|
Post by submarine on Jun 8, 2006 20:40:00 GMT 3
Tok, tok, tok. Suuret metalliset kynnet naputtivat baaritiskiä vasten. Tok, tok, tok, sama ääni toistui. Hiljalleen teräs oli jättämässä jälkensä tiskin puiseen pintaan. Äänen saattoi helposti kuulla tilan vähien asiakkaiden aiheuttaman äänen yli, puu oli kovaa ja kynnet naputtivat lujaa. Niiden tahti ei kuitenkaan ollut kiireinen, vaan kuin terien omistajalla olisi ollut aivan liikaa aikaa ja aivan liian vähän tekemistä. Tätä vahvisti se, että kyseinen kallisteli suurta tuoppia, keskellä päivää. Monet saattoivat kyllä juoda, mutta suurin osa säästi yleensä sellaiset puuhat illan ja yön varalle, ei keskelle päivää.
Siltikin, rial kumosi jo toista suurta, paksulasista tuoppia kädellään, joka ei ollut terästä. Loput vähistä asiakkaista olivat yksimielisesti päättäneet pysyä kauempana, eivätkä aivan typerästi. Jo pelkästään se, että rialin oikea käsi, puoli häntää ja jalka olivat ilmeisesti puhdasta terästä, sai monet tuijottamaan tätä melkein pelokkaasti. Rottaolennon päätä peitti lähes kokonaan nahkaremmeillä varustettu päänmukainen huppu, johon kiinnitetyt kaksi punaista kvartsilinssiä vain lisäsivät tämän pelottavuutta. Moni mietti vähintään alitajuisesti, mitä sen alta saattaisi löytyä. Sen lisäksi rial jopa elehti epäluonnollisesti, kuin ei olisi välttämättä pysynyt pystyssä aivan varmasti. Se olisi voinut olla aivan siitä johtuvaa, että rial oli hyvässä maistissa, mutta toisaalta se oli liikkunut niin jo tullessaan sisään. Mikä ikinä rial olikaan, ei se ollut normaali, tämän näki jo tavaroista, jotka oli asetettu istujan viereen. Ensin oli suuri, painava, tynnyrimäinen metalliesine. Tullessaan rial oli kantanut sitä selässään. Esine oli jotenkuten koristeltu vaihtelevasti ja siinä oli kymmenittäin erilaisia lieviä vaurioita, kuten pinnan sulamisjälkiä ja erilaisia villtoja ja lommoja, joista mikään ei kuitenkaan vaikuttanut vakavalta. Esineen vieressä lepäsi vinollaan tiskiä vasten toinen, hiukan ymmärrettävämpi väline. Se vaikutti pitkältä sauvamoukarilta, jonka päähän kiinnittyi paksulla köydellä suuri, painava rautakuula. Vaikka aseen varsi olikin pitempi, kuin rial, oli tämä tullessaan kantanut sitäkin ilman ongelmia. Kaiken kaikkiaan, jokainen muista asiakkaista oli ottanut niin paljon etäisyyttä tähän rottaan, kuin pystyi. Tosin siitä ei juuri ollut ongelmia baarin ollessa lähes tyhjä.
Ei niin, että se Pujlia olisi kiinnostanut, hän oli juomassa. Hän ei juonut sellaisista syistä, kuin että olisi halunnut unohtaa jotakin tai maun vuoksi, hän vain joi. Siitä oli tullut eräänlainen tapa vuosien kuluessa. Johtui varmaankin niistä kääpiöistä, tai siitä örkistä, tai niistä kymmenistä muista, joiden kanssa hän oli työskennellyt joskus. Joten rial vain joi, välittämättä siitä paljoakaan. Toisinaan hän joi itsensä humalaan, yleensä ei. Naputellen yhä eloteräskouraansa puuta vasten.
//Menkääpä katsomaan hahmokuvausta ja kuvaa, niin ymmärrätte paremmin hahmon, kuvassa ei ole patteria.//
|
|
|
Post by spyrre on Jun 9, 2006 13:01:52 GMT 3
*Tämä aika vuorokaudesta ei ollut koskaan ollut se kaikkein vilkkain pienen baarin työntekijöille, mutta silti, kuten aina, läsnä oli jälleen muutama "hyvissä ajoin aloittanut" henkilö tuoppeineen. Ne istuksivat pöydissä, joivat ja keskustelivat kunnes joko kyllästyivät tai alkoivat olla liian sekavassa mielentilassa moiseen, jolloin normaalisti alkaisi ainakin jonkin asteinen nahina. Siinä vaiheessa lakkaisi tarjoilu näiden henkilöiden suhteen, ja jos tilanne vielä moisesta pahenisi, lentäisivät öykkärit kadulle muutaman päivän pituisen porttikiellon keralla. Kapakkatappeluiltahan ei koskaan täysin vältytty, lienikö moinen mahdollistakaan useiden humalaisten olentojen kerääntyessä yhteen paikkaan, mutta ainakin henkilökunta teki parhaansa välttääkseen pahimman välikohtaukset..... ainakin baarin sisätiloissa. Mitä ulkopuolella tapahtui, se sitten ei taas ollutkaan enää heidän asiansa.
Mutta onneksi tämä oli vielä aivan liian aikaista kunnon rähinöille. Baaristiskin takana vetelehtivä, epämääräiseen esiliinaan pukeutunut nuorukainen huokasi pitkästyneenä kuivaillessaan painavia tuoppeja pyyhkeeseen ja vilkaisi sitten mustien hiustensa alta baaritiskiä kynsillään pahoinpitelevään rujoon rialiin.* "Saako olla toinen?" *Kysyttiin, hiusten seasta pilkistävien kissamaisten korvien kääntyessä hiukan olennon puoleen kuulemaan mitä tällä olisi asiasta sanottavana. Noh, olihan tämäkin tapa ansaita rahaa eikä asiasta varmaankaan olisi hyötyä valittaa, mutta tällä hetkellä nuori kissaihminen oli suunnattoman pitkästynyt.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 9, 2006 17:19:04 GMT 3
Rial ei vilkaissut tarjoilijaan, ei niin että sillä olisi ollut jotain väliä. Silmättömät kuopat eivät soveltuneet asioiden katseluun. Tietenkin hän olisi voinut katsoa muulla tapaa, jos olisi tarvinnut, mutta rotta tiesi tästä jo aivan tarpeeksi. Hänellä ei ehkä ollut näköä, mutta hän pystyi silti hahmottamaan aivan tarpeeksi tästä hahmosta pelkän mielensä avulla. Teräskynnet lakkasivat naputtamasta pöytää hänen juodessaan loput nesteestä. Tämä ei ollut olutta, ei oikeaa. Halpaa, arvotonta tavaraa, jota pantiin juuri niin kauan, kuin oli pakko. Jopa hän, joka ei tiennyt tällaisista juomista juuri mitään, saattoi sanoa sitä surkeaksi. Mutta silti hän aikoi juoda. Ei siksi, että olisi ehkäpä kunnioittanut niitä edesmenneitä kumppaneitaan, jotka olivat juoneet, vaan siksi että se oli tapa. Pujl saattoi lopettaa koska tahansa, mutta yleensä ei vain pitänyt sitä aiheellisena.
"Kaada toinen", hän totesi hyvin yksinkertaisesti ja työnsi tuopin tätä kohti teräskädellään. Liike paljasti hiukan lisää hihan alta, osoittaen että sama metalli jatkui ainakin yli ranteen, eikä missään kohdin näkynyt pienintäkään saumaa tai vastaavaa. Ja silti se liikkui.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 9, 2006 19:53:10 GMT 3
*Päivettynyt käsi kurottui poimimaan ojennetun tuopin tiskiltä, käytti kupin hanan alla ja asetti sitten takaisin täynnä juomaa. Olut ei tosiaan tainnut olla sitä kaikkein laadukkainta litkua jota olemassa oli, mutta kissanuorukainen ei oikeastaan piitannut asiasta, eihän se hänelle kuulunut. Jos joku olisi keksinyt valittaa asiasta, ainoa kommentti jonka tuo todennäköisesti olisi saanut irti oli, ettei kukaan pakottanut juomaan mitään mistä ei pitänyt. Eihän tiskin takana vetelehtivä olento ollut juomaa tehnyt, hänet oli vain käsketty myymään siksi aikaa kun paikan oikea mikko olisi asioilla.*
"Nauttikaa juomastanne." *Se totesi aavistuksen tympääntyneeseen sävyyn, ja jatkoi likaisten tuoppien putsaamista, vilkuillen kuitenkin tuota rialia välillä hiustensa alta. Ilmeisesti rialia pyrittiin pitämään silmällä ettei kummallinen olento pääsisi livahtamaan maksamatta, tai sitten nuorukainenkin oli muiden lailla utelias tuon varsin epätavallisen ilmestyksen suhteen. Tuosta kummallisesta metallisammiosta kissa kuitenkin pysytteli visusti kauempana kuin olisi epäillyt kapineen voivan purra, vaikka esine tuskin päällepäin näytti kovinkaan vaaralliselta. Ainakaan lähellekään yhtä paljon kuin härvelin omistaja itse metallikynsineen ja raajoineen.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 9, 2006 22:01:31 GMT 3
Pujl hyväksyi juomansa ilman mitään toteamuksia. Tällä kertaa hän piti tuoppia teräskädessään, eikä lasi vaikuttanut pitävän sellaisesta alkuunkaan, olisi varmaankin haljennut jos hän olisi lisännyt puristusvoimaa. Nyt se kuitenkin tyytyi vain kirskumaan terien alla. Taas rial kallisti päänsä takakenoon ja kumosi kehnoa olutta. Hän ei ollut itse asiassa koskaan murehtinut kättään, tai jalkaansa, tai edes häntäänsä. Hänen alkuperäiset raajansa olivat olleet säälittäviä verrattuina näihin, ajattomiin, tappaviin välineisiin. Liha oli heikkoa ja antoi periksi, hänen teräksiset kyntensä taas pystyivät repimään vastustajan kappaleiksi. Toisinaan hän harkitsi korvata loputkin raajansa sillä, mutta oli kuitenkin aina päättänyt lopulta toisin. Metallissa ei ollut tuntoaistia, eikä hän ollut aivan valmis luopumaankaan siitä.
Hänen juodessaan sisään astui uusi hahmo, kovin erilainen muista. Tämä oli ilmeisen heikkorakenteinen mies, joka vaikutti viettäneen koko elämänsä sisätiloissa. Hän oli laiha, melkeinpä pelkkää luuta ja nahkaa. Ja pukeutui vieläpä melkoisen koreasti. Ilmeinen tällaiseen ympäristöön tottumaton ylemmän luokan asukki, jolla nyt sattui olemaan jotakin välttämätöntä asiaa tänne. Vaikka rial ei sitä nähnytkään, hän lähestulkoon pystyi tietämään nämä asiat, "vaistosi" ne.
Hänen vielä juodessaan tämä nuorukainen askelsi hiukan huojahdellen ja kierrellen juuri sille penkille, joka sattui olemaan Pujlin oikealla puolella. Arkaillen erittäin näkyvästi hän lopulta istui alas ja jäi siihen jäykkänä kuin seiväs. Hetken verran Pujl antoikin pojan olla siinä, ja joi kuin ei olisi huomannut mitään. "Niin?" hän sitten lopulta rikkoi hiljaisuuden. Poika värähti huomattavasti. "Tuota... minä olen kuullut... että teiltä saisi... palveluksia", hän sopersi sitten epäselvästi. "Ja mitähän minun pitäisi tehdä?" Pujl kysyi niin arkipäiväisellä äänellä, kuin vain pystyi. Lisää sopertelua: "Tuota... tuota noin... on eräs... mies, velho... Joka, tuota noin, on hiukan tiellä..." Rial nyrpisti kuonoaan, niin paljon kuin siitä pystyi näkemään remmien läpi. "Minä en ole mikään halpa salamurhaaja. Mene etsimään jostakin muualta sellainen." Poika sävähti huomattavasti: "Mutta kun minä... minulle suositeltiin teitä." "Paljonko?" Pujl kysyi ohimennen. Tämä ei vaikuttanut tajuavan kysymystä. "Paljonko palkkiota?" hän täydensi sitten. "Tuota... viisisat-"
Pojan puhe oli loppunut siihen, että rialin metalliset kynnet olivat juuri iskeneet yhteen, murtaen ohimennen tuopin sirpaleiksi ja singahtivat sitten tämän kurkulle. "Tämä tarjous loukkaa minua, syvästi. Sanoin jo olevani tavallista salamurhaajaa kalliimpi, jos siksi etten ole sellainen. Neuvoisin sinua poistumaan, jollet pysty parempaan." "Etumaksua!" poika sai lopulta älähdettyä perään. Kynnet hänen henkitorveltaan hellittivät. "Ja jälkeenpäin?" "Tuhat", poika vastasi. Sitten hän tyrkkäsi tälle rypistetyn lapun ja ryntäsi ovesta. Pujl haali sen talteen.
"Vielä yksi", hän totesi tarjoilijalle, kaapien edellisen tuopin jämiä sivummalle. Jos hän tahtoi saada maineen luotettavana ja tehokkaana palkattavana, tuli luoda heti aluksi oikeanlainen kuva armottomasta ja kuolettavasta henkilöstä. Todellisuudessa Pujl piti itseään rauhallisina hetkinä hyvinkin suvaitsevana ja jopa mukavana henkilönä. Mutta mitäpä väliä sillä näille oli.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 11, 2006 21:30:45 GMT 3
*Kissanuorukainen käänsi katseensa oven suuntaan tuon rahnaisen näköisen tulokkaan astuessa sisälle ja huojahdellessa epävarmasti tiskin ääreen. Hän avasi jo hiukan suutaan kysyäkseen mitä muukalainen ottaisi, mutta älysi sitten ettei tuo ilmeisesti ollut tullut tänne oluen perässä. Mustatukka hymähti itsekseen, ja vetäytyi hiukan kauemmas "keskustelua virittelevästä" kaksikosta jatkaen tuoppien puhdistamista vaikka ei voinutkaan olla vilkaisematta laihan nuorukaisen ja rialin suuntaan pistettyään merkille ensinmainitun silminnähden hermostuneen olemuksen. Tarkat kissankorvat nappasivat tahattomastikin osan keskustelusta, olennon kääntäessä kuitenkin pian katseensa muualle. Vai palkkamurhaajaa hakemassa jonkun päänmenoksi? Nuorukainen tuhahti itsekseen, mutta pyrki sitten jättämään asian huomiotta päätyen tulokseen ettei asia hänelle kuulunut vaikkei hän kuulemastaan pitänytkään. Tosin, tuollaisia liiketoimiahan taidettiin harrastaa ihmisten ja vastaavien keskuudessa tämän tästä muutenkin...
Äkillinen räsähdys tuopin rikkoutuessa sai kuitenkin kissaihmisen hätkähtämään ja kääntymään, ja näin ollen saaden silmiinsä kynsillään äsken saapuneen muukalaisen kurkkua uhaten. Mustat kulmat rypistyivät, nuorukaisen astuessa varuillaan muutaman askelen lähemmäs puhutellakseen pirulaista tämän käytöstapojen suhteen. Rial näytti vaaralliselta eikä moisesta tiennyt mitä se saisi päähänsä jos riehaantuisi, mutta ainakin päällisin puolin kissaihminen kuivasi vielä rauhallisesti puhdistamaansa tuoppia pyyheriepuun.*
"Ei välikohtauksia sisätiloissa, kiitos." *Hän huomautti sanallisesti kohteliaammin kuin äänensävyllään heilauttaen häntäänsä närkästyneesti, rialin onneksi laskiessakin luonnottomat metallikyntensä vuodattamatta verta sen kummemmin. Muukalainen häipyi paikalta nopeasti, jättäen jälkeensä kuitenkin kummallisen paperilapun rotan käsiin. Kissa huokaisi tuskastuneena ja kirosi itsekseen jälleen yhtä särkynyttä tuoppia. Majatalon omistaja keksisi kuitenkin pistää syyn hänen niskoilleen jolloin saisi tekosyyn laskea vieläkin hänen muutenkin huonoa palkkaansa. Loistavaa. No jaa, minkäs enää asialle teet. Mustatukkainen kissaihminen ojensi rialille uuden tuopin siirtyessään itsekseen jupisten putsaamaan oluen ja lasinsirujen sotkemaa tiskiä.* "Yrittäkää olla rikkomatta niitä tuon enempää, jos sopii." *Jupistiin ohimennen vihreiden viirusilmien vilkaistessa rialia. Vai että palkka-tappaja...*
|
|
|
Post by submarine on Jun 13, 2006 17:21:21 GMT 3
Tartuttuen tuoppiinsa rial kulautti reilusti nestettä alas kurkustaan. Hänellä ei ollut kiirettä taitella lappua auki ja lukea sen sisältöä, hätäily ei kuulunut asiansa osaavan tapoihin. Ja hän osasi asiansa, etenkin velhojen tappamisen. Se oli aivan liian helppoa, hänen varustuksellaan mahtavinkin loitsu muuttui hyödyttömäksi. Mutta sitten tietenkin, jos hänen patterinsa täyttyisi, kaikki olisi melkoisen varmasti lopussa. Yleensä tämä ongelma tosin ratkesi yksinkertaisesti nopealla toiminnalla, yhdistettynä hänen magiantappajaansa mahdollisten suojausten varalta. Hän oli monesti kohdannut velhoja taistelussa, järkyttänyt näitä näennäisellä immuuniudellaan magialle, tyrmistyttänyt omansa kesyttämättömyydellä ja tappanut aseillaan. Niin usein kuin velhoja pidettiinkin käsittämättömän vaarallisina, kyse oli pääasiallisesti kuitenkin vain varustuksesta.
Kallistaen tuoppia uudelleen suulleen hän taitteli vihdoin lapun auki. Se oli nopealla, tärisevällä käsialalla kirjoitettu, mutta kielellisesti täysin oikein. Jokainen veto oli ohut ja koukeroinen. Viesti kuului: "Tänään, yöllä, pääkatua pitkin. Arkkivelho Syme." Että oikein arkkivelho, rial pohti. Ohimennen hän repi lapun niin perusteellisesti teräskynsillään, että sitä ei voinut enää edes koota. Sen jälkeen hän nakkasi palat sattumanvaraiseen suuntaan olkansa yli.
Arkkivelho voisi jopa tuottaa joitakin ongelmia, jos ei muuten niin tämän loitsujensa voimakkuuden takia. Hänen patterinsa pystyi varastoimaan vain tietyn määrän magiaa, eikä se ollut rajattomasti. Ehkäpä olisi parasta hakea itselleen jonkinlainen apulihas, joka voisi auttaa tarpeen tullessa. "Osaako kukaan täällä käyttää asetta?" rial kysyi niin syvän tunteettomalla äänellä, että se kuului helposti yli koko baarin.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 14, 2006 14:07:38 GMT 3
*Lasinsiruja tiskiltä lakaiseva olento jupisi itsekseen työnsä lomasta, eikä oikeastaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota rialin avaamaan paperilappuun, joko sitä ei kiinnostanut, tai sitten se piti uteliaisuutensa kurissa asioissa jotka eivät hänelle kuuluneet. Vasta sitten kun paperi oli pieninä palasina ja leijaili ilman halki lattialle hiukan jokaiseen ilmansuuntaan kissa käänsi huomionsa sotkun suuntaan kiroten itsekseen. Tuo rial oli kyllä varsin epäsiisti tapaus, eikö se voinut olla hetkeäkään sotkematta? Kirottua, olkoon. Hänhän ei alkaisi ryömiä lattioilla paperinpalasten perässä, sen saisi hoitaa sitten paikan oikea siivooja jos asian hyväksi näki.
Nuorukainen huokaisi syvään ja nojautui sitten hetkeksi tiskiä vasten, kaataen itselleen lasillisen siideriä läheisestä pullosta, kaipa närkästystään tai turhautuneisuuttaan lievittämään. Viileää juomaa siemaillen hän kohotti katseensa rotan korottaessa ääntään vielä tähän aikaan hiljaisen baarin keskustelun ylitse. Hän silmäsi ympärilleen heilauttaen häntäänsä, mutta kun kukaan harvoista asiakkaista ei tuntunut vastaavan, nuorukainen kohautti olkapäitään ja päätyi vastaamaan kyselijälle vaikkei tuon äänensävystä ja ilmeisestä ammatista pitänytkään.* "Kyllähän noita aika monet tuntuvat raahaavan mukanaan, varmaan käyttääkin osaavat." *Se totesi ja raaputti muka hajamielisesti korvallistaan.* "Mihin tarkoitukseen sellaista kaipaisit? Tuskin kovinkaan moni sokkona lähtee mukaan tuosta vain."
|
|
|
Post by submarine on Jun 14, 2006 15:45:35 GMT 3
Odotettuaan hetken vastausta, jota ei kuitenkaan saanut, rial käänsi huomionsa kohti poikaa. Oliko tämän äänensävyssä jopa sävy kiinnostusta? Ja oliko tämä mahdollinen kiinnostus aiheellista vai sattumanvaraista?
"Ei mihinkään, mistä olisi syytä keskustella asiaankuulumattoman kanssa. Minä olen tiedustellut osaavaa taistelijaa, ja se saa riittää niille, joita asia ei suuremmin kiinnosta", hän totesi, päättäen esittää aivan yhtä välinpitämätöntä tätä kohtaan, kuin tämä ilmeisesti esitti häntä kohtaan. Ohimennen hänen kyntensä naputtivat pöytää uudelleen. "Mutta jos joku olisi kiinnostunut, hänelle olisi luvassa mukava määrä rahaa. Aivan näin sattumanvaraisesti sanoen", rial jatkoi hetken kuluttua, lähes kuin olisi piruillut.
Luonnollisesti hänen peitetyt ja silmättömät kasvonsa eivät kuitenkaan paljastaneet mitään tunteita, jos siitä syystä että se olisi ollut melkoisen vaikeaa. Tällaisilla kasvoilla saattoi tehdä luonnollisesti noin kolmea asiaa: näyttää tuijottavan jotakin, näyttää kävelevältä ruumiilta ja saada lapset pelkäämään. Mutta siltikin, ei hän asiaa nyt kovin kamalana pitänyt.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 14, 2006 22:01:44 GMT 3
*Kissaihminen kohotti aavistuksen kulmiaan rialin epäkohteliaamman puoleiselle vastaukselle, mutta hymähti sitten ja kohotti siiderilasinsa huulilleen.* "En kuullut väkijoukon kiljuvan kilpaa vastauksia tarjoukseesi" *nuorukainen totesi kohauttaen pienesti jänteviä olkapäitään* "...mutta tietenkin olet vapaa valitsemaan ehdokkaista kenet näet sopivimmaksi, jos nämä suostuvat osallisiksi tietämättä mihin itsensä sotkevat." *Mokoma oli tainnut haistaa rotan äänestä tuon pienen piruilun ja vastasi siihen, vaikka ei voinutkaan olla tuntematta pientä epäluuloa tuota vaaralliselta ja epäluonnolliselta vaikuttavaa olentoa kohtaan. Tämä tosin oli varmaankin odotettavissa, tuskin kovinkaan moni oli ensitöikseen heittäytymässä ylimmäksi ystäväksi vieraan, häijyn näköisen rialin kanssa. No, ei se kuitenkaan aivan tosissaan riitaa haastamassa ollut, siitä kieli se pieni kasvoilla käväissyt virne ennen kuin nuorukainen kohotti lasinsa uudelleen heilauttaen laiskasti korviaan. Miten silmätön rial ilmeet lasiensa takaa "erotti" siitä hän ei tiennyt, eihän kissankorvainen olento todennäköisesti edes tiennyt rotan olevan oikeastaan sokea tuon epämääräisen näköisen kypärä-virityksensä alla, mutta ilmeilipä nyt kuitenkin mustien etuhiustensa alta.
Miksi kissaihminen oikeastaan oli edes vastannut rialin ilmoitukseen jota ei varsinaisesti oltu hänelle edes suunnattu, sitä nuorukainen ei oikeastaan tiennyt itsekään. Hän ei pitänyt olennon ylimieliseltä vaikuttavasta asenteesta, eikä ammatista, jonka edustaksi häntä aiemman välikohtauksen perusteella epäili, puhumattakaan tietenkään tuosta epäilyttävästä ulkonäöstä ja tavarasta, jota rotta kuskasi mukanaan. Mutta ei ollut hänen asiansa tuomita vastaantulijoita, ja sinänsä tuo rialin mainitsema palkkio poistaisi rahantarpeen joka "pakotti" hänet työskentelemään tällaisessa räkälässä olemattomalla palkalla. Nuori kissaihminen vain oli asian suhteen vielä toistaiseksi aavistuksen epäilevällä kannalla, eikä ollut varma olisiko homma josta rial oli palkkiota lupaillut hinnan arvoinen... tai yleensäkään mitään, mihin hän halusi nokkansa pistää. Saattoi tietenkin olla että palkkaaja löytäisi jonkun halukkaamman avukseen tai ei vain pitäisi kissanuorukaista kykenevänä käsillä olevaan hommaan, jolloin ratkeaisi tämäkin probleema... mutta nuorukainen jäisi baarin omistajan hyppyytettäväksi kunnes hän joko saisi siedettävän määrän rahaa taikka vain yksinkertaisesti kyllästyisi.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 14, 2006 23:01:41 GMT 3
Kuunnellen ohimennen kissaihmisen vastausta Pujl tyhjensi loput tuopistaan yhdellä suurella kulauksella ja työnsi sen sitten sivuun, heti välinpitämättömänä sen täytettyä tehtävänsä. Tätä osoitti jo se, että tuoppi jäi vaarallisen lähelle reunaa, itse asiassa aivan reunalle. Rialilla tosin oli nyt muutakin puuhaa, eikä tämä oikein viitsinyt vaivautua tutkimaan tuopin mahdollista syöksyä tuhoon. Hän alkoi olla sitä mieltä, että tämä poika mahdollisesti olisi aivan yhtä hyvä värväys kuin mikä tahansa muukin. Kokemuksensa mukaan hän myös tiesi, että jos tarjosi jotakin, jonka perään toinen oli tämä kyllä liittyi mukaan. Ja suurimmaksi osaksi aikaa kaikenlaiset joukkiot kerääntyivätkin vain hyötyäkseen yhteistyöstä. Ei itkua kuolemalle, ei turhaa murehtimista toisen vammoista.
"Voin vain todeta, että se, joka päättää suostua, tulee saamaan enemmön kuin tienaisi vuodessa täällä", hän totesi yksinkertaisesti, jättäen hyvin vähän arvailuja, ketä tarkoitti. "Ja jos joku täällä työskentelevä, joka nyt sattui kuuntelemaan ohimennen erästä äsken käytyä keskustelua, haluaisi olla se eräs, niin minun ei tarvitsisi alkaa toteuttamaan asioita, jos joku yhtäkkiä päättäisikin kertoa lainvartijoille, että tiesi jotakin jonkin kuolemasta. Tietenkään se ei välttämättä olisi kyseinen henkilö, mutta epäilen sitä enkä usko että jäisin kyselemään turhan paljoa", hän sitten jatkoi, melkoisen suoraan. Jos siis tämä ei tulisi hänen mukaansa ja joku kertoisi arkkivelhon kuolemasta viranomaisille, olisi hänellä melkoisen selvä käsitys siitä, kuka tämä oli. Eikä hän varmaankaan tosiaankaan niin vain jäisi kuuntelemaan, jos tämä koettaisi todistaa olevansa syytön.
"Joten jos sinä nyt osaa käyttää mitään asettai tai edes juosta lujaa, niin suosittelisin tulemaan. Kuten sanoin, 700 on enemmän kuin tulisit saamaan hyvin pitkässä ajassa täältä", rial totesi lopuksi, käyttäen vihdoinkin nyt sitten suoraa käsitystä tästä. Todellisuudessä hän nyt ei ollut aivan tällainen luonteeltaan, mutta kuten todettua, tuli antaa oikeanlainen kuva itsestään heti aluksi. Odotellessaan vastausta hän naputti taas hiljalleen tiskiä vasten.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 15, 2006 15:33:35 GMT 3
*Tässä tapauksessa rotan itsestään antama kylmäverinen kuva saattoi lähinnä haitata asiaa, vaikka tuo ei aivan paikkaansapitävä välttämättä ollutkaan. Tosin palkkaajiin jotka halusivat juuri tehokkaan ja häikäilemättömän murhaajan palveluksia tuo asenne varmaan purisikin, mutta se ei ollut omiaan houkuttelemaan muutenkin epäluuloisella kannalla olevia mahdollisia liittolaisia. Kissa ei vastannut hetkeen vaan litki juomaansa kahden vaiheilla häntä lievästi nykien, keskeyttämättä oikeastaan puuhaansa edes pelastaessaan nopealla kädenliikkeellä uhkavaan asemaan joutuneen tuopin. Ainakin refleksit olivat sillä kohdallaan.
Nuorukainen hymähti hiukan Puljin sanoille tuntien livää närkästystä tuon muka-verhotun uhkauksen kuultuaan, mutta ei kuitenkaan vastannut ensimmäistä asiaa joka hänen päähänsä oli pälkähtänyt (onneksi) vaan tarkemmin mietittyään päätti yrittää suhtautua asiaan aavistuksen objektiivisemmin. Tarjous tuntui aavistuksen epäilyttävältä eikä kissankorvainen olento oikeastaan halunnut osallistua kenenkään kuolemaan raha motiivinaan, mutta periaatteessa jos hän kieltäytyisi temppu ei siltikään pelastaisi "tieltä raivattavaa" henkilöä.... ellei hän tosiaan ehtisi kantelemaan hyvissä ajoin asiasta viranomaisille. Tosin, hän ei tiennyt kohdetta taikka lapun sisältöäkään. Periaatteessa hän ei kuitenkaan tiennyt asiasta muuta kuin siitä, että rialin oli ilmeisesti tarkoitus päästää joku päiviltä. Ja kuten mainittu, ei ollut hänen asiansa tuomita hyödyttömästi silloin kun ei asiasta mitään tiennyt. 700 oli kieltämättä paljon vain yhdestä, todennäköisesti nopeasta keikasta... niin kauan kuin hänen ei oletettaisi tekevän jotakin joka olisi täysin hänen moraalinsa vastaista. Mutta ehkä asiasta olisi mahdollista päästä yhteisymmärrykseen, todennäköisesti salamurhaaja tarvitsi vain jonkun turvaamaan selustaansa.*
"Olen kyllä taistellut ennenkin, ja juoksen todennäköisesti nopeammin kuin sinä." *Nuorukainen jätti uhkaukset huomiotta ja vastasi hetken kuluttua myöskin suorempaan puheenparteen siirtyen kuulostaen ehkä aavistuksen kehuskelevaltakin, mokoma. Ehkä tuon voisi laittaa sen äsken nauttiman siiderin piikkiin.* "En ole murhaaja, mutta en myöskään yleensä sekaannu asioihin jotka eivät minulle kuulu. En tapa tuntemattomia rahasta..." *Kissa heilautti pohtivasti häntäänsä sormeillen toista mustaa, korviensa eteen helmillä kiinnitettyä hiuspalmikkoa* "...mutta jos todennäköisesti suunnittelit hoitavasi likaisen työn omin käsin, väliaikainen henkivartijan pesti voisi olla mahdollinen." *No, se ei haluaisi osallistua itse murhaan, mutta ilmeisesti olisi valmis tekemään sellaisen poikkeuksen asian suhteen, että voisi turvata rialin selustan tai sekaantua asioihin jos rotta olisi vaarassa. Melkoinen myönnytys se oli kissaihmisen osalta ja varmaan pettymys palkkaajalle jos tuo olisi kaivannut häikäilemätöntä soturia avukseen, mutta parempi kai kuin ei mitään, jos parempaa ei ollut tarjolla.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 15, 2006 16:44:05 GMT 3
"Sanotaan nyt, että harhautukset ovat aina hyödyllisiä. 700 on melko hyvä summa pienestä kujanjuoksusta. Tottakai sinä juokset nopeammin kuin joku, joka kantaa mukanaan itseään painavampaa kalustoa", Pujl totesi. "Jos et halua liata käsiäsi, niin eipä niitä tarvitsekaan liata. En ole edes varma, tarvitsenko sinua loppujen lopuksi. Tämä on ikäänkuin varotoimi, jos nyt jotain menee vikaan. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa."
Rialin oman suunnitelman mukaan hän tosiaan olisi itse se, joka pääasiallisesti ottaisi ja antaisi loitsuja tai iskuja. Nuorukaisen tehtävä olisi varmaankin suurimmaksi osaksi pyöriä ympärillä ja häiritä velhoa, jos nyt esimerkiksi tämä saisi hänen patterinsa täyteen. Tällä tavalla hän pääsisi sopivan lähelle hätyyttääkseen tätä ja tehdäkseen vahinkoa, jos ei loitsuja halunnut käyttääkään. Lopettamista varten hän tosin oli suunnitellut jotakin aivan muuta, kuin tavallisen hyökkäysloitsun, kallon sisään takomisen tai suolistuksen. Sen tulisi näyttää onnettomuudelta, vaikkakin hyvin oudolta, joka tekisi hänestä täysin kelpaamattoman syylliseksi.
"Joten uskoakseni meillä on sopimus. Tule", hän totesi ja nousi. Teräsjalan osuessa lattiaan kuului melkoinen tömähdys. Päästyään tukevaan asentoon hän tarttui metallikädellään patteriin ja kohotti sen ilmaan nähtävän kevyesti, todistaen samalla sen olevan muutakin kuin pelkkä koriste. Vyötettyään sen kiinni itseensä hän tarttui moukariinsa ja otti senkin hyvään asentoon. Monet seurasivat sivusta, kuinka rial asteli pois, kävelytyylinsä perusteella ilmeisesti sylinterin painamana.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 15, 2006 18:11:35 GMT 3
"...hmmh. Sitten asia taitaa olla sovittu." *Kissaihminen tyhjensi siiderilasinsa ja laski sen tiskille, virnistäen itsekseen. Jos tämä nyt sujuisi niinkuin piti, hän voisi karistaa tämän räkälän pölyt jaloistaan varsin pian... tai ainakin häipyä paikan palkkalistoilta. Rialin noustessa paikaltaan tämä kohotti kuitenkin hiukan aven halkomaa kulmakarvaansa.*
"Nyt jo?" *Hän kysyi aavistuksen yllättyneenä, mutta kohautti sitten olkapäitään ja suoristautui alkaen nyhtää nuhruista esiliinaa päältään, joka nakattiin nurkkaan sen kummempia hienostelematta. Nuorukainen oli olettanut moisten hämärähommien tapahtuvan vasta yön turvin, mutta toisaalta, ehkä rialilla oli mielessään jotakin minkä valmistelu vaati vielä hämärtyvän valon kajoa. Samahan se tosin hänelle, baarimikko jota kissa oli tuuraamassa tosin ei ollut vielä tullut takaisin. Seikka ei tosin näyttänyt paljoakaan tuota huolettavan. Jostakin tiskin takaa poimittiin kärsineen näköinen repunrähjä sekä viitta, tuon sitten älähtäessä tiskin vieressä olevasta keittiön ovesta sisälle varsin selväsanaisen ja hiukan epäkohteliaankin ero-anomuksen, jos tänne ilmaista orjaa kaivattiin pesuvettä oluena myymään ja lattioita siivoamaan, hommatkoon jonkun muun. Oven raosta kuuluvista äkäisistä sättimisistä ja kirosanoista huolimatta nuorukainen loikkasi ketterästi itsekseen virnistellen tiskin ylitse piittaamatta asiakkaiden luomista kummallisista katseista. Vihreät viirusilmät osuivat ohimennen tuohon tiskillä lepäävään tyhjään siiderilasiin ja aivan vahingossa, pörröinen häntä sattui heilahtamaan niin että tönäisi esinettä juuri sen verran että se tipahti tiskin reunan ylitse ja räsähti lattialle.*
"Hups" *kissaihminen hekotti hiukan itsekseen ja kurottautui vielä hiukan keittiön oven suuntaan.* "Kannattaa muuten etsiä luuta jostain ja siivota, ennen kuin joku saa lasinsiruja kenkiinsä" *se huomautti, hölkäten sitten luvattoman tyytyväisenä ovesta poistuvan rialin perään. Joku ilmeisesti ei ollut erityisemmin nauttinut tästä lyhyestä työsuhteestaan baarinpitäjän kanssa. Jos se jostakin muualta rahaa sai, takaisin se ei ollut tulossa... ainakaan ihan vähään aikaan.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 15, 2006 21:50:54 GMT 3
Vastaamatta kysymykseen Pujl avasi oven ja astui ulkoilmaan. Jos hän olisi nähnyt jotakin, niin äkillinen valo olisi melko varmasti sattunut silmiin. Mutta hänelle siitä ei ollut mitään väliä, rial olisi yhtä hyvin voinut kävelä säkkipimeässäkin. Paitsi tietenkin kun toisin halusi. Päästyään kadulle hän kääntyi katsomaan vasemmalle, kuin olisi tiennyt siellä olevan jotakin. Tai kyllähän hän tiesikin. Sama laiha poika. Melko varmasti antamassa niitä edellämainittuja viittäsataa. Niin asia olikin, tämä lykkäsi rahapussin rotalle ja pyrki heti pakoon. Mutta hän oli kuitenkin nopeampi, väisti pussin ja puristi teräskyntensä pojan käden ympärille. Tämä kiljaisi, yritti riuhtaista itsensä irti ja jähmettyi paikalleen. "Minulla ei ole aivan loputtomiin aikaa, joten puhun suoraan. Jos tämä nyt MITENKÄÄN tulee minnekään ylempien tahojen, jotka voisivat olla tätä vastaan, tietoon, niin minua ei kiinnosta sen kertoja. Jos tästä tulee minulle mitään seurauksia, edes mitään huomautuksia, sinä heräät sitä päivää seuraavana yönä siihen, että olet köytetty pikku petiisi ja vatsaasi revitään auki. Sitten sinut kuristetaan omilla suolillasi", hän lupasi samaan, erittäin tunteettomaan sävyyn ja päästi irti. Poika sinkoutui karkuun kuin kanuunankuula.
"Tuo pitää hänet ainakin mahtailemasta joskus myöhemmin jollekin naiselle, että palkkasi salamurhaajan joskus", hän selitti uudelle seuralaiselleen. "Otapa tuo pussi nyt aivan aluksi. Siinä pitäisi olla jo 500." Todettuaan tämän hän lähti astelemaan varustuksensa kanssa katua pitkin siihen suuntaan, jossa tiesi suurimman osan velhoista viettävän julkista aikaansa. Melko varmasti myös tämä arkkivelho olisi siellä.
|
|