|
Post by spyrre on Jan 3, 2008 20:48:56 GMT 3
*Zinochana naurahti hiukan kuullessaan tyttösen kertovan jonkin jumaluuden tuhoamasta palatsista, joka lepäsi kivien alla. Ai kyseessä oli se juttu, joka oli toisen tänne houkutellut… hän oli kyllä kuullut asiasta sanan tai pari joskus, muttei ollut ottanut sitä tosissaan.* ”Luulet siis, että tässä vanhassa legendassa olisi jonkinlaista perää?” *Hän kysyi, yrittäen pitää huvittuneisuutensa erossa äänensävystään. Olento ei halunnut loukata tyttöä, vaikka pitikin tämän puuhia aavistuksen verran kummallisina. Tosin, kai tämäntyylinen puuhastelu oli melkoisen tyypillistä ihmisille ja näiden kaltaisille olennoille, etsiä vanhoja kadonneita palatseja, temppeleitä ja sen sellaisia aarteiden toivossa. Vaikka saattoihan tietysti olla, että raunioissa toivottiin piilevän muutakin… jotakin arvokkaampaa kuin pelkkää kultaa ja jalokiviä. Zinochana seurasi vierestä Kayn alkaessa ilmeisesti etsiskellä reittiä tämän kyseisen rakennuksen luokse laittaen ohimennen merkille tytön mutinoista, että tämä tuskin oli liikkeellä aivan pelkästään ominpäin… joku oli lähettänyt tämän pikkuisen tälle etsintäretkelle itsekseen? Selvästikään tämän ihmisen keskittymiskykykään ei ollut kummoinen, vaan kun tyttö ei saanut sisäänkäyntiä välittömästi silmiinsä päätti tämä lyhytjänteisesti valmistaa oman vasaraansa hyväksi käyttäen. Nainen räpytteli silmiään seuratessaan toimitusta, nousten kuitenkin hetken kuluttua kiveltään ja siirtyen hiukan etäämmäs huomatessaan maankamaran todella säröilevän iskujen alla. Ketteryytensä ja kestävyytensä lisäksi tämä tyttö oli selvästi myöskin suunnattoman vahva kokoisekseen… vaikka johan sen jo näki vasarasta, jota tämä kuskasi vaivattomasti mukanaan.
Kiven pettäessä ja romahtaessa äkkiä laajallakin alalla joutui kaapuun pukeutunut perääntymään vielä hiukan välttääkseen putoamisen, mutta tämän jäädessä kuitenkin uteliaana melkoisen lähelle reunaa nähdäkseen kunnolla mitä tapahtui. Katsoessaan alas Zinochana pisti ohimennen merkille että hänen toinen jalkansa näkyi seisovan luonnottomasti tyhjän päällä, ja liikautti raajan vähemmän epäilyttävästi kiinteämmälle alustalle. Kayn putoaminen alas kivenjärkäleiden mukana näytti hurjalta, mutta nähtyään kuinka helposti tämä oli ylittänyt vuoret aiemmin nainen ei ollut kovinkaan yllättynyt nähdessään toisen selviävän vahingoittumatta pudotuksestaan…. ja katsohan mokomaa, alapuolella montussa tosiaan erottuikin ikivanha, nyt tosin melkoisen tuhottu pylväshalli. Tuolla alla ilmeisesti siis oli kuin olikin jonkinlainen muinainen rakennelma. Olento silmäili kiinnostuneena avautunutta näkymää, astuen sitten hätkähtämättä kuopan reunan ylitse ja laskeutui ilman halki aiheuttaen vain muutaman tuulenpuuskan saapuessaan joka vei mukanaan pilven lattiaa peittävää vuosituhansien ikäistä pölyä ja hiekkaa.* ”Miksi ei, nyt kun kerran olen täällä.” *Hän totesi pienen hymyn keralla ja katseli ympärilleen uudemman kerran, kääntäen sitten huomionsa takaisin Kayhin.* ”Näytä sinä tietä, ilmeisesti tiedät minne olet suunnistamassa.”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 4, 2008 21:50:25 GMT 3
"Hee! Eipähän tarvi tonkia näitä vanhoja rauniota yksinään!" Kay kiljahti ilahtuneena kuin pikkutyttö. Omituinen hyypiö tuo oli, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Enempiä puhelematta tuo lähti syvemmälle raunioihin, vihellellen iloisesti, ja liikkuen pikemminkin loikkimalla kuin kävellen. Ja aika nopeasti, joskin tuo aina silloin tällöin pysähtyi katsomaan taakseen, varmistaakseen että toinen oli yhä perässä. Kay ei ollut ottanut esiin minkäänlaista lyhtyä valaisemaan pimeitä käytäviä, eikä sellaista näköjään tarvinnutkaan. Oliko tuossa tytössä mitään tavallista? Tähän mennessä ei siltä oikein näyttänyt.
Alaspäin viettävä käytävä johon Kay meni edellä oli selvästikin vanhaa perua. Joskus kauan sitten tuo oli ollut varmasti oikein komea palatsin käytävä, mutta nyt se oli vain yksi osa vanhoja pölyisiä raunioita, jonka asukkaat olivat kuolleet niin kauan sitten, että mitään ei ollut jäänyt jäljelle. Käytävillä tosin lojui aina silloin tällöin vanhoja luurankoja - ilmeisestikin joku muukin oli aina silloin tällöin löytänyt sisäänkäynnin. Sellainen pieni kysymys saattaisi tosin herätä, että mikä oli tappanut nämä. Jotkut tuoreimmista luurangoista näyttivät vain muutamia vuosia vanhoilta. Iloinen nuori nainen ei näistä näyttänyt piinaavan, vaikka jotkut luurangot näyttivät kuolleen sangen väkivaltaisestikin. Jotkut olivat näköjään astuneet jonkinlaisin ansoihin, mutta entäs sitten ne luurangot jotka olivat täysin ehjiä? Mihin nämä olivat kuolleet?
Ansoista puheen ollen... Taas etumatkaa hankkinut Kay astui johonkin, jolloin jostakin Zinon takaa kuului rysähdys. Ja jonkin lähestyvän ääni. Ja mikä tahansa se olikin, se lähestyi lujaa. Epäilemättä huolimattomuus nuoren tyttösen kohdalla oli onnistunut laukaisemaan jonkin ansan. "Hups", Kay sanoi hieman myrtyneen näköisenä, katsoessaan äänen suuntaan hetken, ennen kuin alkoi pinkomaan pakoon. Juostuaan jonkun aikaa tuo huomasi yhden sivuoven (mentyään parin ohitse näitä huomaamatta), ja sukelsi nopeasti sisään. Vasta tuolloin tuo alkoi miettiä että mitähän omituiselle mukaan lyöttäytyneelle naiselle kuului. Sitä ei tosin ennen ansan vaikutusten lakkaamista saisi selville.
((And the plot thickens, ja kiviä.))
|
|
|
Post by spyrre on Jan 4, 2008 23:07:25 GMT 3
((Eikun sieniä. Vaaleanpunaisia. )) *Zinochana hymyili Kayn innostukselle astellen sitten tämän perässä sen kummempia epäröimättä syvemmälle ikivanhoihin, mahdollisesti romahduspisteessä oleviin hetki hetkeltä pimeämmäksi käyviin raunioihin. Ei mennyt kauaakaan kun valo joka valui sisään tytön valmistamasta ”sisäänkäynnistä” ei enää ulottunut heihin eikä sen suomaan valaisuun voinut enää luottaa. Ei sen puoleen, Zinochana laittoi merkille ei mitenkään erityisen yllättyneenä, ettei tämä seikka näyttänyt häiritsevän vikkelästi eteenpäin hyppelevää Kayta tippaakaan. Nainen sai ripeyttää hiukan kulkuaan pysyäkseen tämän perässä, mutta tämä ei aiheuttanut sen merkittävämpää haittaa vaikka hän olisikin mielellään katsellut ympärilleen hiukan tarkemmin kuin mitä edellä kirmaavan tytön määräämä vauhti olisi suonut. No, hän näki kyllä aivan tarpeeksi näinkin, se jokin äärimmäisen kiinnostava asia joka kivisessä haudassaan piili oli ilmeisesti vielä kaukana edessäpäin. Kaikesta päätellen edessäpäin tulisi olemaan kaikenlaista muutakin. Nainen katseli mietteliäästi pitkin käytävää lojuvia luukasoiksi mädäntyneitä ruumiita nyrpistäen hiukan nenäänsä hajulle, mutta muuten hän ei näyttänyt pelästyvän edessä avautuvaa näkyä. Kyseessä ei selvästikään ollut mikään hienostunut ja hermoheikko hienostonainen joka pikkuisen siimahännän tai pisaran verta nähdessään pakenisi kirkuen huoneesta tai vain pyörtyisi sillä siunaaman hetkellä, päinvastoin, sulavasta liikehdinnästä ja pienoisesta etäisyydentunteesta huolimatta violetinsävyinen nainen suhtautui hyvinkin rauhallisesti. Hän jopa pysähtyi hetkeksi ja kumartui katsomaan lähempää erästä varsin groteskiin asentoon vääntynyttä ruumista ja kallisti päätään miettien, mikä tämän oli tappanut. Palatsin käytäville oli selvästikin viritetty useita ansoja… loput vainajista olivat ehkä vain nääntyneet kuoliaiksi eksyttyään sokkeloihin?* ”Näyttää siltä, että meidän täytyy varoa askeliamme- ” *Nainen aloitti, mutta hänen lauseensa keskeytti tuo pahaenteinen naksahdus, jota seurasi tytön nyreä ”hups”. Olento irvisti itsekseen ja pyöräytti silmiään, kääntyen sitten aavistuksen huolestuneena katsomaan olkansa ylitse kuullessaan ikävän rysähdyksen pimeydestä. Tuota. Tämä ei kaiken logiikan mukaan tiennyt hyvää. Noin kymmenesosasekunnin Zinochana pohti miten menettelisi asian kanssa, nähden sitten parhaaksi kiirehtää askeliaan vielä hiukan enemmän käytävää eteenpäin. Kayn hyökätessä suojaan sivuovelle ei kestänyt kauaakaan kun nainen luikahti hänen seuraansa esimerkkiä seuraten ja astahti peremmälle pois kumisevasta käytävästä ennen kuin kääntyi vielä uteliaana katsomaan taakseen.* ”Kultaraha vetoa se on jättimäinen kivenjärkäle, joka murskaa kaiken eteensä sattuvan.” *Hän ehdotti, pienen virneen käydessä laventelinsävyisillä kasvoilla kevyen hupun alla, joka ei ollut vieläkään liikahtanut senttiäkään paikoiltaan vaikka vaatteen omistaja oli kokenut jo vaikka millaista tuiverrusta, hypännyt alas kallionkielekkeeltä ja nyt juossut vielä hippulat vinkuen pitkin käytäviä. Itsepintainen vaatekappale, muuta ei voinut sanoa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 6, 2008 19:09:04 GMT 3
((The plot thickens again...))
"Totta kai se on jättimäinen kivenjärkäle - sellaisiahan on aina näissä paikoissa! Ja myöskin arkkuja täynnä tavaraa, vaikkei täällä pitäisi olla ollut muita kuin satunnaisia seikkailijoita aina silloin tällöin. Rauniot ovat melko outoja paikkoja", tyttönen puheleskeli, aiheen kaarrellessa hieman minne sattuu. Kun tämä aihe oli käsitelty, alkoi tuo tutkiskella tarkemmin mihin he olivatkaan hypänneet suojaan. Paikka oli ilmiselvästi ikivanha varasto, tosin mitä tahansa tuolla olikaan joskus säilytetty, nyt se oli toivottomasti hajalla. Muinaiset kiviset hyllyt olivat täynnä vanhoja ruukkuja, jotka aika, ja epäilemättä maan alle joutuminen, olivat tuhonneet.
"Minkäköhän ihmeen takia nämä varastot ja muut ovat olleet näin korkealla tässä palatsissa", Kay ihmetteli ääneen, "paikka jatkuu selvästikin vielä paaaaaljon alaspäin, ja näitä varastoja on joka paikassa. Mikä ihmeen idiootti suunnitteli tämän paikan?" omituinen nuori nainen päivitteli ääneen katsellessaan paikkoja, ja epäilemättä vahingossa tuhoten lukuisia arkeologisia aarteita. Ainakin yksi ruukku tipahti tuon kätösistä, joka sai tuon näyttämään hieman nolostuneelta noin kaksi sekuntia, ennen kuin tuo taas palasi tutkimaan vanhoja hajalla olevia esineitä.
Ulkopuolella kivi vyöryi ohitse, ja hitaasti ryskyvä ääni katosi jonnekin vielä syvemmälle maan alle. Ääntä kuului aika kauan kuitenkin, joten oli aika ilmiselvää, että paikka oli syvä. Kuka tietää miten syvälle nuo synkät tunnelit johtivat, ja mitä salaisuuksia sieltä oikein löytyisikään?
Ruukkuihin keskittynyt nuori nainen ei huomannut erästä toista olennaista asiaa huoneesta. Erään hyllyn takana oli 'mielenkiintoinen' näky. Ruumis. Ja tällä kertaa se ei ollut mikään ikivanha luuranko, vaan melko tuore. Ruumis oli jonkinlaiseen punamustaan univormuun pukeutuneen miehen, ja hänen kätensä oli aseteltu ristiin hänen rintansa päälle. Miehen univormussa oli parikin outoa symbolia, olkamerkkeihin oli pistetty yksinkertainen kahdesta viivasta ja yhdestä pisteestä muodostuva merkki, ja rinnukseen oli kirjailtu symboli joka näytti sarvekkaalta kallolta jota piteli haarniskoitu käsi. Onnettoman kuoleman syy ei ollut todennäköisesti kovin epäselvä, miehen päässä oli sangen suuri haava, joka näytti tulleen jostakin tylpästä. Iskulla oli takuulla ollut melkoisesti voimaa. Miehen viereen oli aseteltu omituisen näköinen ase, vähän kuin varsijousi jonka kaaret oli poistettu, ja päähän oli lisätty putki. Outoa.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 6, 2008 20:53:26 GMT 3
”Sekä sortuvia lattioita ja piikkikuoppia” *Nainen lisäsi Kayn antamaan luetteloon rentoon sävyyn, aivan kuin moiset kaameat koettelemukset nyt vain kuuluisivat asiaan tämäntyyppisellä retkellä… ja kaipa ne kuuluivatkin, oli Zinochana ajan kuluessa tutkinut itsekseen jos jonkinlaista vanhaa rauniota ja rakennusta, jos ei käytännössä, niin ainakin teoriassa kirjoista sekä kartastoista. Tämä vain oli niin paljon jännittävämpää kuin karttojen tutkiminen.
Olentokin astui peremmälle varastoksi paljastuneeseen huoneeseen katsellen ympärilleen piittaamatta enää sen kummemmin oven ohitse vyöryvästä uhkaavasta kivenlohkareesta ja siirtyi tutkiskelemaan läheisen hyllyn sisältöä. Kayn pudottama ruukku sai hänet vilkaisemaan tytön suuntaan moittivaan sävyyn ennen kuin nainen uppoutui tutkiskelemaan löytämiään tavaroita tarkemmin.* ”Ehkä palatsi oli vielä ylempänä, kunnes romahti kokonaan ja palaset kulkeutuivat pois ajansaatossa. Nämä saattaisivat olla jäljelle jääneet kellarikerrokset.” *Zinochana totesi tutkiskellessaan kädessään pitelemäänsä pölyn peittämää purnukkaa ennen kuin asetti sen takaisin paikalleen ja silmäsi lattiaa allaan. Jos Kayn sanoihin oli uskominen, kerrokset jatkuisivat vielä paljon alaspäin? Ilmeisesti tyttö tosiaan tiesi, mitä oli hakemassa, sekä mistä, mutta ei ehkä välttämättä miksi ja miten.* ”Onko sinulla karttaa tästä rakennuksesta mukanasi? Tunnut tietävän jotakin tämän paikan rakenteellisesta arkkitehtuurista.” *Nainen kysäisi, mutta ennen kuin tyttö ehti vastata jokin muu huoneesta löytyvä vei olennon välittömän huomion. Hän seisoi hetken paikallaan vain yllättyneenä katsellen, kunnes asteli varovaisesti lähemmäs löytöään. Seinän vieressä, vain jalat erään hyllyn takaa pilkistäen makasi tuore, kummalliseen asukokonaisuuteen pukeutunut ruumis. Kuolema ei selvästikään ollut ollut onnettomuus taikka ansan aiheuttama, Zinochana, pohti, viitaten kutsuvasti kädellään saadakseen huoneessa remuavan Kayn huomion.* ”Täällä taitaa olla ollut lähiaikoina muutakin aktiviteettia meidän lisäksemme. Tuo on selvästi tapettu jollakin… lisäksi ruumis on asetettu tänne piiloon ilmeisen tarkoituksellisesti, tai muuten se on kuollut itsekseen hyvin kummalliseen asentoon mitä en oikein usko…” *Nainen huomautti viitaten ruumiin rinnalle ristittyihin käsiin miettien, josko edesmenneen siisti asettelu olisi tämän kuolleen kumppaneiden tekosia. Tuskin tämä yksin oli tullut, muut olivat saattaneet asettaa ruumiin ”turvaan” varastoon odottamaan paluutaan ja jatkaneet sitten matkaa… tai mistä sitä tiesi, ehkä loputkin olivat vielä täällä? Elossa vaiko kuolleena, oli sitten suurempi arvoitus. Maassa oleva tunnistamaton esine kiinnitti kohta Zinochanan huomion, hänen kumartuessa uteliaana poimimaan sen maasta käsiinsä.* ”…ja mikä tämä mahtaa olla? Luulen, että se on kuulunut tälle ruumiille, se ei sovi yhteen huoneen muiden tavaroiden kanssa.”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 8, 2008 19:11:54 GMT 3
"Eipä ole karttoja - tai ehkä olisi jos olisin löytänyt sen sisäänkäynnin, mutta kun astuimme sisään 'hieman' eri paikasta... eh", tyttö vastasi olkiaan kohauttaen. Olipas tuostakin nyt paljon apua.
"Hmm?" Kay reagoi toisen kutsuun, ja tuli katsomaan ruumista. "Voi raukkaa. Tai ainakin luulisin että raukkaa. Eihän sitä ikinä tiedä onko tuo ollut joku kusipää eläessään. Mutta kuolleista ei saisi puhua pahaa, varsinkaan silloin kun ei ole harmainta aavistusta millainen kuollut oli", lyhyt tyttönen puhui hieman alakuloisella äänellä, mutta aivan yhtä sekopäisellä tavalla kuin tuo reagoi kaikkeen muuhunkin. Tytön katse kävi hetken ajan vainajan omituisessa esineessä, mutta kohautti vain olkiaan toisen puhuessa siitä. "Eh, niin kait sitten. Voitaisiinko jo lähteä jatkamaan matkaa? Ei oikein innosta täällä keikkua", Kay totesi, vaihtaen puheenaihetta. Käytökseen oli ilmaantunut pieni lähes huomaamaton ahdistunut alavire sen jälkeen, kun tuo oli huomannut omituisen esineen.
Enempiä vastauksia odottelematta tuo jo asettui valmiiksi oviaukon luo, ja kurkkasi käytävälle. Kivenjärkäle oli saanut aikaan aikamoista tuhoa, muutama oviaukkokin oli nyt tukossa kiven satunnaisen poukkoilun vuoksi. Epämiellyttävä hiljaisuus vallitsi koko paikkaa, jotenkin se tuntui nyt vieläpä hiljaisemmalta ennen kuin nuoren naisen huolimattomuus oli laukaissut ansan.
"Ja muuten, jos jokin tosiaan tappoi tuon onnettoman, niin ansan laukeaminen saattaisi houkutella jotain tännepäin", tyttönen sanoi, ilmiselvästikin kärsimättömänä jatkamaan matkaa.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 8, 2008 22:04:09 GMT 3
*Nainen kohautti olkapäitään, näyttäen kuitenkin olevan kiinnostuneempi löytämänsä ruumiin kuolintavasta sekä tämän varustuksesta kuin edesmenneestä persoonasta itsestään.* ”Ehkä” *hän myötäili vain ohimennen Kayn toteamusta, mutta pyöritteli samaan aikaan käsissään ruumiilta ottamaansa kapinetta. Mikähän tämä oli olevinaan? Se tavallaan muistutti varsijousen vartta, mutta siinä ei ollut jännettä jolla olisi voinut laukaista nuolia. Mielenkiintoista. Nyt ei kuitenkaan tainnut olla aikaa tutkiskella tätä kapinetta, heidän olisi tosiaan jatkettava matkaa. Tytön suhtautumisesta esineeseen päätellen tämä joko ei ollut kiinnostunut kapineesta tai sitten tiesi mikä tämä oli eikä pitänyt sitä hyödyllisenä, mutta Zinochana, joka ei ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa ei aikonut luovuttaa näin helpolla. Hän kyllä ottaisi asiasta selkoa ennemmin tai myöhemmin…
Näine hyvineen, sen kummempia kursailematta Zinochana asteli kapine kainalossaan ovelle Kayn seuraksi, kurkistaen myös ovesta kivenjärkäleen tekemiä tuhoja. Joitakin kulkuväyliä oli mennyt käyttökelvottomaksi, mutta päätellen siitä miten tyttö oli hommannut heidät alun perin sisälle raunioihin tämän ei pitäisi olla suuri ongelma… niin kauan kuin tämä ei menisi hakkaamaan rikki kantavaa seinää tai jotakin muuta mitä ei olisi pitänyt, ja romauttanut koko paikkaa heidän niskaansa. Hmm.* ”Tämä on mahdollista. Luuletko, että kyseessä on jotain mikä voisi olla uhka sinulle?” *Nainen kysäisi, laittaen merkille että Kay vaikutti jostakin syystä hiukan levottomalta, ja loi merkitsevän katseen tytön kantamaan sotavasaraan. Hän oli kyllä saanut käsityksen ettei toisella ollut vaikeuksia puolustaa itseään. Zinochana astui kuitenkin tytön ohitse käytävälle, lähtien sitten kuljeksimaan käytävää pitkin suuntaan, jonne kivi oli vierinyt. Kaikesta päätellen tämä käytävä olisi nyt turvallinen, olisi varmaankin aivan loogista olettaa että vierivä kivi olisi laukaissut kaikki muut ansat joita käytävässä olisi, mutta oli silti viisasta pitää silmänsä auki ja aistinsa tarkkoina.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 10, 2008 18:35:59 GMT 3
"Täh? Mistä se nyt oikein horisee?" tyttönen kysyi hämmentyneenä hienostonaiselta, ei tuo oikein tajunnut miksi toinen sellaista luulisi. Ahdistus ei ilmeisestikään ollut tullut mistään sellaisesta, ja olipa se näköjään jo kadonnutkin. Tosin jostain syystä Kay tuntui olevan jonkin verran kalpeampi kuin aikaisemmin, vaikka pieni hermostuneisuus olikin jo kadonnut. Omituista.
Pimeät käytävät tuntuivat mustuvan hetki hetkeltä enemmän, eikä edes maagiset keinot oikein auttaneet näkemään pitkälle ilman valonlähteitä. Epämääräisiä ääniä kuului juuri ja juuri, mutta niin hiljaisina ettei niistä saanut selvää. Tunnelma ei ollut oikein miellyttävä.
Tällä kertaa Kay antoi Zinoachan mennä edeltä, ehkäpä tuo ei halunnut laukaista taas uutta ansaa, tyttösen mielestä paikka nimittäin ei ollut kovin ansaton kivenkään jälkeen. Loppujen lopuksi vierivä suurin piirtein pyöreä kivenjärkäle ei osu kovin isolla osalla massastaan maahan, joten se tuskin oli osunut kovinkaan moneen ansanlaukaisimeen. Oli pari ansaa silti lauennut kaksikon matkanvarrella, yhdessäkin paikassa sarja keihäitä törrötti seinässä, ja toisessa osa lattiassa oli aika syvän näköinen kuilu - siitä kuitenkin vielä pystyi suhteellisen vaivattomasti hyppäämään yli. Tai ainakin Kay onnistui siinä ilman pienintäkään ongelmaa laitettuaan vasaransa takaisin reppuunsa, mutta asia voisi olla eri toiselle naiselle, jonka vaatetuskaan ei varsinaisesti oltu suunniteltu tällaisiin paikkoihin. Ainakin yli loikkiminen olisi hankalampaa.
"Tarvitkos apua?" Kay kysyi ansan toiselta puolelta, ollen myös utelias miten toinen aikoisi päästä yli, ottaen huomioon ettei Zinoacha erityisesti näyttänyt atleettiselta - puhumattakaan maastoon tyystin sopimattomasta vaatetuksesta.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 10, 2008 19:34:06 GMT 3
*Käytävä alkoi matkan edetessä käydä entistä pimeämmäksi, Zinochana laittoi merkille havaitessaan että jopa hänellä alkoi hiljakseen olla vaikeuksia nähdä kunnolla eteensä. Vaikka nainen ei ollutkaan varsinaisesti huolissaan tästä asiasta koska ei vieläkään aivan sokkona joutunut kulkemaan, hän ei pitänyt siitä. Kädenliikautus ja pieni käskysana, ja pieni, valkeaa valoa hohtava valopallo syttyi naisen kämmenen ylle, alkaen äänettömästi leijua kaksikon edellä valaisten himmeästi edessä avautuvaa käytävää.* ”Tämä saattaa houkutella olentoja jotka täällä asuvat, mutta ainakaan emme juokse niitä päin pimeässä.” *Nainen totesi kasvojensa iho kiillellen kuin pikkuiset suomut aavemaisessa valossa, vaikka ei varsinaisesti nähnytkään mitään syytä selitellä ratkaisuaan. Hän tunsi olonsa mukavammaksi näin, ja tarkkaillessaan ympäristöä normaaliaistiensa lisäksi myös epätavallisemmilla mielenvoimillaan, hän ei oikeastaan uskonut että mikään kovin vaarallinen onnistuisi hiipimään kovin lähelle huomaamatta, valoa taikka ei. Hän pystyisi kyllä aistimaan lähestyvän tietoisuuden jo kauan vaikkei sen lähdettä näkisikään, oli kyseessä sitten eläin taikka jotakin muuta. Reitin hahmottamisessa tämä kyky puolestaan ei paljoa auttanut, ansojen näkemiseen ja sellaiseen tarpeelliseen tarvittaisiin silmiä.
Edetessään olento asteli eteenpäin kevein ja nopein, mutta varovaisin askelin, ja samaa reittiä kuin kivi oli vierinyt jos tämän jäljet pystyi jostakin päättelemään, kuten murentuneista lattialaatoista, jäljistä pölykerroksessa, tai vastaavasta. Vastaantulevat lauenneet ansat vahvistivat Zinochanan aiemmat aavistelut olemassaolollaan, saaden osakseen huomiota naisen yrittäessä ohi kulkiessaan hahmottaa näiden laukaisumekanismit pystyäkseen tunnistamaan sellaisen seuraavan kerran vastaavan nähdessään. Vasta edessä avautuva kuilu sai hänet pysähtymään hetkeksi ja kurkistamaan alas leijuvan valopallon valossa. Kuinkahan alas tämä oikein johti… pohjaa ei edes näkynyt. Parempi olisi olla putoamatta. Hmm… voisikohan tästä päästä jotenkin alakerroksiin suorempaa reittiä, vai… Nainen perääntyi kauemmas kuilusta ja katsahti yli hypännyttä Kayta, päättäen sitten, että olisi sittenkin parempi jatkaa käytävää eteenpäin tietämättä ollenkaan mitä alapuolella mahtoi olla. Voisi olla varsin mahdollista ettei sitä kautta edes pääsisi minnekään. Tytön kysyessä tarvitsisiko kaapupukuinen nainen apua esteen ylittämisessä, tämä räpäytti suuria silmiään hiukan yllättyneenä.* ”Ei, kiitos. Uskon selviäväni.” *Hän vastasi, sitten vain yksinkertaisesti astuen reunan ylitse, ja, eh, leijuvan ylitse ilman edes mitään näkyviä reitinmuutoksia. Kyseinen kaapumainen pukine ei näyttänyt vaikeuttavan liikkeitä tippaakaan, ilmeisesti kyseessä oli keveämpi ja joustavampi kangas kuin miltä se näytti… vaikka eikö sen silloin olisi pitänyt lepattaa enemmän? No, mitä pienistä. Joitain pikkukiviä suistui kuilun syövereihin Zinochanan saavuttaessa kapean kuilun toisen reunan, mutta tämä ei näyttänyt piittaavan, vaan jatkoi matkaa samaan rennohkoon tyyliin kuin aikaisemminkin.*
”Mitä me muuten olemme etsimässä täältä? Helpottaisi huomattavasti sen löytämistä jos tietäisi miltä kyseinen asia näyttää.” *Hän kysäisi, silmäten Kayta huppunsa alta miettien, mahtaisiko tyttö kertoa vai pitää asiaa jonkinlaisena salaisuutena… Tosin, näkisihän hän kohteen viimeistään sen löytyessä.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 13, 2008 18:59:05 GMT 3
Kay joko ei huomannut, tai välittänyt lisä-omituisuuksista salaperäisen naisen kasvoilla, päätellen siitä ettei mitään reaktiota tullut. Vähän tuota olisi saattanut ihmetyttää miten ihmeessä iho voisi hohtaa kuin suomut - mokomilla kun ei ole yhteistä paljon ollenkaan, eli siinä pitäisi joka olla suomuja, tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa, eipä Kay näyttänyt välittävän kovin paljoa valon lisäyksestä muutenkaan. Outo hyypiö.
"Höh. Tuo on vissiin kätevää", aina vain kalpeammaksi muuttuva tyttönen kommentoi Zinochanan leijuskelua. "Pomo tosin olisi vissiin kutsunut tuota typeräksi elvistelyksi - ja tehnyt sen välittömästi sen jälkeen itse. Todennäköisesti vielä yhdellä jalalla", tuo jatkoi, viitaten taas vaihteeksi salaperäiseen 'pomoon', ja paljastaen ainakin sen, että jonkinlaista magiaa kyseinen herra/rouva osasi. Enempää lähes vitivalkoinen tyttö ei enää paljastanut, vaan alkoi taas jatkamaan matkaa, seuraten huomattavasti hienommin pukeutunutta naista, etenkin kun suurin osa nuoremman naisen vaatteista alkoivat olla aika likaisia, ja vähän rähjääntyneitäkin.
Jonkun ajan kuluttua kaksikko pääsi hieman isompaan aukeaan huoneeseen, josta lähti käytäviä pariin eri suuntaan - kolme alaspäin, ja kaksi ylöspäin. Ikivanhassa pölyssä joka peitti kammion lattiaa oli jalanjälkiä, jotka paljastivat isohkon ryhmän tuntemattomia henkilöitä menneen yhdestä käytävästä toiseen. Kyseinen käytävä jonne askeleet veivät oli tosin nyt suljettu, suuret kiviset ovet estivät pääsyn sinnepäin. Oli tosin kaksi muutakin alaspäin suuntaavaa käytävää sen molemmilla puolilla, mutta niiden vaaroja tuskin olisi kukaan korjannut pois.
"Hmm. Meidän pitäis kiirehtiä etteivät nuo toiset pääse perillä ennen meitä! Mitäs luulet, kumpaan suuntaan kannattais mennä?" Kay kysyi toiselta, katsellen hieman vasempaa käytävää suosiollisemmin.
Vasemmalla oleva käytävä näytti olevan vieläkin pimeämpi kuin mitä aiemmat matkanpätkät olivat olleet. Lisäksi jos oikein tarkasti kuunteli, saattoi kuulla... jotain. Vaikea sanoa mitä se oli, mutta jotain se oli. Oikealla oleva käytävä ei näyttänyt ihan niin luotaantyöntävältä, seinillä oli pieniä kristalleja jotka hohtivat hieman valoa, saaden paikan olemaan pikemminkin hämärä kuin pimeä. Toisaalta, ei voinut millään sanoa mitä siellä olisi, tuskin mitään hyvää. Oli epätodennäköistä että kumpikaan reitti olisi turvallinen, mutta jompi kumpi pitäisi valita, ellei halunnut kääntyä takaisin. Siinä tapauksessa Zinon ja Kayn tiet kyllä eroaisivat, tyttönen ei aikonut lähteä ennen kuin oli saanut haluamansa.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 15, 2008 15:46:39 GMT 3
”Tämä pomosi kuulostaa persoonalta, joka ei halua jäädä toiseksi.” *Nainen totesi naurahtaen, vaikka huomasi kyllä että tyttö väisti hänen kysymyksensä tuolla kommentilla. Hän antoi tämän kuitenkin tehdä näin, koska tiesi että oli vain ajan kysymys koska hän näkisi tämän pienen aarteenmetsästyksen kohteen… ellei Kay päättäisi ennen sitä yrittää hankkiutua eroon mahdollisesta kilpailijasta, joka osoitti myös kiinnostusta esinettä kohtaan, vaikkakin lähinnä uteliaisuudesta. Hmm… Olihan tuokin vaihtoehto, mutta Zinochana ei kyllä vakavissaan uskonut tähän, tuskin tyttö yrittäisi mitään niin kauan kuin hän ei yrittäisi riistää vaivalla etsittyä artifaktia itselleen. Nainen kulutti hetken miettiäkseen mikä esine oli kyseessä, voisiko se mahdollisesti olla jotakin oikeasti mielenkiintoista, mutta päätti sitten kääntää huomionsa toistaiseksi toiselle kannalle.*
”Hän taitaa luottaa sinuun paljon, lähettäessään sinut yksiksesi näin vaaralliselle tehtävälle.” *Hän lausahtikin sen sijaan, silmäten tyttöä kaapunsa hupun alta. Häntä kiinnostivat tässä jutussa monet muutkin seikat, kuin raunioissa lepäävä ”aarre”, ehkä melkein jopa toistaiseksi enemmän kummallinen tyttö sekä voimat tämän takana. Hetken kuljettuaan kaksikko saapuikin tuohon laajempaan huoneeseen, josta erkani useita luotaan työntävän näköisiä käytäviä. Pölyn peittämällä lattialla erottui useiden jalkaparien jälkiä, jotka kiemurtelivat romahtaneen käytävänsuun lävitse, kulkijat olivat mahdollisesti sulkeneet reitin takanaan välttyäkseen perässä seuraajilta? Kyseessä olivat luultavasti varastohuoneesta löydetyn ruumiin kumppanit, jotka olivat selvinneet eloisammassa kunnossa ainakin huono-onnista miestä pidemmälle. Mielenkiintoista… tämä joukkio oli myös luultavasti saman esineen perässä kuin vasaraa kanniskeleva tyttökin… olivatkohan he jo myöhässä ja joutuisivat palaamaan tyhjin käsin? Pianhan sen varmaankin näkisi. Zinochana oli jo aivan liian uppoutunut ”seikkailuun” jotta olisi tuosta vain kääntynyt takaisin ilman sen suurempaa syytä, sen sijaan hän jäi silmäilemään käytäviä punnitsevasti miettien mahdollisia vaihtoehtoja. Toistaiseksi he olivat saaneet edetä melkoisen rauhassa… tästä eteenpäin mentäessä saattaisi jo alkaa tapahtua jotakin.*
”Emme tiedä mihin yksikään näistä käytävistä johtaa, eikä sitä oikeastaan voi päätelläkään mitenkään… periaatteessa se siis taitaa olla melkeinpä yhden tekevää, minne menemme, ellei sinulla ole karttaa mukanasi.” *Nainen totesi, kohautti sitten olkapäitään ja asteli lähemmäs käytäviä kurkistaen sisälle ensiksi pimeään, sitten kristallien valaisemaan. Viimeksi mainittu vaikutti selvästikin houkuttelevammalta, ehkä aavistuksen liiankin. Zinochana katseli kauniita kiiltäviä kristalleja, perääntyen sitten kauemmas. Olisiko tässä kyseessä jonkinlainen yksinkertainen harhautus? Houkuttelevan näköinen käytävä, joka johtaisi ahneemmat kulkijoista harhaan taikka surman suuhun? Periaatteessa saattoi olla aivan yhtä mahdollista että pimeässäkin vaanisi jotakin, mutta tuskin kumpikaan noista olisi aivan täysin turvallinen. Nainen hymähti, kohautti olkapäitään, ja astui sitten kuin kunnon uhkapeluri konsanaan kohti pimeää suu-aukkoa leijuttaen valopallon edellään sisälle. Näin jos varjoissa piileskelisi jotakin, valo luultavasti sokaisisi pimeään tottuneet silmät, pelottaisi ehkä jopa tiehensä…. ja paljastaisi tämän heidän silmilleen ennen kuin mokoma pääsisi yllättämään.*
|
|
|
Post by CutKiire on Jan 16, 2008 20:00:35 GMT 3
"Oikeastaan hän ei pidä voittajista - hänelle ei ole niinkään tärkeää oma voitto, vaan toisten häviö. Tosin, tietenkin hän tavoittelee tärkeimpiä päämääriään keinolla millä hyvänsä", Kay vastasi olkiaan kohauttaen toisen toteamukselle, paljastaen taas lisää salaperäisestä herrastaan.
Läpitunkevassa pimeydessä ei salaperäisen naisen valo auttanut paljon yhtään, hyvä jos metrin pari näkyi. Ja jonkinlainen maaginen voima yritti koko ajan tukahduttaa tuota pienen pientä valoa pimeässä. Paikka vaikutti koko ajan vain uhkaavammalta, vielä kun mukaan laskettiin koko ajan paremmin kuuluva omituinen ääni jostain edestäpäin. Kaikki tämä ei tosin näyttänyt nyt jo iholtaan täysin valkoista Kayta haittaavan, kun tuo loikki jonkin matkaa Zinoachan edellä, ollen suurimman osan ajasta pois valosta. Pelkästään tuon iloisesti viheltelevä ääni kuului vähän matkan päästä edestäpäin. Kayta pimeys ei näyttänyt haittaavan enää ollenkaan heidän astuessaan tuonne läpitunkemattomaan pimeyteen. Tyttönen näytti sopeutuneen pimeään aika nopeasti, ja vaikkei tuo nähnyt edes valon kanssa juuri mitään, niin siltikään tuo ei kompuroinut tasan mihinkään.
"Hei, tuntuuko tämä paikka alkavan lämmetä sinusta?" Kay kysyi yhtäkkiä, ja pysähtyi, tunnustellen ympäristöään. "Lattia ainakin tuntuu lämpimältä... ja seinät.. hop! ... ja kattokin", tuo kommentoi, ja äänestä päätellen oli hypännyt koskettamaan kattoa. Ottaen huomioon katon olevan pari kolme metriä maanpinnasta, nuoren naisen hyppy oli aika hermostuttava. "Pomo aina sanoo, että kun joka puolella ympärilläsi alkaa tuntua aina vain lämpimämmältä, se tarkoittaa joko sitä että olet lämpenevässä uunissa, tai pulassa", tyttönen sanoi, eikä välittänyt pienestä logiikka-virheestä sanonnassaan. Mikäli Zinoachalla olisi ollut tarpeeksi valoa, olisi tuo voinut nähdä innokkaan virneen nuoremman naisen kasvoilla.
Kun käytävää oli edetty vielä pieni matka, alkoi tunnelin päästä hohtaa valoa. Punahehkuista. Ja jostain oli alkanut tulla rikin katkua, plus kuumuus alkoi olla todella kuumaa. "Hyi hitto että täällä haisee pahalle, bleh. Joskus tarkka nenä on huono homma. Ergh. Jos tuolla on laavaa, niin tämän paikan arkkitehti oli umpihullu sekopää. Tai sitten se on sen kirouksen syytä. Kuitenkin, jos siellä on laavaa, se on ihan tyhmää", nuori nainen kommentoi nyrpeänä jostakin pimeästä.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 18, 2008 21:25:33 GMT 3
*Zinochana mutristi hiukan huuliaan kuullessaan Kayn kuvauksen pomostaan. Hän ei erityisemmin pitänyt siitä kuinka pikkuimaisen ylemmyydenhimoiselta kyseessä oleva yksilö vaikutti, mutta ei tuonut ajatuksiaan julki koska ei nähnyt tässä mitään hyötyä. Olivathan nuo piirteet loppujen lopuksi hyvin inhimillisiä... tyypillisiä noille lyhytikäisille pienille olennoille, joiden täytyi rajoitettuine elinvuosineen pyrkiä saamaan aikaiseksi mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa. Niillä oli jatkuvasti kiire, joten kaipa tämä pakote lietsoi jonkinlaista ahneuttakin asioiden suhteen. No, samahan tuo, eihän tuo piirre kuitenkaan rajoittunut pelkästään ihmisiin tai pieniin kaksijalkaisiin, vaikka tyypillistä näille olikin. Nainen oli taipuvainen antamaan tämän asian anteeksi, niin kauan kuin näin pystyisi tekemään. Olisi kuitenkin varmaan parasta olla varovainen tämän "pomon" kanssa jos mokoma päättäisi pistää nokkansa joskus esille jostakin.
Mutta nyt oli muuta ajateltavaa. Nainen pisti merkille kuinka käytävän ilmapiiri ikäänkuin pyrki puristavan tukahduksiin hänen luomaansa pientä valoa, ja tämän ylläpitäminen vaati jatkuvasti enemmän keskittymistä siitä huolimatta ettei se edes valaissut kovinkaan paljoa. Mielenkiintoista. Tämä ei vaikuttanut kovinkaan luonnolliselta piirteeltä. Muita uteliaisuutta herättäviä seikkoja olivat käytävässä hetki hetkeltä lisääntyvä lämpötila, kummallinen haju, sekä voimistuva outo ääni. Hmm, rikkiäkö? * "Eikö uunissa oleminen ole pulassa olemista?" *Hän naurahti Kayn sanailulle, mutta vakavoitui sitten. Laavaako? Siltähän tämä alkoi hiljakseen vaikuttaa, mutta... eh, miksi ihmeessä?* "Eivätkös nämä ole kellarikäytäviä? Miksi täällä olisi laavaa?" *Zinochana kummasteli, päätyen tytön kanssa samaan tulokseen arkkitehdin tervejärkisyydestä. Vai olisiko palatsi rakennettu tulivuoren tai vastaavan laavavirran yläpuolelle, joka oli sitten purkautunut pintaan rakennuksen sortuessa? Haju alkoi kieltämättä käydä varsin epämiellyttäväksi naisenkin mielestä, ja hän nosti leveän hihansa kasvoilleen suojaamaan nenäänsä ja suutaan... vaikka tuskin tuosta paljoakaan hyötyä oli. Tämä pikkuseikka ei kuitenkaan saanut häntä pysähtymään, tuskin edes hidastamaan askeliaan.* "No, pianhan sen näemme..." *Hän totesi, katse eteenpäin suunnattuna, nähdäkseen mitä hiljakseen käytävän päässä voimistuvasta punahehkuisesta valosta ilmestyisi.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 19, 2008 15:03:44 GMT 3
Välihuomautus viallisesta logiikasta ohitettiin olankohautuksella, mutta kommenttiin laavasta sai Zinochana vastauksenkin: "Eh, tämähän oli maan alle vajonnut palatsi. Näiden pitäisi olla yläkerroksia. Ei kellareita. Ainakin luulisin niin; pomo sanoi että se kirous mikä paikan päälle langetettiin on saattanut hieman sekoittaa arkkitehtuurisia yksityiskohtia", Kay totesi hieman mietteliäänä.
Kovin kauaa ei tarvinnut kävellä jotta punahehkuinen kammio tuli tarkemmin näkyviin. Paikassa oli toden totta laavaa, joskin se tuskin esittäisi kovin kovia etenemisesteitä. Kammio nimittäin oli osittain romahtanut, jättäen ainoaksi kulkutieksi keskellä olevan suhteellisen leveän romahduksesta selvinneen alueen. Kaistaleen molemmilla sivuilla oli ehkä viiden metrin pudotus, joka päättyi hehkuvaa laavaan, jossa siellä täällä oli pieniä vielä näkyvissä olevia kaistaleita. Ei tuonne silti kukaan tervejärkinen haluaisi hypätä loikkimaan noita pitkin, vaikka tuota kautta olisi päässyt alempaan kerrokseen. Muutama käytävän suuaukko nimittäin sijaitsi tuolla alhaalla. Alhaalla olevien käytävänsuiden lisäksi eteenpäin pystyi menemään sangen suuresta oviaukosta edessäpäin. Sinne päästäkseen ei edes tarvinnut mennä niin vaarallista reittiä, kuhan ei vain tehnyt mitään typeryyksiä, kuten kävellyt liian kivisillan kaltaisen reunoja. Edessäpäin näkyvä suuaukko tosin kyllä näytti edelleen aika punahehkuiselta, eli magmaa löytyisi melko varmasti sieltäkin.
"Eh. Onneksi ei ole arkkitehdin tekosia", oli Kayn ainoa kommentti tähän, kun tuo lähti eteenpäin. Ja pysähtyi otettuaan kaksi askelta kulkuväylällä, koska jostain edestäpäin kuului liikehdintää. Ja se oli jonkin todella ison liikehdintää. "Ehehehe... Tuota, osaatko tapella tai mitään?" nuori nainen kysyi vanhemmalta naiselta hieman hermostunut hymy kasvoillaan. "Minä nimittäin olen melko varma, että kohta tapahtuu jotain ikävää, ja tuolta rynnistää esiin jotain isoa, ja rumaa".
|
|
|
Post by spyrre on Jan 22, 2008 22:45:47 GMT 3
*Valopallo alkoi jo hiljakseen vaatia enemmän vaivaa kuin minkä verran se ansaitsi osakseen punaisen hehkun voimistuessa käytävässä, joten sen annettiin haipua olemattomiin. Zinochana näki jo eteensä aivan tarpeeksi hyvin ilman tuota pientä valopalloakin, ja nopeutti hiukan askeleitaan eteenpäin, pitäen kuitenkin silmällä kulkuväyläänsä mahdollisten ansojen varalta. Ensimmäistä kertaa hän alkoi oikeastaan ottaa vakavissaan Kayn jutut kirouksesta, joka oli upottanut linnoituksen kiven sisälle. Se seikka voisi tosiaan selittää tämän mystisen ilmapiirin, sekä täysin järjettömät arkkitehtuuriset piirteet, paikan yllättävän hyvänä säilyneen kunnon pitkästä ajasta maan alla huolimatta… sekä ehkä seikan, miksi rakennus tosiaan oli vajonnut kokonaan jättämättä mitään merkkejä itsestään maanpinnan yläpuolelle. Jos näin oli, kyseessä täytyi olla suunnattoman vahva kirous. Kuka tämän oli tehnyt, joku jumaluusko, niin kuin tyttö oli väittänyt? Nainen oli aavistuksen skeptinen tämän suhteen vieläkin, mutta oli hiljakseen alkanut pohtia mahtoiko sittenkään olla mitenkään suunnattoman hyvä idea rynnätä tänne sisälle silkkaa uteliaisuuttaan. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, ja punahehkun valaiseman, osittain romahtaneen hallin tullessa näkyviin katosivat nämä ajatukset kuin tuhka tuuleen aivojen siirtyessä askartelemaan edessä levittäytyvän näyn kanssa. Zinochanan täytyi myöntää, että häntä oikeastaan jännitti hiukan, hyvin pitkästä aikaa. Ei, hän ei olisi kääntymässä takaisin näin pienestä.
Nainen asteli romahtaneen lattian reunalle, ja kurkisti alemmas pulppuavaan laavaan arvioidakseen pudotuksen, välimatkan, lattian tukevuuden sekä useita muitakin tarpeellisia seikkoja. Katsahdus ympärille kartoitti myös nopeasti kaikki ulospääsyreitit huoneesta, ne alapuolella, laavan ympäröiminä olevat lukuunottaen. Rikinlemu ja huoneessa vallitseva kuumuus olivat epämiellyttäviä, mutteivat oikeastaan vielä mitään mitä Zinochana ei olisi pystynyt sietämään. Kaikesta huolimatta hän ei pystynyt olemaan nyrpistämättä hiukan nenäänsä. Se oli jo jotain tältä muuten kasvoiltaan melkoisen tulkitsemattomalta olennolta. Kayn huomautus sai naisen kohottamaan katseensa ja havaitsemaan tytön edenneen jo hiukan eteenpäin tuota leveää sillantapaista. Jostakin syystä tuo vaikutti nyt jopa levottomalta.*
”Hmm?” *Laventelikaapuinen olento suoristautui räpäyttäen suuria, mustia silmiään ja käänsi myös päänsä suuren oviaukkoon huoneen toisella puolella. Kun keskittyi, hän saattoi tosiaan tuntea jonkinlaisen… olennon lähestyvän heitä seuraavasta huoneesta. Hän ei pystynyt vielä päättelemään sen aikeita näin kaukaa, mutta tällaisessa paikassa olisi varsinkin mahdollista että se olisi vihamielinen…. joko nälissään, taikka yksinkertaisesti muuten vain pahansuopa, mieleltään yksinkertainen olento. Nainen käänsi katseensa uudestaan Kayhin tämän puhuessa, kallistaen hiukan päätään ennen kuin vastasi.* ”Minäkö? En ole taistelija. Etkö sinä pysty voittamaan sitä aseinesi?” *Zinochana katsahti uudemman kerran ovelle, antaen sitten katseensa vaellella laskelmoivasti alhaalla näkyviin käytävänsuihin. No, voi olla että hän liioitteli hiukan, vaikka sanoessaan ettei hän ollut soturi, olento kyllä puhui totta, mutta ei se tarkoittanut että hän olisi ollut täysin puolustuskyvytön. Nainen ei pitänyt väkivallasta, eikä ajatuksesta että täytyisi aiheuttaa vahinkoa olennoille jonkin toisen olennon kustannuksella koska kumpikin näistä luultavasti haluaisi selvitä hengissä yhtä paljon… mikä hän oli päättämään luonnon kiertokulusta? Mutta toisaalta, ei hän itsekään kyllä aikoisi antautua väkivallalle, jos voisi tehdä asialle jotakin. Hmm. No, hyvällä tuurilla ongelma ei olisi niin suuri että hänen täytyisi päättää kantansa, vaan Kay selviäisi itsekin vastaantulijasta… mitä hän kyllä epäili melkoisen loogiseksi oletukseksi. Johan hän oli nähnyt aikaisemmin, ettei kyseessä ollut millään asteella normaali ihmisenalku. Tytön hermostunut suhtautuminen tosin kummastutti hiukan…*
|
|