Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 7, 2006 17:12:46 GMT 3
Mies seurasi seuralaistaan, mutta veden äärelle saavuttuaan hän kyykistyi ja laski kätensä veteen. Hän joi pitkään. Nestehukka olisi nyt jotain mihin ei olisi varaa. Hevonenkin saapui joen luo ja laski päänsä juodakseen. Kylläpä kontarsti äskeiseen tuulen huminaan ja hevosen kavioiden kopseeseen oli uskomaton. Hiljaiuuden rikkoi vain lintujen laulu silloin tällöin ja veden tasainen liplatus. Hän kohotti katseensa taivaalle jälleen kerran, luoja ties' montako kertaa hän oli vilkuillut sieltä merkkejä jostain, niin ei hän itsekkään tiennyt mistä. Mutta minkäänlaisia merkkejä ei ollut havaittavissa. Taivas oli kirkas ja sininen. Päivä oli kaunis kuin morsian. Mikään ei häirinnyt luonnon järkkymätöntä harmoniaa. Mutta juori tuolla hetkellä se erottui ensi kerran. Ensin tumma katse oli varma vain kuvittelevansa jotain, kun kerran niin kovasti odotti jotain näkevänsä, mutta ei. Kyllä siellä sittenkin oli jotain. Aivan ativaarannassa, kohdassa missä vuosijonossa erottui pieni notkahdus, arvattavasti solan vuoksi, erottui pieni savukiehkura. Se ei olisi ollut mitenkään markityksellinen, ellei se olisi ollut väriltään niin arvelluttava: hehkuvan punainen. Nyt kiehkura oli jo kasvanut patsaaksi. "Katsoppa tuota." Mies viittasi kädellään taivaalle. "Tuosta minä puhuin."
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 7, 2006 18:07:49 GMT 3
Carmen katsahti miehen osoittamaan suuntaan ja nyökkäsi "Tuo ei kyllä ole mikään aivan normaali asia" Hän sanoi. Carmen katsoi patsasta ja kosketti sitten vettä, jolloin veden pintaan ilmestyi kuin patsaan pienoismalli. Carmen tarkasteli 'pienoismallia' miettien. Pian hän kuitenkin kosketti taas vettä ja pienoismalli katosi. Kun Carmen ei nostanut kättään vedestä, sen luo ui muutama pieni kala. Carmen kosketti pienesti kaloja mutta ne eivät lähteneet karkuun. Sitten Carmen otti kätensä pois vedestä ja katsoi taas patsasta. Oli alkanut tuulla hiukan enemmän kuin aikaisemmin. Linnutkin lauloivat harvemmin
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 7, 2006 23:38:33 GMT 3
"Hmph." Mies puisteli päätään. "Eräs vanha mies sanoi minulle viime yönä, että elämme lopun alkua." Hän laski katseensa taivaalta ja kohautti olkiaan. "Tuollaisia pitäisi seuraavan viikon aikana ilmaantua pitkin poikin tuota vuorijonoa. Ne ovat merkki tulien savupatsaat. Ja ne tarkoittavat sitä, että minä olen tehtävästäni reppaasti myöhässä." Mies tuli naiseen viereen ja istuutui maahan, aivan kiven juureen ja huoahti. Kaikki kiire tuntui variseen hänestä pois ja tilalla oli nujerretun miehen tympäännys. "En oikeastaan tiedä mitä nuo savut toisilleen kartovat, mutta luulen sen jotenkin liittyvän jonkinlaiseen kumoukseen. Jonkin uuden voiman syntyyn. En sitten tiedä onko sen tarkoitus syöstä vallasta kuningas, aurinko vai mikä.."
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 8, 2006 14:27:23 GMT 3
Carmen katsoi miestä "No, mikä se sinun tehtäväsi onkaan niin uskon että vaikka olet nyt jäljessä niin ehdit saattaa sen ajoissa loppuun" Neito sanoi ja hymyili hiljaa. "Ja jos mitenkään voin, niin minä olen valmis auttamaan" Hän sanoi ja käänsi sitten taas katseensa taivaalle
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 9, 2006 21:30:31 GMT 3
"No eipä tuossa nyt paljoa apua tarvitse. Minun on vain saatava vietyä sana parille henkilölle noiden vuorien takana." Mies viittais hajamielisesti suunnalle, missä savukiehkura yhä harhaili. "Eikä sillä kiire olisi ollutkaan, ellen olisi saanut hiukan huonoja uutisia tässä taannoin. Mutta onneksi nyt on heppa alla. Matka taittuu paljon joutuisammin." Hän ähkäisi ja nousi jälleen jaloilleen. "Parempi jatkaa matkaa pikkuhiljaa, jotta ehdimme etsiä kunnon yörymispaikan." Hän venytteli jäseniään ja haukotteli. Yön hortoilu painoi jo silmäluomissa. Heilautettuaan itsensä ratsun selkään tarjosi tuo taas kättään. "Vielä kai matkaamme yhdessä?"
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 10, 2006 19:33:36 GMT 3
Carmen nyökkäsi "toki jatkamme" Hän tarttui miehen käteen ja nousi hevosen selkään. Sitten neito käänsi katseensa matka suuntaan. Lentämällä pääsisimme nopeammin... Carmen pohti muttei sanonut mitään
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 10, 2006 21:38:39 GMT 3
Mies kannusti ratsunsa jälleen matkaan. Heillä olisi vielä paljon edessä ennenkuin pääsisivät yölevolle. Silmät tuntuivat yhä vain painavammilta. Voi kun hän pääsisikin oitis nukkumaan. No ei auta itku markkinoilla. "Niin seuraavaksi sitten käymme etsimässä evästä." Mieli ei kyllä ollut korkeimmillaan miehen katseen vielä viimeisen kerran kohotessa vuorten suunnalle. Ensimmäinen savupaasi oli jo häivenemässä, mutta aavistus toisesta oli selvästi huomattavissa kauempana. Pieni käärö hänen uumallaan tuntui kuin polttelevan. Jahka se olisi toimitettu perille, pääsisi hän palaamaan kotiin.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 11, 2006 15:25:00 GMT 3
Evästä, todellakin, kunhan mies ei vain erehtyisi tarjoamaan Carmenille syötäväksi kalaa. Siihen neito ei suostuisi. Hän olisi mielummin nälässä kuin söisi kalaa.
Carmen katsoi ohi kiitäviä maisemia. Häntä ei väsyttänyt ollenkaan mutta eipä hän kyllä ollutkaan vaeltanut koko edellistä yötä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 13, 2006 14:21:14 GMT 3
Matkaa pienelle tilalle ei ollut enää juuri mitään. Ratsu oli osoittautunut todella elinvoimaiseksi ja nopeaksi ja se suorastaan kiiti eteenpäin hiekkaisella tiellä. Sitä ei selvästikkään oltu pidetty hienojen naisten kärryjen vetäjänä. Mies kiitti mielessään onneaan, jos matka taittui heiltä kahdelta tällaista tahtia, mitähän se olisikaan jahka nainen haluaisi jäädä matkasta. Miksei hän alunperin ollut ottanut hevosta alleen? No niin, kyllähän hän tiesi itsekkin, että yksinäinen mies matkaamassa päätähuimaavaa vauhtia taivaanrannasta toiseen oli aina mieltä kiinnostavaa katseltavaa. Nyt tuosta omituisesta naisesta olisi hälle hyötyä, sillä naista ei kukaan osannut yhdistää mihinkään. Hehän saattoivat olla vain pariskunta matkalla.. no mihin nyt pariskunnat matkaavatkaan. Häihinsä? Karkuun pahoja appivanhempia? Etsimään suojaa uteliaita katseilta? Viimeinen vaihtoehto sai pienen leikkisän hymyn kareen vilahtamaan miehen huulilla, mutta se karisi pian pois. "Tuolla!" Hän huusi tuulen yli. "Tuonne olemme menossa." Hän osoitti pientä mökkiä, joka oli aidattu jykevällä kivi aivalla. Aidattu piha-aluea oli hämmästyttävän suuri, mutta syy oli ilmeinen: vaikka he olivatkin vielä pitkän matkan päässä ja tila näkyi vain pienenä länttinä laaksossa heidän ala-puolellaan, saattoi pihapiirissä erottaa jos jonkinsorttista elikkoa.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 13, 2006 20:09:30 GMT 3
Carmen huomasi talon ja nyökkäsi pienesti. Matka taittui hänen mielestään uskomattoman nopeasti. Nyt neidon täytyi vain toivoa ettei talossa asustaisi pieniä, vettä viskovia kersoja. Kyllä Carmen tuli toimeen lasten kanssa mutta kersat saattaisivat säikähtää huomatessaan ettei vesi kastele Carmenin hiuksia. Ikävä piirre sinänsä, sillä se paljastaa heti että Carmen ei ole aivan normaali 17-vuotias neito. Lepopaikalla Carmen oli letittänyt hiuksensa kahdelle letille, jotta ne eivät menisi aivan totaalisen sotkuun tuulessa. Olivathan hänen hiuksensa erikoisen pitkät. Ne ulottuivat miltei maahan asti. Monta kertaa Carmen oli miettinyt niiden leikkaamista mutta ei ollut koskaan raaskinut. Nyt hän käänsi katseensa taivaalle ja hymyili pienesti.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 14, 2006 12:13:31 GMT 3
"Olen joskus tuntenut tuon paikan asukkaat. Tai siis tunsin edelliset asukkaat. Olivat äitini mukaan jotain kaukaista sukua ja vierailivat meillä silloin tällöin, mutten itse ole koskaan täällä käynyt. Saa nähdä millaisen vastaanoton saamme." Ratsu saavutti viimein laakson pohjan ja lähti suuntaamaan kohti pientä tilaa. Nälkä kurni arvattavasti kaikkien sisuksissa eikä uusi lepotauko koskaan olisi pahasta. Tosin olihan edellisestä ehtinyt jo vierähtää toisenkin peninkulman verran. Tila näytti varsin idylliseltä ja siistiltä. Talo oli heinäkattoinen, matala mutta leveä. Savupiipusta nousi savua, joku oli siis kotona. Pihapiiri loisti vihreänä nurmesta, vaikka oli arvattavasti kovan kulutuksen alla erimuotoisten ja kokoisten jalkojen alla. Juuri kun he karauttivat aidan viereen ilmaantui pienen piharakennuksen takaa nuori nainen kantaen suurta koria.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 14, 2006 18:26:39 GMT 3
Ratsun pysähtyessä, Carmen hypähti keveästi alas sen selästä ja katsoi naista hiljaa hymyillen. Carmen ei tuntenut naista joten päätti olla sanomatta mitään. Niinpä hän tyytyi katselemaan ympärilleen. Carmen muisteli edellistä seikkailuaan ja mietti millainen tästä matkasta tulisi. Mitä kaikkea tulisi vastaan? Mitä hyvää? Mitä huonoa?
((sori lyhyt....))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 14, 2006 21:05:47 GMT 3
"Päivää taloon. Tulimme, minä ja ystävättäreni, pyytämään teiltä hiukan armeliaisuutta, sillä edessäe on pitkä matka, lähdimme kiireessä ja nyt olemme vailla minkäänlaista evästä." Avasi mies sanaisen arkkunsa laskeutuessaan ratsunsa selästä. Hän kumarsi ripeästi vieraalle naiselle ja selitti pääpiirteittäin heidän tilanteensa ja vahat sukulaissuheetsa kyseiseen tilukseeen, toivoen näin saavansa hiukan enemmän sympatiaa puoleensa. Sanomatta sanaakaan nuori nainen kääntyi ympäri ja lähti riepin askelin kohti päärakennusta. Mies jäi ymmällään seisomaan aloilleen. Ilme toisen kasvoilla ei ollut värähtänytkään, eikä nuori nainen ollut vastannut sanatulvaan millääntavoin. "Öh... Tuota noin.. Carmen?" Mies käänsi päänsä tuttujen kasvojen suuntaan. "Kuuluuko minun nyt seurata häntä vai ei?"
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 15, 2006 14:59:47 GMT 3
"Seurataan vain, Tuskin hänellä mitään meitä vastaan on" Carmen sanoi astellen naisen perään. Tietysti naisella voisi olla jotain heitä vastaan mutta se selviäisi pian ja ei ollut epäilystäkään siitä etteikö carmen puuttuisi asiaan mikäli nainen jotain yrittäisi. Carmen asteli pihan poikki naisen perässä mutta pysähtyi ovelle odottamaan miestä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 15, 2006 21:58:27 GMT 3
Mies lähti naisten perään verkkaisin askelin. Hänen mieltään myllersi liuta toinen toistaan kummallisimpia tunteita ja tuntemuksia. Mitenköhän tässä koko asiassa vielä kävisi? Mitä jos he eivät saisikaan evästä? Pitäisikö sitä alkaa vaatia väkivalloin? Kyllähän he metsässä pärjäisivät ilman kummempia varusteita, mutta vuorijonon ylittäminen tulisi olemaan hankalaa ilman eväitä, sillä karun kallion ja hedelmättömien louhikkojen joukosta olisi turhaa lähteä etsimään muita kuin korkeammalta pudonneiden ruhoja ja luita. Kasvustokin oli niin niukkaa, että saisi nähdä olisiko hevoselle minkäänlaista apetta tarjottavissa. Saapuessaan ovelle hän vielä varmisti uumallaan roikkuvasta pussista vielä löytyvän muutaman hassun kolikon. Ratsun osto oli syönyt valtaosan hänen budjetistaan, mutta se oli ollut pakollinen hankinta tässä vaiheessa. Mies kurkkasi sisälle taloon, se oli hämärästi valaistu. Kynttilöitä tai lamppuja ei oltu sytytetty ja kaikki valo sisälle virtasi avonaisesta ikkunasta, sekä muutamasta hassusta seinään puhkaistusta ikkunasta. Sisällä vieras nainen oli kävellyt suuren omituisen mallisen istuimen luo. Se oli ilmeisesti nahkalla verhoiltu massiivinen tuoli, jonka selkänojan korkeutta oli selvästi liitoiteltu turhankin koreaksi, eikä näin ollen istunut ollenkaan muuten karkean vaatimattomasti sisustettuun huoneeseen.
|
|