|
Post by Yomire on Mar 21, 2007 16:04:36 GMT 3
Pienoinen epävarmuus kulki aina tytön mukana. Hän halusi karistaa sen pois, mutta turhaan. Kumpa joku tulisi lohduttamaan häntä, kuka tahansa johon luottaa. Pienoinen kyynelnoro pääsi valahtamaan tytön sileää poskea pitkin. Kuivaamisesta ei tullut mitään, varsinkin kun sade vain yltyi sen sijaan, että olisi voinut vaihteeksi vaikka laantua.
Drew istahti läheiselle kivelle lepäämään. Hän tarvitsi hiukan aikaa, hiukan aikaa miettiä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2007 17:22:29 GMT 3
Toisin kuin äsken, nyt ei kuulunut minkäänlaista meteliä tai äännähtelyjä, ainoastaan sade hakkasi yhä vain katuja, muodostaen oman lohduttoman, luonnollisen musiikkinsa. Se tuntui siltä, kuin voisi jatkua loputtomiin, hukuttaa maailman ja peittää alleen kaiken julmuuden, jota koettiin. Mutta sitten, kuin tyhjästä, joku seisoi tytön takana. Tämä puhui: "Miltä suru tuntuu?" Ääni oli hillitty, jotenkin vääristynyt mutta silti hillitty. Sen omistaja oli samanlainen. Tämä oli se sama, joka ilmeisesti aikaisemmin oli lukenut ilmoitusta. Näin läheltä saattoi nähdä, että tämä todella oli pitkä, eikä tällä ollut piirteitä. Se ei ollut tavallista piirtettömyyttä, vaan todellista. Oli kuin tästä olisi hohkannut jonkinlaista pimeyttä, joka peitti kaikki piirteet alleen.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 21, 2007 17:40:10 GMT 3
Kyyneleet loppuivat ja tyttö lakkasi itkemästä. Hän ei kuullut mitään ensin, kunnes sitten puhetta. Tyttö kiljaisi automaattisesti ja käännähti katsomaan toista. Drew ei halunnut vastata toiselle, hän vain katsoi toista epäilevästi ja sanoi: "S-sinä olet se, jonka näin aikaisemmin... kuka siis olet?" Mustat hiukset valahtivat silmien päälle sateen piiskoessa niitä erittäin kovaa. Silmät silti tuijottivat toista herkeämättä, valmiina tekemään mitä vain estääkseen hyökkäyksen.
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2007 20:15:29 GMT 3
"Minä olen vain yksi monista, sillä ei ole väliä", hahmo vastasi. "Ainoastaan sillä on, että sinä olet täällä, ja minä olen täällä. Ja sinun ei tule olla enää missään." Viimeisten sanojen aikana tämä näytti yhtäkkiä iskeytyvän sisäänpäin, kuin tiivistyvän, ja sitten taas ulos. Nyt se näytti jotenkin... uhkaavammalta. Mitään näkyvää muutosta ei ollut, mutta oli kuitenkin. Jotenkin tämä vain tuntui nyt paljon vaarallisemmalta, vaikkei mitään syytä näkynytkään. Sitten, melkein kuin kunniallinen soturi, se otti usean askeleen taaksepäin. "Valmistaudu, saat kuolla kunniallisesti", hahmo käski.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 21, 2007 21:05:53 GMT 3
"Kuolla?! Anteeksi vain, en ole kuolemassa mihinkään", Drew väitti kivenkovaan. Hän ei kuollut, hän ei aikonutkaan kuolla. "Varo vain, vihani osaa asiansa", Drew varoitti ja puristi kätensä nyrkkiin. Varoittamatta tytön kädet alkoivat salamoida punaisia salamoita ja sitten ne alkoivat pyöriä vinhasti tytön ympärillä. Varsinaista hyökkäystä ei ollut, mutta ainakin puolustautuminen tulevan varalle.
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2007 21:44:00 GMT 3
"Sinä tulet kuolemaan, se on ainoa mahdollinen lopputulos", hahmo vastasi. Sen ympärillä sadepisarat jotenkin vääristyivät, muuttivat järjettömästi rataansa, kuin jonkin näkymättömän voiman toimesta. Ne pyörivät, yhä vinhemmin ja vinhemmin, kuin pyörremyskyssä. Sitten kaikki pysähtyi, sadepisarat jähmettyivät paikoilleen ilmaan hahmon ympärillä, niitä kerääntyi sinne yhä vain lisää. Yhtäkkiä, varoittamatta, ne jatkoivat taas matkaansa, maata kohti. Samalla valtaisa, hirmuinen paineaalto iskeytyi tyttöä kohden, näkyen selvästi veden roiskuessa märillä kivillä.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 21, 2007 22:00:28 GMT 3
"EIKÄ OLE!!" Drew huusi takaisin. Hän ei kuollut, sanoi toinen mitä tahansa. Kauaa ei tyttö ehtinyt vihaansa puida, ennen kuin jo joutuikin tekemään puolustuksensa. Kädet puristuivat asentoon, jota voisi kuvailla siten, että Drew halaisi itseään. Leuka oli painautunut rintakehää vasten ja samalla salamat muodostivat Drewin eteen suojamuurin. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi vahva, vaan piankos salamat väistyivät ja tyttö lensi auttamatta taaksepäin. Tömähdys oli hiljainen, kuuluva mutta silti hiljainen. Drew oli kasvot alaspäin maassa, raajat levällään. Ähkäisy pääsi tytön suusta tämän noustessa ylös. "Miksi yhtäkkiä kaikki niin haluavat saada minut hengiltä?!" Drew kysyi taas puolihuutaen toiselle.
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2007 22:30:01 GMT 3
"On vain yksi, joka haluaa henkesi, mutta hänellä on monia toteuttamassa sitä", hahmo totesi rauhallisesti. Äänessä ei ollut mitään piirteitä, ei muuta kuin sen vääristys. Tämä kuulosti todellakin tunteettomalta. Se ei liikkunut mihinkään paikaltaan, odotti vain. "Nouse, jatkamme", hahmo sanoi. Ääni ei ollut pyyntö, se oli toteamus.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 22, 2007 16:18:50 GMT 3
"Miksi hän haluaa henkeni? Siinä ei pitäisi olla ainakaan mitään henkilökohtaista..." Drew mietti seisaaltaan. "...sillä minulla, tietääkseni, ei ole vihamiehiäkään." Drew tahallaan puhui toiselle, pitkitti aikaa. Hän halusi ensin tietää syyn mahdolliseen kuolemaansa -nielaus- ennen kuin se voitaisiin toteuttaa.. Tietenkään nuori uhkarohkea noitasemme ei sitä halunnut ja teki kaikkensa sen estääkseen.
|
|
|
Post by submarine on Mar 22, 2007 16:47:40 GMT 3
"Tämä ei ole henkilökohtaista, sinä vain olit väärässä paikassa väärään aikaan", hahmo vastasi. "Se olisi voinut olla kuka tahansa muukin." Sanomatta enempää se otti taas muutaman askeleen taaksepäin. Ja uudelleen, hyvin suuresti samalla tavalla kuin äsken, ilma vääristyi sen ympärillä ja sadepisarat osoittivat sen. Pian uusi, hirmuinen paineaalto kiisi toista kohti.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 22, 2007 17:01:29 GMT 3
"Tämä ei kuitenkaan ole reilua! Miksi juuri minä?! Miksei..." Drew aloitti huutavaan sävyyn, mutta sitten pian hiljeni ja jatkoi lauseensa loppuun melkein ääni maata hipoen: "...se sitten ollut joku muu?" Drew katsoi sadepisaroita ja tiesi toisen toistavan saman jutun. Tälläkertaa Drew oli valmis. Hän teki suojakilven ja kun paineaalto sitten tuli Drewin jalat liikahtivat pakotettuina hiukan taaksepäin, mutta muuten paineaalto pysyi poissa itse tytön alta. Sitten Drew työnsi paineaallon toiselle takaisin suurella voimalla. Hän aikoisi testata, mitä toinen oli mieltä saatuaan kokea sen, mitä Drewkin oli kokenut lentäessään.
|
|
|
Post by submarine on Mar 22, 2007 18:20:27 GMT 3
Hahmo ei päästänyt ääntäkään, kun tämän oma isku palasi takaisin, vaikka lensikin lujaa kumoon. Hitaasti, melkein kuin pitkittäen, tämä nousi takaisin pystyyn, ääntäkään ei kuulunut missään vaiheessa, vaikka liikkeet olivatkin hieman vaivalloisia. "Kaikkeen ei ole vastausta", hahmo totesi lopulta. Sanoja säesti jonkinlainen kilahdus. Tämä oli tiputtanut maahan jotakin kiiltelevää. Tarkemmin tutkien ne olisivat paljastuneet peilinsirpaleiksi, teräviksi ja monisärmäisiksi. Ja taas sama pyörre alkoi, mutta nyt sirpaleet liikkuivat sen mukana. Ja toisin kuin pisarat, ne eivät tippuneet takaisin maahan, vaan syöksyivät nyt taas uuden aallon mukana toista kohti, aivan varmasti vaarallisina.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 23, 2007 19:02:37 GMT 3
"Haluan puhua -tai vaikka sitten tapella- sen kanssa, kuka minut haluaa murhata! En hänen apureidensa kanssa!" Drew huusi ajattelematta. Vasta heti sanojensa jälkeen tämä mietti sanojaan ja säikähtikin hiukan. E-eihän hän nyt todella... no, sanottu mikä sanottu. Kauaa ei tyttö ehtinyt miettiä, ennen kuin tunsi jalat taas kimpoutuvan irti maasta ja taas alkoi se hervoton ilmalento. Hetkinen, Drew tunsi myös ilmavirran mukana jotain muutakin... tuskaa. Drew kiljahti nyt kahta kertaa kovempaa tajutessan tilanteen oikean laidan; Sirpaleita!!! Piankos taas Drew oli maassa ja lasinsirpaleet olivat menneet ympäri tytön kehoa lävistäen sen tuskallisesti. Tälläkertaa Drew ei edes yrittänyt nousta ylös. Ähkien ja voihkien suurettomasta tuskasta pääsi myös muutama tuskainen kyynel tippumaan maahan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 23, 2007 20:02:42 GMT 3
"Sitten tulet tapaamaan tämän nyt", hahmo totesi monotonisesti astellessaan nyt maassa makaavan tytön luokse. Vaivattoman tuntuisesti tämä nosti toisen ylös, vaikkei se tuntunutkaan yhtikäs miltään. Kuin ilmapatsas olisi tarttunut kiinni. "Tulet tosiaan tapaamaan", tämä vielä toisti, ennen kuin alkoi astella katua pitkin - "kulkeminen" olisi tosin ollut parempi sana. Nopeasti kaikki jäljet, mahdolliset veripisarat ja kaikki muukin, pyyhkiytyi pois sateen mukana. Jos vartija sattuisi jossakin vaiheessa paikalle, ei tämä aavistaisi yhtikäs mitään tapahtuneesta. Hahmo sen sijaan kulki määrätietoisesti katua pitkin, ote tiukkana mutta siltikin niin tuntumattomana. Tämä oli selvästi viemässä tyttöä jonnekin tiettyyn paikkaan, mutta oli mahdotonta sanoa minne.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 23, 2007 22:26:29 GMT 3
Tyttö ei vastannut mitään toisen sanoille, sylkäisi vain sohjoista mutaa suustaan, jota sinne oli päässyt maassa makaamisen aikana. Hän tunsi, tai oikeastaan näki, toisen ottavan hänestä kiinni ja vetävän hänet ylös. Vieläkään ei kuulunut puhetta tytön suusta, hän vain antoi toisen viedä hänet. Itsepähän oli tätä Drew halunnut.
Muutamat veripisarat tipahtivat maahan, mutta ne pyyhkiytyivät huuhtoavan sateen mukana pois. "Mitä varten juuri minun piti joutua tähän tilanteeseen?" Drew mietti puoliääneen kuitenkaan tarkoittamatta kysymystä sen enempää kenellekään.
|
|