|
Post by spyrre on May 9, 2006 14:12:52 GMT 3
*Ilta-aurinko paistoi himmeänä taivaan harmahtavan pilviverhon lävitse laajan laakson ruskeaa heinää kasvavan tasangon huojuessa hiljakseen viileässä tuulessa. Jonkin matkan päässä näkyi metsänreuna, mutta yllättäen jotakin vihertävää näytti pilkistävän myös tuolta pitkästä heinikosta. Noin kymmenmetrinen siro lohikäärmenaaras oli kumartunut punaiseksi värjäytyneen heinän sekaan repien leuoillaan jotakin, joka oli juuri vähän aikaa sitten ollut jonkinasteinen hirvi tahi peura. Olento nuolaisi suomuisia huuliaan ja nosti päätään aina jokaisen suupalan jälkeen silmäilemään epäluuloisin elkein ympäristöä, selvästikään viihtymättä näin avoimessa maastossa josta hänen syvänvihreät suomunsa erottuivat hiukan turhankin selkeästi. Mutta pitihän sitä ruokaa saada, ennen kuin jatkaisi matkaa suojaisammille seuduille, vaikka näkyville jääminen pidemmäksi aikaa olikin varsin vaarallista. Kaikkein viimeiseksi hän halusi tulla jonkun havaitsemaksi, oli kyseessä joku alempi rotu tai vielä pahemmassa tapauksessa toinen lohikäärme, melkeinpä mitä väriä tahansa. Hänen tilanteessaan liittolaiset olivat käyneet varsin vähiin, oma hänen oma rotunsakin haluaisi mielellään Vihreän naaraan pään kepin nokkaan. Varsin hankalaa hänen kannaltaan...*
((Eipä kummempi aloitus, mutta jotain kuitenkin. =P Tähän odoteltaisiin nyt ainakin ensimmäiseksi Novaa, mutta sen jälkeen mukaan saa minun puolestani tulla ja vaikka kehitellä jotakin omaa kivaakin, en pistä pahakseni.))
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 14, 2006 15:40:13 GMT 3
*Tasangon ruoho kahisi sieltä täältä. Yhtäkkiä suuri, kullanvärinen noin 8-metrinen lohikäärme nosti päätään ruohikosta ja katseli ympärilleen. Se oli näkevinään vihreän pilkahduksen ruohon seasta ja lähti hitaasti ryömimään vihreää päin. Lohikäärme haistoi myös lihaa, mutta päätti, ettei säntäisi päätäpahkaa hajua kohti. Se nappasi nopeasti toisella käpälällään peltohiiren, joka Novan mielestä vinkaisi liiankin äänekkäästi. Lohikäärme päästi hiiren menemään, ettei se vinkuisi enempää ja paljastaisi Novaa. Hitaasti Nova lähti ryömimään edelleen kohti vihreää välkettä. Lohikäärme pääsi jo kuuloetäisyydelle välkkeestä ja pysähtyi tarkkailemaan ruohon takaa näkyvää olentoa*
((Tässä ollaan))
|
|
|
Post by spyrre on May 15, 2006 12:02:15 GMT 3
((Hyvähyvä. ^__^ Tämä minun hahmoni saattaa sitten olla hiukan epämääräinen tapaus, en ole erityisemmin vielä ehtinyt pelaamaan sillä. Ei se oikeastaan taida olla "paha" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka yrittääkin välillä kovasti. ))
*Kultainen lohikäärme sulautui maisemaan huomattavasti paremmin kuin vihreä sukulaisensa, eikä tämä näin ollen tullut havaituksi vaikka hiljakseen lähestyikin ruokailevaa olentoa. Toisaalta syytä saattoi olla siinäkin että Vihreä naaras näytti pitävän lähinnä silmällä taivasta sekä metsänreunaa eikä kurkistellut heinikon sekaan lähellekään yhtä suurella antaumuksella. Hiiren päästämä vinkaisu sai hänet kuitenkin nostamaan päätään korvien takaa levittäytyvät evämäiset "harjakset" levottomasti liikahdellen ennen kuin olento rauhoittui jälleen ja laski suurien, turkoosien silmiensä katseen takaisin raatoon kapeita, mutta terävähampaisia leukojaan naksauttaen.*
"Kirottu penikka." *Hän jupisi itsekseen kumartuen repäisemään suupalan lihaa haaskasta.* "Sen typerän sekasikiön syytä kaikki. Seuraavaksi kun se kehtaa työntää nokkansa asioihini niin minä kyllä....." *Äkkiä Vihreä kuitenkin hiljeni keskeyttäen jupinansa, ja kohotti päänsä uudestaan heinän seasta katsellen ympärilleen yllättynyt ilme suomuisilla kasvoillaan ja sieraimet liikkuen. Tuuli oli kääntynyt juuri sen verran, että taisi kuljettaa silloin tällöin heinistä kurkistelevan Kultaisen hajua toisen lohikäärmeen suuntaan.*
((Ihan yleisluontoisesti kertoisin että nämä "minun" lohikäärmeeni ja oikeastaan muutkin menevät sitten hyvin pitkälle kirjasarja Dragon Lancen mytologian mukaan, mutta hyväksyn kyllä ajatuksen etteivät kaikki välttämättä aivan samojen sääntöjen mukaan pelaakaan. Noiden mukaan lohikäärmeitä yleisesti ottaen on kolme eri "ryhmää" jotka jakautuvat viiteen eri lajiin. "Värilliset" lohikäärmeet (punainen, sininen, vihreä, musta ja valkoinen) ovat yleensä "pahiksia", Metalliset (kultainen, hopeinen, pronssi, kupari ja teräs) taas sitten "hyviksiä" ja Jalokivilohikäärmeet neutraaleja jotka eivät oikeastaan ole kummankaan puolella vaan yrittävät enemmän pysytellä sivussa. Poikkeuksia tietysti löytyy eikä kaikki tietyn väriset lohikäärmeet välttämättä ole samaa mieltä asioista, mutta yleisesti ottaen kuitenkin. Eri väriset otukset yleensä myös hönkivät hengitysaseenaan kaikenlaista jännää eivätkä välttämättä aina tulta... Esim. Minun Vihreäni syöksee myrkkyä.
Ei tietenkään tarvitse muistaa tuota kaikkea tai välttämättä ihan sen mukaan pelatakaan, mutta tähän minä likimain oman pelini perustan. Kunhan ajattelin kertoa asiasta hiukan että on helpompi pysyä mukana. =) ))
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 15, 2006 14:40:51 GMT 3
*Kultainen lohikäärme painautui niin matalaksi kuin pystyi ettei Vihreä huomaisi sitä. Hän toivoi, ettei toinen lohikäärme ihmettelisi sitä, että kaikki kauriit kiersivät kaukaa tietyn kohdan, ja että yksikään nuori ja kokematon kauris ei hyppäisi hänen hännälleen. 'Voi ei, kohta tuo huomaa minut. En voi piileskellä tässä ikuisesti! Parasta perääntyä.' hän ajatteli ja lähti perääntymään hitaasti taaksepäin huomaamatta rauhallisesti ruohoa syövää peuraa. Lohikäärme törmäsi peuraan, joka säikähdyksissään juoksi pakoon -tallaten samalla lohikäärmeen hännälle.* "Aaugh! Pahuksen peura!" *Kultainen karjaisi.* 'Voi ei, nyt tuli loppu.' *se ajatteli* ((Tämä idea tuli jostain aivojeni sopukasta, kun mietin jatkoa. ))
|
|
|
Post by spyrre on May 16, 2006 20:54:41 GMT 3
*Tuon älähdyksen kuullessaan Vihreä lohikäärme kavahti takajaloilleen levittäen siipensä melkein yhtä pelästyneenä kuin heinikossa piilotteleva toinen lohikäärme. Todennäköisesti samat ajatukset pyörivät tämänkin päässä, ennen kuin naaras äkkäsi jopa itseään hiukan pienemmän kullan värisen lohikäärmeen, joka oli ilmeisesti joutunut vauhkoontuneen kauriin tallomaksi.
Ilmeisesti kenenkään loppu ei sittenkään ollut tulossa, ainakaan aivan vielä. Turkoosit silmät tuijottivat toista lohikäärmettä hölmistyneinä, olennon sitten laskeutuessa takaisin neljälle jalalle yrittäen uskotella ettei ollut oikeasti säikähtänyt yhtään.* "Kultainen." *Hän sihahti, kaventaen silmiään epäluuloisesti, vilkaisten vaivihkaa ympärilleen varmistaakseen että toinen lohikäärme tosiaan oli yksin.* "Mitä haluat? Varoitan sinua, jos aiot hyökätä, et tiedä kenen kanssa olet tekemisissä." *Vihreä sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman uhkaavalta, mutta perääntyen silti askelen.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 16, 2006 22:32:13 GMT 3
*Kultainen lohikäärme nielaisi kuuluvasti.* "A-ai te-terve, o-olinkin tä-tässä vain o-ohikulkumatkalla." Kultainen lohikäärme selitti tärisevällä äänellä. Lopulta se keräsi rohkeutensa ja esittäytyi.* Olen Nova, kävelin tässä vain ruohon suojassa metsänreunaa kohti, kun huomasin jotain välkettä..." *Novaksi esittäytynyt tarkasteli toista lohikäärmettä varmistakseen, ettei tämä hyökkäisi hänen kimppuunsa. Se levitti siipensä, että pääsisi pakoon nopeasti, jos Vihreä olisi kiukkuisella tuulella.*
((Jännitys kiristyy, ainakin siskoni mielestä.))
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2006 13:53:13 GMT 3
((*jännitysmusiikkia*))
"Ohikulkumatkalla? Niinkö?" *Vihreä naaras rentoutui kun Kultainen lohikäärme näytti olevan häntä enemmän peloissaan, mutta ikävä kyllä tämä tarkoitti toisen kannalta lähinnä sitä, että metsänvihreä lohikäärme heittäytyi mahdollisimman häijyn näköiseksi. Hän taivutti pitkää kaulaansa kuin uhkaileva käärme, ja pörhisti piikkiharjaansa sekä levittäen korviensa edessä olevia evämäisiä harjaksia näyttääkseen suuremmalta.* "Liikut epäilyttävän lähellä Vihreiden alueita. Ettet vain olisi urkkimassa niiden muiden Metallisten liskojen piikkiin?" *Vihreä sihahti halveksivasti, mutta sätti mielessään itseään siitä kuinka varomattomasti oli jäänyt syömään näin näkyville... oli hänen onnensa että hänet oli nähnyt vain ilmeisen kokematon, yksinäinen Kultainen vaarallisemman olennon sijaan.*
"Sinun onnesi, että olen tänään suopealla päällä. Suosittelen siis, että häivyt mahdollisimman nopeasti jos henkesi on sinulle kallis---" *Äkkiä lohikäärme kuitenkin napsautti leukojaan ja hiljeni kesken lauseen, kohottaen katseensa Kultaisesta jolle oli parhaillaan uhittelemassa jonnekin metsänreunan suuntaan. Hetkeen ei näkynyt mitään, sitten puiden latvusten yllä välähti jotakin kookasta ja vihreää. Ensin yksi, sitten toinen. Tuuli toi mukanaan lohikäärmeiden hajun metsän suunnalta, eipä ollut siis kovinkaan vaikea arvata mitä nuo latvusten lomassa kaartelevat olennot olivat. Ainakin kaksi Vihreää lohikäärmettä oli tulossa kohti.
Yllättäen, tuo havainto sai äsken niin uhkaavasti käyttäytyneen vihreän naaraan lähinnä pakokauhun valtaan.* "Kirottua! En uskonut rajapartioiden tulevan enää näin kauaksi" *olento sihahti hampaidensa välistä ja painautui nopeasti matalaksi heinikkoon muistamatta enää uhkailla toista lohikäärmettä.* "Matalaksi, hölmö! He tappavat sinut näkemältä, jos huomaavat meidät!"
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 17, 2006 14:48:43 GMT 3
((*Jännitysmusa muuttuu Tappajahain tunnariksi*))
*Lohikäärme heittäytyi matalaksi ruohikkoon ja asetti siipensä suppuun.* "Lisää Vihreitä! Se vielä tästä puuttuikin! Jos tästä selviän elävänä, syön kaalia sekä muita rehuja viikon!" *Kultainen uikutti ja jatkoi:* "Jos kummatkin tappavat minut, niin kuolen kaksi kertaa! Mielummin kerran kuin kaksi! Tai sitten kolme viikkoa kaalia" *Lopulta hän tajusi hiljentyä, sillä kahden muun lohikäärmeen haju kantautui tämän sieraimiin entistä voimakkaampana. Se lähti ryömimään ruohon seassa poispäin. "Tule jo, et varmaan halua jäädä odottamaan, kuinka muutama raivohullu lohikäärme teilaa sinut? Ne sattuvat tulemaan tänne päin." *Kultainen kuiskasi hiljaa ja ryömi eteenpäin.*
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2006 15:11:16 GMT 3
((Ääk, en pidä isoista kaloista. o__O;; *Kiipeää pöydälleen turvaan.*))
*Vihreä kuuli kultaisen selittävän vieressään jotakin epämääräistä kaaleista, mutta oli sillä hetkellä aivan liian kauhuissaan kommentoidakseen asiaa millään tavalla. Kaksi vierasta lohikäärmettä kaartelivat matalalla latvustojen suojassa jonne värinsä vuoksi sulautuivatkin mainiosti, olennot kavalsi ainoastaan tuulen mukanaan kuljettava haju sekä näin lähietäisyydeltä silloin tällöin erottuvat vihreät suomujen välähdykset. Aivan liian lähietäisyydeltä heinikossa piilottelevien lohikäärmeiden mielestä, varsinkin kun partioivat olennot näyttivät suuntaavan hiljakseen kohden tuota avointa tasankoa... onneksi nuokin kaksi näyttivät epäröivän hiukan poistua metsän suojasta, mutta tuskin sekään heitä kauaa pidättelisi jos havaitsisivat jotakin epäilyttävää heinikon seasta.
Vihreä naaras, joka näytti olevan jonkin verran noita lähestyviä lajitovereitaan pienempi älysi pian jälleen kuinka ikävästi hän erottui ruskehtavan heinän seasta vaikka kasvillisuus hänen onnekseen olikin kesytöntä ja pitkää, ei se kauaa pystyisi piilottelemaan lohikäärmeen kokoista olentoa varsinkaan keneltäkään ylhäältä päin maisemaa katselevalle. Nähdessään Novan lähtevän ryömimään pois, Vihreä havahtui takaisin nykyhetkeen ja pakottauitui toimimaan: hänen oli pakko siirtyä huomaamatta muualle, jos halusi pysyä piilossa.*
"Kiitos vain, jättäisin mieluummin väliin tällä kertaa" *kuului vastaus Novan takaa, ja äkkiä Kultaisen ohitse kahisteli vauhdilla pieni hahmo, joka tarkemmin katsottuna paljastui vihreään pukeutuneeksi naispuoliseksi haltiaksi. Taakse heinikkoon katsoessa Vihreää lohikäärmettä ei enää näkynyt mailla halmeilla, joten ei tainnut jättää paljoakaan epäilyksen varaan kuka haltianainen mahtoi oikeasti olla, varsinkin kun tämä vilkuili varsin huolestuneena metsänreunan suuntaan punertavanruskeiden hiuskiharoidensa alta turkooseilla, viirupupillisilla silmillään.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 17, 2006 16:02:44 GMT 3
*Nova katsoo taakseen muttei nähnyt toista missään. Hän katsoi eteensä ja näki haltian pinkovan edessään.* 'Jotain outoa tuossa lohikäärmeessä on. Onko hän lohikäärme ollenkaan? Vai onko hän haltia? Onko hän kumpikaan?' Nova ajatteli ryömiessään haltian perässä. Hän kiristi tahtia kahden Vihreän lohikäärmeen pelossa.* "Mitä luulet, olemmeko turvassa täällä ruohikossa?" *Nova kysyi hiljaa haltialta.*
((Pää oli melko tyhjä enkä keksinyt mitään kunnollista tähän jännitystarinaan. Enköhän kohta keksi jatkoa.))
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2006 20:02:09 GMT 3
*Lohikäärmekaksikko metsän yllä kaarsi lähemmäksi tasankoa ja näytti huomaavan jotakin heinikon seassa. Haltianainen kulki matalana Novan edessä ja kiirehti eteenpäin mahdollisimman hiljaa kauemmas metsän reunasta vaikka tiesikin että heinikko ei suojannut heitä lähellekään yhtä hyvin kuin hän olisi toivonut. Vihreät suomut tai vaatteet olisivat sulautuneet niin paljon paremmin metsän siimekseen, ongelmana oli vain että juuri metsän suunnasta etsijät olivat lähestymässä. Tilanne oli varsin ongelmallinen.* "En usko, mutta kerro ihmeessä jos keksit jotakin parempaa" *haltianeito sihahti vastaukseksi kullanvärisen lohikäärmeen kysymykseen ja katsahti uudestaan olkapäänsä ylitse.
Vihreät olivat poistuneet metsän suojasta, kaartaen nyt koko petomaisessa komeudessaan matalalla heinän yllä, suomut välkähdellen ja siivet havisten. Äkkiä toinen niistä sanoi joitain saaden toisenkin katsomaan alas, kummankin laskeutuessa hetken kuluttua tutkimaan jotakin löytämäänsä. Heinä oli pitkää ja peitti onneksi kaksi piilottelevaa lohikäärmettä jotenkuten, jättäen kuitenkin suurempien laskeutuneiden Vihreiden siivet ja osan päätä ja kaulaa näkyviin jopa noiden kumartuessa.* "Kirottua, he huomasivat peuran" *haltia kirosi hiljaa. Nyt taisi olla vain ajan kysymys koska kaksikko äkkäisi paikalla vielä hetki sitten oleskelleiden lohikäärmeiden hajun. Sen jälkeen Vihreät tuskin lähtisivät minnekään ennen kuin olisivat tutkineet lähitienoot piilottelijoiden varalta.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 18, 2006 13:41:03 GMT 3
*Kultainen lohikäärme painautui miltei littanaksi maata vasten. Yhtäkkiä se tunsi kutinaa, ja huomasi olevansa muurahaispesän päällä. Yksi muurahainen kiipesi Novan sierainta kohti ja hän tiesi, että aivastus tulisi pian. Jotkin muurahaiset yrittivät pistää Novaa, mutta paksujen suomujen alta ei niiden pienet leuat tuntuneet.* 'Kiusallinen ongelma. En voi siirtyä pois ilman, että nuo huomaisivat meidät. En voi myöskään aivastaa, sillä muuten etsijämme olisivat täällä sekunnin sadasosassa.' *hän ajatteli* "Piilopaikkamme paljastuu heille kyllä nopeasti, varsinkin minun tilanteessani. Olisiko parasta taistella ja kuolla vai jäädä tänne ja kuolla?" *Nova kuiskasi hermostuneena haltialle.
Ruohon takaa hän näki jäniksen, joka varomattimasti loikki kahden lohikäärmeen luo. Kuului kynsien sivallus ja murinaa lohikäärmeiden saadessa jänis kiinni.*
|
|
|
Post by spyrre on May 18, 2006 19:01:00 GMT 3
"Minä jättäisin kuolemisen mieluummin toiselle päivälle" *haltia vastasi vaikkei voinutkaan piilottaa jännitystä äänessään kuullessaan surkean kiljaisun jonka jänisparka viimeisenä tekonaan päästi toisen Vihreistä napatessa ja nielaistessa otuksen yhtenä suupalana. Eipä tuollaisesta pikkueläimestä ollut paljoakaan nälänpitimiksi lohikäärmeelle.*
"He haistavat minut... siis meidät ennemmin tai myöhemmin haaskan ympäriltä jos vaivautuvat hiukankaan haistelemaan. Meidän täytyy piiloutua ja hämätä heidän hajuaistiaan jotenkin." *Novan edellä kulkeva nainen mutisi uskaltautuen kohottamaan päätään sen verran että näki korkean heinän ylitse hiukan pidemmälle etsien ilmeisesti jotakin joka olisi kelvannut kyseiseen tarkoitukseen. Kaksi lohikäärmettä näytti puhelevan jotakin vihreän naaraan tappaman kauriin raadon luona, nuuhkien sitten vainajaa ja heinää tämän ympärillä. Kuten haltia oli epäillytkin, he olivat todennäköisesti haistaneet ainakin yhden lohikäärmeen olleen paikalla vielä hetki sitten...*
"Tuolla. Joki." *Naaras sihahti äkkiä ja kiirehti kulkuaan sen verran kuin uskalsi heinikon lävitse. Jonkin matkan päässä heinikon takana kimalteli mutainen, leveä jokisuisto. Veteenhän ei tunnestusti jälkiä jäänyt, joten tuota kautta olisi varmaankin parhaat mahdollisuudet kadota huomaamatta... jos onnistuisi pääsemään sinne asti huomaamatta.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 22, 2006 14:44:19 GMT 3
"Okei. Sinnepäin, siis" *lohikäärme kuiskasi vastaukseksi ja ryömi korkeampaan heinikkoon. Heinikossa hän pudisti muurahaiset pois ja puhalsi yhden muurahaisen pois nenästään. Onneksi sinä päivänä sen verran tuulista, että näytti, kuin tuuli olisi huojuttanut heinää. Nova lähti ryömimään kohti jokea.* "Keksin, miten voitamme enemmän aikaa." Nova kuiskasi ja heitti kiven heidän tulosuuntaansa nurmikkoon. Kivi lensi vihreiden lohikäärmeiden yli päinvastaiseen suuntaan, kuin missä pakolaiset olivat ja kahisutti ruohoa vielä pudotessaan. Temppu tepsi, sillä vihreät lohikäärmeet käntyivät katsomaan kahinan syytä.* "Tule, ne eivät vielä tiedä, että kahinan aiheutti kivi." Nova sihahti.*
|
|
|
Post by spyrre on May 22, 2006 17:44:20 GMT 3
*Haltia hätkähti hiukan kuullessaan lohikäärmeiden äkkiä ärähtävän takanaan, mutta onneksi nuo olivat väin kääntyneet katsomaan Novan heittämän kivenmurikan suuntaan. Kummankin olennon leuoista tippui hiukan verta mikä vihjasi heidän haukanneen hiukan välipalaa naaraan aiemmin tappaman kauriin ruhosta eivätkä nuo siis olleet vielä huomanneet tarkalleen mistä kivi oli lentänyt.*
"Kirottua. Nyt he varmasti tietävät jonkun olevan paikalla." *Naaras mutisi kiroten itsekseen jollakin tuntemattomalla kielellä. Onneksi joki oli kuitenkin jo melkoisen lähellä, matkaa oli enää muutamat kymmenen metriä. Tällä välin Vihreät olivat kuitenkin jo jättäneet kiven aiheuttaman kahahduksen omaan arvoonsa huomatessaan paljon kiinnostavamman hajun heinissä. Toinen ärähti ilmoille jotakin mikä kuulosti kiroukselta ja kohosi siivilleen alkaen kaarrella ylemmäs nähdäkseen laakson alueen paremmin, toisen jäädessä kuitenkin maan kamaralle ja lähtiessä kulkemaan Novaa ja vihreää naarasta kohden ilmeisesti kaksikon jättämiä jälkiä terävällä hajuaistillaan seuraten. Nyt piti ajatella nopeasti, matkaa ei ollut paljoakaan eikä näillä Vihreillä ollut mitään syytä hidastella ollakseen huomaamattomampia.
Haltianainen kiirehti viimeiset metrit joelle, pysähtyen kuitenkin hetkeksi uomaa ympäröivän tiheämmän kasvuston sekaan, joka koostui lähinnä pajukosta, kaisloista sekä joistakin käppyräisistä puista, joiden juurakot muodostivat laajoja muodostelmia rannalle sekä veteen.* "He tietävät jo jonkun olevan täällä." *Hän sanoi jo selvästi havaittavaa hermostusta äänessään, vilkaistessaan punertavien hiustensa alta lohikäärmeiden suuntaan.* "Voisimme uida pinnan alla kauemmas, mutta... Tuskin heille on kovinkaan vaikeaa arvata minne olemme menneet jälkien loppuessa aivan veden ääreen....."
*Nainen näytti kamppailevan hetken mielessään jonkun ajatuksen kanssa, nielaisi sitten ja kääntyi äkkiä ympäri saapuvien lohikäärmeiden suuntaan.* "...jos pystyt jotenkin tekemään itsestäsi huomaamattoman, tee se nyt. Mutta nopeasti, ja sukella. Pysy vedessä, äläkä anna heidän haistaa sinua." *Naaras kuiskasi nopeasti ja viittasi kädellään pienen matkan päässä ylävirran suunnalla olevaan puurykelmään, joiden käppyräiset oksat ja juurakot muodostivat omituisen tiheän katveen aivan veden pinnalle saakka. Niiden sekaan sukeltava lohikäärme saattaisi juuri ja juuri pystyä pysymään piilossa mutaisessa vedessä, vaikka joutuisikin pitämään kuononsa pinnalla hengittääkseen.
Haltia ei kuitenkaan jäänyt odottamaan pitkäksi aikaa tottelisiko Nova vaiko ei, aika ei moiseen riittänyt. Naisen muoto alkoi nopeasti vääristyä, vaatteet kasvaa kiinni ihoon ja piikkejä sekä uusia raajoja kasvaa. Pian rannalla seisoi jälleen tuo Vihreä lohikäärme suomuineen kaikkineen, yrittämättäkään enää piilotella kasvustossa, joka ei enää edes olisi riittänyt kätkemään häntä jo lähelle päässeiltä lohikäärmeiltä. Hänellä oli parasta olla jotakin mielessään, taikka tiedossa olisi todennäköisesti ongelmia.*
|
|