|
Post by lonelywolf on Jun 12, 2007 16:27:34 GMT 3
Mustahaltioita, vaaleita.. mitä väliä sillä oli. Haltioita ne olivat joka tapauksessa, se ei muuta mitään heissä. Ziró ajatteli mutta piti äänensä vakaana paljastamatta ajatuksiaan. "Tika.." hän sanoi hiljaa ja hitaasti kuin maistellen nimeä enne kuin jatkoi: "Voipi olla että tarkoitin vaaleampia serkuksia, kuten sinä sillä nimellä niitä kutsut. Tarkoitukseni ei tietenkään ollut loukata kunnianarvoinen drow." susi jatkoi, ehkä hieman liian mairealla äänensävyllä. Nyt se kuului selvemmin, äänet luolasta hänen takanaan. Askelia.. raskaita askelia. Siellä siis on jokin kuten epäilin. Ziró mietti ja käännähti ympäri nähden Neekon kääntyvän myös uloskäyntiä kohden osoittaen valollaan luolan sisään.
"Onko täällä lisää teikäläisiä!" susi murahti kahdelle muulle hänen lähellään, ja niskakarvat nousivat pystyyn hänen jännittyessä odottamaan mitä luolasta voisi tulla. En tullut tänne kuolemaan saati tappelemaan, mutta ilman taistelua en henkeäni anna. hän murahteli itsekseen vihaisen oloisena. "Jos heitämme epäluulot toisistamme ainakin hetkeksi syrjään, ja keskitymme edessä olevaan, sillä parempi on meidän taistella yhdessä ehkä mahdollista vihollista vastaan kun taistella yksinämme sek toisiamme että tulevaa." Ziró lausahti hiljaa siirtäen katseensa drowin sekä Neekon välillä.
Äänet voimistuivat voimistumistaan, mutta mitään ei tuntunut vielä näkyvän, ainakaan lähellä. Susi alkoi olla hieman levoton äänien kaikuessa luolan seinämistä heidän ympärilleen, vaikeuttaen näin äänen oikean sijainnin hahmottamista. Muutaman hetken päästä hiljaisuus tuntui laskeutuvan luolaan ilman minkäänlaista varoitusta, kuin tulija olisikin pysähtynyt. Olisikohan hän kuullut meidän puhuvan, ja näin päättäen olla varovaisempi ettei antaisi itseään ilmi? Ziró ajatteli kuumeisesti ollen varuillaan ja valmiina pienenkin äänen kuullessaan.
|
|
|
Post by Raiden on Jun 12, 2007 18:39:06 GMT 3
Nyt olen varma siitä, en ole yksin tässä luolassa. Dranian ajatteli, pitäen tarkkaa vahtia ympäröivästä luolasta. Ei olisi ensimmäinen kerta kun hänet yllätettäisiin ja miltein tapettaisiin, ei se oli jo liiankin tuttua. Sitä paitsi hänen kokovalkoinen vaatetuksensa ei oikein sopinut tällaisiin paikkoihin ja hänen sapelinsakin oli käyttökelvoton sen suuren koon takia. Mies pudisti päätään, hän joutuisi turvautumaan magiaan taistelun tullessa. Kauempaa kajasti valo, hän oli lähellä, mutta hän pysähtyikin paikoilleen. En edes tiedä keitä he ovat, saati sitten ovatko he vihamielisiä. Minun on parasta tarkistaa asia ensin, joten aika turvautua magiaan. Mies istui maahan, risti jalkansa, sulki silmänsä ja keskittyi.
Hän alkoi levitoimaan noin parin sentin päässä maasta. Dranian levitti sitten siipensä kokonaan taaksepäin, tuoden ne hitaasti eteensä, jolloin nuo peittivät hänet kokonaan taakseen. He tulevat näkemään minut mutta riski on otettava. Hän loi molempiin kämmeniinsä valopallon, alkaen hartaasi muotoilemaan valosta siivekkäitä humanoideja. Ne omasivat enkelin siivet, mutta niiden ”hiukset” olivat kultaisen väriset. Kahdeksan riittää. Häikäisevä valo peitti puolienkelin hetkeksi, tämän vapauttaessa humanoidit jotka lensivät hyvää vauhtia ääniä kohti. Valo katosi, Dranianin jälleen kadotessa näkyvistä. Mies huokaisi, laskeutuen kevyesti jaloilleen. Nyt nähdään keitä te olette.
((Kauhean lyhyttä! Pahoittelen.))
|
|
|
Post by kiana on Jun 14, 2007 13:40:07 GMT 3
((Eh... Eikö mun vuoro olis ollut tossa välissä? No en tiedä, joten väliäkö sillä?))
Tika katsoi sutta murhaavasti ja otti askeleen tätä kohti, "Et tiedä minkä kanssa olet tekemisissä!" hän sähähti. Ennen, kun Tika ehti tehdä mitään muuta, kantatautui luolan suulta askelten kopinaa 'Ei, taas!' hän ajatteli ja jännitti lihaksensa, valmiina mahdolliseen kahakkaan. Automaattisesti Tika alkoi viittoa mustienhaltioiden monimutkaisia käsimerkkejä, joita he käyttävät sota-ja vakoilu tehtävissä. Notkeat sormet tekivät ihmisille miltei mahdottomia liikkeitä, ennen kun drow huomasi erehdyksensä. Kiroten typeryyttään hän nosti sormen huulelleen, hiljaisuuden merkiksi. Tika sulki silmänsä ja keskittyi siihen vähäiseen magian hippuun, jota kantoi sisällään, käden heilautuksella hän loi lumotunpimeyden kehän luolan suulle. Hän avasi silmänsä ja astui hämmentyneenä askeleen taaksepäin, luolaan oli tullut kahdeksan päinen joukko siivekkäitä olentoja, ilma suorastaan väreili taikuutta, jota herkkä drow saattoi aistia "Magiaa taitava vihollinen, varovaisuutta liittolaiseni! Nämä kahdeksan ovat epäilemättä lähetetty tarkastamaan aikeemme, pian ne luikkivat kertomaan isännälleen tai emännälleen keitä olemme..." Tika kuiskasi ja tarkkaili humanoideja kiinnostuneena, ne olivat hieman ihmisiä muistuttavia olentoja, joiden selästä kasvoi kauniit siivet, kaikkien hiukset olivat silkin sileät ja tuntui kun ne olisi tehty sulasta kullasta. Murahtaen nainen astui askeleen näitä kohti "Kertokaa herrallenne, että emme ole täällä pahoissa aikeissa ja tapaisimme hänet mielellämme ja kuulisimme, mitä hän täällä tekee!?" Tika sanoi rauhallisesti, Uumenalassa lähes kaikki hallitsivat magiaa, orjia lukuun ottamatta, joten magia ei saanut drow salamurhaajaa hermostumaan millään lailla.
'Tämä tästä vielä puuttui! Ensin tuo omituinen rauta käsinen nainen, sitten omituinen puhuva elukka ja nyt hullu velho!' Drow tarkkaili kumppaneitaan, mustathaltiat eivät usko kohtaloon, mutta tämä oli toden totta kummallista, 'Mitä kaikkea täällä kummallisessa maailmassa on, mitä me mustathaltiat voisimme oppia?' nousivat kysymyksen väkisin mieleen 'Miksi matriarkka halusi lähettää minut tänne? Hän puhui vain tarkkailusta, mutta minusta tuntuu kun tähän olisi koira haudattuna'
|
|
|
Post by R.C. on Jun 16, 2007 13:37:28 GMT 3
(( Jos koetetaan pitää tämä tulojärjestys eli kiana, minä, lonely ja raiden? =) Pahoittelen pientä viivettä. ))
Koskapa tunnelma suden ja suippokorvaisen naisen välillä alkoi vähitellen kuumeta, oli Neeko vain iloinen siitä että he saivat vaihteeksi yhteisen vastustajan sen sijaan että olisivat kinastelleet keskenään ja tappaneet vielä toisensa. Niin kauan kun vihollinen oli kuitenkin vielä tietämättömyys eikä varsinainen tunkeilija itse, ei soturitar suotta ruvennut hötkyilemään. Turha tässä olisi hutkia ilman tutkimista kuten sanottiin. ”Ei minulla ole aikomusta asettua ketään vastaan niin kauan kun saan itse olla rauhassa.”, mutisi hän hukalle vastaukseksi, nyökäten hyväksyvästi tuon ehdotukselle voimien yhdistämisestä mikäli se olisi tarpeen. Hän tarkkaili hieman kuumapäistä drowtakin, toivoen mielessään ettei tummahipiäinen haltia erehtyisi nyt toimimaan hätiköiden. Tika vaikutti tuntevan luolan jo entuudestaan, joten sen suhteen tuo oli etulyöntiasemassa. Onneksi Neeko oli jo arvannut yhden drowin mahdollisista heikkouksista: kirkkaan valon. Entä susi sitten? Nainen ei luottanut vielä kumpaankaan noista, saati tuoreeseen tunkeilijaan. Olisi tilanne voinut hänen puolestaan olla toisinkin, niin sekalainen sakki kuin he jo kolmistaan olivatkin. Vielä lisää outouksia oli nähtävästi luvassa, kun kahdeksan pientä ja siivekästä humanoidia pyrähtivät samassa suunnasta jossa askelten äänet olivat yllättäen vaimenneet. Soturittaren silmät laajenivat hämmästyksestä, sillä magiankäyttö oli hänelle aina yhtä vieras ja ihmeellinen näky. ”Mitäs nämä nyt ovat, keijujako? Hei, pysy kauempana tai lyön sinua taskulampulla!”, puuskahti Neeko vaimealla äänellä ja koetti hätistellä yhtä turhan tuttavalliseksi käynyttä valo-olentoa kauemmas. Aseisiinsa hän ei kuitenkaan tarttunut, sillä eihän näistä otuksista tuntunut olevan juuri vaaraa, minkä drowinkin sanat juuri todensivat. ”Tiedustelijoita siis?”, hymähti soturitar ja lähti samassa liikkeelle. Jos vastustaja oli lähestynyt heitä moisilla konsteilla, täytyi tämän olla enemmän varuillaan kuin vihamielinen. Ja mikä tärkeintä, kyseessä ei ainakaan ollut Miru. Vaistoihinsa luottaen Neeko kiiruhti siis ripein askelin kohti uloskäyntiä ja vierasta, sillä tilanne vaikutti selvältä ja luolan ilmapiiri oli alkanut jo ahdistaa häntä. ”Emme aio teille mitään pahaa joten voitte laskea aseenne jos sellaisia kannatte!”, huudahti Neeko varoittavaksi ja rauhoittavaksi kutsuksi kertoakseen olevansa tulossa. Hän saapasteli eteenpäin kunnes törmäsi omituiseen näkyyn, tuohon siivekkääseen mieheen, seisahtaen töksähtäen ja jääden toista tuijottamaan, olkoonkin, että se oli varmasti epäkohteliasta. Hyvähän soturin oli muutoinkaan kummastella, olihan hän murjottuine metallikäsineen, räikeän violetteine hiuksineen ja varustuksineen omituinen itsekin.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jun 19, 2007 13:30:35 GMT 3
((No niin viimeinkin olen takaisin omalla koneellani ja jatkan peliä. Anteeksi poissaoloni.))
Jos tästä selviydymme elossa, olen varmaan kuollut drowin kädestä jos en saa tätä riitaa poikki.. Ziró ajatteli katsellen siivekkäiden otuksien leijumassa heidän ympärillään. Hän tunsi sen, magia. Se ympäröi häntä, siivekkäitä otuksia, ja sekä mustahaltian. Susi käänsi katseensa Tikaan magian virratessa hänestä luolansuulle luoden pimeyden kehän ja väliaikaisen suojan. Tässä voi tulla pieni ongelma, olen ihmeen kaupalla selviytynyt juuri siitä, ettei drow oli huomannut magiaa minussa. Mutta kun hän niin tekee voi se olla kohtalokasta meille kaikille. hän mietti, yrittäen pysyä mahdollisimman rauhallisena, päästämättä magian lähdettä kietoutumaan häneen kuten aina vaaratilanteissa kävi. Ziró pelkäsi magiaa, vaikka hän olikin koulutettu maagi niin juuri se asia voisi paljastaa hänen oikean minänsä ja tarkoituksensa.
"Menkää kauemmaksi minusta, älkääkä koskeko minuun." susi ärähti vihaisesti otuksilla jotka kiertelivät häntä, ja jatkoi: "Jos teillä on jotain sanottavaa tuokaa mestarinne tänne meidän eteen, niin voin ajatella puhuvani hänen kanssaan, mutta jos jatkatte näin ei tiedossa ole mitään mukavaa." Toinen hänen matkakumppaneistaan, Neeko, katosikin pian luolan pimeyteen kuin ei olisi pelännyt sitä mitä hän voisi sieltä löytää. Hän on hullu. Hän ei tiedä mihin magian käyttäjät pystyvät, hän vain tapattaa itsensä! susi ärähti itksekseen, ja lähti juoksemaan hänen peräänsä nähden eteensä vain siksi, että edessä oleva toinen olento - joka näytti leijuvan ilmassa - säteili jonkinsortin valoa.
Ziró käveli varovaisesti kohti, mutta jäi kauemmaksi toisesta kuin Neeko joka näytti olevan paljon lähempänä otusta. Susi tiesi, että - olento joka näytti siivekkäältä mieheltä - tunsi hänen läsnäolonsa, joten turhaan hän piileskeli hiljaa Neekon takana. "Sinä siis olet kaiken tämän takana magian käyttäjä." hän murisi, jäänsiniset silmänsä välkehtien miehen luomassa valossa. "En tiedä mitä täältä haet, mutta tarkoituksenamme ei ole tapella." Ziró jatkoi. Susi ei ollenkaan pitänyt tästä henkilöstä, hän jotenkin oli ääriäänmyöten täynnä magiaa. Se oli vaaraksi hänelle.
|
|
|
Post by Raiden on Jun 20, 2007 1:47:03 GMT 3
((Kone lähtee huomenna huoltoon, joten toivoisin että jaksatte odottaa. Tarkkaa aikaa milloin sen takaisin saan en tiedä. Pahoittelen))
|
|
|
Post by Raiden on Jun 28, 2007 18:25:44 GMT 3
Valo katosi miehen ympäriltä tämän jalkojen koskettaessa maata. Pienet humanoidit lennähtivät takaisin puoli-enkelin luokse, Dranianin samalla avatessa pienen ulottuvuusportin vierelleen jonka sisälle keijukaiset lensivät ja katosivat. Lopuksi hän loi pienen illuusion siipensä päälle, saaden nuo katoamaan näkyvistä, lopulta hän käänsi katseensa häntä tuijottavaan, metallikätiseen naiseen. Hän tarkasteli naista, vaateista tämän aseistukseen ja ruumiinrakennetta. "Nättiä.." Hän viittasi selkähuotrassa olevaa itsensä kokoista (198cm) sapelia. Siitä pystyi näkemään että luolassa se oli hyödytön. "Jos tätä pystyisin täällä heiluttamaan niin laskisin."
Drania katsoi lopulta sutta kohden, hieman vakamamman ilmeen ilmestyessä miehen kasvoille. "Puhuva susi.. Viimekerrasta on aikaa kun olen samanlaisia nähnyt.." Hieman ystävällinen virne ilmestyi hänen kasvoileen. "Metallikäsi, puhuva hukka ja drow.. Aika värikäs joukko.." Magia miehen ympäriltä katosi jälkiä jättämättä, aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan. "Minulla oli syyni tulla tänne, tuskin se kiinnostaa teitä" Nuo kaksi vaikuttavat aivan normaaleilta, mutta tuo susi.. Siinä on jotakin outoa, ja harmillisen tuttua..
|
|
|
Post by kiana on Jun 28, 2007 20:24:02 GMT 3
((Onko kellään ideaa juoneen, mulla ei ole ja pelkään, että se saattaa olla pelin loppu...))
Tika katsoi siivekästä miestä hämmästyneenä, taikuus Tämän ympäriltä oli selvästi kadonnut, mutta silti se sai ilman edelleen värähtelemään ja drown ihon kihelmöimään. Nainen katsoi sutta epäillen, taikuus oli selvästi tästä peräisin, mutta mikä tämä oli?
"Niin, värikäs pikkujoukkio, oikea sirkus!" Nainen tuhahti ivallisesti. "Kuka olet? Magiaa osaat käyttää ja ne pikkuiset keijukaisesi olivat ihan näpseitä, mutta haluaisin kernaasti tietää keitä te olette?! Nyt en tarkoita vain tuota siivekästä vaan kaikkia teitä, tämä tunneli vie omaan maailmaani Uumenalaan, joten minulla on tietääkseni oikeus tietää!" Tika sanoi kiihtyneesti, jopa hieman kärttyisästi ja loi merkittävän katseen 'suteen', "Sinä eläin, tunnut olevan paljon muutakin..."
Ilma oli luolassa, jotenkin pingoittunut, mustahaltia oli valpas ja katsoi jokaista luolassa oliaa. Vaarallisimmilta vaikuttivat tuo siivekäs mies ja susi, toinen nainenkin olisi ollut huomattavan hankala tapaus, mutta kuten tuo magian taitaja olikin jo todennut, miekka oli aivan liian iso käytettäväksi näin ahtaissa tiloissa.
Sapelit olivat taas ilmestyneet mustiin käsiin ja heidät oli ympäröinyt äkkiä läpitunkematon pimeys, "Jokainen kertoo kaiken, älkää jättäkö mitään pois! Olemme lähellä kotimaatani, jos tappaisitte minut saisitte ylimmän huoneen matriarkka äidin vihat niskoillenne, en usko että hän olisi tyytyväinen tehtäväni epäonnistumisesta..."
Mustahaltiat ovat tunnetusti aika äkkipikaista rotua ja tämä nainen ei ollut poikkeus, tilanne oli hermostuttanut salamurhaajaa, joka oli tottunut pitämään ohjat omissa käsissään, tämä tilanne ei ollut niitä suotuisimpia.
|
|
|
Post by Raiden on Jun 30, 2007 22:48:14 GMT 3
((Minulta ei nyt ainakaan ideoita löydy))
|
|
|
Post by R.C. on Jul 1, 2007 12:36:35 GMT 3
(( Ei minulla mitään erityisempää juonta ole edelleenkään mielessä. Pelaan vain hahmoani ja katson mitä tapahtuu. )) Nainen ei kieltämättä osannut suhtautua turhan vakavasti tähän magiaan, siinä susi oli aivan oikeassa. Hän luotti enemmän teknologiaan ja siihen suojaan jota tällaisia taikavoimia vastaan oli kotipuolessa kehitelty. Kyseiset keksinnöt saattoivat tosin olla yhtä suurta humpuukia kuin aikalaisten taikureiden silmänkääntötemputkin. Vaan kukaties tietämättömyys palveli tällä kertaa pelottomuutta, joka taasen auttoi luomaan soturittaresta rohkeamman vaikutelman. Vaiko vain uhkarohkean? Neeko tuijotti vielä hetken siivekästä miestä kunnes hän hätkähti jähmetykseltään ja veti runnellun metallikätensä hieman kulmiaan kurtistaen viitanliepeensä varjoon. ”Eikä ole...”, mutisi nainen huuliaan mutristaen vaikka ei arvannutkaan mitä tuo olento oli tarkoittanut. Hän luuli kommentin koskeneen juuri kättään, jossa ei soturittaren omasta mielestä ollut tällä hetkellä mitään hienoa. Mirun laukaisema laser oli tehnyt melkoista tuhoa nanopiireille ja nyt raaja oli ainakin toistaiseksi toimintakyvytön. Naisen huomio siirtyi hieman ihmetellen enkelimäisen hahmon vihjaamaan sapeliin. Olipa sillä kokoa! Tosin kantoihan hänkin selkähihnoissaan melko vaikuttavaa asetta, joka muistutti pitkälti suurta kaksin käsin kannateltavaa miekkaa. Leveähkössä terässä oli myös syviä, pyöreitä aukkoja molemmin puolin ja kahvassa jonkinlainen liipaisin. Tätä kaikkea oli toki vaikea havaita edestäpäin. Soturitar kuunteli hetken Dranian tekemää arviota kunnes heristi tälle taskulamppuaan, saaden valon hyppimään holtittomasti luolan seinämillä. ”Hei, äläpäs nimittele minua miksikään metallikädeksi, herraseni! Kerroin sinulle juuri nimeni joten sitä saa vapaasti käyttää. Olisi kohteliasta jos esittelisit myös itsesi.”, kimpaantui Neeko hieman, sillä hän ei erityisemmin pitänyt kehonsa erinäisistä puutteista huomauttelusta. Nainen ei ollut ylpeä metallisista raajoistaan. Drowin puheet puolestaan kertoivat tuonkin hermostuneen hieman tilanteeseen, vaikka nainen ei voinut estää itseään hymyilemästä tiuskaisulle ’sirkuksesta’. Tässä seurassahan alkoi jo tuntea olonsa normaaliksi. Mustan haltian äkkipikaisuutta ei kenties kuitenkaan olisi pitänyt vähätellä, kun tuo samassa keksi kietoa heidät pimeyteen ja alkaa kovistelemaan tietoja luomansa pelotteen voimalla. ”Helvetin helvetti...”, jupisi Neeko perääntyessään vaistomaisesti kohti seinämää joka vielä hetki sitten oli ollut vapaana. Tässä tilanteessa ei sopinut törmäillä sokkona muihin, jotka ehkä luulisivat kimppuunsa hyökättävän ja aiheuttaisivat vielä enemmän hälinää. Hän painoi selkänsä kalliota vasten ja nappasi vyöltään laseraseensa sujautettuaan ensin hyödyttömän taskulampun paikoilleen. ”...nyt rauhoitut ämmä tai näytän sinulle sellaista taikuutta ettet ole ennen nähnytkään!”, raivosi nainen takaisin. Oli kuitenkin selvää ettei hän nähnyt parhaillaan mitään, joten sihti olisi yksin kuulon varassa. Se saattaisi kuitenkin riittää, joten halusiko drow ottaa riskiä kun näytti selvältä ettei Neeko halunnut ketään satuttaa? ”Kuten jo kerroin, minua ajettiin takaa, jouduin tänne tahtomattani ja olen kyllä lähdössä... mitä muuta sinun tarvitsee tietää?”
|
|
|
Post by lonelywolf on Jul 1, 2007 19:24:37 GMT 3
((Kyllä tämä tästä etenee, ei hätää Kiana )) Ziró sävähti drown äkkipikaisuuttaan tämän luodessa jälleen uuden pimeyden heidän ympärilleen, käskien kertomaan kaiken. Tätä hän kyllä oli hieman pelännytkin, että olisi voinut tapahtua, sillä haltioille eikä varsinkaan maageille kannattanyt mennä valehtelemaan magiasta, sillä he pystyivät sen tuntemaan. Susi kuunteli Neekon äänen pimeässä kertovan jo saman vanhan tarinansa, kuinka häntä oli ajettu takaa vuoristoon. "Mitä minuun tulee, niin olen vain harmiton puhuva hukka." Ziró aloitti näsäviisaasti, mutta tajusi pian että olisi vaarassa menettää päänsä jos jatkaisi samaan malliin, sillä ilmassa leijui todella kireä ilmapiiri. Susi ei ollenkaan nauttinut pimeässä olostaan, vaan alkoi murista hieman. "Minusta olisi paljon mukavampaa ja reilumpaa jos voisimme nähdä toisemme, niin ainakin huomaisimme jos joku hyökkää kimppuumme." hän sanoi vihaisesti, suunnaten sanansa drowille. Ilman mitään varoitusta Ziró tarttuikin jo magiaansa, punoen valon ja ilman pyörteitä ympärilleen, tehden parhaansa yrittäen työntää selkäpiitä karmivan pimeyden ympäriltään, muuttaen samalla muotoansa suht isokokoiseksi mieheksi. "Nyt kun olemme saaneet valoa pimeyteen, voin kertoa tarinani." mies aloitti syvällä bassoäänellänsä katsellen ympärillensä jäänsinisillä silmillänsä. "Kuten sanoin nimeni on Ziró, ja tulin tänne huhujen johdatuksesta, sillä kuulin että tänne oli saapunut isompi ryhmä salaperäisiä ihmisiä. Ja kuten olette jo huomanneet niin minä en ole vain puhuva hukka. Olen susimaagi." hän jatkoi, punoen samalla lisää valoa luolaan. "Mutta mitä sinuun tulee drow, niin irroita otteesi magiastasi, tai sinä saat minut kimppuuni. Tuskin kukaan meistä tahtoo pimeydessä olla." Ziró katseli jälleen hetken ympärilleen haistaen edelleen kireän ilmapiirin. Tämähän meni oikein loistavasti.. mies tuhahti itsekseen. "Ja nyt kun olemme saaneet tietää toisistamme, tekisi minun tehdä mieli tutustua tuohon arkkienkelin poikaan." mies lausahti siirtäen katseensa leijuvaan hahmoon.
|
|
|
Post by Raiden on Jul 2, 2007 3:36:34 GMT 3
"Neeko taisit ymmärtää kommentini hieman väärin.." Neeko oli, ainakin miehen mielestään ymmärtänyt hänen kehunsa hieman väärin. Hän oli kehunut naista itseään, ei hänen kättään tai mitään hänen varusteistaan. Hän oli ollut vain kohtelia, ei muuta. Drania oli kuitenkin hieman yllättynyt äkillisesti ilmestyneestä pimeydestä, ja etenkin nuoren drowin uhkailusta ja käskystä kertoa kaikki. Tätä kun hän ei oikein osannut odottaa, vaikka tiesi drowit hyvin äkkipikaisiksi haltioiksi. "Voin vannoa että tämä pimeys on erittäin huono ajatus." Drania käänsi sitten katseensa suden suuntaan, huomaten tämän ottaneen ihmismuotonsa, lumoten valoa haltian luoman pimeyteen. "Siitä on aikaa, kun viimeksi olen sinunlaisiasi tavannut." Hän kääntyi sitten drowia kohden, kommentoiden maagin äsköisiä sanoja. "Se saattaisi olla hyväkin ajatus, magian käyttö on vaarallista, etenkin jos et osaa kontrolloida sitä. Mitä siihen "äitiin" tulee, niin minä vähät välitän. Olen kuullut tuota uhkausta parikin kertaa." Mutta Zirón harvinaisen hyvä arvaus hänen syntyperästään sai miehen naurahtamaan. "Kappas, onko se niin selvä asia? No, siivet taitavat antaa sen ilmi" Drania vakavoitui aloittaen oman selittämisensä.
"Minä olen Drania Hopeasulka, arkkienkeli Icaroksen poika. Miksi olen täällä? Yksinkertainen syy, minä piileksin." Mies piirsi ilmaan suurkokoisen ympyrän ilmaan, jonka keskelle ilmestyi jonkinlainen kuva. Kuva näkyi kaikille luolassa olijoille. "Parasta että näytän teille, sillä takaa-ajajaani ei pidä ottaa kevyesti." Kuva esitti kokomustiin vaatteisiin pukeutunutta, lumenvalkoiset siivet, myös itsensä kokoisen sapelin omaava mies joka oli selvästi enkeli. "Velipuoleni, Dracus." "Voimakas enkeli, vaaraksi kaikelle jopa itselleen. Ei tunne armoa eikä sääliä. Surmaisi jopa lapsen, vain tyydyttääkseen omaa verenhimoaan." Mies heilautti kättään ja kuva katosi. "Muuta kysyttävää?"
|
|
|
Post by kiana on Jul 2, 2007 21:59:04 GMT 3
((Mä oon vaan tällänen hätähousu, joka murehtii aina tulevaa... )) Drow puri hampaansa tiukasti yhteen valon alkaessa työntää pimeyttä tieltään, susimaagin muuttuminen tosin ei yllättänyt haltiaa paljoakaan. "Sinä, minkä lie arkkienkelin poika, et taida tietää minkä kanssa olet tekemisissä?! Matriarkkaäiti ei ole leikin asia, etenkään ylimmän huoneen! Hänellä on lukuisia tyttäriä joista viisi ovat ylipapittaria ja Lothin täydessä suosiossa, jos suututat hänet suututat myös Lothin ja se on sitten menoa!" Tika äyskähti vihaisesti. "Ja mikä kontrolloimiseen tulee, nämä ovat synnynnäisiä kykyjä, pienin drow lapsikin osaa hallita niitä täydellisesti!" Tika totesi ääni pidätetystä raivosta täristen, hän tunsi olevansa nurkkaan ajettu eläin jolla ei ollut muuta keinoa kuin puolustaa itseään. "Anteeksi, toimin hieman hätiköidysti, mutta olen ensimmäistä kertaa maanpinnalla ja en ole tavannut teidän kaltaisianne ennen." tämän sanoessaan naisen ääni oli särkyä, ei raivosta vaan puhtaasta surusta, jos totta puhutaan, Uumenalassa ei ole aikaa varsinaiselle murrosiälle, maanpinnalla ollessaan mustahaltia oli saanut tukia itseään ja verrata rotunsa tapoja muihin. (Käytännössä siis Tika sai murrosikäiselle tyypillisen itsesääli kohtauksen. Hän on muuten sellaiset 35 vuotta...) Hänen suupielensä vetäytyivät tiukaksi viivaksi kuullessaan mitä Drania kertoi. Tika puristi sirot kätensä nyrkkiin niin, että pitkät, terävät kynnet painuivat mustaan lihaan, punaista verta valui ranteita pitkin ohuena norona. Nainen pyyhkäisi kyyneleistä kosteat silmänsä äkkiä kuiviksi ja kysyi sitten hiljaa "Lapsen?" Uumenalassa hän oli surmannut monia, mutta ei koskaan lapsia, se ei tuntunut hänestä kohtuuden mukaiselta. Tikalla oli täysi työ pitää äänensä vakaana, se suorastaan tärisi pidätetystä raivosta "Surmasiko hän lapsen, kävikö se nopeasti?"
|
|
|
Post by R.C. on Jul 4, 2007 17:16:43 GMT 3
Neeko huokaisi hiljaa helpotuksesta suden päätettyä loihtia taas valoa pimeyteen. Kenties magiasta ei sittenkään ollut pelkkää harmia, kunhan sen käsittelijä vain sattui olemaan samalla kannalla kanssaan. Nainen ei todellisuudessa ollut aikonut ampua aseellaan, sillä voimakas laukaus olisi pahimmassa tapauksessa saanut koko käytävän sortumaan. Hänen tarkoituksensa oli ollut lähinnä hämätä drow uskomaan tuntemattomaan uhkaan – vaikka toisaalta musta haltia ei välttämättä olisi ottanut vierasta teknologiaa tarpeeksi vakavasti, jolloin soturitar olisi saattanut joutua käsirysyyn. Onneksi tilanne ei kuitenkaan äitynyt yhteenotoksi asti. Hämärän väistyessä nainen räpäytti muutaman kerran silmiään ja tarkensi katseensa nopeasti muuhun kolmikkoon. Kukaan ei näyttänyt liikkuneen liikoja tai käyneen vielä toistensa kurkkuihin kiinni. Hyvä niin. Ilmapiiri oli kyllä kireä, mutta ainakaan he eivät enää olleet alakynnessä toisiinsa nähden. Soturitar laski asettaan joka paikallisten silmissä taisi näyttää vain kappaleelta kiiltävää metallia. Hän käänsi hämmästyen huomionsa mieheksi muuttuvaan hukkaan ja vaikutti kuin ymmärtävän jotakin, jolla ei kenties ollut mitään tekemistä tämän henkilön kanssa. Ulkomuodon vaihto toiseen ei tuntunut olevan naiselle aivan vieras käsite, vaikka hän todistikin sitä nyt ensimmäistä kertaa. Neeko kuunteli vaiti susimaagin selitystä ja pysyi hiljaa vielä enkelinkin valottaessa taustaansa. Hän tiesi oman vastauksensa olleen lyhytsanaisin, mikä johtui yhtäältä silkasta itsepäisyydestä ja toisaalta puhtaasta harkinnasta. Nainen ei pitänyt kiristyksestä missään tilanteessa, mutta ilman pimeyttäkin hänen olisi ollut vaikea muotoilla menneisyytensä sanoiksi ja olla kuulostamatta siinä sivussa aivan hullulta. Kaukainen tulevaisuus taisi olla toisille turhan vaikeatajuinen käsite. Soturitar yllättyi kuullessaan drown pahoittelevan äkisti käytöstään ja pillahtavan siinä samalla miltei itkuun. Hän oli luullut toista naista paljon vanhemmaksi, vaikka haltioiden ikää nyt oli yleensäkin vaikea arvioida pelkän ulkonäön perusteella. Neeko alkoi joka tapauksessa katua karjumistaan ja laittoi aseensa takaisin lippaaseen. ”Ummh, olen pahoillani että hermostuin ja huusin sinulle niin hävyttömästi, Tika. Luottamukseni muihin on alkanut viime aikoina rakoilla... erinäisten petosten myötä...”, yskähti soturitar vaimeasti. Oli totta ettei hän suhtautunut muihin naisiin järin lämpimästi sen jälkeen mitä entinen ystävänsä Miru oli mennyt tekemään. "Nainen on kuin susi toiselle naiselle.", kuten sanottiin - tietenkään Neeko ei todella halunnut uskoa asian olevan näin. Vain pelko oli päinvastainen. Drow ilmaisi jatkuvasti uusia puolia itsestään tarttuessaan lasten kohtaloon enkelin tarinassa. Neekokin siirsi huomionsa siivekkääseen mieheen ja jäi kuuntelemaan mikäli tämä kertoisi heille vielä enemmän mahdollisesta vaarasta. Melko ironinen sattuma itsessään että he molemmat olivat paenneet luolaan jotakuta läheistään.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jul 6, 2007 19:05:51 GMT 3
Ziró piti magiastaan kiinni, antaen sen täyttää itsensä työntäen varjoa pois ympäriltään yrittäen loistaa valoa pitemmällekkin. "Laske magiasi, sanon sen vielä kerran." hän tiuskaisi drowille, kääntyen sen jälkeen Dranianin puoleen hieman naurahtaen. "Kyllä vain Dranian. Siipesi sen paljastivat." mies sanoi hieman arvuutellen, paljastaen vain osan tiedoistaan. "Ja on myös hyvä nähdä sinuakin ja kansaasi. Meidän susimaagien ja arkkienkelien liitto on ollut voimassa ja pitempää, mutta viime kerran tapaamisesta on ollut aikaa, joten luulin teidän kaikkien kuolleen." Ziró jatkoi hieman hymyillen, saaden arpisen kasvonsa venymään omituisen näköiseksi.
"Mutta yksi asia minua kummastuttaa." mies sanoi hiljaa kääntyen Neekoa kohti, ja otti muutamia askeleita lähemmäksi, tarkkaillen tämän kädessä olevaa laitetta. "Mitä ihmeen magiaa tämä oikein on, en ole koskaan ennen nähnyt sen kaltaista. En tunne magian punoksia pitämässä sitä pystyssä, mutta silti se loistaa valoa." Ziró kysäisi koputellen sormillaan Neekon kädessä olevaa taskulamppua ihmeissään. "Ja tämä materia.. en ole ennen tuntenut tämän kaltaista käsityötä missään." hän jatkoi tunnustellen lovia ja muita taskulampun kohtia. Kohotettuaan päänsä Neekon kädestä, tuntui tämä nauravan miehelle, vaikka ääntä ei kuulunutkaan, mutta mitä hän muka olisi tehnyt väärin tuossa.
"Tämä todella alkaa vaikuttaa mielenkiintoiselta, drow, arkkienkelin poika, ja tuo Neeko jolla tuntuu olevan metallinenkäsi. Kuin sirkus niin kuin aikaisemmin sanottiin. Tästähän kehkeytyisi hyvä kirja, jos vain saisimme jostain kirjoittajan käsiin." Ziró naurahti, unohtaen miltein kokonaan mitä oikein olikaan tapahtunut, ja mitä tuleman vielä mahdollisesti piti sisällään. Tunnettuaan edelleen kireän ilmapiirin ympärillään mies lopulta vaikeni, ja tuijotti jokaista vuorollaan. "Totta tämä taitaa olla väärä aika huumorille." hän sanoi virnistäen, ja jatkoi: "Jos jatkaisimme keskustelua auringonvalossa, tämä pimeys ei oikein ole minua varten." ja sen sanottuaan Ziró päästi irti omasta magiastaan, antaen valon hiipua tappavassa pimeydessä, lähtien itse kävelemään takaisin tulosuuntaan ulos luolasta.
|
|