|
Post by Yomire on Mar 16, 2007 15:30:32 GMT 3
Drew pysyi hiljaa toisen asettaessa sormensa suulleen. Se tarkoitti hiljaisuutta, Drew ymmärsi sen. Hiljaa kuunnellen tyttö kuunteli ja yritti saada selvää, mitä nuo kahden jalkaparin omistajat keskustelivat. Se oli kuitenkin mahdotonta. Kun askeleet sitten kaikkosivat Drew huokaisi hiljaa. Hän katseli pöllämystyneenä toisen tekemisiä ja inahti, kun toinen tappoi eläinparan. "Syötkö SINÄ rottia?!" Drew ei voinut enää hillitä hämmästystään ja inhoaan, se kuului myös tämän huutavasta äänensävystä. Tyttö ei voinut uskoa toisen syövän rottia... se oli jotain niin julmaa, ettei hän keksinyt sille edes sopivaa termiä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 16, 2007 16:19:38 GMT 3
"On sitä huonompiakin asioita, mitä voi syödä. Pakon edessä maittaa vaikka mätäkin rotta, vaikka siitä kipeäksi voi tullakin. Kyllä tuosta ihan hyvä tulee paistamalla", Mito vastasi ilman suurempaa huomiota asian suhteen. "Samanlainen eläin se on kuin lintu tai lehmäkin, nopeampi vain ja tekee enemmän tuhoa." Katsellessaan ristikon taakse mies äkkiä totesi itsestäänselvyyden: "Siellä taitaakin tulla kunnon sade." Hetken kuluttua tämä lisäsi: "Pesee kaiken synnin pois ainakin hetkeksi. Siellä on sitten niin raikasta, kuin vain voi olla."
|
|
|
Post by Yomire on Mar 16, 2007 16:43:01 GMT 3
"Eeh... aivan", Drew sanoi toisen vastaukselle. Oli totta, että mätä rotta oli huonompi, kuin terve. Mutta... se ei silti ollut oikein rottia kohtaan. "Sade, kyllä. Vaikka minä kyllä kutsuisin tuota pikemminkin kyllä musteeksi, tai ainakin se näyttää siltä...", tyttö sanoi katsellessaan mustaa sadetta. Drew sipaisi mustia hiuksiaan, jotka sadepisarat olivat latvoista kastaneet.
Drew huokaisi hiljaa ja antoi katseensa kiertää edelleen huonossa asumuksessa. Tässä saastaläjässä ei Drew kauaa viihtyisi. Hän lähtisi vaikka ulos, jotta saisi ajatuksensa selkenemään. Nuori noita ei enää muistanut sitä varoitusta, joka kyläläisille oli annettu tappajasta.
|
|
|
Post by submarine on Mar 17, 2007 1:56:04 GMT 3
"Ehkäpä, ehkäpä se onkin mustetta", Mito vastasi. "Mutta mustekin olisi tarpeeksi hyvää pesemään näitä katuja puhtaaksi." Kodittomaksi tämä tuntui yllättävän kaunopuheiselta, tai ainakin osui oikeaan jos ei mitään muuta. Näin rankassa myräkässä kaikki saasta huuhtoutuisi pois, ja jopa sitkeimmätkin kadullanukkujat joutuisivat harkitsemaan muutamaan kertaan ennen kuin päättäisivät yöpyä jollakin kujalla. Kun olisi taas tyyntä, oletettavasti kaikki näyttäisi puhtaammalta. Kestäisi jonkin aikaa, että saasta palaisi taas, että kaikki olisi taas samanlaista. Sitä ennen vallitsisi hetken puhtaus, joka ei välttämättä toistuisi pitkään aikaan.
"Ehkäpä tämä on sellainen myrsky, jossa taivaista tippuu pieniä jumalia", Mito pohti ääneen kuluttaessaan aikaansa tekemällä sormileikkejä.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 18, 2007 22:29:32 GMT 3
"Niin, niinpä kaiketi", Drew vastasi ja siirsi sitten katseensa mustesateeseen. "Toivottavasti täälläkin vaihtuisi parempi paikka...", Drew sanoi ja viittasi asumukseen kädenheilautuksella, kuitenkaan irroittamatta katsettaan sateesta, "...mutta se ei taida olla mahdollista." Drew mietti ääneen.
"Jumalia? Uskotko sinä niihin?" Drew kysyi ja käänsi vihdoin katseensa toiseen pitkän tauon jälkeen. Vihreät silmät lukittautuivat vaihteeksi Mitoon, tuohon kodittomaan, josta Drew ei tiennyt melkein mitään. "Voisitko kertoa muuten vähän itsestäsi? Me kun emme oikeastaan ole kunnolla tutustuneet." Drew kysyi katsoen edelleen toista rauhallisuutta säkenöivin silminsä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 18, 2007 22:59:44 GMT 3
"Kaikkialla on jumalia, kun katsoo tarpeeksi", Mito vastasi kohottamatta katsettaan sormistaan. "Toisen näkyvät paremmin kuin toiset, mutta aina niitä on. Ne tulevat kun niihin uskoo, tai pääsevät pois kun joku potkaisee kiven pois kolon edestä. Toisinaan ne ovat hyvä ja toisinaan huono asia, mutta koskaan ei kannata ärsyttää." "Ei taida olla mitään kerrottavaa", mies vastasi ilmeisen välinpitämättömästi. "Jossain synnyin, tänne päädyin, syön mitä saan ja koetan pysyä poissa väärien ihmisten tieltä. Ehkäpä jossakin vaiheessa lähden täältä, jos satun elämään niin pitkään." Sitten tämä otti koskemattoman keiton toiselta ja alkoi kallistaa kattilaa suullaan. Ilmeisesti tätä ei paljoa hetkauttanut, vaikka kyseessä olikin jo hieman mätää ja homeista.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 19, 2007 20:08:11 GMT 3
Katse kääntyi taas sateeseen ja Drew kuunteli tarkasti toisen sanat. "Väärien ihmisten? Olenko minä sellainen väärä ihminen?" Drew kysyi ja piti katseensa edelleen sateessa. Sitten yhtäkkiä tämä nuori noita paukautti: "Menen ulos, tuletko mukaan, vai menenkö yksin?" Drew osasi olla päättäväinen halutessaan, ja tämä oli juuri sellainen tilanne, kuin sitä olisi tarvittu ehkä hiukan vähemmän. Mutta mitä kukaan omalle luonteelleen voi. Syyttäköön Drewin edesmenneitä vanhempia geeneistä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 19, 2007 20:21:42 GMT 3
"Et, koska minä en yritä pysyä poissa tieltäsi", Mito vastasi vähintään yhtä välinpitämättömästi kuin äskenkin. Tämä oli tietenkin tarkoittanut lähinnä sellaisia henkilöitä, kuin esimerkiksi lainvalvojat tai muuten vain vaaralliset. Tyttö ei selvästikään ollut yksi niistä. "En usko, jään tänne. Jos haluat yöpyä täällä, tule takaisin kohtapuoliin", Mito sanoi, kaapien sormella keitonjämiä kattilasta. Mies vaikutti loppujen lopuksi olevan melko maanläheinen, vaikka saattoikin välistä puhua aivan kelpoisasti.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 19, 2007 20:42:38 GMT 3
Drew nyökkäsi toiselle vastaukseksi. Hän todella yöpyisi sisätiloissa, oli sisätilat sitten missä kunnossa tahansa. Hiljaisesti tyttö lähti kohti kaltereita ja otti ne pois tieltä. Sitten tämä kömpi ulos siitä kapeahkosta raosta, josta kuitenkin tyttö mahtui leikiten.
Sade alkoi saman tien piiskoa tyttöä, mutta se ei Drewiä haitannut. Hän lähti kävelemään kohti keskustaa. Hänen piti miettiä, miettiä tätä päivää ja uutisia, joita hän oli kuullut. Sitten hän muisti sen tappaja-ilmoituksen. Askeleet pysähtyivät ja niistä jäi outo kaiku. Kulmat mutristuivat selkeästi miettiliäinä ja Drew kääntyili puolelta toiselle, katsoen valppaana joka suuntaan. Toivottavasti... toivottavasti mitään ei tapahtuisi. Mutta Drew ei voinut ennustaa tulevaa, ei, vaikka miten olisikin halunnut.
|
|
|
Post by submarine on Mar 19, 2007 21:08:55 GMT 3
Tytön poistuttua Mito nousi, asteli kaltereiden luokse ja kohotti ne takaisin paikalleen. Sitten tämä meni takaisin pimeään istumaan. Toi jonkinlaista lohtua istua yksin pimeässä, sillä silloin ei nähnyt mitään, eikä tuntenut mitään. Silloin oli kaiken ulkopuolella. Hän jäi hiljaa paikalleen, sulkien silmänsä ja odottaen. Rotta vikisi jossakin nurkassa ja alkoi syödä mätää rättiä.
Juuri kukaan ei tosiaan ollut enää ulkona tässä ilmassa, Mito oli ollut oikeassa pohtiessaan, että kodittomatkin löytäisivät jonkin paikan. Kenties hekin olivat huomanneet hylättyjä kellareita tai vaikkapa ladon jossakin. Mutta joku vaikutti silti olevan ulkona, vaikka olikin mahdotonta sanoa kuka. Pitkä henkilö, sen näki, mutta ei muuta. Tämä seisoi jossakin aivan näkökentän rajamailla, mahdollisesti keskellä aukiota, lukien varmaankin ilmoitusta. Sade kuitenkin teki kaikesta melkein mahdotonta erottaa.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 19, 2007 21:32:41 GMT 3
Drew pysähtyi lähelle ilmoitustaulua ja saattoi erottaa jonkin hahmon katsomassa sitä. Pituutta olennolla kyllä oli, muuta ei Drew erottanutkaan. Nuori tyttö lähti hiljaisin askelin kävelemään kohti toista. Askeleet olivat siis hiljaiset, mutta myös epävarmat ja pelokkaat. "Anteeksi, mutta kuka olette?" Drew kysyi hiukan epävarmalla äänellä joutuen välillä aina katkomaan puhettaan, ettei alkoisi taas änkyttämään. Se ei olisi varmaankaan kivaa tuon tuntemattoman, eikä taatustikaan Drewin itsensä, mielestä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 19, 2007 21:51:53 GMT 3
Heti, kun hahmo kuuli kysymyksen, se vilkaisi vain yhden ainoan kerran säikähteneenä tyttöä ja ryntäsi sitten pois. Siinä oli jotakin... väärää. Oli vaikea sanoa, johtuiko se sateesta, mutta jotenkin siitä ei erottunut mitään piirteitä, kuin siitä olisi lähtenyt pimeyttä joka peitti sen. Se näytti hetken aivan yhtä epäselvältä kuin kaukaakin. Ja sitten se jo oli poissa, juoksemassa jonnekin nopeammin kuin kukaan ehtisi seurata. Ja samaan aikaan, erään kujan suojista toisella puolella aukiota, kurkisti toinen hahmo. Se ei ollut samalla tavalla piirteetön, mutta siinäkin oli jotakin hyvin väärää, jotakin epäinhimillistä. Ja sitten sekin poistui, katosi varjoihin.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 19, 2007 22:10:25 GMT 3
Drewin ilme oli yhtäaikaa hämmästynyt ja samalla myöskin tavallaan helpottunut. Toinen lähti, ei ollut pelättävää. Toinen lähti, mutta miksi? 'Olisit odottanut...', Drew ajatteli hiljaa mielessään eikä hän huomannut toista hahmoa, joka kurkisti kujan suojista. Tuhahtaen hiljaa Drew jäi seisomaan hiljaa paikoilleen, odottaen jotain tapahtuvan. Hän tavallaan halusi jotain tapahtuvan, mutta sitten toisaalta hän vain halusi antaa ajan kulua ja huuhtoutua pois tuon mustesateen kautta. Jumalat... he voisivat auttaa tekemään tästä maailmasta paremman paikan asua.
|
|
|
Post by submarine on Mar 19, 2007 23:09:09 GMT 3
Mito odotti yhä pimeässä, kuunnellen kuinka sade iski kiveä vasten, kuinka rotat vikisivät nurkissa, kuinka vesipisara toisensa perään tippui vuotavasta katosta, kuinka elämä liikkui kuolleen ja mädän ympärillä. Häntä se ei inhottanut, ei haju eikä kosteus. Tämä oli hänen oma paikkansa, hänen oma valtakuntansa. Se oli lohduttavaa, että hänelläkin oli paikkansa. Tämä oli hänen tilansa, jonne kukaan muu ei tulisi, ellei hän itse sitä haluaisi. Hän hymyili ajatukselleen, vaikkei kukaan ollut näkemässä sitä. Mutta sitten joku tunkeutui hänen tilaansa, joku jonka ei olisi kuulunut olla siellä. Tämä ei tullut mitenkään, yhdessä hetkessä ei ollut ja sitten vain oli. Hitaasti Mito avasi silmänsä, katsoi tulijaa.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 20, 2007 16:14:03 GMT 3
Nuori tyttö senkuin vain odotti ja odotti. Aikaa kului, varmaankin jotain vähintään 12 minuuttia. Sitten Drew alkoi jo tuntea halua sinne paikkaan, josta oli lähtenytkin. Olisi se kuitenkin parempi, kuin vain seistä täällä ulkona. Hitaasti askeleet kävivät kohti niitä rautaisia kaltereita. Matkaa oli kuitenkin paljon, eikä Drew kovin nopeasti pääsisi perille likomärillä kengillään.
Kuitenkin, siinä sitten oltiin. Kalterit näkyivät Drewin verkkokalvolla selkeästi, eihän matkaa ollut kuin vain alle metri. "Mito... tulisin sisälle, saanko tulla?", Drew sanoi hiljaisella äänellä, mutta kuitenkin niin että kaikki sisällä olijat sen kuulisivat.
|
|