|
Post by spyrre on Jul 6, 2006 14:52:01 GMT 3
"Hmm. Voi olla." *Nuorukainen vastasi hiukan epäilevään sävyyn. Kaipa rial periaatteessa oli tuossa oikeassa, mutta ei kai se silti ollut mikään peruste tempun järkevyydelle? Varmaankaan. Rintakehän polttaminen kyllä kuulosti häijyltä saaden kissan irvistämään hiukan pelkästä ajatuksesta. Niinkö tuolle oli joskus käynyt? Metsästäjä harhautui hetkeksi pohtimaan miten pirussa olento oli vielä elossa kaikesta huolimatta. Ilmeisesti rialit olivat varsin sitkeähenkistä porukkaa.. Siideriä siemaistiin lasista kissaihmisen katsellessa kuitenkin samaan epämääräisen uteliaaseen sävyyn tuota tulen tekemistä.
Lopulta litku ottikin ja roihahti hurjaan liekkiin. Nuorukainen ei voinut olla näyttämättä hiukan huolestuneelta salamurhaajan tarjotessa hilpeästi tuota liekehtivää myrkkyä, mutta onneksi rial ehti kulauttamaan drinkkinsä sittenkin omaan kurkkuunsa ennen kuin kissa joutui oikeasti pähkäilemään vastaustaan. Kuka hyvänsä täysjärkinen olisi tietysti kieltäytynyt eikä kissanuorukainen mikään tyhmä tapaus oikeastaan ollutkaan, mutta joskus hiukan turhankin yllytyshulluuteen taipuvainen mikä saattaisi olla melkein vielä pahempi vaihtoehto. Tosin, saattoi olla varsin mahdollista että nuorukainen ei ollut vielä tarpeeksi humalassa sellaiseen, varsinkaan nähtyään mitä tempusta seurasi.
Kissa ei ollut oikeastaan tippaakaan yllättynyt rialin lysähtäessä tuskissaan lattialle ja sotkiessa lattialankut vieläkin hiukan liekehtivällä, hetki sitten niellyllä töhnällä. Se hätkähti ja päästi pienen "whoa!" -äännähdyksen ja nosti nopeasti jalkansa sekä häntänsä ylös baarijakkaralle jolla istuksi välttääkseen tahrimasta itseään oksennukseen silmäillen sitten kärsivän näköistä salamurhaajaa nyrpistäen inhoten lattialta nousevalle hajulle. Tiskin takana tarjoileva tyttökin säikähti rialin pitämää mekkalaa, jääden sitten tuijottamaan epätoivoisin ja ärsyyntynein ilmein pilattua lattiaa.* "Hyi helkutti. Minähän sanoin." *Kissaihminen virnisti Pujlin mönkiessä takaisin istumapaikalleen ja leyhytti kättään irvistellen kasvojensa edessä kuin hätistelläkseen epämiellyttävää hajua nenästään.* "Sisäelimet vielä tallessa? Saako olla jotakin hiukan viileämpää?" *Nuorukainen ehdotti pystymättä pidättelemään kovinkaan hyvin nyt esille pyrkiviä naurunpyrskähdyksiä rotan äskeisen niin aluksi mahtipontisen päähänpiston ja tuon seurauksen johdosta, mutta kaatoi kuitenkin toiseen tiskiltä sieppaamaansa lasiin viileää siideriä omasta pullostaan ja liu-utti sen pöydänpintaa pitkin lähemmäs rialia. Pujlille voisi tehdä hyvää rauhoitella sisuskalujaan hiukan jollakin kylmällä tuon jälkeen... No, ainakin kissalla tuntui olevan hauskaa, vaikka baarinpitäjä ei varmasti riemusta hyppinytkään.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 6, 2006 16:30:56 GMT 3
Vastaamatta Pujl tarttui ensimmäiseen käden ulottuville sattuvaan pulloonsa ja alkoi kumota sitä varsin lujaa vauhtia. Perkele, että olikin ollut mukavaa, ehkäpä tosiaan pitäisi seuraavalla kerralla yrittää ensin vähemmän. Hän ei ollut olettanut ruumiinsa reagoivan tällä tavalla, mutta niin oli silti käynyt. Ja mitä tuokin nyt siinä hekotteli? Olipa todella hauskaa. "Pidä se litku vain itselläsi, minulla on vielä vahvempia", tämä totesi ja liu'utti siiderin takaisin. Mikä hiton järki muuten oli siiderissä, tai viinissäkään? Jos oli tarkoitus juoda alkoholia, niin eikö ollut kaikkein järkevintä ottaa vahvempaa? Siiderit, ja viinit näin ohimennen, vaikuttivat olevan jostakin hiton älynväläyksestä mehuja, joissa oli alkoholia. Jos halusi juoda maun vuoksi, niin miksei sitten suoraan ottanut sitä mehua, vaan yritti olla mahtipontinen ja juoda hiukan vahvempaa? Typerää.
Ainakaan vielä ei kukaan asianomainen ollut huomannut äskeistä sotkua, mutta taisi olla vain ajan kysymys. Ainakaan se ei tehnyt muuta, kuin kyti siinä. Lattilankkuihin ei onneksi levinnyt sitä vähääkään tulta. No, kaipa joku siitäkin tulisi tosiaan valittamaan. Rialin kohottaessa toista kannuaan kauempaa muun väen joukosta nousi hahmo, joka oli melkoisesti perustallaajaa suurempi. Tosin tämä oli lisäksi huomioitavan kulmikas, joten oletettavasti haarniskalla oli osansa asiassa. Seisottuaan hetken paikoillaan tämä lähti astelemaan jykevien kolahdusten saattelemana kohti rialia.
Aavistaessaan jonkun tulevan kohti rotta laski kannun alas, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen. Suunnilleen samaan aikaan hahmokin pysähtyi. Tämä oli oikein hyvärakenteinen mies, jonka yllä tosiaan oli haarniska, eikä aivan pieni sellainen. Itse asiassa se antoi reilut puoli metriä lisää leveyttä tälle, ja olisi kestänyt varmaankin kivivyöryn. Kypärää tosin ei ollut. "Pujl, perkeleen laivarotta", tämä totesi enemmänkin ilahtuneelta vaikuttavasti kuin vihaisena. Viimeistään äänen perusteella rial tunnisti tämän miehen. Ja mitähän hittoa se täällä teki? Vastaamatta vielä mitään rotta kohotti kannuaan reilusti suulleen.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 12, 2006 14:27:34 GMT 3
((Pahoittelen kestoa.))
*Nuorukainen kohotti kulmakarvojaan mutta nappasi näppärästi Pujlin torjuman siiderin takaisin kulauttaen sen sen kummempia aikailematta omaan kitaansa kun rotalle ei kerran kelvannut.* "Miten vain. En olisi uskonut äsken liekkejä nielleen ja lattian sotkeneen olevan kovin nirso." *Tämä huomautti olkapäitään kohauttaen ja virnisti silmäillessään rialin imiessä itseensä jotakin vähemmän liekehtivää ainetta kuin paraskin sieni. Kissa ei sen kummemmin noiden vahvempien perään näyttänyt haikailevan, se vaikutti olevan aivan onnellinen mansikkasiiderinsä kanssa. Tiedä häntä josko se tosiaan joi lähinnä maun vuoksi tai ei halunnut joutua aivan samaan kuntoon kuin Pujl äsken, vaiko ehkä hiukan molempia.
Kissanuorukainenkin näytti sisäistävän omaa pulloaan kohtuullisen rivakkaan vaikkei sellaiseksi sieneksi kuin rial heittäytynytkään. Korvat liikahtivat hiukan kun joku raskasrakenteinen kuului nousevan ylös istuimeltaan jossakin tiskiä kansoittavan kaksikon takana mutta muuten nuorukainen ei oikeastaan reagoinut paljoakaan ennen kuin hetken kuluttua älysi tuon panssariin pukeutuneen miehen pysähtyneen pienen matkan päähän. Hän käänsi silmiään räpäyttäen päätään ja silmäsi hiukan ihmetellen tuota miehenkörilästä, joka itseasiassa näytti katselevan rialia. Tuon kävelevän metallimöykyn lopulta avatessa suunsa tilanne taisi keventyä sentään sen verran että selvisi, ettei mies ilmeisesti ollut liikkeellä riitaa haastamassa. Kissaihminen räpytteli silmiään vilkaisten ensin hiljaiseksi heittäytynyttä rialia (Pujlko mies oli sanonut? Tarkemmin ajatellen kissa ei ollut tainnut missään vaiheessa mennä kysymään rialin nimeä) ja sitten taas panssarihemmoa. Kas vain? Vanhoja tuttuja? Rotta tosin ei tuntunut sanovan mitään... tunsikohan mies useita tuohon kuntoon raadeltuja rialeita pystyäkseen erehtymään henkilöstä vai mistä oli kysymys?*
|
|
|
Post by submarine on Jul 12, 2006 15:46:32 GMT 3
Ennenkuin rotta mitään ehti todeta, jos edes aikoi jotakin sanoa, mies jatkoi innokkaasti, viittoillen samalla suuntaan jos toiseenkin. Tämän äänessä oli sävy, joka olisi ollut nimeltään "Vanhat hyvät ajat", jos se olisi ollut jotakin aineellista. "Muistatko silloin aikaa sitten? Vain sinä, minä ja koko lauma niitä pirulaisia!" Ilmeisesti miekkosen mielestä ei ollut mitään parempaa, kuin valtava ylivoima, jota vastaan taistella. Tosin rial osoitti oman mielipiteensä laskettuaan kannun pöydälle. "Jollen erehdy täysin, sinä olit juuri sillä hetkellä täydessä paniikissa ja toistelit "me emme selviä, me emme selviä, me emme selviä. Ja ainut, mikä sai sinut liikkeelle, oli se, että "pieni" panssarisi suojasi melkoisen hyvin kivikeihältä ja teräviltä kepeiltä."
Tälle tämä naurahti sydämellisesti, asteli sivulle ja rysäytti lähimpään penkkiin. Huonekalu tosin ilmoitti ohimennen, että ei välttämättä kestäisi kovinkaan pitkään tätä huomattavaa taakkaa, joka sille laskettiin. "Älä nyt, hiton pessimisti. Sehän oli ihan legendaarista, me kaksi ja vastassa satakertainen määrä! Ihme, ettei kukaan kirjoittanut vähintään laulua siitä!" tämä julisti kiistämättömällä innolla. Rotta ei vaikuttanut vieläkään innostuvan asiasta. "Ehkäpä se johtuu siitä, että jos lähtee sanomatta mitään tuhoamaan lähintä kasaantumaa alkukantaisia pikkuotuksia, kertomatta kenellekään, kyseessä ei ole aivan sankarillisin tai edes järkevin teko. Ja sinä olet minulle vieläkin velkaa siitä."
Oli Pujl miten yllättynyt tahansa tästä odottamattomasta ilmaantumisesta, ei tämä ilmeisesti aikonut antaa sen näkyä mitenkään. Pirun itsetuhoinen idiootti oli hänelle vielä velkaa, vaikka siitä oli monta vuotta, ja sen lisäksi hän oli aina halunnut tönäistä tämän mahdollisimman pitkiä portaita alas, aivan siksi että tämä ansaitsi sen. Hän ei ollut koskaan nähnyt ketään, joka olisi hinkunut yhtä tarmokkaasti surman suuhun. Tämä kyseinen järkijättö oli ollut sitä mieltä, että lohikäärmeen tökkääminen silmään tämän nukkuessa oli ollut hyvä asia.
Samaan aikaan tämä kyseinen järkijättö oli jo kiinnostunut siitä, että joku istui rialin toisella puolella. Tämä tosin osoitti sen tuijottamalla kyseistä kissaihmistä niin, että silmät meinasivat pullahtaa ulos.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 12, 2006 16:25:39 GMT 3
*Jahas. Rial-parka näytti joutuneen jonkun vanhan tuttunsa silmätikuksi, johon salamurhaaja ei ilmeisesti olisi halunnut törmätä. Kissanuorukainen pyrki piilottamaan huvittuneen ilmeensä parhaansa mukaan nostamalla taas siiderilasiaan, vilkaisten myöskin tiskille istuneen miehen suuntaan uteliaana näkemään josko kärsivältä kuulostava istuin joka tuon alle oli joutunut pettäisi. Niin ei kuitenkaan näyttänyt käyvän, onneksi tai pettymykseksi. Hän tyrskähti hiukan tahattomasti kuunnellessaan miehen ja rialin käymää sananvaihtoa kurottautuen täyttämään tyhjentynyttä lasiaan nojaillen samalla laiskasti leukaansa tiskiin tuetun käsivartensa kämmeneen.
Oli tuokin. Mies kuulosti vähintäänkin itsetuhoiselta tapaukselta, mutta ei oikeastaan sillä uhkarohkealla tai itsesuojeluvaistottomalla tavalla mikä oli tavallisinta, ennemminkin tuo kuulosti hakeutuvan vaikeuksiin tahallisesti kummallisen pelkurimaisella asenteella, ainakin sen mukaan mitä kissaihminen noista jutuista ymmärsi. Pujl ei vaikuttanut olevan lähellekään yhtä innostunut vanhan tutun kohtaamisesta kuin panssarimies oli nähdessään hänet, kissaihminen pisti merkille.* "Kuulostaapa eeppiseltä" *nuorukainen mutisi virnistäen kuunnellessaan noita "kalajuttuja" ja kumosi sitten taas lasinsa. Vai satakertainen ylivoima? Niin varmaan...
Tähän mennessä tuo saapunut panssarimiekkonenkin näytti äkänneen jonkun kolmannenkin istuskelevan tiskin ääressä ja unohti siinä toljottaessaan hetkeksi jopa noiden hurjien juttujensa hehkuttamisen. Kissaihminen liikautti häntäänsä kohottaen kulmakarvojaan moiselle käytökselle, heilauttaen sitten kättään hiukan miehelle, vaikka tuollainen tuijotus alkaisi todennäköisesti käydä hänen hermoilleen pidemmän päälle.* "Terve vain sinullekin" *hän sanoi kuin olisi vastannut miehen esittämään tervehdykseen pelkän mykän tuijotuksen sijaan, väläytti sen tyypillisen virneensä ja kohotti hiukan lasiaan.* "Iloinen jälleennäkeminen, hmm?" *Lisättiin huomattavasti matalammalla äänellä, selvästi ärsyyntyneelle rialille suunnattuna.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 12, 2006 17:33:43 GMT 3
Mies kohautti olkiaan ja syventyi taas hehkuttamaan mahtavista seikkailuista - ilmeisesti tämä oli päättänyt, että joku noin nukkavierun näköinen ei voisi olla samassa seurassa kahden näin mahtavan seikkailijan kanssa. Ei, itse asiassa vain ne, jotka ehkä ylistivät heitä, olivat sopivia siihen! Niin juuri, näin mahtavan seikkailijan ja taistelijan, kuin hänen toimistaan tuli laulaa vielä vuosienkin kuluttua!
Tämä vaahtosi nyt pysäyttämätöntä vauhtia siitä, kuinka miehet pelkäsivät häntä ja naiset vaipuivat jalkojen juureen. Ilmeisesti - vaikka tämän pyrkiessä puhumaan tahtia, jota ajatteli, oli vaikea olla varma asiasta - siirryttiin siihen, kuinka lohikäärmeet ja jättiläiset lakoaisivat hetkessä. Samaan aikaan Pujl oli sitä mieltä, että halusi vahingoittaa reilulla kädellä tätä, ei pelkästään työntää portaista alas. Ainakin tämä paisunut ego olisi helvetin paljon siedettävämpi, jos sen puhkaisisi.
"Hei, kuuntelepa hetki", rotta totesi. Odotetusti pullistelija kääntyi heti katsomaan, mitä toinen niin mahtava - vaikka tietenkään ei yhtä mahtava - halusi. Vähemmän odotetusti tämä ei kuullut mitään, mutta sai viimeiseksi näköhavainnokseen hyvin nopeasti lähestyvän puupinnan. Rial oli noussut tällä välin seisomaan ja runtannut jakkaransa oikein olan takaa tätä naamaan. Nenä melkoisessa solmussa mies tipahti kuin märkä rätti, tarkalleen ottaen vatsalleen rotan oksennukseen. "Baarijakkara osoittautuikin mahtimiehen kaatajaksi", tämä totesi laskiessaan tämän mahtavan "sankarintyrmääjänsä" alas ja istuen sille uudelleen. Oppiipahan olemaan. Se taisi sitten olla jo kaksi tyrmättyä tänään, hän pohti aavistuksen verran tyytyväisempänä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 13, 2006 21:27:23 GMT 3
*Jahas, urhea panssarisankari ei vaivautunut edes vastaamaan tervehdykseen vaan tuijottelunsa lopuksi palasi välittömästi takaisin suosikkiaiheeseensa- siis häneen itseensä sekä hurjiin saavutuksiinsa. Jos ei olisi ollut muuten varsin tyytyväisellä tuulella kissanuorukainen olisi saattanut ärsyyntyäkin moisesta, mutta nyt siinä itselleen kylmää siideriä kaadellessaan hän päätti tyytyä vain pyöräyttämään silmiään tuolle uhoajalle ja olla uhraamatta enempää huomiotaan, jota tuo ei selvästikään ansainnut. Kaikesta huolimatta hän päätyi kuitenkin kuuntelemaan puolella korvalla noita suollettuja kalavaleita kasvavan huvittuneisuuden vallassa hekotellen aina välillä itsekseen siideriä hörppien. Kuinka pahuksessa rial oikein oli törmännyt, saati onnistunut tutustumaan tuollaiseen itsekeskeiseen lihasmöykkyyn? Pirulaisen käytöksestä ja loputtomasta puheesta päätellen tuolla ei ollut pienintäkään aikomusta liikkua minnekään koko loppuiltana. Kuinkahan kauan kestäisi, ennen kuin "soturi" alkaisi käydä oikeasti jonkun hermoille?
Itseasiassa ei näköjään kovinkaan kauaa. Kissaihmisenkin korvarenkaalla somistettu korva oli hiljakseen alkanut nykiä kärsivästi ja tuo näytti kumoavan juomaansa aikaisempaa tiheämpään tahtiin itsekseen jupisten. Hän alkoi (ehkä osittain siiderin vaikutuksesta) pohtia tosissaan mahdollisuutta säikäyttää äijänkutale oikein kunnolla vaikka normaalisti pyrkikin pitämään oikean muotonsa salassa yleisillä paikoilla, mutta onneksi Pujl ehti menettää malttinsa ennen häntä. Nuorukainen katsoi hetkellisen yllättynein ilmein jakkaran läsähtävän keskelle miehen turpavärkkiä, "soturin" tipahtaessa sitten kuin märkä rätti keskelle baarin lattiaa.... tietenkin juuri siihen kohtaan jonka rial oli hetki sitten tahrinut. Ohhoh.
Hetken vihreät silmät räpyttelivät nuorukaisen oikestaan muuten liikkumatta siitä osittain tiskillä lojuvasta asennostaan, kunnes tuo sitten repesi hiukan vahingoniloiseltakin kuulostavaan hekotukseen.* "Whoa. Tuosta hyvästä tarjoan sinulle seuraavan" *hän köhi naurunpyrskähdystensä seasta viittoen baarinpitäjää tuomaan rialille mitä tuo halusi. Ja taas sillä oli varsin hauskaa. Hilpeä luonne ilmeisesti, vaikkakin hiukan epämääräisellä tavalla. Toisin kuin sitä aiemmin tyrmättyä aatelispoikaa, tätä tapausta hänen ei paljoakaan käynyt sääliksi.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 13, 2006 21:52:30 GMT 3
Pujl oli nyt suhteellisen tyytyväinen, idiootti oli pyytänyt tätä pitkään ja hartaasti. Siitä asti, kun tämä itserakkauden kiteytymä oli todennut, että rotan oli pakko tulla mukana, koska muuten tämä kantelisi paikallisille lainvartijoille erään tietyn esineen katoamisen jälkeisestä olinpaikasta - tosin sata kertaa karkeammin - tämä oli halunnut livauttaa järkijätön kaivoon, lukita kannen ja heittää avaimen helvettiin. Tämä oli sitten ilmeisesti olettanut, että heidän välilleen oli kehkeytynyt mukava pieni ystävyyden alku, rialin monista korjauksista huolimatta.
No, ehkäpä tämä nyt vihdoin oppisi, että hän ei halunnut olla ystävä sellaiselle, joka oikeasti meni tökkäämään nukkuvaa lohikäärmettä miekalla silmään. "Ei tarvetta, hän tarjoaa", rotta totesi vastaukseksi tarjoukseen. "Hei, kaikki! Ystäväni tässä on ottanut muutaman liikaa, mutta haluaisi silti vielä tarjota kierroksen koko paikalle", tämä yhtäkkiä kohotti ääntään. "Kerääntykää tänne ja laittakaa tämän mukavan kookkaan herran laskuun. Hänellä menee melkoinen hetki nousta tuosta, mutta älkää antako sen häiritä, ottakaa lisääkin jos huvittaa!"
Kyllä, nyt tämä ehkä ottaisi vihjeestä vaarin. Pujl heilautti tervehdykseksi, nousi paikaltaan ja alkoi kerätä tavaroitaan. "Minun olisi varmaankin aika lähteä. Nähdään... joskus", tämä totesi ja heilautti vielä moukarinsa olalleen. Samaan aikaan moni oli jo kovaa vauhtia kiinnostumassa tästä tarjouksesta, ja alkamassa hyödyntää sitä. Älykääpiö heräisi valtavan päänsäryn ja laskun kanssa, ainakin tiskille kerääntyvien perusteella. Kovin moni ei katsonut, kuinka rial teräksinine raajoineen, metallilieriöineen ja moukareineen poistui ovesta.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 13, 2006 22:25:35 GMT 3
*Rialin ehdotus sopi kissalle itselleenkin paremmin kuin hyvin. Hän kohotti kulmakarvojaan Pujlin huutamalle "tarjoukselle", silmäsi sikeitä vetelevää öykkäriä lattialla ja virnisti. Innokkaita asiakkaita alkoi kerääntyä tiskin ääreen hyödyntämään tuota anteliasta, tajutonta miekkosta ja tämän rahakukkaroa. Rial puolestaan näytti saaneen tarpeekseen, eikä jäänyt muiden mualla ryyppäämään tyrmätyn laskuun. Noh, omapa oli menetyksensä, nuorukainen pohti, heilauttaen laiskaan tapaan kättään kampsujaan keräilevälle rotalle.*
"Pärjäile." *Huikattiin lyhyesti olennon perään, kissan tyhjentäessä sitten siideripullonsa yhdellä pitkällä huikalla, jotta hänkin pääsisi silkkaa ilkeyttään tilaamaan itselleen hiukan lisää juomaa ärsyttävän päänaukojan maksuun... ja ehkä muutaman pullon vielä evääksikin. Hähä. Siitä hän ei tiennyt tulisiko rialiin enää tulevaisuudessa törmäämään, mutta eihän sitä tiennyt. Ehkä, ehkäpä ei, mutta sittenhän sen näkisi. Kissaihminen vilkaisi vielä ohimennen poistuvan salamurhaajan perään, kohautti sitten olkapäitään ja kohotti lasinsa. Nyt kun vaihteeksi oli rahaakin, voisi sitä hyödyntää tekemällä tästä illasta viihtyisän... varsinkin kun hän ei edes joutuisi tällä kertaa maksumieheksi. Voisi kai sitä aikaansa huonomminkin käyttää.*
((Sepä oli sitten ilmeisesti siinä. Kiitoksia peliseurasta. ^__^ ))
|
|
|
Post by submarine on Jul 13, 2006 22:34:08 GMT 3
((Kiitoksia sinnekin päin.))
|
|