|
Post by submarine on Aug 1, 2006 15:45:50 GMT 3
Päivä oli keskinkertainen, kuten moni muukin päivä. Aurinko paistoi, toisinaan peittyi pilveen, toisinaan ohimenevä tuulenpuuska havisutti pellon kasveja. Sellainen päivä, johon ei todellisuudessa kiinnitetty huomiota, joka oli hyvä tai huono mielialan mukaan. Kyseinen tie oli aivan tavallinen hiekkatie kahden pellon välissä, jatkui molempiin suuntiin kauan sellaisena, vaikka ehkäpä edessäpäin näkyi aivan aavistuksen verran metsää. Aivan tavallinen tie aivan tavallisessa paikassa aivan tavallisena päivänä. Mutta sitä ei matkannut aivan tavallinen kulkija.
Ei, tämä kyseinen kulkija oli uskomattoman kaunis, kuin vain mies pystyi olemaan. Tämä oli... täydellinen. Juuri oikean mittaiset, liehuvat vaaleat hiukset, kuin viljaa. Niin täydelliset kasvot, kuin ne olisi veistänyt jokin kyllästynyt jumaluus aikansa kuluksi. Niissä ei ollut mitään virhettä, eivätkä sanat saattaneet kuvata niitä kunnolla. Tämän ruumiskin oli kuin itse täydellisyys. Iho kuin hienointa silkkiä, paljas rintakehä niin täydellisellä tavalla lihaksikas. Housut tällä kyllä oli, mutta ne eivät tietenkään peittäneet sitä, miten puhtaasti mies liikkui, uskomattoman kevyesti ja helposti. Jalat tällä olivat paljaana, ja nekin olivat täydelliset, aivan oikean muotoiset ja kokoiset.
Oli mahdotonta sanoa, miksi moinen ilmestys asteli pitkin tällaista arkista, keskinkertaista tietä pitkin tällaisella arkisella, keskinkertaisella pellolla. Eikö tämän olisi todellisuudessa pitänyt liikkua jossakin uskomattoman kauniilla pelloilla, tai valtavissa puutarhoissa? Oli miten oli, aivan varmasti tämä kääntäisi katseita jos joku hänet näkisi.
((Siis vaikka tästä nyt tulikin vain "se oli täydellinen" ja niin edelleen, tarkoituksena oli sanoa että se on tosiaan kuin koko maailman kauneuden tiivistymä. Eli siis varsinaisen vetävän näköinen. Sellainen, joka saa vaikka jonkun käden lautasella, kun tarpeeksi vaatii, ilman valituksia. Ei löydy muuten hahmokuvauksista, ainakaan tässä muodossa.))
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 1, 2006 16:23:14 GMT 3
((Woo, bishii! <3 Joo-o.. Eipä taida aivan ihminen olla, ne?))
Koori istui janoisen hiekkatien laidassa. Oli todella sääli, että hiekkaa ei vinut juoda. Ei sillä, ettei Koori olisi jo yrittänyt. Vesipuulostaan Koori oli juonut jo viimeisenkin pisaran aikapäiviä sitten. Yleensä Koori ei pitänyt erityisen paljoa sateesta, mutta siinä kuivalla ojan pohjalla istuessaan hän ei voinut olla toivomatta sateista myrsyä, joka täyttäisi ojan mutaisella vedellä. Koori nousi ojan pohjalta. Nyt ei auttanut itku markkinoilla tai pusikossa. Jonnekin olisi päästävä, ja olisi äärimmäisen noloa, jos seuraavan päivän sanomalehdessä olisi Koorin kuva ja otsikko "Tyhmä tyttö kuoli janoon, vaikka kylä oli vieressä". Jo pienenä Koorille oli opetettu, että jos kävelee tarpeeksi kauan suoraan, saapui aina jonnekin. Niimpä Koori nousi sisukkaasti ojan pohjalta ja puisteli vaatteitaan hiekasta ja oljenkorsista. Ojanpohjalla oli oikeastaan huomattavasti lämpimämpi, kuin maantiellä. Kevyt tuuli heilutteli tien vieressä kasvavaa nurmikkoa, ja helpotti aavistuksen Koorin oloa. Sen verran, että Koori kaivoi taskustaan peilin, ja varmisti, ettei kasvot olleet aivan mahdottomassa kunnossa. Olivathan ne. Mutta koskaan ei tiennyt, millainen henkilö kävelisi vastaan. Kuten ei tälläkään kertaa. Koori oli pudottaa silmät päästään pitkähkön nuoren miehen kävellessä vastaan. Sellaista miestä Koori ei ollut koskaan ennen nähnyt. Mies oli huomattavasti kauniimpi kuin Koori itse. Mies ei tannut olla ihan ihminen. Koori otti rohkeasti muutaman askeleen miestä kohti, ja kohotti rohkeasti kasvonsa miehen kasvoja kohti. "Umm..." Koori sanoi epävarman oloisena, vaikka se ei ollut tippaakaan hänen tapaistaan. "Olisiko vettä?" Koori kysyi niin kiltin oloisena kun vain osasi, muttei silti kyennyt peittämään toiveikasta, ja ehkä hieman ahnettakin katsetta silmissään. "Kuolen kohta janoon", Koori vielä jatkoi vahvistaakseen pyyntönsä tärkeyttä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 1, 2006 17:02:07 GMT 3
((Indeed. Kun ihminen on näin täydellinen, ei se voi olla oikea ihminen ^_^ Muuten, sanomalehti? Olemmeko me molemmat nyt pelaamassa fantasiaa? Jos näin, unohda että kysyin. Ajattelin vain, että sanomalehdet eivät olleet kovin yleisiä silloin. Mutta kukaan ei ole kyllä kieltänyt moista...))
Mies asteli tietä pitkin, tuntuen samalla nauttivan jonkinlaisesta koskemattomuudesta ulkomaailman kanssa. Kuin se ei oikeastaan olisi ollut hänen asiansa. Kuin tämä olisi kellunut kuplassa, joka erotti hänet kaikesta siitä, mitä ulkopuolella saattoikaan tapahtua. Olisi voinut luulla, että tämä ei välttämättä huomaisi vaikka maailma räjähtäisi. Mutta nähdessään tytön tien reunassa, mies kuitenkin kaikessa kauneudessaan pysähtyi.
Ristien kätensä selkänsä taakse mies jäi katsomaan tätä, kaikessa täydellisyydessään ja nyt näyttäen siltä, kuin olisi ollut jotenkin ylempi. Hetken aikaa tämän ilme oli tyyni, tutkimaton. Mutta sitten pieni, rehellinen hymy kohosi koristamaan tämän kasvoja. Ja se sai miehen vaikuttamaan vain entistä kauniimmalta. Oikeastaan, jos tämä oli todellinen ihminen, muut ihmiset eivät voineet olla sitä, koska ei voinut olla näin kaunista lajinsa edustajaa muiden joukossa.
Sitten, varoittamatta, tämä laskeutui toisen polvensa varaan ja ojensi selkänsä takaa täyden vesipullon edellisen tilalle. Ja yhä tämä hymyili, samalla kaikentietävällä, hyväntahtoisella tavalla.
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 1, 2006 22:48:32 GMT 3
((Noh, minulla on paha tapa lisäillä aina omiani ^-^" Ja kun tosissaan kukaan ei ole rajoittanut... Muissa fantasia ropeissa minun sanoalehdet on hyväksytty. Jos vaikka ei olekaan keksitty painokonetta, niin kuitenkin joku sen tapainen, you know what I mean? Vaikka joka kylälle yks mikä luetaan vaikka sunnuntaisin ääneen kaikille jotka haluaa kuulla, ja on käsin kirjotettu? O__O Täällä taas leikkaa...))
Koori tuijotteli kauniin miehen ihmeellistä taikatemppua. Tälläisellä hetkellä Koori oli kiitolllisempi vesipullosta, kuin mitä olisi ollut säkillisestä kultaa. Sillä kultaa ei voinut juoda.
Koori ojensi varovaisesti kätensä ja otti vastaan miehen tarjoaman vesipullon. Katsahtamatta miestä sen tarkemmin Koori joi ahneesti ja kuuluvasti, ja hetken kuluttua äsken täynnä ollut pullo olikin jo tyhjä. Juotuaan, ja vedettyään muutaman kerran henkeä Koori ehti vihdoinkin katsahtamaan auttavaan enkeliinsä. Ja enkeli tosiaan hänen edessään seisoi, tai niin Koori aluksi luuli. Hän ehti jo kääntää katseensa pois "herran kirkkauden edessä", kunnes tajusi, että kyseinen mies ei sentään loistanut. Tosin Koori ei olisi ihmetellyt, vaikka olisi. Tuijotettuaan miestä aikansa Koori muisti, mite mies oli juuri antanut hänelle jotakin kultaakin kalliimpaa: vettä. Kunnioituksesta toisen anteliaisuutta ja armeliaisuutta kohtaan Koori kumarsi vastoin tapojaan. Pelkästään kiitollisuudesta sitä kohtaan, että sai elää. Viimein Koori suoristi selkänsä. "Umm... Kiitos", Koori kiitti, ja höykytti itseään siitä hyvästä sisimmässään, että ujosteli edelleen, vaikka oli saanut jo juotavaa. Janolla ei siis ollut ollut mitään tekemistä kainouden kanssa. "Voinko tehdä jotain vastapalvelukseksi?" Koori jatkoi jo vähän reippaammalla äänellä. Mies vakutti siltä, ettei kaipaisi Koorin palveluksia, sillä olihan tällä jo varmasti rahaa ja rikkauksia, vaimoja sekä ulkonäkönsä, millä saisi varmasti mitä haluaisi. Niimpä Koori siis kysyi pelkästä kohteliaisuudesta. Hän ei todellakaan olettanut että mies pyytäisi jotain, korkeintaan taputtaisi päähän ja sanoisi, että niin suloinen tyttö voisi jatkaa matkaa huoletta, ja ehkäpä vielä antaisi Koorille muutaman kolikonkin. Koori ei voinut estää ahnetta pilkettä vilahtamasta hänen silmäkulmassaan.
|
|
|
Post by submarine on Aug 1, 2006 23:25:04 GMT 3
((Ei siis sillä, kun ajattelin vain että me molemmat pelaamme fantasiassa. Siis sitten ei ole mitään hätää.))
Mies hymyili yhä, läpitunkevasti, musertavasti. Kuin tämä olisi tiennyt jotakin ota kukaan muu ei osannut edes aavistaa. Tai niin varmasti olikin, sillä eihän kukaan tavallinen voinut olla näin kaunis, ja epätavalliset saattoivat tietää outoja asioita. Vaikka olihan aivan väärin sanoa tällaista epätavalliseksi. Tämähän oli kuin... kuin jokin taivaallinen olento.
Hetken aikaa mies katsoi tyttöä suoraan silmiin, ja tämän katse - niin lempeä kuin olikin - tuntui läpäisevän minkä tahansa esteen. Kuin se olisi seivästänyt tytönkin. Aivan varmasti tässä oli joku, jolta ei voisi evätä mitään, jos tämä pyytäisi. "Tyttö, mikä on nimesi?" kuului kysymys. Miehen ääni oli vahva, muttei kuitenkaan liian syvä. Niinkuin meri tai aavikko, sellainen johon pystyi hukkumaan jos antaisi itsensä. Joillakin oli varmasti ollut vaikeuksia edes ymmärtää, mitä tämä todella oli kysynyt.
((Aah, dammit. On hiton vaikeaa kirjoittaa kovin pitkää vuoroa siitä, kuinka jätkä hymyilee taivaallisesti ja kysyy toisen nimeä, varsinkin kun sen ajatuksia ei olisi kovin suotavaa kuvata...))
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 2, 2006 9:59:30 GMT 3
((Noh, eipä tuo mittään. Itselläkin tuntuu aina välillä viestit kummasti lyhenevän ~.~))
Koori tajusi olevansa vangittu miehen hymyyn. Hän oli kokonaan unohtanut edes sanoneensa jotain äskettäin, tuijotti miestä vain, näyttäen valppaalta, mutta tietäen ettei ollut sitä. Kun Koori viimein ymmärsi olevansa vangittuna tuon olennon katseeseen, hän käänsi katseensa. Eihän toki ollut palkkamurhaajan luonnolle suotuisaa, että hän jäisi sillä tavalla toisen lumoihin. Eihän koskaan tiennyt, kuka olisi seuraava uhri, työn kohde, kuten Koori tapasi sanoa. Kukaties se olisi tämä mies. Sitä Koori ei tietenkään toivonut.
Koori tuijotti kiinteästi hiekkaa jakojensa alla, kun kuuli miehen kysyvän häneltä jotain. Jopa miehen ääni oli taivaallinen, ja Koorilta meni hetki ymmärtää miehen kysymys. Ja käsittää se, että miehen kysymys todella oli suunnattu hänelle. "Oh... Koori. Koori Fujiyuki", Koori vastasi. Hän oli edelleen kahden vaiheilla siitä, miten näin hämmentävässä tilanteessa kuuluisi toimia. Nöyrtyisikö hän tuon olennon edessä, vai nostaisiko uhmakkaasti katseensa, ja puhuttelisi kuin vanhaa ystävää? Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui Koorista luonnollisemmalta, mutta jostakin syystä tähän tilanteeseen ei sopinut uhmakkaan esittäminen. Niimpä Koori pysyi vaiti, ja piti katseensa visusti maassa.
|
|
|
Post by submarine on Aug 2, 2006 12:18:12 GMT 3
Vieläkin mies hymyili samalla, valloittavalla tavalla - tai ehkäpä vielä hiukan enemmänkin. Nyt paljastui rivi puhtaanvalkoisia, täydellisen muotoisia hampaita. Kuin helmiä, täysin virheettömiä ja kauniita. Oikeastaan moni olisi varmasti halunnut ne itselleen, jo pelkästään katselemista varten. Niitä ei voitu olla tarkoitettu syömistä varten, sillä eihän mikään noin täydellinen voinut olla tehty johonkin niin arkiseen! Vaikka olihan mies muutenkin aivan liian kaunis sellaiseen arkiseen toimitukseen, kuin tiellä kävelemiseen. Monen mielestä tällaisen olisi kuulunut liikkua valtavissa hevosvaunuissa, vähintäänkin. Mutta siinä tämä kuitenkin oli, uskomatonta kyllä, kumartuneena jonkun puoleen. Tämän ajatukset olivat täysin tutkimattomia, mutta mitä tämä näkikään tytössä edessään, mies piti siitä.
Sitten, yhä hymyillen samalla tavalla, mies noisi seisomaan. Hetken aikaa tämä vielä katseli tyttöä, kunnes ojensi kätensä sanomatta mitään. Ja nyt tämän olemus suorastaan käski tarttumaan siihen, eikä kovin moni olisi sanonut mitään vastaan. Käsi oli myös yhtä täydellinen ja kaunis, kuin taideteos itsekin. Jo se pelko, että mies olisi voinut katsoa huonosti kieltäytyjää, olisi saanut monet tekemään kuten odotettiin.
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 2, 2006 12:38:18 GMT 3
Koori tuijotti kättä epäilevästi. Mies käyttäytyi tuttavallisemmin kuin Koori ventovieraita kohtaa, ja se oli jo jotain. Tämän lisäksi Koori oli hyvinkin tottunut siihen, että miehet ojentelivat käsiä hänen puoleensa, olihan hän sievä ja naimaikäinen, mutta yleensä miesten käsiin ei ollut tarkoitus tarttua, vaan niiden oli tarkoitus tarttua Kooriin. Mutta tämä ihmeellinen käsi halusi siihen tartuttavan, ja se hämmensi Kooria. Tässä olisi kosketus kontakti, mikä ei kuulunut tähän aikaan eikä paikkaan. Entä jos Koori tahraisi miehen? Ajatus sai Koorin ravistelemaan päätään, ja katsomaan miestä uudestaan. Epätoivoisesti Koori yritti nähdä tämän tavallisena perverssinä miehenä, joka ojensi kättään ja toivoi Korin tarttuvan siihen vain, koska aikoi kiskoa Koorin ojan pohjalle ja thedä hänelle jotain väkisin. Mutta tämä mielikuva ei sopinut miehelle, ja vastahakoisesti Koori luopui siitä, sillä olihan toki kiehtova ajatus, että joku noin kaunis tahtoisi Kooria. Koori joutui ravistelemaan päätään uudestaan. Viimein pitkän pohdinnan jälkeen hän tarttui epäröiden miehen ojennettuun käteen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 2, 2006 17:25:40 GMT 3
Toisin, kuin tyttö oli ehkä pelännyt, mies ei lähtenyt vetämään tätä alaspäin, vaan hyvin hellävaroen ylös. Tämä nosti häntä hyvin varoen, mutta silti ehdottomana. Ehkä mies ei puhunut paljoa, mutta tämän olemus oli aivan tarpeeksi väkevä kertomaan, mitä haluttiin. Ja nyt tämä halusi nostaa tytön seisomaan. Ei vastaanväittämistä, ei erimielisyyttä, tämä oli ehdotonta. Vahvaluontoinen olisi ollut liian lievä sana puhuttaessa kyseisestä miehestä. Saattoiko tässä oikeastaan olla mitään epätäydellistä? Ei, moni olisi sanonut ettei voinut olla.
Nostettuaan tytön jaloilleen mies antoi kätensä levätä lyhyen hetken tämän olalla, jonka aikana katsoi taas tätä syvälle silmiin. Sitten, antaen hymynsä palata taas sellaiseksi, joka peitti hampaat, hän astui tämän ohitse, pyyhkäisten samalla vain aavistuksen verran tytön leukaa. "Tulehan sitten. Aikaa ei ole rajattomasti", mies totesi alkaessaan kävellä taas tietä eteenpäin. Ja tämän ääni oli aivan yhtä vaativa kuin äsköinen käsi.
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 3, 2006 23:25:44 GMT 3
Koori oli jo vähällä lähteä seuraamaan miestä, tämän ollessa yhtä aikaa kaunis, käskevä ja lempeä, samanlainen kuin viisaat kuninkaat Koorin pienenä kuulemissa saduissa. Nämä kuninkaat voittivat aina kaikki sodat, kauniiden neitojen sydämet ja ilkeät velhot puhtaalla viisaudella ja lempeydellä. Koori mietti, oliko mies kuningas. Muutaman askelen otettuaan Koori kuitenkin havahtui haaveistaan. Mihin tämä mies vei Kooria? Koori oli juuri tullut tuosta suunnasta, ainakin jos hän muisti oikein. Oliko tämä mies tullut hakemaan Kooria? Tuskin. Mistä tämä tiesi Koorin? Oliko tämä mahdollisesti erehtynyt hekilöstä? Olisi hyvin epätodennäköistä, että tuo mies olisi koskaan erehtynyt missään asiassa. Mutta mitään muuta selitystä Koori ei keksinyt. Tuollaisella miehellä ei takuulla olisi asiaa hänen kaltaiselleen tytölle. "Umm...Umm... Tuota... H-herra?" Koori sanoi varovaisesti, tietämättä edes miksikä miestä kuuluisi kutsua. Tämä ei ollut esitellyt itseään. "Olen pahoillani, mutta olette erehtynyt henkilöstä. En takuulla ole se jota etsit", Koori sanoi keräten kaiken rohkeutensa, ja jopa omaksi ihmeekseen saaden äänensä kuuluville.
|
|
|
Post by submarine on Aug 4, 2006 0:12:02 GMT 3
Mies oli ollut jo kävelemässä hyvää vauhtia eteenpäin, kun kääntyi kuullessaan tytön puhuvan. Tämä pysähtyi, muttei kääntynyt, ainoastaan katsoi olkansa ylitse. Ja tässä oli katse, joka sanoi "hupsu", ja samaan aikaan kuitenkin rohkaisi. Tällä miehellä oli valtava määrä katseita, joista varmasti oli antanut vasta murto-osan ripauksen. Jos tämä hermostuisi, varmasti löytyisi katse, joka olisi lähin mahdollinen vaihtoehto tappavalle. Ja jos tämä koskaan olisi surullinen, aivan varmasti tämän koko olemus saisi ihmiset lohduttamaan tätä kuten vain ikinä osasivat.
Miehen ei edes tarvinnut sanoa mitään, kunnes tämän olemus oli jo selvittänyt kaiken. Ja se viesti, "hupsun" lisäksi, ettei hän koskaan, ikimaailmassa ollut erehtynyt valintojensa suhteen. "Ei, olet juuri se henkilö, jota minä etsin", tämä totesi, vaikka se olikin aivan turha lisäys. Mutta sanoissa oli se viimeinen voima, joka sai ihmiset sanattomiksi ja uskomaan, että he itse olivat ainoita väärässäolijoita nyt.
((Wooh, viidessadas viesti. Hmmh... vieläkin lyhyttä. Ei sitä nyt voi loputtomiin kuvailla. Pitenee, kun oikeasti tapahtuu jotakin >_>))
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 4, 2006 10:37:19 GMT 3
(( Ei se mittään. Sopivia nuo minun mielestä on, lyhyempiäkin voisi olla.Eikä itsellänikään niin pitkiä ole..))
Koori tuijotti miestä silmiin, ja varoi ehdottomasti lankeamasta tämän lumouksiin taas. Koori oli nimittäin varma, että kyseessä oli lumous. Epätoivoisesti Koori etsi miehen katseesta vilppiä, tai edes himoa tai ahneutta, sillä jos tämä todella oli Kooria etsinyt, Koorilla täytyi olla jotakin mitä mies häneltä halusi. Myös vihaa Koori etsi tämän katseesta, sillä Koori ei ollut varma kuinka pitkälle hänen maineensa palkkamurhaajana oli levinnyt, ja tämä mies aikoisi ehkä palkata hänet. Mutta mitään näistä Koori ei miehen katseesta löytänyt, ja nopeasti hän käänsi katseensa takaisin maahan. "Noh, mitä sinä sitten haluat minusta?" Koori kysyi hiljaisella äänellä, yrittäen kuulostaa niin ystävälliseltä kuin mahdollista. "En ole varma voinko auttaa sinua, etenkään jos et kerro", Koori jatkoi tuijottaen edelleen hiekkaa jalkojensa alla.
|
|
|
Post by submarine on Aug 4, 2006 15:52:16 GMT 3
Mies ei vieläkään lähtenyt eteenpäin, mutta käänsi jo katseensa takaisin eteenpäin. Joko tämä alkoi olla kärsimätön, tai sitten vain teki niin. Tai sitten kyseessä olivat molemmat. Mies pystyi selvästi myös peittämään olemuksensa, jos halusi. "Kaikki aikanaan. Nyt haluan, että kävelet kanssani.", hän totesi. Ja tämän äänessä oli varmuutta, joka sai ihmiset lopettamaan kyselyn, miksi, ja vain toteamaan, että jos tämä kerran oli sitä mieltä, niin oli kai parempi tehdä niin. Ei vielä arsyyntyneisyyttä tai vastaavaa, mutta selvä sävel, että asia oli loppuunkäsitelty.
Sanomatta enää enempää mies lähti taas eteenpäin. Ja tyttö saattoi olla varma, että jos nyt jäisi tähän, menettäisi hän ehkäpä elämänsä tilaisuuden, oli se mikä hyvänsä. Ilmeisesti mies oli päättänyt, että jos kerran tämä ei ollut halukas tulemaan, niin se oli sääli mutta tällä oli jo kiire. Muitakin varmasti olisi... Ja niin, miehen selkä alkoi pikkuhiljaa etääntyä siitä, missä tyttö seisoi. Jos tämä ei kiirehtisi, niin ehkäpä he eivät enää koskaan näkisi.
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 5, 2006 13:07:45 GMT 3
Koori tuijotti pienen hetken miehen etääntyvää (täydellistä) selkää. Koori mietti, mitä mies mahtoi hänestä haluta, miksi, missä, miten? Olisiko turvalista lähteä ventovieraan miehen matkaan, jonka tarkoitus peristä ei ollut harmainta aavistustakaan? Lyhyen pohdinnan jälkeen Koorin uteliaisuus voitti. Eihän tässä ollut mitään menetettävää.
Koori juoksi miehen perään, ja alkoi kulkea tämän rinnalla. Varmuuden vuoksi Koori piti pientä etäisyyyttä, vaikka häntä ei erityisemmin häirinnytkään ajatus siitä, että tuon kaltainen mies kävisi hänen päälleen. Koori joutui taas ravistelemaan päätään.
"Umm.. Noh.... Onkos meillä pitkä kävelymatka?" Koori kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Jos matka todella olisi pitkä, olisi hyvä, jos hän ja tämä mies kykenisivät keskustelemaan aikansa kuluksi.
((Lyhyin vuoro ikinä...)))
|
|
|
Post by submarine on Aug 6, 2006 17:02:47 GMT 3
Tytön juostessa luokseen mies ei enää kääntynyt tai pysähtynyt, jatkoi vain eteenpäin. Vaikka lyhyen hetken tämän huulia koristi hymy, jota ei kuitenkaan voinut nähdä takaa. "Pitkä tai lyhyt, tai keskinkertainen", tämä vastasi kävellessään.
((Ja minä pistin heti paremmaksi. Hmmh... kannattaisikohan harkita aikahyppyä?))
|
|