salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 23, 2006 18:33:37 GMT 3
Drow katseli alas laaksoon, pysyen helposti tasapainossa lähellä reunaakin. Kevyet askeleet eivät haparoineet lainkaan, eikä häntäkään huolettanut putoaminen lainkaan - niin ei kävisi jollei joku iblith sattuisi tönäisemään häntä, ja silloinkin hänellä olisi synnynnäiset lahjansa apunaan ja kykynsä joilla typerä tönijä kohtaisi kyllä nopeasti loppunsa. Naisen temperamentti oli kuitenkin tämänkin marssin aikana jo nähty, vaikka ei lähellekkään niitä tasoja mille raivo saattoi kohota. Hän seuraili ohimennen vihreähiuksisen miehen heilumista ja kurtisti kulmiaan vihaisena. Lapsellista typeryyttä ja miehisen egon kasvatusta tuollainen halu tehdä vaikutus muihin uhkarohkealla pelleilyllä.
.. Ja kärsivällisyyden kasvatuskin voisi olla yksi mitä vihreähiuksinen voisi yrittää, mietti nainen itsekseen. Jatkuva jankkaaminen siitä kuinka pian oltaisiin perillä tai onko vielä pitkä matka ja että on tylsää alkoi käydä drown lyhyiden hermojen päälle. "Zu'tour phor lueth z'hin!" Hän ärähtikin yhtäkkiä sieltä hieman taaempaa, saaden lähellään kävelevät, häntä jo valmiiksi epäluuloisesti mulkoilevat ihmiset siirtymään hieman kauemmas marssimaan. "Kyllä sinulle sitten kerrotaan kun ollaan perillä", hän jatkoi äänellä joka oli lähinnä vihaista sihinää. Silmät paloivat karmiininpunaista, vihaista hehkuaan hupun alla ja niiden jääkylmä katse oli naulittu vihreähiuksiseen mieheen. Pieni, hauraan näköinen nainen saattoi ehkä näyttää vain suloiselta tai säälittävältä noin vihaisen oloisena, mutta silti voisi olla fiksumpaa olla ärsyttämättä häntä enempää. Kuka ties mitä kaikkea hän tekisi jos päästäisi vihaisuutensa valloilleen.
|
|
|
Post by submarine on Apr 23, 2006 18:53:44 GMT 3
Kasstal vilkaisi aina välillä alas, häntä ei huvittanut yhtäkkiä huomata jonkin kiipeävän etsimään ateriaa. Ei hän tiennyt, mitä siellä oli, mutta aina saattoi olla varovainen. Varovaisuus ei maksanut mitään ja pelasti hengen. "Me olemme perillä ennemmin tai myöhemmin, ilman häiriötekijöitä nopeammin. Suosittelisin kuitenkin, että nautit raikkaasta ilmasta niin kauan, kuin sitä saat. Samaan tapaan olisi parempi tarkistaa varusteensa tässä vaiheessa, siellä et halua huomata miekkasi olevan tylsässä kunnossa", rial vastasi.
Ei se ollut kovin todennäköistä, mutta häiriötekijöitä voisi ilmaantua. Heitä oli monta, mutta toisinaan vuorien asujaimisto päätti kokeilla onneaan. Piti pysyä valppaana, tai saattoi löytää itsensä tuijottamasta nyt esimerkiksi vuorenjättiin.
"Ja ei, sinullekaan ei kerrota perille saapumisesta. Tulette itse huomaamaan sen, eikä se tosiaan ole vaikeaa", rotta kmmentoi naisen huutamista. Osittain hän odotti mieluusti sitä, että näkisi tämän reaktiot kaupungissa. Drowit elivät kovissa, vahvuuteen pakottavissa oloissaan, mutta sielläkin oli lakeja. Toinen ei läheskään aina voinut vain rynnätä esiin, puukottaa toista ja syödä tätä sen jälkeen. Sai olla varovainen, tai niin tosiaan tapahtui. Tosin kaikki avoimemmat konfliktit olisi helppo ratkaista yksinkertaisesti Stileasssealin nimellä. Kovinkaan moni ei avoimesti uhmaisi rialherran suoria käskyjä.
Heidän jatkaessa matkaansa sola läheni hiljalleen. Se ei ollut leveä, korkeintaan kaksi ihmistä, tai yksi kääpiö, mahtuisi kulkemaan rinnan. Se olisi kaikkein helpoin paikka mahdollisen vastustajan hyökätä. Täytyisi olla erityisen varovainen. Ja hän olisi, Kasstal ajatteli laskiessaan hetkeksi kätensä toiselle machetelleen.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 23, 2006 19:09:54 GMT 3
Gist vain virnisti drowille toisen suuttuessa. Oli hyödyllistä pistää merkille toisen olevan äkkipikainen. Tieto oli lopulta valtaa, demoni pohti, arvellen jotenkin vielä voivansa käyttää äkkipikaisuus-tietoa hyödyksi... Kuten myös tietoa rottien yleisestä tunnevammaisuudesta.
Miekkaansa tuo ei kuin nopeasti vilkaissut. Hän kyllä tiesi sen olevan täysin kunnossa. Ei hän turhaan ollut makasnut tähtitieteellisiä summia taitavalle demoni-takojalle jotta tämä olisi tehnyt tuon aseen.
Jokin kaukana alhaalla nappasi Gistin huomion tämän itse kävellessään kohti solaa. Kolmen sekunnin vilkaisu kertoi kaiken tarpeellisen siitä mitä siellä tapahtui. Runsaasti univormu-pukuisia miehiä ja naisia hakkaamassa puita ja vastaanhangoittelevia metsän olentoja pois tieltä. Vihreähiuksinen pirulainen arvasi joukon demoninmetsästäjiksi, todennäköisesti leiri oli asetettu juuri sinne nimenomaan sen takia ettei vuorilla mahdollisesti asuvat lohikäärmeet alkaisi tehdä mitään typerää... Tosin kuten yleensäkin, demoninmetsästäjien tieto siitä oliko tällä kyseisellä vuorella mitään, niin se ei kovin satavarmaa ollut. Kuitenkin jotakin strategista arvoa leirillä oli.
Kääntäen huomionsa pois alhaalta vihreähius tajusi reitin menevän hieman ahtaammaksi. Hän luotti siihen ettei yksikään ihmisistä olisi tarpeeksi typerä yrittääkseen kävellä hänen rinnallaan, ja saikin olla rauhassa. Vaikka tuo kunnioittikin ihmisiä ja niin edespäin, niin silti hän mieluummin piti itsensä omissa oloissaan.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 23, 2006 19:32:42 GMT 3
Nainen puuskahti ja mulkaisi rottaa, nostaen leukansa pystyyn ja kääntäen katseensa muualle hetken tätä tuijotettuaan. Hänen synnyinseudullaan kuka tahansa alempien rotujen edustaja - ja vieläpä miespuolinen - olisi jo saanut kokea tuskallisen kuoleman tuollaisesta loukkauksesta. Mutta nainen oli kuitenkin opetellut siirtämään papittaren ylpeytensä ja verenhimoisen luonteensa hetkeksi syrjään jos tilanne sitä vaati, ja niin hän teki nytkin - ei olisi varmaankaan ollut kovin järkevää alkaa tässä nostamaan mitään mekkalaa asioista joista suurin osa marssijoista ei käsittäisi mitään. Hän siis jatkoi marssia hiljaa, hipaisten vain sormenpäillään otsallaan roikkuvaa hopeista hämähäkkiä ja lausuen muutaman sanan niin hiljaa että niitä ei lähimpänäkään häntä kävellyt voinut kuulla. Kireä ilme tosin pysyi kasvoilla, ja drow näytti siltä että häntä ei tarvitsisi kuin hieman tuupata niin hän kallistuisi taas raivonsa puoleen.
Naisen kunnioitus ihmisiä kohtaan taas oli olematonta, ne olivat hänen silmissään alempaa rotua ja pelkkiä orjia. Hän vilkaisi jäätävästi erästä miestä joka oli astumassa solaan hänen vierelleen ja tämä jättäytyi taakse, antaen pienikokoisen naisen kävellä yksinään kapealla polulla. Se ei häntä haitannut, mieluiten hän olikin niin ettei joutunut koskemaan saastaisia matkakumppaneitaan.
|
|
|
Post by submarine on Apr 23, 2006 19:44:20 GMT 3
Kasstal kulki ensimmäisenä solassa, vilkuillen nyt ympärilleen melkoisesti. Jos edestä tai takaa tulisi vastustajia, olisi puolustautuminen vaikeaa näissä oloissa. Ei tarvittaisi kuin muutama keihäs, niin siinähän se sitten olikin, täällä ei oikein kyennyt väistämään. Rial ei unohtanut tarkkailla yläpuoltakaan, sieltähän sitä vasta mukava olisikin saada joku niskaan. Seinämät olivat kyllä viitisen metriä, mutta tiettyjä eivät korkeudet juuri haitanneet. Jos heitä tarkkaili partio metsästäviä rialeita, se saattaisi hyvinkin päättää lisätä omia tulojaan ja ruokavarojaan. Rotat pääsisivät kevyesti kiipeämään alas ilman ääntäkään. Tosin nyt niitä ei vaikuttanut olevan.
Mutta solan toisessa päässä sen sijaan oli jotakin, monta jotakin. Päästyään näköetäisyydelle hän saattoi nähdä puolisen tusinaa likaista hiidenpäätä. Niiden omistajat heiluttelivat keihäitä melkoisissa kaarissa. "Te tuutte meidän alueelle! Me halutaan ruokaa ja rahaa tai menee henki!" suurin niistä puoliksi kirkui ja karjui omalla, kömpelöllä kielellään. Kasstal jäi paikoilleen. Hän olisi se, joka jäisi auttamatta tielle, ellei pääsisi melkoista vauhtia ylös. Pohdittuaan tilannetta muutaman hetken hän kääntyi ympäri ja selitti: "Ne tahtovat rahaa ja ruokaa."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 23, 2006 20:21:53 GMT 3
Gist oli jo haistanut hiitten läsnäolon hieman ennen rottaa, tuulen tuodessa lehahduksen näiden hajua tuon tarkkaan nenään. Hiisille tuo ei osoittanut minkäänlaista kunnioitusta, mokomatkin elivät likaista ja hyödytöntä elämää. Toisaalta, tämä toisi todennäköisesti jonkin sorttista hupia asiaan demoni mietti virnistäen kunnolla hiisien ilmestyessä näkyviin.
Gist tyrkki ihmisiä ja kääpiöitä pois tieltään päästäkseen eteenpäin, ja pääsikin lopulta rialin taakse.
"Tahtovat ruokaa, saavat miekkaa", Gist totesi virnistäen, ja ohitti rottaolennon. Hiidet katsoivat hieman ihmetellen haltian tekosia, ja tajusivat vasta tuon vetäessä suuren sapelinsa esiin tämän aikomukset. Hiidet ylimielisyydessään luulivat pystyvänsä 'heikon' haltian päihittämään. Virhe joka maksaisisi näille näiden hengen.
"Elämän lahja on kaikkein suurin, mutta myöskin samalla turhin. Täten otan teidän elämänne pois, jos teistä edes hupia ois", Gist runoili virnuillen tyypilliseen tapaansa, ennen kuin yhtäkkiä loikkasi kohti hiisiä, ja samalla ojentaen sapelinsa isku asentoon.
Hiidet yrittivät torjua keihäillään tuota valtavaa sapelia, mutta siihen ei näillä ollut mitään toivoa. Kaksi ensimmäistä hiittä keihäineen halkesivat keskeltä valtavan sapelin leikatessa nämä. Taaempana olevat hiidet pelästyivät, mutta eivät kerenneet tehdä yhtään mitään ennen kuin vihreähiuksinen pirulainen oli jo näidenkin kimpussa. Lienee tarpeetonta sanoa loppujenkin hiisien kuolevan yhtä verisesti ja vaivattomasti kuin kaksi ensimmäistä. Osittain oli selvää että tuo haltia näytti olevansa tarpeeksi voimakas ja taitava ollakseen varteenotettava riski kenelle tahansa, ja se oli tuon tarkoituskin. Silloin kun antoi itsestään pelottavan kuvan, vähemmän porukkaa kyseenalaisti tai astui varpaille.
Yltäpäältä hiisien veressä Gist kääntyi takaisin päin hitaasti, hymyillen onnellisen näköisenä ennen kuin asetti sapelinsa takaisin selkä-huotraan. "Voinemme nytten jatkaa matkaa?" Gist kysyi toteavalla tavalla rotalta ja muultakin joukolta, pyyhkiessään kasvoilleen roiskunutta verta, vaikkakin tuo olisi halunnut ehkäpä pikemminkin nuolaista ainakin huulensa puhtaaksi. Se vain saattaisisi hermostuttaa muita liikaa, joten hän jätti sen väliin.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 24, 2006 17:33:26 GMT 3
Vihreähiuksisen miehen rynnätessä yksikseen hiisien kimppuun nainen kohotti toista kulmaansa jopa hieman yllättyneen näköisenä, mutta antoi kylmän ilmeen palata kasvoilleen nopeasti. Hän seurasi verilöylyä olemattomalla mielenkiinnolla ja muistutti taas itseään kotona odottavista orjista, ja käänsi sitten katseensa ylöspäin samalla varjostaen silmiään kädellään. Hiidet olivat heikkoja ja typeriä, ja ne harvemmin liikkuivat noin pienissä laumoissa eivätkä varsinkaan käyttäytyneet noin rohkeasti ollessaan alakynnessä paljon vahvempien ihmisten ja kääpiöiden sun muiden edessä. Ja kuten hän arvelikin, herkät korvat kuulivat pian pienien vierivien kivien ääntä, ja solan huipulla vilahti yksi hiidenpää lisää. Eikä se varmasti olisi ainoa.
Nainen virnisteli ohikiitävän hetken ajatukselle siitä mitä joukolle tapahtuisi kun keihäitä alkaisi sataa niskaan - hänhän pääsisi karkuun vaikka millä keinoilla jos niikseen tuli - mutta päätti kuitenkin ilmoittaa asiasta rialille. "Tuolla ylhäällä on niitä lisää", sanoikin kehräävä ääni hetken päästä rotan läheltä, ja hetken päästäpä muut olisivat saaneet sen muutenkin selville - reunalle ilmestyi lisää hiisiä jotka rähisivät ja heiluttivat keihäitään, ja niitä ilmestyi solan suullekin ruumiiden päälle. Nyt niitä vain oli enemmän kuin se puolisen tusinaa, joten taidettiin tarvita muidenkin kykyjä kuin pelkästään muotoaan muuttavan demonin.
Nainen ainakin reagoi nopeasti - hän laski pimeyden kehiä ylhäällä olevien hiisien päälle, antaen näin muille aikaa reagoida.
|
|
|
Post by submarine on Apr 24, 2006 18:01:41 GMT 3
Kasstal ei kauaa jäänyt ajattelemaan vihreähiuksen tappotyötä uusien hiisien alkaessa työntyä paikalle. Ja tietenkin näitä sontamatoja piti olla koko hiton lauma! Unohtaen sellaiset toiminnot, kuin ylemmän ajattelun, hän veti molemmat aseensa esiin. Joukko alkoi liikkua molempiin suuntiin solaa uuden vihollisen ilmestyessä. Ja tietenkin se hiton jousihaltia meni sairastumaan! Mitään muuta tässä ei tarvittukaan, kuin joukko pääasiassa lähitaistelijoita vastassaan keihäitä viskovia hiisiä!
Pian muutama hiisistä alkoi työntyä aseet tanassa sisään solaan, haltiaa ei näkynyt niiden peittäessä näkökentän. Ensimmäinen hiisistä veti keihäänsä taakse. Nopeasti, enemmänkin vaiston kuin ajattelun pohjalta, Kasstal loikkasi sivuttain vasten seinää, ponnisti ja loikkasi siitä toiseen seinään. Hyvin nopealla kolmannella ponnistuksellan hän loikkasi kohti hiittä ja iski oikealla aseellaan. Typerä otus ei ollut mitenkään pysynyt mukana, ja sen keihän huitoi epämääräisesti ilmaa terän avatessa kaulan. Jäämättä miettimään rial sysäsi ruumiin rajusti päin toista hiittä. Tämän alkaessa työntää sitä pois päältää hän loikkasi ruumiin selkään ja yli siitä, iskien samalla. Toinen ruumis kaatui pää auki.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 24, 2006 18:29:49 GMT 3
"Ja hölmöjen kavalkaadi kokoontuu jälleen", Gist sanoi virneen levitessä tuon kasvoille sangen leveästi uusien hiisien pistäessä nenänsä näkyviin. Mikäs siinä, Gist ajatteli vetäessään sapelinsa uudestaan esiin. Hölmöjä oli aina yhtä mukava kurittaa.
Musta haltia saattoi aliarvioida demonin voimia. Tavallisiin hiisiin tai oikeastaan mihin tavansa tavalliseen verrattuna heikoimmatkin demonit olivat lähes pysäyttämättömiä tappo-koneita taistellessaan. Ja vaikkei Gist mitään lähellekkään voimakkainta kastia ollut, oli tuo ehkäpä hieman keskitason yläpuolella voimassa ja taidoissa, enemmän kuin tarpeeksi päihittämään tusinoittainkin hiisiä. Tosin ehkä muitakin tarvittaisiin, luottamusta ei paljoa herättäisi mikäli tuo repisisi hiidet palasiksi kuin mitättömät itikat, mitä ne tuolle olivat.
Vihreähius taas käytti nopeuttaan ja voimaansa hyväkseen loikatessaan hiisien kimppuun, samalla runoillen omalla oudolla kielellään. Sanoista ei saanut hullukaan selvää, mitään lähiseudun kieltä se ei ainakaan ollut, mutta sanoma oli joten kuten selvä. 'Te kuolette' hiisille ainakin näiden kiljuessa ja yrittäessä torjua tai iskeä demonia, tai muita palkkasotureita.
Gist ei paljoa kiinnittänyt huomiota siihen mitä muut palkkasoturit tekivät, mutta luotti siihen että yrittäsivät pitää itsensä hengissä. Tuskinpa kovin moni kaatuisi pelkkiin hiisiin, mutta kuka siitäkin tiesi. Ei hän ainakaan.
Nyt tuon vihreähiuksisen pirulaisen taistelutyyli oli selkeämmin esillä, nytten kun tuo taisteli kauemmin kuin parin hetken aiempi taistelu muutamaa hiittä vastaan. Iskut joita tuo jakoi olivat kaikki tarkoin tähdättyjä, ja melkoisella voimalla varustettuja hiisien leikkautuessa kahtia näiden iskujen voimasta, samoin kuin näiden aseiden myöskin hajotessa jos sapeli osui niihin. Mutta yksinkertaisin asia jonka tuon taistelutyylistä havaitsi oli yksinkertaisesti voima. Aina kun tuo välillä potkaisi liian lähelle tulleen pois kimpustaan, oli selkeästi kuultavissa inhottavan kuuloinen rusahdus hiisien osuessa milloin kallioon, milloin toisiinsa. Yksikään potkituistakaan ei enään noussut ylös.
Ylhäältä heitetyt keihäät tuo lähinnä välinpitämättömästi väistim tai vaihtoehtoisesti löi sapelillaan pois. Yksikään keihäs ei kuitenkaan tuohon osunut.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 25, 2006 17:31:17 GMT 3
Ennenkuin keihäät alkoivat edes lentää, nainen otti avukseen toisen synnynnäisistä kyvyistään ja nosti itsensä ilmaan, levitoiden helposti solan reunalle, jonne hän sitten laskeutui. Hän ei murehtinut hiisien keihäistä siellä - sysipimeässä sokkona häärivät otukset olivat äänekkäitä ja näinollen helppoja maalitauluja drown pienelle, yhdellä kädellä käytettävälle varsijouselle, jonka hän nyt vetikin esiin viittansa alla. Hän latasi siihen pienen nuolen toisensa jälkeen ja ampui erehtymättömällä tarkkuudella hiisiä, jotka kaatuivatkin kuolleina maahan lähes välittömästi osuman jälkeen - jotain todella vahvaa myrkkyä ilmeisesti. Naista ei haitannut vaikka hän ei niitä nähnytkään - Uumenenalassa muiden kaltaistensa keskellä oli opittava toimimaan pelkästään kuulonsa varassa sillä muuten kohtasi kyllä nopeasti loppunsa.
Toiselle puolelle solaa hän tyytyi vaan heittämään ohimennen pienen kuulan, joka päästi hiljaisen rusahduksen osuessaan kivikkoiseen maahan. Mitään ei näkynyt, mutta pian alkavat hiisien tuskanhuudot ja kuolinkorinat ja lopulta laskeutuva hiljaisuus puhuivat kyllä omaa kieltään siitä mitä ylhäällä oikein tapahtui.
|
|
|
Post by submarine on Apr 25, 2006 17:53:21 GMT 3
Käyttäen joukotaistelumetodeja Kasstal iski molemmilla aseillaan hiittä potkaistessaan samalla kolmatta nivusiin. Jokainen otuksista lysähti alas, viimeinen kuoli vain hetken toisia myöhemmin. Nopeilla liikkeillä salamurhaaja voitti helposti primitiiviset olennot niin nopeudessa kuin kaikissa muissakin osa-alueissa. Iskettyään viimeisen itsensä kimppuun asettuneista hiisistä nopealla sarjalla hän pysähtyi tarkkailemaan tilannetta.
Jokainen taisteli parhaansa mukaan, karkeat hiidet eivät mahtaneet juuri mitään kokeneille sotureille. Mutta niitä oli paljon, vähintään viidesti heidän määränsä. Nämä paskat olivat tulossa varomattomiksi, yleensä ne eivät uskaltautuneet näin lähelle rottakansan asuinsijaa. Kuolema kyllä toisi pientä varovaisuutta muille. Silmäkulmastaan hän näki, kuinka muita kookkaampi hahmo hyppi ylemmällä jyrkänteellä. Se oli jonkinlainen päällikkö, piteli jopa miekkaa. Piru viittoili lisää hiisiä eri puolilta ja kiljui. Tuon tappaminen veisi melkoisesti moraalia.
Asettaen päällikön seuraavaksi kohteekseen rial iski nopeasti yhden hiiden hengiltä ja lähti juoksemaan. Päästyään kallion juurelle hän tarttui siihen ja alkoi kiivetä melkoisen sukkelaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 25, 2006 18:11:33 GMT 3
"Kuolemaa kuolemaa, sitä täältä halvalla saa", Gist nauroi halkoessaan hiisiä, helposti tappaen näitä ilman suurempia ongelmia, vaikka välillä hengähtikin hieman. Ei ollut tarpeen edelleenkään tehdä itsestään liian paranormaalia numeroa, demoni ajatteli. Hiljaa hyvä tulee.
Rotta tuskin oli oikein tajunnut lähdetessään kiipeämään kuinka vähiin hiidet olivat jo alkaneet käydä, ja kuinka pelokkaiksi. Mustan haltian surmatessa ylhäällä, ja palkkasoturien ja haltian surmatessa alhaalla ei tuon olisi tarvinnut moraalia viholliselta yrittää laskea. Se oli jo aika lailla niin pohjamudissa kuin mahdollista, eikä sitä auttanut yhtään se että vastustajat olivat kaikki paljon kokeneempia ja vahvempia kuin hiidet.
Gist ei enään paljoa jaksanut edes yrittää väistellä hiisien iskuja, eivät ne edes enään paljoa yrittäneet, tuon taidot ja voima aiheuttivat hiisissä aivan tarpeeksi pelkoa jotta nämä jäivät lähinnä tärisemään tuon edessä tämän hyökkäillessä. Alhaalla hiidet kuitenkin alkoivat olla loppu, ja äänistä päätellen drowtar oli hoitelemassa ylhäällä olevia pois päiväjärjestyksestä.
Gist oli jo alkanut tutkiskella oliko yksikään hiisi-raukoista sattunut osumaan häneen, ja kirosi huoman havaitessaan kyljessään kohtuullisen pitkän viillon. Joku pirulaisista oli osunut häneen, ja nyt pitäisi pidätellä omaa parantumista jotteivat muiden epäilykset heräisi. Plus tietenkin se että paita oli mennyt osittain pilalle oli myöskin harmin syy.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 25, 2006 21:58:41 GMT 3
Musta haltia saikin ison osan solan reunalla olevista hiisistä hengiltä, mutta päällikön nähdessään hän joutui miettimään taktiikkaansa hieman. Vaikkakin hän oli lahjakas magian käytössä, ei hänen lähitaistelutaidoissaan ollut niin paljon kehumista vaikka hiisipäällikkö ei niin taitava välttämättä olisikaan. Olihan nainen tietenkin käynyt nuorempana pakollisen taistelukoulutuksen läpi ja osasi käyttää taitavasti papittaren julmaa ruoskaansa, mutta kaikista voimakkaimmillaan hän oli hieman kauempana taistelusta viskelemässä salamoita sun muita vihollistensa niskaan.
Hiisipäällikölle jo valmiiksi ylhäällä oleva, heiveröisen näköinen nainen oli tietenkin helppo kohde. Se ärisi ja heilutti karkeatekoista miekkaansa, rynnäten kohti naista. Drown kapeille, mustille huulille kohosi vino hymy, hän kallisti päätään ja virnisti hiidelle samalla kun hänen toinen kätensä tarttui lantiolla lepäävän ruoskan kahvaan - taasko sen siimat liikahtivat? - ja toinen käsi ojentui, ja samassa hiisipäällikkö olikin yltäpäältä liekeissä. Ne olivat kyllä vain haltiatulta eivätkä polttaneet, mutta saivat alkukantaisen elikon lievään paniikkiin ja pysähtymään. Hiisi seisoi hetken hölmistyneen näköisenä paikallaan, kirkaisi sitten ja heittäytyi kierimään maahan, yrittäen turhaan sammuttaa maagista tulta.
Nainen virnisti uudelleen hiidelle ja nappasikin samantien ruoskansa vyöltään ja sivalsi sillä häntä takaapäin lähestyvää hiittä kasvoihin - ja nyt ruoskassa olikin siimojen tilalla kahdeksan vihaisesti sihisevää käärmettä jotka kaikki tarrautuivat ahnaasti hiiden rujoihin kasvoihin. Niiden myrkky halvaannutti sen kesken juoksun ja pian se oli kuollut. Hupun sisällä verenpunaisina hehkuvat silmät etsivät lisää uhreja, mutta hiidet näyttivät nyt karttavan naista joka sai heidän päällikkönsäkin kierimään maassa paniikin vallassa ja jolla oli noin julma ruoska.
|
|
|
Post by submarine on Apr 26, 2006 17:01:58 GMT 3
Kasstal kiipesi kalliota erittäin nopeaan, liskomaiseen tahtiin. Kynnet löysivät uskomattoman pieniä sijoja rusoisesta kalliosta, ja pian hän oli ylhäällä. Drow alkoi olla melkoisen lähellä hänen kohdettaan, eikä se sopinut. Hän halusi saada tämän typerän otuksen huutamaan viimeisinä hetkinään. Nainen saattoi kaikessa rauhassa tappaa vaikka jokaisen muista, mutta päällikkö oli hänen.
Iskien ohimennen muutaman liian uskaliaan typeryksen kurkut auki rial asteli varsin rauhallisen näköisesti maassa pyörivää hiittä kohti. Hiidet vaikuttivat olevan kahden vaiheilla, nyt kun naisen lisäksi oli ilmestynyt vielä rottakin. "Typerys, avaa silmäsi ja yritä edes olla todella päällikkö!" rial pilkkasi hiittä, joka alkoi jo muutenkin vaikuttaa tajunneen tulen olevan illuusio. Äristen se kömpi ylös, tarttuen toisella kädellä miekkaansa.
Kasstal tiesi hiisien elintavoista niin paljon, että osasi menetellä tällaisten kanssa. Hän veti miekkansa valmiusasentoihin laajoissa kaarissa ja asetti jalkansa kevyesti maahan. "Minä haastan sinut taisteluun kuolemaan asti. Jos kieltäydyt, et ole klaanisi arvoinen", hän jatkoi yhä tämän kielellä. Otus vaikutti ymmärtävän hyvinkin tällaisen tilanteen. Karjaisten se veti miekkansa olkansa taakse ja ryntäsi kohti haastajaansa. Erittäin näkyvällä ja aivan liian hitaalla liikkeellä se iski molemmin käsin miekallaan, luottaen ilmeisesti pelkkään voimaan. Sitä sillä olisikin voinut olla, mutta salamurhaajia opetettiin taistelemaan käyttämättä turhaa voimaa ja sen käyttäjiä vastaan. Nopealla molempien aseiden ristitorjunnalla hän pyöräytti miekan alhaalta koko kierroksen ympäri, varautumaton otus kompuroi hänen ohitseen. Ärjäisten hiisi lähti koettamaan uudestaan, iskien villin kaaren vastustajansa päätä kohti. Vaivautumatta jatkamaan leikkiä yhtään pitempää Kasstal torjui toisella machetellaan, jättäen toisen vapaaksi. Joutumatta ponnistelemaan turhan paljoa vastustajansa kömpelöiden miekkataitojen kanssa hän sivalsi vapaalla. Lihan halkeamisesta kertovaa ääntä säesti ulvahdus. Hiisipäällikkö päästi irti miekastaan ja koetti säälittävän näköisesti kahmia sisäelimiään takaisin niiden levitessä avohaavasta. Muutaman hetken jälkeen se rysähti maahan.
Kääntyessään kohtaamaan mahdollisia hyökääjiä Kasstal joutui toteamaan, että suurin osa yritti nyt vain pakoon. Alhaalla tilanne näytti alkavan olla selvitetty.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 26, 2006 17:30:14 GMT 3
Gist katsoi ylöspäin tyytyväisen näköisenä viimeistenkin hiisien kaatuessa tai paetessa. Toki hän olisi voinut vaikkapa juosta näiden perään ja lyödä viimeisetkin maahan, mutta siinä ei olisi ollut mitään haastetta. Eikä sellainen usein ollut edes kovin hauskaa, vaikkakin hiisien kirkuminen kivusta olisi saattanut saada tuon ilahtumaan.
Yksi maassa olevista hiisistä oli tosin saanut päähänsä piiloutua jonkun kiven taakse, ja vielä varmempana typeryyden osoituksena päättänyt yrittää tappaa vihreähiuksisen haltian, asia jonka typeryys oli jopa hiidelle todella typerää. Ja se että sen sijaan tuo olisi heittänyt keihäänsä, tuo loikkasi kirkuen kiven takaa iskien tuota selkään keihäällä.
"Taela khazéz!", Gist kirkaisi yllätyksestä tuntiessaan keihään tunkeutuvan selkäänsä. Ei se olisi ollut kuolettava haava edes ihmiselle, mutta harvinaisen ikävä haava, keihäs kun tunkeutui jonnekin olkapään tienoille. Hiisi ei tosin kerennyt onnitella itseään iskusta, Gist kun oli kääntynyt salaman nopeasti ympäri, samalla tiputtaen vahingossa silmänsä peittävät tummennetut lasit.
Hiiden viimeinen sekunti elämästä meni siihen kun tämä kirkui katsoessaan punasilmäistä totaalisen vihaista haltialta näyttävää demonia silmiin. Sen jälkeen Gist yksinkertaisesti repi hiiden kappaleiksi paljain käsin. Demonia ei kannata suututtaa.
"Eh, hups", Gist sanoi hieman virnuillen tajutessaan pitävänsä käsissään melkoisen verisiä hiiden jäännöksiä, katkenneen keihään törröttäessä tuon selästä. Hieman välinpitämättömän näköisesti tuo veti keihään irti, ja asetti lasit takaisin paikoilleen, toivoen ettei kukaan ollut kerennyt huomata punaisia silmiä. Rial ja musta haltia eivät ainakaan nähneet, eli suurinpiirtein ainota joiden asian näkeminen ei olisi haitannut suuremmin... Hienoa.
|
|