nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 22, 2006 18:19:24 GMT 3
*Kultainen lohikäärme mietti hetken ja sukelsi veteen. Hän ui kohti katvetta niin nopeasti kuin pystyi ja piiloutui oksien sekaan. Nova otti vielä pohjasta mutaa ja hieroi sen suomuihinsa, sillä kimaltavat suomut ja hopeiset sarvet olisivat näkyneet vaarallisen hyvin. Hän jäi katsomaan Vihreän puuhia. Nova näki myös toiset vihreät, jotka lähestyivät joenrantaa.
Hän piti silmiään kiinni. Nuo kaksi lähestyvää lohikäärmettä olivat vihaisen näköisiä ja varmaan nälkäisiä. Hän ei pystynyt katsomaan tulevaa verilöylyä.*
'Kunpa he luulisivat, että paikalla olisi ollut vain yksi lohikäärme, tai mieluiten ei yhtäkään. Miksen mennyt tänään vaikkapa kaupungille ostamaan suomunkiillotusainetta? Voi, miksi?' *Nova ajatteli oksien suojassa.*
|
|
|
Post by spyrre on May 22, 2006 22:06:40 GMT 3
*Juurakot, samea vesi sekä muta piilottivat kullanvärisen lohikäärmeen melkoisen hyvin, niin kauan kuin kukaan liian tarkkasilmäinen ei tähyilisi aivan suoraan puiden katveeseen. Lisäksi muta vaikeutti myös Novan vainuamista piilopaikastaan.
Kaksi saapuvaa lohikäärmettä olivat selvästikin havainneet rannalla seisovan pienemmän naaraan. Heinikon poikki kulkeva päästi terävän sihahduksen ja nopeutti askeliaan, taivaalla liitelevän puolestaan kaartaessa lähemmäksi. Äsken haltian hahmossa piileskellyt Vihreä vastusti kiusausta levittää siipensä ja lentää pakoon minkä siivistä lähti, sillä tavalla hän saisi varmasti kaksi lohikäärmettä kimppuunsa. Hän ei katsonutkaan Novan suuntaan edes varmistaakseen oliko tuo piilossa vai ei, vaan sen sijaan havisti hiukan siipiään ja syöksi kidastaan ilmaan pienen suihkun vihertävää myrkyllistä kaasua tähdäten sen saapujien sijasta kuitenkin suoraan ylöspäin. Teko ei oltu tarkoitettukaan vahinkoa aiheuttamaan, ennemminkin se oli ilmaisu että vieraiden läsnäolo oli tiedostettu eikä hän ollut liikkeellä uhkaavissa aikeissa. Hetken epäröityään ruohikon poikki lähestyvä kookkaampi Vihreä uros vastasi tervehdykseen. Hän asteli viimeiset metrit joen rannalle pysähtyen ympärilleen katsahtaen pienen matkan päähän hiukan matalammaksi painuneesta naaraasta toisen käärmeen, hiukan aiempaa nuoremman naaraan laskeutuessa taivaalta tämän taakse niin, että kolmas lohikäärme jäi näiden kahden saapuneen väliin. Kumpikaan ei näyttänyt kuitenkaan vielä huomanneen piilottelevaa Novaa.*
"Tervehdys teille. En odottanut näkeväni partioita näin kaukana mutta olen iloinen että--" *Edelleen hiukan hermostuneelta vaikuttava naaras aloitti ehkä turhankin kohteliaaseen sävyyn, mutta suurempi uros murahti kärsimättömästi.* "Turhuudet sikseen. Vastaa kun sinulta kysytään" *tuo keskeytti ärtyneesti napsauttaen leukojaan.* "Mitä sinä täällä teet? Tämä on meidän partiointialuettamme." *Kuulusteltu lohikäärme vaikeni levottomana mutta tunsi kuitenkin pientä helpotusta: nämä kaksi eivät ilmeisesti olleet nimenomaan hänen perässään, eivätkä siksi tunnistaneet häntä... mutta olihan se odotettua että heillä oli tärkeämpääkin tekemistä kuin metsästää yhtä kadonnutta karkuria.*
"Eksyin pari päivää sitten myrskyssä reitiltäni" *hän vastasi punnittuaan asioita silmänräpäyksen ajan mielessään* "Olin matkalla takaisin, mutta pysähtyessäni tänne lepäämään yllätin yhden niistä kirotuista Metallisista liskoista nuuskimasta melkein rajoillamme. Se Kultainen pelkuri yritti piilotella heinikossa." *Kaksi suurempaa lohikäärmettä katsahtivat toisiinsa niiden molempien sihahtaessa inhosta alkaen silmäillä uudestaan ympärilleen.* "Niinkö? Haistoimme kyllä sellaisen tullessamme. Missä se on nyt? Tapoitko sen? Emme nähneet taistelun jälkiä." *Toinen kysyi aavistus epäilyä äänessään. Turkoosisilmäinen naaras suoristautui hiukan ja kääntyi katsahtamaan jokea napsauttaen leukojaan. Se tuntui epäröivän melkein olemattoman hetken, ennen kuin sihahti, häpeilevästi.*
"Se pakeni. Ui todennäköisesti alavirtaan niin nopeasti kuin pääsi. Olin juuri jäljittämässä sitä kun saavuitte" *naaras kertoi, saaden kaksi muuta siirtymään nuuskimaan jälkiä rannalla, kääntyen sitten muristen silmäilemään joen virtaus-suuntaan. Nova onnekseen taisi olla piilossa juuri vastakkaisessa suunnassa. Kului hetki kahden vihreän punnitessa asiaa mielessään.* "Tämä on meidän alueemme" *suuri naaras sanoi lopulta* "Me hoidamme tämän ja otamme sen kiinni. Sinä, palaa takaisin ja raportoi komppaniapäällikölle. Tämä saattaa olla merkki, että ne saastaiset Metalliset suunnittelevat jotakin." *Tämän sanottuaan kaksi olentoa levitti siipensä, liitäen hetken kaarreltuaan alavirtaan jokea seuraillen, saaden rannalle jääneen Vihreän huokaamaan helpotuksesta.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 24, 2006 16:20:43 GMT 3
*Nova uskasi lopulta avata silmänsä. Onnekseen hän näki kahden vihreän lohikäärmeen lentävän poispäin alavirtaan. Hän katsoi vielä rannalle. Nähdessään Vihreän naaraan Nova peräti säikähti, koska oli luullut tämän kuolleen. Kultainen oli myös tukkinut korvansa järviheinällä, ettei olisi kuullut mahdollisen taistelun ääniä, mutta häneltä jäikin kuulematta lohikäärmeiden keskustelu.
Kun hän oli varmistunut siitä, että vihreät jahtaajat olivat jo tarpeeksi kaukana, Nova sukelsi ja ui pinnan alla kohti vihreää. Muta huuhtoutui vedessä, joten Novan ensimmäinen säikäyttämisyritys ei onnistunut. Sen sijaan se nousi läheiseen pensaikkoon, josta hän onnekseen löysi villimansikoita.
Nova otti kolme mansikkaa, muussasi ne ja levitti suomuilleen. Sen jälkeen hän söi vielä viisi mansikkaa, jolloin hänen naamansa muuttui myös punaiseksi. Hän hihitti hiljaa. Sen jälkeen kultainen horjui ulos pensaasta ja matkähti maahan voihkien.* "Krääh... Lohikäärmeet..."
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on May 24, 2006 17:29:52 GMT 3
Taivaalla sukelteli vaaleanvihreä pienehkö lohikäärme. Se kieppui useita kierroksia ympäri, syöksyi ja nosti syöksynsä ylöspäin, nauttien tuulesta ja ilmasta ja pelkästä lentämisestä. Nuoren lohikäärmeen siivet levittäytyivät tämän sivuille kun hän liiteli ilmassa, välillä nostaen korkeutta ja välillä laskien, tummanvihreät silmät innokkaasti ympäristöä tutkien. Lohikäärmeen tarkat silmät huomasivat alapuolella olevat muutamat valtavat vihreät lohikäärmeet, ja nuorempi väisti kohteliaasti sivulle, osoittaen olevansa rauhallisissa, leikkimielisissä aikeissa. Naaras heilautti häntäänsä kun hän nousi taas taivasta vasten.
|
|
|
Post by spyrre on May 24, 2006 18:58:11 GMT 3
*Kaksi kookasta Vihreää lensivät joutuisasti tuota mutaista jokisuistoa alavirran suuntaan seuraillen, kun huomasivat pienemmän vihertävän sävyisen lohikäärmeen kaartelevan leikkisästi taivaalla. Kaksikko vilkaisi nopeasti toisiinsa kummastellen tämän laakson äkillistä väenpaljoutta, mutta koska pieni muukalainen oli vihertävä väriltään ja näin ei selvästikään Metallinen, he eivät poikenneet reitiltään vaikka naaras silmäsikin tätä ohimennessään epäilevästi. Uroskin vain murahti jotakin epäselvää, mutta antoi kaartelijan olla rauhassa ainakin näin toistaiseksi, olihan heillä nyt parempaakin tekemistä kuin kuulustella eksyneitä poikasia. Se Kultainen vakooja oli saatava kiinni niin pian kuin vain mahdollista. Vihreät loittonivat vahvoin siiveniskuin.
Suurten lohikäärmeiden poistuminen oli puolestaan suuri helpotus erään toisen, ylävirran suunnalla rannalla kyhjöttävän käärme-kaksikon suhteen. Joten kuten toistaiseksi nahkansa (sekä siinä sivussa Novan vastaavan) pelastamaan onnistunut Vihreä naaras seisoi vieläkin paikallaan rannalla yrittäen keräillä riekaleina olevien hermojensa jäänteitä paljoakaan ympärilleen katselematta, kun Nova päätti yllättäen hyökätä itsensä punaiseksi tahrineena läheisestä pusikosta. Hän älähti yllättyneenä, mutta peitti nopeasti kuononsa käpälällään ja vilkaisi pelästyneenä suuntaan jonne aiempi kaksikko oli mennyt. Ne olivat kuitenkin onneksi jo sen verran kaukana etteivät olleet kuulleet ääntä, naaraan kääntäessä närkästyneenä katseensa joesta ryömineen Kultaisen suuntaan.*
"Vieläkö olet täällä, typerä Kultainen?!" *Tämä ärähti näykäten leuoillaan äkäisenä Novan suuntaan, purematta kuitenkaan oikeasti.* "Onnistuin johtamaan heitä harhaan näin toistaiseksi, mutta sinun on parempi olla olematta täällä kun he palaavat.... ja niin on kyllä minunkin." *Naaras liikautti levottomasti siipiään vilkaisten uudestaan joen alajuoksulle hetkellisesti enemmän huolestuneen kuin vihaisen näköisenä.* "Hitto, meidän onnemme että he eivät tulleet ajatelleeksi että Vihreä olisi voinut suojella jotakin sinunlaistasi.... ei kyllä ihme, ajatus tuntuu älyttömältä minustakin."
*Naaras mutisi kuin itsekseen, ollen hetken vaiti, alkaen sitten levitellä siipiään valmistautuen lähtemään lentoon. Tottapuhuen ajatus paljastaa Novan piilopaikka oli kyllä käynyt hänen mielessään ja hän oli ollut vähällä sen toteuttaakin, mutta ei ollut loppujen lopuksi uskonut Kultaisen tapattamisen auttavan omaa tilannettaan tippaakaan. Hänet olisi todennäköisesti vain raahattu takaisin Vihreiden alueelle ja heidän johtajansa wyrmi Berylian eteen, jolloin hän olisi varmasti mennyttä. Viheiden jahdatessa jonkin aikaa olematonta Kultaista, naaras puolestaan saisi mahdollisuuden häipyä ennen kuin mokomat keksisivät mistä oli kysymys... tai näin hän ainakin pyrki perustelemaan asian itselleen.*
"Ala tulla. Nyt kun he ovat menneet, voimme lentää minkä siivistä pääsemme" *Hän sanoi, ilmeisesti vielä äkkäämättä ilmassa lentävää pientä lohikäärmettä.*
((Täällähän alkaa parveilla lohikäärmeitä. =) ))
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on May 24, 2006 21:40:09 GMT 3
// Eikös se ole hyvä juttu? ^^ //
'Kas vain, lohikäärmeitä... Ja ellei silmäni pahasti petä, siinä on Metallinen Kultainen ja Vihreä. Omituista, muttei tappavaa. Mitäsny? ...Okei, jos ei käyttäydytä aikuismaisesti, tai jotain. Ollaan lapsia, hei. Saadaan leikkiä ja sekoilla rauhassa, kukaan ei ihmettele.' Vaaleanvihreä lohikäärme pysähtyi ilmaan ja lähti hitaasti laskeutumaan siipiensä varassa, jotta hän olisi suunnilleen puunlatvojen tasalla. Hän heilautti siipiään kevyesti ja jäi leijumaan puitten yläpuolelle joenmutkan samalle puolelle. Nuori lohikäärme perääntyi taaksepäin ja odotti jotain tapahtuvan.
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 25, 2006 22:41:07 GMT 3
*Kultainen sukelsi veteen huuhtoen mansikkamössön pois suomuistaan. Vaivihkaa hän nappasi muutaman mansikan pensaasta vielä suuhunsa. Yhtäkkiä hän pysähtyi ja nuuhki ilmaa.* "Kuule, minusta tuntuu, että täällä on joku. Tietysti niiden kahden vihreän haju voi tulla tänne tuulen mukana, mutta en oikein tiedä." *Nova sanoi. Hän murisi ja katsoi ympärilleen. Hän oli myös kuulevinaan siipien havinaa.* "Tule, täällä ei välttämättä ole enää turvallista." *Kultainen naaras sanoi vihreälle. Hän levitti siipensä ja ponkaisi lentoon. Hän teki muutaman silmukan ja laskeutui heinikkoon nähden vaaleanvihreän vilahduksen puunlatvojen takaa, muttei jaksanut kiinnostua siitä. Sen sijaan hän kääntyi katsomaan, missä toinen oli.* ((Onhan se! Loharit on kivoi! ))
|
|
|
Post by spyrre on May 26, 2006 13:09:08 GMT 3
*Vihreä murahti, mutta alkoi katsella epäilevänä ympärilleen kuullessaan Novan varoituksen.* "Vieläkö lisää?! Kuinka paljon partioita näin pienellä alueella voi liikkua?" *Hän ärähti ja levitti siipensä nousten ilmaan. Jos lähistöllä olisi lisää Vihreitä, hän ei uskonut pystyvänsä puhumaan heitä (no, lähinnä itseään) enää kuiville jos joutuisi yllätetyksi Kultaisen seurasta tällä tavalla. Sen jälkeen hän ei olisi enää vain karkuri, vaan myös petturi, jonka etsimiseen todennäköisesti saatettaisiin myös alkaa nähdä hiukan vaivaa. Ketään ei kuitenkaan vielä näkynyt, joten pakoon lentäminen olisi varmaankin se kaikkein paras vaihtoehto. Naaras kaarteli ilmaan luoden epäluuloisen katseen maastoon ympärillään ennen kuin alkoi lentää joen poikki kohden sen toisella puolella tasangon takana siintävää metsää, ja ilmeisesti myös ohittaen pienen, piiloon laskeutuneen vihertävän lohikäärmeen siinä matkalla. Pois joelta, naaras toisteli itsekseen. Mahdollisimman kauas. Kun partio ei löytäisi Kultaista vakoojaa, se palaisi ensitöikseen tänne ja tutkisi todennäköisesti koko joen lähimaaston. Silloin, kun he vainuaisivat hänen sekä Novan jälkiä vierekkäin, oli heidän parasta olla jo kaukana.* ((Tuo hahmoni muuten näyttää sitten likimain tältä. Harhauduin piirustelemaan mokoman aikani kuluksi. www.geocities.com/spyrre_the_purple/green_dragon3.jpg ))
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on May 26, 2006 15:51:26 GMT 3
"Awwww, poisko lähdössä jo?" *Koska pienikokoinen lohikäärme oli iloisesti heittänyt aivonsa menemään, hän toimi miten parhaaksi tunsi ja leikki ymmärtämätöntä, lensi ulos piilostaan ja lähti kaarrellen ja kierrellen kahden isomman, kultaisen ja vihreän, perään, vaaleankultaiset silmät pehmeän leikkisästi välkkyen. Näköjään vaarasta piittaamatta hän lehahteli ilmassa ees taas.* 'Ei tämä viisasta ollut mutta ei voi mitään. Ainakaan kukaan ei seivästytä minua vakoojana...'
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 27, 2006 13:12:27 GMT 3
*Nova kääntyi salamannopeasti ympäri ja näki nuoren vaaleanvihreän lohikäärmeen lentävän heitä kohti.* "Meidät on huomattu!" *Kultainen karjahti ja ponkaisi ilmaan. Hän sylki suustaan liekin varoitukseksi vaaleanvihreälle.
Nova lähti lentämään poispäin ja laskeutui joen toiselle puolelle.* "Tänne päin! Tule joen yli!" Hän huusi Vihreälle.*
((Hieno kuva, Spyrre.))
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on May 27, 2006 20:42:05 GMT 3
"Hei hei hei hei hei, ei nyt hermostua täydy eihän?" *Vaaleanvihreä nuori lohikäärme kiepsahti ilmassa ja pysytteli paikallaan puitten yläpuolella, nostaen hieman toista kulmakarvaansa.*
"En tee mitään pahaa, hei. Olen iiiiiiiiiihan kiltisti, okei?" *Pienikokoinen lohikäärme hymyili ja kiepsahti taas ilmassa.*
|
|
|
Post by spyrre on May 27, 2006 22:40:32 GMT 3
((Hmm, nyt on vuorot menneet aavistuksen sekaisin. Sekaannuksilta välttyäksemme yritetään pitää likimain vaikka tämä nykyinen järjestys, eli minä, Pikku ja sitten Nova. Näin ei kenenkään vuoroja jää välistä vahingossa. =) ))
*Naaras huomasi viimein esiin pyrähtäneen vaaleanvihreän lohikäärmeen ja säpsähti yllättyneenä. Ensimmäinen reaktio oli joko hyökätä itseään pienemmän olennon kimppuun taikka sitten lentää pakoon minkä siivistään pääsi (Nova näytti jo valinneen viimeksi mainitun vaihtoehdon). Melkein samantien hän kuitenkin äkkäsi ettei tulokas todennäköisesti ollutkaan Vihreän wyrmin palveluksessa, hän ei oikeastaan ollut varma OLIKO se edes normaali vihreä... tai siis samaa rotua kuin naaras itse. Lisäksi se käytöksensä puolesta vaikutti nuorelta, melkein ehkä jopa poikaselta.*
"Olet eksynyt vaarallisille alueille, pentu." *Hän murahti, ehkä hitusen vielä varautuneena, mutta jatkoi lentoaan samoin vakain, mutta nopein siivenlyönnein painumatta sittenkään pakoon kuin viimeistä päivää ja yritti teeskennellä ettei ollut tippaakaan säikähtänyt uutta tulokasta. Naaras suuntasi edelleen joen poikki kohden Novaa, mutta ei kuitenkaan laskeutunut vaan lensi Kultaisen ylitse viitaten tuota jatkamaan matkaa ja ettei pieni lohikäärme kuulunut lohikäärmeiden raja-vartioihin.* "Sinunkin kannattaisi häipyä täältä niin pian kuin voit, jos et halua itseäsi napattavan rajapartioiden toimesta. Onneksesi minä en enää ole Vihreän wyrmin palveluksessa." *Vihreä lohikäärme huomautti (viimeinen virke tosin lausuttiin hiukan vaisusti) vilkuillen leikkisää vaaleanvihreää hiukan ymmällään tuon käytöksestä. Pahus, hän ei ollut koskaan ollut erityisen hyvä lasten kanssa... Onneksi tämä uusi ei sentään ollut Metallinen, sitten hän vasta olisi ongelmissa ollut lennellessään kahden moisen pirulaisen kanssa ympäriinsä. Eeh.*
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on May 28, 2006 6:51:09 GMT 3
// Selvä on, ja anteeksi vain siitä vuorojen alkuperäisestä sekoittamisesta... ^^'' //
*Vaaleanvihreän lohikäärmeen ilme muuttui yhtäkkiä paljon vakavammaksi, kun hän lähti taas kahden runsaasti isomman lohikäärmeen perään. Pikkuinen lohikäärme ei enää kiepsahdellut tai lennellyt silmukoita vaan katsoi aivan kuin täysikokoinen lohikäärme toista, tummempaa vihreää, silmiin.*
"Tiedän kyllä, minkälaisilla alueilla lennän ja te juuri nyt lennätte. Ja osaan myös päätellä, minkätakia et pidä niin paljon rajavartioista, koska en ole todellakaan tyhmä. Ja ymmärrän myös, miten minun kävisi jos jäisin kiinni, nyt kun täällä on nähty tai sitten epäilty näkevän Kultainen Metallinen."
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 28, 2006 21:53:33 GMT 3
((Eip tuo mittään! Järjestys sopii. )) *Nova pyrähti lentoon ja lensi kierroksen vaaleanvihreän poikasen ympäri. Hän pysähtyi ilmaan poikasen eteen.* "Et sattunut näkemään kahta vihreää lohikäärmettä, jotka etsivät minua?" *Kultainen kysyi. Hän olisi halunnut välttyä yllätyshyökkäyksiltä. ' Ne kaksi ovat jo luultavasti kaukana, eivätkä toivottavasti palaa.' *Nova ajatteli. Hän katsoi samaan suuntaan, kuin minne vihreät olivat menneet varmistaakseen, etteivät nämä tulisi takaisin kesken kaiken*
|
|
|
Post by spyrre on May 29, 2006 21:23:53 GMT 3
((Eipä mitään. Oppia ikä kaikki, tai jotain. ^^; ))
"Niinkö? Mitä sinä muka mistään tiedät, muuten et olisi täällä" *Naaras urahti tavoilleen uskollisesti melkoisen äreään sävyyn, jolla tuo tuntui oikeastaan puhuvan jatkuvasti. Hän vilkaisi pientä vihertävää käärmettä silmäkulmastaan liikutellen kuitenkin levottomasti korviensa edessä olevia evämäisiä harjaksia. Ei, tuo pieni ei selvästikään kuulunut Berylian käärmeisiin, mutta mitähän pahusta se sitten täällä teki? Oli vain eksynyt väärään paikkaan väärään aikaan, kuten Nova?
Kultaisen puhuessa hän silmäsi uudelleen kahta nuorempaa lohikäärmettä, hidastamatta kuitenkaan lentovauhtiaan. Hän halusi kuulla mitä Novan kysymykseen vastattaisiin, hänenkin kannaltaan oli varsin vitaalia tietää olisiko heitä aikaisemmin hätyyttänyt parivaljakko palaamassa jo takaisin. Hän ei kyllä uskonut sitä, olisi luultavaa että partio tutkisi ensin tarkkaan joen ylä- ja alajuoksun sekä lähiympäristön löytääkseen "pakoon uineen" metallisen, ennen kuin alkaisi edes epäillä niin pöyristyttävää vaihtoehtoa että toinen Vihreä olisi valehdellut heille Metallisen nahan pelastaakseen. Eeh. Hän halusi olla mahdollisimman kaukana silloin kun se tapahtuisi, ja partio palaisi raportoimaan asiasta.
Metsän reuna lähestyi kolmen lohikäärmeen lentäessä joutuisasti tasangon poikki, mutta puut saavutettuaan naaras ei kuitenkaan pysähtynyt, mitä nyt laskeutui lentämään hiukan matalammalla puiden latvojen suojassa. Mitä kauemmas ja nopeammin hän pääsisi, sen parempi.*
|
|