|
Post by spyrre on Feb 11, 2008 19:03:12 GMT 3
*Zinochana oli jo nähnyt liikaa osatakseen yllättyä tytön loikatessa vain muutaman askelen vauhdin turvin laavan ylitse ovelle, eikä näin ollen kommentoinut asiaa mitä nyt teki mielessään jälleen uuden muistiinpanon kummallisesta tytöstä ja tämän yli-inhimillisistä kyvyistä. Hän odotti sen aikaa että Kay oli jo päässyt ongelmitta perille ja lensi sitten perässä astuen sitten uudemman kerran tuohon käytäviä joka suuntaan levittelevään huoneeseen. Ohimennen hän äkkäsi pölyiseen lattiaan aiempien vierailijoiden jättämien kengänjälkien päälle painuneen myös useita suuria käpälänjälkiä (joiden aiheuttajaa ei kyllä tarvitsisi kaukaa hakea) mutta antoi sitten asian olla. Lienikö tuolla paljoakaan merkitystä, jos Kay tai joku muu ne laittaisi merkille, niin laittakoon. Eihän hän mitenkään salassa varsinaisesti liikkunut, vaikkei ollutkaan alleviivannut oikeaa rotuaan seuralaiselleen... ei sen puoleen, ei niin ollut tehnyt tyttökään, mikä tämä nyt ikinä olikaan. Nainen vilkaisi ruumiita tutkimaan pysähtynyttä Kayta, ja asteli sitten lähemmäs tutkimaan käytäviä.*
"Onko sinulla aavistustakaan keitä ne ovat?" *Hän kysäisi viitaten toiseen, vielä nimettömänä pysyneeseen seikkailijaporukkaan silmäillen taas yhtä kulkukelvottomaksi romautettua käytävää.* "Miksihän ne tuhoavat käytävät jäljessään? Pelkäävätkö ne että niitä seurattaisiin?" *Kummallista käytöstä tällaisessa paikassa, jossa kukaan ei ollut ilmeisesti käynytkään satoihin vuosiin... elleivät nämä nimenomaan tienneet, että joku muukin taho olisi havittelemassa samaa asiaa kuin hekin. Hmm. Lohikäärme katseli pohdiskellen käytäviä astellen hitaasti edestakaisin, tutkiskellen jälkiä lattiassa löytääkseen käytävän, jonne ei vielä yksiäkään jälkiä johtanut.* "...koska edellinen joukkio ei selvästikään tullut samaa kautta kuin me ja poistui tuosta suljetusta, joku näistä johtaa vain takaisin tunneliin, jonka nuo tuhosivat ensitöikseen. Sen tunnelin, josta ne saapuivat tänne, voimme siis jättää samantien pois laskuista." *Hän nuuhki hetken ilmaa, kääntäen sitten katseensa käytävään, josta tunsi viileän tuulenvireen ja rypisti hiukan kulmiaan.* "Kummallista, jos en tietäisi että olemme syvällä maan alla, olisin voinut olettaa että tästä pääsisi ulos. En ainakaan näe jälkiä tuohon suuntaan, voisimme varmaankin samantien tarkastaa sen." *Lohikäärme totesi, astuen sitten varovasti peremmälle.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 11, 2008 20:20:20 GMT 3
((Spyrre, edempänä olevat eivät tuhoa käytäviä - ovet ovat vain suljettuja. Olisi pitänyt olla tarkempi omalta kohdalta, niin ei olis tullut sekaannusta.))
"...Tuo on aika ilmiselvää", Kay kommentoi ilmeettömänä toisen mainintaan maanalla olemisesta, ja jätti kysymyksen siitä tunsiko tuo kuolleita huomioimatta. Eipä tuo kuitenkaan muuta enää puheleskellut, vaan käveli vain rauhallisesti omaa tahtiaan käytävään, paljoa katselematta Zinon suuntaan. Kyseessä ei ollut mikään ylpeys, vaan ihan puhdas välinpitämättömyys. Nuori nainen näytti menevän koko ajan vain enemmän ja enemmän sulkeutuneeksi. Se oli oikeastaan aika hermostuttavaa kuinka aiemmin niin puhelias, ja iloinen nuori tyttönen oli muuttunut hiljaiseksi ja hyvin, hyvin vakavaksi naiseksi.
Kun kaksikon molemmat jäsenet olivat astuneet käytävään, jokin jysähti välittömästi heidän takanaan. Seinän sisästä oli molemmilta puolilta käytävää tullut puoliska ovea, jotka yhdessä estivät kaksikkoa palaamasta taaksepäin. Näin oli käynyt jo laava-käytävää ennen olleessa pimeässä käytävässä, mutta vasta kun suuri kivinen olento oli ilmaantunut maisemiin. Ymmärrettävästi silloin ei vältämättä yhtä pientä kolahdusta kuule muun metelin keskeltä. Kay ei viitsinyt edes kommentoida tapahtumaa, vilkaisi vain tuketta ja jatkoi matkaa.
Mitä pitemmälle käytävää pitkin nuo kulkivat, sitä kylmemmäksi ilma muuttui. Vieno tuulenvire pysyi samana, mutta ilma jota se toi mukanaan alkoi olla aika hirvittävän kylmää. Kauaa ei kestänyt ennen kuin koko käytävä oli täysin jään peitossa, hirvittävän kylmyyden jäytäessä kaksikkoa. Siellä täällä oli hyvin, hyvin vanhoja ruumiita, jotka kaikki olivat jäätyneet maahan. Vaikka kylmyys ei näyttänytkään Kayta haittaavan vaikka tämän vaatetus oli vähemmän optimaalinen keliin verrattuna, niin tuo näytti kuitenkin tietävän kuinka jäätävää tuolla oli. Kuolleita Kay katsoi pienellä myötätunnolla, ilmiselvästikään ihan kaikki tunteet eivät olleet kadonneet surun alle. Ruumiiden ikää oli vaikea arvioida, mutta vanhoja ne olivat. Monet olivat jäätyneet sikiö-asentoon, epäilemättä kuolleet olivat yrittäneet suojautua kylmältä sillä tavoin, tuloksetta. "Onko sinulla kylmä?" Kay yhtäkkiä kysyi pienenpieni huoli äänessään Zinolta, pysähtyen samalla paikoilleen ja kääntyen katsomaan tätä. Iiriksettömät purppuraiset silmät katsoivat toista sangen tarkkaan.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 11, 2008 22:20:32 GMT 3
((Äh, minun mokani, taas. <__<; Sain jostain päähäni että se porukka olisi sulkenut niitä luolia tarkoituksella... Pahoittelut.))
*Lohikäärme asteli siis edeltä valitsemaansa käytävään, vilkaisten vain kerran olkansa ylitse että toinen seuraisi, ja keskittyi sitten tarkastelemaan jalansijojaan tai mahdollisesti epäilyttävää ilmapiiriä ansojen, teknisten taikka maagisten, varalta. Ne useat matkan varrelta jo löytyneet ruumiit kielivät ympäristön olevan suunnattoman vaarallinen vaikka he kaksi eivät vielä olleet onnekseen kovin suuria ongelmia kokeneet (no hyvä on, se äskeinen golem oli ollut melko ikävä) mutta tämä sai Zinochanan kuitenkin teroittamaan aistejaan entistä enemmän. Hän jätti myöskin näennäisesti huomiotta Kayn piikittelyt sekä sen, että tyttö jälleen kerran jätti vastaamatta esitettyyn kysymykseen, kulkien itsekin vaiti eteenpäin, vain askelet kivellä kuuluville kantautuen. Kieltämättä nainen kyllä laittoi merkille toisen käytöksen jyrkän muuttumisen sen äskeisen golem-välikohtauksen jälkeen vaikkei sitä oikeastaan ilmi tuonutkaan. Tyttö oli luultavasti järkyttynyt todella pahasti sen tapahtuman seurauksena jonka avulla tämä oli voittanut kivihirviön, Zinochana arveli jonkin verran huolissaan, mutta kuitenkaan oikeastaan syyllisyyttä asiasta tuntematta, vaikka joku olisi näin tällaista reaktiota odottaa. Vaikka kuulostikin välinpitämättömältä, lohikäärme ei tulkinnut olevansa syypää tähän tapaukseen, hän ei ollut se joka tytön oli tänne raahannut eikä olennon hyökkäyskään ollut ollut hänen vikansa… joten, tapahtunut oli vain tapahtunut. Olisi kuitenkin hyvin ikävää jos Kay olisi saanut tästä jonkinlaisia pysyviä vammoja… ei niinkään fyysisiä, vaan henkisiä. Tämä olisi olennon mielestä suuri sääli, mutta hän ei oikeastaan tiennyt mitä olisi voinut tehdä asialle. Turhauttavaa.
Matkan edetessä käytävää pitkin suhteellisen rauhassa, edes ansoja ei näkynyt olevan, mitä nyt ovi heidän takanaan jysähti umpeen saaden Zinochanan vilkaisemaan kerran olkapäänsä ylitse ja miettimään miten he mahtaisivat päästä takaisin ulos kun olisivat kyllästyneet remuamaan näissä rapistuneissa käytävissä. Huomio tosin sai kääntyä nopeasti muualle ilman käydessä viiltävän kylmäksi. Lohikäärme oli kyllä huomannut viileän ilmepiirin jo sisälle astuessaan, mutta ei ollut osannut odottaa aivan näin suurta lämpötilan laskua… vaikka toisaalta, ehkä se ei ollutkaan mitään aivan odottamatonta äskeisen laavahuoneen jälkeen. Ametistinen ei ollut pitänyt edellisestäkään huoneesta, eikä voinut olla tuntematta oloaan aavistuksen tukalassa täälläkin vaikka olikin tottunut viileähköön ilmastoon vuoristossa asuessaan… tosin, jos ilma meni hänen asuinsijoillaan hän useimmiten pysyisi mieluiten sisätiloissa kunnes sää lämpenisi, tai lentäisi muualle joksikin aikaa. Täällä sitä mahdollisuutta ei tähän hätään ollut, piti vain kulkea jäisen käytävän poikki mahdollisimman nopeasti ja toivoa, että täällä ei olisi mitään aivan niin ikävää kuin golemeita. Vaikka se olisikin aivan mahdollista, ellei jopa todennäköistä.
Täälläkin jäänpeittämää tunnelia näkyivät koristavan lukuisat ihmisruumiit. Ne makasivat paikallaan kovan kimaltelevan kuoren alle säilöytyneinä, eikä niistä ollut kovinkaan helppoa päätellä kuinka kauan ne olivat siellä olleet… pidempään kuin ollakseen edellä kulkeneesta seikkailijaryhmästä, kuitenkin. Nainen nopeutti hiukan askeleitaan jää askelten alla narskuen eikä voinut olla mutisematta ilmoille muutamaa kirousta siitä kuinka ikävältä tämä tuntui jalkojen alla. Onneksi siihen turtui nopeasti, ei Zinochana aivan mikään kylmänarka ollut… jonkin verran enemmän kuin Kay, ilmeisesti, kuitenkin. Tämä kun ei näkynyt hätkähtävänkään, oli ympäristönmuutos kuinka raju hyvänsä. Äkkiä jo jonkin aikaa vallinneen hiljaisuuden rikkoi kysymys, saaden naisen jopa hätkähtämään hiukan yllätyksestä. Hän käänsi katseensa Kayhin, räpäyttäen muutaman kerran silmiään.* ”Ei minulla hätää ole. Pärjään kyllä.” *Vastattiin sitten, pienen olkapäiden kohautuksen keralla.* ”Kunhan emme vain viivy täällä liian kauan… Parasta pitää kiirettä, mutta varo askeleitasi. En olisi yllättynyt vaikka tämäkin paikka olisi ansoitettu.”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 12, 2008 17:56:29 GMT 3
"Selvä", Kay vastasi, ja kääntyi jatkamaan matkaa. Oli vaikea tietää ottiko tuo kuuleviin korviinsa huomautusta ansoista, mutta eipä sillä näyttänyt olevan väliäkään. Ansoja ei varsinaisesti tullut vastaan, vaikka kylmyys olikin hirvittävä vastustaja. Ilmeisesti tämän esteen päällimmäinen tarkoitus oli tappaa uhrinsa kylmyyteen, jos suinkin mahdollista. Ainakin Kay päätteli näin hiljaa mielessään, mutta ei viitsinyt kertoa epäilyjään toiselle. Voisihan hän olla kait väärässäkin, eikä hän uskonut että matka olisi pelkkää käytävää alusta loppuun. Muistot golemin laava-kammiosta kummittelivat yhä hyvin tuoreina mielessä...
Ajatuksissaan eteenpäin astellut Kay ei huomannut kovin nopeasti, että kaksikko oli päässyt käytävästä isompaan tilaan vaan kerkesi astella parikin askelta suuressa huoneessa ennen kuin tajusi paikan vaihtuneen. Avara tila näytti olevan ehkä joskus ollut jonkinlainen juhlasali, päätellen katosta roikkuvista massiivisista jäisistä kyntteliköistä, ja paikan yleisestä juhlavuudesta. Komeat, joskin jäiset pilarit kannattelivat kattoa ylhäällä, jään alta näkyi heikosti loistavasti kudottu kaunis matto, nämä kaikki viittasivat samaan johtopäätökseen. Massiivisessa juhlasalissa oli myös joitakin myöhemmin ilmestyneitä asioita, mukaan lukien valtava kristalli joka oli kiinni katossa, ja hehkui kalpeaa valoa koko alueelle, sekä useat sinisestä jäästä koostuvat kristallimaiset muodostelmat, joiden läpi ei oikein kunnolla nähnyt. Osan sisässä kuitenkin näytti olevan jotakin. Salin keskeltä nousivat portaat ylös jonkinlaiselle ylätasanteelle, josta joskus oli varmaan päässyt palatsin muihin osiin. Nyt ne harvat ovet jotka sijaitsivat ylhäällä olivat jäätyneet umpeen, tai muuten vain tukossa syystä tai toisesta, ainoa kiinnostava asia tuolla oli yksinäinen jäätymätön patsas joka näytti pitelevän jotakin käsissään. Oikea uloskäynti näytti olevan juhlasalin ensimmäisessä kerroksessa, mutta toisessa päässä kuin missä Kay ja Zinochana olivat. Uloskäynti näytti olevan suljettu ovella, mutta sitä oli vaikea sanoa näin kaukaa. Kaksikon tiellä uloskäynnin luokse ei näyttänyt olevan mitään erityisempiä esteitä omituisten jää-muodostelmien lisäksi, mutta tuskinpa kumpikaan naisista luuli että tämä voisi olla näin 'helppoa'. Muinaiset jäätyneet ruumiit eri paikoissa salia vihjasivat myös tähän suuntaan, sekä se että kylmyys oli nyt saavuttanut huippunsa. Kaykin näytti jo kärsivän kylmyydestä (vaikka paranikin välittömästi jokaisesta paleltumasta kuin ne ilmaantuivat), eikä ihme, pakkanen oli jo niin korkealla että ilman kunnollista varustautumista tuolta tuskin olisi yksikään ihminen selvinnyt hengissä.
Kay katseli salin sangen majesteettista näkyä lievästi epäluuloisena, ja päätti ilmaista epäilyksensä toisellekin. "Tässä on jotain mätää", Kay sanoi, ja katsahti toiseen. "Tuo patsas näyttää epäilyttävältä, niin kuin oikeastaan kaikki muukin", tuo vielä tarkensi.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2008 21:26:16 GMT 3
*Kaksikko vaikeni jälleen matkan jatkuessa eteenpäin tuota käytävää. Kylmyys tuntui käyvän aina vain kovemmaksi ja kovemmaksi pakottaen Zinochanan käyttämään jonkin verran voimiaan ja keskittymistään nostaakseen kehonsa lämpötilaa estääkseen suuremman kohmettumisen. Kovinkaan paljoa hän ei kuitenkaan uskaltanut uhrata tämän eteen, ainoastaan sen verran kuin aivan pakollista oli, koska jos hän joutuisi pudottamaan loitsun yltään täällä ollessaan jonkin uhan vuoksi, saattaisi äkillisen pakkasen shokki olla vahingollisempi kuin tasaisesti nouseva kylmyys itsessään. Kaylla ei hätää näkynyt olevan, joten lohikäärme ei edes kysynyt olisiko tämä mahdollisesti tarvinnut apua. Ei tyttö ollut sitä tähänkään mennessä tarvinnut, nainen oli mukana lähinnä jonkinlaisena sivustaseuraajana… joka tosin sopi hänelle aivan mainiosti.
Pian kulkuväylä päättyi ja eteen avautui tuo aikoinaan varmasti upea, mutta nyt jään peittämä sali. Ametistinen seisahtui varuillaan ovensuuhun, antaen katseensa kiertää laajemman tilan sekä sitä täyttävät jäiset muodostumat. Ruumiita näkyi lattialla useita, ja Zinochana vilkaisi näitä aavistuksen yllättyneenä että ihminen oli selvinnyt tällaisissa olosuhteissa näinkin pitkälle eikä tuupertunut matkanvarrella jonnekin käytävälle. Hänellä itselläänkin alkoi olla jo hiljakseen tukalat oltavat, ja yllättäen ilmeisesti jopa jo Kayllakin… vaikka tämän saamat vammat kyllä paranivat yhtä nopeasti kuin syntyivät. Mutta ilmeisesti tälläkin oli jonkinasteiset rajansa jossakin. Täältä pitäisi päästä ulos mahdollisimman pian… mutta vaikka huone vaikutti rauhalliselta, siinä oli jotakin vialla. Olento tunsi suomujensa hiljakseen pörhistyvän ja yskähti hiukan hengittäessään kuumia höyrypilviä keuhkoissa viiltävään ilmaan.*
”Mistä vetoa että nekin heräävät eloon vielä?” *Lohikäärme vastasi jonkin verran tuskastuneella äänensävyllä tytön kommenttiin, jakaen tämän pahat aavistukset. Hän laittoi merkille katossa riippuvan kristallin, eri ulospääsyreitit joista ilmeisesti potentiaalisin olisi tuo huoneen toisella puolella oleva kookkaampi uksi, sekä kummallisen patsaan. Jäämuodostelmissakin tuntui olevan jotakin epäilyttävää, aivan kuin niiden sisällä olisi ollut jotakin, naaras ei vain saanut tarkasti selville mitä. Kylmyys turrutti jopa viileämpään ilmaan tottuneita aistejakin sen verran että hän ei pystynyt hahmottamaan ympäristöä aivan niin tarkkaan kuin normaalioloissa olisi.* ”Mitä teemme? Saatamme laukaista jonkin ansan jos vain saapastelemme sisälle.” *Kysyttiin hetken tarkastelun jälkeen, katseen tarkentuessa lopulta oveen ja sitten ikävästi matkan varrella olevaan epäilyttävään patsaaseen. Mikä olisi turvallisin etenemistapa? Hän voisi tietysti yrittää lentää, mutta olento epäili ettei se välttämättä estäisi mitään jos kyseessä olisi jotakin vaarallisempaa kuin vain yksinkertainen lattiaan asetettu ansakytkin.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 12, 2008 21:52:27 GMT 3
"Ovi tuskin on avattavissa ilman jonkinlaista avainta, tämä paikka on juuri sellainen. Arvatenkin patsaalle on se, ja sen ottaminen käynnistää jonkinlaisen ansan", Kay mietti ääneen vastaukseksi, ja lähti sen kummempia puhelematta kohti portaita. Tuo joutui jo hieman lämmittämään itseään liikkumalla, sillä se että voi parantua ei tarkoita sitä että on kyvytön tuntemaan tuskaa. Lohikäärme ei voisi aavistaakaan miten helvetilliset kivut Kaylla tosiasiassa oli parhaillaan, sillä sitä ei tuosta ulospäin näkynyt ollenkaan. Hengitys oli kyllä jonkin verran raskaampaa kuin ennen, ja kasvoilla oli hyvin keskittynyt ilme. Suru oli hetkeksi väistynyt kasvoilta, mutta tuskinpa kovin kauaksi aikaa.
Nuori nainen keskittyi sen verta paljon itsensä edes joten kuten lämpimänä pitämiseen, että tuo ei pystynyt keskittämään itsensä pitämiseen tasapainossa kovin hyvin. Liukas jää aiheutti hankaluuksia, ja petolliset portaat vielä enemmän, vaikka siellä olikin kaide. Kay eteni hyvin hitaasti, askelma tai pari kerrallaan. Vaikka vanhempi naisista olisi yrittänyt mennä tuon ohi lentämällä tai jotenkin muuten, Kay jatkaisi etenemistään. Tietty jääräpäisyys oli näköjään säilynyt persoonallisuuden muutoksesta, tosin siinä missä se oli aiemmin ollut hieman huvittavaa, nyt se oli pikemminkin traagista. Jäiset portaat ja hirvittävä kylmyys alkoivat selkeästi haitata tuota, vaikkei tuo sitä olisi myöntänytkään ihan helpolla.
Tavalla tai toisella, Kay oli lopulta päässyt patsaan luokse ja katsoi sitä nyt hyvin, hyvin epäluuloisena. Patsas esitti jonkinlaista maagia, ja sen toisessa kädessä oli sula ja irtonainen punainen kivi. Se oli hieman lämmin kosketukselle. Kylmän takia sinivalkoinen Kay tökki palloa hieman, ja kurkki alaspäin jäämuodostelmien suuntaan. Ainakaan pelkkä kosketus ei laukaissut ansoja, mutta ei nainen siihen silti luottanut. "T-tuo piru pitäisi varmaan o-ottaa t-tuosta", Kay sanoi hytisten kylmästä, ja vilkuillen epäluuloisesti hieman kaikkialle.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 13, 2008 22:53:51 GMT 3
*Lohikäärme hymähti myöntävästi Kayn mainitessa avaimen, ja loi myös pitkän silmäyksen epäilyttävään ylätasanteen tasolle kohoavaan patsaaseen. Sen sijaan että kuitenkaan olisi seurannut perästä ylös portaita nainen kohosikin ilmaan ja liisi varovasti aistit tarkkoina huoneen poikki tuolle suljetulle ovelle pysähtyen sitten tutkimaan tätä. Ei, se ei tosiaan tainnut aueta ilman jonkinlaista mekanismia, hän totesi mielessään silmäillessään tätä, kohottaen sitten katseensa ylös patsaaseen huomatessaan Kayn kiipeävän sitä kohti. Jotain ei nyt ollut kohdallaan… Tyttö ei sanonut mitään asiasta, mutta tämä liikkui kömpelömmin ja Zinochana oli myöskin aistivinaan jotakin kummallista tämän suunnalta. Olento perääntyi kauemmas ovesta ja liisi sitten ylös tasanteelle missä Kay jo seisoi tutkimassa patsasta ja laskeutui varovasti varmistuttuaan ensiksi että jäätynyt lattia kestäisi hänen painonsa. Tytön mainitessa kivestä vapisevalla äänellä hän silmäsi tätä siirtyen sitten muutaman askelen verran lähemmäs kurottaen kaulaansa nähdäkseen paremmin tämän löydetyn esineen. Ikävästi vaikutti nimenomaan juuri siltä, että asia saattaisi olla nimenomaan niin kuin tyttö epäili, ja kiven poistaminen aiheuttaisi jotakin ikävää… mutta mahtaisiko heillä olla vaihtoehtoja?*
”Jos tietäisimme millainen mekanismi siinä on, voisimme yrittää hämätä sitä jotenkin” *Zinochana totesi kurottautuen lähemmäs aistit tarkkana. Mahtaisiko kyseessä olla jokin tekninen kikka vaiko maaginen? Tuskin sentään mitään niin yksinkertaista kuin painotunnistin, siinähän tapauksessa kiven voisi vain varovasti yrittää korvata likimain samanpainoisella jäänpalasella… Vaivihkaa lohikäärme levitti aavistuksen siipeään tytön suuntaan vaikkei tämä sitä nähdä voinutkaan, laajentaakseen lämmittävän loitsun hiukan tuonkin suuntaan ainakin joksikin aikaa. Ehkä moisesta olisi jotain apua tai ehkä ei, mutta ei sen haittaa ainakaan luulisi tekevän.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 14, 2008 17:34:55 GMT 3
((Oijoi.))
Ovi (tai oikeastaan kaksoisovi) jonka luona Zinochana oli käynyt oli hyvin vankan näköinen, ja lähes täysin jäässä. Oven toiseen puoliskoon oli kuvattu pirun kallo, ja toiseen jonkinlainen pyhä olento, vaikea sanoa mitään sen tarkempaa kummastakaan jään takia. Näiden lisäksi ovien välissä oli isohko kolo, joka sattui olemaan patsaan käsissä olevan kuulan kokoinen.
Kay katsoi patsasta hyvin ärtyneenä, kierrellen sitä mietteliäänä. Tuo pari kertaa potkaisi patsasta, ja havaitsi sen olevan irtonainen lattiasta, ja mikä tärkeintä, sen liikutus ei laukaissut ansaa, mikä se sitten olikaan. Kay kehitti mielessään suunnitelman, joka olisi kait periaatteessa voinut onnistuakin, jos hän olisi tiennyt kaiken mitä oli meneillään. Nuori nainen kumartui patsaan ala-osan kohdalle, ja otti siitä kiinni molemmilta puolilta, sekä varmistaen että ote oli tukeva. Kun tuo oli tyytyväinen, tuo pinnisti ja alkoi nostamaan. Kylmissään oleva Kay onnistui nostamaan patsasta jonka täytyi painaa satoja kiloja, vaikkei niin suuri ollutkaan. Ansa ei lauennut. Valitettavasti suunnitelmaan tuli mutka, kun kantamiseen täysin keskittynyt Kay törmäsi johonkin takanaan olevaan näkymättömään esteeseen, jolloin ote lipsahti. Lohikäärmeen hyväntahtoinen ele oli kuin olikin aiheuttanut haittaa, vaikka tämä lopputulos olisi tapahtunut luultavasti ennemmin tai myöhemmin muutenkin. Patsas kaatui lattialle, ja punainen kivi lensi alas portaita. Hiljainen kopsahtelu vain kuului, kun kivi vieri alaspäin. Jokainen isku portaisiin sai kiven hohtamaan yhä voimakkaammin, ja jäiset kristalli-muodostelmat alkoivat rasahdella pahaenteisesti.
"Helvetti!" Kay huudahti, ja lähti juoksemaan portaita alas, napaten matkalla punaisen kiven kainaloonsa. "Mihin helvettiin minä törmäsin..." tuo mutisi itsekseen loikkiessaan alaspäin huomattavasti vähemmillä ongelmilla kuin aiemmin. Adrenaliininpurkaus, ja lohikäärmeen lämpö-loitsu olivat auttaneet tuota melkoisen paljon, ja sen kyllä huomasi. Nopeus oli uskomaton. Lohikäärmeellä ei olisi ollut paljoa toivoa pysyä tuon kintereillä, ellei Kayta olisi pysäyttänyt erään kristallimuodostelman räjähtäminen pirstaleiksi. Joitakin pirstaleita osui nuoreen naiseen, saaden tuon pudottamaan kiven joka lensi kauas tuon luota, lähelle vasemmanpuoleista seinää, ja ainoan vielä rasahtelemattoman kristallimuodostelman lähelle. Jään alta oli paljastunut suuri valkean riimupeitteisen haarniskan peittämä hahmo. Kypärän silmäaukoista hohti kaksi sinistä valoa, jotka käänsivät kylmän katseensa kohti jääpalasten lävistämää Kayta, samalla kun otti selkä-huotrastaan valtavan sinisen kahden käden miekkansa. "Kaikki jotka astuvat tähän palatsiin kuolevat. Näin me kirotut vannomme", hyinen hahmo puhui, ja lähti kävelemään kohti maassa makaavaa ja vertavuotavaa Kayta. Kylmyys oli taas saanut ainakin hetkeksi vallan, eikä tuo onnistunut nousemaan ylös - tuo oli suorastaan jäätynyt kiinni maahan verestään.
Samanlaisia haarniskoituja hahmoja purkautui ulos kaikista kristallimuodostelmista - yhtä lukuun ottamatta. Tämä oli se vasemmanpuoleisessa seinässä kiinnioleva muita isompi kristallimuodostelma, jonka lähellä punainen kuula oli. Jokainen kulki kohti lähintä elävää olentoa, ja jokainen oli raskaasti aseistettu.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 22, 2008 23:55:34 GMT 3
*Vaikka hetken siltä näyttikin, kaksikko ei kuitenkaan tainnut päästä poistumaan jäisestä ympäristöstä ilman sen suurempaa häslinkiä. Zinochana pyrki tarkastelemaan patsasta sekä sen mekanismeja, silmäten Kayta ohimennen närkästyneenä tämän päättäessä alkaa potkia patsasta, ennen kuin äkkäsi likimain saman seikan kuin tyttökin. Patsas oli irtonainen, eikä sen koskeminen ilmeisesti saanut vielä mitään aikaiseksi. Lohikäärme taisi muutenkin olla hiukan jälkijunassa seuralaisensa suhteen, joka tuntui jälleen kerran toimivan hyvin nopeasti ja impulsiivisesti tavalla, jota Zinochana itse tuskin olisi ensitöikseen mennyt yrittämään. Hitto, hän oli kyllä tiennyt, että Kay oli vahva, mutta kantaa nyt koko patsas alas liukkaita portaita? Kuka pahus nyt menisi sellaista yrittämään kun hetken aikaa uhraamalla olisi varmasti keksitty helpompikin keino? Nainen ei oikeastaan ehtinyt sen kummemmin edes reagoida kun tyttö otti ja tempaisi varoittamatta veistoksen lattialta ja alkoi hortoilla taaksepäin se sylissään… ja törmäsi päin yllättyneen lohikäärmeen näkymätöntä siipeä. Olento älähti ja joutui hypähtämään taaksepäin pois kaatuvan, raskaan sisustuselementin tieltä, ehtien kuitenkin onneksi juuri kiskaisemaan lentimensä ja loputkin raajansa alta ennen kuin ne musertuivat kiven alle.*
”Mitä hittoa sinä oikein luulet—” *hän henkäisi pelästyneenä perääntyen patsaan painon alle murentuneista lattialaatoista, katseen napatessa sitten ilman halki kiitävän punaisen kiven joka kolahteli jo uhkaavasti alas portaita. Voi hel… tuosta ei kyllä hyvä seuraisi, lohikäärmeen mielessä käväisi ajatus Kayn kuitenkin jo syöksyessä tavoittamaan kiveä. Onneksi tämä oli jälleen huimaavan nopea jaloistaan eikä murikka ehtinyt ominpäin kauaskaan ennen kuin tyttö sieppasi sen käsiinsä. Ikävä kyllä vahinko oli tainnut jo tapahtua esineen irrottua katastrofaalisesti paikoiltaan. Zinochana ei tosiaan olisi millään pysynyt toisen vauhdissa, mutta selvittyään pahimmasta järkytyksestä hyppäsi kyllä tasanteen reunan ylitse liitääkseen alas portaita… kerrankin tämä vähempi nopeus taisi osoittautua hänelle onnenpotkuksi. Lohikäärme ei ollut vielä saavuttanut alas juossutta Kayta kun jääkristallit äkkiä alkoivat räsähdellä auki, singoten ympäriinsä noita teräviä särmiä. Olento huudahti ja kaarsi nopeasti refleksinomaisesti sivumpaan väistäen täpärästi kohti lentävän jäänsirpaleen nähdäkseen sitten järkytyksekseen tytön makaavan verissään maassa näiden sirpaleiden lävistämänä, eikä jään sisältä paljastunut aseistautunut haarniska kavereineen ollut alkuunkaan rohkaiseva näky. Voi ei, mitä hittoa hän nyt tekisi?! Kay ei näyttänyt olevan pääsemässä vielä ylös, vaan tarvitsisi ilmeisesti enemmän aikaa parantuakseen jälleen toiminta-kuntoon… Sitä aikaa ei vain näillä näkymin ollut tarjolla, ei edes sen vertaa että olisi pystynyt ajattelemaan tarkemmin parasta toiminta-tapaa. Näin ollen Zinochana taisi olla pakotettu toimimaan paljon impulsiivisemmin kuin hän normaalisti tekisi. Ja edellisestä kokemuksesta viisastuneena hän ei edes harkinnut yrittävänsä puhua tietään ulos, tuskin se onnistuisi näiden uhkaavien haarniskoidenkaan kanssa yhtään sen paremmin kuin goleminkaan kanssa.
Ametistinen murahti ilmoille kirouksen ja kaarsi sitten sen enempää viivyttelemättä kohti Kayta muidenkin jäämuodostelmien räsähdellessä ympärillään. Hän pudottautui maahan toisen vierelle, keskittyen sitten ja vapauttaen äkkiä itsestään kineettisen paineaallon niin suurella voimalla kuin näin nopeasti pystyi iskeäkseen haarniskat nurin tai kauemmas. Tämä voisi toimiessaan viivästyttää niitä jonkin verran, ehkä Kaykin ehtisi jo jaloilleen... ja olihan tämä nyt melkeinpä offensiivisin asia johon Zinochana oli vielä alentunut. Vahva veren haju sai hänet silmäämään alaspäin nähdäkseen missä kunnossa tyttö oli ja oivaltamaan tämän jäätyneen varsin ikävällä tavalla alustaansa. Nyt oli kiire… hänen täytyisi pitää silmällä haarniskoitakin siltä varalta että ne pääsisivät liian lähelle tai olisivat muuten uuden iskun tarpeessa, mutta Kay oli tärkeintä tähän hätään saada jaloilleen mahdollisimman nopeasti. Se punainen kivikin jota luultavasti tarvittiin oven avaamiseen oli lentänyt kauemmas jonnekin seinän vierelle, mutta sekin sai nyt tähän hätään odottaa.*
”Malta hetki, yritän sulattaa sinut irti” *nainen sanoi Kaylle katse kuitenkin haarniskoita vahtien, alkaen samaan aikaan kuitenkin lämmittää lähiympäristöä uudestaan mahdollisimman nopeasti. Temppuhan saattaisi oikeastaan olla hyödyllinenkin näissä olosuhteissa, jos hän saisi lattian sulamaan ei hänen tarvitsisi muuta kuin keskeyttää loitsu ja hyökkääjät toivottavasti jäätyisivät niille jalansijoilleen.*
|
|
|
Post by CutKiire on Feb 24, 2008 11:44:43 GMT 3
Paineaalto jonka Zinochana lähetti ei ollut kovin suuri ongelma haarniskoille, jotka lähimpänä olevaa lukuunottamatta selviytyivät siitä ongelmitta, mitä nyt pari hieman näytti horjahtavan tai joutuvan astumaan askeleen pari taaemmas. Lähimpänä ollut, Kayta uhannut tosin lennähtikin vähän matkaa taaemmas, ja kaatui maahan. Ylösnousu näytti tuottavan lieviä ongelmia, raskas haarniska todennäköisesti hankaloitti haarniskojen sisällä olevia - jos siellä oli ketään. Ottaen huomioon tämän paikan, ei se kovin iso ihme olisi jos siellä ei mitään olisikaan.
Zinochanan toisella tempulla, paikan lämmityksellä oli sentään vähän paremmat tulokset. Ainakin ne estivät Kayn verta jäätymästä enempää, ja alkoivat sulattaakin sitä, antaen tälle mahdollisuuden parantua kun haavat eivät olleet verisestä jäästä tukossa. Ehkä jopa osa jäätyneestä maasta alkoi sulaa, ainakin hetkeksi. Päinvastoin kuin aiempi maaginen pimeys, tämä kylmyys ei alkanut kylmetä yhä enemmän vastapainoksi lämmölle. Jotain positiivista sentään. Oli silti kyseenalaista toimisiko suunnitelma antaa paikkojen sulaa ja päästää se sitten jäätymään uudelleen - kylmyys oli silti hirvittävä, ja maassa ei kuitenkaan kovin paksua jääkerrosta ollut.
Kovin kauaa ei kestänyt ennen kuin Kay onnistui taas nousemaan, jolloin hän välittömästi repi hänet lävistäneet jäänpalaset irti. Silmiin oli taas ilmestynyt hermostuttava purppurainen hohde, jotain alkoi tapahtua Kayn käsille. Inhottavan rutinan säestämällä, Kayn kädet näyttivät pitenevän, sormet puristuivat yhteen, ja luu alkoi paistaa esiin. Muutamassa minuutissa käsivarsien päässä oli sangen ikävän näköiset viikatteen tapaiset terät. "Hae se kirottu kuula!" Kay sihahti lyhyesti Zinochanalle, ennen kuin ryntäsi lähimmän haarniskoidun hahmon kimppuun. Yksittäinen tuollainen ei paljoa pärjännyt Kaylle, tämän repiessä raajoillaan haarniskat palasiksi hyvin nopeasti, mutta tilanne voisi muuttua jos Kayn kimppuun kävisi useampi. Haarniskojen sisällä näytti olevan ihmismäisiä jäätyneitä hahmoja.
Kylmyys ja ylivoima saattaisivat hankaloittaa Kayta, joten lohikäärmeen olisi parempi saada se ovi avattua mahdollisimman nopeasti. Muuttunut nuori nainen ei välttämättä voittaisi tätä taistelua, mikäli ovea ei avattaisi.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 29, 2008 23:43:27 GMT 3
*Paineaalto kaatoi lähimmän haarniskan ja antoi lohikäärmeelle aikaa sulattaa Kay irti lattiasta niin kuin hän oli toivonutkin. Haarniskat olivat onneksi hitaita liikkeissään, eikä kulunut kauaakaan kun tyttö oli jälleen päässyt jaloilleen ilme hurjan näköisenä. Zinochana perääntyi yllättyneenä pientä vastenmielisyyttä tuntien toisen raajojen alkaessa groteskisti rutisten muuttua jonkinlaisiksi aseiksi jotka toivat etäisesti mieleen rukoilijasirkan viikatemaiset raajat miettien levottomasti mahtaisiko tämänkertaisesta muutoksesta seurata jälkeenpäin samantyyppinen reaktio kuin edellisessäkin huoneessa. No, ainakin Kay oli nyt jaloillaan, eikä hänelle näyttänyt tuottavan suuriakaan vaikeuksia peitota päälle löntystäviä haarniskoita… ongelma oli tosin lähinnä se, että haarniskoita tuntui olevan melkoisen paljon. Jos ne onnistuisivat saartamaan heidät, he olisivat ongelmissa. Nyt ei ehtisi pohtimaan syitä ja seurauksia sen syvällisemmin, pois olisi päästävä mahdollisimman pian. Ametistinen oli kääntänyt huomionsa seinän viereen lentäneeseen kiveen jo ennen kuin Kay kehotti häntä niin tekemään, eikä oikeastaan kommentoinutkaan muuten kuin päätään nyökkäämällä tähän. Näkymättömät siivet iskivät ilmaa, ja näytti siltä että nainen kohosi jälleen lentoon kaartaen ensiksi ylemmäs pois hyökkääjien aseiden tieltä ennen kuin liisi nopeasti kohti kiiltävää punaista murikkaa. Lämpöä luova loitsu hiipui olennon arvioidessa sen alkavan verottaa voimiaan jo liikaa ja viiltävä kylmyys sai hänet hetkeksi haukkomaan henkeään iskiessään hänen kimppuunsa uudemman kerran. Onneksi olento toipui tästä nopeasti vaikka tunsikin olonsa aavistuksen kankeaksi, toimintakyvyttömäksi hän ei jäänyt. Kineettiset voimat tavoittivat jo ilmasta käsin kiveä lennättääkseen sen yläilmoihin odottaviin käsiin, Ametistisen suunnatessa sitten samantien liikkeensä kohti tuota koristeltua ovea tuon oletetun ”avaimen” saatuaan. Hän ei oikeastaan tiennyt oliko kyseessä jotakin mystisempääkin kuin vain lukkomekanismin vapauttava kivenmurikka, mutta ainakin Kay oli jo koskettanut kiveä ilman sen kummempia haittavaikutuksia… mutta sitä mitä oven avaamisesta saattaisi seurata, hän ei ollut varma. No, ei kai auttanut muu kuin kokeilla.
Vilkaistuaan vielä varmuuden vuoksi olkansa ylitse miten Kay pärjäsi lohikäärme käänsi huomionsa tuohon oveen, jos suunnitelma kiven saamikseksi oli onnistunut. Suurin osa hyökkääjistä taisi tähän hätään olla hätyyttämässä panssareita vaivattomasti silppuavaa tyttöä, mutta ei ollut alkuunkaan varmaa tai edes luultavaa jättäisivätkö nämä matalampaa profiilia pitävää lohikäärmettä kuitenkaan rauhaan. Jos niitä oli harhautunut tuon määränpäänä olevan oven tuntumaan, joutuisi Ametistinen vielä keksimään keinon niiden ohitse pääsemiseen ennen kuin voisi edes yrittää alkaa availla lukkomekanismia tuosta paha-enteisestä uksesta.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 1, 2008 17:34:13 GMT 3
Vaikka enemmistö haarniskoiduista olennoista olivat Kayn kimpussa, muutama yritti ottaa lentelevää naista kiinni, muutama jopa otti maasta jään sirpaleita ja yritti heitellä tuota. Tarkkuutta noilla heitoilla ei ollut paljoa nimeksikään, mutta ne lähtivät voimalla. Tuollaiset voisivat aiheuttaa vakaviakin vammoja jos ne osuisivat. Isompi jäämuodostelma seinässä, jonka luona punainen kuula oli ollut rasahteli hieman kuulan poistuessa paikalta Zinochanan käsiin. Ei kuitenkaan räjähtänyt auki tai mitään. Kuula oli melkoisen lämmin, ja tuntui säteilevän sitä lievästi ympärilleenkin. Ei mitään lohikäärmeen lämpöloitsun tasoa kuitenkaan, ehei. Maagisena olentona lohikäärme saattoi myös havaita, että kuula lähetti myös sangen voimakasta maagista säteilyä ympäriinsä. Ei kovin hyvä enne.
Lohikäärmeen onneksi oven lähistöllä ei ollut haarniskoita, kun olennot olivat keskittyneet jahtaamaan joko Kayta tai lohikäärmettä. Tietenkin homma pitäisi hoitaa suhteellisen vikkelästi, kun haarniskoidut hahmot eivät tupanneet pysymään paikallaan, vaan kulkivat koko ajan kohti lähintä tunkeutujaa, eli jompaakumpaa naisista. Kay oli havainnut toisen saaneen kuulan haltuunsa, ja pikkuhiljaa lähtenyt kulkemaan kohti ovea myöskin, tosin ei tuo kuitenkaan ihan suoraan mennyt ovelle - ei halunnut johdatella haarniskoita sinne. Ainakin viisi haarniskoitua hahmoa oli maassa palasina, mutta Kay oli maksanut siitä. Hän näytti hengästyneeltä, ja lukuisia haavoja oli ympärillä hänen ruumistaan. Kylmyys esti tuota melko tehokkaasti parantumasta vammoistaan kovin nopeasti, vaikkei kuitenkaan täysin.
Raivon haltuunsa ottama Kay oli saanut hieman järkeään takaisin, ja oli tajunnut tilanteen olevan melko huono hänen kannaltaan. Haarniskoituja olentoja oli yksinkertaisesti liikaa, ja hänestä tuntui että aina kun yksi kaatui, jostain tuli kaksi tilalle. Jotkut jopa jatkoivat taistelemista, vaikka hän olisi repinyt näiltä raajan irti, tai pahempaa. "Kirotut olennot", Kay mutisi lyödessään yhdeltä haarniskoidulta olennolta pään irti hermostuttavilla teräkäsillään. Hän tunsi hieman katumusta teoistaan, päätellen olentojen ruumiista ja ensimmäisen puheista, että nuo olivat jotenkin kirottuja. Ei kovin yllättävää, että ilman omaa tahtoaan muutetuksi joutunut nainen tunsi sympatiaa onnettomia olentoja kohtaan. Ja tietenkin se, että Kay inhosi tappamista - tai hän ei ainakaan itse halunnut tappaa. Hän usein katsoi sormiensa välistä mitä muut tekivät - tai yritti olla tiedostamatta muiden tekosia.
Kunhan Zino pääsisi ovelle, ja tunkisi kivisen kuulan aukkoon, ovi aukeaisi toiseen jäätyneeseen käytävään, joka näytti kohtuullisen pitkältä. Käytävä oli samalla tavalla pramea kuin edellinen huonekin oli ollut, ja melkoisen tilava. Pilarit kannattelivat kattoa, ja jäätyneillä seinillä riippui jäätyneitä tauluja, joiden aihetta ei voinut kuin arvailla jään tuhottua ne täysin. Käytävä oli myös melkoisen pitkä, eikä sen loppua ihan heti näkynyt.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 1, 2008 20:41:33 GMT 3
*Jäätyneiden, haarniskoihin puettujen ruumiiden viskelemät jäänpalaset eivät oikeastaan tuottaneet paljoakaan ongelmia lohikäärmeelle, vaikka ajoittain nämä lensivätkin ohitse melkoisen suurella voimalla. Osuessaan tämä olisi voinut toki olla hyvinkin vahingollinen, mutta suuri osa heitetyistä lohkareista iskettiin ilmasta takaisin heittäjiään kohden samalla tekniikalla mitä olento oli aiemmin soveltanut tippukiviin. Ilmassa ollessaan Zinochana taisi siis olla likimain turvassa hyökkääjiltään, ja kiven käsiinsä saatuaan hän suuntasi välittömästi liikkeensä kohden ovea tehden nopean kaarroksen ilmassa. Hän laittoi nopeasti merkille kivisen pallon säteilemän erikoisen energian, mutta aikaa tutkia tarkemmin ei ollut, joten hän liisi suorinta reittiä ovelle. Hän vilkaisi vielä olkansa ylitse nähden Kaynkin alkaneen liikkua kohti ovea, samoin ikävä kyllä tekivät haarniskatkin huomattuaan toisen tunkeilijoista laskeutuneen. Lohikäärme käänsi huomionsa takaisin reitin tukkivaan oveen, pyöräytti kiveä aavistuksen epäröiden käsissään, mutta työnsi sen sitten paikalleen lukkoon.
Mekanismi onneksi oli niin selkeä kuin miltä oli vaikuttanutkin eikä ilmeisesti laukaissut ansojakaan auetessaan, vaan ovet heilahtivat vaikeuksitta auki paljastaen takaansa uuden käytävän. Zinochana viittasi kädellään Kaylle kehottaen tätä pitämään kiirettä ja astui sitten sisälle toivoen saavansa ovet sulkeutumaan heidän ja hyökkäävien haarniskoiden välille. Jos ovet eivät sulkeutuisi itsestään kaksikon astuttua niistä lävitse, lohikäärme yrittäisi luultavasti työntää ne kiinni pitäen haarniskat loitolla psyykkisillä paineaalloilla. Olento oli kuitenkin fyysisesti huomattavasti vahvempi kuin miltä tällä hetkellä näytti, joten hän luultavasti pystyisi välttämättömässä tilanteessa iskemään hyökkääjiäkin kauemmas jos joutuisi ajetuksi sellaiseen tai työntämään kiinni raskaammankin oven. Käytävän tutkiskelu paremmin saisi tähän hätään odottaa rauhallisempaa hetkeä… ellei kaksikko joutuisi vain juoksemaan pakosalle haarniskat perässään niin vaarallista kuin se mahdollisesti ansoitetussa ympäristössä olisikin.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 2, 2008 19:26:49 GMT 3
((Oletin nyt hahmosi astuneen jo osittain käytävään, eihän haittaa?))
"Vihdoinkin!" Kay huudahti nähdessään oven avautuvan, ja alkoi juosta kohti ovea ihan suoraan, nyt kun ei tarvinnut enää kiinnittää haarniskoiden huomiota itseensä. Väistellen iskuja, ja jakaen niitä tilaisuuden tullen, tuo eteni nopeasti kohti avonaista ovea, ja sen toisella puolella odottavaa Zinochanaa. Tiedä oliko se kylmä, huolimattomuus vai mikä, mutta Kay ei huomannut yhtä oven lähellä olevaa haarniskaa, suureksi epäonnekseen. Hän vain tajusi yhtäkkiä pysähtyneensä, ja katsoessaan alas huomasi kirveen terän pysäyttäneen hänet. Suurista voimistaan huolimatta, Kay oli silti melkoisen kevyt, joten ei ollut kovin suuri yllätys että haarniska onnistui nostamaan kirveenterällä Kayn ilmaan, ja lyömään tämän maahan. Jää murtui osittain Kayn laskeutumiskohdassa, ja eikä Kaykaan näyttänyt olevan kovin hyvässä kunnossa, vaikka onnistuikin lyömään haarniskoidun olennon kahtia raivonpuuskan tuomalla voimalla, ja raahautumaan saman adrenaliinin voimalla käytävään sisälle, ennen kuin pysähtyi.
Kay hädintuskin enää hengitti, eikä ihme: omassa veressään makava Kay oli lähes katki kirveen voimasta. Ehkäpä Zinochanan onneksi haavan laajuutta ei näkynyt kunnolla, kun vammat olivat vatsanpuolella, ja Kay oli raahautunut oviaukosta vatsapuoli alhaalla. Veren määrä tosin kyllä kertoi jo melko ikävää tarinaa. Ovet eivät sulkeutuneet itsestään, mutta ne oli kyllä melko helppo sulkea uudestaan. Ei siihen olisi tarvinnut kuin ehkä kaksi ihmistä sulkemaan tuo, joten Zinochanalla ei pitäisi olla siinä kovin paljon ongelmia. Kay sitten taas olikin ihan eri asia. Tajuton, ja vakavasti haavoittunut nuori nainen ei tuosta liikkuisi mihinkään - ja ilman lämpöä, ei tuo heti parantuisikaan, vaikkei kyllä kuolisikaan. Hirvittävät vammat olisivat jo tappaneet kaikkein kestävimmänkin ihmisen. Kaiken muun lisäksi suljetun oven takaa kuului takomista - haarniskoidut olennot ilmiselvästi yrittivät tulla läpi voimalla. Ennemmin tai myöhemmin ne todennäköisesti onnistuisivat, joten tuolta kannattaisi kadota melkoisen nopeasti.
Käytävä jatkui pitkään, ja alkuosa oli täysin ansatonkin. Tarpeeksi pitkälle kun meni, niin lattia alkoi käyttäytyä kummasti. Jää murtui kuuluvasti, kun lattia alkoi laskeutua ylös ja alas melkoisella vauhdilla. Lattianpätkä alkoi aina täristä, ja rysähti sitten lujaa kattoon, ennen kuin palasi takaisin alas, pysyen siinä tilassa sitten rauhassa vähän aikaa ennen kuin sama toistui. Tällaisia pätkiä tuli parinkymmenen metrin välein tuolla pitkällä käytävällä, mutta kunhan näiden ohi pääsisi, olisi edessä viimeinen este: syvä, ja leveä kuilu, jonka yli meni ainoastaan kapea jäinen silta. Kuilun jälkeen maisemat pikkuhiljaa muuttuivat taas suliksi, ja edessäpäin olisi taas yksi tuttu kammio, tosin tällä kertaa siellä ei ollut ruumista.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 16, 2008 15:28:15 GMT 3
((Ei haittaa, siellähän se jo olikin. Pahoittelut hiukan epämääräisestä vuorosta, ajattelin että voin täydentää sitten seuraavassa vuorossa tapahtumia kun tiedän paremmin miten hahmosi sekä ympäristö reagoivat.))
*Päästyään käytävään Zinochana kääntyi välittömästi ympäri ja nähtyään Kayn alkavan rynnätä avautunutta ovea kohti katsoi parhaaksi alkaa jo sulkea ovia jotta saisi ne kiinni välittömästi tytön perässä ennen kuin haarniskat ehtisivät perässä. Lohikäärme nousi takajaloilleen vaikka tätä luultavasti ei kukaan voinutkaan nähdä ja painoi yhden käpälän kumpaakin ovenpuolikasta vasten alkaen työntää niitä toisiaan kohti, naishahmon näyttäessä päällepäin vain lähinnä ojentavan kätensä kohti ovia ja näiden alkavan liikkua. Ikivanha kivi raapi jäätä vasten ovenpuolikkaiden sulkeutuessa hiljakseen, lohikäärmeen pitäessä kuitenkin huolta etteivät ne kolahtaisi kiinni Kayn nenän edestä. Mutta sitten asiat näyttivät mutkistuvan. Tähän asti Kay oli näyttänyt pärjäävän, mutta äkkiä yksi oven luota tyttöä kohti kääntyvä haarniska näyttikin yllättäen pääsevän aavistuksen turhankin lähelle kirveineen. Ametistinen huudahti varoituksen, mutta näköjään liian myöhään, joko väsymyksen taikka hetkellisen huolimattomuuden vuoksi tyttö ei ehtinytkään väistää kohti iskevää kirvestä vaan kirjaimellisesti onnistui juoksemaan tätä päin ja iskeytyi hetkeä myöhemmin voimalla jäätä vasten haarniskan viuhtoen väkivaltaisesti aseellaan, onnistuen kuitenkin kuin ihmeen kaupalla halkaisemaan kimppuunsa hyökänneen olennon. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt yhtään iskusta aiheutunutta vahinkoa. Zinochana tunsi raskaan verenhajun nousevan ilmaan ja lopetti ovien työntämisen iskien nopeasti paineaallon maassa olevan Kayn ylitse jotta mahdollisesti muut lähellä olevat haarniskat pysyisivät loitolla ja oli juuri vähällä avata ovia uudestaan jotta voisi palata hakemaan toista kun tyttö onnistuikin viimeisillä voimillaan syöksymään sisälle.
Ametistinen rysäytti ovet kiinni toisen perässä ja laskeutui sitten katsomaan nopeasti kasvavassa verilammikossa makaavaa tyttöä. Vamma oli vakava, ja jos kyseessä olisi ollut melkeinpä kuka muu hyvänsä kuin Kay, nainen olisi olettanut tämän olevan mennyttä kalua. Tyttö saattaisi parantumiskykynsä vuoksi selvitä, mutta olisiko tämän keholla aikaa korjata itsensä näissä olosuhteissa? Ikävältä näytti kuitenkin, ainakin suuren verenhukan kannalta. Lohikäärme katsahti ovea jonka takana haarniskat tuntuivat hakkaavan kuin iskeytyäkseen lävitse, ja päätti sitten aiemmasta ehdotuksesta osakseen saamasta raivokohtauksesta huolimatta nopeuttaa asioita hiukan omilla parannusvoimillaan koska Kay ei tähän hätään näyttänyt muutenkaan siltä että olisi voinut pahemmin väittää vastaan. Myös lämmitysloitsu aktivoitiin uudestaan vaikka tämä alkaisi pidemmän päälle käydä lohikäärmeen voimille, mutta sille nyt ei voinut mitään. Heidän pitäisi päästä pois oven luota eikä Zinochana uskaltanut liikuttaa tyttöä tuossa kunnossa. Kayn aiemmasta nopeasta paranemistahdista tässä ei välttämättä vielä lohikäärmeen avustamana menisikään hirvittävän kauaa, ja kunhan toinen olisi siinä kunnossa että sisäelimet pysyisivät siellä mihin kuuluivat eikä verenvuoto tai kipu olisi liian hurja, voisi kaksikko varmaankin jatkaa matkaa. Zinochana seurailisi joko Kayn vanavedessä jos tämä pysyisi jo jaloillaan, mutta jos liikkuminen olisi tälle liian kivuliasta tai muuten vain hidasta, saattaisi käydä niin että aivan käytännöllisyyden nimissä lohikäärme joutuisi kantamaan tätä jonkin matkaa. Voimiensa puolesta olennolla tuskin olisi ongelmaa tämän kanssa, tästä vain saattaisi seurata ainakin jonkin asteisia paljastuksia naisen todellisesta epä-inhimillisestä olemuksesta.
Edessä odottavat ansat saattaisivat osoittautua vaaralliseksi heikkokuntoiselle taikka varomattomalle, mutta onneksi Ametistinen aisti käytävässä outoja rakenteita ennen kuin onnistui vain saapastelemaan varomattomasti keskelle noita ikäviä puristimia. Lohikäärme aisti välittömästi lattian ikävän tärinän allaan ja kavahti taaksepäin juuri ajoissa välttääkseen murskautumisen osan lattiasta iskeytyessä äkkiä vasten kattoa. Hänen kokoiselleen olennolle saattaisi olla hiukan hankalampaa livahtaa kapineiden ohitse kuin pienemmälle ja vikkelämmälle Kaylle, joten lohikäärme joutui seisahtumaan tutkimaan tilannetta hetkeksi. Aistit ja mieli tutkivat liikekaavaa ja mekanismia löytääkseen heikon kohdan. No, ainakin liike ja ajoitus tuntuivat olemaan säännönmukaisia, joten ei menisi kauaakaan päästä perille niistä. Sen kummemman näpertelyn sijasta Ametistinen päätyi kuitenkin ensitöikseen hiukan yksinkertaisempaan keinoon ja yritti hidastaa laitteen liikettä kineettisillä voimillaan tarpeeksi jotta ehtisi ongelmitta ohitse menettämättä häntäänsä, ja lisäksi jättäisi laitteet toimintakuntoon heidän jälkeensäkin siltä varalta että haarniskat pääsisivät oven lävitse. Zinochana epäili vahvasti että viimeistään nämä ansat pysäyttäisivät hitaat olennot, eikä näistä tarvitsisi huolehtia enää sen kummemmin. Muista läsnäolijoista saattaisi tosin näyttää aavistuksen oudolta kuinka varovaisesti kaapupukuinen, ei mitenkään kovin kookas nainen suhtautui ansaan vaikka näytti siltä että olisi voinut livahtaa ongelmitta tuon ohitse.
Ja muut ansat pyrittäisiin luultavasti ohittamaan samaan tyyliin kuin mikä oli ensimmäiseenkin purrut. Ametistinen olisi saattanut kyllä pystyä livahtamaan läpi ansasta ilman että mekanismi olisi merkittävästi hidastunut, mutta se menisi aavistuksen turhan tiukalle hänen makuunsa joten hän pyrkisi kyllä mieluummin saamaan itselleen niin paljon aikaa kuin mahdollista. Lopulta eteen tuleva kuilu ja hutera silta olisi luultavasti hänen mittakaavallaan tähän mennessä vastaantulleista esteistä pienemmästä päästä ja tästä selvittäisiin yksinkertaisesti lentämällä jos tässä ei mitään pahempaa piillyt. Noiden jälkeen olisi edessä jälleen yksi luola ja käytävärypäs, sekä ehkä vielä suurempana helpotuksena kaksikolle, lämpötila oli alkanut jälleen nousta. Zinochana katselisi hetken aikaa ympärilleen nähdäkseen olisiko toinen raunioissa koluava joukkio ehtinyt käymään jo täälläkin. Joka tapauksessa, tässä olisi luultavasti hyvä tilaisuus levähtää hetken aikaa jotta Kaykin saisi parannuttua loppuun jos tämä ei ollut tätä vielä tehnyt. Ja voisi tässä tutkia käytävänsuitakin tarkemmin jotta osaisi valita määränpään paremmin kuin edellisessä kammiossa…. Jäinen kammio oli osoittautunut vaarallisemmaksi kuin ainakaan Ametistinen oli osannut odottaa.*
|
|