Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on May 30, 2006 17:58:52 GMT 3
*Pienempi lohikäärme jatkoi edelleen lentämistään samalla, kun vakava ilme alkoi taas hiljalleen häipyä vaaleanvihreän kasvoilta.*
"No, ne kaksi isoa tummempaa vihreää olivat menossa tuonne noin,-" *Nuori lohikäärme huitasi toisella etujalallaan epämääräisesti alavirran suuntaan* "- lensin heidän ylitseen ja kaikkea mutta se siitä. Eivät näyttäneet olevan kiinnostuneita tulemaan pikaisesti takaisin."
*Vaaleanvihreä kiepsahti taas ympäri ilmassa leikkisästi vakavan ilmeen haihduttua täysin pienen lohikäärmeen kasvoilta. Lohikäärme pysytteli jälleen vain hieman puitten latvojen yläpuolella häntä puitten latvoja hipoen*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 30, 2006 19:32:53 GMT 3
*Kultainen syöksähti alaspäin ja katkaisi kaksi havunoksaa ja kiinnitti ne sarviinsa, ilmeisesti jonkun aivan äskettäin keksimänsä vitsin vuoksi.*
"Se on hyvä, en tavannut heitä henkilökohtaisesti, mutta en oikein haluaisikaan. Metallisten on pidettävä varansa näillä seuduilla, sen olen oppinut."
*Nova otti oksat sarvistaan ja heitti ne takaisin maahan. Hän lenteli silmukoita etsien jotain. Lopulta kultainen lopetti kieppumisen ja lensi kohti suurta kiveä, joka oli maassa jonkin matkan päässä. Hän laskeutui kiven viereen ja kaivoi sen alta miekan tupessa.* "Viimeinkin sain haettua miekkani! On ollut niin suojaton olo ilman tätä..." *Nova sanoi.*
|
|
|
Post by spyrre on May 31, 2006 17:44:38 GMT 3
"Hyvä, kuten epäilinkin. He tuskin ovat palaamassa vielä vähään aikaan." *Vihreä mutisi itsekseen, hiukan rauhoittuneempana pienen vihreän kertomista uutisista. Jatkuvan taaksensa vilkuilun sijaan hän kuitenkin alkoi silmäillä huolissaan taivaalle, lisäten hetkeksi lentovauhtiaan. Pilvet yläpuolella olivat tummumassa uhkaavasti... ja aivan kuin tuulikin olisi koventunut ja viilentynyt. Asia, josta ei tainnut jäädä paljoakaan arvailun varaan äkillisen, villin tuulenpyörteen iskiessä yllättäen lohikäärmeen siipiin melkein heittäen hänet päin lähintä puunlatvusta. Naaras ehti kuitenkin onneksi korjata kurssinsa juuri ajoissa, ja vakautti lentonsa sihisten säikähtäneen kirouksen.*
"Tuuli on yltynyt liikaa, vaikuttaa että kohta nousee myrsky. On liian vaarallista lentää nyt" *Tuo mutisi, alkaen kaartaa alaspäin huomattuaan Novankin tekevän niin. Kultainen näytti kuitenkin etsivän jotakin ennemmin kuin olevan säätä paossa. Vihreä laskeutui yllättävän taitavasti metsän korkeista ja tuuheistakin puista huolimatta onnistuen olemaan kolhimatta siipiään, laskostaen ne sitten kylkiään vasten jääden katselemaan Novan esiin kaivamaa esinettä kulmiaan kohottaen.* "Mikä pahus tuo on olevinaan?" *Hän murahti, vilkaisten sitten vielä varmuuden vuoksi ylös, ettei pienin lohikäärme olisi joutunut tuulen ruhjomaksi.*
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on May 31, 2006 18:05:34 GMT 3
*Pieni lohikäärme selvisi yllättävän hyvin tuulesta ja tiheästä metsästä huolimatta. Se syöksyi maata kohti painaen siivet kyljilleen ja pysähtäen maahan sopivasti, tosin hieman kömpelösti pari metriä liukuen. Vaaleanvihreä lohikäärme kääntyi nopeasti ympäri ja katseli ympärilleen päätä käännellen.*
"Noniin, nyt ollaan metsässä jumissa. Ei sinäänsä, että minulla mitään ongelmia olisi, mutta te kun olette hieman isokokoisia ette voi varmaan mitenkään ketterästi liikkua puitten ynnä muitten seassa. Että te ette todennäköisesti pääse tätä paikkaa paljonkaan pidemmälle...." *Nuori lohikäärme alkoi suhtautua taas hieman vakavammin tilanteeseen, ojensi kaulaansa taivaalle ja nuuhkien ilmaa, tarkkaillen pilviä tutkivalla katseella. Lopulta hän huokaisi.* "Ja ellen pahasti erehdy, alkaa ukkostaakin. Ihana päivä..."
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on May 31, 2006 18:21:12 GMT 3
*Kultainen kiinnitti miekan vyötärölleen.*
"Todella, varsinkin kun tutkin tämän kolon ennen, kuin laitoin miekkani sinne. Suuri mukava luola, jossa voi odottaa myrskyn laantumista. Asustin siellä muutaman päivän ja kätkin miekkani sinne. Lyhyesti siis: Sisään vain!" *Nova sanoi hymyillen ja pujahti kiven alle. "Varokaa, tässä on käytävä alussa!" *Nova huusi.*
|
|
|
Post by spyrre on Jun 3, 2006 14:12:57 GMT 3
"Älä minusta huolehdi. Olen elänyt tiheissä metsissä melkein koko ikäni." *Naaras murahti tyytymättömänä kuullessaan toisen lohikäärmeen epäilevän hänen taitojaan metsässä selviämisen suhteen. Vihreät lohikäärmeet viihtyivät usein ympäristössä missä oli paljon tiheääkin kasvillisuutta sekä puita, ja olivat sopeutuneet ja oppineet liikkumaan moisessa maastossa äänettömästi ja nopeasti joskus suuresta koostaankin huolimatta. Myöskin lentoon lähteminen puiden lomasta onnistui ketterämmin kuin useimmilla lohikäärmelajeilla.
Turkoosit silmät katsahtivat pienen lohikäärmeen keralla taivaalle, tuon epäröidessä sitten hetken niskansa mustansävyisiä piikkejä ja korvaharjaksia liikutellen ennen kuin naaras siirtyi nuuhkimaan Novan löytämää suojapaikkaa. Hän ei oikeastaan olisi halunnut jäädä paikalleen vielä näin lähelle jokea, mutta ymmärsi kuitenkin ettei myrskyssä matkaaminen onnistuisi... sateessa kaikki heidän jälkeensä jättämät jäljet kuitenkin huuhtoutuisivat pois, joka oli hyvä. Näin ollen Vihreä tuhahti itsekseen kuonoaan rypistäen, mutta alistui sitten ajatukseen kyyhöttää jonkin aikaa paikoillaan pienessä kolossa Kultaisen sekä hassun pienen lohikäärmeen keralla. Olisivat asiat kai voineet olla pahemminkin....
Lohikäärme astui lähemmäksi käytävää silmäillen ahdasta tilaa epäilevästi. Hän seisahtui, keskittyi ja sihahti ilmoille muutaman epämääräisen sanan olennon alkaessa sitten äkkiä kutistua ja muuttaa muotoa. Siivet ja häntä katosivat, suomut sulautuivat yhteen ja muodostuivat vihreäksi kankaaksi. Luolan eteen lohikäärmeen tilalle ilmestynyt naispuolista haltiaa muistuttava hahmo jupisi itsekseen jotakin ruskeiden, aaltoilevien hiustensa alta ennen kuin asteli Kultaisen perässä sisälle luolaan nyt huomattavasti ketterämmin pienemmässä muodossa liikkuen. Päätyään sisälle tuohon laajaa, hämärään kivisaliin hän sai havaita tilan olevan paljon suurempi kuin ulkopuolelta olisi voinut kuvitella. Tämä paikka pystyisi kyllä suojaamaan kolmea lohikäärmettä sateelta.*
"Olet siis oleskellut täällä aikaisemmin?" *Hän kysyi Novalta kulkiessaan lattian poikki tutkaillen luolaa pimeässä kiiluvilla silmillään. Tilan perällä, kaukaisimmassa nurkassa erottui kuitenkin jotakin tummaa, joka hiukan lähemmäs tultaessa paljastui melkoisen tilavaksi käytäväksi, joka kauempana vielä jakautui useisiin eri risteyksiin. Kultainen oli ilmeisesti löytänyt jonkun metsän alla kulkevan luolaston alkupään.* "Kuinka pitkälle olet tutkinut näitä käytäviä?" *Vihreä kysyi, aavistuksen epäilevällä äänellä. Kai tämä paikka olisi turvallinen... eikö vain?*
((Anteeksi että vastaaminen kesti hiukan. =P ))
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 4, 2006 7:03:57 GMT 3
Vaaleanvihreä lohikäärme jäi viimeiseksi seisomaan aukiolle. Hän nappasi useita lehtioksia ja meni aukolle, pujahti sisään takaperin ja tunki oksat varmuuden varalta oviaukon eteen. Sitten hän peruutti varsin nopeaa tahtia käytävää alaspäin ja syvemmälle. Tullessaan isompaan tilaan pienin lohikäärme oli huomannut silmäkulmasta vihreän ihmismuodon. Pieni lohikäärme käännähti, meni luolan perälle ja käpertyi pieneksi keräksi, kuunnellen tarkasti vanhempien lohikäärmeiden puheita. Nuori lohikäärme sulki vihreät silmänsä kevyesti. 'Pienempi muoto... Mielenkiintoista...'
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Jun 4, 2006 15:33:28 GMT 3
"Totta, olen asunut täällä tuommoiset viisi päivää. Tässä oli valmiina tämä suuri kammio, lisäksi olen kaivanut tänne grillauskammion, jossa voi kypsentää lihaa tulella. Lisäksi täällä on pakotunneli ja ruokakammio. Joka päivä kaivoin yhden kammion. Jos nälkä yllättää, niin varastossa on hieman lihaa. Täydensin varastot juuri." *Nova esitelmöi.
Hän kääntyi oikeanpuoleiseen käytävään ja haki ruokavarastosta peltohiiriä. Hän keveli eteenpäin suuresta kammiosta grillauskammioon ja kypsensi peltohiiret. Sen jälkeen Nova nappasi ulkoa suuren lehden ja asetteli hiiret lehdelle.* "Saisiko olla peltohiiriä? Ne ovat erittäin mukavaa välipalaa. Lautasten puutteessa joudumme syömään lehdiltä, mutta toivon, ettei se ole haitaksi." *Nova sanoi toisille.
Nuoren lohikäärmeen ovensuulle laittamat oksat estivät hyvin sadeveden pääsyn luolaan. Myrsky jatkui siitä huolimatta.*
|
|
|
Post by spyrre on Jun 5, 2006 17:18:49 GMT 3
*Vanhempi lohikäärmenaaras, vaikkin nyt tuon vihreään pukeutuneen haltianaisen hahmossa, silmäili Novan aikaansaannosta tuossa maanalle kaivetussa suojapaikassa.* "Näitpä paljon vaivaa" *hän totesi äänensävyllä josta tosin ei voinut olla varma oliko lausahdus tarkoitettu kohteliaisuudeksi vai piruiliko olento... Vihreän luonteen tuntien jälkimmäinen vaihtoehto tosin taisi olla todennäköisempi.* "Siitä päätellen olit ajatellut jäädä tänne pidemmäksikin aikaa? Ei se kaikkein paras idea, ajatellen kuinka lähellä tämä... monttu on wyrmi Berylian ja hänen vihreiden lohikäärmeidensä alueen rajoja."
*Haltianeito napsautti leukojaan kuten Vihreällä lohikäärmeellä tuntui olevan tapana oikeassakin hahmossaan, ja istui sitten seinän vierelle Novan poistuessa hakemaan purtavaa kuten kunnon "emännän" kuuluikin vieraiden saapuessa. Pienin lohikäärme näytti asettuneen seinän vierelle nukkumaan, eikä ollut kovinkaan huolissaan paikan turvallisuudesta. Kultaisen lohikäärmeen palatessa naposteltavineen Vihreä silmäsi lehdelle aseteltuja piskuisia jyrsijöitä aavistuksen paheksuen.* "Söin viimeksi pikkuriistaa vastakuoriutuneena, jolloin en ollut tarpeeksi vahva kaatamaan jänistä suurempia eläimiä." *Hän tuhahti, mutta poimi kuitenkin alleviivatun alentuneesti yhden otuksen hännästä riiputtaen, ja jäi silmäilemään tätä kuin miettien olisiko tästä suupalasta syötäväksi vai kuluttaisiko sen syöminen enemmän energiaa kuin siitä saisi.*
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 6, 2006 12:43:15 GMT 3
*Nuorin lohikäärme makasi edelleen nurkassa, tuskin kiinnostuen tarjottavasta ruuasta. Vaaleanvihreän lohikäärmeen silmät olivat edelleen vain kevyesti kiinni kun hän oli käpertynyt kerälle luolan nurkkaan. Nurkassa makaava lohikäärme mutisi hiljaa.*
"...En tarvitse muonaa..."
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Jun 6, 2006 18:56:21 GMT 3
"Hyvä on. Voit nukkua rauhassa, jos sinua nukuttaa. Herätän kyllä, jos tulee hätätapaus." *Nova sanoi ja heitti suuhunsa kaksi peltohiirtä. Hän otti miekkansa tupesta ja kiillottisitä, kuten hänellä oli tapana tehdä joka päivä.
Yö lähestyi, mutta myrsky jatkui.* "Ei tuo myrsky nyt ota loppuakseen. Onneksi tuo pieni laittoi nuo oksat oven eteen, muuten olisimme saaneet kylmän kylvyn aikaa sitten, kun sadevesi valuisi tänne." *Kultainen puheli itsekseen.*
|
|
|
Post by spyrre on Jun 9, 2006 12:46:15 GMT 3
"Vaikea uskoa, että olen vajonnut näin alas" *lohikäärme huokasi hiljaa itsekseen, ja nielaisi pitelemänsä hiiren yhtenä suupalana haltaihahmostaan huolimatta.* "Vielä jokin aika sitten tarjolla oli lihaa mitä vain keksi haluta häristä orjiin." *Naaras vilkaisi haikeasti luolan ovelle, mutta kohautti sitten olkapäitään ryhdistäytyen, ja kasvoille ilmaantui taas tuolle Vihreälle tyypillinen, äreä ilme. Menneiden perään oli turha haikailla, takaisin ei tainnut olla enää mitään asiaa, jos ei halunnut ottaa riskiä tulla teloitetuksi näkemältä... joka varmaankin olisi asian laita jos hänen "veljeilynsä" metallisen kanssa paljastuisi. Jos hän aikoisi palata takaisin, olisi parasta keksiä jotakin todella nerokasta, josta olisi niin suurta hyötyä että hän saattaisi saada sähläilynsä anteeksi... Näine mietteineen lohikäärme vajosi ajatuksiinsa joksikin aikaa, eikä sanonut yhtään mitään.
Myrsky ulkona ei tuntunut laantuvan, ja ilta eteni hiljakseen yötä kohden. Mitään tekemistä ei ollut, mutta Vihreä naaras ei silti nukkunut vaan kärvisteli ajatuksissaan välittämättä satunnaisista salaman räiskähdyksistäkään. Äkkiä hän kuitenkin kohotti hiukan päätään ja nuuhki ilmaa.* "Haitatteko jotakin?" *Hän kysyi, ja käänsi päänsä luolan perällä pimeästä erottuvan käytäväverkoston suuntaan. Tosiaan, tuolta tuntui alkaneen kantautua omituinen, varsin epämiellyttävä haju, joka ei vielä aikaisemmin ollut erottunut kunnolla mutta taisi olla hiljakseen voimistumaan päin.*
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 10, 2006 6:04:07 GMT 3
*Vaaleanvihreä lohikäärme oli aukaissut silmät jo hetki sitten, ja nyt se nousi seisomaan varuilleen. Pienin lohikäärme oli lähimpänä aukkoa, josta haju oli tullut, ja hän oli haistanut sen jo jonkin aikaa, tosin hän oli luullut, että se oli normaalia. Mutta haju oli todellakin voimistunut.*
"Tietenkin." *Nuorin lohikäärme oli taas vakavoitunut, aistien useita eri asioita samaan aikaan. Haju oli tuskallisen voimakas pienelle lohikäärmeelle, mutta hän pysyi paikallaan.*
"Mutta mikä se on? En tunnista tätä hajua."
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Jun 11, 2006 20:04:53 GMT 3
*Nova säpsähti. Hänkin haistoi tuon oudon hajun, muttei itsekkään tiennyt sen syytä.* "No... Ainoa tapa taitaa olla mennä tutkimaan. Toivottavasti kukaan ei ole löytänyt varauloskäyntiä. Se on kylläkin kätketty pensaaseen, mutta joku on voinut löytää sen." *Kultainen sanoi. Haju oli hänestä etäisesti tuttu, muttei hän muistanut mikä se oli. Hän tarttui miekkaansa ja käveli kohti aukkoja, joista haju tuli.
Nova pysähtyi ja nuuhki hajua yrittäen paluttaa mieleensä tuon hajun. Hän mietti hetken ja heitti kiven kohti hajua odottaen reaktiota.*
|
|
|
Post by spyrre on Jun 11, 2006 21:00:33 GMT 3
*Kuului kopsahdus ja sitten tömähdys Novan heittämän kiven osuessa äkkiä johonkin pehmeämpään pimeässä käytävässä. Sitä seurasi äkäinen örähdys ja painavia askeleita, inhottavan, lähinnä pilantunutta lihaa ja myskiä muistuttavan hajun lähestyessä. Vai varauloskäynti? Tämä tosiaan taisi olla syynä tähän, puska jossa se oli ollut piilossa ei ollut tainnut auttaa. Käytävästä alkoi hiljakseen erottua kookas, mutta kuitenkin melkoisesti lohikäärmettä pienempi, lihaksikas kaksijalkainen hahmo, joka raahasi mukanaan painavaa piikkinuijaa. Kas vain, se näytti olevan harvinaisen nälkäisen näköinen urospeikko, jonka takaa alkoi erottua useampiakin mokomia otuksia. Näistä rumista, torahampaisista ja pitkäraajaisista otuksista ei yleensä ollut haittaa niin voimakkaille olennoille kuin lohikäärmeille, mutta ikävä kyllä nähdessään luolassa kaksi pienehköä käärmettä sekä haltian, peikot ilmeisesti kuvittelivat saavansa pian aterian. Luolan ulkopuoleltakin, siis sieltä, mistä aiemmin oli tultu sisälle, kuului myös epämiellyttäviä raskaita askeleita muutaman muun peikon mönkiessä myös sisälle.*
"Loistavaa." *Haltianainen ärähti vilkuillessaan varuillaan ympärilleen yrittäen kartoittaa tilannetta. Peikkoja taisi olla paikalla ainakin viitisen kappaletta, aseistautuneena nuijilla taikka kärsineen näköisillä miekoilla, joita ne olivat todennäköisesti ottaneet huono-onnisilta matkalaisilta, jotka olivat kohdanneet kohtalonsa niiden kynsissä. Peikot eivät olleet kovinkaan älykkäitä tai urheita, mutta voimakkaita ja harvinaisen vaikea tappaa johtuen niiden ikävästä tavasta parantua saamistaan vammoista todella nopeasti. Joskus oli jopa väitetty irtileikatun peikon kädenkin kasvattaneen itselleen uuden kehon ja jatkaneen hyökkäystä, mutta se taisi olla jo liioittelua. Toivottavasti.*
"Katsokaa, minä oikeassa, sanoi että haistaa pieniä liskoja" *etunenässä sisään jymistellyt olento urahti ja päästi matalan naurunröhötyksen.* "Hyvä luola, täällä olla pimeää päivällä. Luola nyt meidän, ja iltapalaksi liskonlihaa" *se hekotteli ja heilautti uhkaavasti nuijaansa, muiden peikkojen vaikuttaessa varsin innokkailta ainakin tuon iltapalan suhteen.*
|
|