|
Post by Kalin D. on Jul 30, 2008 23:35:12 GMT 3
Okei, kaiva sitten, kyllä varusteista näki, että ne olivat uusinta uutta ja kuuminta hottia, joskin melko hyödyttömiä siltä osin lääkintämiehelle itselleen. Niillä oli tarkoitus käydä kauppaa ja rahoittaa kallista elinkeinoa, sekä omia tutkimuksia. Dareio katsoi parhaaksi valmistautua myös, ei se mitään maksanut olla lähtökuopissa. Puhelematta tai vastaamatta mitään tummaverinen nappasi arkusta ohimennen mustan t-paidan, vihreän villapaidan ja hansikkaat. Ei muuta. No, pipon vuoksi mies vielä palasi sen kesken matkan muistettuaan. Ja takaisin hommiin, vaikka askel ei aivan vakaa ollutkaan. Kuluneeseen ja moneen kertaan paikattuun reppuun ladottiin hyvä kasa M16-rynnäkkökiväärin lippaita, muutama rasia pistooliin käyviä luoteja ja rullalle käärittävä setti kentälle soveltuvia kirurginveitsiä ja pihtejä. Varmuuden vuoksi vain, varmuuden vuoksi.. Rutiinilla mukaan otettiin myös kasa näytteitä varten tarkoitettuja muovipusseja ja putkia. Reisikotelo ja Sig Sauer P228. Taisteluveitsi nilkkaan remmeillä, toinen poikittain kotelossa vyöhön selän taakse. Taisteluvaljaat mallia SAAV, lippaat taskuihin, neljä kotitekoista kranaattia kiinnikkeisiin molemmin puolin harteita. Maiharien nauhat kireälle ja varsiin piiloon. Ylikersantti saattoi olla erakoitunut hullu tiedemies, mutta vähintään yhtä paljon ammattisotilas, joka valmistautui näemmä sotaan. Sitäpä ulkona kulkeminen oikeastaan olikin. Muovinen vesipussi täytettiin generaattorin lähellä majan sisäpuolella olevasta tankista, joka porisi vaimeasti veden suodattuessa itsekseen. Pussille löytyi paikkansa taisteluliivien reppuosasta ja letku jäi hartialle roikkumaan.
"Hm? Prototyyppi? Mikä?" Käheä ääni kysyi välinpitämättömänä, huomion siirtyessä jo samalla tarkkailemaan vedensuodattimen mittareita. Hyvältä näytti, virtaa riittäisi ja polttoainetta oli vielä aivan tarpeeksi. Nyt vain tarvittiin sitä vettä, jota suodattaa. Siinä olikin seuraava operaatio nyt kun ajatus pääsi kulkemaan vapaasti ja humala hiipumaan. Edellisestä annoksesta alkoholia oli kulunut ehkä vartti ja lääkintämies näytti olevan jo selviämään päin hyvään tahtiin.
|
|
|
Post by Cirsicca on Jul 30, 2008 23:50:25 GMT 3
Suodatin oli tosiaan tarkistettu ja kun se oli tehty oli palattu oman asustuksen kiinnittelyn ja aseiden tarkastuksen pariin. Mutina oli vaimentunut hiljaiseksi itsekseen puheluksi, joka tapahtui joko niin hiljaa tai niin vieraalla kielellä ettei siitä edes hullu ottanut selvää. Kysymys sai katseen napsahtamaan ylös. Meripihkaiset lähes kissamaiset silmät kiiluivat jotenkin huolestuttavalla tavalla. Niissä oli yksinkertaisesti vain aivan liikaa energiaa. Sellaista rauhatonta ja edestakaisin tempoilevaa välkkymistä, joka sai liian pitkään katsoessa heikomman yksilön voimaan fyysisesti pahoin. Jos sun täytyy kysyä... "Ei mikään. Ei toki mikään. Mikään muu kuin se aseen kappale, jonka sä jätit ruostumaan ja täyttymään hiekalla jonnekin hevonkuuseen, vaikka pelkästään sen yksittäisistä osista olisit saanu enemmän valuuttaa kuin koko muusta kuormastas yhteensä. Ei siis toki mikään." Sävy oli. Se oli hilpeä. Suin surminkaan siitä ei voinut löytää katkeraa tai naisellisen loukkaantunutta sävyä. Vain huvittunutta kaiken kattavaa hilpeyttä, joka oli kuin joku olisi käynyt työntelemässä jäisiä piikkejä humalaiseen tajuntaan. Olkienkohautus oli lähes välinpitämätön.
"Enemmän olisit saanu suoraa rahaa jos olisit ottanu sen etkä mua. Että ihmettelen vaan, miksi vitussa sä otit mut yleensäkään mukaas, kun et selvästikään kälättävää naarasta taakakses halunnu? Oisit vaan listiny, pistäny paloiks ja käyny myymässä suoraan arvostavalle naapurustolle." Ja se hilpeys ei vain kadonnut mihinkään. Huvittuneisuudesta puhumattakaan ja kaiken lisäksi se vielä...se vielä...kuulosti toruvalta. Nuhteli sekopäistä lääkintämiestä kuin äiti pikkupoikaa. Jos poikaseni olisit ollut järkevä... Paikattu jalka tuntui kantavan painoa jo huomattavan hyvin. Tuossa jäntevässä pirulaisessa oli varmasti nanoteknologiaa, joka sisäisesti korjasi kehon saamia vammoja.
|
|
|
Post by Kalin D. on Jul 31, 2008 0:06:27 GMT 3
Lippaat tarkistettiin kolmatta kertaa jokainen erikseen koputtamalla pöydän kulmaan ja laitettiin kasoihin. Tripla-varmistus. Aina. Kaikki täynnä. Selostus vaikutti menevän ohi korvien tai sitten tohtorin arvomaailmassa oli jotain pahasti vialla kun ei selvästi arvokas ja uusi ase ollut kiinnostanut. Toisaalta, se keskittyminen lippaisiin... Ei hitto, eikö hän huomannut? Ei, ei näemmä. Parempi pitää tuossa luulossa, ase on yhä jossain dyynin notkossa ruostumassa puhki. Paljon arvokkaampi se on vielä kätkettynä kuin luovuttaa henkisesti tasapainottoman käsiin. Riittää, että hän on aseistautunut kevyesti itselleen mahdollisesti oudommilla aseilla, joihin ei ole suoraa käsittelyvakautta. Kyllä se piilossa pysyy, samoin muut aseet, jotka vielä toimivat ja loput varaosiksi kelpaavat palat. Merkit eivät katoa, siihen kasaan ei koske yksikään täysijärkinen.. Viimeinen lipas palautettiin takaisin tetsareiden taskuun, sitten vasta sopi kääntyä kohti ja jäädä nojaamaan pöydään. "Kyllä, kyseinen tarkkuuskivääri makaa hiekassa. Samoin muut aseet, jotka löysin vielä toimintakuntoisina." Dareio totesi sen kummempia dramatisoimatta. "Elävä kudos säilyy huomattavasti paremmin tällaisissa olosuhteissa ja ottaen huomioon myös partiomatkani aikana epävakaasti toimineen generaattorin, ei minulla ollut mitään syytä kantaa tänne kuollutta lihaa, joka olisi ollut käyttökelvotonta siihen mennessä kun olen perillä. Hyödynnän taistelukentiltä löytyneitä haavoittuneita ja äskettäin kuolleita ensin kokeissani, vasta sen jälkeen heistä tulee yleistä kauppatavaraa. Mikäli eivät aiheuta sivuoireita ostajilleen." Selitys tuli neutraalisti, asiallisesti ja täysin tunteetta. Ympäristö ja kanssaihmiset olivat kaikki materiaalia, eivät mitään sen kummallisempaa, tiedeupseerille. Kaikella oli myös hintansa.
[ Uskottavuus: 31/07 00:10:18 testi rolls 5 dice to kalavale (Diff: 6) 7 3 9 10 9 + 2, neljä onnistumista. ]
|
|
|
Post by Cirsicca on Jul 31, 2008 0:36:33 GMT 3
Lippaat tarkistettiin. Aina useammin kuin kerran. Ajatukset käsittelyvakauden puutteesta ja vieraammista aseista...Se kääntyminen ratkaisi paljon. Oli selvää, että varustautumiseen kahdella ei vain yhdellä pistoolilla oli muukin syy kuin vara-aseen kantaminen. Hoikat ja vetreät kädet kun käsittelivät yhtäaikaisesti molempia pistooleita selkäpiitä karmivalla tehokkuudella, koulutetulla rutiinilla ja sekopäälle aivan liian vakaalla huolellisuudella. Pistoolit pyörähtivät käsissä yhtäaikaa ja työntyivät koteloihinsa katseen miehestä siirtymättä. Ehehei, älä luulekaan että sä olet turvassa sekopäiseltä siksi, että sillä olis itselleen sopimattomat aseet. Anna mulle rynkky ja mulla ei ole hajuakaan miten sitä käytetään. Anna mulle pistoolit tai tarkkuuskivääri ja mä olen luonnon lahjakkuus joka on saanut vuositolkulla intensiivistä koulutusta ja ensimmäisen pumpuminsa käteen pikkuvaavina. Mafia on mukava kasvattaja... Ja selväksi kävi varmasti viimeistään tämän pienen demonstraation myötä myös se, että tuo pienikokoinen piru edessään saattoi huoletta ampua kummalla kädellään tahansa ja todennäköisesti vielä yhtä helvetin tarkasti.
Koteloiden kiinnikkeet naksahtivat lukkoon ja samalla kulmat kohosivat ylöspäin. Eeei, eeei, ei ei. Suurin virhe minkä valehtelun jalolla saralla voi tehdä on antaa ymmärtää olevansa idiootti, kun ei selkeästi ole sellainen. Jätkä kuule... "Annas kun mä kertaan..." Asentoa korjattiin, kurkkua selviteltiin kuin parastakin saarnaa aloitettaessa ja sitten hilpeästi virnistettäen todettiin. "Sä todella pidät mua niin tyhmänä, että uskot mun uskovan että sä olisit niin idiootti kuin yrität antaa ymmärtää? Pitäisiköhän tästä nyt ottaa henkilökohtasesti itteensä? Vai todeta, että nyt kyllä yritit kusta silmään väärässä asiassa väärää narttua?" Hilpeä pieni päänkallistus samalla kun käsivarret ristittiin ja katse tunki iholle ja läpi, suorastaan porautui vastakappaleeseen.
[Huijauksen huomaaminen: 07-30 17:30:35 Blitz rolls 6 dice to Lying to me? (Diff:6) 10 9 2 7 10 7 = Viisi onnistumista ]
|
|
|
Post by Kalin D. on Jul 31, 2008 1:11:04 GMT 3
Aaawh... Kurva.. Olisi pitänyt piilottaa kaikki aseet ja antaa se vanha Kalasnikov.. Hetken aikaa ylikersantti katsoi pistoolien leikkiä jotenkin huolestuneena ja pettyneenä. No, virhearvio, johon ei ollut kyllä voinut varautua tältä tietopohjalta. Menkööt. Sopimus kuitenkin oli tehty, eikä sen kannalta ollut hyvä lähteä viemään aseita planeetalla, jolla henki riippui taistelutaidoista. Tai kyvystä pysyä poissa silmistä. Ei ollut epäselvää kumpaan kastiin lääkintämies sen suhteen putosi. Reppu heilautettiin selkään ja soolo etsi vielä tetsareiden taskusta pyöreät suojalasit, jotka nosti otsalleen pipon päälle.
Pyhä Ykseys.. Olisi voinut olettaa keskittymisen jääneen tiedepuolelle.. Dare hymysi viimein pienesti huulet viivana, nyökäten pienesti. Hymähdys. "En ajatellut aivan idioottia, enemmän asialle omistautumista ja keskittymistä lääketieteeseen ja biologiseen sodankäyntiin perinteisen sijasta." Hyvä on, kiinni jäi, turha kierrellä. "Tarkkuuskivääri on kätketty paikkaan, josta sitä kukaan ei mene hakemaan, eikä osaa etsiä. Nostan sen kun katson tarpeelliseksi. Juuri nyt sillä ei ole käyttöä, enkä luota sinuun niin paljoa. Olisi ikävää mikäli ottaisit ritolat heti saatuasi aarteesi käsiisi." Dare vinkkasi silmää ja työnsi itsensä irti pöydästä, vetäen lasit silmilleen. Vanha ja uskollinen M16-kivääri lähti mukaan pöydän alla olevalta tasolta. Kantohihna pään yli ja ulos. "Mennään." Humalasta ei ollut enää tietoakaan. Nanoteknologiaa sotilaassa ei ollut, mutta punasolut olivat muokatut, aineenvaihdunta nopeaa. Muutama biorakenne sai pitää huolen sääolosuhteista, jotka alkoivat jo näkyä ja tuntua. Tuhkainen taivas oli alkanut tummua pelottavalla vauhdilla ja lämpötila laskea. Vielä oli lämmin, tosin nopeasti laskevat asteet saattoi melkein tuntea jo. Aikaa olisi puolitoista tuntia, sitten sopi olla nopeaan suojassa.
|
|
|
Post by Cirsicca on Jul 31, 2008 1:28:46 GMT 3
Oho, katsos poikaa. Sehän osaa ihan hymyillä tai ainakin melkein. Hymy sai aikaiseksi hilpeän ja valkoista hammasriviä väläyttävän virneen. "Oikeesti mies. Ihan niin ku mä jollain metallimöykyllä tältä maailman hylkäämältä kivenpalalta pois pääsisin?" Kehoitusta seurata noudatettiin, nopeat ja kevyet Soluttautujan askelet ottivat harppovan lämärin nopsasti kiinni ja sitten käsi läimäisikin täysin varoittamatta toista housujen verhoamaa kankkua varsin napakasti. "Sä olet mulle paljon arvokkaampi, joten emmä ole katoamassa...Hani." Takin kiinnitykset vetäistiin kiinni, lämpöä tehokkaasti eristävä huppu vedettiin ylös, kiristettiin ja hanskat kiskottiin käsiin. Joten kultsipuppeli mä luotan suhun sen verran ettet pakasta mua just ihan nyt. Viatonta hymyä, välkkyviä silmiä jostain kankaiden luomien varjojen suojista ja pulppuavan kirkasta naurua.
Se oli nähnyt koko joukkonsa kuolevan. Ison osan siitä lentävän palasiksi ja ripsivän verisinä riekaleina ympärilleen. Siitäkin osa oli tainnut lentää itse asentamiensa räjähteiden ansiosta. Sitä oli operoitu. Sitä oli heitelty päin pöytiä ja yritetty raiskata, vaikka tapahtuma ei oikein suunnitelmien mukaan ollut mennytkään. Ja siinä se harppoi osoitettuun suuntaan vain hilpeästi hekottaen kuin maailmassa ei olisikaan sellaisia murheita kuin hengenvaarallisesti heittelevät säätilat, kylmyys, lämpö, kannibaalit, petolliset maastot ja ja ja... Ei, pienikokoista Liskoa ei tuntunut todellakaan painavan monikaan murhe. Ei ainakaan niin, että se olisi millään tavalla näkynyt.
|
|
|
Post by Kalin D. on Jul 31, 2008 2:07:55 GMT 3
"Se jää nähtäväksi, enkä totta puhuen usko, että täältä on mahdollista paetakaan omin voimin." Kynnekäs kohensi kiväärin hihnaa ja naksautti klipsin kiinni, joka vapautti kolmipistehihnan lenkistään lyhyemmäksi ja aseen lähemmäksi vartaloa. Ei tietenkään, muuten täältä olisi lähdetty jo aikaa sitten. Joku olisi ehkä myös palannut kertomaan, etteivät Kolmiliitto ja Koalitio ole olleet sodassa enää useampaan vuoteen. Taistelu oli ollut turhaa. Tosin, eipä ylikersanttikaan tiennyt mikä tilanne muualla maailmassa oli, mutta niin kauan kuin Ulkorintamilla taisteltiin ei ollut väliksikään. Läimäys sai miehen melkein hyppäämään tasajalkaa ja katsomaan ruoskan iskun napakkuudella kohti. Hei! Nyt! Sanoja ei tullut, mutta katse kyllä varoitti tekemästä tuota toiste. Tapaus Dareio ei selvästikään pitänyt ylimääräisestä hipelöimisestä tai hellyyden osoituksista, mikäli niillä ei ollut suoraa tarkoitusperää. Kaikella piti olla aina päämääränsä, tavoitteensa tai lopputulos. Ehkä siksi yksikään aikaisempi suhde ei ollut toiminut. Tunnepuolta säätelevä lohko aivoissa tuntui olevan jollain tapaa viallinen tai vajaakuntoinen. Tai se oli leikattu yhdessä monista operaatioista pois.
Reitti kulki kallioiden päällä vingahtelevien tuulenpuuskien alla hiekkakirpulle, joka oli kätketty hiekkaisen vaalean pressun alle pätkän matkan päähän majapaikasta. Soolo tarkisti moottorin pikaisella vilkaisulla, nesteet, öljyt, bensa, kaikki kunnossa. Vesisäiliöt mukana. Check. Jouset narahtivat lääkärin hypätessä ratin taakse ja asetellessa kiväärinsä sopivasti ampumavalmiiksi. "Me menemme tästä viiden kilometrin päässä olevalle rotkolle ja laskeudumme sen pohjalle. Olen asettanut sinne kuvut veden keräämiseen." Nainen sai kiivetä kyytiin ja lyödä turvavyöt kiinni jos halusi, niitä tuli tarvitsemaan. Moottori karjahti käyntiin rosoisesti, mutta tehojaan voimalla keräten. Ei mikään laiska kone alla. Ajotyylistä sai viitteen myös äkkilähdöstä, jolla hiekkakirppu usutettiin liikkeelle ja ne turvavyöt olivat todellakin aiheelliset jos aikoi mukana pysyä. Pahemmin ylikersantti ei puhellut enää, nyhti vain huivin jalkatilasta ja sitaisi sen kasvoilleen polvillaan ohjaten. Ajopeli kulke ketterästi ja vailla minkäänlaisia ongelmia, hypellen huolestuttavankin keveästi hiekka töyräältä alas, luisuen, karjuen ja mutkitellen reittiä, joka ei ollut suoraa nähnytkään. Jälkiä jätettiin tahallisesti sinne tänne, minnekään ei menty suoraan ja matkaa kasvatettiin, jotta tuuli ehti häivyttää vanhat jäljet lähempänä piilopaikkaa. Hurjapäisyydellä ja holtittomuudella oli selvä kaavansa ja tarkoituksensa, vaikka se hauskanpidolta ja brassailulta näyttikin.
[ 31/07 01:59:19 Dareio rolls 6 dice to Drive (Diff: 6) 3 9 2 10 8 1 + 9 = Kolme onnistumista, dexterityn speciality mukaan lukien. ]
|
|
|
Post by Cirsicca on Jul 31, 2008 10:59:08 GMT 3
We-hell. Se tavallaan oli se pointti. Mä tiedän tasan tarkkaan ettei mulla olis keinoja päästä täältä yksinäni pois. Terävä mulkaisu sai vastauksekseen vain virnistyksen ja hetken ajan lähes viattomalta näyttävän suurisilmäisen katseen, ennen kuin Lisko jo oli taiteilemassa itseään kirppuun ja vöihin. Se ei tosiaan ollut typerä, hullu kenties, muttei tyhmä. Niinpä vyöt naksahtivat kiinni pikimmiten kun istumaan päästiin ja niiden pitäminen tarkistettiin nopein ja tarkkaavaisin käsin. Rotko? Pohjalle? Jostain syystä selostus edessä olevasta operaatiosta sai hihnoitetun tapauksen hihittämään hiljaa. Nopeasti putoilevat soinnut lepattivat läpi enteilevän hiljaisuuden ja hukkuivat sitten esiin puskeviin ääniin. Se ei kuitenkaan virkkonut ääneen mitään, keskittyi vaan uppoutumaan ajorupeamaan. Erityisen vaaralliset ja äkkinäiset ajomanööverit sekä varsinkin hypyt aikaansaivat matkustajasta esiin vaimeita äännähdyksiä. Niitä olisi saattanut luulla pelon aikaansaamiksi, elleivät ne olisi olleet aavistuksellisesti liian...hilpeitä.
|
|