näytä loistavan valoa, väkisinkin saa sellaisen vaikutelman, että rakennus on asumaton. Tornin huippu on kartion muotoinen.
"Luulenpa, että nyt on tullut se hetki, jolloin minun kuuluu kertoa teille mahdollisimman paljon sellaista tietoa, josta voisi olla teille hyötyä seuraavien tuntien aikana. Kmedistä ja tuosta rakennuksesta siis. Vai mitä itse ajattelette?"
((Juu, tosiaan nuo synttäritkin tuossa olivat. =) Ja eivätkös ne omasikin jo lähene?))
|
|
|
Post by R.C. on Mar 23, 2006 18:50:04 GMT 3
Salamurhaaja vaikutti hänkin halukkaalta hoitamaan työnsä niin nopeasti kuin suinkin mahdollista ja hankkiutumaan sitten mitä pikimmin pois tästä häiritsevästä maailmasta, jossa tuo tornin irvikuva hallitsi lukemattomia hehtaareja kolkkoa ja harmaata maata. Kenties täälläkin oli joskus asunut tavallista väkeä, ihmisiä kukaties, mistä taaksejäänyt latokin saattoi vielä muistuttaa, mutta nyt jäljellä näytti olevan vain rappiota ja kuolemaa. Korppi naljaili aikansa kunnes ympäristön synkkä ilmapiiri näytti tarttuvan siihenkin, ja loput matkasta kyyristeli lintu pahantuulisesti ystävänsä olkapäällä, pörhistellen aika ajoin hermostuneesti mustia sulkiaan ja pälyillen tätäkin useammin epäluuloisesti ohi matelevaa maisemaa.
Masentavan matkan lähestyessä loppuaan silmäili mies tarkkaavaisesti eteensä kohoavaa tornia, tutkien huolellisesti sen ulkokuorta ja arvioiden jo kenties välimatkoja, rakennuksen oletettavaa sisustaa ja sen sellaista. Salamurhaaja teki tällaista kartoitusta usein minne hyvänsä menikin, sillä tiedoista oli monesti hyötyä hänen arkaluontoisessa työssään. Tässä tapauksessa kohde näytti haastavalta. Olisi vaikea lähestyä tornia tuolla paljaalla maalla tulematta väkisinkin havaituksi. Toisaalta saattoi olla, että Kmed tiesi jo heidän sijainnistaan, ja suorastaan odotti vieraiden astuvan ansaan. Torni ei suoranaisesti houkutellut kumpaakaan, miestä tai lintua, tutustumaan sisätiloihinsa, mutta pelko oli sekin salamurhaajasta kaukana.
”Olkaa hyvä ja jakakaa kaikin mokomin tietämyksenne tästä paikasta ja omistajasta, lady Ninyfa. Se olisi varmasti eduksi meille molemmille.”, vastasi mies ja siirsi katseensa kivelle istahtaneeseen naiseen. Salamurhaaja itse pysyi seisaallaan, ja alkoi naisen vastausta odotellessa tarkistelemaan vielä kerran varustustaan, tehden sen kuitenkin niin rutiininomaisesti ja jopa huomaamatta, ettei kaikista piilotetuista tikareista saattanut ulkopuolinen edes tässä tilanteessa päästä selvyyteen.
(( Uhkaavasti lähestyvät. Pistän silmät kiinni ja odotan, että menevät ohitse eivätkä enää vanhenna minua vuottakaan, mokomat. ;D ))
|
|
|
Post by ninyfa on Mar 25, 2006 23:07:08 GMT 3
Nainen nyökkää, mutta ei heti aloita selostustaan, vaan harkitsee hetken ja antaa samalla itselleen aikaa järjestellä ajatuksensa ja tietonsa. Hänen suustaan oli matkan varrella tipahdellut joitain tietoja tulevasta vihollisesta, mutta tuskin niistä oli miehelle ollut vielä suurtakaan apua. Lisäksi nainen ei oikein osannut asettua toisen asemaan ymmärtääkseen sen, minkälaista tietoa miehelle tulisi kertoa, jotta siitä olisi edes jotain hyötyä. Hän aikoi kuitenkin puhua sen, mitä tiesi ja mistä uskoi olevan apua, voisihan toinen kysellä sitten lisää. Tähän mennessä mies oli kuitenkin ollut varsin huono kyselijä, joko siksi, että asiat olivat hänelle muutenkin selviä tai hän ei jostain syystä halunnut tietää sen enempää kuin mitä sai kyselemättäkin selville. Tavallaan nainen oli oppinut arvostamaan miehessä tätä ominaisuutta, toinen ei hosunut turhia, vaan antoi tilanteiden tulla vastaan ja toimi sitten niin kuin katsoi tarpeelliseksi.
"Kuten varmaankin olette jo järkeilleet, mahdollisuutemme salassa tapahtuvaan lähestymiseen ovat käytännössä olemattomat. Lisäksi olette luullakseni ymmärtäneet, että Kmed on lähes varmasti ollut tietoinen tulostamme jo pidemmän aikaa. Hänellä on siihen keinonsa, joista en tiedä tarkemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että yllätyksen mahdollisuus on poissuljettu, mikä oletettavasti on yleensä ollut teille suurena apuna toimissanne ja tarjonnut etulyöntiaseman. Muistutan kuitenkin jälleen siitä, että tässä tapauksessa yllätysetunne perustuu siihen, ettei Kmedillä ole aavistustakaan kuinka hän käsittelisi teitä. Te tulette tämän maailman ulkopuolelta ja teillä on todennäköisesti sellaisia kykyjä ja keinoja, joista hän ei ole uneksinutkaan."
Nainen pitää hetken tauon ja osoittaa sitten korppia sormellaan jatkaen: "Lisäksi suositan, että hyödynnätte tuota lintuanne tiedustelijana tai jotenkin muuten, jos se on teillä tapana. Sitä Kmed ei varmaankaan kykene havaitsemaan niin helposti, sillä eläimet ovat hänelle ihmetyksen aihe. Mutta varoitan samalla yhdestä vakavasta vaarasta, johon teidän tulee varautua. Kmedin voima perustuu taikuuden ja noituuden käyttöön ja hän yrittää hallita kohtaamiensa olentojen mieltä ja sielua. Myös tuon linnun. Siksi minä tulen teidän mukaanne niin pitkälle kuin se on mahdollista. Kykenen tiettyyn rajaan asti vastustamaan hänen mieltään ja tappelemaan vastaan näkymättömin asein. Tällöin Kmedin kaikki taikavoimat eivät kohdistu teihin."
Vielä nainen jatkaa sanomalla: "Mitä taas tulee Kmediin henkilönä, niin hän vaikuttaa ensi näkemältä suorastaan säälittävältä, pikkuinen ja lyhyt mies, vain noin metrin mittainen. Mutta tämän ei todellakaan pidä hämätä. Hänen voimansa on muualla kuin fyysisissä voimissa! Toivon, että sellainen vastustaja ei ole teille tuntematon, vaikka pelkäänkin muuta. Enhän tiedä, millaisia tehtäviä olette aiemmin suorittaneet."
Vaikka on puhunut jo melkoisen tovin, on naisella vielä sanottavaa tornista: "Vallihauta, jonka näette itsekin, on minullekin uutta. Soturi kertoi ja varoitti siitä, eikä se ole siinä suinkaan maisemaa kaunistamassa. Meidän tulee siis olla varovaisia. Mutta kun pääsemme sen ylitse, tiedän, että sisällä tornissa on takuulla varsin pimeää ja kierteiset portaat nousevat siellä yhä ylemmäs huipulle asti, jossa on Kmedin kammio. Hän harvoin lähtee sieltä minnekään, sillä hänen suurin voimansa perustuu siihen tilaan, siihen huoneeseen. Ja tuskinpa hän on virittänyt portaisiin mitään sen suurempia ansoja, haluaahan hän kohdata teidät silmätysten. Ellei sitten minun varalleni oli laitettu sinne jotain, mitä en ihmettelisi. Mutta teidän tehtävänne on tappaa Kmed ja siinä hommassa kaikki keinot ovat sallittuja. Teidän ei pidä missään vaiheessa jäädä odottelemaan minua tai huolehtia minun turvallisuudestani, sillä tärkeämpää on se, että pääsette perille kammioon. Jo pelkästään se, että minä pääsen aivan tornin juurelle, horjuttaa Kmediä. Mitä ylemmäksi kohti huippua pääsen nousemaan, sen parempi. Mutta kuinka saatte Kmedin hengiltä? Sitä haluatte varmaankin kysyä seuraavaksi."
((Täytyy sanoa, että tuossa kuvassa on jotain karmivaa. Toivottavasti se ei kuvasta mielentilaasi...))
|
|
|
Post by R.C. on Mar 30, 2006 22:26:17 GMT 3
(( Tarkoitit kaiketi sitä mielipuolista kuvatusta hahmostani… ;^^ Ei suinkaan. Se huvitti minua vain niin paljon että pistin vähäksi aikaa avatariksi. Otin kuitenkin pois etten vahingossakaan pelottelisi tulijoita matkoihinsa. ))
"Vaikuttaa siltä ettei tämä Kmed ole kovin usein tornistaan alas laskeutunut, jos eläimet ovat hänelle vieraita. Minun puolestani hän olisi voinut jatkaa elämäntapaansa vaikka tästä ikuisuuteen, mutta vaistokkaiden reviireille tunkeutumista katsotaan harvoin hyvällä. Varsinkaan, jos ensitervehdys on vihamielinen.", totesi salamurhaaja ja viittasi puheillaan aiempaan, mystiseen löytöön metsässä, jossa he olivat karistaneet äkäisen Reneksen ja tämän ketun kannoiltaan. Hän lausui sanansa tosin melko värittömään sävyyn, joten oli vähintäänkin kyseenalaista, oliko tämä muisto miehelle mikään motiivi, vai pelkkä tekosyy, jolla hän selitti osuuttansa koko hankkeeseen. 'No niin, kurjimus, sinulla ei ole mitään elämää, eikä kovin paljoa hävittävääkään, joten eteenpäin vain.', ajatteli antisankari mielessään ja taputti hajamielisesti olkapäällään istuvan korpin selkää. 'Ja sinä, ystäväiseni, otat siivet alle heti kun tilanne näyttää liian pahalta. Olet seurannut minua itsepäisesti tänne asti ja olen antanut sinun, sillä teet omat valintasi, ihan joka asiassa. Muista tämä jatkossakin, äläkä jää minua suremaan, Nani.', tuumasi hän puolestaan mustalle linnulle, joka kihahti vaimeasti ja räpisteli pahantuulisesti sulkiaan.
"Näyttää siltä, että Nani on yhä mukana juonessa, lady Ninyfa, ja voimme olla varmoja, että hänestä on osaltaan hyötyä tulevassa koitoksessa.", virnisti mies hieman valjusti ja jatkoi: "En tosin edelleenkään tiedä, mistä oma kaunanne tätä Kmediä kohtaan juontaa juurensa, mutta en ole koskaan ollut hyvä arvioimaan henkilöitä, enkä siihen rupeakaan. Olen valmis kuuntelemaan, mitä muuta teillä on kohteestani kerrottavaa." Niinpä niin. Vaistokasta itseään ei oltu koskaan hyväksytty tai edes yritetty ymmärtää, joten miksipä hänkään olisi ruvennut ihan jokaista oikeutusta näihin murhajuttuihinsa peräänkuuluttamaan. Mies vaikutti enemmän kuin keskittyneeltä oppimaan naiselta vielä viimeisetkin vinkit vihollisesta, joka vaikutti ensikuulemalta sen verran käppänältä, että tähän olisi tosiaan voinut olla vaikea osua veitsellä jo ihan reilussa nyrkkirysyssäkin. Moinen vastus olisi kenties helpompikin selättää muilla tavoin.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 4, 2006 20:51:12 GMT 3
(( Muuten, sellaista tuli mieleen että nyt kun on lopulta tulossa tämä viimeinen melskaus tjn., niin haluaisit ehkä pelata sen chatin puolella? Muistelisin että mainitsit asiasta jotain vastaavaa, joten nyt ehtisi vielä säätämään... ^^ ))
|
|
|
Post by ninyfa on Apr 7, 2006 21:01:01 GMT 3
((Totta maar! Se menisi varmaan paremmin chatin puolella pelaten. Millaisia suunnitelmia sinulla on pääsiäisen kieppeillä? Löytyisikö silloin vapaata aikaa?))
Vaihdettuaan parempaan asentoon kivellä nainen jatkaa selostustaan Kmedistä. Hän ei tässä tilanteessa vieläkään kerro tarkemmin niitä syitä, miksi oli itse mukana tässä operaatiossa. Eikä hän ollut tainnut paljastaa motiivejaan aiemminkaan, toisaalta ei toinen ollut niihin suuremmin viitannutkaan.
"Kmedin ruumis on siis fyysisten voimien puolesta vähäisempi kuin mitä voisi kuvitella, mutta aliarvioimaan häntä ei pidä ruveta. Oletan, tai pikemminkin tiedän, ettei hengeltään niin voimakkaan noidan nujertaminen ole aivan yksinkertaista, vaikka teillä olisikin käytössänne kaikki tarvittavat tappovälineet. Aikaisemmin en kuitenkaan ole tällaiseen yritykseen ryhtynyt, juuri siksi, ettei minulla ole ollut mahdollisuuksia vastata hänen voimiinsa. Enkä nytkään voi juuri muuta sanoa kuin neuvoa teitä käyttämään niitä taitoja, jotka olette itsellenne hankkineet tavalla tai toisella. Kyllä Kmedin ruumis kipuun ja teräaseisiin reagoi, sitä en epäile. Ja muistakaa, että kaikki ei ole välttämättä sitä, miltä näyttää. Vaikka hän vaikuttaisi kuolleelta, tulee teidän olla varovainen loppuun asti, siihen asti, että olette asiasta aivan varma ja mielellään vielä senkin jälkeen varmistaa, että kuolema todella on tapahtunut. Ruumiista on niinikään päästävä eroon. Se tulee polttaa, jotta ei jää mitään epävarmuustekijöitä. Kun todella olemme niin pitkällä, että työnne on tehty, en halua, että se valuu hukkaan."
Nämä synkät sanat, joita ei ehkä ensi näkemältä voisi kuvitella kuulevansa tällaisen henkilön suusta, sanottuaan nainen nousee seisomaan tähyillen jälleen edessä kohoavaa tornia. "Ei kai tässä mikään en auta. Meidän on lähdettävä ja tehtävä mitä voimme, tai muuten, kaikista päätöksistäni ja rohkaisuista huolimatta, pyörrän viime hetkellä sanani ja käännyn pakoon. Oletteko valmis?"
|
|
|
Post by R.C. on Apr 9, 2006 15:17:11 GMT 3
(( pääsiäisenä on kyllä joitakin vapaapäiviä ja iltaisin en yleensä enää lue pääsykokeisiini, joten esim. ensi viikon to tai la-ilta kävisi hyvin. Mitenkäs sinun kiireesi antavat myöten? =) ))
|
|
|
Post by ninyfa on Apr 11, 2006 18:08:33 GMT 3
((Aargh! *naurua* Ei tässä muuten kiireitä, mitä nyt juuri noihin iltoihin tullut jotain pientä estettä...kävisikö sinulle su-iltana tai sitten seuraavana viikonloppuna joku ilta? Silloin ei olisi mitään esteitä. =) ))
|
|
|
Post by R.C. on Apr 11, 2006 19:13:11 GMT 3
(( ensi sunnuntai käy myös hyvin. ^^ Silloin kahdeksalta vaiko aiemmin? ))
|
|
|
Post by ninyfa on Apr 12, 2006 20:24:11 GMT 3
((Jeps. Klo 20 käy kyllä hyvin. Silloin nähdään! *jää odottamaan* ))
|
|
|
Post by R.C. on Apr 16, 2006 23:30:13 GMT 3
(( tässä logi edellisestä charppauksestamme ja ei kun uutta ajankohtaa ehdottamaan: ensi pe tai la samaan aikaan? =) ))
Renard:*Salamurhaaja kuunteli tarkkaavaisesti vielä viimeiset naisen neuvot ja varoitukset, nyökäten tuolle lopuksi sekä ymmärryksen että myöntävän vastauksen merkiksi. Hän oli valmis, mitä hyvänsä heitä tornissa odottaisikaan. Syteen tai saveen.* Mennään sitten, niin saadaan sanoille tekoja ja päästään vielä illaksi kotiin. Olkaa vahva, lady Ninyfa. *vastasi hän virnistäen, sillä positiivista asennetta oli tällaisina hetkinä vaalittava. Ties vaikka hän olisi elänyt tässä viimeisiä minuuttejaan, eikä niitä tullut hukata melankoliaan. Valmiiksi masentunut oli puoliksi hävinnyt. Niinpä mies lähti reippain askelin hieman naisen edellä kohti yhtä vallihaudan ylittävistä silloista ja porteista riippuen siitä, mitä niistä hänen seuralaisensa katsoi hyväksi käyttää. Tornia lähestyttäessä korppi hänen olallaan alkoi käydä yhä levottomammaksi, aivan kuin lintu olisi aavistanut tuossa rakennuksessa olevan jotakin äärimmäisen vaarallista. “Rauhallisesti vain, Nani.”, koetti salamurhaaja kumppaniaan rauhoittaa.*
<Ninyfa> Nainen kokosi myös itsensä ja ne voimat, mitä hänellä vielä oli jäljellä tulevaa varten, ja valitsi vallihaudan ylittävistä silloista sen, joka vei ilmeisimmin pääportille. Nyt hän ei enää ollut huolestunut tilanteesta sen suuremmin, sillä hetki alkoi olla lähellä ja kaikki ajatukset oli keskitettävä toimintaan. Mitä enemmän hän asiaa ajattelisi, sitä huonommat mahdollisuudet todennäköisesti olisivat. Ja muukalaisen ainakin päällepäin rauhallinen olemus oli myös omiaan auttamaan häntä. Kun he olivat päässeet niin liki, että olivat jo astumassa laskusillalle, alkoi vallihaudan vesi kuplia ja sihistä. Nainen oli kuitenkin mitä ilmeisimmin odottanut jotain tällaista, olihan hän aiemmin varoittanut miestäkin, että heidän tuli olla varovaisia heti alusta alkaen. Vedestä nouseekin heidän silmiensä eteen jokin vihertävä vedenolio, ruma kuin mikä. Sillä on pitkät, ulottuvat kädet, joissa räpylät ja notkea, pitkänomainen ruumis, joka näkyy vain osittain, sillä se katoaa kuplivan veden alle. Oliolla on suhteellisen pieni, kalju pää ja paksut silmäluomet, joita se yhtämittaa räpyttelee kuin silmiään suojaten. Kai olennon voisi sanoa olevan jonkinlainen sammakon ja vedessä viihtyvän käärmeen sekasikiö. Äkkiä sen suu aukenee ja sieltä työntyy pitkä kieli, jonka päässä on jonkinlainen terävä piikki. Toisella eturaajallaan olento kurottaa ylös vedestä ja tavoittelee naisen vaatteen helmoja yrittäen tarttua häneen. ”Pahus!” nainen kommentoi ilmestystä ja hypähtää taaksepäin välttyäkseen olennon kosketukselta. Samalla hän ojentaa kätensä huudahtaen jotain ja olio vetäytyy vedessä taaksepäin kuin iskun saaneena älähtäen samalla rumasti. ”Jatkakaa eteenpäin! Menkää nyt, kun voitte!” nainen huutaa vielä miehelle ja siirtyy vallihaudan reunaa seuraten kauemmaksi laskusillasta ja miehestä vetäen olion mielenkiinnon itseensä. Toiselle tarjoutuu näin mahdollisuus ylittää silta.
Renard:*Näennäisen huolettomasta asenteestaan huolimatta, ja oikeastaan juurikin sen varjossa, oli mies ollut alati valppaana, eikä hän hukannut aikaa huomatessaan vaaran ensi merkit tumman veden pinnalla. Syöksähtäessään naisen eteen tätä suojelemaan oli salamurhaaja toisella kädellään liki silmää nopeammin napannut asevyöltään tikarin jos toisenkin, jotka tuo nyt nopeasti ja tarkasti sinkosi kauemmas kavahtaneen hirviön päätä kohti. Kaksi noista veitsistä oli kohdistettu ölliäisen silmiin ja kolmas keskelle tämän otsaa, kaikki kolme heitettynä samanaikaisesti niin, että ainakin yhden olisi luullut tähän sekasikiöön uppoavan. Samalla mies esitti tiukan protestinsa naisen kehoitusta vastaan:* Ette te nyt tässä vaiheessa heittäydy marttyyriksi, m’lady. Kmed nauraa vielä makeasti partaansa jos ette pääse edes sisälle asti. Ja sehän vasta epäkohteliasta olisi. Naiset ensin. *ilmoitti salamurhaaja ja tuuppasi toisen pehmeästi mutta määrätietoisesti kohti porttia* Toivottavasti ette pahastu vaikka en ehdikään avaamaan teille ovea, lady Ninyfa. Seuraan kyllä pian perässä. *hän virnisti, hieman hermostuneesti tosin, ja alkoi hieman hitaammin hivuttautumaan siltaa pitkin eteenpäin, samalla vihollisen liikkeitä seuraillen. Korppi lenteli nyt raakkuen salamurhaajan pään yllä. Linnun liikehdintä oli ainakin jossain määrin huomiota hämäävää.*
<Ninyfa> Nainen yllättyy miehen nopeasta ja tehokkaasta toiminnasta, mikä tietenkin oli vain hyväksi. Hän oli itse ollut valmis jäämään viivyttämään oliota, mutta koska toisen tarkasti heittämät veitset ja hänen itsensä kiireessä punoma viivyttävä loitsu olivat saaneet olion vetäytymään ja heille molemmille tarjoutui nyt tilaisuus päästä torniin, ei nainen hukkaa tätä mahdollisuutta vaan säntää juoksuun kiirehtien sillan ylitse peläten joka hetki, että se saattaisi nousta yllättäen ylös heidän esteekseen. Vihollisen liikkeitä tarkkaillessaan mies huomaa, että vesi värjäytyy punertavaksi ja olio katoaa pää edellä edelleen kuplivan ja sihahtelevan pinnan alle. Liekö se sitten vetäytyy vain noustakseen pian uuteen iskuun vai jää todella potemaan saamiaan haavoja pinnan alle? Miehellä ei ilmeisestikään tarjoudu mahdollisuutta jäädä seuraamaan tätä, sillä nainen on tällä välin ehtinyt laskusillan yli ja päässyt tornin kyljessä kohoavan kookkaan portin luokse. Hän vetää ensin kahvasta, mutta mitään ei tapahdu, yrittää sitten työntää massiivista puuovea, jossa on rautavahvisteet, eikä saa sitä hievahtamaankaan. ”Enkö saa enää ovea auki ilman apua”, hän mutisee epätoivoisena enemmän itselleen kuin mahdollisille kuuntelijoille ja hakkaa ovea molemmin käsin. ”Tiedät, että olemme täällä, Kmed! Avaa siis ovi ja näytä, että uskallat kohdata vastustajasi kasvotusten. Vai pelkäätkö kenties!? Se olisikin sinulle jotain uutta, häh?” Mitään ei kuitenkaan tapahdu, hiljaisuus vallitsee kaikkialla tornin ympäristössä ja veden sihinäkin alkaa vähitellen tasoittua.
Renard: Älkää menettäkö malttianne, m’lady, ovien avaaminen naisillehan on tunnetusti meidän herrasmiesten tehtävä. Kmed on ilmeisen tarkka etiketistä, huomaan. *huikkaa salamurhaaja tyypillisen humoristiseen tyyliinsä seuratessaan toista selkä menosuuntaan ja molemmille sivuilleen vilkuillen, terävä tikari tai kaksi taas sormissaan odotellen. Kuinka hän onnistuikaan moista huoletonta kulissia ylläpitämään, oli arvoitus itsessään. Näytti tosin siltä, että ölliäinen oli saanut ainakin hetkeksi kuonoonsa ja ottanut aikalisän, mutta eipä salamurhaajaa pahemmin viehättänyt jäädä seuraamaan, mitä moinen jumalten hylkäämä otus saattaisi vielä keksiä. Oli siis parasta paeta mitä pikimmin sisälle, vaikka sitten ojasta allikkoon. Naisen luo ehdittyään käännähtää mieskin porttia koettamaan, kiskaisten ensin kovaa siinä riippuvasta pyöreästä rautavetimestä. Jos raaka voima ei tehoa, etsii hän katseellaan mahdollisen lukon ja taskustaan tiirikoimisvälineensä, yrittäen varsin näppäriä varkaantaitojaan. Korppi vahtii tällä välin hirviön paluun varalta visusti kaksikon selustaa.*
<Ninyfa> Ovi ei näyttänyt antavan periksi perinteisin konstein, mutta toisen käytyä lukon kimppuun, kuuluu sieltä selvästi jokin naksahdus. Nainen on astunut kauemmas ovesta toisen tullessa paikalle antaakseen miehelle mahdollisimman paljon tilaa työskennellä, mitä tämä sitten olikin tekemässä. Samalla nainen ei voi olla ihmettelemättä toisen ulkonaisesti kepeän ironista olemusta ja puhetyyliä, vaikka tilanteesta oli kai leikki kaukana. Hän itse ainakin oli siinä tilanteessa, että huumorin viljely ja sutkautukset eivät nyt ensimmäiseksi tulleet mieleen. Ilmeisesti miehen toimintatavat olivat hieman toisenlaiset. Korpin apuna nainen tarkkailee vettä ja muutakin ympäristöä, sillä hän ei luota lainkaan siihen, että he näin helposti pääsisivät tornin sisäpuolelle. Ja kuinka ollakaan kohoaa vedestä äkkiä pitkä käsivarsi lämähtäen inhottavasti sillalle. Se tavoittelee jälleen naista, mutta ei onnistu tälläkään kertaa, sillä tämä hypähtää näppärästi sivummalle. ”Varokaa sen oven kanssa, sieltä voi tulla silmille mitä vaan! Myrkkyä tai jotain vielä pahempaa”, nainen varoittaa huutaen miestä, mikäli tämä ei ole jo ehtinyt sen enempää kajota oveen. Puhuessaan hän kiirehtii takaisin ovea kohti ja kääntää siten selkänsä vedellä ja vaaralliselle oliolle, joka jollain kummallisella tavalla älyää tilaisuutensa tulleen kurottaen jälleen räpyläkätensä ja tavoittaa tällä kertaa naisen jalan. Tämä kaatuu ilkeän oloisesti mätkähtäen sillalle ja tarttuu hädissään sillan reunaan yrittäen tapella olion voimia vastaan. Silloin singahtaa veden keskeltä toinenkin käsi, tarttuu naiseen ja vetää tätä vastustamattomasti vettä kohti. Käden lisäksi lennähtää sillalle ja naisen päälle limaista vettä aimo ryöppy, mikä yhtäältä saa sillan liukkaaksi ja toisaalta osuessaan naiseen kastelee tämän varsin läpimäräksi. Vesi on ilmeisesti jotain muuta kuin aivan tavallista tuttua vettä, sillä sen osuessa naiseen tämä huutaa kivusta tuntiessaan nesteen polttavan itseään.
Renard:*Salamurhaaja ei näyttänyt olevan ensimmäistä kertaa ansoitetun lukon kimpussa, sillä monet hänen aiemmista, korkea-arvoisista kohteistaan olivat olleet varsin vainoharhaisia hengestään jopa omassa kodissaan, eikä aivan suotta, olivathan he kaikki kuolleet. Korpin rääkäistessä varoituksensa tulevasta vaarasta kiepsahtaa mies ympäri ja unohtaa hetkeksi ilmeisesti nyt avattavissa olevan oven, eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä hän huomaa hirviön hioneen taktiikkaansa.* Mikä siinä on että te pirun matelijat jahtaatte aina näitä neitoja! *huudahtaa hän vihaisesti ja välittämättä päälleen satavista, polttelevista roiskeista käy siltaa hapuilevia käsiä nujertamaan. Kun kerran olento ei ollut rumaa pärstäänsä kehdannut enää pinnan yläpuolelle kohottaa, arveli mies tuon olevan ainakin periaatteessa sokea sillan tapahtumille ( varsinkin jos hänen tikarinsa olivat aiemmin löytäneet maaliinsa ). Niinpä hän käy tikareineen epäröimättä naiseen tarttuneita käsiä silpomaan niin nopeasti kuin suinkin ehtii, koettaen ensi sijassa saada tuon vapaaksi ja turvaan ja miettiä myöhemmin, miten kivuliaan veden kanssa tulisi menetellä. Jos hän saa toisen vapaaksi, seuraa mitä pikaisin perääntyminen ja pako portista, joka avataan naisen varoitusta noudattaen niin, että mitä tahansa metkuja varomattomille vieraille onkaan järjestetty, myrkkyä tai loitsuja, jäävät ne tältä erää suutareiksi tai mikä vielä toivottavampaa, osuvat hirviön raajoihin.*
<Ninyfa> Hetkeäkään liian aikaisin ei toinen terävine aseineen tule apuun, sillä nainen ei varmaankaan olisi jaksanut enää kauan tapella vastaan. Hän vaikuttaa voimattomalta ja kivuliaalta, sillä vesi on todellakin roiskunut hänen päälleen ja se polttelee iholla. Apuun tullessaan saa mieskin todennäköisesti osansa nesteen aiheuttamasta poltteesta, mutta ei onneksi niin voimakkaana kuin nainen, sillä vaikka toinen joutuukin astumaan märälle sillalle ja myöskin tarttumaan veden uhriksi joutuneeseen naiseen, ei hän saa minkäänlaista ryöppyä päälleen. Olio kohottaa jo aiemmin kärsineen päänsä sen verran vedenpinnan yläpuolelle, että kykenee päästämään ilmoille pahan äänen, ehkäpä varoitushuudon, mutta enempää se ei sillä hetkellä heitä ahdista, vaan perääntyy kooten pahoin kärsineet raajansa mukaansa ja katoaa toivottavasti lopullisesti pinnan alle. Nainen huohottaa ja vaikeroi hiljaa, mutta yrittää silti pysyä omilla jaloillaan auttaakseen miestä edes sen verran. He pääsevät avautumaan suostuvasta ovesta toiselle puolelle, eikä sieltä tule vastaan mitään ikäviä temppuja, jotka saattaisivat entisestään mutkistaa tilannetta. Ovi, jonka nainen päättäväisesti vetää kiinni, suojaa heitä nyt olion mahdollisilta jatkohyökkäyksiltä, sillä se tuskin kykenee nousemaan vedestä ja ryömimään siltaa pitkin. Sen verran pahasti oli sen käynyt miehen käsittelyssä, mutta paljoa paremmalta ei naisenkaan tilanne näytä, sillä hän vajoaa hiljaa valittaen lattialle ja katselee kauhistuneena käsivarsiensa paljasta ihoa, joka on osin punainen, osin vielä limaisen kerroksenkin peitossa. Ympäristöä vilkaistessaan mies voi huomata sen verran, että he ovat arvatenkin tornin ensimmäisessä kerroksessa, siinä joka on siis samalla tasolla maanpinnan kanssa. Heidän jalkojensa alla on maalattia ja ovesta he ovat tulleet pyöreään tilaan, joka näyttää tyhjältä. Samaiseen kerrokseen johtaa useampikin ovi, jotka näkyvät hämärästi seinustoilla. Ne ovat kaikki ilmeisestikin kiinni, sillä ainoa valo, joka heitä auttaa tulee, keskellä tilaa kirkkaalla ja korkealla liekillä palavasta soihdusta, joka on pistetty tukevan rautajalustan nokkaan. ”Kävipä tässä pahasti”, nainen kuiskaa.
Renard:*Kaksikon onnistuessa sulkemaan ruman vedenelävän taakseen ja hektisen toiminnan hetkeksi rauhoittuessa käännähtää mies portista sisään auttamansa naisen puoleen. Hän riisuu kohtalaisen kuivana pysyneen viitan harteiltaan ja alkaa sillä sanaakaan sanomatta toisen paljasta ihoa kuivaamaan. Nyt perin totiseksi kasvoiltaan käynyt miekkonen näyttää olevan liian kiireinen puhumaan, sillä tuumihan hän täyttä päätä mitä inhottavimpia tapoja päästää Kmed-niminen noita päiviltään. Vaistokkaan vielä äskettäin pilkahteleviin, erivärisiin silmiin oli nyt hiipinyt sitä samaa petomaista, armotonta katsetta, jonka neitokin oli joskus kauan sitten linnassa kohdannut, yllättäessään salamurhaajan työstään ja päästessään siinä sivussa melkein itsekin hengestään.* Teidän olisi hyvä riisua vaatteenne, kuivata itsenne perusteellisesti tuosta mönjästä ja käyttää tätä… *totesi mies ja riisui viittansa alla olevan liki polviin asti ulottuvan mustan takkinsa, tarjoten sen naiselle. Asevyönsä hän kiinnitti takaisin lanteilleen ja kaksi muuta ristiin ja rastiin paitansa päälle rinnalleen ja selkänsä taa. Tikareita noilla vöillä näytti olevan enemmän kuin riittävästi, ja arvattavasti niitä saattoi olla vielä lisää piilossa. Mies mietti ohimennen, miten hän selittäisi naisen puolisolle palauttaessaan toisen näin vähäpukeisena aviosiipalleen, mutta se huoli saattaisi olla turha, mikäli keikari tulisi tiensä päähän tässä tornissa.* Menen edeltä ja yritän etsiä portaat. Levätkää hetki tai toinen ja seuratkaa, jos siihen pystytte. Jonkun on parasta pysyä liikkeessä ja vetää Kmedin huomio puoleensa. *jatkoi salamurhaaja ja näytti sitten huomaavan jotakin. Hänen korppiystävänsä oli ottanut siivet alleen eikä ollut seurannut kaksikkoa sisään portista. Mies näytti ymmärtävän, ettei lintu ollut enää oven takana sisään kärkkymässäkään.* Jaahas, Nani on näköjään päättänyt jättää leikin sikseen. Noh, asiaa ei auta valittaa. *tuumasi mies ja kääntyi mittailemaan edessään olevia ovia. Hän oli jo ehtinyt toivoa näkevänsä portaat, joita kiivetä, vaan lisää valintoja oli edessä.* Olisiko teillä mahdollisesti ehdotuksia, mihin suuntaan tästä tulisi edetä, lady Ninyfa? *tiedusteli hän selin naiseen.*
|
|
|
Post by ninyfa on Apr 17, 2006 14:50:39 GMT 3
((Lauantai-iltana samaan aikaan sopii hyvin.))
|
|
|
Post by R.C. on Apr 17, 2006 18:39:40 GMT 3
(( Hienoa. Silloin sitten taas. =) ))
|
|
|
Post by R.C. on May 1, 2006 20:53:55 GMT 3
(( Seuraavana hieman viivästynyt logi edellisestä chat-spektaakkelistamme: ))
<Ninyfa> Ottaa vastaan tarjotun vaatekappaleen ja laskee sen lattialle viereensä. ”Kiitos. Minä vaihdan vaatteita ja luulen, että joudun lepäämään jonkin aikaa. Tuo neste…se näyttäisi vaikuttavan niin, että oloni on kuin taistelun jäljiltä. Jos kerran haluatte edetä yhä eteenpäin, en teitä estä, sillä totta puhuakseni se on tässä vaiheessa viisas päätös, kaikesta huolimatta. Seuraan teitä niin pian kuin mahdollista.” Linnun poistuminen paikalta herättää naisessa suurehkoa huolta, sillä hän ei kyennyt tällä hetkellä ajattelemaan kovin selkeästi ja miettimään syytä siihen, miksi siipiveikko oli juuri nyt häipynyt näkymättömiin. Ensimmäiseksi hänen mieleensä tuli se pahin vaihtoehto, eli että Kmed oli jo saanut otteen elikosta, mutta nainen on liian voipunut ja järkyttynyt tuodakseen julki ajatuksensa. Eikä mieskään ehkä sittenkään vaikuttanut järin huolestuneelta, totesipahan vain asian. Ehkä siihenkin löytyisi aikanaan jokin selitys ja olihan tässä heillä muitakin murheita. ”En osaa sanoa suoralta kädeltä, mikä noista ovista vie ylös, mutta sen tiedän, että muiden takaa kulkija voi palata takaisin ulos ja jollekin muista laskusilloista ylittääkseen jälleen vallihaudan. Yhden oven takaa löydätte kierreportaat seuraavaan kerrokseen. Jos jotain pitäisi arvata, niin sanoisin, että se on tuo meitä lähin ovi vasemmalla puolella”, nainen neuvoo osoittaen vasemmalla olevaa ovea. ”Uskon, että ne kaikki ovat auki.”
Renard: Luottakaamme vaistoonne. *totesi salamurhaaja ja suuntasi kohti naisen osoittamaa ovea.* Levätkää kaikessa rauhassa jos siltä tuntuu, lady Ninyfa. Vaan jos jotakin uhkaavaa ilmenee, huutakaa niin lujaa kuin ikinä pystytte, niin palaan takaisin. *lisäsi hän enää kääntymättä tai taakseen katsomatta.* Olkoot onni nyt puolellamme. *toivoi mies vielä vaimeaan ääneen, vaikka ei silkkaan tuuriin juuri uskonutkaan, sitä kun hänellä ei liiemmin omasta takaa ollut. Salamurhaaja luotti lähinnä tikareihinsa ja kykyihinsä niiden käytössä, sekä tietenkin Taitoon ja Vaistoon, vaikka jälkimmäisen mahdollisuus näytti haihtuneen linnun myötä ilmaan. Viimeisine sanoineen hän tarttui ripaan ja avasi oven varoen sisäänpäin. Jos mitään yllättävää ei ollut toisella puolen odottamassa, livahti hän ulos huoneesta ja oli kohta kadonnut. Suljettuaan oven äänettömästi jäljessään käännähti salamurhaaja tutkimaan, mihin oli päätynyt, ja minne hänen seuraavaksi kannattaisi lähteä.*
<Ninyfa> Oven takaa ei pöllähdä silmille mitään kummallisempaa, jos ei otetaan lukuun pölyä, jota ilmassa saattaa hieman leijailla. Oven takaa alkaa ylöspäin johtava kierreportaikko, joka vie arvatenkin ylempään kerrokseen. Portaikossa on hämärää, mutta todennäköisesti miehen silmä tottuu siihen melko pian, olihan hänen työnsäkin puolesta kyettävä hiippailemaan hämärissä paikoissa ilman valonlähdettä. Portaikon päässä on ylhäällä ovi, joka johtaa samantapaiseen pyöreään huoneeseen kuin mitä alempanakin oli. Siellä on tosin vain yksi ovi, joka ei ole lukossa ja sen takaa paljastuvat samanlaiset kierreportaat yhä ylemmäksi. Tornissa on hiljaista ja vaikuttaa melkeinpä siltä, ettei ketään ole tavattavissa. Nainen, joka oli miehen lähdettyä jäänyt parantelemaan vointiaan alakertaan, oli kuitenkin uskonut siihen, että tarpeeksi ylös kiivettyään mies löytäisi vastustajansa tavalla tai toisella. Niinpä, kun toinen on aikansa portaita kiivennyt, eikä ole mitään vaarallista matkallaan kohdannut, ja avaa jälleen yhden oven, huomaa hän tulleensa edelleen pyöreään huoneeseen, josta ei kuitenkaan enää johda ovea minnekään ylemmäksi. Täällä on valoisampaakin, huoneeseen on joku sytytellyt vahakynttilöitä. Niitä on työnnetty seinien halkeamiin ja jotkut on pistetty kynttilänjalkoihin, jotka ovat lattialla. Sen lisäksi leijuu ilmassa runsaan parin metrin korkeudessa kymmenkunta kynttilää, kuin tyhjän päällä. Huoneessa on yksi ikkuna, mutta sen lasi on samea ja siitä tuskin näkee ulos muuten kuin aivan läheltä katsomalla. Huonekalujakin täällä on; raskastekoinen kirjoituspöytä ikkunan alla ja sen päällä jokunen paksu kirja sekä papereita ja muutama puuarkku, joiden kannet ovat kiinni. Ovea vastapäätä katosta roikkuu pitkä verho, joka ulottuu maahan asti ja saattaa kätkeä taaksensa jotain. Hetken on hiljaista, mutta sitten huoneessa alkaa kaikua kimeä, mielipuolinen nauru, joka ei meinaa loppua ollenkaan. Sen lomasta kuuluu myös puhetta: ”Sinäkö muka olet tullut tappamaan minut? Voisipa sen paremmin sattua!”
Renard: *Mies kiipeää ylös portaita kyllästymiseen asti mutta alati valppaana, kerroksia laskien ja tornin korkeutta arvioiden. Hän on yllättynyt saapuessaan viimein melko helponlaisesti huipulle ja viimeiseen huoneeseen, jossa on enemmän nähtävää kuin kaikissa aikaisemmissa yhteensä. Katse kiertää arvioivasti pitkin pyöreitä seiniä ja huonekaluja. Ikkuna pistetään hyvin merkille ja raskas verho niin ikään. Vaikka ei salamurhaaja olisi yllättynyt, mikäli vastustaja olisi kirstuunkin mahtunut, sen verran pienen vaikutelman nainen oli tästä antanut. Ketään ei näy, mutta kun vieras ääni kajahtaa odottamatta ilmoille, ei mies anna sen sävyn itseään hermostuttaa. Hän vaikuttaa aivan tyyneltä ja määrätietoiselta vastatessaan.* Kun kerran arvasit jo tuon verran, säästymme turhilta selityksiltä, käppänä. Ei minulla mitään henkilökohtaista sinua vastaan ollut ennen tänne saapumista, mutta nyt olet tehnyt virheen jos toisenkin liikaa. Astu siis esiin jotta voimme selvittää tämän ennen kuin lady Ninyfa ehtii paikalle. Ymmärräthän toki ettei sinulla ole vähääkään mahdollisuutta meitä kahta vastaan, jos nyt ensin selviydyt minustakaan.”, tokaisi salamurhaaja värittömällä äänellä, kuin todeten totuuden sellaisenaan, turhia mahtailematta. Toki hän uskoi itseensä ennen kuin tietäisi paremmin. Kmed saattoi todistaa kohta toisin, mutta sitä ennen salamurhaaja ei elätellyt ajatuksia tappiosta tälle kurjalle.*
<Ninyfa> ”Kas, kas. Suuret puheet miehellä, mutta miten onkaan tekojen laita?” kysyy ääni edelleen hieman pilkaten. Nauru vaimenee selvästi, tavallaan se jää kuin taustamusiikiksi tuolle toiselle sanoja puhuvalle äänelle. Sitten joku vetää pitkän verhon hieman dramaattisestikin sivuun ja sen takaa ilmaantuu näkyviin tuo käppänä, jota ei missään tapauksessa voi sanoa komeaksi. Todellakin noin metrin mittainen mies, jonka hiukset ovat harvassa ja yllään ukolla on pitkähihainen ruskea kaapu, joka ulottuu lattiaan asti. Silmät miehellä ovat ihmeellisen isot ja nenä niinikään pitkähkö, hieman koukkuinen. Tämän lisäksi huomaa toinen varmaankin, että ukon takana on lattiassa koroke, jonka päällä on pieni, matala pöytä. Sen päällä näyttäisi olevan jotain, mahdollisesti jokin pyöreä esine, mutta se on näemmä peitetty kankaalla ja siis vielä näkymättömissä. Oikeassa kädessään miehellä on kivenmurikka, jonka hän vihaisesti huudahtaen heittää toista kohti tarkoituksenaan osua tätä jonnekin rintakehän seutuville. ”Ninyfa vai? Hän on heikko raukka”, ukko ilmoittaa mielipiteenään ja jää tukevasti paikalleen seisomaan tarkkaillen, minkälaista vahinkoa tuo ensimmäinen heitto tulisi toiselle aiheuttamaan.
Renard: *Kmedin esittäytyessä kai omasta mielestään dramaattisesti, miehen silmissä pikemminkin surkuhupaisasti, laski salamurhaaja tähän tuikean katseensa. Hän olisi ehkä hymyillyt hieman huvittuneesti, ellei olisi ollut niin käärmeissään äijän sillalla aiheuttamasta mielipahasta, ja halunnut vain hoidella tuon nopeasti päiväjärjestyksestä. Mies ei tiennyt, mitä tuo ukkeli moisella kivienviskelyllä yritti, mutta se oli varmaa, ettei hän antaisi velhon itseään hämätä. Vaistokas tekee väistöliikkeen jo liki ennen kuin esine irtoaa vastustajan kädestä, ja seuraa tämänkin jälkeen vielä epäluuloisesti syrjäsilmin oveen osunutta ja lattialle pudonnutta murikkaa. Yrittikö vastustaja vain mitata hänen taitojaan? Mihinkään ei tullut luottaa ja liikaa ei pitänyt paljastaa, tiesi mies vaikka puhuikin seuraavaa:* Kiviä? Mitähän seuraavaksi? Aiotko potkaista nilkkaan? Et sattumoisin kärsi minkään sortin alemmuuskomplekseista, äijänkäppyrä? Älä huoli, viimeinen kärsimyksesikin jää lyhyeksi, kun näytän sinulle, miten esineitä viskotaan… teräviä esineitä. *totesi mies ja viskasi harjaantuneella nopeudella ja tarkkuudella kolme tikariaan kohti vihollistaan. Olihan äijä melko haastava maali kooltaan, mutta toisaalta he seisoivat sentään samassa huoneessa, hyvin valaistussa sellaisessa vieläpä.*
<Ninyfa> Kmed ei ainakaan ole mielissään toisen häneen kohdistamista sanoista ja se näkyykin hetken aikaa hänen kasvoiltaan suoranaisena kylmänä vihana, kunnes tuo hillitsee itsensä ja kaivaa jostain kasvoilleen omahyväisen, pilkallisen virneen, jonka oli ilmeisesti aikonut säilyttää naamallaan niin pitkään kuin mahdollista. Jos Kmed oli luullut, että vastustajan saisi kanveesiin pelkällä kivellä, niin hän oli siis erehtynyt tässä pahasti. Ja onpahan ukolla työtä itselläänkin väistäessään noita teräviä aseita, jotka nopeasti suhahtavat häntä kohti. Käyttämällä hyväkseen notkeuttaan, jota velhosta näytti löytyvän, sekä taikuutta, pyrkii hän kääntämään tilanteen edukseen väistämällä nopealla hypähdyksellä tikarit ja huudahtamalla muutaman sanan, joilla saa käännettyä tikarien suunnan heittäjää itseään kohti. Sen lisäksi osoittaa hän vasemmalla kädellään selkänsä taakse, jolloin pöydältä hänen takaansa lennähtää kangaskappale lattialle ja sieltä loistaa äkkiä kirkas, kelmeä vihertävä valo. Lisäksi mielipuolinen nauru kuuluu jälleen äänekkäänä huoneessa ja pian on Kmedin kädessä pääkallo, jonka silmäaukot palavat punaisina ja joka levittää ympärilleen tuota vihertävää valoa sekä vähintäänkin ärsyttävää naurua. Näin velho valmistautuu seuraavaan temppuunsa, olettaen, että hänen vastustajansa kykenee selviämään veitsistä ehjin nahoin.
Renard: Tsch! Opit nopeasti. *sihahtaa salamurhaaja väistäessään täpärästi kaksi tikareistaan ja tuntiessaan kolmannen uppoavan olkapäähänsä. Se ei katko jänteitä mutta naulitsee hänet tehokkaasti vasten takanaan olevaa puuovea. Kivusta ja verestä mies ei nyt välitä. Hän häikäistyy hetkeksi Kmedin esitellessä todellisia voimiaan, ja ymmärtää nyt, mitä nainen tarkoitti äijän päihittämisellä muiden kuin lihasvoimien turvin. Oli aika heittää vastahaaste ennen kuin ukkeli vallan innostuisi, ja samassa kuuluukin terävä räsähdys ikkunan paiskautuessa sirpaleiksi velhon sivulla tai taustalla. Sairaalloisen vihertävältä valolta silmiään varjostanut salamurhaaja kääntää katseensa puolittain äänen suuntaan ja huudahtaa:* Hyvä ajoitus, lady Ninyfa! Saavuitte parahiksi verileikkiin, joka tämän velhon osalta on pian alkava! *ikkunasta sisään ilmaantunut nainen, tai ainakin hyvin identtisen näköinen olento, nyökkää ja tuijottaa tuikeasti vastustajaansa. Verta ja lihaa tuo henkilö selvästikin on, joten illuusion mahdollisuutta on vaikea arvata. Mies vilkaisee voitonriemuisesti virnistäen velhoon ja valmistautuu hyökkäämään hetkellä, jona toivoo tuon huomion kiinnittyvän naiseen.* Erehdyitte pahasti, jos kuvittelitte lady Ninyfaa heikoksi, Kmed! Kaikki on osaltanne ohitse! *pilkkaa hän vielä ja odottaa jännittyneenä, miten vastustaja tilanteeseen suhtautuu.*
<Ninyfa> Kmed pani merkille sen, että muukalaiseen oli osunut, vaikka toinen ei sitä mitenkään vastustajalleen ilmaissutkaan. Velholle nyt tapahtuva käänne tapahtumissa on täydellinen yllätys, sillä olipa hän Ninyfasta ja tämän kyvyistä mitä mieltä tahansa, niin ei totisesti ollut kuvitellut, että nainen ilmaantuisi tällä lailla ilman halki lennettyään paikalle. ”Mitä tämä tarkoittaa?” huudahtaa hämmentyneenä ja käännähtää särkyvää ikkunaa ja sieltä ilmaantuvaa uutta kohdetta kohti kääntäen siten selkänsä miehelle ja tehden näin ehkä kohtalokkaan virheen. Vielä velhon ajatus kuitenkin pelaa, sillä hän käskyttää kädessään pitämäänsä pääkalloa, mistä on se seuraus, että tuo kummajainen lennähtää ilmassa miestä kohti. Arvattavasti velhon tarkoitus on myös singota jokin loitsu naista kohti, mutta siihen hän tarvitsee vielä aikaa ja joutuu siksi puolustautumaan tuota uutta vihollistaan vastaan toistaiseksi paljain käsin. Jotta tunnelma entisestään tiivistyisi, kuuluu tämän kaiken keskellä oven takaa kalinaa.
Renard: *Kmed reagoi juuri kuten salamurhaaja toivookin, toisin sanoen keskittyy korvaamattomaksi hetkeksi naiseksi luulemaansa olentoon. Nyt miehelle tulee kuitenkin todellinen kiire, jolle on useampikin syy: yksi huolista on hyökkäys, jota vastustaja varmaan parhaillaan valmistelee “lady Ninyfaa” varten, toinen on pääkallo, jonka tuo on jo lähettänyt oveen nauliintunutta vaistokasta kohden ja kolmas murhe kantautuu aivan hänen takaansa. Salamurhaaja nimittäin epäili naisen ehtivän millä hetkellä hyvänsä paikalle, ja hän kun oli toivonut saavansa työnsä valmiiksi ennen tuon tuloa… Velhon taakse ilmestynyt nainen on tähän mennessä tyytynyt vain mittailemaan käppänää vihamielisesti, tekemättä kuitenkaan elettäkään tuota uhatakseen, vaan odottaen pikemminkin sanatonta käskyä, jonka mies tälle pian saneleekin: ‘Nani, sivuun, nyt!’, ajattelee vaistokas ystävälleen ja siinä samassa tuo valheellinen vaikutelma särkyy ja musta korppi lehahtaa oikopäätä ulos ikkunasta. Sanojensa saatteeksi sulkee mies silmänsä ja antaa huumaavan Taidon täyttää mielensä. Salamurhaaja kohdistaa kaiken tahdonvoimansa velhoon singotakseen tuon linnun perässä ulos ikkunasta ja alas tornista, ja toivoo, että pääkallo menee samaa kyytiä, muutoin tuo kirous, mikä ikinä olikaan, mitä todennäköisimmin osuu häneen. Voima, jonka vaistokas pystyy luomaan laittamalla itsensä alttiiksi tälle petolliselle ja usein aikaiseen kuolemaan johtavalle kyvylleen, on magian mittasuhteissakin valtava, saaden koko huoneen melkoisen myllerryksen valtaan. Sillä tekipä salamurhaaja työnsä pimeyden turvin selkään puukottamalla tai tällä tavoin silmätysten kohteensa kanssa, oli yksi asia tilanteille yhteinen: hän halusi hoitaa homman nopeasti.*
<Ninyfa> Koska Kmedin huomio suuntautuu yllättäen paikalle ilmestyneeseen naiseen, ei hänelle jää mahdollisuuksia puolustautua muuta vaaraa vastaan. Jää siis arvoitukseksi, olisiko hän kyennyt voimillaan käymään tasapäiseen taistoon miestä vastaan. Tilanne johtaa kuitenkin siihen, että noita katoaa ikkunasta ja voitaneen olettaa, että hänen maallinen vaelluksensa päättyy tähän. Toisaalta olihan nainen varoittanut miestä ja muistuttanut, että tämän tulisi varmistua Kmedin kuolemasta, ennen kuin siihen saattoi todella luottaa. Pääkallo sen sijaan käyttäytyy hieman toisella tavalla, se muuttaa äkkiä suuntaansa siten, että ei osukaan pinteessä olevaan mieheen, vaan lennähtääkin hänen päänsä ylitse oven läpi saaden säleet kimpoilemaan joka suuntaan. Samalla siinä oleva paha henki ja pahat voimat pyyhkäisevät sen verran läheltä miestä, että tämä voi varmastikin tuntea niiden aiheuttaman pahan olon kaikkialla ruumissaan, jos ei muuna, niin hetkellisenä suunnattoman pahan olon tunteena. Oven takaa kuulunut kalina vaimenee äkisti, mutta kuuluu kumahdus, kun ilmassa viilettävä kallo arvatenkin osuu johonkin. Sitten on täysin hiljaista.
(( Muotoilen seuraavan repliikkini tulevina päivinä. =) ))
|
|