|
Post by submarine on May 15, 2006 18:45:52 GMT 3
//Spyrreä odotellaan.// Alkoi olla keskipäivä, aurinko paistoi jokseenkin Myrkoksen yllä, vaikkei kuitenkaan vaikuttanut edes yrittävän kunnolla. Parempiakin päiviä oli nähty, vaikka monille tämäkin kelpasi. Tietenkin aurinko olisi voinut paistaa kirkkaammin, tai ilma olisi voinut olla lämpimämpää, tai elämä yksinkertaisesti helpompaa, mutta moni alistui keskinkertaiseen säähän. Pääkadulla väki vetäytyi epätavallisen näyn tieltä molemmille reunoille, katua pitkin oli nimittäin tulossa kaikkea muuta kuin tavallinen ratsujoukko. Moni ei pitänyt rottakansasta, rialeista. Kovinkaan moni ei pitänyt yhdeksästä rialista samassa paikassa. Eikä kukaan vaikuttanyt edes haluavansa esittää pitävänsä yhdeksästä hevosen kokoisesta rotasta, jolla rialit ratsastivat. Tosin ratsujoukko ei vaikuttanut haluavankaan sitä, kunhan liikkui eteenpäin. Jos olisi katsonut tarkemmin, olisi näissä voinut huomata eroja tavallisiin, paikallisiin rialeihin. Ensinnäkin jokaisen varusteet, niin pitkävartinen ase, haarniska, ratsujen panssarit kuin lyhyempikin ase, olivat paljon parempaa tekoa kuin yleensä oli nähty, niin rialeilla kuin suurimmalla osalla muistakaan. Toiseksi ne eivät käyttäytyneet samalla tavalla aggressiivisen passiivisesti vaan tavallisen passiivisesti, ei odottaen repiä kurkun auki jokaiselta liian lähelle astuvalta. Ei se silti kannustanut ihmisiä astelemaan kahta metriä lähempää rottia, joiden etuhampaat olivat kyynärvarren mittaiset. Hersein ei tarvinnut komentaa rottaansa turhan paljoa joukon kärjessä, eläin ei kuitenkaan yrittänyt tehdä mitään omistajansa tahtoa vastaan. Se antoikin hänelle vapaat kädet ohjaksista, kuten muillekin kahdeksalle. Ohimennen hän pohti tilannetta. He olivat nyt matkanneet reilumman aikaa tämän Myrkmeren alueen sisäpuolella, lähinnä tutkien syrjäisempää seutua. Mutta nyt alkoivat muonavarat loppua, eikä metsästäminen näillä seuduilla ollut yhtä helppoa kuin kotona. Joten oli parempi tulla kylään ja hankkia tavaraa. Seurue teki matkaa ilman suurempia kiireitä. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen ratsastajat pysähtyivät majatalon edustalle. Täältä voisi ainakin ostaa täksi päiväksi ruokaa ja huoneen. Hersei oli suhteellisen tyytyväinen, kuivamuonan syönti ei ollut mikään erityinen nautinto. Nyt saisi sentään tuoreampaa ruokaa. "Laskeudutaan", hän huusi omalla kielellään, josta kyläläiset eivät luonnollisesti saaneet mitään selkoa, "Kaivakaa rahat esille niin pääsemme syömään." Vastaukseksi muodostui hiljaisuus. Jos maahan ehtinyt Hersei vilkaisi muita rialeita. Yksikään ei tehnyt muuta kuin tuijotti. "Pitikö meillä olla rahaa?" kuului lopulta kysymys. "Eikö sinulla ole rahaa?" Rialkomentaja jäi hetkeksi tuijottamaan, samanlaisella hiljaisuudella. Lopulta hän vastasi takaisin: "Jos ei minulla ole, eikä teillä ole niin meille ei annettu rahaa." Nyt kun hän oikein alkoi asiaa ajatella, niin rahaa ei varmaankaan oltu tosiaan edes annettu, saati sitten pyydetty. Loistavaa, ilman rahaa, ellei sitten laskettu mukaan kolmikulmaisia kuparinpaloja, joka heillä kävi aivan hyvin rahasta. Sitä valuuttaa heillä oli, mutta tuskinpa ketään suuremmin kiinnostaisi. "No sitten ei auta muu kuin hankkia rahaa", Hersei totesi pohdittuaan hetken ja kiskoi kypäränsä päästään. Muut eivät oikein näyttäneet pääsevän ajatukseen kiinni, vaikka alkoivatkin laskeutua komentajansa esimerkin mukaan. "Kyllä te tätä olette armeijassakin tehneet, jos rahasta oli pulaa", hän lisäsi, "lisätään siihen muutama esitys, niin saamme varmasti kasaan ruokarahat." Pian oli oli aukiolle vähän matkan päähän muodostettu jo hyvänkokoinen alue, jota ratsurotat reunustivat. Alueen sisällä jokainen antoi eliittijoukkojen taidonnäytteitä, käyttäen hyväkseen lähinnä omenoita ja vastaavaa, jota oli sattunut löytymään muonavaroista. Heidän kaksi mestarijousiampujaansa osoittivat taitojaan niiden koko komeudessa, kahden muun avustamana. Kyseiset kaksi heittivät molemmat omenan improvisoidun, lankusta tehdyn maalitaulun ohitse. Samaan aikaan jouset lauloivat ja nuolet iskivät hedelmät tauluun, peräti aivan keskelle. Tämä oli melkoinen suoritus, ottaen huomioon kahdenkymmenen metrin välin. Katsojat osoittivat jonkinasteista suosiota, ja joitain kolikoitakin tiputettiin siihen tarkoitukseen olevaan kuppiin. Samaan aikaan kaksi paria osoitti osaamistaan lähitaistelussa, antaen näytösesityksiä ja tehden aseillaan kaikkein parhaita manööverejään. Tälläkin puolella kolikoita tipahteli hiljalleen kuppiin, vaikka määrä alkoikin pikkuhiljaa nousta. Puolisen tuntia myöhemmin rahamäärä alkoi olla jo hyväksyttävä, Hersei kaatui kupit yhteen isompaan ja aikoi aloittaa niiden summittaisen laskemisen. Yhtäkkiä hänen joukkonsa aivan varmasti villein, ja vähiten komentajaansa tämän arvon asemasta kunnioittava rial, Lekto, tarttui kuppiin erittäin nopealla liikkeella ja kohotti sen kaikkien nähtäväksi. "Lahemmas, lahemmas! Te naette taman kupin, eiko! Voittakaa tama soturi taisteluusa, niin se on teidan! Rahanne naita vastaan! Antaa tulla!" hän huusi, solkaten itselleen vierasta kieltä paljon Herseitäkin huonommin. Rialkomentaja vannoi, ettei olisi koskaan ottanut Lektoa mukaan, ellei tämän taito taistelussa olisi korvannut näitä hyvin suuria puutteita luonteessa. Mutta toisaalta, kaksinkertaisin varoin pääsisi hyvin paljon helpommalla, kuin ehkäpä juuri kelpaavin. Hän kohottautui ja alkoi poistamaan niitä vähiä panssareitaan, joita piti tavallisessa tilanteessa päällä, metallista olisi vain haittaa muualla kuin taistelutantereella, jossa ei ehtinyt torjua kaikkea. Riisuttuaan panssarin, jättäen vain sinisen tunikan ylleen, hän vyötti uudelleen miekkansa ja jäi odottamaan. "Se joka ensiksi saa verta esiin, voittaa!", Lekto huusi villisti ja puisteli rahakippoa. Hersei jäi odottamaan ensimmäistä haastajaa, monet vaikuttivat halukkailta yrittämään. //Jotenkuten onnistunut kuva hahmostani, anteeksi koko: i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/skannaa0001WinCE.jpg //
|
|
|
Post by spyrre on May 16, 2006 20:43:12 GMT 3
((Täällä olemme. =) Voisin kokeilla pitkästä aikaa josko osaan vielä pelata toisella kissa-otuksellani, vaikka kyseinen tapaus ei koskaan hirvittävän yleisessä käytössä ole ollutkaan... Hahmokuvaus on työn alla ja ilmaantuu todennäköisesti listaan heti kun saan aikaiseksi. Kuvia tosin taisi löytyä muutama Galleria-osiosta.))
*Se kummallinen jyrsijöistä koostuva karavaani kiinnitti tosiaan melkoisesti huomiota keskellä tuon kyläsen katua. Suurten ratsurottien lähestyessä ihmiset ja muut tiellä käyskentelevät olennot vetäytyivät nopeasti noiden jaloista katua reunustavien talojen seinustoille, silmäillen ohi kulkevia olentoja enemmän tai vähemmän myrtyneesti sekä epäluuloisesti. Kokemukset näistä olennoista ilmeisesti eivät olleet niitä parhaita mahdollisia, yleensähän rialit tuppasivat olemaan hiukan... epämiellyttäviä, mutta kukaan ei kuitenkaan uskaltautunut sanomaan ääneen mitään noin monen aseistautuneen rotan läsnä ollessa, ellei pientä väen joukosta kuuluvaa kuiskuttelua laskettu. Kun rialit eivät kuitenkaan näyttäneet tekevän mitään uhkaavaa tai häiriötä aiheuttavaa, jatkoivat kyläläiset puuhiaan mitä nyt silloin tällöin vilkaisivat varmuuden vuoksi olkapäänsä ylitse ratsukoiden suuntaan.
Noista epäluuloisista silmäyksistä huolimatta ei rialeiden järjestämältä esitykseltä puuttunut kiinnostuneita katsojia. Pian rottien aloittaessa taitojensa esittelyn alkoi paikalle kerääntyä jos jonkinlaista uteliasta kaduntallaajaa, myöskin eräs kummallinen, mustahiuksinen nuorukainen. Suurinpiirtein ihmismäisestä ulkomuodostaan huolimatta tuo taisi erottua joukosta melkoisesti jos joku vaivautui tarkastelemaan nuhruista reppua sekä viittaa olkapäällään rennosti kanniskelevaa mustatukkaa hiukankaan tarkemmin. Ensimmäisinä silmään todennäköisesti pistivät mustien hiusten seasta pilkistävät suipot, kissamaiset korvat, sitten kiiluvan kellanvihreät viirusilmät jotka katselivat esitystä varsin kiinnostuneena pörröisten etuhiusten alta, eikä huomiolta varmaankaan välttynyt tuo hiipparin perässä heilahteleva mustaturkkinen häntäkään. Ilmeisesti se ei ollut paikallisia, saaden muutamia kummeksuvia katseita lähellä seisoskelevilta ihmisiltä vaikka suurin osa keskittyikin rottien taituroinnin seuraamiseen.* "Aika hyvin." *Nuorukainen totesi itsekseen pyöritellen sormissaan melkein tyhjää pulloa paikallista mansikkasiideriä, jota tuo oli ilmeisesti hörppinyt hiukkasen jo näin hyvissä ajoin päivästä, kunnes rahatilanne oli käynyt hankalaksi. Mokomakin.
Siihen sekin oli kuitenkin pysähtynyt katsomaan muiden muassa tuota esitystä. Yhden rotista kohottaessa kupillisen rahaa näkyville ja kuuluttaessa nyt alkamassa olevan ilmeisesti jonkinlaisen kilpailun, kohosi myös vasen, pystysuoran kapean arven halkoma tumma kulmakarva kiinnostuneena kissamaisen nuorukaisen vilkaistessa ympärilleen nähdäkseen mahdolliset ehdokkaat. No, kieltämättä hänenkin rahansa olivat päässeet melkoisen loppuun eikä pieni lisä tietenkään olisi pahitteeksi, mutta ainakin näin aluksi olisi parempi katsoa mitä odotettavissa olisi. Tiedä häntä olisiko hänellä ollut edes varaa maksaa tuota osallistumismaksua, mutta ainakin tästä todennäköisesti tulisi kiinnostavaa katsottavaa jos ei muuta. Pörröinen häntä heilahti laiskasti puolelta toiselle nuorukaisen nojautuessa kissankorviaan höristäen läheisen talon seinään katselemaan ja hörppimään siidenrinloppujaan.*
|
|
|
Post by submarine on May 16, 2006 21:04:34 GMT 3
//Selvä. Kuva on muuten seremoniallinen, miekka vyötetty väärälle puolelle, lähes täysi panssarointi, peitsi jalalla kulkiessa. Tosiasiassa Hersei ei juuri koskaan liiku noin suuren metallimäärän kanssa, miekkakin on toisella puolella. Just so you know."
Vaikka Hersei ei siitä pitänyytkään, hänen oli pakko myöntää jotakin nyt: hän oli eliitin eliittiä, itsensä Rautahännän kouluttama, syntymästä asti. Hän oli ollut sodassa, seisonut vastustajiensa ruumiiden yllä ja puolustanut sotaherraansa raivokkaasti. Ja suurin osa vastustajista oli lähinnä pelkkiä keskivertoja sotilaanalkuja, talonpoikia, metsästäjiä. Vastustajaa ei saisi aliarvioida koskaan, mutta hän tiesi voittavansa suurimman osan jo vedossa. Se oli tosiasia, mutta ei hän silti alkaisi ylivarmaksi.
Ensimmäinen oli, eikä suureksikaan yllätykseksi, lihaksikas köriläs kirveen kanssa. Oli lähes tosiasia, että suuret tyypit yrittivät joko ensiksi tai viimeiseksi. Mies rusautti niveliään niin että kuului, ja heitti nahkaisen rahapussin maahan. "Ja ensimmainen!" Lekto huusi. Hersei otti asennon, laski kätensä miekankahvalle ja jäi odottamaan. Mies näytti olevan hiukan hämillään siitä, ettei vastustaja vetänyt, mutta antoi asian olla ja kohotti kirveen kahden käden otteeseen. Karjaisten hän kiskaisi aseen taakse ja eteen, selvästi välittämättä.
Liike oli käsittämättömän nopea, sitä vielä rinnasti miehen kömpelö liikkuminen. Kirveen osuessa maahan rial oli tämän takana, miekka edessään. Nopealla heilautuksella hän siivosi sen verestä. Samaan aikaan mies alkoi tajuta, että hänen vasen kylkensä oli rinnasta selkään auki, ei tappavasti mutta kipeästi kuitenkin. Hiukkasen aikaa selviteltyään itselleen, että oli todella saanut osuman, vieläpä vastustajan käyttäessä hyväkseen tämän oman aseen aiheuttamaa näköestettä, mies asteli epävarmasti pois. Hersei työnsi miekan takaisin huotraansa.
Samaan aikaan Lekto keräsi rahapussin ja tyhjensi senkin kulhoon, pinta nousi jonkin verran. "Lisaa vain! Kaikki rahamaarat kelpaavat! Antaa tulla vain, ei ole paljoa havittavaa!" Muutama näytti epävarmalta, mutta moni oli sitä mieltä, että olisi parempi kuin mies, eikä mikään nopea veto voisi hämätä heitä samaan tapaan.
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2006 13:23:53 GMT 3
((Pahoittelen, aivot olivat hiukan tiltissä eilen... Yritän tällä kertaa saada aikaiseksi lukemisen arvoisen vuoron. =P ))
*Kukaan ei ollut yllättynyt valtavan, partaisen miehenkörilään saapastellessa itsevarmasti etunenässä haastamaan panssaroitua rottaa. Seinään nojaileva nuorukainen virnisti itsekseen aavistaen jo ettei kömpelön näköisellä miehellä todennäköisesti olisi minkäänlaista mahdollisuutta pienempää, ja varmaankin ketterämpää rialia vastaan. Köriläällä olisi todennäköisesti voimia vaikka muille jakaa ja painavalla kirveellä saattaisi pystyä halkaisemaan vaikka hevosen jos niin ilkeälle päälle sattuisi, mutta ongelmana oli että voimakkaimmastakaan aseesta ei ollut iloa kenellekään jos sillä ei osuisi maaliinsa. Noin kookkaalla kirveellä olisi varmasti rajoituksensa, eikä sellaisella voisi tehdä kovinkaan monimutkaisia tai nopeita hyökkäyksiä.
Haastajan ensimmäinen, ja viimeiseksi jäävä hyökkäys osoitti arvion oikeaksi: mies kohotti karjaisten kirveensä päänsä päälle ilman minkäänlaista merkkiä puolustuksesta huitaisten sitten aseen suoraan alas kaaressa, jonka reitin sokeakin osaisi ennustaa jo liikkeen alkuvaiheessa. Kirveen jysähtäessä voimalla katuun pirstoen muutamia halkeamia kivetykseen rial oli jo miehen takana ja viiltänyt mennessään mukavan raappaman tuon kylkeen ennen kuin haastaja oli edes tajunnut ettei ollut osunut lähellekään kohdettaan. Kissankorvainen olento pudisti hiukan päätään kohottaen pullon sivistymättömästi huulilleen ja juoden siiderinsä loppuun ennen kuin siirsi viirusilmiensä katseen takaisin taistelutantereeseen sormeillen pohdiskelevana pitkiä hiuksiaan, jotka oli kiinnitetty metallisilla helmillä palmikoille korvien eteen. Taakse päin kohden takaraivoa mentäessä hiukset lyhenivät kuitenkin jyrkästi, ollen lähinnä vain mustaa pörröä takaraivon kohdalla.
Hän seisoi vielä hetken paikallaan häntäänsä heilutellen seuraten vielä parin seuraavan haastajan todennäköisesti pikaista tappiota, ennen kuin kohautti olkapäitään laskien pullon kädestään kadulle. Olisi pitänyt pistää pystyyn vedonlyönti haasteiden alkaessa, hän pohti itsekseen, poimien vyöltään laihan rahapussinsa lähtiessään saapastelemaan hiljakseen kohden "taisteluareenaa". Pussia ravistettiin ohimennen arvioivasti, kissan huokaistessa sitten itsekseen hidastamatta kuitenkaan vauhtiaan. Totta, eipä hänellä paljoakaan menetettävää ollut, vaikka rottasoturi vaikuttikin varsin taitavalta ja hankalalta voitettavalta pitkine miekkoineen. No, tietysti nuorukaisesta häviön tapauksessa tulisi vielä köyhempi kuin hän tällä hetkellä oli, mutta lienikö tuo oikeastaan menetys, hän joutuisi todennäköisesti etsimään kuitenkin jonkinlaisia pieniä hanttihommia täältä kylästä rahatilanteensa kohentamiseksi... ja sinänsä tällainen ottelu tuntui paljon kiinnostavammalta kuin likaisten astioiden tiskaus läheisessä majatalossa. Voi olla että se nuorukaisen nauttima pieni määrä siideriä oli saanut sen myös hiukan normaalia alttiimmaksi ajoittaiselle yllytyshulluudelle, mutta miten vain, tulos oli se, että kissamainen olento löysi pian itsensä ottelualueen reunamilta ojentamassa laihaa rahapussiaan pantteja keräävälle rialille.*
"Riittääkö? Tämän enempää minulla ei ole." *Se pahoitteli haroen lyhyttä takatukkaansa pitkävartiseen nahkahansikkaaseen verhotulla kädellään ja kääntyi sitten silmäilemään vastustajaansa arvioivasti laskiessaan olkapäällään kanniskelemiaan vähiä tavaroita maahan pois tieltä. Nuorukaisella ei näkynyt olevan oikeastaan minkäänlaista panssarointia, ainoastaan nuo hansikkaansa päivettyneitä käsiä ja käsivarsia suojaamassa ja ainoat aseetkin näyttivät olevan vyöllä riippuvassa kummallisessa kotelossa oleva heittoterä sekä pitkä, kaarevateräinen tikari, jonka tuo poimikin nyt sormiinsa vihreiden kissansilmien katse hiukan epäröivänä rialin huomattavasti pidemmässä miekassa. Perääntyä se ei kuitenkaan enää aikonut, kaipa se epäili pystyvänsä kenties pääsemään miekan pidemmän kantaman ohitse lähietäisyydelle, jossa hänen lyhyemmällä tikarillaan olisi etulyöntiasema. Hankalalta vaikutti, mutta eihän sitä tiennyt ennen kuin yritti, vai mitä? Kissankorvainen nuorukainen oli rakenteeltaan varsin jäntevä ja näin ollen todennäköisesti myöskin vikkelä liikkeissään, vaatetus oli todennäköisesti tuon takia pidetty mahdollisimman kevyenä. Jäykähköstä kankaasta ommellut tummat housut ja hihaton vihertävä kangaspaita eivät paljoa iskuilta suojanneet, mutta eivät myöskään hidastaneet liikkeitä panssarin tapaan. Tuskin tuo kuitenkaan mikään varsinainen soturi ollut kuitenkaan ihan vain nuoresta iästäänkin johtuen, todennäköisesti vain rahaton vaeltelija, metsästäjä taikka vastaava.*
|
|
|
Post by submarine on May 17, 2006 16:39:43 GMT 3
//Son muuten peitsi siinä kuvassa se iso, miekan voi ehkäpä huomata vyöltä. Se miekka on siis melko paksuteräinen katana.//
Lekto ei näyttänyt paljoa välittävän tulevan rahan määrästä, huitoi vain kädellään kaikkia vähintään yrittämään. Ilmeisesti hän uskoi komentajansa voittavan kevyesti kenet tahansa näistä paikallaolijoista. Rahakulho näytti pomppivan kahden jousen varassa rialin käsissä. Nopeasti kehä sulkeutui uuden haastajan takana. Muutama näytti olevan sitä mieltä, että mieluummin hankki rahaa muuten kuin saamalla selkäänsä, ja alkoi lyödä vetoa voittajan puolesta. Ottaen huomioon, että rial oli todistanut olevansa soturi, ja vastassa oli vain sattumanvarainen nuorukainen, muodostui melko yksimielinen joukko, eikä uhkapeli oikein ottanut toimiakseen kaikkien paitsi muutaman äänestäessä toista, kun jopa vedonlyönnin aloittaja oli hänen kantillaan.
Hersei punnitsi hetken nuorukaista. Nopeampaa tyyppiä, ei soturin tavallista kurinalaisuutta. Mahdollinen katutappelija, eronnut sotilas tai veteraani, joka ei pitänyt käyttäytymistä tärkeänä. Ottaen huomioon iän hän arveli kahden ensimmäisen olevan lähempänä totuutta. Mutta se ei ollut syy alkaa varomattomaksi. Hän laski kätensä miekalleen, päästäen terää peukalollaan esiin hiukan. Sanomatta sanaakaan hän jäi odottamaan uuden vastustajansa aloitetta.
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2006 18:43:48 GMT 3
((Hups, katsoin sitä suurta asetta kuvassa miekaksi, nyt huomaan sen huotran tuossa vyöllä. ^^; No, tiedä häntä onko hahmoni mahdollisuudet silti paljoakaan paremmat.))
*Mustahiuksinen nuorukainen vilkaisi ympärilleen väkijoukon sulkeutuessa hänen takanaan jättäen kaksi ottelijaa keskelleen, heilautti sitten häntäänsä päättäväisesti ja astui peremmälle taistelualuetta. Kellertävät kissansilmät mittailivat hiukan lyhyempää taisteluun valmistautuvaa rialia hänen pysähtyessään kuitenkin uudestaan turvallisen välimatkan päähän. Tikari, jonka kahva oli koristeltu kissanpään muotoiseksi oli jo poimittu vyöltä toisen hansikoidun käden laskeutuessa koskettamaan heittoterän koteloa, mutta epäröi sitten ennen kuin siirtyi muualle jättäen terän paikalleen. Voisi olla hiukan epäreilua, puhumattakaan vaarallisesta käyttää tuota kyseista asetta varsinkin näin väkijoukon keskellä, nuorukainen arveli ja päätti tyytyä tikariinsa vaikka ei ollutkaan varma mahdollisuuksistaan tällä tavalla. Mutta kyllä hän asiansa osasi ainakin omasta mielestään, ehkä hän onnistuisi saamaan sen yhden tarvittavan verinaarmun rial-soturin nahkaan ennen kuin joutuisi itse viilletyksi. Näine ajatuksineen mustatukka nyökkäsi hiukan itsekseen, vei tikarin eteensä ja painui pieneen kumaraan valmius-asentoon.
Ottelijat silmäilivät hetken toisiaan arvioiden, sitten kissamaiset korvat luimistuivat hiukan väläyttäen vasempaa korvaa koristavaa sileää kultarengasta ja nuorukainen hyppäsi varoittamatta liikkeelle. Hän syöksyi lähemmäs vauhdilla mutta kuitenkin varuillaan rotan liikkeitä tarkkaillen, valmiina torjumaan tai väistämään vastustajan iskiessä, tämä ensimmäinen syöksy oli lähinnä jonkinlaista tunnustelua eikä se aivan miekan kantaman päähän tulisikaan ellei rial itse liikkuisi lähemmäs. Hänen täytyisi keksiä tapa päästä miekan kantaman ohitse pystyäkseen tekemään jotakin hyödyllistä tikareineen. Näin ollen mustatukka syöksyi lähemmäs, mutta perääntyi nopeasti turvallisen välimatkan päähän oikeastaan vauhtiaan paljoakaan hidastamatta nähdäkseen mitä rotta moiseen tekisi. Ehkä se ottaisi ja löisi ohitse, jolloin saattaisi olla mahdollista luikahtaa lähitaisteluun mokoman kanssa.*
|
|
|
Post by submarine on May 17, 2006 19:52:07 GMT 3
Hersei tutki vastustajansa liikkumista, vetämättä vielä. Huomasi hyvin nopeasti, että tämä ei tekisi samanlaisia virheitä kuin edellinen. Tämä vastustaja liikkui nopeasti, harkiten. Hän saattaisi kestää pidempään, ehkä jopa saada muutaman iskun alkuunsa. Tällaiset vastustajat yrittivät tavanomaisesti tehdä monimutkaisen kuvion, jossa vastustaja sekaantuisi, tai sitten iskeä tilaisuuden tullen. Täytyi vain lyödä läpi sellaisista suunnitelmista, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Vastustajansa yrittäessä jonkilaista harhautusta rial odotti, tietäen ettei tämä tekisi sellaista virhettä kuin ryntäisi suinpäin kohti. Tämän peräytyessä takaisinpäin hän totesi olleensa oikeassa. Samaan aikaan kun kissa perääntyi hän veti miekkansa esiin, muttei kuitenkaan lähtenyt hyökkäykseen lyönnillä. Sensijaan hän otti aseensa molempien käsien otteeseen ja kohotti sen kohti vastustajaansa. Tällä tavalla hän pystyisi helposti vastaamaan mihin tahansa hyökkäykseen. Tietäen, aseensa ollessa pitempi, pystyen torjumaan jokaisen kohtitulevan hyökkäyksen helposti hän lähti hallitulla vauhdilla, niin ettei osuisi harhaan, mutta niin että pakotti kuitenkin vastustajaansa liikeelle, ajamaan miekkaat terä edellä vastustajaansa kohti. Jos tämä iskisi vastaan, hän voisi yksinkertaisesti siirtää asettaan toisaalle, ja näin hänen vastustajansa olisi pakko liikkua poispäin. //Koska manööveri on vähän vaikea selittää, tein tämän uskomattoman taiteellisen kuvan selventämään.
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2006 20:54:56 GMT 3
((Taiteellinen havainnoillistus. Hui, taktikointia..))
*Rial ei mennyt lankaan eikä näyttänyt paljoakaan piittaavan nuorukaisen uhkaaviksi tarkoitetuista syöksähdyksistä. Sen sijaan rotta vain kohotti tyynesti miekkansa lähtien lähestymään ase edessään, valmiina varmasti iskemään siinä missä torjumaankin. Kissankorvainen kirosi mielessään ja perääntyikin uhkaavan terän tieltä heilutellen häntäänsä varuillaan. Hänkin tiedosti varsin selvästi pidemmän terän edut ja ehti tässä hetken kuluessa melkein katua päätöstään olla käyttämättä heittoteräänsä, mutta sihahti sitten turhautuneesti hampaidensa välistä, ja kaarsi perääntymisen sijaan hiukan sivulle päätyen kulkemaan ringin reunan suuntaisesti välttyen näin törmäämästä typerästi selkä edellä päin reunimmaisia katsojia.
Ainakin hän nyt toistaiseksi oli välttynyt joutumasta ahdistetuksi aivan selkä seinää vasten. Rotan käyttämä taistelutyyli oli jotakin aivan uutta suorasukaisempaan rähinään tottuneelle nuorukaiselle, mikä sai hänet hiukan varovaisemmalle kannalle vaikka hetki sitten nautittu siideri pyrkikin vielä harhauttamaan hiukkasen hänen keskittymiskykyään. Mutta luovuttaminen nyt heti alkuunsa ei tietenkään tullut kysymykseenkään. Saakeli, eihän tällainen kiertely saanut aikaiseksi yhtään mitään, tuo jupisi itsekseen, murahti turhautuneena väläyttäen hetkellisesti teräviä, petomaisia kulmahampaita, syöksähtäen sitten äkkiä hiukan takaisin sivullepäin. Kaipa tuolla tavalla pyrittiin pääsemään lähemmäs rialin sivustaa, josta olisi toivon mukaan helpompi luikahtaa lähemmäksi, vaikka joutuisikin väistämään tai torjumaan miekan terää. Niin kissamainen mustatukka ainakin suunnitteli, hyökätessään eteenpäin heti jalkojen koskettaessa maata. Tällä kertaa se ei pysähtynytkään turvallisen välimatkan päähän, vaikka pyrkikin hypähtämään hiukan jälleen sivusuunnassa rotan mahdollisia iskuja välttääkseen, mutta kovasti se ainakin oli pyrkimässä lähemmäs.*
|
|
|
Post by submarine on May 17, 2006 21:19:37 GMT 3
Vastustaja vältteli suoraa kontaktia, ainakin nyt. Odotetusti hän ei hyökännyt tietenkään suoraan, vaan etsi sopivaa paikkaa. Hersein miekka seurasi hellittämättä perässä, valmiina iskemään tai torjumaan heti. Kaiken aikaa hänen ruumiinsa pysyi rentona, kuten oli opetettu. Nopeus, joustava liikkuminen, ne olivat avaintekijöitä. Koskaan voiman ei tullut olla ainoa tekijä. Aina tuli pyrkiä miettimään keinoa, jolla saada etu vastustajansa yli. Tämän lyhyen hetken perusteellä hän oli nähnyt, ettei vastustaja ollut tottunut hänen tyyliinsä. Ymmärrettävää se olikin, juuri kukaan hengissä oleva ei ollut nähnyt Rautahäntä-irastombolaita, saati sitten mitään tombolaita. Se oli hänen kansansa kehittämä taistelutapa, jonka hallitsija pystyi voittamaan montakin vastustajaa samaan aikaan.
Seuraten tiukasti kissan liikkeitä hän antoi tämän päästä iskuetäisyydelle. Yhtäkkiä hän kohotti miekan suureen kaareen päänsä yli, kuin aikoisi iskeä rajusti alaspäin. Mutta, niin nopeasti että se hämäsi silmää, hän lähettikin miekkansa melkein maata viistänään iskuun takaa alakautta, tehden samalla liukuaskeleen. Isku oli lähes mahdotonta odottaa, ottaen huomioon että hän oli juuri kohottanut sen kuin teloittaja kirveensä, yhtäkkiä sitten jatkaenkin liikerataa, kääntäen miekan iskuun alhaaltapäin. Liukuessaan vielä eteenpäin samalla isku oli lähes mahdotonta torjua, koska vastustaja joutui kumartumaan rajusti ja näinollen rikkomaan tasapainonsa. Väistäminen olisi mahdollisempaa, mutta vaikeaa siltikin.
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2006 22:03:56 GMT 3
*Rotta päästi hyökkääjän epäilyttävän lähelle ennen kuin teki oikeastaan mitään asian suhteen. Nuorukainen alkoi olla melkoisen epäilevällä kannalla jo ennen kuin rial kohotti miekkansa kömpelön näköisesti päänsä päälle kuin valmistautuen iskemään samaan tapaan kuin kirvesmies aikaisemmin, viimeistään tuossa vaiheessa kissamainen olento alkoi haistaa melkoista palaneenkäryä. Hetkinen, ei kai varsin kokeneelta vaikuttanut soturi alentuisi noin alkeelliseen virheeseen? Tuntui melkein liiankin helpolta vain syöksyä lähemmäs ja väistää kömpelö isku ja viiltää tikarilla rialin unohdettua kaikki mahdollinen suojaus melkeinpä kokonaan, mutta juuri tuo helppous sai nuorukaisen epäröimään. Ehkä jopa omaksi onnekseen.
Jos kissa olisi hyökännyt eteenpäin niinkuin ensimmäinen ajatus olisi kehottanut, hän olisi todennäköisesti joutunut välittömästi yllättäen alhaalta päin iskevän miekan viiltelemäksi, ehkä vaarallisestikin. Rialin isku lähti niin nopeasti että nuorukainen ei oikeastaan ehtinyt kunnolla edes oivaltaa mistä oli kysymys, mutta se pieni epäröinti ja vauhdin hidastus rotan kohottaessa miekkaansa jättikin hänelle aavistuksen verran enemmän reagointiaikaa kuin hänellä muuten olisi ollut.
Se oli sitten eri asia oliko siitä mitään hyötyä. Kellanvihreät silmät havaitsivat miekan äkkiä välähtävän aivan eri suunnasta kuin äsken oli näyttänyt. Kissa älähti yllättyneesti ja yritti nopeasti kompuroida refleksinomaisesti kauemmaksi, mutta huonolta vaikutti, rial otti ja seurasi perässä. Aijai. Tikarista tuskin olisi tuota iskua torjumaan vaikka yrittänyt olisikin, ainoa mahdollisuus oli onnistua väistämään jotenkin... Mikä ei kyllä vaikuttanut enää kovinkaan todennäköiseltä, aivan vain iskun hölmistyttävän nopeuden ansiosta. Noh, ehkä poikaparkaa ei silvottaisi aivan henki-hieveriin..*
|
|
|
Post by submarine on May 18, 2006 16:37:39 GMT 3
Hersei antoi miekkansa kiitää sen hyvin lyhyen hetken, jonka aikana vastustaja yritti väistää. Mutta hän oli vieläpä ottanut askeleen lähemmäs, osuman välttäminen olisi vaatinut käsittämätöntä vauhtia, todellista reaktioaikaa oli ehkäpä korkeintaan sekunti, väistettävä matka lähemmäs metri mihin tahansa suuntaan. Tietäen osuvansa rial vaihtoi yllättäen jalansiojaan, vetäen miekan taakse. Seurauksena kissan kylkeen aukesi mitättömän pieni verijälki, joka olisi tosin voinut ollat, jos hän olisi sitä halunnut äsken, sisäelinten läpi kulkeva avohaava. Mutta nyt se vain palveli tarkoitustaan, tuoda verta esille.
Käyttäen hyväkseen miekkansa asentoa Hersei pysäytti liikeradan taaksepäin ja työnsi sen eteen niin, että miekan kärki oli vain reilun sentin päässä vastustajan kaulasta. Hänellä oli kokemusta katutaistelijoista, jotka eivät aina lopettaneet ajoissa. Tosin monikaan ei jatkanut, jos molemmat kuolisivat mahdollisesta hyökkäyksestä. Rialin puolustus oli nyt aivan auki, mutta mikään mahti maailmassa ei pystyisi väistämään miekkaa kaulaan näin läheltä. "Ja niin se on ohi", hän totesi, miekka pysyi hievahtamatta paikallaan.
Samaan aikaan joku muukin päätti tehdä jotakin. Lekton yllyttäessä väkeä eräs hahmo irtautui väkijoukosta vaikuttavalla nopeudella ja, ennenkuin hän ehti tajuta erään aikovan tehdä muutakin kuin osallistua, sysäsi rialin kauemmas ja repäisi kupin tämän käsistä. Hidastamatta hahmo kumosi kulhon pussiin ja ryntäsi poispäin. Lekto ei kuitenkaan ollut tosiaan aloittelija, vaikka toisinaan käyttäytyi kuin hölmö. Yhdellä ainoalla nopealla liikkeellä hän ole tarrannut molemmin käsin vyölleen kiinnitettyyn, pitkään sauvaan. Vetäessään sitä esiin paljastui, että välineen päähän oli kiinnitetty pitkä kettinki, joka liittyi lyhyttä viikatteen terää muistuttavaan päähän. Tottuneilla liikkeillä hän kohotti aseen, jota piti parhaana mahdollisena avoimen tilan maataisteluun, päänsä yläpuolelle ja pyöräytti ketjun liikeelle. Muutaman pyörähdyksen jälkeen se oli saavuttanut tarpeellisen nopeuden, ja hän syöksi sen kohti pakenijaa. Koko toimenpide oli vienyt niin lyhyen hetken, että tämä ei ollut ehtinyt monenkaan metrin päähän. Kettinki osui toiseen käteen, ja sen toimiessa akselina kiertyi hyvinkin pysyvästi paikalleen, terä jäi heilahtelemaan vapaasti ketjun päähän. Samaan aikaan, kun hahmo odottamatta kiskaistiin maahan, toinen ryntäsi tämän ohi ja sieppasi rahapussin. Saatuaan aseensa kiinni yhteen ei rial enää voinut tehdä sitä toiselle, ja saattoi vain katsoa. Toinen ampujista yritti hetken aikaa tähdätä, mutta joutui toteamaan miehen päässeen liian syvälle väkijoukkoon.
Hersei katsoi varkaan perään, vaikkei voinutkaan enää nähdä tätä. Sitten hän vilkaisi uudelleen vastustajaansa ja laski aseensa. "Sinä oletettavasti tunnet tämän kylän paremmin. Jos autat, saat rahasi takaisin."
|
|
|
Post by spyrre on May 18, 2006 18:40:32 GMT 3
((Hahmokuvaus löytyy muuten nyt listasta.))
*Vaikka lohdutuksekseen saattoi todeta kestäneen pidempään kuin edellinen haastaja jättiläiskirveineen, oli tämäkin ottelu mustatukan kannalta ohitse varsin nopeasti. Helpotus kai sekin ettei hän myöskään haljennut kahtia vaikka hetkellisesti siltä ikävästi näyttikin, mitä nyt tunsi vain pienen vihlaisun kyljessään. Kissanuorukainen räpytti silmiään ja vilkaisi alas nähden paitansa helman hiljakseen tummenevan pienen verivanan vaikutuksesta.* "Äääh... Saakeli." *Se sanoi varsin pettyneenä luimistaen korviaan ja laski jupisten tikarinsa. Syynä tosin ei välttämättä ollut rialin miekan kärki tuon kurkulla vaikka asetta silmättiinkin närkästyneeseen sävyyn, todennäköisesti olento vain ei ollut varsinaisesti riidanhaluinen ja ymmärsi kyllä hävinneensä jo ilman oikeastaan mahdollisuuttakaan lyödä takaisin. Katutappelijaksi häntä ei oikeastaan voinut sanoa, nuorukainen kun pyrki välttämään väkivaltaisia yhteenottoja jos moiseen vain oli mahdollisuus. Ilmeisesti hänkin oli ollut lähinnä rahan tarpeessa, kuten rial-joukkiokin.
Noita rahan tarpeessa olevia olioita näytti ikävä kyllä olevan paikalla enemmänkin, ja ne olivat valinneet hiukan epärehellisemmän toimintatavan rahakupin saamisen suhteen. Hyvä kun käynnissä ollut ottelu saatiin loppuun, niin pari pitkäkyntistä hyökkäsi väkijoukosta riistämään rialien esiintymisellään tienanneet kolikot ja pinkoi pakosalle minkä ehti. Kissamainen olento ehti kääntämään päätään juuri sopivasti takaansa kuuluneen metelin ansiosta nähdäkseen Lekton pysäyttäneen rahat kahmineen näpistelijän vain katsoakseen toisen mokoman nappaavan pussin ja vievän ne mukanaan. Oliko tuo nyt olevinaan hyvää käytöstä? Pörröiset korvat liikahtivat nuorukaisen vieressä olevat rotan puhuessa tuon kääntäessä kissansilmiensä katseen takaisin kilpakumppaniinsa, vilkaisten kuitenkin vielä nopeasti väkijoukkoon kadonneen tapauksen suuntaan. Häntä heilahti harkitsevasti. Jos asialle aikoi jotakin tehdä, se täytyisi tehdä nyt, paljoakaan aikaa sen kummemmalle pohdinnalle ei ollut... mutta toisaalta eipä nuorukainen sitä oikeastaan tarvinnutkaan.
Hän nyökkäsi ja sujautti tikarinsa takaisin vyölleen.* "Kiinni veti. Ei yhden pitkäkyntisen nappaamisen luulisi olevan kovin iso ongelma" *todettiin ehkä hiukan turhankin optimistisesti tuon sitten melkein ennen lauseensa loppumista kääntyessä ja ampaistessa suuntaan, jonne näpistelijän oli nähnyt pinkovan. Ohimennen se katsahti Lektoa ja tuon nappaamaa rikostoveria, mutta kohautti olkapäitään rynnäten ihmisjoukon sekaan. Olisihan napattu tyyppi saattanut kavaltaa kaverinsa pienen kovistelun jälkeen, mutta luultavasti toinen tapaus olisi siihen mennessä jo kaukana. Se täytyisi löytää nyt nopeasti, ennen kuin mokoma ehtisi luikahtaa piiloon jonnekin. Tosin ehkä se oli jo luikahtanut jos oli pahuksen nopea liikkeissään, mutta jos rikollinen oli vielä jossakin lähistöllä, nuorukainen uskoi löytävänsä pirulaisen ennemmin tai myöhemmin. Väkijoukko hidastaisi rikollistakin jonkin verran, mutta kissanuorukainen itse näytti liikkuvan yllättävän vikkelästi perässä vaikka tönäisikin vahingossa mennessään monia tielle sattunutta kyläläistä.*
|
|
|
Post by submarine on May 18, 2006 19:18:46 GMT 3
Hyvin nopeasti kahdeksan yhdeksästä rialista oli liikeessä, yhden jäädessä vahtimaan tavaroita. Ei tarvinnut antaa käskyjä, jotta nämä tiesivät lähteä perään. Joukko erosi kummasti, kun kahdeksan, joista monella oli panssaria ympärillään, rialia juoksi kohti ase esillä. Hersei oli nopein, haarniskansa puuttuessa, ja liikkui melkosella vauhdilla väkijoukon hajaantuessa. Hänen suunnitelmissaan ei tosiaankaan ollut päästää varasta pakenemaan. Ohittaessaan satunnaisen kujan hän väisti lähes vaistomaisesti sieltä lentävän nuolen, pysähtymättä kuitenkaan. Tällä ryövärillä oli siis apua... "Pelm! Kujalle!" hän huusi omalla, muille kansoille täysin tuntemattomalla kielellään käskyn. Vastaukseksi hänen takanaan juossut rial pysähtyi kujan eteen, vilkaisi sinne kerran ja rynnisti hyökkäykseen. Loput jatkoivat matkaansa. Hersei ei aikonut kadottaa varasta silmistään, vaikka joutuikin tarkkailemaan katua samalla. Väkijoukko alkoi jo harveta, suurimman osan ollessa ilmeisesti jossakin muualla.
|
|
|
Post by spyrre on May 19, 2006 14:17:35 GMT 3
*Niinpä tuo hurjan näköinen joukkio tungeksi vauhdilla tieltään pelästyneinä siirtyvien kyläläisten sekaan, ilmeisesti ensimmäiseksi liikkeelle lähtenyt nuorukainen ainakin toistaiseksi etunenässä. Kissa ei vilkaissut taakseen kuullessaan rialjoukon ryntäävän peräänsä, vaan pyrki pitämään pakenevan varkaan edes jollakin tavalla näköpiirissään. Rotat eivät tulleet kaukana perässä sen hän tiesi katsomattakin, ja onneksi nuorukainen ei mikään etana ollut itsekään. Pitkäkyntinen oli vain ikävä kyllä saanut jonkin verran välimatkaa aiheuttamansa yllätyksen ansiosta.
Nuorukainen ohitti tien varressa olevan kujan vauhdilla, mutta kuuli noin silmänräpäystä myöhemmin suhahduksen ja kalahduksen nuolen lentäessä rakennusten välistä aivan hänen perässään juoksevan rialin ohitse ja iskeytyessä katuun, rotan onneksi väistäessä ammuksen taitavasti. Hän hidasti vauhtiaan hiukan vilkaistakseen olkansa ylitse, mutta huomatessaan että asialle oli jo lähetetty eräs rialsotureista eikä kukaan ollut vahingoittunut, olento jatkoi juoksuaan antaen silmiensä kiertää nopeasti ympäristön. Vai oli liikkeellä oikein varasjoukkio? Kuka siis tiesi vaikka niitä olisi piilotellut kadunvarren rakennuksien lomassa enemmänkin.*
"Se tuntuu suuntaavan kylän reuna-alueille" *nuorukainen huomautti juostessaan todennäköisesti jo hänet tavoittaneelle rialille, olihan hän hetkellisesti jo hidastanut hiukan vauhtiaankin.* "Rakennuksia on siellä vähemmän mutta niin on asukkaitakin, ja osa taloista on tyhjillään. Ehkä se pyrkii piiloon jonnekin niistä, taikka sitten ulos kylästä paetakseen metsään." *Nooh, eipä hän itsekään ollut vielä kauaa tässä kyläpahasessa ehtinyt oleskella, mutta oli kyllä kierrellyt paikat lävitse ainakin alustavasti, mitä juuri saapuneet rialit eivät olleet ehtineet tekemään. Siksi mustatukka ilmeisesti arveli että tiedoista saattaisi olla jotakin apua, vaikka epäilikin että rikollinen pyrkisi pysyttelemään ainakin tähän hätään asutuksen rajojen sisäpuolella.... jos ei muuten, niin vain avoimen pelto-alueen vuoksi, joka olisi ylitettävä ennen kuin saavuttaisi edes metsän ensimmäiset puut. Aivan varma hän ei kyllä voinut olla, koska näpistelevä miekkonen rahapussukoineen oli tainnut jo onnistua etumatkansa turvin katoamaan ainakin hetkellisesti näköpiiristä rakennusten lomaan, ellei tämä ollut tarpeeksi tyhmä pinkoakseen vain suoraa katua eteenpäin minkä jaloistaan pääsi.*
|
|
|
Post by submarine on May 19, 2006 18:25:06 GMT 3
Jokin tässä koko tilanteessa häiritsi Herseitä. Hän ei voinut keskittyä kovinkaan paljoa juostessaan ja yrittäessään vielä tavoittaa ryöstäjää, mutta tämä oli silti outoa. Miksi noin suuri ryhmä olisi pelkästään suhteellisen pienen rahamäärän perässä? Ja eikö olisi helpompaa ryöstää varakkaita kauppiaita tai vastaavia, joita tässä maassa saattoi olla, kuin kokeneiden taistelijoiden joukkoa, jolla ei ollut rahaa kuin kokeneita sotureita juuri ja juuri ruokaan riittävien kolikoiden kanssa? Jotakin outoa tässä oli, raha ei voinut olla ainoa syy. Mutta jos ei se, niin mikä sitten?
"Jos hän piiloutuu, hänet lyödään hengiltä niille sijoilleen. Jos hän pakenee, saa hän juosta kunnes jalat katkeavat hänen altaan, jos pystyy." Hän ei päästäisi vaivalla hankittuja rahoja pakoon, se oli aivan varma. Mikään saastainen koira ei niitä veisi, jo aivan kunnian takia. Hän löisi maahan jokaisen vastustavan, aivan varmasti.
Toinen nuoli lensi kuin tyhjästä, Hersei välttyi osumalta ainoastaan tähtäyksen äkkipikaisuuden takia. Se iskeytyi maahan, iskeytyen kiveenkin. Joukolla ei tosiaankaan ollut aivan huonoa varustusta, ottaen huomioon tähän asti nähtyjen nuolien ja oletettavasti jousien laadun. Rahasta ei tosiaan voinut olla kyse. Rial joutui hidastamaan hetkeksi matkaansa, ja askelsi kaoottiselta näyttävästi mutkitellen seinää vasten. Kuten hän oli jo todennut, nuolet ammuttiin äkillisesti ja ilmeisen raivokkaasti, ottaen huomioon että toiset kaksi häntä kohti suunnattua eivät osuneet. Sensijaan jousirialin nuoli osui kohteeseensa ilman ongelmia, toisen seurasi pian perässä. Heidän varmistettuaan katon Hersei lähti uudelleen matkaan, vaikka tiesikin olevansa reilusti jäljessä. Joku todella halusi tappaa heidät...
|
|