|
Post by submarine on Jun 23, 2006 23:48:44 GMT 3
Monet uskovat, että liian suuret määrät magiaa sekoitti pään. Todellisuudenvääristäjät osoittivat tämän todeksi, sillä täydenpuoleinen patteri sisälsi yleensä valtavasti energiaa ja oli lähellä ruumista. Se todella sai mielen usvaisesksi ja ajatukset täysin epäselviksi tai sekaisin. Juuri tällä hetkellä Pujlilla oli juuri kyseinen ongelma, hänen ajatuksensa eivät yksinkertaisesti enää toimineet yksisuuntaisesti. Mitä hänen nyt piti sitten tehdä? Ja milloin?
Saatuaan lopulta sellaisen järjestyksen ajatuksiinsa, että täällä oli muitakin, hän käänsi hyvin epävarmasti päänsä kohti Shikania. "Tuota, mitä tässä kohtaa oikein piti tehdä?"
|
|
|
Post by spyrre on Jun 25, 2006 17:05:52 GMT 3
*Kissa räpäytti silmiään hölmistyneenä rialin omituiselle käytökselle ja varsinkin tuolle epävarmalta kalskahtavalle kysymykselle. Katse tarkasteli rialia, kävi tuossa epämiellyttävässä säiliössä joka melkein kirjaimellisesti näytti hänen silmissään säteilevän pahaenteisesti salamurhaajan selässä palaten sitten takaisin kadulla lojuvaan kaksikkoon. Maagikko näytti jälleen vain kauhistuneelta vanhukselta, eikä nuorukainen oikeastaan osannut nähdä häntä kovinkaan suurena uhkana vaikka oli hetki sitten todistanutkin mitä kaikkea arkkimaagi pystyi saamaan aikaan.*
"No... se ei näytä nyt kovinkaan vaaralliselta enää. Jos päästäisit sen menemään ja käskisit häipyä kaupungista?" *Eh, tottapuhuen vanhus ei kyllä ollut näyttänyt kovin vaaralliselta alunperinkään. Ei ehkä se kaikkein paras idea, eikä tuo välttättä edes ratkaisisi itse ongelmaa koska ei ollut mitään takeita että maagikko olisi ymmärtänyt tai uskonut vaikka tälle olisikin yrittänyt selittää miksi jalokivien valmistaminen ei ollut hyvä idea, mutta jos mies älyäisi totella edes häipymisen verran olisi hän poissa ainakin täkäläisten aatelisten niskasta jotka olivat Puljin tähän hommaan palkanneet. Mutta toisaalta nuori kissaihminen ei talousopista muutenkaan erityisemmin perustanut ja tämän ilmeisesti hyvää tarkoittavan miehen julma tappaminen oli hänestä vielä epämiellyttävämpi vaihtoehto... hitto, kyllähän valuutan arvossa sattui pieniä mullistuksia ja muita muutoksia vähän väliä, eikö vain?
Hmm. Mikä Puljin oudon käytöksen sitten aiheuttikaan, tuo todennäköisesti tulisi olemaan pahuksen vihainen jälkeenpäin jos muistaisi mitä oli tapahtunut siinä tapauksessa että avuksi palkattu nuorukainen onnistuisi sotkemaan hänen toimeksiantonsa.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 25, 2006 18:09:28 GMT 3
Pujl näytti pohtivan hetken näitä sanoja aivan vakavissaan. Sitten, koska nyt ei parempaakaan neuvoa ollut saanut, rial kohautti olkiaan. "Juu... öh... kai se olisi... juu." Tämän ajatukset olivat tällä hetkellä enemmän kuin hiukan solmussa. Oikeastaan niitä olisi mahdollisesti kuvannut iso kasa viisinkertaisia umpisolmuja.
Ilmeisesti vielä hämmentyneempänä kuin vanha mies rotta nousi ylös ja nosti miehenkin jaloilleen samalla, vaikka tämä vaikuttikin siltä että kaatuisi melkoisen varmasti uudelleen. Kuitenkin tämä onnistui pysymään heilahdellen jaloillaan rialin jostain syystä lähtiessä etsimään jotakin. Hetken perästä tämä palasi ja ojensi velttoon käteen miehen sauvan, joka äsken oli pyyhkäisty pois. Velho tarttui siihen hiukan arveluttavasti. Tämän jälkeen rotta käänsi miehen ympäri ja antoi tälle kevyen tönäisyn selkään. Tämä oli aivan tarpeeksi hyvä osoitus vanhukselle siitä, että oli parempi juosta ja jäädä kyselemään jossakin muualla. Ällistyttävän nopeasti, ehkäpä jopa taikuuden avittamana, mies viiletti pian jo jossakin näkökyvyn ulottumattomissa. Vaikka Pujl ei tarvinnutaan kyseistä aistia, hänkään ei enää olisi havainnut tätä. Juuri tällä hetkellä rial tosin oli käynyt jäykäksi kuin rautakanki.
Juuri samaan aikaan, kuin erittäin tökerönä pilalla joltakin suuremmalta taholta, sama rotan palkannut poika ilmestyi paikalle. Tämä katseli hetken hiljaa rialia, rykäisi sitten ja aloitti: "Tuota... eikös sinun pitänyt-" Ja pidemmälle tämä ei päässyt rotan kääntyessä ja iskiessä luonnollisella kädellään. Isku ei tietenkään ollut yhtä kova kuin teräsraajalla, mutta ikävä yhtäkaikki, varsinkin kun se osui valmistautumatonta poikaa palleaan. Tämä tipahti vikisten maahan kuin märkä rätti. "PERKELE!"
Pujl taisi tosiaan olla hiukan vihainen.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 25, 2006 23:56:23 GMT 3
((Ojoi. Juokse Shikan, juokse! o__O; *epämääräistä repeilyä.*))
*Kaikkien läsnäolijoiden hölmistykseksi salamurhaaja pysähtyi hetkeksi pohtimaan annettua ehdotusta ja hetken kuluttua nousi ylös noudattaen sitä. Kissaihminen seurasi vierestä hölmistyksen, helpotuksen ja huolestuneisuuden sekaisin tuntemuksin, kulmakarvat koholla niin, että ne melkein hävisivät mustien otsahiusten alle. Tuota, jos tilanne ei olisi ollut se mikä se oli, hän olisi todennäköisesti nauranut, mutta nyt hän arveli ettei moinen todennäköisesti ollut järkevää.
Hän perääntyi pari askelta ja seurasi kuinka rial nousi nostaen maagikon mukanaan, nouti vanhuksen sauvan ja sen jälkeen hätisti tämän tiehensä katua pitkin pienellä tönäisyllä. No, ukko näytti onnekseen kiitävän kuin rasvattu salama aiemmin saamastaan rökityksestä huolimatta. Hetkeä myöhemmin nimittäin rotta näytti jähmettyvän epämääräisin ilmein paikoilleen kuin olisi nyt vasta älynnyt mitä oli tapahtunut. ...pahus. Mikä sen äskeisen mielenhäiriön sitten olikaan aiheuttanut, se tuntui olevan laantumaan päin, ja salamurhaaja vaikutti kaikkea muuta kuin iloiselta.
Hmm. Ongelmia? Kissaihminen mutisi itsekseen pienen kirouksen ja perääntyi varuillaan hitaasti muutaman askelen lisää kauemmas Pujlista. Tuo tapaus tuntui tosiaan olevan sen verran arvaamaton tapaus, ettei siitä tiennyt mitä se seuraavaksi keksisi tehdä. Ja kuin pisteenä i:n päälle ilmaantui paikalle tosiaan tuo ylhäisöpoikakin, sanomaan ääneen sen, mitä he kaikki todennäköisesti ajattelivat. Kissankorvainen nuorukainen hätkähti ja irvisti hiukan varsin ärsyyntyneeltä kuulostavan salamurhaajan nyrkin tehdessä tuttavuutta palkkaanjansa pallean kanssa. Auts. No, ainakin poika oli hengissä, eikä rial tämän onneksi ollut käyttänyt metallista kättään.*
"No, tuota. Se nyt ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta olisi kai huonomminkin voinut käydä." *kissa huomautti hetken kuluttua, osaamatta sittenkään pitää suutaan täysin kiinni. Leppyisiköhän rial jos tämän kutsuisi baariin lasilliselle tai parille tai vielä useammalle, se pohti mielessään, mutta ei ollut kovinkaan luottavaisella tuulella asian suhteen.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 26, 2006 13:51:18 GMT 3
((Pahoittelen vuoron mahdollisesta kusemisesta. Jostain helvetin syystä naapuri on alkanut repiä listoja irti seinistä ja paukuttaa helvetin vasaralla samaa HELVETIN seinää. Keskittyminen hiukkasen vaikeaa.))
Tällä hetkellä vaikutti siltä, että edes absoluuttiseen alkoholimyrkytykseen asti juominen ei olisi juuri auttanut. Rialinhäntä vispasi lievästi sanoen ärsyyntyneenä edestakaisin. Koko tämän olemus kertoi, että millä hetkellä hyvänsä voisi räjähtää. Ja lujaa. Teräskäsi nyki kuin olisi halunnut tarttua mihin tahansa ja repiä sen sitten kappaleiksi. Jalka puolestaan kirskutti kiveä melkoisella voimalla. Rotan sytytyslanka paloi tällä hetkellä erittäin lyhyenä.
Sanomatta mitään, rial tarttui metallilieriöönsä, avasi kiinnitykset ja viskasi sen katuun. Ohimennen se päästi muutaman kipinän kiveä vasten. Sitten, koko olemus suorastaan säteillen aggressiivista passiivisuutta hän tarttui poikaa hiuksista ja lähti raahaaman tätä kohti lähintä seinää. Siinä vaiheessa, kun nuorukainen erehtyi valittamaan, rotta yksinkertaisesti hiljensi tämän pamauttamalla kerran maata vasten. Koko homma oli nyt levinnyt käsiin, mutta aina saattoi yrittää pelastaa jotakin.
"Ja nyt sinä kuuntelet", Pujl totesi ääni murhaavana työntäessään pojan seinää vasten. Se, että hän ylsi tätä vain leukaan asti ei juuri tuonut parempaa asemaa. Ennenkuin nuorukainen ehti edes sanoa mitään, teräskynnet puristuivat tämän pään ympärille. "Minä voin rikkoa sinun pienen pääsi kuin munan, ja on näin lähellä", rial näytti sormillaan äärimmäisen pienen välin, jota poika tosin ei voinut nähdä, "etten tee niin. Joten nyt ne pienet korvantuutelit auki: Sinä annat ne loput rahat nyt." Uskomattoman nopeasti - eikä aivan vähiten siitä, että pojan pään ympärillä oli tällä hetkellä viisi tappavaa terää - kaksi edellisen kokoista rahapussia tippui katuun. "Ja toinen asia: jos kukaan, missään vaiheessa, mitenkään kuulee, että velho ei olekaan niin kuollut, kuin pitäisi olla, sinä sensijaan olet kuollut. Ainut asia, jonka minä tulen hyväksymään, on että palkkaat jonkun muun. Mutta minä varoitan uudelleen: mikäli missään vaiheessa minä saan kuulla tästä ikävästä välikohtauksesta, tulen tapaamaan. Pidä se mielessäsi." Ennenkuin poika ehti vastata, rial vetäisi tämän irti seinästä ja iski niskaan kämmenensyrjällä. Tälläkin kertaa tämä lysähti maahan, tosin nyt paljon antaumuksellisemmin, eikä tulisi nousemaan ainakaan muutamaan tuntiin.
"Itse asiassa tämä ei loppunutkaan yhtään huonommin, itse asiassa jopa paremmin", rial totesi. kun asiaa nyt mietti, niin itse asiassahan tämä oli mennyt paljon paremmin. Kukaan ei edes ollut kuollut ja hän oli silti saanut ne rahansa. Tästä sattumien summasta olikin kehkeytynyt hyvä lopputulos. Pohdittuaan asiaa vielä hetken rotta huomasi vielä yhden hyvän puolen: nyt voisi ryöstää tältä aatelispennulta vaikka vaatteet päältä, jos huvitti! Ilman aikailua tämä laskeutuikin tiedottoman viereen ja alkoi tutkia, oliko tällä mahdollisesti lisää rahaa tai muuta mukavaa.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 28, 2006 20:38:59 GMT 3
*Kissankorvainen nuorukainen katsoi vierestä, kuinka turhautunut rial pääsi uudemman kerran uhkailemaan tuota aatelispoikaa, tällä kertaa hiukan kivuliaammin kuin ensimmäisillä kerroilla. Aijai, poikaparka, tuo varmasti saisi vähintään traumoja moisesta, hyvä jos ei alkaisi pelätä kuollakseen kaikkea hiukankin rotan näköistä. Metsästäjä hypähti kauemmaksi metallisäiliön iskeytyessä katuun kuin odottaen härvelin vähintään räjähtävän, mutta kun mitään ei sittenkään tapahtunut se jäi liikuskelemaan levottomasti pienen matkan päähän. Aluksi hän oli vähällä puuttua salamurhaajan turhankin koviin otteisiin tuon pojan suhteen, mutta huomasi sitten ettei rotta todennäköisesti aikoisi tappaa taikka vahingoittaa tuota oikeasti vakavasti. Rial sai rahansa, aatelispoika ei kuolisi ja pysyisi hiljaa murhayrityksen lopputuloksesta, niin asiat taitaisivat olla melkoisen hyvällä tolalla... ja kissaihmisenkin omatunto oli toistaiseksi onnistunut pysymään suhteellisen puhtoisena.
Salamurhaaja päätti näköjään vielä kerätä mukaansa pienen bonuksen tyrmättyään palkkaajansa, alkaen käydä läpi tämän taskuja. Tuohon puuhaan kissaihminen ei osallistunut, vaan luimisti korviaan paheksuvasti. Eikö rialin saama rahamäärä muka riittänyt että piti vielä ryöstää tuo muutenkin jo kovia kokenut nuorukainen? Hyvä sinänsä kuitenkin että rottakin tuntui sittenkin olevan hiukan vähemmän vihainen kuin miltä oli aluksi vaikuttanut. Mistä tuon hetkellinen mielenhäiriö ikinä olikaan johtunut, ei se ollut sittenkään onnistunut pilaamaan iltaa ainakaan kissan, rialin tai varsinkaan juuri ja juuri hengissä selvinneen maagikon osalta. Kissanuorukainen kohautti olkapäitään, työnsi aseensa takaisin paikoilleen ja alkoi Pujlia vilkaisten käyskennellä kohti kujaa, jonne oli tavaransa jättänyt.* "No, oli ainakin helppoa rahaa. Se siitä sitten?"
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2006 22:07:10 GMT 3
Pujl kohautti olkiaan tonkiessaan pojan taskuja. Häntä nyt lähinnä kiinnosti, kuka tämän oli palkannut. Jos vaikka saisi jotakin hyötyä siitäkin. Ainakin olisi hiton mukavaa sentään saada selville, kenen pillin mukaan oli tullut tanssittua. Hetken kaiveltuaan ja muutaman aivan liian korean kiven omiin hoteisiinsa siirrettyä jotain löytyikin: lappunen. Se oli kirjoitettu vahvalla, horjumattomalla käsialalla ja sävyllä, joka kertoi kirjoittajan tuntevan pojan, ja taisipa vielä kertoa muutaman muunkin asian.
"Poika, tiedän, että arvostat isoisääsi, mutta tämän hulluuden täytyy loppua! Mikään järkeily ei auta, hän on keksintönsä lumoissa ja täysin vailla neuvottelumahdollisuuksia. Siksi pyydänkin - ei, käske - sinua tekemään, mitä täytyy. Sinun itse tulee tehdä tämä, jotta ymmärtäisit tämän kaiken. Huomenna tulet menemään tavernaan, jonka paikan näytin viime vuonna. Siellä tulet tapaamaan alemmistoon kuuluvan olennon, paljon itsesi alapuolella olevan rottamiehen. Tämän toinen käsi on terästä, ja tämä irvokkaasti kätkee epäilemättä yhtä irvokkaat kasvonsa nahkaisella naamiontapaisella. Tarjoa ensin viittäsataa, mutta lisää tarvittaessa tuhat."
Rotta luki lapun mielenkiinnolla. Tällä perheellä ei tainnut olla aivan lämpimät välit. Sinänsä aivan kiinnostavaa. "Hmmh, tämän pennun isukki ei tämän isoisästä, ilmeisesti heillä oli suorastaan MURHAAVAT välit. mieltä lämmittävää nähdä, kuinka kiistat ratkaistaan järjellä ja kärsivällisyydellä", hän totesi ironisesti. "Ja yhtä mukavaa, kun pojat pelkäävät isiään niin paljon, että murhauttavat isoisiään mieluummin kuin ovat tottelemattomia." Ohimennen rial napautti tätä pentua päähän melkoisella voimalla. Oikeastaan ei olisi ollut suurikaan häviö vetäistä mokomalta kurkkua auki, mutta siitä voisi saada peräänsä väemmän mukavia henkilöitä, hän kun ei ollut ainoa palkkasoturi/palkkionmetsästäjä/olimikäoli maailmassa.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 30, 2006 16:12:19 GMT 3
*Kissanuorukainen palaili kujalle jättämänsä vähät tavarat olkapäällään riippuen juuri sopivasti napatakseen rialin jupinat tarkkoihin, suippoihin korviinsa.* "Mitä hittoa? Oliko se vanhus tämän isoisä?" *Kissa silmäsi maassa lojuvaa poikaa yllättyneenä korviaan hiukan luimistaen, heilutellen häntäänsä epämääräisesti. Täällä päin oli siis ihan normaalia perheenjäsenten murhauttaa toisiaan tuosta vain? Hän ei pitänyt kuulemastaan tippaakaan (todennäköisesti tulisi häipymään tästä ikäväksi käyneestä paikasta heti huomenissa), mutta rypisti kuitenkin kulmakarvojaan Pujlin intoutuessa nuijimaan hiukan lisää tajutonta poikaa.*
"Noh, eiköhän poika ole opetuksensa saanut, ja todennäköisesti tulee saamaan vielä sapiskaa muulta perheeltäänkin." *Niin, ja tulihan tuo jo mukiloitua ja ryöstettyäkin siinä sivussa nuorukainen ajatteli, sanomatta tuota kuitenkaan ääneen.* "Mitäs jos häivytään ennen kuin joku sattuu tulemaan? Baarinkin luulisi olevan vielä auki." *Kylläpäs se nyt oli kovasti kaveeraamassa. Hän oli kuitenkin tarpeeksi älykäs suhtautumaan rottaan vieläkin pienellä varovaisuudella vaikkei se aina huolettoman kuoren lävitse näkynytkään, eikä kissa olisi ollut kovinkaan yllättynyt vaikka salamurhaaja olisi häipynyt hänen seurastaan mahdollisimman nopeasti. Kissanuorukainen itse vain sattui olemaan melkoisen sosiaalinen tapaus, mutta päämotiivi taisikin olla nyt lähinnä houkutella tuo rial pois tajuttomaksi mukiloidun ylhäisöpojan kimpusta. Eiköhän tuota oltu kiusattu jo tarpeeksi.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 30, 2006 17:51:12 GMT 3
Oikeastaan tämä tilanne toi rialille jonkinlaisen turvan mahdollista kostoa vastaan. Nyt hänellä oli kirjallinen todistus siitä, että tämän pikkunilkin isä, oli kuka ikinä olikaan, oli palkannut murhaajan oman sukulaisensa perään. Mukavaa, hyödyllistä ja helppoa. Aluksi tämä oli vain harkinnut naulaavansa kirjeen sen kirjoittajan oveen uhkauksena, mutta tuli sitten siihen tulokseen, ettei edes tiennyt missä tämä asui, eikä toisaalta halunnut menettään tätä suojakilpeä. Tietenkin hän toimi joskus äkkipikaisesti ja tappavasti - siihen pisteeseen, että tunnettiin eräässä melko kaukaisessa ja pienessä paikassa yksinkertaisesti "viiltäjänä" - mutta sellainen sopi jonnekin, ei kaikkialle. Toisaalla lait olivat käsittämättömän höllät, täällä vastaantulijan tappamisesta saisi muutakin kuin sakkoja.
"Juomaan? Juu, voisihan sitä vaikka mennäkin. Odota hetki", tämä totesi ja kumartui viimeisen kerran pojan puoleen. Oppikoon kunnolla, että kannatti seuraavan kerran harkita, pelkäsikö todella isäänsä näin paljon. Pujlin noustessa tämä piteli pojan vaatteita, jotka oli yksinkertaisesti leikannut pois tämän yltä. Siinä nuorukainen sitten makasi, alusvaatteisillaan kiveyksellä. Jos joku vartiointikierroksella oleva ei ottaisi talteen, niin tämä heräisi varmasti oppineena. "No, mennäänkö?" tämä kysyi tarttuessaan patteriinsa ja moukariinsa hiukan kauempana. Patteri oli alkanut jo itsestään tyhjentyä, koska sitä ei enää kanniskellut kukaan ja se oli kosketuksissa johonkin, johon tyhjentää itseään. Nytpä oli katukin sitten kirjaimellisesti maaginen. Tosin alueen koko suhteessa magiaan tarkoitti, että mitään ei edes oikeasti tapahtuisi.
Ja nämä vaatteet voisi naulata johonkin korkealle...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 1, 2006 13:18:29 GMT 3
*Kas, rial suostui ehdotukseen? Nuorukainen oli aavistuksen yllättynyt tästä käänteestä, mutta kohautti sitten olkapäitään olematta oikeastaan kovinkaan pahoillaan asiasta. Niin kauan kuin salamurhaaja ei vain pyrkisi hankkiutumaan eroon tapauksen toisesta silminnäkijästä, siis hänestä, kissa voisi vaikka katsellakin tuota vielä jonkin aikaa. Kai tuohon rujoon ulkonäköönkin alkoi hiljakseen tottua kun sitä vain katseli tarpeeksi.* "Hyvä hyvä. Mutta siihen räkälään en enää haluaisi, parempi katsoa jos löytyisi parempi paikka jostakin." *Tuo totesi jo lievää malttamattomuutta äänessään hieraisten sormillaan leukaansa yrittäessään muistella oliko nähnyt toista tähän asiaan soveltuvaa rakennusta päivemmällä tekemällään tutkimusretkellä kylän kaduilla. Vihreät silmät seurasivat samaan aikaan rialin tekemisiä, olennon selvästi päätettyä nöyryyttää tuota ylhäisöpoikaa oikein kunnolla. Nuori metsästäjä ei oikeastaan oikein ymmärtänyt syytä, ilmeisesti se kaiken pahan alku ja juuri tämän välikohtauksen takana oli ollut pojan isä, jota tämä oli vain peloissaan totellut. Ellei tämä ollut rotan tapa varmistaa että poika ei varmasti kertoisi tästä tapauksesta kellekään, ellei haluaisi tuoda esille myös sitä seikkaa että oli herännyt seuraavana aamuna kadulta ryöstettynä sekä alusvaatteisillaan. Hmm. No jaa.*
"Tuosta hyvästä se kyllä ottaa ja vilustuu." *Kissaihminen seurasi tuota nopeaa ilmeisesti metallikynsillä toimitettua vaatteidenleikkaus-operaatiota kohottaen kulmiaan, maleksien sitten vielä kertaalleen taakseen vilkaistuaan Pujlin perään tuon liikuskellessa kohden kadulle jättämäänsä säiliötä. Kissa ei vieläkään halunnut mennä kovin lähelle kyseistä härveliä, mutta sai yllätyksekseen huomata säiliön nyt säteilevän huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Kiinnostavaa. Hän silmäsi myös ohimennen rialin vieläkin kanniskelemia vaateriekaleita ihmetellen mitä tämä noilla vielä aikoisi tehdä, mutta kohautti sitten olkapäitään mieluisamman aiheen ilmaantuessa.*
"Lasillinen tai pari tekee kyllä hyvää tämmöisen jälkeen. Minä voin vaikka tarjota ensimmäiset" *nuorukainen lupautui hyväntuulisesti tuon tavalleen ominaisen virneen pyrkiessä jälleen esille. Osittain tuo tunnelma taisi kyllä johtua helpottuneisuudesta että mitään erityisen vakavaa ei sittenkään ollut päässyt tapahtumaan pahaenteisestä alusta huolimatta, eikä kukaan hänen mielestään "viaton" ollut kuollut, ei edes murhattavaksi määrätty vanhus. Jos asiat olisivat menneet niin kuin niiden ilmeisesti olisi ollut tarkoitus, kissa tuskin olisi suhtautunut tällä tavalla, ja olisi todennäköisesti päätynyt juomaan vielä enemmän kuin normaalisti, vaikkei tuo nyt ollut lähellekään se maailman, tai edes tämän kylän kovin juoppolalli.
Nyt se kuitenkin maleksi katua pitkin vähiä tavaroitaan olkapäällään raahaten jossakin rialin lähiympäristössä, muistellen puoliääneen keskittynyt ilme kasvoillaan että missäs hän olikaan nähnyt sen toisen mahdollisesti paremman kuppilan...*
|
|
|
Post by submarine on Jul 1, 2006 21:01:59 GMT 3
Pujlin elämä ei tosiaankaan ollut ollut kesyä missään vaiheessa, eikä aivan vähiten juomisen tai tavernoiden kohdalla. Oikeastaan tämä tarkoitti, että hän ei itse koskaan muistanut asiasta muuta, kuin häilyviä kuvia, mutta kuuli kyllä myöhemmin. Viimeisin huomattava taisi olla se muutaman vuoden takainen, kun eräs kääpiö oli haastanut hänet juomapeliin. Kumpikaan ei ollut antanut periksi, ja tilanne oli loppunut siihen että molemmat olivat nousseet pöydälle, tanssineet hyvän tovin puolituisenpolkkaa, vetäneet ystävänmaljoja, pohjanmaan kautta, kaatuneet pöydältä, syttyneet tuleen, sytyttäneet koko tavernan tuleen ja kaapineet itseään seuraavana aamulla takakujilta, kaikkea muuta kuin terveyden perikuvina. Ne olivat aikoja, joita jopa hän muisti huvittuneena. "Aivan rauhassa, tarjoa jos haluat."
Itse asiassa tänään saattaisi toistaa sen erään vähemmän tunnetun tempauksen, jota ne hiton maahiset olivat pitäneet suurenakin huvina silloin joskus... Kyllä, sitä voisi tosiaan kokeilla. Ainakin siis, jos löytyisi mitään tarvittavan tapaistakaan. Mutta kyllähän sellainen "harmiton" drinkki olisi mielenkiintoinen sentään kokeiluna... Ja nyt näihin vaatteisiin.
Tutkittuaan ympäristöään hetken rial vetäisi rikkoutuneen katukiven maasta, kääri rätit sen ympärille ja viskasi. Hyvin näyttivät lentävän lähimmän talon katolle. "Noniin, ja minnekä me menemme?"
|
|
|
Post by spyrre on Jul 2, 2006 15:12:10 GMT 3
*Kissanuorukainen lampsi jo malttamattomana etunenässä katua eteenpäin yrittäen itsekseen jupisten metsästää silmiinsä sitä samaista talonkulmaa, jonka vierestä avautui kuja, jota pitkin pääsisi sen yhden hiukan vähemmän tunnetun kilpailevan baarin ovelle. Hän oli kuullut puhuttavan paikasta ja oli kulkenut mokoman ohitsekin päivällä (no, olihan se pitänyt nopeasti katsastaa sisäpuoleltakin) joten ei luulisi olevan kovin vaikeaa löytää mokomaa uudestaan. Nuorukainen kuuli rialin puuhaavan jotakin takanaan ja silmäsi olkapäänsä yli juuri sopivasti jonkun kapineen lentäessä kaaressa ylös lähimmälle katolle. Jahas, sinne ne rievut sitten joutuivatkin.*
"Näin ohimennen yhden paikan täällä lähistöllä. Hiukan pienempi kuin se toinen, mutta... Pitäisi nyt löytää oikea katu...Tässä!" *Kissaihminen mutisi vastaukseksi, mutta alkoi kuulostaa innokkaammalta saadessaan silmiinsä tuon tutulta vaikuttavan kujantapaisen. Ja sinne se muina miehinä saapastelikin, kääntyen muutamien rakennusten ohitse kuljettuaan vasemmalle kadulle, jonka kanssa kuja ristesi. Eipä aikaakaan kun olento seisoi hiukan turhankin itsetyytyväisen näköisenä tukevan oven edessä, jonka päällä keikkui tuulessa olut-tuopin ja varsin juopuneen näköisen lohikäärmeen kuvalla koristettu nariseva kyltti.* "Löytyipäs" *mokoma totesi häntä tyytyväisesti hiukan korkeammalle kohoten, ja kolasi sitten sisälle hämärään, erinäisten janoisten olentojen kansoittamaan tilaan.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 3, 2006 0:17:59 GMT 3
Jaaha, rial ei sitten itse tainnutkaan olla ainut, joka nosti kuppia. Noh, ei täällä lasketa. Sen sijaan Pujl oli hyvinkin kiinnostunut siitä, mitä sisällä oli tarjota hänelle. Jos mitään olutta vahvempaa löytyisi, niin sitä maahisten pientä "koetta" voisi alkaa sumplia. Seuraten esimerkkiä rotta asteli kissan perässä sisälle. Tottuneena tämä ei tietenkään välittänyt tuon taivaallista niistä, jotka tuijottivat silmät pyöreinä tätä vähintäänkin outoa ilmestystä. Rial lähti astelemaan kohti tiskiä.
Päästyään määränpäähänsä rotta tosin huomasi, että oli kohdannut pienen ongelman: oli vaikea saada kontaktia suu auki tuijottavaan naisenalkuun. Tämän silmät olivat lievästi sanoen nauliutuneet kiinni niin rottaan, kuin myös tämän käteen. "Haloo?" rial yritti aluksi, mutta tyytyi sitten napauttamaan kynsiään tämän silmien edessä. "Niin, että vahvinta mahdollista alkoholia, toivottavasti montaa lajia, ja tulukset." Tajuttuaan, että kysessä oli asiakas, tyttö väänsi silmänsä irti ja asteli hetken pohdinnan jälkeen takahuoneeseen. Jonkin ajan kuluttua tämä palasi, kantaen mukanaan muutamaa reilun kokoista kannua ja mainittuja tuluksia. Laskettuaan ne pöydälle esitettiin maksupyyntö: "Se tekisi neljäkymmentä." Laskettuaan hetken kolikoita rial maksoi ne pöydälle ja alkoi väkertää tuoppiin. Reilusti ensimmäistä lajia, reilusti seuraavaakin, lasketaan mukaan kolmatta. Sekoitetaan. Lasketaan vielä reilusti ensimmäistä. Näin meni ohje, jonka mukaan eräät tietyt maahiset tekivät juoman, joka erotteli tosimiehet vikisijöistä. Otetaan tulukset, kuolintapauksessa suositellaan suljettua arkkua tai polttohautausta. Pohdittuaan hetken rial alkoi hangata tuluksista kipinää juomaansa.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 4, 2006 22:10:53 GMT 3
*Oletettavan pikaisesti perässä sisälle baariin seurannut rial saisi havaita tiskille asteltuaan myös tuon kissankorvaisen tapauksen päätyneen samaan paikkaan, olennon ollessa jo varsin tyytyväiseltä vaikuttaen tilaamassa itselleen pullollista siideriä. Rotan saavutua tiskin takana häärivä tyttö tosin jäi hetkeksi möllöttämään kuin lehmä uutta aitaa, siideripullo käteen unohtuneena. Jälleen kerran Pujlin ulkomuoto näytti herättävän melkoisesti huomiota, nuorukainen pohti itsekseen, ollen tavallaan kuitenkin hiukan epäkohteliaasti tyytyväinen ettei hän korvineen ja häntineen ollut juottolan ainoa kummajainen lähinnä ihmisistä koostuvien asiakkaiden seassa.
Kun tyttö lopulta pääsi ajan tasalle sai kissaihminenkin lopulta juomansa mikon läksiessä hakemaan varastosta rialin vaatimia tujumpia aineita. Rottaa vilkaistiin hiukan kulmia kohottaen nuorukaisen silmätessä sitten omaa viatonta siideripulloaan kuin ehkä hiukan nolostuneena, mutta kohautti sitten olkapäitään kaataen lasillisen poreilevaa juomaa. Tuota maistettiin odoteltaessa tyttöä takaisin, ja tuon palattua kissankorvainenkin maksoi mukisematta tilauksensa uudenuutukaisesta palkkapussistaan.* "Sinä päätit sitten aloittaa aika paukulla" *tuodettiin olennon seuratessa epäluuloisin ilmein rialin väkertäessä itselleen oikein kunnon drinkkiä. Mitä hittoa, aikoiko se vielä sytyttää litkun tuleenkin? Tuo ei kyllä tainnut olla enää kovinkaan turvallista. Mustat pörröiset korvat höristyivät uteliaasti, nuorukaisen kuitenkin vetäytyessä hiukan kauemmaksi salamurhaajan alkaessa iskeä kipinöitä sekoitukseensa kuin peläten rotan saattavan vahingossa tuikata tuleen myös hänet.*
"Hmm. Luuletko tuon olevan muka juomakelpoista?" *Arveltiin, ennen kuin siideriä siemaistiin uudelleen. Kissa seuraili silti Pujlin puuhia, olettaen varmaankin näkevänsä hyvin kärsivän näköisen ja sekavan rialin kunhan salamurhaaja vain ehtisi nielemään omatekoisen myrkkynsä. Jollei töhnä nesteyttäisi olennon sisäelimiä ensin. Huh huh.*
|
|
|
Post by submarine on Jul 4, 2006 23:36:12 GMT 3
"Pakko olla, kun maksoikin aivan tarpeeksi. Jos sinulta koskaan on poltettu rintakehä näkyviin, niin muutama palava tippa ei juuri tunnu", Pujl totesi hakatessaan tuluksia. Jos nyt oikein piti muistella, niin kyseisen aikaan hän ei vielä ollut lähtenyt edes omiensa joukosta, ja silloin hänellä oli ollut silmät. Viidentoista ikäisenä, niin taisi olla. No, sitä ei tarvinnut muistella kovin tarkkaan, mutta kyseisen tapahtuman jälkeen hän ei koskaan ollut jättänyt patteria pois vain siksi, että se "oli vaarallinen". Hän oli ollut pirullinen viherkorva vielä silloin, ei vielä omannut edes keinotekoisia raajojaan, ei ollut ytimiä myöten arvissa ja vammoissa, mutta sitäkin varomattomampi. Se ei tietenkään ollut ollut viimeinen kerta, kun häntä oli poltettu luuhun asti, tai hän oli saanut samantapaisia "kuolettavia" vammoja, mutta se oli ollut hänen ensimmäinen henkilökohtainen tapaamisensa kuolemanmestarien kanssa. Ai helvetti, siinä oli kipua, jonka muisti elämänsä loppuun ja yli. Maata kuolemassa teräsalustalla, kuolemanmestarin työkalujen tanssiessa tuskaisesti yli ruumiin, se oli todellista kipua, taistelut tai mitkään vammat eivät olleet yhtä kauhistuttavia kuin niiden korjaus.
Lopulta tuluksista iski kipinä väkevään juomaan. Hetken rial uskoi sen vain sammuneen nesteessä, mutta yhtäkkiä neste oli ilmiliekeissä, samaan tapaan kuin öljy. Se ei sammuisi niin kauan, kuin ilmaa oli jäljellä. Noh, oli sitä typerämpääkin kokeiltu, ja reilusti itsetuhoisampaa. "Huikka?" tämä kysyi piloiltaan ja tarjosi lasia, ennenkuin yhtäkkiä humautti sen ilman varoitusta omaan suuhunsa. Ne maahiset vetivät vähemmän, kuin snapsilasin, rotta taas kokonaista tuoppia. Okei, tämäkin tuntui, ei mitään väliä kuolemanmestareista. Oi perkele, oi perkele! Palavan nesteen saavuttaessa vatsan rial tipahti huutaen sikiöasentoon lattialle ja antoi ylen. Mukavaa sinänsä, että tämän viimeisen aterian jämät paloivat iloisesti, mutta Pujlia se ei auttanut. Tuotuaan hetken alustavalle oksennukselle seuraa tämä alkoi vaivalloisesti nousta ylös, onnistuen juuri ja juuri välttämään astumasta omaan sotkuunsa. "Seuraavalla... seuraavalla kerralla vähemmän", tämä totesi hiukan sonkottaen. Se oli sattunut, hyvin yksinkertaisesti ja kiistämättömästi.
|
|