cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 21, 2006 18:56:44 GMT 3
Musta haltia käyttäytyi tyynesti tajuttuaan erehdyksensä. Velhon onneksi tuon heittämissä aseissa ei ollut minkäänlaista myrkkyä, vaan mokomat olivat lähinnä häirintään tarkoitettuja aseita. Missä ne olivatkin onnistuneet aivan liian hyvin. Anteeksi tuo ei tosin pyydellyt velholta vielä naisen katoamisenkaan jälkeen, mitä nyt tuijotteli synkkänä ympäriinsä tuota kammiota, katsellen vuorotellen jokaista eri kulkutietä.
Tulisivat jo, tuo mietti, ja mutisi joitakin kirosanoja omalla kielellään. Tuon päivä tuntui pahenevan hetki hetkeltä. Mitä seuraavaksi, tippuuko katosta alasin ja murskaa hänen päänsä tai jotain vastaavaa? Pah.
Hän tajusi yhtäkkiä ammunnan loppuneen. Zombit olivat kuolleet, tuo ajatteli toiveikkaasti. Ehkäpä musta haltia pääsisi viimeinkin pois tuolta mokomasta rotanloukusta, ja saisi levätä hyvän työn jälkeen. Tai ainakin kohtuullisen, tuo ajatteli irvistäen, miettien loukkaantumistaan ja erheellistä luottamusta puolhaltia naiseen. No, kohta ei sitä tarvitsisi miettiä.
Jonkunlainen kova jyrähdys ja tärinä iskivät kohta, ja huoneessa vähän kaikki irtonainen heilui. Käytävä josta Arnora ja musta haltia olivat tulleet alkoi tursuta savua. Etäisesti kuuluva ansan toimintakin kuului lakkaavan toisen räjähdyksen myötä, joskin tämä oli pienempi räjähdys.
Zath yritti katsella tunneliin, odottaen pian näkevänsä kollegoitaan. Sen sijaan hän vain kuulee yhdet askeleet. Ja ketään ei ollut näkyvissä. Kyllähän hänen pitäisi nähdä mokomat! Ja kuullakin. Melin kuulumattomuuden tuo olisi ymmärtänyt, mutta koko ryhmän kuulumattomuus... Eihän se ole mahdollista edes! Ryhmällähän olisi aika iso kasa varusteita jotka tekevät ääntä, ja myöskin se että todennäköisesti jonkinlaista uteliasta keskusteluakin olisi ilmassa siinä tapauksessa. Ja nyt ei kuulunut mitään muuta kuin nuo askeleet. Ja taputus tuo tajusi, joku oli alkanut taputtaa. Kohtalaisen hitaasti, ja uhkaavasti. Zath pisti kätensä aseelleen, ja katsoi tiiviisti käytävään, odottaen sitä mitä sieltä tulisi.
Hänen viimeinen ajatuksensa ennen tajuuttomuutta oli että hänellä oli puukko olkapäässä. Siinä ehjässä. Pirun hienoa. Eivät ne olleetkaan hänen kollegoitaan, vai pitäisikö sanoa hän.
Musta haltia tuupertui sokin takia tuon käytävän eteen mistä joku oli heittänyt puukon välittömästi taputuksen loputtua. Pian henkilö joka oli nakannut puukon tuli näkyviin, pidellen toisessa kädessään jonkunlaista omituista asetta, joka muistutti hieman tyypillistä demoninmetsästäjä-asetta, vain kehittyneemmän näköinen. Paljon kehittyneemmän näköinen. Vasemmassa kädessä taasen oli jonkunlainen kävelykepin tapainen. Miehellä oli jonkunlainen tummahko puku, puvuntakki oli tummansininen, housut mustat kuten myöskin kengät. Miehellä oli myöskin vihreä kravatti ja liivi, ja purppuran värinen hattu, ja kauniit valkoiset silkkihansikkaat... Jotka olivat veressä. Puvuntakin alta myöskin näkyi viisi aseen perää.
Miehen kasvotkaan eivät erityisesti herättäneet luottamusta. Hyvin hoidetut tummanvihreät hiukset, purppuraisiksi värjätyt huulet, kammottavat arvet jotka lähtivät suupielistä saaden miehen näyttämään siltä kuin tuo hymyilisi koko ajan, ja tietenkin tavallista pitempi leuka. Leveä virnistyskin tuolla mokomalla oli, mutta kaikkein häiritsevintä tuossa miehessä oli silti tuon silmät. Syvällä silmäkuopissa olevat syvänvihreät silmät, joista paistoi julmuus ja sanoinkuvaamaton hulluus. Ei mikään miellyttävä katse tuo ollut, kun tuntui että nuo silmät näkivät suoraan ihmisen ja kaiken muunkin vähäpätöisen prameilun taakse. Kaikki olivat tasavertaisia tuon katseen edessä, oli sitten mahtava kuningas tai kerjäläinen.
"Ah, anteeksi kun keskeytän teidän järjettömän ryöstelynne, mutta minulla olisi tärkeää asiaa teille kaikille. Ahneus on paha asia! Hölmöys myös! Niin ja nokkansa tunkeminen asioihin joihin ei kannattaisi niitä pistää on myös aika paha asia. Minä olen teidän tämän iltainen rankaisijanne, ensi-esitys tässä hölmössä linnanröttelössä! Minä olen Narri! Aplodeja kiitos!" tuo esitteli itsensä nauraen. Äänikin oli jotain muuta kuin normaali. Aluksi puhuminen oli rauhallista, mutta selvästi hullua, ja jatko sitten oli hieman korkeammalla äänellä lausuttua ja täysin sekopäistä. Kyseinen henkilö oli hullu kuin mikä.
"Päivää ja hyvästi", tuo vielä lausahti, ja alkoi ampumaan aseellaan kohti kammiossa jo olevia. Korviahuumaava pauke kävi kun tuo ampui sarjatulella kohti eri henkilöitä kammiossa... Mikäli reagointi ei olisi nopeaa, ei kohta tuolla olisi enään ketään hengissä.
((The plot thickens...))
|
|
|
Post by merril on Nov 21, 2006 20:37:26 GMT 3
(( Er- *Vaiteliasuutta* Saatanhan toki olla väärässäkin, mutta eikös Myrk-kampanja ollut fantasiamaailmaan sijoittuva, joten nykyaikaiset konetuliaseet vaikuttavat...tuota...hieman kehnosti tähän ympäristöön sopivilta?
EDIT: Tahdoin vain ilmaista huoleni tästä, koska keskiaikaisfantasiaan sijoittuva hahmoni ei toden totta osaisi ymmärtää modernin sodankäynnin päälle (eli, nopsaan taskusta esiin tempaistu kk tuskin ehtii saada hahmoltani osakseen muuta kuin hämmästyksestä kohotetut kulmakarvat, ennenkuin tuo saa mahan täydeltä lyijyä osaksensa), eikä tuolle sattunut mukaan kevlariakaan...Noh, kunhan vain hieman huolestunut tuosta, että uunituore hahmoni päätyy hautaan ennenkuin olen edes tuolle persoonaa kehitellyt. "Kung fu cannot stop bullets..."))
|
|
|
Post by CutSelitt on Nov 21, 2006 20:55:46 GMT 3
(( Er- *Vaiteliasuutta* Saatanhan toki olla väärässäkin, mutta eikös Myrk-kampanja ollut fantasiamaailmaan sijoittuva, joten nykyaikaiset konetuliaseet vaikuttavat...tuota...hieman kehnosti tähän ympäristöön sopivilta? )) ((Jeps. Hemmetin huonosti fantasian kannalta erityisesti. Kyseessä nyt sattuu tosin olemaan erään voimakkaan olennon junaileman Narrin Myrkmereen sinkoaminen, oman varustekasansa kanssa, johon kuului tuo kyseinen konepistooli. Ällös huoli tosin kovin paljoa. Hällä on vain yksi lipas, joka kuluu jo ensimmäisen spreijaamiseen. Tosin ne muut viisi pistoolia (joista yksi tosin on pilapyssy, ja yhdessä yhden ammuksen lipas) ovat sitten eri asia... Voin toki perua tämän juonenkäänteen mikäli kovin moni ei halua osaa eikä arpaa siinä, tai oikeastaan, muokata sitä. Vaihtaa pahis eri hahmoksi, tai poistaa enimmät viittaukset nykyaikaan. Jonkun pahiksen joka tapauksessa aion pistää tekemään hieman terroria aarteenmetsästyksen rauhaisan loppuvaiheen keskelle, ja vähän muuallekin Linnaan. Selitys annettu, ja vaihtoehto tarjottu. Tuntevatko kaikki aarrekammiossa parhaillaan olevat että kyseinen hahmo olisi täysin sopimaton?))
|
|
|
Post by R.C. on Nov 21, 2006 22:04:57 GMT 3
(( Mielenkiintoinen juonenkäänne, täytyy myöntää. Minua se ei sinänsä häiritse kun ehdin jo hoidella avainhenkilöni kuiville, mutta tässä tapauksessa en välttämättä olekaan samalla viivalla muiden pelaajien kanssa. Ymmärrän myös hyvin jos tämä yllätys aiheuttaa ihmetystä tai närää. Omasta puolestani voin vallan hyvin mennä näiden kuvailemiesi tapahtumien virrassa, vastausta saan aikaiseksi viimeistään huomenna. *kirjatenttikiireitä* ))
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Nov 21, 2006 22:37:55 GMT 3
(( toistaiseksi minulla ei ole tähän mielipidettä... ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 22, 2006 18:08:32 GMT 3
((Tuossa eileen mieleeni iski idea notta Narrilla ei ole muita aseita mukanaan Nykyajasta kuin jo aiemmin mainittu kaasutusmenetelmä (käytävä 2), ja pari pistoolia, joista kaikki paitsi revolveri ja yhden laukauksen muka-pilapistooli ovat tyhjiä.
Olisiko tuo parempi vaihtoehto? Minä olen tässä asiassa jonkun verran valmis joustamaan ilman ongelmia.))
|
|
|
Post by R.C. on Nov 22, 2006 21:56:44 GMT 3
(( Minulle käy tosiaan seurata tätä kuvailemaasi juonenkäännettä ihan tällaisenaan joten turhaan et näyttävää sisääntuloa kirjoittanut... ))
Maroof tuijotti tyrmistyneenä toverinsa katoamista kuin savuna ilmaan. Eihän Arnora osannut tippaakaan taikuutta! Vai osasiko? Vasta jonkin aikaa tuntemansa naisen taustat alkoivat vähitellen epäilyttää kookasta soturia, eikä tässä vielä kaikki. Alta kulmain luotiin katse nyt velhoon, joka oli lakannut pyristelemästä ja tuijotti vihaisesti kohtaa, jossa puolhaltia oli vielä vähän aikaa sitten seissyt. "Hetkinen, mistä sinä tiesit Arnoran olevan petturi? Kuka sitten itse olet? Mikset kertonut tietojasi päällikölle? Miksi kaikki salailu ja vaivihkaisuus? Yritit päästä tänne ennen häntä, etkö vain? Et lähtenyt seuraamaan Arnoraa koska se olisi saanut hänet varuilleen, vai?", tivasi soturi tiukkaan sävyyn pahantuuliselta Rhordasilta, kunnes kyllästyi miehen pystyyn pistämään mykkäkouluun. "Noh, ehkäpä vankityrmä ja kuulustelijat siellä keventävät hieman kielenkantojasi, sillä sinne minun on sinut nyt kiikutettava. Olen pahoillani etten voinut luottaa sinuun saati Arnoraan.", totesi Maroof ja käännähti kohti käytävää, josta oli tullutkin. Se olisi ilman muuta suorin ja turvallisin tie takaisin linnaan.
Vaan yllättäen hän kuuli tuon taputuksen, joka toisesta käytävästä kantautui, ja siirsi katseensa hämmentyneenä samaiseen suuntaan kuin musta haltiakin. Pimeydestä viskattu puukko sai soturin entistäkin varautuneemmaksi, vaan sisään kammioon astunut tapaus oli sen verran erikoinen, ettei hän voinut välttyä jäämästä tuijottamaan ja kuuntelemaan tuota miestä. Vasta silmitön tulitus ja velhon tukahtunut parkaisu herättivät Maroofin hypnoottisesta tilastaan. Rhordas, jota hän oli pitänyt aloillaan takaapäin oli täynnä verta vuotavia reikiä ja veltostuneesta kehostaan päätellen varmasti kuollut. Maroof äännähti kauhusta ja antoi velhon valahtaa maahan etsiäkseen itse suojaa läheisen aarrealttarin takaa. Tässä vaiheessa hän ehti vilkaisemaan, missä kunnossa musta haltia mahtoi olla. Liekö tuokin kuollut vaiko vain tajuton? Ehkäpä tummahipiäinen soturi oli kaatunut sen verran matalaksi ettei muukalaisen käynnistämä merkillinen ase ollut osunut tähän... Maroof tunsi vastuuta auttaa vuorostaan toista jos se vain suinkin oli mahdollista. Etusijalla hän piti kuitenkin omaa henkeään.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Nov 22, 2006 23:24:23 GMT 3
(( onko meillä täällä joku vuorojärjestys? Olen hieman sekaisin vuorojen kanssa... ))
|
|
|
Post by R.C. on Nov 23, 2006 0:46:32 GMT 3
(( Tuota... en ole varma ja pahoittelen jos ryysäsin jonkun eteen. =( Voin kyllä vallan hyvin nyt odotella ja katsoa mitä muut tekevät. Eli odottelen Cutterin vuoroa ja häntä varmaankin kiinnostaa nähdä miten muut hahmot reagoivat tjn. ))
|
|
|
Post by laiskaIiris on Nov 24, 2006 0:24:42 GMT 3
*Lydia oli hetken aikaa vain ehtinyt katsella ympärillään olevia aarteita, kunnes tuo omituinen mies tuli kammioon savun ja taputuksiensa saattelemana. Lydia kuunteli tarkkaan miehen sanottavansa, ja mitä pitempää mies puhui sitä enemmän Lydia piti häntä epäluotettavana. Heti tulituksen alussa Lydia hyppäsi maahan pitkälleen, ja ryömi maata pitkin erään aarrekasan taakse. Nainen oli hetken paikallaan saadakseen ajatuksen ajan tasalle tilanteesta, vilkaisi sitten kasan takaa miestä ja veti päänsä nopeasti takaisin kun yksi luodeista harhaili liiankin läheltä hänen päätä.*
|
|
|
Post by merril on Nov 24, 2006 23:45:37 GMT 3
(( Humh- Olettaisin, että saisin huomenna vuoron -vihdoin- rustattua...Muttamutta- Vielä varmistuakseni kunnolla asiasta, mikä oli tuon käytävän numero, josta tämä Jokeri astahti esiin? ))
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on Nov 24, 2006 23:55:49 GMT 3
(( Humh- Olettaisin, että saisin huomenna vuoron -vihdoin- rustattua...Muttamutta- Vielä varmistuakseni kunnolla asiasta, mikä oli tuon käytävän numero, josta tämä Jokeri astahti esiin? )) ((Nicht Joker, Narri! Käytävä 2.))
|
|
|
Post by merril on Nov 26, 2006 19:46:29 GMT 3
Onnensoturin tuurille oli tullut julma käänne huonompaan suuntaan, kun tuo paholaiskummajainen saapui käsiänsä taputellen suureen kammioon. Kuinka tämä olisikaan voinut aavistaa? Eihän sitä luolaholveja kolutessakaan tavallisesti törmää örkkiä kummempaan petoeläimeen- osaisiko sitä odottaa nurkan takaa yht'äkkiä aseet leimuten syöksyvää Wehrmacht-yksikköä? Itäisten maiden urho oli kyyristynyt osittain rahavuoren kylkeen, ja tutki par'aikaa enemmän tai vähemmän virheettömiä, hiottuja jalokiviä, järkeillen moisten olevan kätevämpää käteistä, kunhan tämä pääsisi auringonvaloon tästä harmillisesta hautaholvista. Miehen puuhat keskeytettiin kuitenkin tuon kalvakkakasvoisen virnistelijän toimesta, joka niin äänekkäästi kiinnitti huomion itseensä.
Kapeat silmät levisivät hieman kummastuksesta, sillä soturi ei osannut sanoa, oliko kyseessä ihminen, valveuni vaiko kenties demoni, aarteiden vartija, joka olisi ryöstelyn seurauksena manattu esiin. Vaikka soturi oli vikkelä jaloistansa ja ripeäliikkeinen vuosikausien sotataitojen koulimisen johdosta, ei tämä olisi osannut aavistaa nopeasti esiin temmatun laitteen saloja, saatikka sen synkkää kuolemanviestiä. Joidenkin olentojen kohtaloksi koitunut sarjatuli saapui soturille täydellisenä yllätyksenä, eikä tällä ollut toisten läsnäolijoiden tavoin tilaisuutta suorittaa yli-inhimillisiä väistöliikkeitä luotien tieltä. Äänekkäästi älähtäen miekkonen lennähti oikealle kyljellensä, kierien alas kultaista mäennyppylää, kauhuissaan ja hämmentyneenä uusista haavoistansa, jotka tulokkaan eriskummallinen jousi oli saanut aikaisekseen.
Pysähtyessään viimein lattiantasolle Taibosu ei suinkaan jäänyt maahan makaamaan, vaan lähti tarmokkaasti raahaamaan ja kompuroimaan matalana ympäri suurta koroketta, päästäkseen sen taakse piiloon, jos vaikka tällä demonien lähettiläällä olisi lisää paholaistaikuutta taskussansa. Hänen silmänsä etsivät kuumeisesti pakotietä tunneleista, mutta korviahuumaava kipu sekä paniikki saivat miekkosen pysymään aloillansa. Eihän tuo tiennyt mitä muissa käytävissä lymysi, ja tuo saattaisi parhaimmillaan vain valita nopeamman hengenmenon syöksyessään tunneleihin päätä pahkaa. Oli mietittävä ja rukoiltava, tuumasi soturi yrittäessään sulkea kipua mielestänsä. Muutoin esi-isien tapaaminen näytti kohtalokkaalta kehitykseltä tälle tilanteelle- ja kaikesta kunnioituksesta ja rukouksista huolimatta nuori soturi olisi mieluusti polkenut monen monituista vuotta vielä Torilin mantuja jalkojensa alla.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Nov 26, 2006 23:29:16 GMT 3
Aplodeeraavan asesankarin ilmestyttyä räjähdysmäisten vavahdusten jälkeen aarrekammioon, alkoi kultakasassa mielipuolen lailla kaiveleva mieshenkilö pikkuhiljaa saada jonkinlaista selkoa tilanteeseen. Tällä hetkellä hän havaitsi lähinnä olevansa pelkkä sivustakatselija, tosin oman silmänsä kautta kuitenkin, kun tuon ruumis oli kuin aivan jokun muun kontrolloima. Mies ei liiemmin tuntenut edes omia ruumiinjäseniään vaan ainoastaan näki, kuin sakean usvan läpi, edessään olevan kultakasan ja kätensä, jotka sinkoilivat kalleuksia pois tieltä. Kaikki ääni mitä tuo saattoi kuulla, tai kuvitteli kuulevansa, oli vain voimakasta kohinaa, joka sekoitti kaikki ympäristön äänet. Näin ollen tuo ei voinut erottaa minkäänlaisia sanoja tai laukauksia. Eipä siitä mitään hyötyä olisi voinut olla, sillä mitäpä tuo olisi voinut tehdä, kun ei edes omaa ruumistaan kyennyt kontrolloimaan.
Tällä hetkellä tuo oli kuitenkin onnekas siinä suhteessa, että oli onnistunut kaivamaan melkoisen poteron itselleen kultakasan kylkeen. Tuon vasemmalta puolelta tulittanut henkilö osui ehkä kultakasaan, mutta ainakaan toistaiseksi ei ollut saanut mahdollisuutta suoraan osumaan kaivajaan, joka tietämättään oli jo lähes saavuttanut kohteensa.
Lyhyessä, mutta silti ikuisuuksilta tuntuvassa ajassa alkoi tunto palata miehen alati liikkeessä oleviin käsiin. Uupumus ja kipu välittyivät hermoja pitkin aivoihin. Seuraavaksi näkökenttä alkoi hieman selvetä. Toistaiseksi miehen näkökulmassa harmaasta ja vielä hieman usvaisesta kultakasasta pilkisti esiin jotain kirkkaasti hohtavaa (tämä tosin vain tuon omassa näkökentässä), jonka kädet yhä kuin oman tahtonsa alaisina sieppasivat kasasta ja tunkivat viitan kätköihin, yhteen monista salataskuista.
Kuka, tai mikä ikinä olikin, joka tuon ruumista hallitsi, ei silti jättänyt aikaa miettimiselle, sillä seuraavaksi näkökenttä selkeni täysin normaaliksi hyvin lyhyessä ajassa. Samaten palautui kontrollit ruumiinosiin, sekä loput aistit, kuten kuulo. Ja ensimmäisenä tuo kuulikin sarjan paukahduksia vain hetkeä ennen kun luhistui uupumuksesta kultakasaan. Tajuttomuuden rajamailla taistelevan mielessä kiljui outo ääni. Pakene! Sitten kaikki sumeni.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 28, 2006 19:44:30 GMT 3
((Älä Merril huoli. En minä sillä aio ketään tapphaa nyt tässä vaiheessa, ellei tietenkin halua hahmoaan tapettavan. Tai ole yksinkertaisesti sen verran tolvana että hyppää suoraan tuon naaman eteen, jolloin tosin kuolema tulisi ihan miekkamiehenkin kohdalla...))
Psykopaatti ampui virnuillen vähän minne sattuu, tähdäten kuitenkin niin että jonkun verran menisi kohti muita kammiossa olevia nuo luodit. Ilmeisesti tuo ampuminen kantoi hedelmää, kun yksi kammiossa olevista sai kohdata kuoleman silmästä silmään. Pian kuitenkin tuo sarjatuli loppui, eihän aseissa kestä kuin jokusen sekunnin yksi lipas mikäi sarjatulta käytetään. "Eh? Perhana. Ammukset loppuivat. Pitää vissiin sitten vaihtaa asetta..." tuo mutisi ärtyneenä itsekseen, kun huomasi ammustensa loppuneen. Kuitenkin katsoi ihan tyytyväisenä kättensä jälkiä. Yksi kuollut, ja ilmeisesti yksi haavoittunut, plus tietenkin puukotettu musta haltia, unohtamatta myöskään tuhoutuneita maagisia esineitä. Joitakin sangen voimakkaitakin esineitä oli kosahtanut ilmaan luotien repiessä ne palasiksi, olihan tuo jonkun verran ammuskellut aarrekasoihinkin. Kenenkään huomaamatta mustan haltian vartioima sauva oli kadonnut jälkiä jättämättä. Kukaan ei tosin ollut sitä vienyt, mutta mitäpä se mistään kertoisi...
Kummempia hidastelematta tuo kumartui kaatamansa mustan haltian luo, ja nappasi puukkonsa takaisin. Haltian mokoma oli ilmeisesti vielä hengissäkin, Narri tuumi vaikuttuneena. Tosin heti sen perään potkaisi tuota mahaan. Vaikka haltia olikin hengissä, niin siitä ei olisi tuolle psykopaatille pienintäkään haittaa. Liian heikossa kunnossa se olisi vaikka palaisikin tajuihinsa.
"No niin pikkuiset friikit, vai miksi teitä nyt pitäisikään kutsua. Minä nyt olen täällä tänään tuomassa hieman eloa teidän kuihtuneeseen, ja sangen tylsään elämäänne", tuo taas aloitti puhumaan, samalla kun otti yhden aseensa kotelostaan. Viimeinen johon oli ammuksia, revolveri. Tosin ammuksia olisi riittävästi täyttämään kaikki huoneessa olijat luodeilla, joten silti se oli vakava uhka. Tai oikeastaan, olihan tuolla myöskin yhden laukauksen aseensa, mutta siinä oli tosiaan vain yksi ainoa ammus. Ei mikään tehokas ase useampaa vastaan. Tyyliä kyllä löytyi, mutta aina ei valitettavasti voinut käyttää tyyliä, tuo mietti hieman pettyneenä. "Ja toivonkin ettette käsitä tätä minun murhanhimoista tyyliäni väärin. Eiku perhana, eihän sitä voi käsittää väärin, minä inhoan tätä koko kirottua todellisuutta, ja toivoisin sen tuhoutuvan. Päätinpä näin alkajaisiksi tuhota tämän pikku magia keskittymän epäonnisten vastaantulijoiden räjähteiden avustuksella..." tuo puhui, ja pudotti kävelykeppinsä maahan saadakseen jotakin esiin puvuntakin alta. Jonkinlainen pieni kokoinen metallikuula. Todella yksinkertainen pommi, Narri ajatteli, mutta eipä ollut parempaakaan tarjolla. Eihän niillä hölmöillä aiemmassa käytävässä ollut ollut mitään parempaakaan tarjolla, ja onneksi oli ollut edes tuota. Ei se oviaukko olisi avautunut ilman suurinta osaa räjähteistä, eikä se kirottu keihäsansakaan olisi ilman räjähteitä talttunut. Tärähdykset, ja räjähdys itse ansahuoneessa olivat onneksi epätasapainoittaneet kyseistä paikkaa tarpeeksi jotta keihäs-mekanismi oli jumiutunut paikoin, ja oli suhteellisen helppo kulkea läpi jumiutumisensa takia. "...aion lennättää tämän teidän ihanan pikku aarrekasanne ilmaan. Mikäli olette järkeviä, ette yritä estää minua, mikäli ette, no", tuo nyökäytti päätään velhon ruumiin suuntaan virnuillen piruilevasti. "No miten on? Tapanko teidät, vai voimmeko käyttäytyä asiassa järkevästi?" tappaja kysyi hymyillen tuota groteskia hymyään, joka näytti jatkuvan korviin asti karmeiden arpien takia. Tuo ei selvästikään olisi pistänyt pahakseen pientä vastustelua.
((The plot... err... pysyy paikallaan?))
|
|