salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 28, 2006 18:31:54 GMT 3
Ai eivät? Nainen ei seissyt kaukanakaan solan reunasta ja kuuli kyllä huudot alhaalta, ja jos mies sattuikin vilkaisemaan riehumisensa jälkeen ylös hänen katseensa sai kohdata punaisten silmien mitäänsanomattoman tuijotuksen. Hienopiirteiset, kapeat kasvot olivat muutenkin ilmeettömät, joten vihreähiuksinen sai vain arvailla mitä naisen päässä liikkui - harvempi oikea haltia repii hiisiä kappaleiksi paljain käsin, ja silmien punaiset sävyt olivat muutenkin lähinnä Uumenenalassa asuvien suippokorvien geeneissä. Hän seurasi miehen liikkeitä katseellaan herkeämättä, pyöritellen taas kierossa pikku päässään ties mitä ajatuksia.
Ja katseita toinen sai muidenkin joukon jäsenien suunnalta - osa tuijotti suu auki, hämmentyneenä tapahtumasta ja toisen voimista. Demoni voisi kuitenkin olla varma että hänen tunteenpurkauksensa aiheuttaisi joukossa hyvin kaksijakoisia tunteita - osa varmasti tuntisi olonsa hieman turvallisemmaksi vahvan taistelijan lähellä, mutta valtaosalla heräisi varmuudella epäilyksiä - he olivat ehkä ihmisiä ja kääpiöitä ja kouluttamattomia sellaisia, mutta eivät hekään idiootteja olleet.
|
|
|
Post by submarine on Apr 28, 2006 19:01:01 GMT 3
Kasstal ei juuri tällä hetkellä ollut kovinkaan kiinnostunut tapahtumista alhaalla, hän uudisti voimavarojaan. Nopeilla suullisilla rial ahmi hiisipäällikön vielä lämpimiä sisälmyksiä ja verta. Lopetettuaan ruumiin sisäpuoli oli pelkkä kylkiluiden rajaama kammio. Lipaisten verta huulistaan hän kohottautui. Lämmin veri ja liha olivat ravintoa, jolla hän oli kasvanut, jonka hänen vaistonsa neuvoivat valitsemaan. Jättäen tyhjäksi kalutun raadon hän asteli myöskin reunalle, tarkistamaan tilannetta.
Omaksi ilokseen hän totesi, että yksikään heistä ei ollut kuollut, vaikka erään ihmisen käsi vaikuttikin riippuvan epätavallisesti. Toisen huomion hän teki siitä, kuinka vihreähius oli ilmeisesti repinyt paljain käsin hiiden palasiksi. Mielenkiintoista. Vaivautumatta kiipeämään kuin puoleen matkaan hän loikkasi loput alas ja laskeutui kevyesti jaloilleen. Moni ei kiinnittänyt huomiotaan tuijottaessaan haltiaa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 28, 2006 19:25:17 GMT 3
"Eeh... Kuulkaas... Tuota..." Gist hieman kangerteli sanoissaan kaikkien palkkasoturien tuijottaessa enemmän tai vähemmän järkyttyneinä. Demonia harmitti möhläys aika paljon. Nyt oli aika varmaa että rialkin kyselisi kysymyksiä (asia jota hän ei oikein innolla odottanut). Sentään kukaan tosin tuskin menisi esittelemään kaikkein villeimpiä epäilyksiään nykyään Myrkmeren lähistöä kansoittaville demoninmetsästäjille, sen verran hyvin nämä olivat onnistuneet saamaan paikalliset pelkäämään.
"Äh, ja paskat te mitään ymmärtäisitte", Gist totesi sangen yksikantaisesti lopulta hieman harkittuaan asiaa. Eivät noista yksikään kuitenkaan ymmärtäisi, ja mustaa haltiaa tuo ei halunnut informoida liikaa. Mokomat kun olivat Gistin tietääkseen muilla mailla hieman paskamaisia. Tosin ei tuo voinut käsittää miksi. Kun Celdorin lähistössä asuneet haltiat karkoitettiin jonnekin maan alle, niin nämä eivät alkaneet mitään sen kaltaisia idioottimaisuuksia tekemään kuin palvomaan jotain murhanhimoisia jumalia yms. Tosin pessimistejä noista kaikista tuli, ja aika nopeita oppimaan taistelemaan.
Gistin reaktio uuteen ongelmaan oli silti ilmiselvästi selvä. Älä välitä siitä. Kylmänrauhallisesti tuo putsasi kätensä erään kuolleen hiiden paitaan, puhdistaen ne enimmästä verestä, ja asettui odottavaisen näköisenä katsomaan muita. "Eikös meidän pitänyt olla matkalla jonnekin...?" vihreähiuksinen pirulainen totesi virnuillen.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 28, 2006 19:36:43 GMT 3
Lloth, jota suurin osa mustista haltioista palvoo, ei olekkaan murhanhimoinen jumala - hämähäkijumalatar rakastaa kaaosta ja sekasortoa sekä valtaa ja haluaa seuraajiensa olevan mahdollisimman voimakkaita - mikä selittääkin heikompien nopean sortumisen - ja on tietenkin äärettömän itsekeskeinen. Nämä kaikki piirteet tietenkin heijastuvat Llothia palvovien drowien yhteiskunnan ainoisiin vallanpitäjiin - papittariin ja ylipapittariin, joiden ainoa tehtävä on karsia pois heikot ja palkita vahvuus jalkojensa juuressa olevassa yhteiskunnassa. Mutta jokainen sai tietenkin ajatella heistä mitä halusi, ja olihan droweilla muitakin jumalia mutta niiden palvojat kohtasivat paljastuessaan mitä hirvittävämpiä kuolemia.
Nainen kurtisti valkeita kulmiaan hieman ja hymähti sitten, kiinnittäen ruoskansa takaisin vyölleen. Siimat kiertyivät omia aikojaan kerälle ja jäivät siihen liikkumatta, näyttäen jälleen aivan normaaleilta nahkasuikaleilta. Sen jälkeen nainen käveli solan reunaa pitkin niin kauan kunnes maa vietti alaspäin ja sola loppui - häntä ei kiinnostanut mennä muiden seuraan ahtaaseen tilaan. Sinne hän sitten jäi odottelemaan muita, liittyen taas mukaan kun muut marssivat ohi.
|
|
|
Post by submarine on Apr 28, 2006 19:47:04 GMT 3
Kasstal päätti, että häntä ei suuremmin edes kiinnostanut hiiden repeäminen. Joko se oli magian voimalla, tai sitten jonkin muun. Hän analysoi vain sen, että vihreähiuksella oli voimaa, muuta ei tarvinnut tietää. Jos aikoi selvitä hengissä, ei aina kannattanut sotkeutua liikaa yksityiskohtiin. Kokonaiskuva oli tärkeämpi. Ja tällä hetkellä kokonaiskuva oli se, että ei ollut enää kovinkaan pitkä matka. Kohauttaen olkiaan hän huusi: "Jatketaan!" ja alkoi kävellä itsekin eteenpäin. Kukaan ei suuremmin valittanut, ties vaikka mitä vielä olisi luvassa paikoillaan odottaville.
Maasto vei nyt jyrkästi eteenpäin hetken aikaa, sitten se tasoittui uudeksi vuorenkyljeksi, jonka sivusta kulki vieläkin kapeampi polku. Nyt oltiin vielä paljon korkeammallakin, putous vaikutti olevan vähintään kolmisensataa metriä. Maasto vuorten vieressä vaihteli korkeudessa melkoisesti. Nyt ei tosiaan sopinut olla turhan kömpelö. Kasstalille ketteryys ei tuottanut ongelmia, hän kyllä pystyisi kävelemään vaikka nuoralla. Mutta joillekin muille tämä osuus voisi olla vaikea.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 28, 2006 20:00:54 GMT 3
Hyvä että tuota ei tarvinnut alkaa selittelemään, Gist ajatteli hieman helpottuneena kaikkein palkkasoturien pitävän turpansa kiinni siitä mitä äsken oli tapahtunut. Todennäköisesti tosin nämä pitivät turpansa kiinni pelosta, asia joka sai hänet hieman tympääntymään. Mikä siinä oli kun aina piti ensinäkemällä jotain selittämätöntä nähtyään olla peloissaan? Tosin, periaatteessa heillä oli ihan kohtuullinen syy olla peloissaan, mutta siltikin.
"Heh, hieman matkaa alas", Gist totesi naurahtaen katsahdettuaan alas. Matka oli kyllä ihan kohtuullinen, mutta oli tuo paljon korkeammallakin ollut ollut. Paljon korkeammalla.
Kapea polku ei tuolle edelleenkään ollut ongelma, tuolla jopa oli aikaa siinä aikansa kuluksi kaivella taskustaan hieman yksinkertaisia kankaanriekaleita, todennäköisesti käytetty jo aiemmin siteinä. Kuten nytkin. Tuo sitoi olkapäänsä kävellessään aivan rauhallisesti pitkin polkua, ilman huolta siitä että yksikään olisi tullut liian lähelle. Lähin muu palkkasoturi käveli parin metrin päässä.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 29, 2006 14:23:38 GMT 3
Ketterä drow varmoine askelineen oli myös niitä joille kapea polku ja jyrkkä pudotus eivät aiheuttaneet päänvaivaa. Kiitos tästäkin kuuluu mustaan rotuun kuulumiselle ja sen mukana tuleville synnynnäisille lahjoille. Jos hän jostain syystä horjahtaisi - äärimmäisen epätodennäköistä oli että niin kävisi - hän kyllä pysäyttäisi putoamisensa helposti.
Nyt kun oli taas hieman aikaa rauhassa, nainen käänsi keskittymisensä ja huomionsa oman päänsä sisälle. Kapeat huulet liikahtelivat hieman ja karmiininpunaiset silmät olivat vain hieman raollaan hupun alla, tosin naisen kulkuun tämä kaikki ei vaikuttanut lainkaan. Ja jos joku olisi nähnyt naisen hupun alle - niin tuskin kävi koska hän kulki pää hieman painettuna ja suuri huppu roikkui syvällä päässä silmien suojana - olisi hän nähnyt otsalla lepäävän hämähäkkifiguurin liikahtelevan ja hohtavan himmeästi.
Hän käveli vielä hetken ja pysähtyi sitten yhtäkkiä, kumartuen poimimaan jotain maasta ja näyttäen samalla sievää takamustaan takana tulevalle, virnistelevälle ihmismiehelle. Sitten hän suoristi itsensä ja jatkoi matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tarkkaillen jotain kämmenellään olevaa pieni, kylmä hymy kasvoillaan.
|
|
|
Post by submarine on Apr 29, 2006 17:05:08 GMT 3
Kasstal jatkoi johtamista, ilman kovinkaan suurta pelkoa putoamisesta. Jos hän lipeäisi, saisi otteen reunasta vaikka varpailla. Tosin paljon helpompaa olisi vain kahmaista ote epätasaisesta seinämästä ja kiivetä takaisin ylös. Matka jatkui apaattisena, ainut todellinen tekemisen mahdollisuus oli tuijotella alas, mitä monet eivät tehneet pelätessään alkavan huipata.
Ties vaikka kuinka kauan oli kulunut, kävellessä pitkin vuorenseinämää aika ei oikein tuntunut kulkevan samalla tavalla, kun rotta lopulta pysähtyi. Sille ei ollut mitään järjellistä selitystä, mutta hän tiesi olevansa oikealla paikalla. Kallio tällä kohtaa ei eronnut nopeasti katsoen mitenkään erilainen, vaikka suuremmassa tarkastelussa saattoi erottaa vanhoja ja uudempia kynnenjälkiä. Petollisen tasaista, tuosta ei aivan joka poika tulisikaan ylös. Kasstal tuijotti hetken ylös, sama kymmenisen metriä kuin ennenkin. Hän oli mennyt tästäkinmonen monituista kertaa. Mutta nyt täällä oli mukana ihmisiä, ja jopa muutama kääpiö. Ei tosiaan mitään helppoa. Jopa hänellä oli toisinaan ongelmia päästä ylös, kynsistään huolimatta. "Odottakaa tässä, niin minä katson mitä voi tehdä", hän totesi ja alkoi tutkiskella tavaroitaan. Pian löytyikin tukevaa hamppuköyttä.
Kietoen köyden hartioilleen hän tarttui seinään, ensin molemmat kädet. Sitten toinen jalka, ponnistus ylöspäin ja toinen jalka. Aluksi se tuntui aivan liian vaikealta, painovoimalausui painavan sanansa siitä, että hänen tuli pysyä maan pinnalla. Kohta se kuitenkin helpottui, kuten aina. Kiiveten melkoisen ketterästi ylöspäin hän alkoi olla pian perillä. Mutta joutui toteamaan, ettei yksin. Kurkistaessaan reunan yli hän näki kolmisenkymmentä aseisiinsa tarttunutta hahmoa. Yksi niistä kohosi melkoisen massiivisena muiden ylitse. Hetkisen tuijottelun jälkeen joukko alkoi laskea hiljakseen aseitaan, muiden keskeltä irrottautui rial ja lähti kävelemään hänen luokseen. "Tuomassa lihakilpiä?" tämä kysyi rialeiden kielellä. Sitä tuntemattoman korviin se kuulosti lähinnä äännähdyksiltä, joihin sekoittui tietty järjestelmällisyys. Kasstal vaivautui nyökkäämään. Toinen rial vetäytyi taaksepäin ja antoi tämän nousta rauhassa, sitten hän kurkisti reunan yli alas. "Tuon joukon kanssa voi tulla pieniä ongelmia, kääpiöt eivät osaa kiivetä", hän totesi. Kasstal ei vieläkään vastannut vaan heilautti merkitsevästi köysivyyhtiä. Rial viittasi massiiviselle, miesmäiselle hahmolle muiden joukossa. Ilmeisesti se oli jättiläinen, vaikka Kasstal ei viitsinyt edes pohtia, millä se oli tullut ylös.
"Otapa köysi ja kisko väki alhaalta ylös", rial neuvoi. Kasstal ojensi köyden massiiviseen kouraan. Pian jätti laski köyden alas ja jäi odottamaan ensimmäistä kiipeäjää.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 29, 2006 18:13:41 GMT 3
Gistin vuoro tuli aika nopeasti, eihän tuon edellä ollut kuin muutama. Suurin osa ei halunnut demonia selkänsä taakse, ja rehellisesti sanottuna, olihan heillä hyvä syykin. Kukapa haluaisi olla sellaisen olennon edessä jonka oli jokin aika sitten nähnyt repivän hiiden paljain käsin palasiksi? Tuskin kukaan selväjärkinen ainakaan.
Joka tapauksessa Gist katsoessaan nopeutta jolla tyyppejä nostettiin ylös ja seinämää, niin tuo totesi seinämän olevan nopeampi. Ennen kuin edellinen oli vielä edes saatu täysin ylös oli tuo pirulainen alkanut itse kiivetä, takana-olevien jo jättäessä tämän teon järkytyksen väliin. Olihan tuo jo tehnyt ihan tarpeeksi järkyttävyyttä jo aiemmin.
Seinässä oli Gistin näkökulmasta runsaasti rakoja joita pystyi hyödyntämään, rialien kynnenjälkiä enimmäkseen. Seinä oli oikeastaan tuon näkökulmasta melkoisen helppo nousta, ja olikin. Vähän yli puolessa minuutissa tuo jo seisoi ylhäällä virnuilemassa katseleville rialeille, ja palkkasotureille (jotka olivat nopeasti siirtyneet mahdollisimman kauas demonista haltianhahmossa).
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 30, 2006 22:03:51 GMT 3
Nainen seisoi rauhassa alhaalla odottelemassa että rotta kiipesi ylös ja vaihtoi muutaman sanasensa muiden kaltaistensa kanssa - ei hän tosin siitä mitään ymmärtänyt - ja antoi sitten jokusen palkkasoturin kavuta ylös ennenkuin päätti itse tehdä siirtonsa. Hän tosin teki kaiken paljon helpommin, levitoiden itsensä helposti ylös ja laskien jalkansa jälleen maahan vähän matkan päähän muista. Sieltä hän sitten seuraili muiden nousua pieni, kiero hymynhäive kapeilla huulillaan. Siinähän kiipesivät.
Hetken katseltuaan hän kiinnitti huomionsa sitten taas rottiin, odottaen seuraavia ohjeita. Hän ei oikeastaa välittänyt olla käskyjä saavassa päässä vaan jakoi niitä mieluummin itse, mutta tilanne vaati nyt tätä ja tuleva palkkio olisi luultavasti sen arvoinen, joten hän ei vaivannut asialla kieroa mieltään sen enempää.
|
|
|
Post by submarine on May 1, 2006 18:45:17 GMT 3
Kasstal tarkkaili, kuinka jätti kiskoi yksi toisensä jälkeen sotureita ylös. Kääpiöt näyttivät oman vuoronsa tullessa siltä, että olisivat halunneet lyhentää sitä ainakin pään verran, mutta nielivät kuitenkin ylpeytensä ja suostuivat kiskottaviksi. Suurin osa ihmisistä yritti näyttää siltä, ettei olisi mitenkään kiinnostunut yli tonnin painoisen humanoidin kiskoessa häntä ylös, mutta pienoinen tärinä petti kuitenkin monet.
"Olettaakseni sinä olet samasta syystä täällä?" hän kysyi toiselta rialilta, käyttäen omaa kieltään. Kyseistä puhetta ei tunnettu missään muualla kuin rottakansan keskuudessa, joten oli suhteellisen turvallista keskustella. "Niin, niin olen", tämä vastasi. Kumpikin tiesi nyt, että toisen kimppuun ei ollut asiaa. Kumpaakaan ei huvittaisi ruveta selittämään Stileasssealille toisen kuolemaa, varsinkin kun tämä oli käskenyt molemmille tehtävän. Totta kai enemmän kuin yhdelle oli annettu tällainen tehtävä, oletettavasti kaikista neljästä portista tuotiin tälläkin hetkellä joitakin ryhmiä sisään. Tämä rial vaikutti olevan myöskin salamurhaaja, huomioiden olemattoman suojan ja kevyemmät aseet. Hän vaikutti jonkin verran nuoremmalta, mahdollisesti 20 tai jonkin verran eri molemmin puolin. "Aiotteko te levätä tässä aamuun vai jatkatteko suoraan?" Kasstal kysyi ohimennen tutkaillessaan, kuinka joukkoa kohosi pikkuhiljaa esiin. "Ei, ei tosiaan", rial totesi ja madalsi ääntään, kuin olisi pelännyt varjojen kuulevan: "Jos mihinkään on uskominen, tästä tulee tänä yönä kulkemaan murhaajaherra." Kasstal sävähti hiukan ja kääntyi koko huomiollaan toisen puoleen. Murhaajaherra? Yksi kahdesta salamurhaaja-rialherrasta? Hänen tiellään ei olisi hyvä seistä. "Ymmärrän, siispä mekin jatkamme."
Hän kääntyi taas kohti joukkoa, joka alkoikin olla jo ylhäällä. "Me jatkamme suoraan matkaa", hän totesi lyhyesti ja kääntyi kävelemään kohti kauempana häämöttävää onkalon suuta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 1, 2006 19:09:06 GMT 3
Gist lähinnä virnuili pitkästyksestä rialien keskustelevan, hetken ajaksi mielenkiinnon noustessa toisen rialin äänen hiljetessä. Tosin ei hän sanoja ymmärtänyt, ei tuo ollut jaksanut hankkia päähänsä kuin muutamia kieliä, ja rialien kieli olisi ollut lähes täysin hyödytön. No ehkei nyt aivan täysin, olisihan sillä voinut loukata joitakin kusipäisimmistä ylimyksistä näiden tajuamatta mitään. Mutta siinäpä hyöty ja huvi olisikin ollut.
Vihreähiuksisen silmiin jokainen rial näytti lähes täsmälleen samalta, pienten yksityiskohtien ehkä hieman auttaessa erottamaan nuo toisistaan. Tosin todennäköisesti tähän oli syynä ihan normaali ilmiö, yleensä kaikki eri rodun edustajat näyttivät samalta jonkun toisen rodun silmissä. Täysin normaali ilmiö jolta mikään laji ei voinut välttyä, ei vaikka tahtoisikin.
Joka tapauksessa tuo oli jonkinasteisesti tyytyväinen rialin viimein ilmoittaessa lähdön, tuota oli jo alkanut pirkästyttämään muille palkkasotureille virnuilu. Ei pelko reaktiot näissä paljoa jaksaneet huvittaa.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on May 20, 2006 21:00:07 GMT 3
( Sorry, been busy & still am. )
Drow vain tyytyi tarkkailemaan sivusta tilannetta ja kuunteli tarkasti rottaolentojen puhetta ja kieltä, ihan siltä varalta että jos hän nokkelana naisena jopa sattuisi oppimaan sitä hieman vähitellen. Kun Kasstal ilmoitti heidän jatkavan matkaa, nainen lähti kävelemään siinä missä muutkin, mukisematta.
|
|
|
Post by submarine on May 20, 2006 21:08:00 GMT 3
//Eip mitään. Tämä peli on sitten ohi, aloitan seuraavan osan vuoristoon.//
|
|