cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 23, 2008 19:41:53 GMT 3
Tiedusteluun ei heti vastattu, kun Kay vain katseli edessäpäin olevan valtavan aukon suuntaan. Kymmenen metriä korkea, ja lähes yhtä leveä kulkuaukko ei luvannut hyvää. "Eh, tuota, noh, pomon mukaan täällä majailee muutamia muinaisia maagisia otuksia, ja, no, tuota, minä en rehellisesti sanottuna tajua magiasta yhtään mitään. Plus pomo sanoi notta suurin osa möröistä olisi sangen määrätietoisia pitämään tunkeutujat poissa. Eihän hänellä varmaa tietoa ollut, muuta kuin kasa legendoja joista hän oli kasannut tietoja... Niin, ja hän sanoi että muinaisissa kirotuissa paikoissa on aina muinaisia olentoja vartioimassa paikkoja", Kay selitti hieman, vilkuillen koko ajan suuaukon suuntaan. Mitään ei näkynyt, mutta liikehdintää kuului edelleen. Kay oli jo ottanut vasaransa esiin, mutta tiedä sitten riittäisikö sekään.
Tuskallisen hitaasti liikehdinnän äänet lähenivät, lähenivät ja lähenivät kunnes... ne lakkasivat. Nuori nainen hätkähti yhtäkkisestä äänen puutteesta aika selvästi. Tämä ei tosin selvästikään uskonut että tuon kaksikon todennäköinen vastustaja olisi kadonnut. Ehei, tuo katseli epäluuloisena maasillan päässä olevaan kulkuaukkoon. "Minä tiedän että siellä on jotain! Älä yritäkään!" Kay huusi, muttei saanut minkäänlaista vastausta. Ainoa ääni oli laavan hidas kupliminen, muuten oli kuolemanhiljaista. Lopulta ahdistunut tyttönen pikkuhiljaa hiippaili valtavan oviaukon lähelle, ja kurkisti paremmin seuraavaan kammioon. Kyseinen paikka oli yksinkertaisesti massiivinen. Korkeutta täytyi olla useita kymmeniä metriä, ja paikan halkaisijakin oli varmasti sadoissa metreissä laskettavissa. Kammiossa oli samantapainen maasilta kuin edellisessäkin, tosin tämä oli huomattavasti leveämpi. Mitään olentoja ei näkynyt missään, eikä minkäänlaista erityisen maagista läsnäoloakaan tuntunut missään. "Eh? Eihän täällä ole mitään!" Kay huudahti hieman huojentuneena, ja käveli suurempaan kammioon, tarkistettuaan tosin ensin ettei katosta roikkunut mitään muuta kuin tippukiviä. Maasilta jatkui koko kammion halki, kunnes se päättyi suurehkolle pyöreälle tasanteelle, josta näytti lähtevän useat portaat alaspäin. Epäilyttävää, eihän se näin helppoa voinut olla? Vastaus tulikin sopivasti kahdessa sekunnissa, kun ensimmäisen kammion sisäänkäynnin läheltä kuului valtava ärjäisy, ja maasilta alkoi sortumaan. Jotain suurta ja mustaa liikuskeli laavassa, ja oli ilmiselvästi syynä sillan tapaisen sortumiselle. "Voi hitto vie!" Kay kiljaisi ennen kuin hän lähti juoksemaan kohti tasannetta, luottaen siihen että Zinokin pääsisi sinne. Suunnitelmassa juosta portaita alas tuli mutka vastaan, kun ryökäleet vajosivat laavaan. "Ergh. Tämä ei ole enää hauskaa", nuori nainen sanoi hermostuneena, ja katsoi nopeasti sortuvan maasillan suuntaan, ja myöskin isoon mustaan... olentoon joka kulki sortuman perässä.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 31, 2008 19:41:27 GMT 3
((Pahoittelut aavistuksen kömpelöstä vuorosta. <__< ))
*Saattoi olla mahdollista, että tänne olisi pesiytynyt olento jos toinenkin ajan kuluessa… taikka jätetty vartioon, niin kuin Kay oli sanonut. Ympäristö oli lisäksi ilmapiiriltään selvästi maagisesti latautunut, sekä ansoja oli lukuisia. Hmm. Raunioissa ilmeisesti olisi kuin olisikin piilossa jotakin todella tärkeää, jos sitä suojelemaan oli tosiaan valmistettu tällaiset turvatoimet, kyseessä saattoi olla sittenkin jotakin konkreettisempaa kuin vain ihmisten mieliin kasvaneet myytit. Ainakin tuo epämääräinen laahustava ääni seuraavasta kammiosta tuskin oli minkäänlaisen myytin aiheuttama.
Naisen tummat, laavan hehkussa kiiluvat silmät tarkastelivat myös huoneen toisella puolella olevaa oviaukkoa, jonka takaa epäilyttävä liikkumisen ääni kuului. Siellä liikuskeli selvästi jonkinlainen suurikokoinen olento, mutta tämän tarkemmin hän ei tähän hätään osannut sanoa vaikka yrittikin kurottaa uteliaana aistejaan sitä kohden. Ilmeisesti tämä sai kuitenkin aikaan vain sen, että äänet lakkasivat, kuin liikuskelija olisi pysähtynyt… piiloon, tai ehkä vaanimaan? Zinochana ei myöskään ollut taipuvainen uskomaan että otus olisi vain mennyt pois, koska se varmasti tiesi heidän kahden olevan paikalla, viimeistään silloin, kun Kay kajautti ilmoille huudon kuin odottaen väijyskelijän astuvan kiltisti esiin ja esittäytymään. Nainen pyöräytti hiukan silmiään tytön päähänpistolle ja otti muutaman askelen siltaa pitkin seuratakseen tätä toiselle puolelle, mutta ei kuitenkaan pitänyt kiirettä. Hän ei halunnut tuosta vain rynnätä suoraan eturintamaan jos edessä olisi mahdollinen yhteenotto, vaikka olento ei oikeastaan pyrkinyt myöskään piiloutumaan nuorempansa selän taakse niin kuin joku olisi saattanut tilanteen tulkita, hän ennemminkin piti vasaralla aseistautunutta ihmistä kykenevämpänä käsittelemään vastaan tulevat fyysiset uhat. Hän ei ollut soturi, kuten oli aikaisemminkin maininnut, mutta ei se hänestä pelkuria tehnyt. Zinochana odotti pientä jännityksen kuplintaa tuntien, mutta muuten tyynenä mitä pahaenteisen hiljaiseksi mennyt ilmapiiri enteili. Mitään ei tapahtunut edes Kayn kurkistaessa sisälle seuraavaan kammioon, ennen kuin tämä astui sisälle oviaukosta. Hän ei myöskään nähnyt tuolla mitään epäilyttävää, päätellen siitä ettei tyttö ilmoittanut asiasta minkäänasteisella huudolla. Kummallista, äskeisen äänen aiheuttaja ei tainnutkaan olla enää läsnä, tai sitten tämä oli vain piiloutunut niin hyvin, ettei äkkipikainen ihmistyttö ollut tätä ehtinyt äkätä ennen kuin hänen huomionsa nappasi jokin muu asia.
Kaapupukuinen nainen hymähti itsekseen, pyyhkäisi pohtivasti leukaansa pitkillä sormillaan ja lähti sitten etenemään Kayn perässä seuraavan kammion suuntaan. Mutta ennen kuin hän oli päässyt edes kunnolla puoleen väliin tuota kuplivan laavan päällä kohoavaa kivisiltaa, aisti hän äkkiä jotakin takanaan juuri hetkeä ennen kuin tuo hälyttävä karjaisuntapainen kajahti ilmoille. Mitä, se olento olikin täällä?! Vai oliko niitä sittenkin useampia? Zinochana jopa säpsähti yllätyksestä huudon saadessa hänen korvansa soimaan ikävästi, eikä käyttänyt montaakaan silmänräpäystä laskelmoidakseen seuraavaa siirtoaan. Hän vain vilkaisi olkansa ylitse nähden tuon mustan, laavasta kohoavan olennon ja säntäsi eteenpäin tärähtelevää siltaa pitkin kohden tuota seuraavaa kammiota, jossa asiat eivät tosin myöskään vaikuttaneet olevan sillä kaikkein parhaimmalla tolalla. Näytti siltä, että nuo heille elintärkeät sillat taisivat olla romahtamassa hirviön/hirviöiden toimesta, ja jättäisivät heidät pian saarroksiin laavan keskelle. Ja sehän olisi melkoisen ikävä asia. Hän nopeutti askeliaan kuullessaan kivien takanaan romahtavan alas pulppuavaan, sulaan kiveen, ja loikkasi sitten ilmaan vauhtiaan hidastamatta naisen alkaessa liukua vauhdikkaasti ilman halki nopeammin kuin oli edennyt jaloillaan. Hän ei vieläkään liikauttanut kättäänkään loitsuja tehdäkseen, mutta lentorata oli tällä kertaa kyllä huomattavasti epätasaisempi kuin aiemmin kapeaa kuilua ylitettäessä, olennon nostaessa ja pudottaessa korkeuttaan muutamasta metristä useampaan aina säännöllisin väliajoin. Onneksi halli oli pinta-alaltaan tilava, mutta Zinochanaa huolestutti aavistuksen hänen lähestyessään vauhdilla kahden kammion välissä olevaa kapeampaa oviaukkoa. Kuului inha raapaiseva ääni ja kivessä molemmin puolin välähti muutama kipinä naisen liitäessä läpi oviaukosta vaikka tämä ei näyttänyt käyvän lähelläkään seiniä ja hän irvisti hiukan vaikka ei hidastanutkaan vauhtiaan jatkaessaan kohdin sortuvien portaiden eteen pysähtynyttä Kayta.*
”Ota kiinni, jaksan kyllä kantaa meidät molemmat!” *Zinochana huudahti lähestyessään ja ojensi kättään kohti kiikkiin jäänyttä, mutta ei hidastanut. Jos ei nappaisi kiinni oikealla hetkellä, nainen luultavasti kiitäisi suoraan ohitse aikomatta… tai pystymättä pysähtymään tarpeeksi nopeasti. No, jos laventelikaapuinen puhui totta, olisi ainakin yksi ongelma luultavasti ratkaistu sillä lentokykyiseltä olisi tuskin suurikaan temppu saavuttaa sortuneiden portaiden toinen pää, joka luultavasti olisi nyt heidän todennäköisin päämääränsä ulos huoneesta… ellei tielle sattuisi vielä jotakin epämiellyttävää, joka tahtoisi pysäyttää kaksikon. Tuskin kovinkaan moni asia tässä paikassa olisi muutenkaan sitä miltä näytti. Jos Kay tarttuisi kiinni kehotusta noudattaen, tuntuisi naisen ojentama raaja kyllä kosketettaessa kaikkea muuta kuin inhimilliseltä kädeltä, suurine kynsineen ja kovine suomuisine nahkoineen.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 1, 2008 19:18:35 GMT 3
((Eipä tuo haittaa))
Kay ei oikeastaan vilkaissutkaan naisen käteen, vaan oli kiinnittänyt huomionsa oviaukkoon jonne portaat johtivat. "Ei kannata. Tuosta ei pääse läpi. Magiaa", nuori nainen sanoi tympääntyneenä. Tarkka silmä saattoikin havaita pienen pienen hehkun oviaukossa. Vaikkei sitä nyt oikeastaan voinut tietää mikä se oli, niin kovin montaa arvausta tuskin menisi siihen, että kyseessä oli este. Ehkäpä tuo iso mikä-lie oli sen takana? Se olisi hyvin huono juttu, koska se tarkoittaisi olennon osaavan käyttääkin magiaa. Iso voimakas otus plus magia on aina huono juttu.
"Enpä usko että pääsemme täältä pois, ennen kuin tuo 'pieni' ystävämme päästää meidät... Tai me pistämme hänet päästämään", Kay sanoi vihaisen oloisena. Hieman hämmentävää, ottaen huomioon aiemmin äänessä kuuluneen hermostuneisuuden. Nyt tuo tuntui olevan taas itsevarma, ja puristi jättimäistä vasaraansa, valmiina käymään minkä tahansa tielle sattuvan päälle. Outo tyttönen, totta tosiaan. Ja hieman pelottavakin ehkäpä, selvästikään ei ollut ihan sitä miltä oli aluksi näyttänyt.
"Kuka rohkenee astua Traeluksen palatsiin? Teitä odottaa ainoastaan kuolema täällä kirotuissa halleissa!" hirvittävän kova huuto kaikui mustan olennon suunnalta. Sanat olivat kyllä yleiskieltä, mutta se ei tuntunut oikealta, kuin se olisi todellisuudessa jotain muuta, jonka kuitenkin jotenkin kuuli yleiskielenä. Valtava olento oli saanut tuho-urakkansa valmiiksi, jättäen ainoastaan suuren pyöreän alueen josta ei ollut ulospääsyteitä koskemattomaksi. Olento kierteli kyseistä aukeaa hitaasti, antaen Zinochanalle ja Kaylle aikaa nähdä mitä heillä oli oikein vastassaan. Olento näytti olevan lähinnä suuri kasa mustaa kiveä, josta joku oli karkeasti veistänyt joten kuten humanoidin muodon. Silminä tuolla oli kaksi pientä punaista kekälettä, kaiken muun ollessa sitä hirvittävää mustaa. Valtavat moukarimaiset kädet, paksut jalat, suurelta kivenlohkareelta näyttävä pää, nämä kaikki toivat oman osansa kauhistuttavaan kokonaisuuteen. Tämä oli totta varsinkin jos otti huomioon olennon valtavan koon, korkeutta tuolla oli vähintäänkin kolmekymmentä metriä, luultavasti enemmänkin, sillä osa alaruumiista jäi alas laavan peittoon.
"Keitä ovat ne hölmöt jotka astuvat kuolemaan?" valtava olento ärjyi taasen, osoittaen 'sormillaan' sekä leijuvaa naista että nuorempaa tyttöstä. "Pfft. Ei kuulu sinulle", Kay sanoi kuuluvasti, saaden kivisen olennon kiinnittämään huomionsa tähän. Ja heittämään tätä tonnin painoisella kivellä. Yllähtänyt älähdys, ja kivun huudahdus kajahtivat peräjälkeen tuolla suuressa kammiossa. Kay oli jäänyt kiven alle, ja vain toinen hänen käsistään oli jäänyt näkyviin. Verta valui pikkuhiljaa kiven alta.
"Jos pikaisesti lähdet pois täältä, saatan säästää sinut" kivinen olento sanoi toiselle naisista. Kivihirviön sitä tajuamatta, kiven alle jääneen näkyvä käsi liikkui hieman. Eikä se ollut kuolonkouristuksia.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 4, 2008 21:43:25 GMT 3
*Zinochana äkkäsi Kayn mainitseman esteen oviaukossa, ja sihahti ilmolle kirouksen jollakin tuntemattomalla kielellä suhahtaessaan ohitse tytöstä. Kirottua, ihminenhän oli oikeassa, kammiosta ulos pääseminen saattaisi sittenkin mutkistua jonkin verran. Nainen ei ollut varma olisiko pystynyt purkamaan esteen heidän tieltään, ehkä ajan kanssa, mutta sitä aikaa ei heille juuri tähän hätään suotu. Pahus. Vaikutti siltä että Zinochanakin alkoi hiljakseen uppoutua seikkailuun enemmänkin jopa niissä määrin, että ajoittan unohti jopa yleisesti suosimansa tarkkailijan roolin. Mitä hän nyt tekisi? Alkoi hiljakseen vaikuttaa siltä ettei hän voisi valita vain istuvansa taaempana katsomassa tapahtumia.
Ajatukset kiisivät huimaavalla vauhdilla naisen pääkopassa, tämän kaartaessa pian takaisin päin kohti tuota pientä tasannetta ja laskeutui tömähtäen vähän matkan päähän Kaysta... paljoakaan muuta ei tainnut olla tehtävissä tähän hätään ellei hän aikoisi jättää tyttöä jälkeensä. Lentäessään hän oli ehtinyt luomaan tarkemman silmäyksen laavassa mellastavaan olentoonkin, ja laittanut merkille olennon tuhoavan kaikki sillat huoneessa niin, että juoksemalla ei pakoon pääsisi. Tällainen viittasi ainakin jonkin asteiseen ajattelutoimintaan mustan, möykkymäisen olennon suunnalta, vaikka Zinochana ei ollutkaan varma olisiko tuo kuinka järjellinen. Ainakaan se ei pyrkinyt tuhoamaan tunkeilijoita välittömästi. Olikohan se jonkinlainen elementaali? Tai ei, ehkä ennemminkin golem...olento näytti siltä, että se olisi veistetty keinotekoisesti, elementaali olisi luultavasti hiukan enemmän... luonnonmukainen. Nainen nyökkäsi hiljaa Kayn epäilyille seuraten katseellaan kuinka jättiläinen kierteli heitä ja yritti tavoittaa mielellään edes jonkinlaista tietoisuuden hippusta olennon suunnalta, kunnes tuo äkkiä alkoikin viestiä. Kova ääni sai jopa kaapupukuisen olennon hätkähtämään hiukan yllätyksestä. Se osasi puhua? Kyseessä oli siis järjellinen olento... ellei joku vain puhunut kiviolennon kautta? Nainen ei ollut törmännyt henkilökohtaisesti tällaisiin ilmestyksiin kertaakaan aikaisemmin, ja astui uteliaana askelen eteenpäin toivuttuaan pahimmasta yllätyksestä. Jos olento puhui, ehkä sen kanssa voisi neuvotella sen aikaa, että hän saisi siitä parempaa selkoa. Golemhan oli periaatteessa vain maagisella merkillä kontrolloitava liikkuva kivipatsas, joten...
Ikävä kyllä ennen kuin Zinochana ehti aloittaa neuvottelujaan kivimöhkäleen kanssa, ehti ihmistyttö napauttaa kommenttinsa väliin, joka ilmeisesti sai otuksen äkäiseksi. Nainen hätkähti pelästyneenä Kayn saadessa niskaansa painavan kivenmurikan ja hetken aikaa tämä kuvitteli tytön rusentuneen hengiltä... kunnes äkkäsi, että tässä ilmeisesti oli kuitenkin vielä elonmerkkejä. Tyttö oli saattanut vahingoittua, mutta kuollut se ei ollut.* "Odota!" *Hän huudahti pidättelevästi ja kohotti käsiään kiinnittääkseen olennon huomion mieluummin itseensä ettei se saisi päähänsä lyödä kiven alle jäänyttä ihmistä uudestaan.* "Emme ole liikkeellä pahoin aikein!" *Naisen hahmo alkoi väreillä kuin veden pinta, haihtuen sitten ja jättäen tilalle tasanteelle seisomaan siromuotoisen, suomut jalokivien lailla kimmeltävän laventelin ja valkoisen kirjavan lohikäärmeen, siivet laskostettuna ja suuret, mustat silmät kiviolentoon suunnattuna. Fyysisissä voimissa matelija luultavasti häviäsi golemille siinä missä koossakin, mutta ainakin olento oli huomattavammasti vaikuttavampi näky kuin äskeinen pienempi hahmo. Zinochana tosin ei ollut alkuunkaan vakuuttunut tekisikö oikean henkilöllisyytensä paljastaminen vaikutusta hirviöön, mutta ainakin se saattaisi hämmentää otusta ja voittaa aikaa... eikä illuusion ylläpitämisestä oikeastaan edes olisi mitään hyötyä juuri nyt. Ja saattoihan olla että olento saattaisi osoittaa suurempaa halua neuvotella äkätessään olevansa tekemisissä jalokivilohikäärmeen, eikä vain sattumanvaraisen aarteenmetsästysjoukkion kanssa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 5, 2008 19:09:05 GMT 3
"Annoin jo varoitukseni. Kuole" kivinen olento vastasi, vähääkään välittämättä siitä, että nainen oli paljastanut todellisen olomuotonsa, ja osoitti lohikäärmettä sormellaan. Jostakin ylhäältä katon suunnalta kuului jylinää, ja katossa roikkuneet stalaktiitit alkoivat putoilla suoraan lohikäärmettä kohti. Kivestä luotu jättiläismäinen olento ei selvästikään aikonut antaa minkäänlaisen olennon selviytyä, varsinkin kun pakotiet kammiosta olivat hieman vähissä.
Tippukivien osuessa maahan lähes joka puolella kammiota, ei ollut kovin suuri yllätys että yksi tällainen sattui osumaan isoon kiveen jonka alle Kay oli jäänyt. Tosin se oli yllättävää, että tämä kyseinen tapahtuma sai reaktiokseen kiven alta kuuluvan raivon kiljahduksen, ja tytön päällä ollut kivi potkaistiin pois edestä. Ottaen huomioon että kyseinen kivi oli aika järjettömän kokoinen, ei saavutus ollut mikään kovin pieni, ei vaikka nuori nainen oli aiemminkin osoittanut aika uskomattomia fyysisiä suorituksia. Nyt tosin ehkä ei kannattaisi kehua nuoren naisen suoritusta, sillä puhdas raivo kuvastui tuon kasvoilta tuon noustessa ylös.
Kay näytti aika kärsineeltä, kädet ja jalat olivat inhasti vääntyneitä, ja lukuisat pahannäköiset muut ruhjeet vihjasivat että tuon täytyisi olla hyvinkin suurissa tuskissa. Tosin kaikki nuo loukkaantumisen merkit olivat katoamassa hyvinkin nopeasti. Nuori nainen parantui ennätysmäistä tahtia, vääntyneiden raajojen palautuessa suoriksi, haavojen sulkeutuessa, ja kaikkea tätä säesti aika ikävät äänet kun rikkoontuneet ja vääntyneet luut rutisivat parantuessaan takaisin kuntoon. Sangen karmean vaikutelman viimeistelivät Kayn silmät, ne kirjaimellisesti hohtivat puhdasta purppuraa. Nuori nainen näytti muutenkin hieman erilaiselta, tukan värjäys oli muuttunut, osan tukasta ollessa tummanpurppuran väristä, ja osan vitivalkoista, kuten oli Kayn verentahrima ihokin. "Jaahas, minun täytyy näköjään viimeistellä sinut itse" valtava kivihirviö jylisi, ja lähti kiertämään aukeaa päästäkseen lähemmäs omituista tyttöä. "Yritä vain!" Kay sihahti, ja lähti juoksemaan aika nopealla vauhdilla kohti kivistä vastustajaansa. Ääni kuulosti jotenkin hieman erilaiselta kuin mitä se oli ollut ennen kuin Kay oli jäänyt kiven alla, hieman... vanhemmalta. Ja vähemmän sekopäiseltä, kunhan valtavaa raivoa ei laskettu mukaan. Ulkonäkökin oli hieman vanhemman näköinen. Tosin kuka tietää huomaisiko lohikäärme sitä, sillä tällä hetkellä stalaktiittien väistely voi aiheuttaa pieniä keskittymisvaikeuksia.
Kivinen jättiläinen yritti lyödä juoksevaa nuorta naista valtavalla nyrkillään, siinä kuitenkaan onnistumatta Kayn väistettyä iskun helposti, ja loikattua tuon raajan päälle. Olennon heilauttaessa jättimäistä kättään uudestaan, Kay lähti ilmalentoon, ja näytti tippuvan uhkaavasti kohti laavaa. Kunnes nuoren naisen selästä purskahtivat esiin melkoisen suuret mustat nahkaiset siivet, ja lento kääntyikin ylöspäin. Kivinen hirviö ei tätä huomannut, vaan oli olettanut homman olevan jo selvä. Tämä virhe osoittautui kohtalokkaasti tuon saadessa siivet kasvattaneen nuoren naisen jättiläismäisestä vasarasta päähänsä. Kivimurskaa lensi joka suuntaan iskun voimasta, ja vaikka kivihirviö ei tuohon kuollutkaan, ei se enää nähnyt mitään. Stalaktiikkienkin tippuminen oli loppunut. Kay jatkoi armotonta hyökkäilyään, lentäen hyvin, hyvin nopeasti ympäri ämpäri kammiota, väistellen jättiläismäisen golemin iskuja, ja jaellen omiaan. Jokainen isku irrotti valtavan lohkareen olennosta, kunnes lopulta se kaatui hitaasti alas laavaan, vajoten takaisin sinne mistä oli tullutkaan. Lohikäärmeestä välittämättä nuori nainen palasi maanpinnalle, laskeutuen keskelle aukeaa tasannetta. Siivet katosivat takaisin naiseen melko nopeasti, ja silmien raivoisa hohde katosi. Kay katsoi tyhjä ilme kasvoillaan tyhjyyteen, ja rojahti maahan makaamaan. Taju ei ollut lähtenyt, mutta kaikki ei selvästikään ollut hyvin. Nuori nainen oli asettunut sikiöasentoon, pidellen verisiä kasvojaan suojassa polviensa takana. Pientä nyyhkytystä alkoi kuulua muutaman minuutin kuluttua.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 7, 2008 20:17:52 GMT 3
*Golem ei vaikuttanut alkuunkaan siltä, että sitä olisi kiinnostanut tippaakaan se, kenen kanssa oli tekemisissä, Zinochana sai huomata, olento oli ilmeisesti vain saanut ohjeekseen puolustaa tätä kammiota, eikä ollut kiinnostunut taikka kykenevä ajattelemaan muita toimintatapoja? Toisaalta, lohikäärme ei ollut olettanutkaan tämän olevan hengenlahjoiltaan mitenkään kovinkaan monipuolinen, läjä kävelevää kiveä kun oli… mutta hän olisi kuitenkin toivonut että muitakin mahdollisuuksia olisi olemassa. Ametistinen perääntyi askelen levittäen varuillaan siipiään mustan, jättiläismäisen kivipatsaan jyrähtäessä tuomionsa ja silmäsi huolestusta tuntien kohti kiveä jonka alle Kay oli jäänyt. Yläpuolelta kuuluva murtuvan kiven ääni sai matelijan kuitenkin kääntämään huomionsa välittömästi puoleensa nähdäkseen uhkaavan terävien tippukivien murtuvan irti katosta. Miten… osasiko tuo kivimöykky jonkinlaista alkeellista magiaa? Hän joutui hypähtämään yllättyneenä kauemmas yhden kiven pudotessa ja murentuessa tasanteeseen melkein hänen kohdallaan, muiden mokomien rysähdellessä alas muuallakin ympärillään. Olento pääsi kuitenkin onneksi nopeasti ajan tasalle, ja pian liian lähelle putoavat kivet alkoivatkin mystisesti vaihtaa suuntaa kesken ilmalentonsa päätyen putoamaan kuplivaan laavaan pienellä tasanteella seisovan lohikäärmeen niskaan rysähtämisen sijaan. Ametistisen luonnolliset telekineettiset voimat eivät hänen onnekseen vaatineet aikaa tai loitsimista aktivoituakseen, muuten tässä olisi voinut käydä hyvinkin huonosti, mutta keskittymistä ne vaativat senkin enemmän. Mieli levittäytyi ulos kehosta ja tarttui stalakiitteihin ohjaten ne pois reitiltään, mutta oli tarpeeksi vaikeaa ohjata montaa noin nopeaa ja painavaa kohdetta jotta hän olisi voinut uhrata kovinkaan paljoa huomiota yksittäiselle kivelle muuten kuin tuupata niitä poispäin laavaa kohden. Hän pelkäsi myös pienen kivitasanteen romahtavan iskujen voimasta, silloin ei olisi enää mitään minkä päällä seistä vaan täytyisi lentää samaan aikaan…
Lohikäärme hätkähti äkkiä saadessaan korviinsa Kayn huudon, yhden tippukiven rysähtäessä muutenkin jo kiven alla olevan tytön päälle. Hetken hän oli jo täysin vakuuttunut että tyttö olisi nyt lopulta rusentunut hengiltä, mutta toisin näytti käyvän tämän yllättäen pompatessa esiin kivimurskan seasta varsin äkäisen oloisena. Tämä oli brutaalisti ruhjoutunut, mutta tyrmistyttävästi vammat parantuivat suorastaan silmissä. Zinochana oli vähällä menettää hetkellisesti keskittymisensä kääntyessään katsomaan tämän suuntaan, tytön käydessä silmänräpäyksessä vasaroineen golemin kimppuun. Tämän vielä pudotessa uhkaavasti kohden laavaa Ametistinen liikahti jo kauhistuneena lähemmäs napatakseen tytön ilmasta mutta aivan kuin tuo äskeinen hurja regeneraatio ei olisi ollut tarpeeksi, sai hän havaita tuon pukkaavan ilmoille vielä ylimääräisiä siipiäkin. No johan oli. Lohikäärme perääntyi kauemmas ja pakottautui keskittymään kivien ohjaamiseen pois itsensä niskasta, käyttäen sitten jopa hetkellisesti enemmän voimaa viskatakseen muutaman tippukiven päin golemia. Hän ei olisi varsinaisesti tahtonut vahingoittaa ketään, mutta ei kivimörkökään kovin kohtelias ollut ollut yrittäessään romauttaa katon heidän niskaansa. Ei kulunut kauaakaan kunnes siivekkään tytön vasara teki selvää hirviöstä, tuon vajotessa elottomana laavaan. Kivien putoaminenkin oli loppunut olion menettäessä päänsä, joten Zinochanalle jäi jopa aikaa katsoa tämän viimeisiä hetkiä.
Oli hämmästyttävää katsoa jälleen kuinka nopeasti tyttö liikkui raskaine aseineen, ja kuinka paljon fyysistä voimaa tuohon pieneen kehoon mahtuikaan. Puoliverinenkö? Tämä kuulosti tällä hetkellä järkevimmältä teorialta mitä Ametistinen sai mieleensä, kyseessä ei ehkä sittenkään ollut vain ”paranneltu” ihmistyttö, tämä saattoi vielä varsin hyvinkin omata sukupuussaan demoniverta. …mutta eikös se ollut hyvinkin vaarallista mennä peukaloimaan jotain sellaista noin raskaalla kädellä? Tulos voisi olla hyvinkin epävakaa. Taistelu oli kuitenkin ohi, ja Zinochana astui askelen sivummalle liikauttaen siipiään levottomasti tytön laskeutuessa takaisin pienelle tasanteelle, mutta hätkähti tämän yllättäen lysähtäessä nyyhkyttäen maahan. Siivetkin katosivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleet, samoin teki hurja ja väkivaltainen olemus. Hetken olento seisoi paikoillaan ymmällään, tietämättä mitä tehdä, kunnes astui varovaisesti lähemmäs.* ”Rauhoitu, kaikki on nyt hyvin.” *Sama kaapuun pukeutunut nainen joka oli saapunut raunioihin tytön mukana kumartui hitaasti nyt tämä vierelle rauhoittavia sanoja lausuen. Lohikäärme oli kadonnut, kai olento epäili että toisen olisi mukavampi olla jonkin enemmän itsensä kaltaisen seurassa…. vaikka lohikäärmeen käsitys tästä taisikin olla melkein mikä tahansa kaksijalkainen, sarveton ja kuonoton olento. Mustat silmät nousivat silmäämään uloskäynnin suuntaan havaitakseen että ovea tukkinut hohde oli kadonnut, palaten sitten takaisin hysteeriseen tyttöön. Toinen oli selvästikin järkyttynyt syystä tai toisesta, mutta tuskin heidän oli kauhean turvallista jäädä tänne… onneksi kammio oli ainakin toistaiseksi vielä rauhallinen.*
”Meidän pitäisi jatkaa matkaamme. Vaikka golem taisi ollakin ainoa uhka tässä huoneessa, emme voi jäädä tänne kovinkaan pitkäksi aikaa.” *Nainen sanoi hiljaa hetken kuluttua annettuaan toisen ensiksi rauhoittua.* ”Este on kadonnut… pääsemme nyt oviaukosta seuraavaan huoneeseen, jos olet valmis.”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 8, 2008 19:17:13 GMT 3
Kay ei lopettanut kyynelehtimistä, ja maassa makaamista vaikka Zinochana yrittikin saada tuota nousemaan, ja lähtemään jatkamaan matkaa. "Ei taas, ei taas, ei taas, ei taas, ei taas..." Kay vain hoki koko ajan itkuisella äänellä. Tarkkasilmäinen saattoi havaita tuon nuoren naisen hiusten käyneen hieman pidemmiksi värimuutosten lisäksi, ja hän oli ehkä hieman pidempi kuin oli aiemmin ollut - yhä lyhyt, mutta ei enää ihan niin pätkä kuin oli aiemmin ollut. Tätä oli tosin vaikeampi huomata, ottaen huomioon sen, että tuo oli vieläkin sikiö-asennossa.
Lopulta Kay lopetti "Ei taas":in toistamisen, ja nyyhkytyskin laantui, tosin ei loppunut. Tuo iholtaan vitivalkoinen nuori nainen ei ollut vielä nousemassa ylös, ei ainakaan vapaaehtoisesti. Tosin tuo oli rauhoittunut sen verran, että puhuminen saattaisi auttaa.
Kammio ei näyttänyt olevan vaarassa romahtaa tai mitään, se oli vain... tyhjä. Sen 'herra' oli kuollut, joten siellä ei ollut muuta vaaraa kuin laavaan tippuminen, joka tosin oli aika vaarallista.
((Tämä, ja muutama seuraava vuoro tulevat olemaan lyhyempiä kuin useimmat vuoroistani - ainakin luulisin. Joku yksittäinen pitkä vuoro saattaa siihen tulemaan.))
|
|
|
Post by spyrre on Feb 8, 2008 19:51:25 GMT 3
((Ok, yritän sitten olla kirjoittamatta mitään romaaneita itsekään.))
*Tässä taidettaisiin saada kulumaan tovi jos toinenkin ennen kuin matkan jatkaminen tulisi kyseeseenkään. Viivyttely antaisi tosin edellä kulkeneelle aarteenmetsästysporukalle etumatkaa päämäärän suhteen, jos nämä olivat samaa asiaa etsimässä kuin he—no, oikeastaan lähinnä Kay. Mitä enemmän aikaa kului, sitä suuremmat mahdollisuudet oli sille että he saapuisivat liian myöhään ja jäisivät tyhjin käsin… ei sillä, että se periaatteessa olisi ollut lohikäärmeen ongelma, tämä oli lähinnä vain utelias näkemään mikä metsästyksen kohteena olisi. Tietysti Zinochana olisi voinut yrittää raahata hysteerisen tytön mukaansa, mutta tämä nyt olisi vaatinut enemmän tai vähemmän kovakouraisia toimia, eikä naaras tuntenut oloaan mukavaksi edes ajatellessaan tätä. Eläinrakas yksilö kun oli, hän päätti ennemminkin odottaa jotta toinen rauhoittuisi eikä villiintyisi entistä pahemmin. Olisihan se ollut julmaa alkaa kovistella tyttöparkaa tuossa mielentilassa…*
”Hys, ei hätää. Olet turvassa.” *Nainen rauhoitteli, istuen sitten maahan ja alkoi hyräillä hiljakseen rauhoittavaa melodiaa. Hetken kuluttua Kay alkoikin hiljakseen tyyntyä, mutta ei kyllä vielä tarpeeksi noustakseen. Tyttö tosin alkoi jo näyttää hiljakseen olevan taas järjissään. Lohikäärme vaikeni hetkeksi silmäillen arvioivasti vieläkin vapisevaa olentoa. Ainakaan se ei näyttänyt olevan enää fyysisesti loukkaantunut sen pahemmin, mikä oli hyvä asia.* ” Haluatko kertoa mitä tapahtui, joka järkytti sinua niin?” *Hän kysyi hetken kuluttua, jääden sitten odottamaan vastausta… tai ilman vastausta jäämistä, nainen ei olisi ollut kovin yllättynyt vaikka toinen ei olisikaan halunnut puhua äskeisestä välikohtauksesta vielä… jos ollenkaan. Tosin, kysymyksestä huolimatta, hänellä oli kyllä oma teoriansa siitä mistä olisi mahdollisesti kysymys. Äskeinen muodonmuutos ja siihen kuulunut raivokohtaus eivät selvästikään olleet kovinkaan helppoja henkisesti tai fyysisesti, tytössä näkyi vieläkin piirteitä joita hänellä ei ollut ollut aikaisemmin. Ajatus puolidemonista vahvistui entisestään lohikäärmeen mielessä, tämän muutoksen aiheuttaman epävakauden tukiessa kyseistä hypoteesia likimain niin kuin hän oli aavistellutkin.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 8, 2008 20:15:15 GMT 3
Kun Zinochana mainitsi Kayn olevan turvassa, tuo tuhahti niiskutuksensa lomasta. "T-turvassa? P-pah! K-k-kuka haluaisi olla t-t-turvassa kuten minä?!" Kay puhui hyvin ärtyneen oloisena. Ääni tuntui muuttuneen myöskin jonkin verran, se oli vähemmän... sekopäinen kuin Kay oli ollut ennen jäämistään kiven alle, ja vaikutti hieman aikuisemmalta kuin mitä se oli ollut aiemmin. Vaikka suru alkoikin väistyä taka-alalle, niin oli vaikea sanoa oliko tilanne mennyt parempaan päin.
"Ja e-ei, e-en h-halua. E-e-en h-h-h-halua m-m-m-muistaa sitä. Ei taas. Ei taas. T-t-typerä muisti p-palasi t-taas. P-pysyisi p-poissa!" nuori nainen horisi, aloittaen vihaisena, lopettaen taas ahdistuneena. Tuo sentään nousi istumaan joten kuten, tosin ollen edelleen melko pienessä tilassa, pidellen päätään polviensa välissä.
"K-kirottu g-g-g-g-golem", Kay mutisi.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 8, 2008 20:42:52 GMT 3
*Nainen kohotti kulmakarvojaan vastaukselle, mutta vaikeni nyökäyttäen hiukan päätään eikä alkanut patistelemaan toista sen enempää tähän hätään. Toki hän oli utelias… vaikka tunsikin pientä syyllisyyttä tämän asian johdosta. Asia oli selvästi vaikea Kaylle, eikä sitä oltu tarkoitettu lohikäärmeen viihdyttämiseen kuten jotakin tyhjänpäiväistä, nokkelaa arvoitusta. Asia selviäisi kyllä hiljakseen, jos olisi selvitäkseen. Mielenkiintoista tuokin, kuinka tyttö oli alkanut käyttäytyä hyvin eri tavalla tuhottuaan golemin… tähän hätään taitaisi kuitenkin olla parasta kääntää huomio muualle. Kokemus oli näköjään tuonut pinnalle epähaluttuja, torjuttuja muistoja.*
”No, siitä golemista ei ainakaan ole haittaa enää kenellekään.” *Lohikäärme totesi, ennen kuin vaihtoi aihetta ilmeisen tarkoituksellisesti. Hänestä tuntui varsin loogiselta, että Kay saattaisi tuntea olonsa paremmaksi jos saisi jotakin muuta, konkreettisempaa ajateltavaa.* ”Oletko vahingoittunut? Voin yrittää parantaa sinua jos se on tarpeen” *hän ehdotti, vaikka epäilikin kyllä että tämä ei ollut ongelma. Vielä hetki sitten tytön luut olivat suorastaan rutisseet kasvaessaan niin vauhdikkaasti takaisin ehjiksi, että kuulosti epätodennäköiseltä että jäljelle olisi jäänyt parantumattomia vammoja. Nainen silmäili toista vielä hetken, hymähti sitten ja suoristautui jaloilleen kääntäen hetkeksi katseensa laskelmoivasti kohti ovea, joka vielä jokin aikaa sitten oli ollut tukittu jonkinasteisella maagisella energialla. Vaikka näyttikin siltä että olisi suunnitellut seuraavaa siirtoa mielessään, salli tämä teko myös Kaylle vielä hetken omaa aikaa keräillä itseään ja ajatuksiaan ennen kuin päättäisi mitä tekisi seuraavaksi.*
|
|
|
Post by CutKiire on Feb 9, 2008 18:41:08 GMT 3
" 'Voit yrittää p-parantaa minua'? O-oliko tuo o-olevinaan vitsi?! Etkö sinä p-piru vieköön nähnyt mitä äsken tapahtui?! Näytänkö minä s-s-siltä että minä tarvitsisin p-parantajaa?!" Kay huusi vihaisena, hypätessään pystyyn huutaakseen suoraan päin toisen naamaa. Kayn verisiä kasvoja vääristi tuolla hetkellä hyvin suuri viha, vaikka se nopeasti katosi tuon rauhoittuessa jälleen, jättäen jälkeensä vain surunmurtamat kasvot. Jopa kasvotkin näyttivät hieman vanhemmilta kuin ennen kohtausta golemin kanssa, vähemmän pyöreiltä. Tuntui että tuo oli vanhentunut pari vuotta siitä kuin nuo olivat tavanneet.
"A-anteeksi. E-ethän sinä m-mitään tarkoittanut", nuori nainen pyysi anteeksi hieman häpeissään purkauksensa jälkeen, kääntyen katselemaan poispäin Zinochanasta. "K-k-kirottu punatakki..." nuori nainen mutisi hiljaa, puristaen kätensä nyrkkiin.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 9, 2008 20:30:01 GMT 3
*Hyvää tarkoittavasta ehdotuksesta nousikin yllättävän suuri elämöinti. Zinochana käänsi päätään katsoakseen raivoavaa tyttöä silmäkulmastaan, hätkähtämättä paljoakaan tämän aggressiivista käytöstä. Sen sijaan naisen mustat silmät kapenivat aavistuksen närkästyksestä kaavun hupun alla. Oli totta että Ametistinen piti pienemmistä olennoista ja tunsi näitä kohtaan suurempaa empatiaa kuin kaltaisensa yleensä, mutta se ei tarkoittanut että hän antaisi näiden yrittää purra itseään… tai käyttäytyä aivan miten huonosti ne vain halusivatkaan.*
”Et sinä aivan kunnossakaan vaikuta olevan” *hän huomautti, selittelemättä sanojaan sen enempää, vaikka jos hiukan asiaa ajatteli oli melkoisen selvää ettei tämä tällä kertaa puhunut Kayn fyysisestä kunnosta. Kyllä, jotakin oli vialla ja pahasti… ehkä tytön ailahtelevaisuus ei ollut tämän omaa syytä. Tosin, se taisi olla jo aika selvää tähän mennessä. Tyttöhän näytti vanhenevan ajoittain jopa silmissä, mikä olisi melkoinen vauhti jo jopa ihmisellekin. Hetken lohikäärme jopa katui näpäytystään, mutta ei kuitenkaan alkanut selittelemään, kohauttaen vain hiukan olkapäitään hyväksyvästi Kayn puolestaan ymmärtäessä hävetä hiukan. Vanhemmat olivatkin usein moittineet Zinochanaa hänen äkkipikaisuudestaan, ja hiljakseen nainen oli taipuvainen olemaan samaa mieltä. Hänen pitäisi hillitä itsensä paremmin, ja ajatella toimiaan enemmän…
Katse kävi uudemman kerran Kayssa tämän mutistessa jotakin puna-takista, kääntyen sitten tuohon houkuttelevaan oviaukkoon.* ”Voisin käydä katsomassa mitä seuraavasta huoneesta löytyy.” *Nainen totesi, astuen askelen lähemmäs tasanteen reunaa pulppuavan laavan yllä.* ”Tulen pian takaisin, jos olet sitten valmis jatkamaan matkaa.” *Vielä hän ei kuitenkaan lähtenyt minnekään, kai ilmoitus oli tarkoitettu siinä sivussa pieneksi hoputukseksi vaikka hän ei sitä ääneen sanonutkaan. Tyttö saisi jäädä odottamaan ja omiin oloihinsa hetkeksi jos halusi, tai sitten vaihtoehtoisesti lähteä mukaan.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 10, 2008 15:56:21 GMT 3
((Spyrre, siltä varalta notta olen kirjoittanut epäselvästi, Kay on näyttänyt vanhentuneen ainoastaan kerran sen golem-kohtauksen jälkeen/aikana. Hän ei jatka vanhentumistaan tai mitään sinne päin.))
Kay nyökkäsi mitään sanomatta toisen sanoille, katsellen vain tyhjä ilme kasvoillaan tyhjyyteen. Vähän aikaa tuijoteltuaan tuo tosin meni maahan tipahtaneen reppunsa tykö, ja alkoi penkoa sieltä jotain.
****
Ainoa ulospääsytie kammiosta, se osittain tuhoutuneiden portaiden päässä oleva käytävä oli melko tavallisen oloinen. Seinillä oli jotain vanhoja suurimmaksi osaksi rapistuneita seinäkoristeita, mutta ei mitään erikoista. Käytävä johti hyvin, hyvin tutunoloiseen kammioon. Kyseinen huone muistutti suuresti kammiota josta Kay ja Zinochana olivat edenneet siihen pimeään käytävään, samalla lailla tuolla oli kolme uloskäyntiä, joista yksi oli suljettu. Erilaista oli enimmäkseen se, että kammioon johti kolme reittiä, joista yksi oli se josta Zinochana oli kulkenut, toinen josta päin kahden naisen edellä oleva joukko oli ilmiselvästi kulkenut, ja vielä viimeinen käytävä jota ei kukaan ollut käyttänyt aikoihin. Päätellen jäljistä maasta, kaksikon edellä oleva joukko oli viettänyt tässä kammiossa jonkin verran aikaa lepäämässä, sen verran paljon tuolla oli jälkiä. Plus parinkin nuotion jäänteet vihjasivat siihen suuntaan.
Huoneeseen oli myös aseteltu kaksi ruumista lähelle seinää, molemmat pitivät yllään samanlaisia asusteita kuin aiemmin tavattu ruumis. Molempien keskiruumiin kohdalle oli myös jostakin syystä asetettu liina, joka oli nyt märkä verestä. Lattiallakin oli kohtuullisen kokoinen verilammikko.
Kammiosta alaspäin viettävät kaksi avonaista tunnelia olivat keskimmäinen ja vasemmalla oleva. Keskimmäinen ovi näytti johtavan melko normaaliin, joskin melko pimeään käytävään. Ei kuitenkaan mitään niin pimeää kuin se käytävä joka oli johtanut laavan valtaamaan kammioon. Toinenkin käytävä näytti melko normaalilta, joskin siellä oli jonkinlaisia himmeän sinistä valoa hohtavia kristalleja, ja sieltä tuntui tulevan hieman kylmä tuuli.
****
Kun Zinochana palaisi, hän löytäisi Kayn pudistamassa kasvojaan ylenmääräisestä verestä, käyttäen jonkunlaista riepua, ja pulloa jonkunlaista nestettä. Myöskin osittain veriset vaatteet oli vaihdettu puhtaampiin, jotka olivat tosin väriteemoiltaan enimmiltään sitä samaa tummaa purppuraa ja mustaa kuin aiemminkin, joskin takin alla oleva paita oli valkoinen. Baretti oli kärsinyt suuresti, ja sekin oli tungettu takaisin reppuun, eikä sille ollut ilmeisesti korvaajaa, tai sitten tuo vain ei halunnut pistää sellaista päähänsä. Vaikka tuo näyttikin päässeen yli mistä tuo nyt olikaan kärsinyt, ei tuo vaikuttanut enää täysin samalta iloiselta ja sekopäiseltä tyttöseltä jonka Zinochana oli tavannut vuorten keskellä. Tietynlainen surullisuus, ja rauhallisuus välittyi tuosta nyt, melkoinen päinvastaisuus pirteään ja hieman lapselliseen Kayhyn. "Olen valmis", Kay sanoi Zinochanalle havaittuaan tämän palanneen.
((Oletin sitten että kävit katsomassa kammiotakin hieman. Eihän se haittaa?))
|
|
|
Post by spyrre on Feb 10, 2008 18:24:27 GMT 3
((Ei haittaa, oletukset olivat ihan osuvia. Hyvä kun selvensit, Zinosta luultavasti ihmiset näyttävät kuitenkin vanhenevan aika vauhtia joka tapauksessa vaikka eivät normaalisti aivan silmissä niin teekään.. Laittoi sentään Kayn muutoksen merkille epätavallisena.))
*Nainen nyökäytti hiukan päätään Kayn tehdessä ilmeisesti päätöksensä, ja astui sitten kielekkeen reunan ylitse katse tuohon määränpäänä olevaan oviaukkoon kiinnitettynä. Melkoisen voimakas ilmavirta hänen molemmilla puolillaan pöllytti hetken aikaa tytön hiuksia ja lennätti tomupilviä sekä pikkukiviä tasanteelta alas laavaan, olennon noustessa ilmaan kaavunhelman taaskaan värähtämättä ja suuntaavan vauhdikkaan liitonsa hallin poikki ovelle, jossa hän jälleen laskeutui, astuen varovaisuutta noudattaen sisälle. Katse kiersi ympäri uuden huoneen, laittaen merkille useat käytävät, sen yhden tukitun sekä jalanjäljet leirinjäljet lattialta sekä varmaankin ensimmäisten asioiden joukossa nuo seinänviereen jätetyt ruumiit. Zinochana oli ollut varuillaan ansojen varalta ja katsonut tarkkaan mihin jalkansa asetti, mutta nuo jäljet merkille pistäessään hän totesi moisen varovaisuuden turhaksi ja astui varmemmin peremmälle. Jos huoneessa olisi ansoja ollut, ne olisivat lauenneet aiemman porukan oleskelleessa ilmeisesti pidemmänkin aikaa paikalla, ja jos näin ei ollut käynyt, lieni turvallista olettaa että niitä joko ei ollut, tai ei ainakaan mitään sellaista joka laukeaisi pelkästään huoneeseen astumisen vaikutuksesta. Nyt toistaiseksi yksin ollessaan olento pudotti myös ihmimillisemmältä näyttävän harhakuvan uudestaan yltään, huoneeseen ilmestyneen lohikäärmeen astuessa sitten huoneen poikki kapeakuonoinen pää uteliaasti melkein lattiaa viistäen, suunnistaen nuotionjäänteiden ohi tutkimaan noita kahta kuollutta. Tämä toinen aarteenmetsästysporukka tuntui harvenevan uhkaavaa vauhtia, naaras pohti itsekseen, tökkäisten hiukan kyntensä kärjellä toista ruumista. Oli kai onni että he kaksi olivat selvinneet näin pitkälle näin vähällä… ehkä toinen joukkio oli epäonnekseen sattunut valitsemaan nimenomaan juuri sen väärän reitin? Alkoi lisäksi vaikuttaa siltä että nämä kaikki eri käytävät (tai ainakin useammat niistä kuin vain yksi) johtaisivat loppujenlopuksi samaan määränpäähän, tai ainakin ne olivat tehneet niin tähän mennessä. Ohimennen olento äkkäsi myös yhtäkkiä ruumiita ja näiden varustusta katsellessaan että oli ilmeisesti mennyt epähuomiossa pudottamaan aiemmalta kuolonuhrilta poimimansa esineen paetessaan golemia edellisessä huoneessa. Äh, pahus sentään… mutta eipä kai asialle mitään voinut.
Luotuaan pikaisen yleissilmäyksen huoneeseen, johon meni varmaankin siinä vajaa kymmenisen minuuttia, alkoi lohikäärme palailla takaisin kulkuaukolle josta oli hetki sitten tullut, ja suurikokoinen, kimmeltäväsuomuinen matelija korvautui jälleen kaapuun pukeutuneella sirovartisella naisella. Lentäessään uudestaan laavahallin poikki tasanteelle jolle oli Kayn jättänyt olento pisti merkille tytön käyttäneen ajan hyväkseen siistiytymällä, joka oli ilmeisesti myös rauhoittanut tätä aikalailla… tosin lähinnä sillä vaikutuksella, että tämä vaikutti enemmän taikka vähemmän alakuloiselta. Nainen laski jalkansa kivelle ja kääntyi katsomaan odottavasti toisen suuntaan, nyökäten sitten hiukan päätään tämän ilmoittaessa olevansa valmis jatkamaan matkaa. Hetken aikaa hän harkitsi kysyvänsä Kayn masentuneesta olemuksesta, mutta muutti sitten mielensä.*
”Huone edessäpäin vaikuttaa melko samanlaiselta kuin se, josta viimeksi tulimme. Ja edellämme kulkenut joukkio on selvästikin myös jo ollut siellä.” *Hän sanoi sen sijaan, kääntyen jälleen valmiina nousemaan jälleen ilmaan.* ”Pääset varmaankin perille ominneuvoin?” *Hän kysyi kuitenkin vielä, silmäten tyttöä kysyvästi. No, toinen oli jo ylittänyt vuoriston, kasvattanut siivet ja piessyt jättimäisen golemin tuosta vain, joten olento oletti ettei ollut mitenkään kovin tavatonta jos tyttö pystyisi ylittämään laavahallinkin tuosta vain… mutta kai se nyt oli kuitenkin kohteliasta kysyä. Jos asia olisi niin kuin Zinochana olisi olettanut, lentäisi hän takaisin ovelle, muussa tapauksessa hän varmaankin joutuisi tarjoamaan ihmistytölle kyydin siinä sivussa.*
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on Feb 11, 2008 16:10:31 GMT 3
"Kyllä se onnistuu", Kay sanoi olkiaan kohauttaen, ja käveli aukean reunalle josta näki kunnolla sortuneet portaat ja käytävän suuaukon. Tuo varmisti repun olevan kunnolla kiinnitetyn, ja tarkasti katseellaan ettei unohtanut mitään aukealle, ennen kuin hän kääntyi taas katsomaan alaspäin. Nainen huokaisi, perääntyi pari askelta, ja lähti juoksuun kohti reunaa. Ja loikkasi.
Välimatkaa käytävän oviaukon ja aukean reunan välillä oli ehkä parikymmentä metriä - ja tuo oli vain vaakasuoraan. Eikä Kaylla ollut ylityksessään mitään ongelmia, hyppy onnistui täydellisesti, tuon laskeutuessa kierähtämällä maahan. Noustuaan kunnolla pystyyn, tuo vain hiljaa käveli eteenpäin seuraavaan kammioon, keskittyen vain pelkkään etenemiseen. Itse kammiossa tuo hetken ajan tarkasteli maassa olevia jälkiä, ennen kuin siirtyi katselemaan ruumiita. Kay päästi pienen tuhahduksen, ja nosti huopia hieman, nähdäkseen paremmin mitä noille onnettomille oli käynyt. Ruumiit olivat leikkautuneet kahtia, joko jonkin kieron ansan, tai olennon aiheuttamina. "Piruparat, ette tekään olisi tuota ansainnut", Kay sanoi hyvin hiljaa ääneen laskiessaan huovat takaisin paikoilleen. "Kylmä tunneli, vai keskimmäinen? Kylmä voisi olla hyvää vaihtelua tuohon helvetilliseen kuumuuteen", Kay sanoi Zinochanalle kääntyessään tämän puoleen. Nuoren naisen ilmeestä tosin pystyi päättelemään, ettei tuota kiinnostanut kovinkaan paljoa kumpikaan reitti.
|
|