|
Post by R.C. on Oct 24, 2006 14:40:04 GMT 3
(( Hmhm, tässä vaiheessa tunnen olevani jo sen verran kyydistä pudonnut jotta taidan vain improvisoida... ))
Maroof yllättyi haarniskan älykkyyttä, olettaen ettei metallisen kypärän sisällä ollut päätä ollenkaan, tai vähintään sotilaan täytyi olla jo aikaa sitten kuollut, sen verran muinaiselta sotisopa vaikutti. Hän säikähti edelleen naisen säntäystä siihen iskujen keskipisteeksi, vieläpä ilman asettaan, ja joutui keskittymään hetkeksi tuon syrjään saattamiseen, mikäli se vain sopivan voimakkaalla tuuppauksella onnistui. Tällä välin jatkui kamppailu peltiheikin ja harmaakasvoisen kanssa täyttä häkää, eikä Rhordaskaan tainnut lopulta tähän väliin mitään loitsua säestää, peläten siinä sivussa käräyttävänsä muut seikkailijat hengiltä.
Tilanteen viimein rauetessa tuijotti kookas mies pitkään paikalleen palanneen peltiheikin perään, kuin epäillen tuon yrittävän vain hämätä heitä ja hyökkäävän pian uudelleen. Jälkimmäinen toki olisikin vielä aivan mahdollista, mikäli ratkaisua arvoitukseen ei keksittäisi. Maroof oli lievästi pettynyt lopputulokseen, vaikka hän nyökkäsikin kiitollisesti hymyillen vieraan soturin puoleen. ”Harmillista. Olin varma että vastaus koskisi jotakin aineetonta.”, totesi mies vaimeasti kun vaara tuntui olevan väliaikaisesti ohitse. Hän oli pitänyt ideaansa varsin varteenotettavana, toisin kuin Rhordas, joka kihisi kiukusta kauempana. ”Olisit sietänyt saada ansiosi mukaan äskeisestä, senkin aivoton saapas. Pysy vastedes hiljaa niin vältymme vaikeuksilta.”, murisi kaapuun kietoutunut ja käännähti vihaisesti ympäri. Hän jatkoi portin tutkimista selvittääkseen, tulisiko vastaus esittää jollakin tietyllä, muinaisella kielellä.
|
|
|
Post by iiris on Oct 29, 2006 19:57:42 GMT 3
((heitettiinkö Lydia pois peltiheikin miekan alta? en ihan saanut selvää, ja haluaisin tietää tuon ennen kuin jatkan))
|
|
|
Post by submarine on Oct 29, 2006 20:13:15 GMT 3
((Peltiheikin miekka vihelsi yli, kun Akulan hahmo tökkäsi sitä selkään ja se horjahti.))
|
|
|
Post by R.C. on Oct 29, 2006 20:23:49 GMT 3
(( Ja samalla Maroof yritti kyllä tönäistä hahmosi syrjään, iiris. Senpä ansiosta taisi hänkin olla silloin tarpeeksi matalalla pitääkseen päänsä yhä kiinni muussa ruumiissaan. ;^^ ))
|
|
|
Post by iiris on Oct 31, 2006 17:08:33 GMT 3
((Hmm, okei, kokeillaan))
*Lydia mätkähti maahan kun Maroof oli työntänyt hänet syrjään miekan tieltä. Hän oli hieman häpeissään kun oli noin vain syöksynyt. Sitä paitsi hän olisi voinut käyttää kätensä sijaan sapellia suojana. No, mennyt on nyt mennyttä. Haarniska ei näytä ainakaan tällä hetkellä hyökkäävän kenenkään kimppuun, joten Lydia päätti alkaa miettimään laatan arvoitusta. Vastaus on kaikkialla, Lydia mutisi lähinnä itsekseen. Lydia katseli esineitä. Vaikkei hän ollutkaan mikään magian ekspertti, hän kuitenkin tiesi että nämä esineet eivät olleet tavallisia. Lydia laittoi kätensä leualle, jolloin hän näytti miettivän, jota hän myös tekikin. Niin, olisiko vastaus sitten näihin esineisiin liittyvää? Tai siis ei näihin esineisiin, vaan niiden yllä oleva magia? Sitähän tuntui Lydiasta olevan kaikkialla, jopa haarniskoissa; eihän haarniska olisi muuten voinut heilutella miekkaa, tuskin edes kaatumaan.
Mutta jos hänen vastaus olisi kuitenkin väärä, lähtisi varmaan uusi haarniska liikkeelle, ellei toinenkin. Ehkä olisi parempi jättää tämä asia muille, he varmaankin osaavat vastata tuohon.*
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Nov 1, 2006 11:31:44 GMT 3
Khann tunsi jo voitonriemua terän lävistäessä haarniskan selkäpanssaria, mutta yllättyi taas pian terän 'humpsahtaessa' ulos panssarista. Yllättyneenä tuo otti muutama askeleen takapakkia, ennen kuin tajusi haarniskan sitten olevan matkalla takaisin paikalleen.
"Jos me voimme naulata tai sitoa nuo peltihirviöt aloilleen niin voisimme ehkä arvailla vapaammin.", mies mumisi puoliääneen. Naisen tavoin ajautui tuokin kuitenkin lopuksi mietiskelemään jälleen vastausta arvoitukseen. Ja koska tuo ei ollut aiemmin löytänyt mitään nimiin viittaavaa haarniskoista, lähti mies sitten tutkimaan tarkemmin noita kummallisia soihtuja seinillä.
|
|
|
Post by R.C. on Nov 1, 2006 14:35:53 GMT 3
Maroof huokaisi raskaasti ja ajelehti astellen kauemmas huoneen keskipisteestä, jottei olisi vahingossakaan tullut möläyttäneeksi enää lisää arvauksia vastausta vaativan kivipaaden luona. Kookas soturi ei mitä ilmeisimmin aikonut enää edes yrittää. Rhordasin sanat olivat purreet häneen tehokkaasti ja yhtä kaikki vuoro taisi seuraavaksi olla muilla seikkailijoilla. Soturi päätti sen sijaan pysyä sotakirves kädessään valmiudessa, mikäli joku haarniskoista keksisi vielä heittäytyä jollekulle heistä vihoittelemaan. Kammioon laskeutui syvä hiljaisuus itse kunkin keskittyessä miettimään tukalaa mysteeriä. Jonkin ajan kuluttua portin luona seisoskellut velho hätkähti kuitenkin rajusti ja käännähti äkillisesti ympäri, katsellen ympärilleen. Hän vaikutti silminnähden vaivaantuneelta, vaikka koettikin kätkeä kaapunsa hupulla kalpeille kasvonpiirteilleen helahtanutta punaa. ”Mitä nyt?”, rikkoi Maroof hiljaisuuden ääneen ihmetellen, mutta vaikeni toisen sihahtaessa hänelle kieltävästi. ”Vaiti! Juuri tätä portti tarkoittaa. Vaan laatta yritti johtaa meitä harhaan. Vastaus on kaikkialla ympärillämme oikeastaan vain ajoittain, niin kauan kun jokainen on ääneti ja liikkumatta. Käsitättekö?”, johdatteli Rhordas vaan ei sanonut enempää, ilmeisen häpeissään siitä, kuinka lähellä Maroof oli ollut ratkaisua aiemmin. Vastaus oli totta tosiaan jotakin aineetonta. Velho katsahti nyt kohden naista joka taisi olla lähimpänä kaiverrettua laattaa.
|
|
|
Post by iiris on Nov 3, 2006 16:06:08 GMT 3
((ammattikoulu pistää toivomaan että olisin sittenkin vielä peruskoulussa... >_>))
*Rhordas pisti sanoillaan Lydian taas miettimään. Olisiko vastaus sitten se, magia? Lydia kuitenkin epäröi vielä, mutta alkoi koko ajan olla varma vastauksestaan.* "Voisinko ehdottaa jotain vastausta?" *Lydia kysyi kaikilta hieman epäröivällä ja matalalla äänellä. Hän odotti että muut vastaisivat, koska ei halunnut puhua enempää ettei taas yksi haarniskoista alkaisi silpomaan heitä.*
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Nov 3, 2006 21:02:34 GMT 3
Khann pyöritteli hetkisen velhon sanoja mielessään. Kyllä, se kelpasi tavallaan yhtä hyvin, ellei vähän paremminkin, kuin soturin aiemmin esittämä ratkaisu. Sehän se siis oli. Jos joku toteaisi sanan 'hiljaisuus', hiljaisuus rikkoutuisi. "Se se varmasti on. 'Nimeä minut, rikot minut' ", lausahti tuo nopeasti äkättyään yhtäläisyyden arvoituksen ja vastauksen kanssa.
Naisen puhuttua tuo sitten hymyili pienesti. Tällä kertaa hänen ei näemmä tarvinnut vaivata päätään keksimällä vastausta arvoitukseen. "Ei kai varavaihtoehdoista haittaakaan ole.", mies totesi kääntyen sitten jälleen haarniskoihin päin. "Siis jos elämme niin kauan että siitä olisi hyötyä...", tuo vielä lisäsi tuntien epävarmuutta varmalta tuntuvaa vastausvaihtoehtoakin kohtaan nähdessään valtavat sotisovat miekkoineen.
|
|
|
Post by R.C. on Nov 6, 2006 16:21:04 GMT 3
Rhordas hymähti pienesti ja vaipui odottavaan hiljaisuuteen, aikomatta nähtävästi omasta puolestaan astua eteenpäin vastausta lausumaan. Näyttihän haarniska käyneen aiemmin ensi sijassa epäonnisen arvaajan kimppuun, eikä häntä viehättänyt ajatus joutua näiden peltiheikkien kohteeksi mikäli portin mysteeri ei vieläkään ratkeaisi. Antoi siis toisten riskeerata ruumiinsa, olihan hänen terävämpi päänsä tehnyt jo tehtävänsä.
”Olin siis aivan lähellä vastausta?”, ymmärsi Maroof toverinsa sanoista päätellä, rapsuttaen tuumivaisesti leukaansa, kaapuun kietoutuneeseen katsoen. ”Lapsellinen arvoitus. Ihmekös tuo jos kaltaisesi yksinkertainen mieli sen päälle ymmärtää.”, murahti Rhordas pahantuulisesti kookkaaseen soturiin vilkaisten. Maroof kurtisti kulmiaan ja kohautti olkiaan. Miten vain. Jos joku nyt kuitenkin aikoi vastauksen kajauttaa, keskittyi hän herkeämättä vartomaan haarniskoiden mahdollisia vastatoimia...
(( iiris: Minäkin toivoin tuota joskus lukiosta lähdettyä... ))
|
|
|
Post by iiris on Nov 8, 2006 20:41:41 GMT 3
*Nyt kun Lydia sanoi että hänellä olisi idea, se tuntui entistä huonommalta idealta.* "Mitenkä sen nyt sanoisi.. Luulen että tämä ei ole oikea vastaus, mutta voisikohan se liittyä, tuota, hokkus pokkukseen..?" *Lydia madalsi viimeisissä sanoissa ääntään, jos haarniskalla olisi liikkuvien jalkojen lisäksi korvat.* "Näin ääneen sanottuna se kyllä kuulostaa tyhmältä.." *Lydia jatkoi ja katsoi muiden ilmeitä ja vilkuili myös haarniskoja jos ne sitten olisivatkin kuulleet mitä Lydia sanoi. Tosin hänhän oli johdatellut, eli lasketaanko tuo sitten vastaamiseksi?*
|
|
|
Post by submarine on Nov 8, 2006 21:42:42 GMT 3
((Ei lasketa vielä, eli homma jatkuu.))
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Nov 10, 2006 0:27:16 GMT 3
Mies vilkaisi naisen suuntaan jälleen ja mietti hetken. Mikäli tuo oli magiaa tai taikuutta tarkoittanut, ei se miehen mielestä ainakaan äkkiä ajateltuna sopinut yhtä hyvin siihen 'nimeä minut, rikot minut' kohtaan. Tuo oli edelleen sitä mieltä, että velho oli oikeassa. Toisaalta parastakin vaihtoehtoa liiallisesti miettimällä se saattaisi alkaa kuulostaa epäilyttävältä. "Valmistautukaa.", totesi mies lähes komentavaan sävyyn ja siirsi katanankahvaa hieman hermostuneena käsissään, valmistautuen mahdollisesti seuraavan sotapuvun hyökkäykseen. "Hiljaisuus!", tuo lausui kovaan ääneen antamatta muille oikeastaan edes tilaisuutta miettiä naisen antamaa vaihtoehtoa.
Se saattoi olla typerästi tehty, mutta tuo ottaisi kyllä vastuun tekosestaan. Elleivät muut murhaisi häntä teon sovitukseksi. Miehen ainoan silmän katse kiersi nopeaan tahtiin haarniskasta toiseen, etsiskellen liikkeen merkkejä.
|
|
|
Post by submarine on Nov 10, 2006 8:59:57 GMT 3
Hetken aikaa oli aivan hiljaista, eikä mitään näyttänyt tapahtuvan. Ja sitten koko huone tärähti rajusti. Portti heilahti auki, paljastaen takanaan olevan lyhyen käytävänpätkän, jonka päästä kajasti valoa. Näytti siltä, että vastaus oli ollut oikea. Haarniskatkin seisoivat yhä paikoillaan.
((Se on lyyhyt... mutta nyt tie aarrekammioon on varmaankin sitten auki.))
|
|
|
Post by R.C. on Nov 11, 2006 23:24:39 GMT 3
Maroof oli jo huokaista helpotuksesta kun mitään uhkaavaa ei vaikuttanut ilmenevän, vaan hänen henkäyksensä karkasi ulos hämmästyneenä äännähdyksenä porttien kapsahtaessa samassa selko selälleen seikkailijoiden edessä. Rhordas ei sen sijaan turhia kummastellut. Taakseen kertaakaan katsomatta hän syöksähti sisään avautuneeseen käytävään ensimmäisenä, lähimpänä tuota tuoretta oviaukkoa kun oli. Valoa kohti kiiruhtava velho loittoni pian muusta joukosta. ”Hei, odota minua!”, huudahti kookas soturi kaapuun kietoutuneen perään ja lähti hänkin ripeästi salaista toveriaan seuraamaan.
(( Maroof ja Rhordas siirtyivät Aarrekammioon. ))
|
|