cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 2, 2006 13:06:40 GMT 3
((Tämän jälkeen laitan seuraavan vasta joskus viiden ja neljän välillä))
Gist nyökkäsi aikamäärälle, ja nousi ylös tuolilta, ja painui harrastamaan yksityisiä asioitaan, eli tilasi itselleen viiniä, ja asettui sopivaan nurkkapaikkaan, ja veti jostakin takkinsa kätköistä pienen kirjasen esiin. Toiseksi paras asia maailmassa tuon mielestä oli hyvää viiniä ja runoutta. Paras oli tietenkin nähdä vihollisen kaatuvan verisenä maahan naaman edessäsi, tuo ajatteli virnistäen ennen kuin syventyi runokirjaan.
Kolmen tunnin kuluttua tuo oli paikalla, ja oli melkoisen tyytyväinen olotilanteeseen. Tällä tosin oli jonkinlainen tunne selkärangassa että rottaan ei ollut luottamista, joten hän päätti pitää itsensä varuillaan. Ja mikäli toinen kieroilisi, tämä kostaisi joko rotalle, tai rotan herralle, riippuen siitä tekikö rotta teon omasta tahdostaan vai määräyksestä. Työasiat olivat työasioita, mutta jos joku määräsi jonkun pettämään hänet, se oli koston asia, kuten myös petos omasta halustaan.
|
|
|
Post by submarine on Apr 2, 2006 13:42:55 GMT 3
//Juuh, aikahyppy oli oikea idea. Eli siis loikka kolme tuntia myöhempään.//
Kasstal asteli itsekin paikalle, sotilaat perässään. Nämä näyttivät hiukan epävarmoilta jouduttuaan itseään lyhyemmän jyrsijän komennettaviksi. Kuitenkin niin oli käsky käynyt, eikä heitä huvittanut olla tottelematta. Päästyään paikalle rial komensi asennon ja jäi sitten odottamaan.
Kääpiöt olivat jo paikalla, kirveet komeasti olalla ja rengaspanssarit repuissa. Haltiakin oli paikalla, samoin arviolta kaikki ihmiset. Olivatpa sentään täsmällisiä. "Selvä sitten, kuunnelkaa! Tämä matka kestää kaksi päivää, leiriydymme kahdesti välissä. päivien aikana marssimme, ei taukoja ilman pakollista tarvetta. jos joku näkee itsensä kykenemättömäksi jatkamaan, häntä ei opasteta takaisin. Olette villin luonnon armoilla, jos päätätte jäädä perään."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 2, 2006 16:00:58 GMT 3
"Rotta luulee olevansa vaikuttava määräilemään", Gist mutisi itsekseen, pistäen sen merkille. Kaikki pienimmätkin asiat kannatti pistää huomioon, ikinä ei voinut olla liian vähää tietoa epäluotettavista henkilöistä. Ja rotta oli jotakuinkin epäluotettavuuden merkkiteos, ei omasta syystään toki, mutta rotunsa ansiosta. Vihreähiuksinen pirulainen vihasi pettureita.
Gist epäili joutuvansa varmistamaan jousihaltian 'sairastuvan' vakavasti ennen määränpäätä. Tuo oli jo alkanut varmaankin epäillä silmänsä peittävän haltian olevan jotain muuta kuin miltä näytti. Ja mikäli musta haltiakin alkaisisi epäillä, no, sitä tuskin kiinnostaisi muu kuin palkkio, joten siltä suunnalta tuskin oli ongelmia tulossa. Tosin mikäli kuitenkin tulisi, niin silloin hän ei voisi muuta kuin aiheuttaa onnettomuuden tuollekin. Sellainen ei olisi tuonut moraalisia ongelmia demonille ollenkaan, tosin hän lupasi itselleen mielessään että mikäli rotta pettäisi heidät kaikki, niin hän hankkisi itsensä ja muut pois paikalta, jos ei muusta syystä kuin pettäjien ärsyttämiseksi. Ja se myös antaisi näiden luulla hänen luovuttavan, ja kääntävän selkänsä näille...
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 2, 2006 16:58:16 GMT 3
Määrättynä ajankohtana oli yönmusta nainenkin paikalla - tai tarkemmin ottaen hän oli kyllä ollut siellä jo hyvän aikaa etukäteen, mutta ilmestyi näkyviin vasta kun rial joukkoineen oli saapunut paikalle. Tumman viitan huppu oli syvällä päässä, ja vaikka vaatetus oli yhtä lähellä olematonta kuin aikaisemminkin, oli hänellä selkeästi viittansa alla jotain, sen paljasti kohouma lantion seutuvilla.
Nainen pysähtyi seisomaan lähelle muita mukaanlähtijöitä, hymähtäen. Hän ilmeisesti halusi päästä jo matkaan, ja oli enemmän kuin itsevarma omista kyvyistään selvitä mistä tahansa tilanteesta tämä matka tulisi tarjoamaan. Ja mitä haltiaksi naamioituneen demonin suunnitelmiin tuli, kannattaisi hänen tietenkin harkita tälläistä "onnettomuuden aiheuttamista" kenelle tahansa mustalle haltialle, sillä se ei välttämättä olisikaan niin helppoa kuin sen vaaleaihoisen serkun hoiteleminen - kieroilun ja juonittelun mestareita kun tämän rodun edustajat sattuivat olemaan.
Hän siis seisoi siinä muiden lähettyvillä, odottaen lähtökäskyä kärsimättömän oloisena.
|
|
|
Post by submarine on Apr 2, 2006 17:12:10 GMT 3
//En joutunutkaan lähtemään aivan vielä//
Kasstal vilkaisi puhujaa. Tämä vaikutti haltialta, mutta hajussa oli jotakin outoa... Mies saattoi mutista itsekseen, mutta hänen korvansa poimivat äänen, varsinkin kun hän oli keskittynyt kuuntelemaan mahdollisia puhujia. "Tämä ei ollut käsky tai komento, pelkkä totuus. Ei ole aikaa ruveta saattamaan takaisin niitä, jotka pois haluavat. Meillä ei ole vielä kiire, mutta sellainen voi tulla. Ja sitä paitsi, tämä nyt oli vain retorinen toteamus, koskapa teistä jokainen on jo ilmoittanut olevansa valmis matkaan. Minä en ole johtaja, vaan opas."
Aikaa ei tosiaan ollut ruhtinaallisesti, heitä ei odotettaisi. Jos tämä joukko saapuisi vasta taistelun alun jälkeen, Kasstalin pää päätyisi seipäännokkaan. He toki ehtisivät hyvin tällä aikataululla, mutta jotakin voisi tapahtua. Hän asettui joukon kärkeen ja lähti kävelemään, olettaen muiden seuraavan perässään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 2, 2006 17:27:47 GMT 3
Mies kohautti olkiaan. Tuolle vain oli tullut sellainen käsitys käytöksestä, eikä hän tosiaankaan ollut aina oikeassa. Omien virheiden myöntäminen oli yleensä hyödyllistä, sen oli Gist oppinut kantapään kautta jo monesti, oli hyödyllisempää olla pessimisti kuin optimisti.
Rotta todennäköisesti haistoi melkoisen myrkyn hajun, useampaa erilaista itse asiassa. Osan tuo voisi selittää näyttämällä puteleita, mutta toisia ei, ne kuuluivat hänen ominaishajuihinsa, mutta tuo olisi voinut jotakin keksiä rotan kysyessä. Jotain epäuskottavaa tai hyvinkin todennäköistä. Joka tapauksessa jonkinlaista selitystä voisi kaiken varalta alkaa kehitellä, tuo ajatteli.
Vihreähius pysytteli jossain joukon keskellä, paikassa josta tuo ei kiinnittänyt mitään erikoisempaa huomiota. Hän oli jo kauan sitten oppinut että jos halusi pysyä piilossa, niin kannattaa olla näkyvillä. Kukaan ei olettanut yleensä mitään turhan outoa hänestä hiusten lisäksi, ja tietenkin myös omituisen tavan pitää tummennettuja laseja. Tähän hänellä oli tosin monta selitystä valmiina mikäli joku kysyisi, ja voisi oikeastaan jopa näyttää silmänsä, vaikka ne oudot olivatkin. Ne voisi silti helposti selittää jonkun laisella kaukaisella esi-isällä joka ei ollut ollut haltia, tai jotain vastaavaa.
((Edit: Saatan hitailla, katson lehvaa))
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 3, 2006 18:21:31 GMT 3
Drow odotti kärsimättömänä lähtöä, ja sen viimein tullessa hän lähtikin sitten ripeästi seuraamaan muita, ohittaen kevyillä askelillaan monet ja päätyen lähemmäs joukon kärkeä kävelemään. Hän tahtoi olla ensimmäisten joukossa paikalla haalimaan mahtavimmat aarteet itselleen, ja olkoonkin sitten miten suuri vastus edessä tahansa, hän ei sitä murehtinut. Ei kuulunut naisen luonteeseen luulla liian vähää itsestään - useimmiten hän kuitenkin oli kuin kuka tahansa rotunsa edustaja, ylitsevuotavan itsevarma ja ylpeä.
Reippaat askeleet tietenkin paljastivat kauniita sääriä, sekä sen viitan kohouman aiheuttajankin saattoi nähdä vilaukselta jos sattui katsomaan - kerälle kääritty ja kapeaan vyöhön kiinnitetty monisiimainen ruoska, jossa ei näyttänyt olevan mitään erikoista. Naisen tapa hipaista sitä kapeilla sormillaan aika ajoin saattoi kuitenkin tarkkaavaiselle katsojalle kertoa että asia ei kuitenkaan ollut aivan miltä näytti.
Huppu syvällä päässään hän siis jatkoi kevyen oloista askellustaan, karmiininpunaisten silmien silti tarkkaillessa jatkuvasti ympäristöä.
|
|
|
Post by submarine on Apr 4, 2006 14:38:14 GMT 3
//Jahas, pääsin nyt vastaamaan. En tosin ehdi ainakaan tänään enää uudestaan//
Marssiessaan melko nopeaan tahtiin Kasstal ajatteli tulevaa. Ensin olisi vietävä nämä kaupunkiin ja tornille ja näytettävä heille tämän järjestäjä, Stileassseal. Sitten kuluisi muutama päivä, joka hän aikoi viettää parannellen pääasiassa käsivarttaan ja hankkien muutamia tarvittavia välineitä. Näiden päivien jälkeen seuraisi taistelu. Silloin Kasstal aikoisi pysyä mahdollisimman kaukana ja antaa tunnelirialeiden ja palkkamiekkojen hoitaa kuolemisen. Lähinnä hän pysyisi puolustuskannalla, mutta voisi ehkä hyvän paikan tullen hyökätäkin.
Samaan aikaan hän myös pohti, mahtaisiko tästä hyötyä mitään. Tietenkin hän jäisi henkiin ainakin aluksi, ja pelaamalla korttinsa oikein välttäisi kuoleman myös myöhemmin. Ja tokihan hän olisi jaolla saaliissa. Mutta saisiko hän palkkiota herraltaan? Sitä sietäisi miettiä tarkkaan, mutta aivan varmasti hän ei sitä pyytäisi. Kuten oli sanottu, hän ei ollut mitään tälle, rialherralla oli satoja valmiina ottamaan saman tehtävän vastaan.
Pohtien näitä asioita hän opasti joukkoa kohti vuoria melko suoraan. Satunnaiset rosvojoukot eivät varmaankaan hyökkäisi näin suuren seurueen kimppuun aivan hevillä, joten ei ollut syitä kiertää kauempaa. Nykyisen reitin mukaan ensiksi vaellettaisiin puolen päivän verran avoimessa, siiten siirryttäisiin metsään. Metsässä mentäisiin loppupäivä ja leiriydyttäisiin. Sitten vaellettaisiin vielä puolisen päivää, ennenkuin päästäisiin taas avoimelle. Seuraava yö vietettäisiin vuorten juurella, jonka jälkeen noustaisiin vuortenrinteitä ja oltaisiin perillä. Matkan aikana ei varmaankaan tapahtuisi kovinkaan paljoa, mutta sen näkisi sitten.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 4, 2006 16:02:35 GMT 3
((Missäs sie muuten olet/olet ollut nytten? Vastaile vuan kuhan kerkeät.))
Vuoria, Gist ajatteli ilahtuneena. Hän tiesi etteivät demoninmetsästäjät olleet asettaneet vielä sinne leiriä, joten ei olisi riskiä että joukkio törmäisi näihin. Ja se oli hyvä asia vihreähiuksisen mielestä, ei tarvitsisi kohdata hengenvaaraa. Kumma juttu kun ainoa asia jota tuo pelkäsi oli demoninmetsästäjät, vaikka paljon vaarallisempiakin voimia oli... Kai se johtui siitä että hän tiesi miten jääräpäisiä nämä olivat, kuolevaisten jääräpäisyyttä parhaimmillaan.
Vihreähius kyllä hieman hymähti itsekseen katsahtaessaan toisen tapaan liikkua, sekä myöskin aseeseen. Todennäköisesti jonkun sortin velhotar, ja itsevarma kuin mikäkin. Tuostahan oikeastaan voisi olla hyötyä mikäli jousihaltia alkaisi käydä liian epäluuloiseksi... Ei olisi kovin vaikeaa saada drowta hoitelemaan haltia hengiltä, Gist ajatteli. Ja tuskin se ketään yllättäisikään.
Ehkäpä ensimmäisessä leiripaikassa voisi antaa drowlle keinot, Gist ajatteli hymyillen, miettien puhallusputkeaan. Sen ja myrkkynuolen avulla ongelma katoaisi helposti, ja drow saisi syyt niskoilleen, vaikkakaan ketään tuskin enempää tapahtuma haittaisisi. Haltiat kun nyt tuppasivat olemaan omahyväisiä ja ahneita paskiaisia.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 4, 2006 16:58:58 GMT 3
.. Ja tuskin kukaan ihmettelisikään vaikka ylinen haltia kohtaisi loppunsa drown ollessa paikalla, mutta toisaalta olisi hyvin epätodennäköistä että tälläinen julman ja suoraan toimintaan paneutuneen rodun edustaja turvautuisi niinkin hienovaraiseen keinoon kuin myrkkynuoliin. Ei, eebenpuunmustalla naisella olisi varmasti paljon mielenkiintoisemmat, ja varmasti hänelle enemmän henkilökohtaista tyydytystä antavat keinot jos hän päättäisi hankkiutua eroon tästä kalpeasta serkustaan. Eihän hän ollut nykyiseenkään asemaansa päässyt muita kumartelemalla tai käyttäytymällä kauniisti .. Eli häntä ei varmaan edes haittaisi vaikka ylisen haltian mahdollinen kuolema laitettaisiinkin hänen kapeille harteilleen.
Vihreähiuksisen "serkun" katse huomattiin taas, ehkäpä koska hän sattui pitämään muita suippokorvia tarkemmin silmällä kuin muita, ja jälleen tälle suotiin mitä inhoavin, pieni irvistys karmiininpunaisten silmien palaessa hiljaa punaista valoaan hupun alla. Katse pysyi demonissa kunnes muut marssijat estivät näkyvyyden, jonka jälkeen nainen keskittyi taas muihin asioihin. "Waele, xa'huuli darthiiren", hän mumisi hiljaa huppunsa alla ja piti siroa kättään hetken ruoskansa kahvalla - liikahtivatko sen siimat, vai valehtelivatko mahdollisen huomaajan silmät?
Hetken kuluttua nainen kuitenkin suoristi taas ryhtinsä kissamaisesta, vihaisesta kumarasta ja jatkoi matkaa ylpeän näköisenä, malttamatta odottaa metsän siimekseen pääsyä. Puiden tarjoama varjo olisi oikein tervetullut helpotus hänen herkille, sysipimeään tottuneille silmilleen, ja hänen olisi muutenkin paljon miellyttävämpää liikkua hieman erillään muista, ei niin esillä.
|
|
|
Post by submarine on Apr 5, 2006 20:51:11 GMT 3
//Paossa homevauriota sadan metrin päässä, omasta kodista revitään lattia auki. Pakopaikassa ei ole puhelinlinjaa, mutta kaverilla, joka on naapurissa, on. En vain tiedä, milloin sille aina sopii että käytän//
Kasstal jatkoi joukon johtamista ja katseli samalla olkansa yli muiden tekemisiä. Ihmisistä suurin osa vain tarpoi ilman suurempaa mielenkiintoa ulkomaailmaa kohtaan, vaikka muutama nuorempi kyllä näyttikin olevan melko innoissaan tästä. Muutaman päivän kuluttua he varmaankin kiroaisivat sitä päivää, kun syntyivät ja sitä kun tulivat mukaan. Kaksi kääpiötä kiistelivät leikkimielisesti ja tönivät toisiaan. Samaan tapaan he leikkimielisesti löivät toisiaan kirveenvarsilla ristiselkään ja potkivat polvitaipeisiin. Touhu vaikutti siltä, että hetkenä minä hyvänsä tilanne puhkeaisi käsirysyksi, mutta silti he vain hohottivat ja jatkoivat. Haltia puolestaan tähyili ympäristöään, varmaankin mahdollisen vihollisen varalta. Välistä hän vilkaisi viherhiuksista haltialta vaikuttavaa olentoa, mutta näytti päättäneen ettei ollut hänen asiansa tutkia tätä tarkemmin.
Asteltuaan vielä jonkin matkaa rial päätti, että olisi aika solmia jonkinlaisia väliaikaisia suhteita. Sellaisista oli hänen kokemuksensa mukaan hyötyä, ainakin saattoi saada jonkun itsensä ja kuoleman väliin. Näistä kaikista drow vaikutti ehkäpä soveliaimmalta, mustat haltiat eivät turhan paljoa moralisoineet. Hän jätti johdon, kyllä nämä itsekin osaisivat eteenpäin mennä, ja asteli naisen vierelle.
Mustat haltiat eivät itse sitä tieneet, mutta rialit tiesivät heistä melkoisesti. Rottakansa osasi kyllä kouluttaa vakoojia, jotka pystyivät saamaan selville vaikka lohikäärmeen hampaiden tarkan määrän ilman, että peto edes aavisti mitään. Samaan tapaan suurin osa droweista ei edes tiennyt, että rialeita oli olemassa, eikä juuri kukaan sellaisten olevan heidän jokaisessa kaupungissaan. Kasstal itse oli osana salamurhaajan koulutustaan opetellut mustista haltioista. Hän tiesi näistä melko paljon, nämä taas eivät hänen kansastaan paljoakaan. "Mitähän sinä mahdat odottaa tältä matkalta?" Kasstal esitti suoraan päästyään tämän läheisyyteen.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 5, 2006 21:35:52 GMT 3
Drow seuraili kääpiöiden kinastelua olemattomalla mielenkiinnolla, lähinnä toivoen että ne vahingossa tappaisivat toisensa. Mantelinmalliset silmät olivat hupun alla sirrillään ja nainen manasikin jatkuvasti päässään auringon rasittavaa kirkkautta. Hän kyllä puolisokeudestaan huolimatta huomasi rotan lähestyvän heti kun muiden marssijoiden massat vaan väistyivät niin että lyhyen mittansa kanssa siihen kykeni. Kylmät silmät seurasivat rotan kävelyä, ja jäivät tuijottamaan toisen jäätyä siihen lähelle.
Niin, moraali. Se oli mustien haltioiden keskuudessa hyvin kyseenalainen käsite, jonka sisältö ja tarkoitus riippui ihan siitä kenen kannalta asiaa katsoi ja sattuiko moraalista olemaan kyseessä olevasta tilanteesta hyötyä itselle. Tätä Uumenenalan rotua kun ei sattumoisin tunnettu vieraanvaraisuudestaan, ystävällisyydestään ja yleensäkkään muusta kuin julmuudestaan ja itsekkyydestään. Ja tietenkin ylpeydestään varsinkin naispuolisissa yksilöissä - jyrkän matriarkaalinen yhteiskuntajärjestelmä antoi sille mitä mainioimmat puitteet. Tämä selittää täysin tämänkin naisen tavan katsoa muita nenänvarttaan pitkin alaspäin ja kulkea leuka ylpeästi pystyssä.
Tämä drow oli kyllä kuullut rialeista ennenkin, hän oli tutkinut muita rotuja ja matkustanut pitkin ja poikin sekä ylistä että alapuolista maailmaa, joten vaikka hänen tietonsa tästä rottakansasta olivatkin todella rajalliset ja vähäiset, hän osasi jotakuinkin määritellä heidät ja tiesi miltä he näyttivät - ja olivathan mustat haltiatkin todellisia vakoilun ja tiedonhankinnan mestareita. Sitä nainen ei kyllä tosiaan tiennyt että kuinka suuret tiedot rotilla oli hänen rodustaan. Mutta niin, naisen näkökannalta rialit eivät olleet kovinkaan erilaisia kuin hänen oma kansansa, suurin ero oli ehkä ulkonäössä - mustat haltiat ihannoivat kauneutta hyvin suuresti, ja iso kahdella jalalla kävelevä rotta ei todellakaan vastannut naisen kauneusihannetta. Mutta tämä rial oli kertonut että reissun palkkana olisi maagisia esineitä, joten nainen sieti rotan seuran nyrpistäen nenäänsä vain hieman. Ja olihan hän tietenkin nähnyt vaikka mitä kauheita Syvyyden olentoja jo varhaisilla oppivuosillaan Arach-Tinilithissä, joten hän oli kyllä tottunut.
Drow tarkasteli rottaa hetken ilmeettömänä, antaen hänen odottaa hetken. "Tottakai vaaroja, seikkailuja ja kunniaa, lotha jor", hän sanoi eksoottisesti murtavalla, kehräävällä äänellään. Kapeille huulille kohosi silmiin hymy, josta sarkasmi paistoi läpi niin selkeästi että sokeakin olisi sen huomannut. Silmiin asti tämä hymy ei kuitenkaan noussut, ja jotenkin nainen vaikutti siltä että se koskaan tuskin niin tekikään - ei se olisi sopinut näille julmille kasvoille. Muuta hän ei sanonutkaan, katsoi vain rialia ilmeettömänä hymyn kadottua kasvoilta yhtä nopeasti kuin se oli niille noussutkin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 6, 2006 17:58:18 GMT 3
((Ach. Myöhästelen vastauksissa koska olen tänään siskollani. ))
Gist katseli ja kuunteli mitä drow ja rotta keskustelivat etäältä, ehkäpä hieman myöskin varmuuden varalta tunnelma päällään. Tuon onneksi korvat olivat tarkat jotta sanat kuuluivat melkoisen selkeästi tuolle pirulaiselle, ja hieman mielenkiintoisena hän piti tuota rottaa nytten. Kaipaa seuraa niin alkaa keskustella mustan haltian kanssa? Heh, jopa Celdorissa asuvat mustat haltiat oliat harvinaisen sekopäitä, saati sitten muut.
Jokin tuntui hermostuttavan vihreähiusta enemmän kuin pitäisi, asia jolle tämä tajusi syyn melkoisen pian. Mätänevä raato haisi jossakin edessäpäin, vielä liian kaukana muiden hajuaistille, mutta piinaavan tarkka demonille. Hajusta päätellen mätänevä lohikäärme, ehkäpä viisi kuusi päivää vanha ruumis. Ja todennäköisesti yksi monista, haltian näköinen ajatteli. Demoninmetsästäjät olivat sille päälle sattuessaan todella tehokkaita tappajia. Ja juuri nyt olivat lohikäärmeet heidän tähtäimessään, asia mikä oli jonkun verran omituinen kun ajatteli mikä oli Celdorin liittolais-demoniklaanin tunnuseläin. Lohikäärmepä hyvinkin.
Kohta haju alkoi olla selvä jo normaalilla hajuaistilla haistettavaksi, ja pian ruumiskin tuli näkyviin. Suuri vihreisiin suomuihin peittynyt jättimäinen siivekäs lisko oli täynnä massiivisia reikiä, ja alue oli kuhisemassa erinäisiä raadonsyöjiä, joista tosin kaikki isoimmat häipyivät palkkasoturi-joukon ja sitä johtavan rotan tullessa näkyviin. Varmaa oli että näky oli yököttävä jopa karastuneimmallekin, ja haju vielä enemmän. Gistkin meinasi yökätä hajun ja ruumiin sisälmysten yhdistelmä-vaikutuksesta.
|
|
|
Post by submarine on Apr 6, 2006 18:28:01 GMT 3
Drow puhui aivan liian kepeästi, että olisi tajunnut tulevan koko vaarallisuuden. Kai kuvitteli, että hänen rotunsa voittoisuus tunneleissaan takaisi voittoisuuden sielläkin. Turha luulo, ylpeys olisi tulevassa tilanteessa pelkästään kuolemaksi. Drow kyllä oli melko varmasti voimakas, ottaen huomioon, että oli selvinnyt melko varmasti jo jonkin aikaa maan pinnalla. Voisi olla parempi pitää hänet mahdollisimman kauan hengissä, jos ei muuten niin mahdollisena lihakilpenä. Sovittaessaan askeleensa tämän tahtiin Kasstal pohti sopivia sanoja.
"Muutama neuvo, joita tulet arvostamaan viimeistään taistelun aikana: Pidä pääsi alhaalla ja pysy mahdollisimman kaukana toiminnasta", rial totesi ja puhui sitten hiljempaa. "Vaikka voisit tappaa kymmenen kerralla, jäisit silti lopulta alakynteen. Moni näistä ei tajua, miten paljon saastaa saavat niskaansa siellä. Huonoimmalla tuurilla se kyseinen velho vieläpä saa parituhatta tunnelirialiakin mukaan tähän, ei tosiaankaan mukava tilanne. Jos me kaksi lyöttäydymme yhteen ja pysyttelemme mahdollisimman sivussa, niin molemmille on luvassa paljon tämän kaiken loputtua", hän lupaili juuri ja juuri kuiskausta kovemmalla äänellä.
Todellisuudessa salamurhaajaa ei kiinnostanut toisen henki minkään vertaa, hän vain tosiaan tahtoi jonkun, jonka uhrata itsensä sijasta. Musta haltia tahtoi varmasti samaa, mutta hän kyllä olisi se, joka tönäisisi ensin.
Heidän päästessään lohikäärmeen raadon luokse Kasstal, toisin kuin moni muu, jäi haistelemaan ilmaa lähes mielissään. Haju oli oikein mukava, ruokaa. Jollei hänellä olisi ollut omastakin takaa, hän olisi kyllä ottanut täältä.
|
|
CutterEiKerkeLoggautumaan
Guest
|
Post by CutterEiKerkeLoggautumaan on Apr 6, 2006 19:39:04 GMT 3
"Helvetin demoninmetsästäjät..." Gist mutisi ja meni tutkimaan lohikäärmeen ruumista hieman lähempää, tosin joten kuten kasvonsa omituisen käärepäähineensä avulla peittäen. Tuo ei halunnut saada maistella raatokärpäsiä ja vastaavia, hän ei ollut mikään mädäntyvän lihan innokkaimpia ihailijoita vaikka silloin tällöin söikin erilaisia eläinkunnan edustajia raakana.
Lähempi tutkinta otuksen ruhon luona osoitti Gistin olleen oikeassa. Oli aika selvää demoninmetsästäjien reiittäneen tuon tykeillään, vaikkakin eräs huomattava asia oli massiivinen puremajälki olennon kaulassa. Gist arveli tuon joko olevan jonkin sortin sattuma, tai vaihtoehtoisesti hän pelkäsi että Zethin muodonmuutoskyvyt olivat voimakkaampia kuin hän oli arvannutkaan. Tokihan hän oli kuullut juttuja tuon rotu-petturin muodonmuutos-kyvyistä valtaviksi olennoiksi, mutta niinä hän oli ne aiemmin tyrmännytkin. Juttuina. Kuolleen lohikäärmeen kaulassa oleva puremajälki taisi osoittaa muuta, vihreähius ajatteli synkkänä, ja palasi yökkäilevän palkkasoturi-joukon luo, ja hieman virnisti jousihaltialle joka oli kumartunut oksentamaan. Haltiat olivat usein heikkoluontoisia ruumiiden suhteen, vaikka saattoivatkin tehtailla näitä antaumuksellisesti välillä.
"Voitaisiinko pitää kiirettä rial? Vaikka ne tämän tehneet ovat jo kaukana, niin ainakaan henkilökohtaisesti minua ei innosta ajatus liian kauaksi aikaa mätänevän ruumiin luokse jääminen, ja tuskinpa muitakaan, vai?" vihreähius sanoi päästyään tuon luokse, ja samalla ilmaisi tietävänsä toisen rodun nimen ainakin. Toinen todennäköisesti tunnistaisi tuon ominaishajun nytten jo aika vahvaksi myrkkysekoitukseksi, vaikkei kukaan ihminen tai vastaava olisi sitä tunnistanutkaan.
|
|