|
Post by submarine on Apr 1, 2006 20:30:17 GMT 3
Oli keskipäivä, ihmiset juoksentelivät asioillaan. Sadat jalkaparit tallasivat kiveystä ihmisten liikkuessa sinne tänne tai esimerkiksi asioidessa torin kojujen luona. Aurinkokin paistoi pilvien lomasta. Päivä oli sellainen, jota moni olisi sanonut hyväksi. Jos aurinko olisi paistanut enempää, olisi sitä sanottu hellepäiväksi, jos taas vähempää, niin pilviseksi.
Moni käänsi päätään uteliaana, kun lähestulkoon keskellä keskustaa alkoi tapahtua jotakin. Kaksikymmentä täysissä varusteissa olevaa sotilasta marssi paikalle, aseet kuitenkin tupissa. Moni jäi katsomaan vielä uteliaampana, kuinka heitä johti joidenkin rialiksi tunnistama olento, jonka toinen käsi oli kantositeessä. Tämäkin oli täysissä varusteita, tosin ne olivat hyvin erilaiset. Tällä rialilla ei ollut panssaria vaan pelkkä kaapumainen asu, mutta aseita kylläkin. Vyössä komeili molemmilla puolilla sapelimainen lyömäterä, machete. Rotta johdatti sotilaat puolimarssissa aukion reunalle ja käski ottamaan levon, käsky jota he tottelivat mieluusti. Välittämättä paljoa enempää rial asteli tasan tarkkaan keskelle aukiota ja kiipesi näppärästi erään kojun katoksen päälle. "Luvassa seikkailua, kultaa ja kunniaa!" tämä huusi, ennen kuin kojunpitäjä ehti edes kysyä, että mitä hittoa rotta aikoi.
Kasstal oli sitten matkustanut takaisin kylään, aivan niinkuin käsky oli käynyt, ja hakenut ne kaksikymmentä sotilasta. Mies, jolta hänen oli neuvottu niitä pyytää, ei ollut edes kysellyt mitään. Tätä oli sitten kai suunniteltu jonkin aikaa. Nyt hän aikoi panna käytäntöön toisen käskyistä, värvätä niin monta palkkamiekkaa ja vastaavaa kuin pystyi.
Muutama karaistuneemman näköinen soturi ja seikkailija lähestyikin jo melko kiinnostuneinä. Nämä olivat kai sitä laatua, jolla oli taitoa, muttei kysyntää sille. Kaksi isoa kirvestä kantavaa kääpiötä, muutama ihmismies ja haltia tappavalta vaikuttavan jousen kanssa lähestyivät ensin. Muitakin oli tulossa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 1, 2006 20:42:56 GMT 3
((Kuva hahmot-topikissa, nimi Gist))
"Hmm?" äännähti haltialta vaikuttava mies katsottuaan hetken touhua uteliaan oloisena. Mies oli pitkähkö, ja pukeutui kokonaan ruskeaan vaatteeseen, saaden tämän näyttämään huomaamattomalta nojaillessaan erään rakennuksen puista seinää vasten. Erikoinen asia miehessä oli musta lasit jotka peittivät tämän silmät, kuten myöskin vihreät hiukset, oikeastaan aika monenlaisen vihreän väriset hiukset. Joku joka olisi tiennyt tarkemmin kaukaisen Infernus nimisen kaupungin asioista olisi myöskin tajunnut mikä tatuointi tuolla oli poskella, mutta kun ei ollut, niin ei ollut. Ja se sopi miehelle sangen hyvin. Erittäin hyvin, hän ajatteli virnistäen, ja lähti kävelemään kohti huutelijaa.
Miehen selässä oli kunnioitusta herättävän näköinen valtava sapeli, joka tosin suuruudestaan ja terävyydestään huolimatta oli täysin normaalin näköinen. Mitä nyt ase saattoi vähän haista myrkylle, kuten oikeastaan lähes kaikki tuossa miehessä, mutta muuta omituista ei tuosta enään olisi voinut havaita, tai oikeastaan, magian ekspertti olisi tajunnut tuon kaulassa olevan amuletin maagisuuden, mutta siinäpä se.
Itsevarmasti kävellen mies lähestyi rottaa, innokkaana tarttumaan mahdollisuuteen päästä taistelemaan. Se oli tuolle elämäntapa, ja pieni jännitys oli aina mukavaa, vaikkakin harvat pystyivät antamaan tuolle yleensä haastetta. Haltianhahmoinen demoni tosin halusi antaa itsestään mahdollisen aidon oloisen rahan ahneen paskiaisen leiman, joten luonnollisesti tuo kysyi palkkiota. "Mikäs olisi homman palkkio?" vihreät hiukset omaava mies kysyi virnistellen rialilta.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 1, 2006 20:55:00 GMT 3
Aurinko paistoi kirkkaana, paikka oli täynnä ihmisiä ja meteliä oli liikaa - ei siis todellakaan mikään kaikista suotuisin päivä naisen liikkua ulkona. Lämmin ilma ei niinkään haitannut sillä siihen oli synnyinseudullaan tottunut, mutta ylisen maailman päivien kirkkaus olisi rasittava haitta johon hänen silmänsä eivät tulisi koskaan sopeutumaan. Tämä vaati siis sen, että naisen oli aina päivisin ulos lähtiessään vedettävä viitta harteilleen ja huppu syvälle päähänsä, ja siltikin olivat mantelinmalliset silmät kovin sirrillään ja niitä usein kädelläkin varjostettiin. Viitan lisäksi vaatetus olikin sitten hyvin vähäinen, eikä tuo kaikki paljas eebenpuunmusta iho ja hupun sisältä aaltoilevat luunvalkeat hiukset jättäneet arvailun varaan tämän suippokorvan perimää.
Drow tarkasteli parhaillaan erään pienen kojun tarjoamia erilaisia koruja, kun hälinä aukion keskellä alkoi. Hän kohotti katseensa ja yritti siitä paikaltaan nähdä paremmin, mutta ihmisrotua lyhyempänä ei pahemmin nähnyt. Siispä hän jätti ostosaikeensa sikseen ja lähti lähemmäs, kiertäen hieman syrjemmälle mutta kuitenkin lähemmäs, ja sieltä hän näkikin sitten jo paremmin kun rial ehti kiivetä kojun katolle ilmoittamaan asiaansa kovaan ääneen. Siro käsi nousi varjostamaan hupun kätköissä olevia kasvoja naisen kuunnellessa ja kallistaessa päätään, uteliaisuuden herätessä. Kapeat huulet mutristuivat hetkeksi, jonka jälkeen hän lähti väkijoukon läpi lähemmäs, tullen kohta näkyville toisella puolella väen muodostamaa rinkiä kuin vihreähiuksinen haltia. Minkäänlaisia aseita hän ei näyttänyt kantavan, mutta silti toinen käsi laskeutui lepäämään itsevarmasti lanteille toisen varjostaessa yhä kasvoja. Niin, hän halusi myös kuulla palkkiosta tarkemmin.
|
|
|
Post by submarine on Apr 1, 2006 21:07:16 GMT 3
Mahtavia aseita, rahaa kunniaa, salaisuuksia maan kätköistä, maagisia kirjoja, todellista seikkailua", Kasstal vakuutteli kojun päältä. Samalla hän veteli ilmaan kädellään suuripiirteisiä viivoja, kuin olisi ollut lumoutunut pelkästä ajatuksesta. "Suuria taisteluita, enemmän tapettavaa kuin voitte kuvitellakaan", hän jatkoi, vedoten nyt lähinnä kääpiöihin. Toki ihmisetkin vaikuttivat siltä, että voisivat haluta rähinää.
"Jos te liitytte mukaan, saatte seikkailun jonka veroista ette ole kokeneet. Matka tulee viemään kauas, taistelu tulee olemaan rankkaa, mutta palkkio on sen arvoinen. Olipa haluamanne sitten suuri taistelu tai mahtava palkkio, ne molemmat teille tullaan antamaan. Tehtävä on vaikea, mutta varmasti sen arvoinen"
Tokihan se olisi sen arvoinen, jos nyt kukaan näistä selviäisi hengissä, Kasstal pohti korupuheidensa välissä. Jos nyt edes hän itse selviäisi ehjin nahoin...
"Mutta kuitenkin, täällä asioista on hiukan vaikea puhua", salamurhaaja jatkoi vilkaisten samalla ympärilleen. "Puhukaamme tuolla. Ne jotka ovat kiinnostuneita, seuratkoon", hän julisti osoittaessaan erästä tavernaa kohti. Tämän jälkeen hän laskeutui alas ja lähti itse kävelemään sitä kohti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 1, 2006 21:27:11 GMT 3
"Ja taivaalta sataa lentäviä lehmiä..." Gist mutisi, mutta silti lähti perään. Tuota kiinnosti enemmän taistelu kuin raha, vaikka kyllä se rahakin kelpaisi, mikäli nyt tuon tarjoukseen oli luottamista, tai rikkauksien määrään. Mikään kovin pieni rahasumma ei tuota olisi tyydyttänyt, oli tottunut melkoisen isoihin summiin saatuaan mainetta myrkkyjen mestarina Infernuksessa, mutta tyytyi kyllä vähempään jos tiedossa oli kunnon rähinä
Joku joka olisi tuntenut haltioita paremmin olisi saattanut huomata pienen eron kävelytyylissä normaaliin nähden, haltiat yleensä liikkuivat melkoisen sirosti, tuo taasen pikemminkin raskaasti maata polkien. Asia mikä oli aika outo kun otti huomioon tuon jalkineiden olevan jotkin yksinkertaiset nahkaviritelmät, ei mitään sen kummempaa.
Toisaalta, miehen ilme oli tyypillisen haltian tapaan itsevarma, ja ruumiskin oli melkoisen siro, joten tuskin tuota kukaan alkaisi ihmettelemään kuin korkeintaan jotenkin järkeillen tuon kuuluvan johonkin barbaariseen haltiaheimoon. Häntä olisi kyllä hymyilyttänyt paljastaa niille arvailijoille asioiden todellinen laita. Se olisi ollut mukavaa, hän ajatteli virnistäen niin että tavallista terävämmät kulmahampaat näkyivät.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 1, 2006 21:31:36 GMT 3
Salaisuuksia ja maagisia kirjoja? Musta haltia kallisti päätään jälleen, mielenkiinnon herätessä nyt kunnolla. Muut mahdolliset palkkiot eivät häntä niinkään kiinnostaneet, mutta jos tähän liittyi maagisia kirjoja, se tarkoittaisi hyvällä todennäköisyydellä sitä että luvassa voisi olla muitakin maagisia esineitä - ja mikäpä muukaan voisi elämänsä magialle antanutta naista kiinnostaa enempää.
Hän katseli ympärilleen hetken kuin arvioiden muuta tästä "seikkailusta" kiinnostunutta väkeä ja kohotteli arvioivasti valkeita kulmiaan. Roskasakkia kaikki, ainakin naisen näkökulmasta katsottuna. Hän tuhahti hiljaa ja kasvoilla käväisi hyvin tyytymätön ilme, joka kuitenkin katosi rialin kutsuessa kiinnostuneet tavernaan. Sehän kävisi Uumenenalan asukille oikein mainiosti, sisätiloissa kun ei olisi niin pirun kirkasta kuin täällä ulkona tuon Auringoksi kutsutun helvetintulen porottaessa jatkuvasti.
Näine ajatuksineen lähti hoikka pieni nainen siis ripein askelin kohti tätä kyseistä rakennusta, katseen arvioidessa sekalaista joukkoa herkeämättä. Vihreähiuksinen haltia herätti lähinnä syvää inhoa kuten kaikki muutkin ylisen maailman suippokorvat, ja aseitaan heiluttelevat kääpiöt ja ihmiset saivat drown vain huokaisemaan pitkästyneesti. No, jos jotain niin itsevarmuutta häneltä löytyi miltei liikaakin.
|
|
|
Post by submarine on Apr 1, 2006 21:48:02 GMT 3
Kasstal työnsi oven auki ja asteli sisään. Näin päiväsaikaan taverna oli lähes tyhjillään, poika nosteli penkkejä tieltään kuuratessaan lattiaa. Tiskin takana oleva, lihavamman puoleinen mies vaikutti olevan valmis huutamaan, että ei tänne ihan mitä vain roskasakkia tuotu, mutta vaikeni tajutessaan, että hänet erotti melkoisesta määrästä aseistautuneita vain baaritiski. Siksipä hän vaikenikin ja näytti olevan valmis mieluummin astelemaan takahuoneeseen.
Rial valitsi suurimman pöydän keskeltä salia ja otti oman paikkansa. Sitten hän jäi odottamaan muiden tekevän samoin. Ensiksi istahti jousihaltia, hyvin asiallisesti ja lajilleen tyypilliseen tapaan. Kaksi kääpiötä tulivat törkkien toisiaan ja räyhäten kovaan ääneen. yhtäkkiä molemmat näyttivät tajuavan jotakin ja tömistivät yhtä päätä tiskin luokse. Siellä he alkoivat hyvin kovaäänisesti tilata kaljaa. Suurin osa muista oli ihmisiä, jotka jokainen istahtivat omaan tahtiinsa. Lopulta molemmat kääpiötkin pääsivät paikalle, tupit täynnä. Rysähdettyään istumaan hekin jäivät kuuntelemaan. Kasstal vilkaisi vielä kerran ympärilleen, hänen nähdäkseen kaikki olivat saapuneet.
"Selvä sitten, pudotetaanpa korupuheet. Tämä tulee olemaan tappava tehtävä, joista suurin osa teistä ei välttämättä selviä. Minä en vastaa kenenkään kuolemasta, niinkuin ei kukaan muukaan kuin te itse. Jos joku on tätä vastaan, hän voi nyt lähteä. Muut jääkööt", Kasstal totesi ja jäi odottamaan mahdollisia perääntyjiä. Häntä ei tosiaan huvittanut ottaa mukaan sellaisia, jotka lähtisivät pakoon myöhemmin. Sellainen voisi tehdä hänestä hyvinkin ruumiin.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 1, 2006 22:21:16 GMT 3
Nainen seurasi muita sisään ja hämärämpään päästyään laski hupun päästään, räpytellen mantelinmallisia silmiään hetken totuttaakseen niitä hämärämpään ja oikoen valkeita hiuksiaan sormillaan. Hienopiirteiset, kapeat kasvot ilmeettöminä hän istui vapaalle paikalle rialin valitseman pöydän ääreen, nojautuen eteenpäin kyynerpäidensä varaan. Hän antoi rotan sanoa sanottavansa ja avasi sitten sievän suunsa puhuakseen. "Minä tahdon tietää tarkemmin niistä mainitsemistasi maagisista esineistä, sillä jos ne eivät ole vaivan arvoisia en halua tuhlata aikaani täällä." Ääni huokui yllättävän paljon auktoriteettiä ja voimaa vaikka tulikin noin heiveröisennäköisestä olennosta. Kapeat sormet pyörittelivät toisen käden hopeista, hämähäkkikuvioista sormusta kylmän katseen tuijottaessa rialia tiiviisti muutaman kasvoille valuneen valkean suortuvan lomasta.
Rotan mainitsemista vaaroista nainen ei piitannut, hän kyllä selviäisi niistä. Muiden henkikullat ja jopa rialin mainitseva tehtävä olivat toissijaisia naisen arvomaailmassa, ainoastaan ne esineet olivat hänelle nyt tärkeitä. Tietenkin vain siinä tapauksessa jos hän saisi vakuudet siitä että esineitä edes olisi ja että ne olisivat tarpeeksi mahtavia, sillä drow ei todellakaan tuhlaisi aikaansa mihinkään turhaan.
|
|
|
Post by submarine on Apr 1, 2006 22:23:40 GMT 3
//Salaisuus nyt laittoi ennen sinua. Tultiin siihen tulokseen, että kun se oli kirjoittanut jo viestin, eikä tässä vielä ole mitään ratkaisevaa tapahtumaa, niin se voi laittaa. Mutta ällös pelkää, tällaista ei tulla tekemään missään ratkaisevassa kohdassa eikä mieluusti kaiketi missään//
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 2, 2006 9:48:40 GMT 3
((Ok))
Gist katsahti mielenkiintoisena drowia, tai kuten hän oli oppinut jo aikoja sitten, mustaa haltiaa. Hän oli kyllä törmännyt heihin aikaisemmin, valitettavasti vain ei bisneksen merkeissä, vaan molemminpuolisen väkivallan merkeissä. Ne pirulaiset tykkäsivät tapella Celdorin puolella, mokomatkin, tai oikeastaan, työtäänhän he vain tekivät, aivan kuten hänkin. Joka tapauksessa hän istahti kääpiöiden harmiksi lähelle näitä, ja kuuli jotain mutinaa 'suippokorvaisista hienohelmista', mutta ei välittänyt siitä. Eihän hän ollut oikeasti haltia, joten ei häntä olisi vähempää voinut kiinnostaa kääpiöiden mielipide haltioista.
Vihreät hiukset omaava haltia tuhahti lausahdukselle kuolemisista. Tuo ei uskonut minkään tavallisille ihmisille ja haltioille vaarallisen tilanteen olevan hänelle pätkän vertaa vaarallinen. Tosin jos tuo mainitsisi demoninmetsästäjät työn kohteeksi, niin hän painuisi pois paikalta kolmeen sekuntiin. Tuo ei halunnut kuolla ennen aikojaan jonkun satunnaisen demoninmetsästäjän toimesta.
"Ja paljonkohan 'arviolta' tuo mainitsemasi suuret kultamäärät, rikkaudet yms. on?" mies kysyi rotalta, miettien olisikohan siinä tarpeeksi jotta tuo pystyisi palkkaamaan hänet ihan muutenkin kun vain sen takia että hänellä oli tylsää. Ehkäpä olisi jos tarpeeksi moni palkkasotureista kuolisi, asia jonka mies kyllä voisi järjestää helposti. Tuo jousihaltia ainakin saisi mennä jos niikseen tuli, saattaisi vaikka huomata omituisuudet mitä haltioilla ei ole. Musta haltia olisi toinen riski, mutta oli sen verran erilainen tavan haltioista, että ei todennäköisesti tajuaisi omituisuuksia.
|
|
|
Post by submarine on Apr 2, 2006 11:04:26 GMT 3
Muutama esitti jopa muita suurempaa mielenkiintoa, hyvä sinänsä. Kasstal näpräsi epämääräisesti kantosidettään. Kukaan ei ollut lähdössä, ei ainakaan vielä. "Hyvä on sitten, minä selitän. En mene mihinkään kovin tarkkoihin yksityiskohtiin vielä, mutta kyseessä on matka minun kansani kaupunkiin, ratkaisemaan erästä tilannetta. Herrani haluaa, että eräs toinen vaikutusvaltainen rial kuolee, hinnalla millä hyvänsä. Tämä rial on erittäin voimakas velho, jolla on suuri määrä sotureita, heikompia velhoja ja monia muita. Tämä selittääkin jo osan palkkiosta, varsinkin kun taistelun paikka tulee olemaan ikivanha, käsittämättömän vanha, torni, joka kätkee sisäänsä mainittuja rikkauksia ja magiaa. Herrallani ei ole väliä niille, hänellä on tarpeeksi omasta takaa, joten ne jäävät teidän ja muiden sotureiden jaettavaksi."
Vieläkään kukaan ei vaikuttanut lähtevän, haltiakin istui rauhassa paikallaan. Kääpiöt ryyppivät kaljojaan melkoisella vauhdilla, kiistellen enemmänkin toverillisesti jostakin. Ihmiset eivät myöskään osoittaneet merkkejä pelosta. "Sotureita tulee muualtakin, kaikista kylistä vuorten läheisyydessä. Herrani on kuitenkin varma, että vaikka kaikki selviäisivät jostakin jumalattomasta onnenpotkusta, niin palkkio olisi vähintäänkin tyydyttävä. Tietenkään kaikki eivät kuitenkaan selviä, joten palkkio tulee olemaan hyvä."
Rial itse olisi voinut olla muutakin mieltä. Kun otettiin huomioon, mikä heillä oli vastassaan, niin hän ei olisi vapaasta tahdostaan lähtenyt tekemään tätä edes omasta valtakunnasta. Taistelu käytäisiin tornissa, joka muuttuisi hyvin nopeasti täydeksi sotatantereeksi. Muut herrat pysyisivät poissa, niin oltiin sovittu kauan sitten. Jos joku hyökkäsi, muut jäivät odottamaan, kuka olisi kohde. Sen selvittyä taistelusta tulisi erittäin verinen, se etenisi kerros kerrokselta, suurella määrällä kuolonuhreja.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 2, 2006 11:25:30 GMT 3
Naisen tarkkaavaisuus oli hiottu huippuunsa, ja vihreähiuksisen haltian katsahduksen huomatessaan hän irvisti tälle, näyttäen hetken luimistelevalta kissaeläimeltä. Pelkkää syvää vihaa ja halveksuntaa silmissään ja ilmeessään hän tuijotti haltiaa hetken, kääntäen huomionsa sitten hetkeksi toiseen haltiaan ja siitä takaisin rialiin, vihaisen ilmeen kadotessa kapeilta kasvoilta. Vaikka vihreahiuksinen ei haltia oikeasti ollutkaan, hän varmaankin tiesi näiden Uumenenalan asukkien vihasta ylisen maan haltioita kohtaan sillä eihän se mikään salaisuus ollut.
Rialin puhuessa drow lopetti sormuksensa pyörittelyn ja mutristi huuliaan. Tämä kaikki kuulosti hänen korvissaan oikein houkuttelevalta, ja rotta oli todellakin saanut naisen ahneuden herätettyä. Voimakkaan velhon tappaminen lupasi väistämättä hänen kovasti himoitsemiaan maagisia esineitä ja jos hyvin kävi, saattoi niillä mainituilla heikommillakin velhoilla olla jotain mielenkiintoista omistuksessaan. Tämän varaan hän ei kuitenkaan itse kokeneena magian käyttäjänä laskenut mitään, vaan asetti odotuksensa tämän pääkohteen omaisuuksiin. Ja hän todellakin aikoi pitää huolen siitä, että kukaan muu ei yrittäisikään viedä mitään mihin hän oli silmänsä iskenyt.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 2, 2006 11:47:11 GMT 3
"Velhoja, hyödyttömiä surkimuksia", vihreähius sanoi ääni inhoa tihkuen. Aika harvinaista haltialle, saati sitten demonille. Eniten tuota harmitti se että velhot todennäköisesti tajuaisivat mikä hän on, tai ainakin mitä virkaa amuletilla oli. Tuo ei itse osannut kuin alkeellista muodonmuutosta, ja sekin oli enimmäkseen synnynnäistä, ja velhot olivat aina aiheuttaneet tuolle ongelmia. Ei mitään suuria, mutta tarpeeksi voimakkaat velhot saivat jotain vahinkoakin aikaan... Tuurilla.
Drowhaltian inhoa tihkuvasta katseesta tuo ei välittänyt, ei hän ollut haltia, joten miksipä hänen pitäisikään? Joka tapauksessa Gistin kasvoille ilmestyi mielenkiinnosta kertova ilme lopultakin, rotan kertoessa palkkiosta. Tuostahan saattaisi tulla paljonkin arvokkaita esineitä... Ja mielenkiintoista taistelua, ylivoima oli todennäköisesti vihollisella puolellaan.
Hyvä, hän ajatteli virnistellen. Mitä enemmän tappamista, sen parempi.
|
|
|
Post by submarine on Apr 2, 2006 12:42:35 GMT 3
Kasstal ei turhan paljoa välittänyt siitä, että haltia väheksyi velhoja. Ei häntä se kiinnostanutkaan, jos tällä ei ollut aavistustakaan kyseisen "hyödyttömän" velhon voimista. Ei ollut hänelläkään, mutta hän vannoi kuitenkin pysyvänsä poissa tämän tieltä. Sitäpaitsi näiden kaikkien oli vain tarkoitus olla lihakilpiä, jotka tappaisivat ja kuolisivat nopeaan tahtiin. Stileassseal, hänen herransa, itse olisi se, joka tappaisi kilpailijansa. Hän vain halusi, että tie raivattaisiin puhtaaksi ennen sitä.
No, siinä nämä varmaankin onnistuisivatkin, kaikkialta tulevat soturit muodostaisivat melkoisen joukon. Tosin hän ei yhtään epäillyt, etteikö velhollakaan olisi ollut omaa joukkoaan. "No, oliko kellään sitten mitään kysymyksiä?" hän esitti vielä. "Jos ei, lähdemme kolmen tunnin kuluttua, kokoontuminen portilla", rial jatkoi hetken kuluttua. Sitten hän huusi pojan luokseen ja tilasi ruokaa.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 2, 2006 13:00:29 GMT 3
Mustaihoinen nainen istui vielä hetken aikaa pöydässä rotan lopetettua, katsellen muita mukaanlähtijöitä kasvot ilmeettöminä ja miettien tilannetta. Lopulta hän kuitenkin nousi ylös, siisti hiussuortuvat kasvoiltaan suippojen korviensa taakse, veti viitan hupun syvälle päähänsä ja poistui tavernasta.
Jos rial tästä rodusta mitään tiesi, hän voisi olla varma että drow saapuisi määrätyn ajan päästä paikalle.
|
|