|
Post by submarine on Mar 6, 2007 21:36:44 GMT 3
((Juu, taitaa se olla.))
|
|
|
Post by merril on Mar 10, 2007 21:04:44 GMT 3
Taistelu oli vaivalloinen, lukuisista aseveljistä huolimatta. Itämaisen soturin taistelu ei ollut kuolonkorinan säestämää miekkatanssia- hänen liikkeensä olivat epätoivoisia, joskus jopa hutiloituja- tärkeintä oli kuitenkin selviytyminen tässä ja nyt, eikä epätoivon ja taisteluhurmion sekasotkussa toikkaroiva mies voinut suvaita reilua taistelua vastustajilleen. Iskiessään hyökkäävää vastustajaa silmäkulmaan kyynerpäällään, tämä jatkoi liikettä siten, että tämä toi lyhyen miekan hyökkäävän hirviön kaulan sekä olkapään välitse, viiltäen syvään ja raskaasti auki olennon valtimon. Tämä potki, löi ja sivalsi mahdollisimman tiuhaan tahtiin- useimmat iskut eivät tuottaneet suurta tuskaa, mutta miehen menettäessä aina vain väsymykselle enemmän tahdon osoittautuessa ainoaksi eteenpäin ajavana voimana riittämättömäksi, tyytyi mies pian vain tönimään ja iskemään vastustajiaan siten, että näiden hampaat sekä veitsenterävät kynnet eivät häneen yltäisi. Maailman muuttuessa punaiseksi mylläkäksi muiden soturien käydessä yhä uljaammin vastustajiaan vastaan Taibosun oli pakko tunnustaa, ettei tämä kykenisi pitämään puoliaan pitkään, ja siirtyi nopeasti hoippuen lähimmän soturin, yksisilmän, selustaan. Saadessaan hetken levähdyksen, tämä pyyhkäisi silmäkulmastaan vuotavaa verta pois punertuvakalvoisen silmänsä pinnalta, ja yritti paikallistaa käytävän. Maroof, siunattu olkoon esi-isiensä toimesta, oli helppo paikallistaa. Valtava pohjoisenmies toimi majakkana itämaiselle seikkailijalle, ja tämä toimi epätoivoisella raivolla leikatessaan tietään käytävään. Maagisten aarteiden tavoittelun hinta oli korkea, ja siitä tulisi vielä kovempi, ellei tämä kykenisi pitäytymään jaloillaan...
Miehen selkä leimahti kivusta, ja tämä kompuroi eteenpäin kahden muun aarteenetsijän välistä suoraan käytävään, jonka tukkeeksi Maroof oli asettunut. Hakien tukea kiven kylmästä sylestä, miekkonen pysyi nyt hädintuskin tolpillansa, mutta tästä huolimatta typerryttäviä iskuja saanut soturi siirsi laiskasti veren tahrimat mustat hiuksensa pois näkevän silmänsä edustalta. Kylkeään suojelevasti pidellen mies lähti hoippumaan rivakoin askelin kohti turvaa- tämä toivoi, että olisi voinut nostaa miekkansa kohtaamaan heidän lukuisia vihollisiaan ja turvata toisten pakoa, mutta niin kauan oli onnensoturi yksikseen taivalta taittanut, että oli oppinut aina vain omaa nahkaansa suojaamaan, joskus kunnialle selkänsä kääntäen. Täten, sen sijaan että hän olisi asettunut Maroofin vierelle suojelemaan toisten pakoa, oli hän ensimmäisenä jonossa hylkäämään taistelun susia vastaan, ja suorittamaan epätoivoisen pakoyrityksen maanalaisesta kuolemanloukosta.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Mar 11, 2007 0:45:31 GMT 3
Hyvään toviin Khann-nimisen yksisilmäisen miehen maailmaan ei mahtunut paljoa muuta kuin viiltäviä kynsiä, karvaisia ihmissudenruumiita ja paljon paljon verta. Terät, kynnet ja hampaat täyttivät ilman ja mies yritti parhaansa mukaan eräänlaisessa hurmoksessa väistellä vihollisen iskuja ja tuikkia itse väliin pitkäteräisemmällä katanalla ja tikarillaan. Väsymys oli tilapäisesti tuon mielelle tuntematon käsite eloonjäämisen ja siihen keskittymisen ollessa nyt päälimmäisenä tuon mielessä. Vastustajia oli liikaa loppujenlopuksi, mutta toisaalta niitähän ei kaikkia jäätäisi tappamaan, riittäisi kun päästäisiin äkkiä pois koko käytävästä.
Itämainen soturi näkyi livahtavan ilmeisen uupuneena tilaisuuden tullen Maroofin luo, ja eteenpäin. Khann pyöri terineen yltä päältä veren tahrimana. Kaiken kaikkiaan aika painajaismainen näky. Uupumus alkoi tiukentaa tuostakin otetta ennenpitkää, onneksi ei kuitenkaan liian aikaisin. Tikarin ja katanan terät pistivät, viilsivät ja suojasivat nopeaan tahtiin, niin ettei tuo paljoa ehtinyt suunnitella etukäteen liikkeitänsä, kuten olisi mieluummin taistelutilanteessa tehnyt. Lähemmäs Maroofia päästyään tuo kuitenkin otti riskin ja suorastaan syöksähti kohti soturia tarkoituksenaan pyörähtää nopeasti tuon rinnalle varmistamaan, että kaikki muutkin pääsisivät turvaan.
Kuinka ollakaan miehen jo kuvitellessa selvitessä enimmistä hankaluuksista, tunsi tuo erikoisen tilansakin läpi selässään polttavan tuskan kolmen terävän ja kookkaan kynnen repiessä selkänahkaansa lapaluun tienoilta. Tikari putosi miehen kädestä tuon lentäessä nyt miltei naamalleen maahan. Sen verran hallintaan tuo kuitenkin kroppansa sai, että pystyi kierähtämään viimeistä asettaan menettämättä lähes suoraan jaloilleen, ja kääntymään Maroofin rinnalle kuitenkin ajatuksenaan perääntyä heti kun vain mahdollista. Pohjoisen mies näytti sen verran parempikuntoiselta, että tuo saisi ainakin toistaiseksi hoitaa puolustuksen kärjen roolin. Mies hätisteli hitaasti perääntyen ihmissusia enää katanaa oikeassa kädessään käytellen samalla tuntiessaan miten lämmin, märkä tunne ja polte levisi pikkuhiljaa selässä...
( Hahmo on poistunut paikalta. )
|
|
|
Post by R.C. on Mar 11, 2007 13:51:40 GMT 3
Kirveensä ja kilpensä molemmat vielä tallessa ja suojanaan seurasi Maroof tuimana kuinka sudet välttivät häntä käydäkseen mieluummin vielä keskuudessaan kamppailevien miesten kimppuun. Aivan tyhmiä eivät elikot selvästikään olleet. Haluttomana jättämään edullista asemaansa saattoi hän vain toivoa toisten parasta viimeisillä metreillä, voimattomana näitä lyhyine aseineen auttamaan. Kunhan kaikki olivat kuitenkin ehtineet päästä ohitseen turvaan, alkoi karpaasi hitaasti perääntyä, pidellen susia parhaansa mukaan loitolla. Pedot olivat kuitenkin kärsineet suuria tappioita ja samalla saaneet itselleen syötävää tovereistaan, niinpä vain harva niistä koetti enää seurata sotureiden jäljessä, ja nämäkin tulivat lopulta toisiin aatoksiin. Vaaran vaikuttaessa olevan ohitse käännähti Maroofkin ympäri ja lähti hölkkäämään muiden perään. Hän ei suoranaisesti odottanut tai pyrkinyt enää saavuttamaan näitä nyt kun viimeinenkin vastus oli murtunut ja tie linnaan näytti selvältä.
Esikammioon päästyään päätyi soturi pian puheisiin käytäviä vahtivien vartijoiden kanssa. He toimivat yhtä kaikki saman tahon nimissä, nimittäin linnan sotilastuvan. Oli aika laatia raportti tapahtuneesta esimiehelle, kertoa mahtavasta aarteesta, Rhordas-velhon petturuudesta ja molempien karusta kohtalosta tuntemattoman kahelin toimesta. Oli kerrottava myös Arnoran valehtelusta ja katoamisesta magian turvin teille tietymättömille. Karpaasilla olisi naiselle muutama sana sanottavanaan jos nuo joku päivä vielä kohtaisivat. Eikö kehenkään voinut enää nykypäivänä luottaa? Maroof tuhahti pyyhkäisten silmäkulmassaan vuotavaa haavaa. Hän nyökkäsi jurosti sotilaalle olevansa kunnossa ja lähti seuraamaan tätä. Kunhan kaikki tämä vatvominen olisi ohitse, hän menisi kyllä nostamaan tuoppia.
(( Taidan jättää hahmoni nyt rauhaan. ;^^ Kiitos kaikille pelistä, joka oli mielenkiintoinen ja huipentui vieläpä tähän mittelöön susien kanssa, jota ainakin minusta oli harvinaisen hauska lukea. Hienoa että saatiin seikkailu vietyä päätökseen, ainakin omalta osaltani. ))
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2007 14:39:48 GMT 3
Outo hahmo takoi takoi samalla hetkellä molemmin teräskäsin tämän kaatanutta hukkaa päähän, irrottaen uudella lyönnillä aina hieman enemmän jotakin. Se oli julmaa katsottavaa, vaikka kyseessä olikin pelkkä verenhimoinen peto. Viimeinen lyönti näytti lopulta osuvan sopivaan paikkaan, rusentaen otuksen kalloa reilusti sisäänpäin. Se ehti ulvahtaa yhden ainoan hetken ajan ennen kuin vaikeni ikuisuudeksi. Sanomatta mitään hahmo työnsi sen pois päältään, katsoi ympärilleen ja suuntasi välittömästi ulospääsyä kohden, jopa nopeammin kuin siellä seisova mies ehti poistua. Katsomatta enää kertaakaan taakseen, paitsi ehkä varmistaakseen olevansa turvassa, tämä katosi paikalta, välittämättä hiukkaakaan muista.
((Jahas, tämäkin hahmo poistui jo. Kiitokset kaikille.))
|
|
|
Post by merril on Mar 11, 2007 17:15:23 GMT 3
(( Kah, juups. Voisinpahan tähän oman osani lopettaa, mitä tuleepi Myrkin mainioon kampanjaan. Hädintuskinhan miekkonen enää tolpillaankaan pysyisi. Suurkiitokset mieluisasta pelikokemuksesta jokaiselle kanssapelaajalle. Törmäilkäämme taasen ehkä seuraavan Myrk-kampanjan merkeissä? *Hymy*))
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2007 17:28:54 GMT 3
((Ehkä, ehkä. Kiitoksia sinullekin.))
|
|