|
Post by submarine on Aug 25, 2006 16:33:41 GMT 3
((Eipä sitä kai käy suoranainen estäminen, kuten ei oikeastikaan sitä, kuka kulkeekin ja missä. Tervetuloa ainakin minun puolestani.))
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 26, 2006 15:55:22 GMT 3
((Minullekkin sopii ^-^ Otas sinä nyt, Pikku, seuraava vuoro, okei?))
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Aug 31, 2006 16:58:00 GMT 3
// Eerrr, "Pikku", jos sopii. //
Metsään johtavalle tielle oli liittynyt yksi hahmo lisää. Tämä henkilö seisoi hetken aikaa metsän suulla, kuin epäröiden astua sisään. Vaaleahiuksinen, tällä kertaa vaaleanvihreähiuksinen naispuolinen olento jätti kuitenkin seisomisen lyhyeen ja otti uskaliaita askelia oliivinvihreillä saappaillaan hiekkaista tietä pitkin metsän sisään, pelkäämättä pimeää tai hirviöitä, itsekin kun tavallaan hirviö oli.
Maitokahvinruskea käsi sukelsi vaaleanvihreisiin hiuksiin kun haltialta näyttävä nainen asteli yhä tietä pitkin, varuillaan muttei peloissaan. Ohut, vihreässä huotrassa lepäävä sapeli heilui lievästi olennon askelien tahdissa.
Naisella oli päällään v-aukkoinen, vaalean lehdenvihreä paita, jossa oli levenevät 3/4 hihat ja tilava huppu takana. Paidan alareuna loppui ylävatsan kohdalla paljastaen maitokahvinruskean ihon lantiolle asti, josta alkoivat luonnonvalkoiset housut. Housuissa oli nahkavyö sitaistu lantiolle ja useita leveitä taskuja. Lahkeet oli kääritty runsaasti vaikka housut uloittuivatkin aivan nilkkoihin ja paljastivat vain hieman oliivinvihreistä saappaista. Olennolla oli myös kummassakin ruskeassa kädessään paksu, kasaanommeltu valkoinen nauha ja kaulassa mustaisessa nahkahihnassa tummanvihreä kolmesenttinen kivi, luultavasti smaragdi. Kasvoissa oli täydellisesti smaragdiin sopivat tummanvihreät silmät, jotka välkehtivät oksien läpi siivilöityvässä auringonvalossa.
Ajatuksissaan tuo omituinen olento käveli yhä eteenpäin kokoajan pimenevän metsän sisään.
|
|
|
Post by submarine on Aug 31, 2006 17:40:29 GMT 3
Mies seisoi yhä käsi ojennettuna, pidellen siinä jotakin. Tämän ilme oli tyyni, kuin mitään vaaraa ei olisi ollut. Ja niin toimivat nuo kolme jäljellä olevaa olentoakin, oikeastaan ne olivat perääntymässä hyvin varovasti takaisin metsänpimentoon. "Menkää, älkääkä palatko. Jos koskaan suvaitsen nähdä yhdenkin enää missään, tulette anomaan kumppaneidenne kohtaloa", mies totesi hyvin rauhallisella äänellä. Tämä riitti saamaan rotat katoamaan silmänräpäyksessä.
Niiden mentyä mies kääntyi tytön puoleen, vilkaisi tätä nopeasti ja sitten, ilman varoitusta, heitti kevyessä kaaressa jonkin tälle. Se oli pieni metallilaatta, ei suurempi kuin peukalon ja etusormen muodostama ympyrä, ja sen pinnalla kuvattiin hyvin tarkasti yksittäinen rotankallo. Mitään muuta siitä ei voinut todeta. "Jos koskaan tapaat mitään tuollaista täälläpäin, tuo merkki saa ne pysymään loitolla", mies selitti. Sitten, osoittamatta taaskaan juuri ilmeitä, tämä kääntyi katsomaan, kuinka joku oli tulossa heitä kohti.
|
|
|
Post by Koorisan on Sept 9, 2006 16:56:09 GMT 3
Koori nappasi miehen heittämän esineen käteensä ja tutki sitä kulmat kurtussa ja suu mutrussa. Laatassa ei ollut mitään nähtävää rotan kallon lisäksi, vaikka se ei paljoa Kooria ihmetyttänyt. Suurin osa mahtavia taikoja omaavista esineistä olivat hyvin yksinkertaisia ja vitattoman näköisiä. Toki olisi mahdollista, että lätyskä ei ollut sen kummempi kuin miltä se näytti. Rotan kallo saattoi olla yksinkertaisesti symboli, vaikkapa rotanmetsästäjän merkki. Tai sitten mokomat elukat olivat niin säikkyjä, että pääkallon näkeminen sai ne pakenemaan. Vähänhän Koori moisista tiesi.
"Hoh?" Koori sanoi aikansa merkkiä tutkailtuaan. "Saankos minä tämän? Vai tarvitsetko?" hän varmisti, vaikka olikin jo saanut sen käsityksen että mies aikoi antaa esineen hänelle. Mös Koori huoamsi uuden tulokkaan saapuvan. "Ohhoh! Tuolta tulee joku", Koori sanoi ja tähyili metsään varjostaen vanhasta tottumuksesta silmiään kädellään, vaikka se olikin tuossa synkässä paikassa täysin tarpeetonta ja turhaa.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Sept 10, 2006 13:22:26 GMT 3
Naisen tummanvihreiltä silmiltä ei kestänyt kauaakaan tajuta, että tiellä jo seisovat kaksi hyvin erilaisen näköistä olentoa olivat huomanneet hänet. Hänen askeleittensa tahti ei muuttunut pimeän metsän polulla eikä hänen silmissään välähtänyt ainoatakaan tunnetta. Yhä naisolento vain jatkoi kulkuaan, jalat taidokkaan hiljaisesti polkua astellen.
Vaaleanvihreät hiukset oli sidottu rennosti mutta käytännöllisesti ponihännälle, joka alkoi vasta selässä, peittäen hänen niskansa auringonpaisteelta ja katseilta. Hiuksia sitova nauha oli valkoinen vihreähköjä hiuksia vasten. Valkoinen nauha oli pingoitettu erittäin tiukalle olennon vaaleanvihreitä hiusten ympärille, päästäen kuitenkin hiukset virtaamaan vapaana heti nauhan loputtua. Sidottuinakin hiukset uloittuivat naisen takareisiin asti.
Smaragdinvihreät silmät tarkkailivat kuin ohimennen tiellä kulkijoita. Katse pysähtyi hetkeksi tiellä seisovaan mieheen, ja silmiin tuli hetkeksi epäuskoinen tuikahdus, joka peittyi kuitenkin miltei heti tavallisen ilmeettömäällä välkkeellä.
Kun etäisyyttä oli enää kaksi metriä, olento hidasti oliivinvihreillä saappailla otettuja askeleitaan ja lopulta pysähtyi, tarkkailen yhä albiinoa, joka piti jotain metallista esinettä vaaleissa käsissään ja miestä, josta ei pystynyt muuta kuin että tämä oli tietyllä tavalla kaunis ja aivan ehdottomasti kaukana kaikesta vähänkin tavallisuuteen viittaavasta.
|
|
|
Post by submarine on Sept 10, 2006 14:39:44 GMT 3
"Ehkäpä tarvitset, ehkäpä et, mutta saat kuitenkin", mies vastasi. Oikeastaan, jos tyttö veisi merkin jonnekin tutkittavaksi, saatettaisiin tämä nauraa ulos. Siinä oli suunnilleen yhtä paljon magiaa, kuin jossakin sattumanvaraisesti valitussa kivessä. Vaikka olihan se tietenkin mestariteos jos valmistuksensa puolesta, erittäin hienosti muotoiltu ja kaiverrettu. Ei olisi vaikeaa uskotella jollekulla asiasta tietämättömälle, että se todella oli maaginen. Tai oikeastaan, jos tarkkoja oltiin, oikea taika saattaisi paljastaa siitä hyvin pieniä jälkiä taikuudesta, tarkalleen niistä kohdista, joista mies oli pidellyt kiinni. Mutta kyseiset jäljet olivat aivan olemattomia, ja niiden huomaamiseen olisi vaadittu melkoista intensiteettiä. Eikä taikoja käyttämätön mitenkään voisi havaita mitään.
Toisen naisen ilmestyessä paikalle, mies kääntyi katsomaan tätä arkisesti. Nainen ei saanut osakseen samanlaista kohtelua tyttö, ei lämmintä, kaikentietävää hymyä tai ystävällisiä sanoja. Vain hiljaisen, ylemmältä tuntuvan katseen.
|
|
|
Post by Koorisan on Sept 14, 2006 20:05:08 GMT 3
"Hoo..Kiitos..." Koori huokaisi, ja jatkoi laatan räpeltämistä sen enempää kiinnittämättä huomiotaan saapuvaan naiseen. Kun toinen kuitenkin oli melko lähellä, tasajalkahypyn päässä, Koori vaivautui viimein nostamaan katseensa tuosta ihmeellisestä lätyskästä. Tyttö ei voinut olla huomaamatta, että mies ei kohdellut saapunutta naista samalla tavalla kuin oli kohdellut häntä, ja sai tytön huulille leviämään ylimielisen hymyn. Koori silmissähän tilanne vaikutti siltä, että mies oli kiinnostunut tai kiinnostunut hänestä, takuulla eritavalla kuin kukaan aijemmin. Mutta toista, aikuisempaa naista kohtaan tuo ei osoittanut erityistä mielenkiintoa.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Sept 14, 2006 20:26:37 GMT 3
Maitokahvinruskea-ihoinen olento kohoitti lievästi vaaleaa kulmakarvaansa miehen kylmälle, suorastaan torjuvalle katseelle, mutta toisaalta, ei hän ollut odottanutkaan mitään tältä salaperäiseltä... Olennolta.
Tuskin mitään ilmeenmuutosta osoittaen, vaaleanvihreät hiukset vain hieman liikahtaen nainen jatkoi taas kävelemistään, kiertäen parivaljakon muutaman kymmenen senttimetrin päästä.
Hän oli tottunut tälläiseen, tässä ei ollut mitään uutta, ja vaikkeivät nuo kaksi edes tietäneet hänen taustaansa eikä hänen rotuaan, hänen olemuksensa kai kertoi tavallisille - ja epätavallisillekin - ihmisille, että hän ei ollut mitenkään erityiseen normaali tai hyvä. Niin se kai oli, niin se kai oli aina ollut. Oliivinvihreät saappaat astuivat äänettömästi pimeän, synkän metsän sisällä kulkevan tien hiekkamaisella pohjalla, liikkuen aivan tavallista kävelyvauhtia.
Vaikka kaiken järjen mukaan keskellä tiheää, paksua, pimeää ja synkkää metsää ei pitäisi puhaltaa minkäänlainen tuuli, siltikin puitten välistä kulkeutui kylmiä, pistäviä tuulenvireitä, jotka tunkeutuivat luihin ja ytimiin. Samanlainen pieni tuulenvire puhalsi olennon - tai hirviön, miten vain - hiuksiin, siirtäen huolella niskaa peittävän hetkeksi aikaa sivulle.
Maitokahvinruskean ihon ja vaaleanvihreiden hiusten yhtymäkohdassa oli luonnonvaalea merkki, kuin Y:n ja I:n välimuoto. Muodonmuuttajan merkki.
|
|
|
Post by submarine on Sept 14, 2006 21:12:18 GMT 3
Mies ei näyttänyt suuremmin kiinnostuneen mistään yksityiskohdista tässä uudessa naisessa, kuin olisi jo tiennyt aivan tarpeeksi tästä. Tämä ei vaikuttanut mitenkään huolestuneen tulijan oudoista piirteistä, ei alkuunkaan. Tuskin tätä edes kiinnosti jokin sellainen, kuin epämukavalta tuntuva nainen. Mitäpä niin uskomattoman kaunis ja ylevä olento piittaisi moisesta?
Sitten tämä kääntyi kohti tyttöä, uskomattoman muutoksen kokeneena. Taas tällä oli valtavan lämmin, kaikentietävä hymy ja tämä koko olemus suorastaan säteili hyväntahtoisuutta -mutta vain tytölle. Nainen oli tälle jonkinlainen ulkopuolinen, jota ei oikeastaan kaivattu. "Meidän täytyisi jatkaa matkaa", tämä sitten vain totesi. Oli kivuliaan selvää, että sanat olivat vain tytölle, eivät muille.
|
|
|
Post by Koorisan on Sept 15, 2006 15:21:30 GMT 3
Koori irrotti taas katseensa laatasta ja nyökkäsi miehelle. "Juu", tuo vielä vastasi, ja sujautti laatan taskuunsa. Siitä olisi takuulla vielä hyötyä.
Koori ei kuitenkaan ehtunyt ottaa ainuttakaan askelta, kun tuo taas muisti kummallisen näköisen naisen. "Entäs tuo tyyppi?" Koori kysyi. "Haluan tietää mitä se täällä tekee, ja miksi ja tuleeko se mukaan." Näiden kysymysten myötä tytön mieleen palasi taas kysymys, minne he olivat menossa, mutta tuo pysyi kuitenkin vaiti.Tuskin mies vastaisi tälläkään kertaa.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Sept 15, 2006 21:04:24 GMT 3
Olento - tai oikeastaan muodonmuuttaja - ei kuunnellut erityisemmin eriskummallisen parin puheita, kun hän käveli tietä eteenpäin, yhä syvemmälle tiheään, pimeään metsään. Kiirehtimättä mutta hidastelematta hänen askeleensa laskeutuivat maaperälle ja haltiakorvat kuuntelivat ympäristöstä kuuluvia ääniä, vaaran ja kaiken muunkin ääniä, varautuen kokoajan, hellittämättä, mahdolliseen hyökkäykseen.
Luonnonvalkoiset pussihousut kahisivat pehmeästi naisen jalkoja vasten, matkien tuulen ja puiden kahinaa ja lehtien havinaa. Kevyt sapeli heilui lievästi tavallista hiljaisempien askelien tahdissa, tasapainottaen olennon kulkua, tuoden hänelle vielä yhden rahtusen itsevarmuutta lisää, vaikka hän uskotteli itsevarmuutta hänellä olevan jo aivan tarpeeksi.
Vaaleanvihreät hiukset liikahtelivat tuulessa auringon jatkaessa tasaista taivaltaan taivaankannen alla.
|
|
|
Post by submarine on Sept 15, 2006 21:23:45 GMT 3
Mies ei antanut naiselle toista vilkaisua, ilmeisesti päätettyään antaa tytön tiedustella, mitä ikinä haluaisikaan. "Kysy, mikäli haluat", tämä totesi seisoessaan yhä paikoillaan. Ilmeisesti se, että nainen oli hetki hetkeltä kulkemassa eteenpäin, ei haitannut tätä.
Samaan aikaan nainen saattoi yhtäkkiä kuulla päässään äänen, kuin puhetta. Oli aivan varmaa, että se kuitenkin kuului vain tämän mielessä, sillä viesti oli ainoastaan hänelle. Odota. Minulla on sinulle varsin kannattava tarjous. Älä yritä etsiä minua katseellasi, vaan hankkiudu noiden kahden mukaan. Lupaan sinulle, että vaivasi korvataan ruhtinaallisesti, suorastaan avokätisesti. Kerron lisää, kun olet heidän mukanaan. Enempää tämä ääni ei kertonut, eikä sille vaikuttanut olevan mitään oikeaa lähdettä. "Puhuja" saattoi kaiketi yhtä hyvin olla aivan lähellä, tai sitten jossain kauempana.
Mutta tosiaan, tämän viestin saattoi vain muodonmuuttaja-nainen kuulla. Tytölle tai miehelle se oli pelkkää hiljaisuutta.
|
|
|
Post by Koorisan on Sept 18, 2006 15:58:42 GMT 3
Koori kohautti hartioitaan. Ei hän ollut erityisempää vatausta odottanutkaan, etenkään, kun yli vuorokauden hän oli jo kulekenut tuon miehen kanssa eikä tuntunut vieläkään saavan kunnon vastausta yhteenkään kysymykseensä. "En minä viitsi...Ventovieras tuo kuitenkin on..." tyttö mutisi ja sai joaalin ihmekonstilla itsensä näyttämään hivenen ujolta. Jostain kumman syystä teki kovasti mieli tehdä vaikutus tuohon mieheen, ja Koori uskoi ujon ja herkän tyypin vetoavan suurimpaan osaan miehistä parhaiten. Miten tahansa, ele´oli tahaton.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Sept 19, 2006 18:20:37 GMT 3
Tekemättä mitään tavallisuudesta poikkeavaa elettä muodonmuuttaja jatkoi matkaansa vielä muutaman askeleen verran kuultuaan viestin, ajatukset kuumeisesti puolelta toiselle sinkoillen. Mutta ilmekään ei värähtänyt vaaleanruskeilla kasvoilla kun olento kääntyi ympäri ja asetti lopulta naamalleen kohteliaan, ei-tylyn hymyn.
"Tiedän, ettei tapaaminen ollut mitenkään sydämmellinen tai parhaimmassa mahdollisessa paikassa, mutta voinko liittyä seuraanne ainakin siksi aikaa, että tämä metsä loppuu?"
|
|