|
Post by submarine on May 24, 2006 21:44:27 GMT 3
/Dun Dun DUUUN! Hersei heittää pelastusheiton kohtaloa vastaan! Luonnollinen 20, juustomainen väliintulo kolmannelta osapuolelta! Uraa!//
Hersei ei yksinkertaisesti pystynyt vastustamaan kovinkaan tehokkaasti päälle painavaa miestä. Hän pystyi korkeintaan hidastamaan miekkaa, mutta silti se laskeutui hitaasti ja varmasti. Se alkoi olla jo hänen päänsä sivulla, ja melkoisen pian se väistämättä uppoaisi hänen olkansa ja kaulansa välimaastoon. Hänen kätensäkin alkoivat väsyä, ei ollut juuri epäilyksiä lopputuloksesta. Ei hän pelännyt kuolemaansa, opetuksiensa mukaan miekkaan tarttuvan tuli suostua kuolemansa mahdollisuuteen, mutta silti hän sinnitteli vielä. Ei olisi oikein vain antaa periksi ja päästää miekkaa läpi. Joten hän painoi vastaan, kaikella voimallaan. Hänen ponnistaessaan äärimmilleen maailma alkoi sumentua, punaista usvaa. Hän saattoi tuntea miekan ihoaan vasten, kuinka se hiljalleen viilsi nahkaa. Kivusta ei kuitenkaan ollut väliä, enää hänen tuli vain työntää vastaan, ja kuolla lopulta.
Miekka hellitti, paino hänen yllään hellitti, rialin kädet hipaisivat tyhjää ja hän kaatui eteenpäin, onnistuen ottamaan käsillä vastaan jotenkuten. Kontallaan, näkökenttänsä seilatessa jossakin punaisen usvan tietämillä, hän saattoi juuri ja juuri nähdä miehen pitelevän kättään. Toljotettuaan vielä hetken hänen näkönsä selveni jopa niin, että nuolikin erottui. Se oli uponnut puoleen varteensa asti miehen olkaan, varsijousen nuoli. Vaikka hän ei voinutkaan nähdä taakseen, seisoi siinä, juuri ja juuri rialeiden takana, vanhanpuoleinen parrakas mies. Iästään huolimatta hänellä oli voimakas ruumiinrakenne, jota rintamapanssari vain vahvisti. Toisessa kädessään hän piteli laukaistua varsijousta, toinen lepäsi huotrassaan olevan lyhyen miekan kahvalla.
"Noniin, minä haluan vastauksia! Joku hullu päätti hyökätä suoraan vartijatupiin ja kolme miestä on kuollut, kolme lisää surkeassa kunnossa! Ja nyt täällä juoksentelee ties mitä joukkoa tappamassa toisiaan kuin viimeistä päivää! Puhukaa!"
Mies, joka vieläkin puristi itsepintaisesti miekkaa vahingoittuneessa kädessään, kiristeli hampaitaan. Sitten hän vilkaisi erittäin vihamielisesti rialiin: "Tämä ei jää tähän! Minä tapan teidät kaikki!" Seuraavassa hetkessä tapahtui pienimuotoinen räjähdys, joka peitti hänet. Savun haihduttua miestä ei ollut missään.
|
|
|
Post by spyrre on May 24, 2006 22:12:42 GMT 3
((Jösses. o___O; ))
*Hersein tilanne näytti huononevan hetki hetkeltä. Kissa mutisi itsekseen muutaman kirouksen ja liikahteli paikallaan sormeillen heittoteräänsä kuin olisi harkinnut tekevänsä jotakin asian suhteen... mitä se ei kuitenkaan tehnyt. Ei sillä, että olisi välttämättä ehtinytkään. Kissankorvat liikahtivat tuon äkkiä kuullessa takaansa jotakin, mutta nopeasti ennen kuin hän ehti kunnolla edes kääntyä ympäri nuoli suhahti taistelua keskittyneesti seuraavien rialeiden ja kissan ylitse iskeytyen Herseitä pahoinpitelevän miehen käsivarteen.
Nuorukainen älähti pienesti yllättyneenä sättien mielessään itseään varomattomuudestaan, hyvin harvoin häntä pääsi yllättämään tuolla tavalla, avoimella kadulla ja keskellä päivää vielä. Hän oli kuitenkin ollut muiden mualla niin keskittynyt kaksintaistelun seuraamiseen ettei ollut muistanut seurata myös muitakin tapahtumia ympärillään. Heidän taakseen hiippailleen miehen puuttuminen asiaan taisi kuitenkin koitua enemmän onneksi kuin onnettomuudeksi, ainakin näin toistaiseksi. Katsottuaan tarkemmin minne nuoli oli ollut tähdätty nuorukainen sai huomata ammuksen todennäköisesti pelastaneen pahasti alakynteen joutuneen Hersein hengen. Hetken häntä ehti melkein kaduttaa ettei ollut itse tehnyt mitään, mutta koska asiat olivat nyt taas toistaiseksi ehkä hiukan paremmalla kannalla, se päätti jättää moiset pohdinnat myöhemmäksi saadessaan muuta ajateltavaa.
Kissa perääntyi varuillaan hiukan kauemmas Hersein kanssa "kilvoitellutta" tapausta ampuneesta miehestä, mutta näyttäen kuitenkin enemmän yllättyneeltä tuon kertomista asioista.* "Häh?" *Nuorukainen sanoi, rypistäen hiukan tummia kulmakarvojaan.* "Onko tänne hyökätty?" *Ei, hänellä ainakaan ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mitä oli meneillään. Nuolen käteensä saaneen miehen vihainen ääni sai hänet kuitenkin muistamaan äskeisen taistelun ja kääntämään huomionsa Herseihin ja tämän vastustajaan, juuri sopivasti nähdäkseen tuon katoavan kummalliseen räjähdykseen miekkoineen. Savun hälvettyä kyseistä miestä ei tainnut enää näkyä missään, saaden kissan säpsähtämään ja katselemaan ympärilleen varsin epäilevänä. Mihin hittoon se oli mennyt, ei kai se nyt tuolla tavalla vain voinut kadota?!*
|
|
|
Post by submarine on May 25, 2006 10:58:36 GMT 3
"Tosiaankin on, ja suurissa määrin", mies sanoi, "kymmenittäin miehiä hyökkäsi vartijatupaan kuin hullut. On ihme, että menetimme vain kolme!" Hän löi vapaata kättään nyrkkiin. "Itse asiassa, ne miehet vaikuttivat hyvin samoilta kuin nämä tässä", hän lisäsi tutkailessaan hyökkääjien ruumiita. Miettiliäästi mies raapi partaansa. "Te ette sitten kai ole heidän puolellaan."
Hersei alkoi olla jo selvänä äsköisen ponnistuksen jälkeen. Alkamatta ylistää täpärää selviytymistään hän nousi jaloilleen ja asteli miehen luokse. Hän oli ehä selvinnyt, muttei niin kuin olisi pitänyt. Hän oli ollut kuolemassa, mutta tullut pelastetuksi vasten kaikkia odotuksia. Mutta ei niin kuulunut tapahtua, ei hänen kuulunut selvitä kunniataistelusta jonkun muun toimesta. Kuten mies oli sanonut, tämä ei tosiaan jäisi tähän. "Uskoakseni tämä mies on hyvin palavasti meidän perässämme. Ilmeisesti hän oli valmis menemään niinkin pitkälle kuin tapattamaan kymmeniä miehiä saadakseen häiritsemättömän hetken", hän selitti.
Mies nyökkäsi mietteliäänä ja kohautti olkiaan. "Jokin hullu, niitähän riittää. Eipä saanut ketään, paitsi omiaan, hengiltä. No, jos se on tilanne, niin minulla on melkoisesti järjesteltävää", hän totesi ja lähti hölkkäämään poispäin.
|
|
|
Post by spyrre on May 26, 2006 12:55:07 GMT 3
"Nämä samat hyökkäsivät vartijoidenkin kimppuun?" *Kissa katsoi miestä yllättyneenä. Katsos vain, se äskeinen tapaus oli osoittanut kantavansa suurempaa kaunaa kuin hän oli odottanutkaan jos tämä oli valmis hyökkäilemään asiaan kuulumattomien kyläläistenkin kimppuun saadakseen mahdollisuuden nujakoida rialeiden kanssa keskellä katua. Hän rypisti kulmakarvojaan ja tuhahti mustien hiustensa seasta, pyyhkäisten sormillaan toisen korvansa eteen kiinnitetyistä palmikoista. Minkä vääryyden aiempi mies sitten luulikaan kokeneensa, tuollainen toiminta vain laski hänet samalle tasolle ellei jopa alemmas kuin rialit joita tuo halveksi. Mutta toisaaltahan kissa ei ollut vieläkään aivan varma mikä oli kyseisen kaapumiehen (ilmeisesti hän oli ainakin ollut aatelinen) kostoreissulle ajanut, eikä tiennyt oliko juuri näillä rialeilla asian kanssa mitään tekemistä.
Nuorukainen katsahti kadulla lojuvia ruumiita häntäänsä heilutellen, ja kääntyi sitten katsomaan kadulta ylös kömpivää Herseitä. Kaapumiehestä ei ollut enää mitään havaittavia merkkejä, kai se oli häipynyt tiehensä kolmannen osapuolen sekaannuttua asiaan.* "Oletko yhtenä kappaleena?" *Se kysäisi, ja huomatessaan ettei rotalta ilmeisesti puuttunut sen enempää raajoja tai muutakaan, hän kääntyi katsomaan pois kulkevan miehen perään. Uhka oli ilmeisesti kuitenkin saatu jo torjuttua, hän pohdiskeli, mietittyään hetken olisiko hänen pitänyt seurata miestä ja tarjota apuaan, mutta ilmeisesti moinen ei kuitenkaan ollut ollut tarpeen. Olipa tämäkin ollut omituinen välikohtaus. Kaapuhiippari oli mennyt ja tapattanut kolme vartijaa sekä ainakin tusinan omia miehiään, saamatta oikeastaan mitään aikaiseksi. Millaista tuhlausta.*
|
|
|
Post by submarine on May 26, 2006 14:57:28 GMT 3
Hersei vyötti miekkansa kiinni vaitonaisena. He tapaisivat vielä, aivan varmasti. Ja sillä kertaa tällaista ei tulisi tapahtumaan, ei väliintuloja. Haaste oli auki, eikä hän yksinkertaisesti voisi saada rauhaa niin kauan, kuin näin oli. Mutta hän ei voinut jäädä murehtimaan sitä, oli tärkeämpiä asioita kuin hänen mielenrauhansa. "Olen kunnossa. Tama mies on... rauhaton. Hän turvaa varmasti mihin tahansa onnistuakseen tarkoituksessaan. Sinun tulisi välttaa rialeita, mitä ilmeisimmin. Kiitän avustasi", hän totesi lopulta.
Samaan aikaan muutama lopuista rialeista oli alkanut tutkia ruumiiden omistamia tavaroita. Aseisiin ei koskettu, ei ollut kunniallista viedä vainajan viimeistä turvaa, eikä mikään niistä olisi ollut sen arvoista. Mutta rahat kyllä otettiin, niin heiltä viedyt kuin vainajienkin omat. Sillä kuolleet eivät tarvinneet rahaa. Ohimennen Hersei valikoi sopivan määrän kolikoita ja ojensi ne pussissa kissalle. "Sinun osuutesi, kuten oli sovittu", hän sanoi.
|
|
|
Post by spyrre on May 27, 2006 22:19:10 GMT 3
*Nuorukainen silmäili sivusta rialeiden kerätessä kuolleiden ryöväreiden (tai mitä nuo nyt oikeastaan olivatkaan) kumartumatta kuitenkaan itse poimimaan vainajien omaisuutta kadulta vaikka sitä oli ilmeisesti putoillut tappelunnujakan aikana. Aseet oli jo laitettu takaisin paikoilleen tuon kääntyessä sitten korviaan liikauttaen Hersein suuntaan, nyökäten vaisusti tuon toteamukselle.* "Hän selvästikin koki tekonsa varsin oikeutetuksi kaikista turhista kuolleista huolimatta. Mistä hän ikinä kaunaa kantaakaan, se mies tuskin luovuttaa aivan helposti." *Kissa totesi, kuitenkaan kuulostamatta varsinaisesti syyttävältä. Aivan vain äskeisen hyökkäyksen ja viattomien vartijoiden tappamisen vuoksi hän ei oikeastaan tuntenut juuri nyt paljoakaan myötätuntoa rialeiden vihamiestä kohtaan vaikka tuokin selvästi oli ollut kohtalon kolhima, mutta ei kyllä kärvistellyt tulenpalavassa vihassakaan. No, asian syy ei ollut vieläkään oikeastaan selvinnyt, mutta nuorukainen ei ollut varma olisiko hänen asiansa sitä kysyäkään. Onneksi kaikki rialit sentään taisivat olla kunnossa väijytyksestä huolimatta.
Hersein ojentaessa luvattuja rahoja kissaihmisen häntä heilahti empivästi, tuon sitten yllättäen heilauttaessa kättään torjuvasti.* "Äääh... olkoon. Sinähän voitit ne jo, eikä siinä nyt edes kovin paljoa ollutkaan. Joudun kuitenkin etsimään pian itselleni jonkinlaisia hanttihommia" *se sanoi takaraivonsa hiuksia kädellään pörröttäen ja väläyttäen pienen terävät hampaat paljastavan virnistyksen.* "En minä edes tehnyt mitään ihmeempää. Etteköhän te tarvitse niitä enemmän jos koko tämä porukka olisi tarkoitus ruokkia."
|
|
|
Post by submarine on May 27, 2006 23:33:49 GMT 3
Kuullessaan kissan vastauksen Hersei yksinkertaisesti otti rahat takaisin, jäämättä odottamaan mahdollista katumista.Ei ollut hänen tehtävänsä alkaa tuputtamaan palkkiota jollekulle. "Jos hän ei pidä itseään palkkionsa arvoisena, ei hänen tule palkkiotaan saada", hän totesi, käyttäen erästä opetustaan. Kuten oli opetettu, hän ei edes yrittänyt kääntää "häntä" oikeaan muotoon, sillä kyseistä asiaa pidettiin melkoisen vaikeana. "Hän" oli siis tässä tapauksessa suora, soveltamaton käännös. Staiskulassa sen heihänkielinen vastineensa saattoi tarkoittaa juuri häntä, yhtä, joukkoa, yhtä joukossa, jotakuta aivan muuta, sinää, minää, heitä, meitä.
Katsottuaan hetken, kuinka hänen kumppaninsa keräsivät varusteitaan, putsasivat niistä vertä, keräsivät ehjiä nuoliaan, Lekto kääri asettaan kasaan, ja muutama tarkasteli melko vaarattomia haavoja. Tosin Mityn sormi oli ilmeisesti murtunut, mutta melko siististi, ja paranisi kyllä nopeasti, ilmeisesti vain nivel oli taittunut yli sopivan.
"Ehkäpä tapaamme vielä", hän totesi ja kääntyi muiden mukaan lähteäkseen. Seuraavalla kerralla hän tietäisi, mitä vaadittiin voittoon. Hänen olisi saatava ote miekasta ensin. Ja palautettava miekka myöhemmin. "...Paitsi jos suvaitset liittyä seuraamme. Et ehkäpä pidä itseäsi rahan arvoisena, mutta ehkäpä aterian?"
|
|
|
Post by spyrre on May 28, 2006 18:21:09 GMT 3
*Pystysuoran arven halkoma vasen kulmakarva kohosi aavistuksen kissan kääntyessä katsomaan uudestaan Herseitä tuon odottamatta kutsuessa hänet rahallisen palkkion sijaan liittymään mukaan aterialle. Kissaihminen oli jo suunnitellut tekevänsä lähtöä, mutta pohti asiaa hetken ja kohautti sitten olkapäitään.* "...kieltämättä ruoka kyllä maistuisi." *Hän sanoi, silmäsi muita rialeita ja saapasteli Hersein ja muiden perään.
Nooh, tiedä häntä oliko tämä nyt yhtään sen parempi vaihtoehto, samantien hän olisi voinut ottaa luvatut rahat, mutta oliko sillä nyt niin väliä? Ajatushan se oli tärkein tai jotain, ja lisäksi hän voisi aterioinnin lisäksi katsastella josko majatalossa tai kuppilassa, minne he ikinä olivatkaan menossa, olisi mahdollisesti pientä väliaikaista työtä tarjolla. Nämä rialit (tai ainakin näiden päällikkö) käyttäytyivät yllättävän ystävällisesti lajinsa mittapuulla, nuorukainen pohti itsekseen, hänkin oli kuljeskellessaan kuullut jos jonkinlaista juttua näistä suurista jyrsijöistä, eivätkä ne olleet olleet mukavia. Vaikka ei aivan sataprosenttisella luottamuksella vielä vieraisiin olentoihin suhtaunutkaan, ei hän oikeastaan nähnyt näille mitään syytä juonitellakaan mitään kovin pahaa hänen päänsä menoksi. Eikä nuorukaisella sinänsä ollut mitään seuraa vastaan.*
"Emme ole muuten tainneet muistaa esittäytyä. Minä olen Shikan." *Kissaihminen huomautti hetken kuluttua, osoittaen sanansa jälleen tuolle rialeiden ilmeiselle päällikölle, jonka kanssa oli aikaisemminkin puhellut. Muut eivät olleet missään vaiheessa osoittaneet suurtakaan halua taikka kielitaitoa keskustella hänen kanssaan, joten ainakin vielä toistaiseksi hän jätti nämä muut rialit rauhaan.*
|
|
|
Post by submarine on May 28, 2006 20:24:39 GMT 3
Hersei ei kääntynyt katsomaan pojan päättäessä liittyä heidän seuraansa. Hän oli ehkäpä halukas maksamaan velkansa, muttei kuitenkaan suvainnut käyttäytyä arvolleen sopimattomasti ja alkaa esimerkiksi ylistämään tämän päätöstä. Se olisi ollut turhaa ja arvoa alentavaa käytöstä. Kävellen nyt erittäin paljon rauhallisemmin, kuin rynniessään kohti varasta äsken, hän katseli mielenkiinnolla ympärilleen. Pääpiirteittäin täällä oli hiukan samanlaista kuin Staiskulassa, mutta kuitenkin aivan erilaista. Täällä tehtiin paljon eri asioita, myytiin eri asioita, syötiinkin eri asioita. "Shikan, se ei pitäisi olla vaikea muistaa. Minä olen Hersei, Rautahännän koulukunnasta." Kuten oli tapana, hänen tuli ilmoittaa myös koulukuntansa esittelyissään, niin oli opettettu läpi elämän.
Heidän päästyään paikkaan, jonne olivat jättäneet rottansa ja yhden rialin, jokainen alkoi yksinkertaisesti pakata tavaroitaan. Kukaan ei ollut, ainakaan vartioimaan jääneen mukaan, yrittänyt mitään. Tosin hevosenkokoisia rottia ei monenkaan varmasti huvittanut ryöstää. Ja se, että ensimmäisen ryöstäjän yrittäessä pakoon tämä oli purtu kahtia, ei varmastikaan auttanut asiaa. Kerättyään panssarinsa, peitsensä ja tavaransa Hersei, vyötettyään mainitut asiat ratsuunsa kiinni, kiipesi oman rottansa selkään. "Nämä ovat loistavia ratsuja, jos olet rial. Mutta annan varoituksen: Muille ne saattavat käyttäytyä hyvin aggressiivisesti. Ikävä kyllä en voi tarjota ratsua", hän totesi istuttuaan hyvin paikalleen.
|
|
|
Post by spyrre on May 28, 2006 20:59:34 GMT 3
"Hyvä tutustua sitten, Hersei Rautahäntä." *Shinkaniksi itsensä esitelyt kissa vastasi hiukan kohteliaampaan sävyyn osoittaen ettei hän ollut sittenkään mikään aivan sivistymätön tapaus, mutta virnisti sitten tavoilleen uskollisena. Hän itse ei kuitenkaan maininnut nimensä lisäksi mitään, ei sukunimeä eikä titteliä. Todennäköisesti kysymys ei välttämättä ollut röyhkeys vaikka rial oli omansa maininnutkin, joko nuorukaisella ei sellaisia nimityksiä ollut tai niiden korostaminen ei kuulunut hänen tapoihinsa.
Kissanuorukainen kuljeskeli rialeiden vanavedessä näiden kulkiessa takaisin torille jätettyjen ratsujensa luokse, mutta pysähtyi ilman kehoitustakin hiukan kauemmas valtavista ratsurotista. Kellanvihreät silmät tarkastelivat eläimiä aavistuksen epäiluuloisesti, likimain samoin tuntemuksin kuin lähin ratsu mulkaisi hänen suuntaansa tummilla nappisilmillään.* "Ei se mitään, kukin tavallaan. En ratsasta." *Shikan vastasi olkapäitään kohauttaen Hersein lausahdukseen ja alkoi äkkiä etsiskellä katseellaan jotakin. Hänen reppunsa sekä viitanraatonsa oli tainnut unohtua ottelun jäljiltä kadunvarteen, eikä hän ollut muistanut poimia niitä mukaansa lähdettyään vauhdilla rahat vieneiden "ryöväreiden" perään.
Onneksi kyseinen välikohtaus taisi olla katsojienkin kannalta sen verran kaoottinen ettei kukaan ollut äkännyt repunraihnaa kadulla (tai sitten nämä eivät olleet nähneet näitä hyvin harvoja varusteita näpistyksen arvoisina) vaan kassi sekä viitta löytyivät hetken ihmettelyn jälkeen sivummalta, ehkä hiukan tallottuina, mutta muuten ne taisivat olla kunnossa. Shikan kävi noukkimassa tavarat mutisten itsekseen, palaten sitten takaisin yrittäen pudistella pahimpia roskia kärsineestä viitastaan.*
|
|
|
Post by submarine on May 28, 2006 21:36:15 GMT 3
Ratsastaessaan Hersei tunsi itsensä hyvin varmaksi, kuten aina mahtavan eläimensä selässä. Hänen itse ei tarvinnut komentaa sitä, ohjaksia ei edes ollut. Satulakin oli olemassa vain, että hän saisi paremman sijan peistä käyttäessään. Valtavat rotat pykivät tottelemaan ratsastajaansa pienimmästäkin liikkeestä, hänen ei tarvinnut kuin nojata käännyttäessä. Vaikka hän tiesikin, että kukaan rialeiden lisäksi ei kyennyt tällaisella olennolla ratsastamaan, mietti Hersei siltikin toisinaan olentojen etuja hevosiin. Rotat söivät melkein mitä tahansa, ne nousivat kuormankin kanssa lähes pystysuoraa pintaa ja ne saattoivat taistelussa olla muutenkin hyödyksi kuin ratsuina, vihollisia ne repivät armotta. Eikä niitä tarvinnut kouluttaa, se oli kaikkein suurin etu. Ne eivät olleet koulutettuja, vaan tottelivat luonnostaan, ilman mitään opetusta. Tällainen ratsu oli sellaisten pienten vaivojen, kuin ihmisten tuijottamisen, arvoinen, ehdottomasti.
Hetken matkan jälkeen he pysähtyivät saman majatalon eteen, jonne olivat aikoneetkin ensin. Rottia ei tarvinnut sitoa kiinni mihinkään, ne kyllä osasivat pysyä paikoillaan. Samaan tapaan niiden varusteita ei tarvinnut poistaa, mikään täysijärkinen ei yrittäisi viedä rotalta satulaa sen selästä, samalla kun kaikki yhdeksän koettavat purra. Pian olivat jo rialit sisällä, vaikka katseita se herättikin. Kovin moni ei pitänyt siitä, että heidän keskuudessaan liikkui yhdeksän aseistettua rialia. Mutta kun mitään kamalaa ei seurannut, saattoivat he vain kääntyä mutisten omien asioidensa pariin.
|
|
|
Post by spyrre on May 29, 2006 21:06:50 GMT 3
*Shikan oli aivan yhtä haluton saamaan valtavien ratsu-jyrsijöiden talttamaisia hampaita itseensä, joten hän saapasteli hiukan sivummalla pitäen pienen, turvallisen välimatkan näihin olentoihin. Hän tarkasteli ratsukkoja vähin äänin kulkiessaan, ja pisti merkille kuinka säyseästi vaaralliset ratsut tottelivat ratsastajiaan vaikka minkään näköisiä ohjaksia tai vastaavia ei ollut nähtävillä. Kiinnostavaa. Kissa oli tavallaan melkoisen utelias asian suhteen, vaikka ei voinutkaan vieläkään olla hiukan oudoksumatta monien olentojen käytäntöä istuksia milloin minkäkin otuksen kannettavana vaikka omatkin jalat toimivat.
Majatalon ilmestyessä näkyviin nuorukainen asteli ovelle jääden siihen odottelemaan rialeiden viedessä rottansa hiukan kauemmaksi. Vasta sitten muidenkin saapuessa hän asteli porukan hännillä sisätiloihin, kiertäen hämärän kuppilan kiiluvalla katseellaan, silmiään hämärämpään valaistukseen totutellen.*
"Ei hullumpi paikka" *kissa mutisi, heilautti hyväksyvästi häntäänsä ja saapasteli hetken epäröityään Hersein perään peremmälle huoneeseen. Hän ei ollut aivan varma millainen rialeiden "nokkimisjärjestys" mahtoi olla, jotkut tarpeeksi militarisoituneet olennot kun saattaisivat ottaa nokkiinsa jos erehtyisi istumaan samaan pöytään liian korkea-arvoisen henkilön kanssa, mutta ainakin toistaiseksi Shikan päätti pysytellä ainoan edes jollakin tavalla tuntemansa rialin perässä... ja olihan se loppujen lopuksi ollut Hersei, joka hänet oli mukaan kutsunut. Hmm. No jaa. Kissa itse ei erityisemmin muodollisuuksista perustanut, mutta pyrki nyt kuitenkin ihan vain kohteliaisuudesta olemaan tieten tahtoen loukkaamatta aterian tarjoamaan lupautunutta rottaa.*
|
|
|
Post by submarine on May 29, 2006 21:53:17 GMT 3
Hersei tarkkaili hetkisen ympäristöään majatalossa. Periaatteessa se ei ollut kovinkaan erilainen, kuin Staiskulan vastaavat, mutta kuitenkin aivan erilainen. Suurin osa näiden majatalojen ruokailuosista oli pelkästään pysyvällä katoksella varustettuja, tai toisinaan valtavan kuolleen puun runkoon kaivettuja. Tosin siellä oli melkoisesti lämpimämpää kuin täällä, jo aivan siitä syystä seiniä pidettiin hiukan turhina. Itse asiassa, paljon yleisempiä siellä olivat eräänlaiset kojut, jotka olivat yötä päivää auki. Täällä taas vaikutti olevan paljon tiiviimpi, ja ilmeisesti myös jonkin verran meluisampi, ottaen huomioon metelöivät henkilöt. Se ei kuitenkaan ollut hänen ongelmansa, nälkä taas oli. Heillä oli kaikilla nälkä, jota kahakointi ei ainakaan ollut auttanut.
Yllättävää kyllä, tyhjä pöytäkin löytyi, sopivan kokoinen heille. Jokainen rial, saaden ohimennen katseita muualla istuvilta, asteli sen luokse ja istuutui alas. Hersein ja muiden väliin jätettiin kunnioittava väli, ei valtava mutta sellainen, joka osoitti muiden pitävän tätä arvossa. Istuttuaan alas Hersei tajusi seuraavan ongelman: Heillä ei ollut mitään tietoa, millaista ruoka oli. "Tiedätkö sinä, millainen ruoka on täällä suositeltavaa?" hän kääntyi Shikanin suuntaan.
|
|
|
Post by spyrre on May 29, 2006 22:20:45 GMT 3
*Kissa asteli muiden mualla pöydän ääreen, ja kohotti hiukan kulmiaan näiden istuessa. Hersein ympärille jätettiin jonkin verran tilaa (nyt viimeistään Shikanillekin oli ilmiselvää kuka porukan johtaja oli, vaikka oli samaa aavistellutkin) ja katsahdettuaan ohimennen rialeiden toimia hän kohautti olkapäitään ja istui itsekin, jättäen muiden tapaan tuolin verran väliä rialjohtajaan. Nuorukainen ei kuitenkaan ollut kovinkaan muodollinen tapaus, ja minkäänlaista matelua olisi johtoasemassakin olevan melkoisen turha odottaa, mutta kohteliaisuus oli kyllä hyväksyttävissä. Kissa ei ollut luonteeltaan tappelunhaluinen kuin hyvän syyn omatessaan, eikä hän halunnut kenenkään kuvittelevan hänen yrittävän jollakin tapaa hyppiä silmille taikka haastaa riitaa.
Hersein alkaessa kysellä ruuasta Shikan katsahti tuota aavistuksen yllättyneenä, pyyhkäisten sitten pohtivasti leukaansa sormillaan.* "Suositeltavaa? Jaa, eiköhän suurin osa mitä tarjolla on, ole aivan hyvää. Muhennosta, soppaa, paistia ja kalaakin." *Hän totesi muistellen mitä oli aikaisemmin muutaman päivän aikana täällä syönyt.* "...kala tosin oli viimeksi hiukan raakaa ja ruotoista. Jos ei siitä pidä, kannattaa ottaa jotakin muuta. Olisitteko halunneet jotain erikoisempaa?" *Kissa katsahti rialeita hiustensa alta nojaten kyynerpäänsä pöytään aikansa kuluksi.*
|
|
|
Post by submarine on May 29, 2006 23:01:42 GMT 3
Hersei kunteli kissaan kertomusta ruoista. Kaikki olivat varmaankin melkolailla yhtä hyviä vaihtoehtoja, ottaen huomioon että hän ei tietänyt yhdenkään laadusta todellisuudessa mitään. Jos kalassa oli ruotoja, sillä ei ollut merkitystä. Rialeiden ruoansulatus- ja käsittely olivat luonnostaan niin vahvoja, että luut eivät edes ärsyttäneet nielua ja sulivat muitta mutkitta muun ruoan kanssa. Ja, ottaen huomioon että heidän luonaan se saatettiin syödä nälkään suoraan verkosta, perkaamatta, ei pieni raakuus kuulostanut kovinkaan kamalalta.
Hänen miettiessään riistaeläimiä tuli myöskin pohdinta niiden koosta. Staiskulassa kaikki oli, kuten hän oli asian ymmärtänyt, uskomattoman suurta. Puut kohosivat toisinaan kevyesti satoja metrejä, kymmeniä metrejä paksuinakin. Ja mitä eläimiin tuli, heidän rottansa olivat hyvä esimerkki. Tämä niinsanottu siunaus, jonka he olivat ilmeisesti saaneet aikojen alussa, oli melko varma tekijä siinä, että heillä kala saattoi kasvaa kymmeniä metrejä pitkäksi. Ei niin, että kaikki kasvaisivat, mutta jotkin tekivät niin. Vastaavasti hän oli nähnyt niin muutaman sentin pituisia käärmeitä, kuin myös sellaisia jotka olisivat kyenneet ahmaisemaan norsun. Tämä kaikki tietenkin mahdollisti sen, että yksi saaliseläin riitti ruoaksi monelle kymmenelle.
Mutta, takaisin nykyhetkeen. Jos kaikki oli aivan yhtä hyvää, niin hän päätti yksinkertaisesti päätyä kalaan, josta oli puhuttu eniten. "Sitten me otamme kalaa. Ja mitä sinuun tulee?"
|
|