salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 10, 2006 19:31:03 GMT 3
Drow kuunteli rialin ja demonin sananvaihtoa hetken ja rupesi yhtäkkiä nauramaan. "Haska bauth uns'aa saph f'sarn naut ghil, lu'oh elend!" Hän sanoi omalla kielellään kyetessään taas puhumaan. Hän virnisti lopulta ivallisesti ja huitaisi kädellään toisten suuntaan kääntyessään ympäri ja lähtiessään kävelemään poispäin, kauemmas leiristä. "En tiennytkään olevani teidän molempien mielestä niin vastustamaton että haluatte kumpikin minut omalle puolelleni", hän huikkasi jäätävällä äänellä olkansa yli, vilkaisten punahehkuisilla silmillään taaksepäin ja väläyttäen hurmaavimman hymynsä. Tämän jälkeen hän jatkoi kävelyään kiinnittämättä toisiin enää mitään huomiota, puhumattakaan leirissä tapahtuvasta välikohtauksesta. Kalpea haltia sai hänen puolestaan kuolla tai tehdä mitä ikinä lystäsi, drowille se oli yksi ja sama.
Hän käveli hyvän matkaa ja päästyään muiden näköpiirin ulkopuolelle hän huokaisi syvään, vilkaisi vihaisesti taaksepäin leirin suuntaan, pudisteli päätään ja katseli ympärilleen. Vähän matkan päässä oli pieni lampi, ja sen rannalle hän istuikin, riisui nahkaiset saappaansa ja laski jalkansa viileään veteen. Tuntuipa se hyvältä pitkän kävelyn jälkeen - hedonistinen nainen ei oikein ollut koskaan jaksanut totutella vaelteluun.
|
|
|
Post by submarine on Apr 11, 2006 16:32:14 GMT 3
"Mahdollisuutesi selvitä ulos tulee olemaan niin hyvä, kuin pystyt sen itse tekemään. Jos olet selvinyt hyvin tornissa, etkä harhaudu askelissasi mennessäsi ulos, niin selviät. Jos jostain syystä alat kierrellä ympäriinsä, tulet syödyksi. Tosin tämä pätee tietenkin vain, jos olet vielä silloin hengissä", Kasstal totesi. Hänellä oli kyllä moniakin syitä epäillä, ettei näin olisi. Taistelusta voisi tulla helvettiä, ainakin niille jotka siihen ottaisivat osaa. Salamurhaajalla ei ollut halua tai syytä astua ainakaan eturintamaan.
"Minun rotuni on nälkäinen, lihalle ja vallalle. Sinulla ei ole mitään huolta ennen kuin taistelu alkaa ja jos sen jälkeen olet hengissä, pystyt kyllä pitämään huolta itsestäsi mahdollista hyökkääjää vastaan. Jos taas kuolet, mikä on todennäköisempää, ei sinun tarvitse murehtia enää mistään", rial totesi melko välinpitämättömästi.
Mies, joka saapui, oli etsinyt häntä ilmeisesti melkoisen sokkona. Löydettyään nyt heidät hän ilmoitti haltian yhtäkkiä sairastuneen ja lähti astelemaan takaisin leiriä kohti. Kasstal kohautti olkiaan. Haltiasta oli tullut nyt heikko. Tapa se tai jätä se huomiotta, mikä tahansa muu kunnioittaa sitä. Jos tämä selviäisi itse pois, niin sitten selviäisi. Jos ei niin ei.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 11, 2006 16:46:13 GMT 3
Mies kohautti olkiaan, ja teki jonkin sortin ivallisen kumarruksen rotan suuntaan, tosin heräsi kysymys miten kunnioittavaan eleeseen kuin kumarrus saa noin paljon ivaa. Jotenkin se tuolta kuitenkin onnistui. Eleistä ja muista näki että mies oli erittäin itsevarma itsestään, ja jos toinen olisi tiennyt tuon todellisen luonnon, niin todennäköisesti olisi tajunnut itsevarmuuteen olevan melkoisen paljon syytäkin. Demonit eivät yleensä ole niitä kaikkein helpoimpia päihitettäviä olentoja maailmassa...
"Mutta rotta, mikäli sinä tai sinun herrasi petätte minut ja muut palkkasoturit, saat olla varma siitä että minä kostan", vihreähiuksinen sanoi silmät hehkuen hetken tavallista voimakkaammin, jonka jälkeen mies nopeasti lähti takaisin kohti pientä yksityistä leiriään etäämpänä. Tämän viimeisessäkin eleessä näkyi itsevarmuus, ehkäpä eniten siten että mies lausui sanansa kylmänä tosiasiana, ei uhkauksena. Taito sekin.
Demoni palasi nopeasti valitsemaansa lepopaikkaan, ja mietti pitäisiköhä hänen kaiken varalta sittenkin lämmittää kuollut jänis nuotion avulla. Hänelle se oli yksi ja sama oliko liha raakaa vai ei, mutta joku paikalle hoiperteleva palkkasoturi, tai rotta saattaisi kysellä epämiellyttäviä kysymyksiä, kuten vaikkapa 'Mitä helvettiä?'. Tai jotain kuitenkin, mies ajatteli lähtiessään keräämään polttopuita pientä nuotiota varten. Parinkymmenen minuutin kuluttua nuotio paloi iloisesti jäniksen tiristessä nuotiolla, tosin kukaan suuremmasta leiristä ei tullut tuota häiritsemään minkään tuoreen paistetun lihan toivossa, olihan tuo aivan tarpeeksi hermostuttava eleiltään ja yleiseltä käytökseltään.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 11, 2006 17:56:15 GMT 3
Nainen uitti jalkojaan vedessä hetken, nousi sitten seisomaan ja riisui loputkin vähistä vaatteistaan ja pulahti viileään veteen. Hän nautti sen virkistävästä vaikutuksesta hyvän aikaa, ja kun hän lopulta nousi ylös vedestä oli hän jo paljon paremmalla tuulella. Kuivateltuaan hetken hän puki vaatteensa takaisin päälleen ja lähti sitten palaamaan leirin suuntaan, ja päästyään takaisin kivelle jättämänsä viitan luokse hän istuutui sen päälle jälleen, jääden jälleen oikomaan luunvalkeita hiuksiaan ja odottelemaan marssin jatkumista.
|
|
|
Post by submarine on Apr 11, 2006 19:58:52 GMT 3
"Minulla ei ole muita aikeita kuin pysyä hengissä. Herrastani en tiedä, mutta jos hän haluaisi tappaa juuri sinut, en oikein uskoisi mahdollisuuksiisi. Tosin niin ei kyllä tapahdu. Ei ole mitään syytä pettää tällaisia, tavallista joukkoa. Ja sitäpaitsi suurin osa kuolee muutenkin", Kasstal totesi ja lähti itsekin astelemaan leiriä kohti.
Muutama tunti lepoa, suunnilleen niin paljon hän aikoi antaa. Mennessään hän mietti häviävän pienen hetken, mitä tuo vihreäpää voisi oikein tehdä. Ei mitään paitsi kuolla. Stileassseal oli tappanut lohikäärmeitä, demoneita ja melko varmasti pahempiakin. Hän oli kuin kuolema, tappaja puhtaimmillaan. Jos hänellä olisi halua pettää joku, ei tällä olisi siihen sanomista.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 11, 2006 20:10:04 GMT 3
Kun aamu oli tullut lopulta, oli tuo vihreätukka paikalla omahyväisesti virnistellen mustat lasinsa päässään. Hän oli melkoisen itsevarmalla tuulella (taas) ja halusi jo jatkaa matkaa. Hän katsoi hieman halveksuen paria ihmistä jotka protestoivat aikaisuutta, saaden nämä pitämään turpansa kiinni välittömästi. Siinä vain oli jotain erikoisen hermostuttavaa tuossa, ehkäpä enemmän vain silloin kun tuo hymyili. Tuon hymy oli jotain mitä ei voi kuvailla muuta kuin hermostuttavana.
"Hyviä huomenia vain teillekin", tuo sanoi virnistellen muille odottaen lähtöä samalla kun taiteili sangen taitavasti pientä kolikkoa sormenpäissään, heitellen tuota välillä ilmaan. Jousihaltia oli ilmeisesti lähtenyt kävelemään takaisin kohti kylää, tai kenties jotain paikkaa missä tuo voisi levätä. Gist tiesi että jo joskus keskipäivällä haltia alkaisi tuntea olonsa paremmaksi, ja iltaan mennessä se olisi täysin terve. Olihan hän itse valmistanut myrkyn, joten kyllä hänen pitäisi sen tehon tietää.
Gist oli myöskin valmistautunut joten kuten muutenkin matkan jatkamiseen, tuolla oli jonkinlaiseen nahkaan käärittynä rippeet hänen eilis-iltaisesta ateriastaan. Eipähän ainakaan tulisi nälkä tämän päivän matkalla, tai ei ainakaan pitäisi tulla.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 11, 2006 22:05:03 GMT 3
Drow oli myös valmiina lähtöön jo kauan ennen kuin viimeiset edes heräsivät - hän oli kiinnittänyt tumman viittansa takaisin harteilleen ja nostanut hupun syvälle päähänsä herkkien silmiensä suojaksi. Valkeat hiukset olivat vielä hieman kosteat yöllisen uimisen jäljiltä, paksut kun olivat niin kesti pitkään että ne kuivuivat.
Hän seisoi vähän syrjemmällä muista ja seuraili muiden toimia, tosin tarkimmin hän piti silmällä rialia ja vihreähiuksista - varsinkin jälkimmäistä. Hän oli aamuyön tunteina pohtinut yöllistä keskustelua ja arvaillut kulmahampaiden perää, sekä miettinyt mitä kaikkea "haltia" sillä kaikella magialla tahtoi peittää. No, se selvisi aikanaan jos oli selvitäkseen - ja nainen arveli kyllä tietävänsä parikin keinoa millä edistää toisen aidon muodon näkemistä jos tarve vaatisi. Tällä hetkellä hän kyllä tyytyi mainiosti vain tähän oman kieron päänsä sisäiseen pohdintaan, ehkäpä tästä tilanteesta saisi jotain hupiakin irti.
Nainen odotteli että joukko lähti taas liikkeelle ja lähti sitten muiden mukana jatkamaan matkaa, siellä sivummalla jälleen. Helpompihan se oli muita pienemmän ja hennomman kävellä erillään vellovasta ja rymyävästä massasta.
|
|
|
Post by submarine on Apr 13, 2006 18:52:46 GMT 3
Kasstal oli ollut jo jonkin aikaa ylhäällä, kauempana. hän oli melkoisen tyytyväinen siihen, että käsi alkoi olla jo parantunut. Ehkäpä päivä tai kaksi, niin se kestäisi jo aivan tavalliseen tapaansa. Sitten rial voisi olla paljon varmempi, hänen ei tarvitsisi arvioida mahdollista vastustajaansa samaan tapaan. Kun hänen molemmat kätensä toimivat täydellisesti, hän olisi myös vaarallinen. Salamurhaaja hallitsi kahden aseen käsittelyn yhtä aikaa, taito joka tasoitti yleensä tilanteen melkoisen hyvin. Jos vastustajalla oli vain yksi ase, hän saattoi yksinkertaisesti lyödä niin monesti, ettei tämä ehtinyt vastata.
Pohdittuaan hetken kättään hän lähti astelemaan joukon edessä. Vielä tämä päivä vaellusta, huomenna he olisivat kaupungissa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 13, 2006 19:35:30 GMT 3
Gist kyllä huomasi drowin tarkkailevan häntä, mutta hän näytteli ettei asiaa ollut huomannut. Vaikkei hän mitenkään varma mistään ollut, liikaa epävarmuustekijöitä, niin silti hän oli aika varma että jos tässä palkkasoturi joukossa olisi joku johon voisi luottaa se olisi juuri tuo mustaihoinen haltia. Ei tietenkään perinteistä luottamusta, vaan pikemminkin samanlaista luottamusta kuin vaikkapa asekaupan osapuolilla on. Molemmat tietävät tai osaavat jotain josta on toiselle hyötyä, ja molemmat tietävät sen. Tai ehkä pikemminkin samanlaista kuin luottamusta kahdella pedolla olisi näiden metsästäessä saalista, molemmat kyllä toimisivat yhteisen päämäärän hyväksi, mutta saaliinjako olisi sitten eri asia...
Joka tapauksessa joukon lopulta lähtiessä matkaan (ja Gistin mutistessa jotain omalla kielellään 'laiskureista' joidenkin ihmisten valittaessa, vaikkakaan sitä olisi kukaan ymmärtänyt. Drow ehkä tunnisti kielen jollakin asteella samanlaiseksi tyypillisten haltiakielten kanssa, mutta silti täysin erilaiseksi), Gist oli päättänyt vaihtaa paikkaansa eteenpäin kulkevassa laumassa. Keskellä olisi muuten ollut hyvä olla, mutta siinä tuntui olevan kaikkein hitaimmat. Tai ehkä se oli se tungos, se ei oikein sopinut tuolle vihreähiuksiselle pirulaiselle. Hän tunsi olonsa tavallistakin epämukavammaksi väkijoukossa, varmaankin johtui hänen todellisen muotonsa koosta.
Retkikunnan päästessä jo lähelle vuoria Gist hymyili joidenkin ihmisten valittaessa vuorikiipeilyn mahdollisuutta. Mitäköhän nuo olisivat ajatelleet joutuessaan Celdorin vuoristoon, ja vieläpä ilmaisena lisänä perässä demoninmetsästäjät? Eivät varmaan mitään kovin hyvää, tai oikeastaan yhtään mitään. Kuolleena on vaikea ajatella, tuo pohti.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 18, 2006 21:36:02 GMT 3
Nainen asteli muiden mukana pysyen helposti vauhdissa pienestä koostaan huolimatta. Marssin lähtiessä kunnolla käyntiin hän ei oikeastaan suoranaisesti kiinnittänyt huomiota muihin vaan vaipui omiin ajatuksiina - olisi tietenkin taas virhe olettaa että hänet voisi tässä tilanteessa yllättää. Oli hänellä kuitenkin kuulonsa tallella.
Vuorien tullessa näkyviin nainen vilkaisi muuta joukkoa ja hymähti. Häntä ei niinkään huolettanut mahdollinen kiipeily, siihen hän kyllä olisi täysin kykeneväinen. Lähinnä hän mietti mitä muille kävisi jos vuorien lähellä usein viihtyvät jätit päättäisivät ilmestyä häiritsemään marssia .. Noh, kuten aikaisemminkin hän ei ollut omasta tilanteestaan huolissaan. Hänellä oli Llothin täysi suosio takanaan, ja jos hyvin kävi olisi kaaoksen Jumalattarella jotain mukavaa herkkua mielessään.
( Anteeksi pitkä aikaväli, pääsiäinen täynnä menoa ja nytkin taas treenin jäljiltä jumissa. )
|
|
|
Post by submarine on Apr 19, 2006 19:22:04 GMT 3
//Aikahyppy tylsyyden välttämiseksi, siihen vuorten juurelle//
Issaitical pohti hyvin pikaista tulevaisuutta ja sen vaaroja. Hän ei pysyisi kaupungissa pitkään, ei tosiaankaan. Heti kun se oli mahdollista, hän olisi poissa, pelkkä muisto.Hän vain ottaisi kaiken irti lähtevän arvokkaan ja häipyisi, häntä ei tosiaan tarvittaisi myöhemmin.
He alkoivat olla lähellä vuoria, paremmassa aikataulussa kuin rial oli olettanut. Aurinko oli vasta laskemassa, vielä voisi kulkea monta tuntia. Vuorilla oli tietenkin omat vaaransa, mutta milloinpa ei? He tulisivat kulkemaan melko helppoa polkua, ei nopeinta mutta parasta suurelle ja taisteluvarustusta mukanaan kantavalle joukolle. Läheltä kulki ikivanha, mutkitteleva polku, joka vietti loivasti vuorenseinämää pitkin ja oli suurimmaksi osaksi täysin kunnossakin. Vuoriston laaksoihin ei sopisi mennä, vaikka ne matkaa saattaisivatkin nopeuttaa. Siellä oli sankkaa metsää, jonka asujaimistoa ei huvittanut jakaa tilaansa muiden kanssa.
"Me olemme liikkuneet melko nopeasti. Haluaako joku varta vasten leiriytyä nyt, vai sopiiko, että jatkamme vielä muutaman tunnin?" hän esitti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 19, 2006 19:31:07 GMT 3
Vihreähius katsahti kaikkiin muihin joukon jäseniin nopeasti kuultuaan rotan kysymyksen, miettien olisiko joku muka niin väsynyt ettei pystynyt jatkamaan. Hän kyllä ymmärsi useimpien tavallisempien olentojen olevan paljon helpommin väsytettävissä, mutta että näin paljon... Se ei oikein istunut tuon pirtaan, sekin että harvinaisen jääräpäiset celdorilaiset olivat osoittaneet kestävyytensä kerran kauan sitten eräässä vuoristossa. Olisivat saaneet Gistinkin hengiltä mikäli hän ei olisi onnistunut livahtamaan näiden ohi.
Mustan haltian mielipide oli demonin uteliaisuuden kohde. Olisiko nainen sinnikäs, vaikko jaksaisiko tuo jatkaa? Vihreähius pisti paljon arvoa kestävyydelle ja taistelijaluonteille, ja tämän takia oikeastaan kunnioitti ihmisiä yleensä. Heitä ei yksinkertaisesti pystynyt pitämään maassa kovin kauaa, lopulta nämä yksinkertaisesti pomppaisisivat takaisin pystyyn, riippumatta siitä miten lujaa nämä olisi lyönyt maahan.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 21, 2006 16:38:07 GMT 3
Mustaihoinen haltia ei osoittanut vähäisintäkään uupumisen merkkiä, päinvastoin - hänen keveät askeleensa tuntuivat vain saavan lisää puhtia mitä lähemmäs päämäärää saavuttiin. Hän pysyi helposti muun joukon mukana, kadoten aina välillä metsiköihin ja kivikoihin ja ilmaantuen jonkin ajan päästä taas takaisin, aivan eri paikasta mistä hänen olisi voinut olettaa ilmestyvän. Solakka vartalo oli kuin kissalla, ja astunta aivan yhtä äänetöntä. Oli aivan varmaa että jos hän ei olisi halunnut tulla nähdyksi, hänen ei olisi tarvinnut edes nähdä paljoa vaivaa kadotakseen.
Koska häntä ei siis uuvuttanut tippaakaan, hän ei vaatinut lepoa. Hän olisi jopa halunnut kiristää tahtia, mutta se kai olisi mahdotonta kun mukana oli kääpiöitä ja laiskoja ihmisiä - iblith d'rothe, he kaipaisivat muutaman ruoskansivalluksen selkänahkaansa niin ehkäpä oppisivat kulkemaan vauhdikkaammin. Kärsimätön drow hautoi mielessään tämän kaltaisia ajatuksia, hymyillen kevyesti huppunsa alla. Kun hän pääsisi tältä matkalta kotiin, hän voisikin hieman viihdyttää itseään muutaman orjansa kustannuksella.
|
|
|
Post by submarine on Apr 21, 2006 18:03:02 GMT 3
Koskapa kukaan ei osoittanut suoraa vastalausetta, vaikka muutama sotilaista ja eräs ihmisistä vaikuttivatkin happamilta, he jatkoivat. Asteltuaan muutaman hetken Kasstal löysi polun, vaikka ei sen havaitseminen neroa tarvinnutkaan. Typerämpikin huomasi leveän polun, jota joku oli käsittämättömästä syystä yrittänyt kivetä. Muutaman metrin ajan sen pinta oli epätasaisten murikoiden peitossa, mutta sitten se muuttui aivan tavalliseksi, tallotuksi tieksi. Tien tallaajat olivat yhtä suuri mysteeri kuin rialeiden kaupunki, kummankin rakentajat olivat kuolleet ikiaikoja sitten, eikä niistä ollut tietoja. Siltikin, tie oli melko käyttämätön satunnaisia rialeita lukuunottamatta ja siksi hyväkuntoinen.
Rial muisteli astellessaan ensimmäistä matkaansa tätä tietä pitkin, aina kaupungista asti, aina ihmisten kaupunkiin asti. Siitä oli kaiketi nelisentoista vuotta, hän oli ollut kolmetoista. Ikä oli monille muille roduille vielä lapsuutta, mutta rialit olivat jo vuoden vanhoina valmiita tappamaan tai kuolemaan. Kolmentoista ikäisenä hän olisi hyvin voinut olla aikuinen muiden mittapuiden mukaan. Hän oli ollut matkalla etsimään tuottoisia sopimuksia, mukanaan vain aseensa, tarvikkeensa ja muonansa. Ajan marsiessa eteenpäin hän oli kulkenut täältä monesti, kuusi- tai seitsemäntoista kertaa.
Mutta nyt ei ollut muistelun aika, se ei ollut koskaan. Kasstal johti joukkoa hiljalleen ylöspäin viettävää tietä pitkin. Jonkin ajan kävelyn jälkeen, ehkäpä puolen tunnin, ensimmäinen laakso ilmestyi eteen. Tie teki erittäin jyrkän mutkan vasemmalle, edessä avautui monenkymmenen metrin vapaa pudotus. Tällä puolella maa oli alempana. Niinkuin jokainen saattoi nähdä, polku teki vuorenseinää myöten laajan kaaren, edessä oli suurikokoinen, metsän peitossa oleva laakso. Sen toisella puolen, vuorenseinässä, saattoi nähdä taas tämän saman polun ja sen, kuinka se vei kapeaan solaan.
Hän oli kerran ollut vähällä laskeutua alas, kauan sitten. Hyvin suureksi onnekseen hän oli ollut sen ainoan kerran tekemässä työtä omassa kaupungissaan, kokemattomassa metsästysryhmässä. Se oli ollut joskus viiden vuoden aikoihin. Joukon pienikokoisin oli komennettu kiipeämään alas ja tutkimaan hiukan. Kuluttamatta aikaansa väittelyyn keihäänkärkien kanssa tämä oli alkanut laskeutua nopeaan tahtiin, ilman köyttä. Luottaen raajoihinsa, vaistomaiseen kiipeilykykyynsä ja pitkiin kynsiinsä rial oli ollut pian pohjalla. Eipä kulunut montaakaan hetkeä, kun koko rialista oli jäljellä vain huutava muisto. Samaan aikaan, kun tämä oli laskenut jalkansa metsän puolelle, oli jokin ottanut omansa.
"Jatketaan", Kasstal totesi lyhyesti ja lähti kulkemaan pitkin polkua. Nyt olisi ollut helppoa varomattoman horjahtaa ja saada nopea ilmalento.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 21, 2006 18:39:38 GMT 3
"Whii, kivan korkeaa... " Gist totesi katsottuaan alas. Ei tämä vuori niin paha ollut kuin se helvetillinen vuori jolla tuo oli kauan kauan sitten paennut henkensä edestä, mutta silti muistot korkeasta vuoresta olivat yhä sangen kiinteänä tuon mielessä. Se oli aina omituista, vaikkei hän ollenkaan korkeaa pelännytkään tai mitään, mutta silti vuoret aina toivat mieleen tuon elämän kauheimman hetken. Hän kyllä edelleenkin ihmetteli miten hän oli selvinnyt sieltä, loogisesti ajateltuna hän oli käytännössä vainaa silloin... Edelleen loppuhetket tuosta päivästä olivat hämärän peitossa.
Mitään tuon lievästä hermostuneisuudesta ei silti näkynyt ulospäin, mokoma vielä kulki melkoisen lähellä tien reunaa. Välillä tuo 'kompasteli' tahallaan, ja aina virnisti vaikka näytti siltä kuin tuo olisi ollut putoamassa, asia jota tuo ei ollut ollut. Jotkut ihmissotureista vaikuttivat kohtuullisen vaikuttuneilta tuon tempuista, vaikka totesivatkin heti perään haltiat hulluksi.
"Ei se että minä mikään vuorten vihaaja olisin tai jotain, mutta mahtaisimmeko jo pian olla perillä? Pitemmän päälle vuorten polkuja pitkin tarpominen on tylsää, eikös vain?" Gist kysyi rotalta, taka-ajatuksenaan enimmäkseen oikeastikin pitkästyminen. Sama maisema pysyi aina vaan yleensä kun kiipesi vuorta pitkin, ja tuolle edes satunnainen este ei ollut mikään varsinainen este, sen verran ketteräkin tuo oli.
|
|