|
Post by submarine on Mar 14, 2007 22:56:31 GMT 3
((Tässä Mineralia odotetaan.))
Kylä, jossakin päin. Tämä kyseinen kylä oli oikeastaan huomattavan siisti ja hyväkuntoinen. Se oli ollut täällä jo pitkään, suurimmaksi osaksi puisia taloja mutta muutama kivinenkin oli tullut aikojen muuttuessa. Kaukaa katsoen olisi voinut sanoa, että kylän ensimmäinen rakennus oli ollut sen suuri, kivinen kirkko, jonka ympärille kaikki muu oli sitten rakennettu hiljalleen. Nyt se oli jo saamassa hiljalleen niin paljon kokoa, että ehkäpä jo kymmenessä vuodessa se olisikin kokonainen kaupunki eikä vain kylä.
Tänä sateisena päivänä kaikki ei kuitenkaan vaikuttanut olevan aivan hyvin. Toripäivää ei ollut, mutta silti auukiolla oleskeli useita ihmisiä, tarkastelemassa ilmoitusta jota ilmeisesti virallinen henkilö naulasi vartiotuvan oveen. Paljon kuiskailua kuului: "Omaan kotiinsa, sänkyyn. Vaimo ei edes herännyt." "Katosi kokonaan, pelkkää verta." "Kauhea näky." Lopulta, saatuaan ilmoituksensa kiinni, viranomainen kääntyi katsomaan kerääntynyttä väkeä kohti. Ja koska suurin osa oli tietenkin lukutaidotonta, tämä selosti kovalla äänellä: "Viimeaikaisten tapahtumien johdosta on julistettu ulkonaliikkumiskielto! Kenenkään ei tule olla ulkona pimeäntulon jälkeen, eikä ovia tule avata kenellekään! Jokainen tuolloin ulkoa löydetty tullaan pidättämään ja on epäilty sarjamurhasta! Mikäli on kukaan tietoinen kauhistuttavia tapahtumia koskevista lisätiedoista, tulee hänen välittömästi ja epäröimättä ilmoittaa ne! Mikäli tiedot todetaan ratkaiseviksi, maksetaan niistä hänen korkeutensa Lordi Pyradiuksen holvista sataviisikymmentä kultarahaa! Tiedotettakoon että syyllinen hirtetään kaiken kansan edessä, ja hänen tilanteensa vain pahenee piilottelusta!" Sitten mies marssi pois paikalta. Sade jatkui, lohduton musta sade, joka tuntui pyyhkivän kaiken värin pois. Kuiskuttelu jatkui. "Ei se mitään auta." "Tuli sisään, ei ollut edes ikkuna rikki." "Silpoi sen piruparan täysin."
|
|
|
Post by Yomire on Mar 15, 2007 16:44:44 GMT 3
((Ja täältähän minä saavun.))
Eräs nuori tyttö käveli tänä sateisena päivänä kylässä ja kiinnitti huomionsa ilmoitustauluun, jossa oli niin paljon kanssa ympärillä. 'Mitäköhän tuolla tapahtuu?', tyttö, nimeltään Drew, ajatteli itsekseen. Hän kuuli tuon viranomaisen puheet ja kauhisteli tapahtumaa, vaikkei sitä ollut täysin tajunnutkaan. Oliko joku murhattu, miten... miten se voisi käydä noin äkkiä?!
Drew oli noita, eikä todellakaan kokenut vielä. Häntä vaivasi ennenkaikkea sade, johon hänen mustat hiuksensa sotkeutuivat. Vihreät silmät tapittivat auttamattomana ympärilleen yrittäen selvittää tilannetta. Pian tuo nuori, n. 11 vuotias noita, asteli lähemmäs ihmisjoukkoa ja kysyi heleällä äänellään: "Anteeksi, voisiko joku kertoa mitä täällä tapahtuu?"
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2007 16:59:00 GMT 3
Vanhempi naishenkilö kääntyi katsomaan tyttöä tämän kysellessä. "Voi tyttö pieni, mene muualle kun vielä pystyt", tämä päivitteli kävellessään pois. Joku toinen, nuorehko mies, kääntyi myös tytön puoleen. "Täällä on meneillään epäpyhiä tapahtumia, lapsi. Joku tekee kauheita tekoja eikä mitään jälkiä jää, jo kuusi on kuollut kahdessa viikossa. Se on kauheaa, kukaan ei ole turvassa vaikka kaikkialla olisi vartijoita", tämä selitti, silmät suurina ja vilkuillen välistä ympärilleen kuin pelkäisi joutuvansa seuraaaksi uhriksi. "Ei jätä jälkeäkään, lukkoja ei murreta, ikkunakaan ei ole hajalla. Kukaan ei edes kuule mitään vaikka nukkuisi vieressä. Se on aivan kauhistuttavaa, ei voi olla turvassa!" Sitten, selvästi peläten, mieskin kiiruhti pois. Hiljalleen väkijoukko hupeni sateen vain voimistuessa.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 15, 2007 17:21:49 GMT 3
Drew ei ollut uskoa korviaan, siis jo kuusi kuollutta kahdessa viikossa! Ei... tuo ei ole mahdollista!! Tyttö yritti sopertaa jotain vastaukseksi, kiitokseksi tiedoista, mutta hän ei voinut. Hän ei kyennyt. Shokki oli liian suuri. Sitten, hitaasti kääntyen Drew lähti pois, juosten ja itkien. Sadepisarat peittivät nuoren tytön itkun ja kyyneleet sekoittuivat mustaan sateeseen. Täällä oli todella menossa jotain outoa.
Drew juoksi vähän matkaa, kunnes törmäsi johonkin elolliseen olentoon. Tyttö ei ehtinyt katsoa kuka oli kyseessä, ennenkuin kaatui jo maahan edelleen itkien ja nostamatta katsettaan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2007 18:07:34 GMT 3
Tyttö oli törmännyt mieheen, varsin tavanomaiselta näyttävään sellaiseen. Tämä katsoi hetken tyttöä hämmentyneenä ja kumartui sitten lähemmäs. Miehen katseessa oli jotakin oudon tutkivaa, kuin tämä olisi koettanut saada jonkin tärkeän seikan selville. Mutta sitten, kun mitään ei ilmeisesti näkynyt, tämä vain kohautti olkapäitään ja ojensi avuliaasti kättä: "Oletko kunnossa? Sattuiko johonkin?" Sade piiskasi hyisesti hänen selkäänsä vasten ja iskeytyi kiviin, armottomana, tuomitsevana. Se oli kuin teloituskulkueen rummunpäristys. Samalla hetkellä ajoivat ohitse jotkin vaunut, roiskien vettä molempien päälle. Joku katsoi kaksikkoa hyvin lyhyen hetken verhon raosta, ja sitten se olikin jo tiessään.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 15, 2007 18:17:30 GMT 3
"O-olenhan minä. E-ei sattunut", Drew mutisi hiljaa änkyttäen ja kuivasi samalla kädellään kyyneleitä pois yrittäen saada itkunsa loppumaan. Vapaalla kädellään hän tarttui toisen käteen ja könysi ylös. "K-kiitos", änkytti edellen Drew tämän katsoessa ohikiitäviä vaunuja. Kädet suojasivat silmiä, kun roiskeet tulivat. Sitten, kun Drew otti kätensä pois silmien päältä melkein saman tien, hän huomasi jonkun katsovan. "Kuka tuo on?" tyttö kysyi ja osoitti vaunuja ja niistä hetkenaikaa kurkistavan olennon suuntaan. Hän oli saanut normaalin äänensä takaisin, eikä änkytyksestä ollut jäljellä yhtään mitään.
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2007 18:36:09 GMT 3
"Noniin, hyvä hyvä", mies myötäili tytön puhetta auttaessaan tämän pystyyn. Hän hymyili hieman, mutta se kuoli nopeasti vaunujen vyöryessä vierestä. Hän katsoi vain toisaalle, vilkaisematta kertaakaan niiden suuntaan. Vasta, kun ne olivat jo menneet ohitse, hän katsoi taas tyttöä kohti. "Joku, en tiedä, oli kuka oli", mies vastasi takertelevasti noustessaan taas seisomaan. "Onko sinulla vanhempia? Ei ole turvallista olla ulkona näinä päivinä" hän totesi, katsellen ympärilleen, kuin varuillaan jostakin. Kaiketi tämäkin pelkäsi tappajaa.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 15, 2007 18:43:23 GMT 3
Vanhempia... tuo sana sai Drewin asettamaan kätensä silmiensä päälle ja nyyhkyttämään hiljaa. "E-ei... e-ei ole." Drew sai taas kerran änkytettyä hiljaisella, kyyneleiden tukahduttamalla äänellä. "He... k-kuolivat k-ka-kaksi k-k-kuukautta sitten." Drew kertoi lisää edelleen samalla tavalla änkyttäen ja yrittäen estää itseään, ja sitä halua, päästä itkemään kunnolla. Hiljalleen kädet asettuivat pois tieltä ja nuoren tytön silmät, jotka olivat selkeästi punoittaneet, avautuivat hiljalleen. Tuntui, kuin puhuessa pala olisi mennyt kurkkuun joka vaiheessa. Drewille tämä aihe oli vieläkin kovin tuskallista, varsinkin kun hän oli nähnyt vanhempiensa kuoleman...eikä siitä ollut kulunut aikaa, kuin suunnilleen se kaksi kuukautta.
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2007 19:24:39 GMT 3
Mies katsoi hetken tyttöä, aluksi mietteliäänä, mutta näytti sitten heltyvän. Tämä otti nukkavierun, lyhyen takkinsa yltään ja asetti sen varovasti tytön hartioille. "Alahan tulla sitten, tästä on tulossa yksi helvetinmoinen ilma. Minulla taitaa olla vielä hieman keittoa ja leipää jäljellä", tämä sanoi, kääntyen sitten ympäri ja lähtien kulkemaan päinvastaiseen suuntaan.
Kauempana, vaunuissa jotka olivat kulkeneet ohi, aloitti joku keskustelun. "Minä en pidä tästä, meidän pitäisi jo jatkaa matkaa." Ääni oli vaivalloinen ja vinkuva, kuin hengästynyt. Verhojen takana oli täysin pimeää, mistään ei tullut yhtä ainutta valonsädettäkään. "Luuletko sinä, että me muka voimme vielä? Meidän täytyy odottaa, että hän on valmis", toinen vastasi. Tämä ääni oli syvempi, mutta jotenkin vääristynyt, kuin sitä olisi jotenkin väännetty matkalla. "Mutta onko hän valmis koskaan? Voimmeko me odottaa jotenkin niin pitkään?" "Jos ei ole, niin me teemme jotakin muuta asialle. Hän on yksi meistä emmekä me jätä toisiamme", vastasi toinen takaisin vakaasti. "Emme jätä, koska ei ole vaihtoehtoja", ensimmäinen totesi, yrittäen ilmesesti kuulostaa sarkastiselta. "Emme jätä, koska olemme kumppaneita!" toinen kiisti kiihtyneenä. Se oli sen keskustelun loppu. Vaunut kulkivat eteenpäin, yli katujen ja ohi kujien.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 15, 2007 19:40:38 GMT 3
"Kiitos", kuului vaisu mutinan tapainen kiitos tytöltä tuolle niin ystävälliselle miehelle. Hän lähti miehen perään hiukan pikakävelyä kävellen, yrittäen pysyä toisen perässä.
Sade oli voittamaton, niin tuhoava, niin... pelottava. Drew huokaisi raskaasti, kun yrittäen taas peittää alkavia kyynelnoroja. Hyvin tuossa tyttö onnistuikin ja tämä voisi huokaista nyt helpotuksesta, mutta ei. Ei, nyt ei ollut vielä sen aika. Tummat vesipisarat sotkeutuivat tytön mustiin, melkein olkapäille ulottuviin hiuksiin. Drew asetti toisen antaman takin niin, että se suojasi tämän päätä myös. "Asutteko lähelläkin?" Tyttö kysyi kohteliaasti teititellen uutta tuttavaansa.
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2007 19:54:29 GMT 3
Vesi loiskui kiveyksellä, kun miehen kengänpohjat painuivat vuorotellen sitä vasten. Oikeastaan, nyt kun asiaa ajatteli, kyseessä oli toki tavallisen näköinen mies, mutta ilmeisen lihaksikas sellainen. Ilman takkia näkyi selvästi, että tämä oli kyllä tehnyt paljonkin ruumiillista työtä. Tämä piti katseensa edessä puhuessaan lyhyesti: "Asun, ei se ole kaukana." Askeleet veivät yli sateisen kylän, arviolta sata metriä eteenpäin. Sitten, varoittamatta, mies pysähtyi. Katsottuaan nopeasti, ettei kukaan ollut tulossa, tämä kumartui jonkinlaisten kalterien luokse aivan kadun ja talon kohtaamispaikassa. Yhdellä kunnon potkulla ne tippuivat sisäänpäin. "Jokin hylätty talo. Siellä ei ole kovin hienoa, mutta kukaan ei tarkasta tätä", mies totesi ennen kuin katosi reiästä sisään.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 15, 2007 20:15:21 GMT 3
"Mitä sinä tarkoitat, miten niin tarkastaa?" Drew kysyi hiukan peloissaan. Mikä paikka tämä edes oli? Jokin hylätty talo, toinen oli maininnut. Hylätty varmaankin, mutta olisiko täällä edes hyvä paikka asua? "Asutko sinä todella täällä?" Drew kysyi katsellessaan ympärilleen, teitittely loppui kuin seinään tytön huomatessa nämä puitteet. Kolkkoa täällä ainakin oli. Ja kosteaa, sillä sadevesi tuli joistain paikoista katosta läpi. No, ainakin tämä pitää vähän suojaa..., Drew ajatteli itsekseen katsoessaan vieläkin ympärilleen. Välillä katse myös eksyi katsomaan miestä. Vihreät silmät tapittivat oikein kunnolla tuota miestä yrittäen saada selkoa siitä, kuka tuo oikeastaan oli. "Saanko muuten kysyä nimeäsi?" Drew kysyi toiselta edelleen pitäen katseensa toisessa. Ilmekään ei värähtänyt tytön puhuessa. Hän ei esitellyt vielä itseään, kertoisi toisen oman nimensä ensin.
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2007 20:30:48 GMT 3
"Viranomaiset eivät pidä siitä, että kaduilla nukutaan, hätistävät pois", mies selitti, paljastaen ilmeisesti näin olevansa koditon. Toisaalta, tällä oli kyllä liian hyvä vaatteet siihen, yleensähän kodittomat olivat saastaisia ja yksinkertaisesti surkean näköisiä. Mutta tämä mies ei tosiaan näyttänyt siltä, enemmänkin kuin keneltä tahansa kunniakkaalta kansalaiselta. Kaiketi tämä kuitenkin oli koditon, kun asui tällaisessa paikassa. Tytön päästyään sisään mies kohotti rautakalterit aukon eteen ja työnsi muutaman kerran kunnolla. Reunat upposivat vanhoihin uriinsa.
Sisällä oli vähintäänkin saastaista. Siellä oli kosteaa ja epäsiistiä, muutama lammikkokin oli muodostunut maahan. Ei ollut varmaankaan aivan turvallista nojailla pylväisiin, sillä ne eivät todellakaan näyttäneet olevan aivan kunnossa. Homekin haisi sellaiseen nenään, joka sen tunnistaisi. Savunkatku haisi nurkissa Kaiken kaikkiaan siellä oli saastaista ja hylättyä, mutta kuitenkin se oli asumus. "Minä olen Mito", mies vastasi lyhyesti kaivellessaan jotakin nurkasta kostean peitteen alta. Sieltä paljastui kattila, jonka kannen päälle tämä oli ilmeisesti rottien ja muiden ahneiden syöpäläisten pelossa laskenut painavan kiven. Alta paljastui kylmää, ilmeisesti jo hieman vanhempaa vihanneskeittoa ja kuiva pala leipää sekaan kastettuna. "Syö", Mito totesi yksinkertaisesti, ojentaen kattilaa tytölle pimeydessä.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 15, 2007 20:39:04 GMT 3
"Ai niiden... niiden... murha-asioiden takiako?" Drew kysyi epävarmana. Hän ei oikein ollut valmis puhumaan tästä asiasta vielä, sillä kuvat äidistä ja isästä kirkumassa ja anomassa armoa kohosivat mieleen. Päätään pimeydessä pudistaen tyttö heivasi muistikuvat mäkeen. Olihan tästä joskus puhuttava.
"Hauska tutustua Mito", Drew sanoi, mutta hän ei itse paljastanut nimeään. Ei vielä... ei todellakaan vielä. Drew otti toisen tarjoaman kattilan ja poimi sieltä kuivan leivänkäntyn. Hiljalleen hän alkoi pureskella leipää, kattila sylissään. Itse kattilaan, tai muutenkaan keittoon, tyttö ei koskenut, eikä varmastikaan aikoisikaan koskea. Hän ei pitänyt kovin paljoa vihanneskeitosta ja muutenkin... se näytti erittäin vanhalta ja pilaantuneelta keitolta.
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2007 21:20:48 GMT 3
"Niiden ja muidenkin", Mito vastasi lyhyesti, haluamatta ilmeisesti keskustella tarkoista syistä asioihin. Tämän äänensävy antoi ymmärtää, että asia nyt vain oli niin, ja olisi paras olla pohtimatta sitä enempää. Sitten, kuin kuullen jotain, tämä kohotti sormen suulleen hiljaisuuden merkiksi. Pian kadulta kuului askeleita, painavia sellaisia. Hetken kuluttua aukon edessä näkyi kaksi jalkaparia, mitä ilmeisimmin vartijoille kuuluvia. Nämä puhuivat jotakin keskenään, mutta sitä ei voinut kuulla mitenkään kellariin asti. Nopeasti askeleet kaikkosivat.
Heti, kun hiljeni, Mito kiskaisi käden esille kaikenlaisen roskan ja likaisten rääsyjen keskeltä. Siinä oli vääntelehtivä, kiljuva rotta, tiukasti niskasta kiinni. Se puri ja kynsi, muttei kyennyt pääsemään irti. Nopeasti mies veti toiseen käteensä taskusta ruosteisen veitsen, hiljentäen eläimen lopulliesti. Tarkasteltuaan raatoa hetken hän asetti sen sivummalle, hymyillen samalla. "Sainpas vain huomisen lounaan", hän selvensi toiselle hyväntuulisesti.
|
|