|
Post by Yomire on Jan 22, 2007 21:40:17 GMT 3
"Emmekä odota." Kirael sanoi ja veti Marielin mukaansa samalla kun meni Teuntekin perään. "Tulemme mukaan." Mariel mulkaisi siskoaan, mutta Kirael vain naurahti ja halasi Marielia. Mariel ei voinut muuta, kuin hymyillä takaisin. Heidän sisko-suhteensa sisälsi niin kinoja, kuin nopeita sovituksiakin. Nämä olivat juuri näitä tilanteita. "Mitä etsit?" Mariel kysyi päästessään Teuntekin vierelle. Toinen käyttäytyi siskosten mielestä oudosti, mitä oli tapahtunut?
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2007 22:09:42 GMT 3
Teuntek koetti keskittyä tarkastelemaan ympäristöään, eikä tosiaankaan arvostanut sitä, kuinka yhtäkkiä häntä tultiin häiritsemään, vaikka juuri näitä kahta oli käsketty jäämään odottamaan. Miksi kaiken piti olla välistä niin vaikeaa? Eikö yksinkertaista neuvoa voinut kerran kuunnella? "Jotakuta, jonka luulin nähneeni", hän vastasi, aikomatta vilkaistakaan toista kohti. Juuri nyt oli tärkeämpää ajateltavaa...
|
|
|
Post by Yomire on Jan 22, 2007 22:15:56 GMT 3
Kirael piti naamallaan suloisenkirjavan hymynsä ja osoitti sen Teuntekille. "Et siis nähnyt häntä?" Kira sanoi, mutta Mariel esti nuorempaa jatkamasta sanojaan, muuten tämä olisi voinut jatkaa puhettaan vaikka maailman ääriin. "Hänellä on selkeästi jotain muuta ajateltavaa, annetaan hänen olla ja mennään takaisin, tule." Mariel kuiskasi siskolleen ennenkuin alkoi vetää häntä takaisin sisälle. "Jos.... voin.... mitenkään.... auttaa....?" Kirael sanoi sanan joka välissä, kun yritti pidätellä sitä, ettei Mariel pääsisi niskanpäälle vetämään häntä sisään. Pian kaksikko oli kuitenkin sisällä Marielin viedessä kunniallisen voiton kiskomisesssa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2007 22:49:40 GMT 3
Teuntek ei oikeastaan vastannut, pysyi vain hiljaa katsellessaan ympärilleen. Ei, hän ei tarvinnut apua tällä hetkellä. Miten jokin alemman lajin edustaja olisi voinutkaan auttaa tällaisessa tilanteessa? Ei mitenkään, ei yhtikäs mitenkään. Hän kulutti melkoisen pitkään etsiessään edes jotakin jälkeä hakemastaan, mutta turhaan. Aivan kuin tämä olisi vain kadonnut kuin tuhka tuuleen. Vaikka toisaalta, ehkä hän olikin nähnyt vain jotakin muuta ja erehtynyt siitä? Oliko se mahdollista? Ainakin oli pieni pettymys ettei mitään löytynytkään, vaikkei hän tiennytkään mitä olisi tehnyt.
Katseltuaan vielä hetken ympärilleen, vaikkei juuri elätellytkään toiveita, Teuntek saattoi vain kohauttaa olkiaan ja astella takaisin sisään. Tosin heti, kun ovi sulkeutui tämän perässä, tiputtautui katolta juuri se sama mies, jonka perään tämä aluksikin oli lähtenyt. Tämä katseli hetken ympärilleen, näytti miettivän jotakin ja lähti sitten astelemaan poispäin koko satamantapaisesta, jonnekin horisonttiin. Oli sääli, että sitä oli mahdotonta nähdä sisäpuolelta. Päästyään takaisin sisälle Teuntek asteli sanomatta mitään takaisin istumapaikalleen. Hän oli ollut aivan varma, että oli nähnyt jotakin...
|
|
|
Post by Yomire on Jan 23, 2007 15:57:32 GMT 3
"Kerro, mitä näit?" Kirael oli heti kyselemässä Teuntekilta, kun tämä ilmestyi oviaukolle. Mariel mulkaisi kerran paheksuvasti siskoonsa ja vihdoin tämä ylipirteä nuorineiti lupasi olla hiljaa. Vaimeasti luvaten tämä neiti istui nyt tyynenä ja katseli ikkunasta ulos. Mariel katseli vuoroin siskoaan ja vuoroin Teuntekia, hän ei tiennyt, mitä tekisi. Toisaalta, voisi yrittää pyytää jotain anteeksi siskonsa käyttäytymisestä. "Anteeksi, siskoni on välillä hiukan... arvaamaton ja ylipirteä." Mariel sanoi kuin puolustukseksi, ettei ollut samanlainen kuin Kira. Todellisuudessa Mariel muistutti melko paljonkin siskoaan, hän ei vain koskaan näyttänyt sitä.
|
|
|
Post by submarine on Jan 23, 2007 16:51:52 GMT 3
"Siellä ei ollut mitään", Teuntek vastasi mietittyään hetken. Ehkäpä se oli tottakin, kun asiaa nyt mietti. Vaikka toisaalta oli kylläkin mahdollista, että siellä todella oli ollut jotakin, ja tämä oli vain poistunut paikalta tarpeeksi nopeasti. Harmi, sillä pelkkä vilahdus jostakin, jonka hän uskoi nähneensä, ei riittäisi mihinkään. Tästä lähtien täytyisi pitää ympäristöään paremmin silmällä väkeä, sillä asia voisi kuitenkin olla erittäin tärkeä. Mutta kuitenkin, nyt sitä olisi turha miettiä, lähtenyt olisi jo kaukana - jos oli ollut olemassakaan. Tosin Teuntek ei oikeastaan uskonut kovinkaan paljoa niin selviin harhanäkyihin ilman todellista syytä. Nyt olisi parempi siitäkin huolimatta keskittyä asioihin, joihin saattoi vaikuttaa, Teuntek päätti kääntyessään taas sisarusten puoleen. "Huomaan. Kertoisitko minulle, oletteko te samanlaisia, kuin muut täällä olevat?" hän kysyi, osoittaen samalla niitä muutamaa miestä, jotka olivat jääneet tänne. "Pohdin vain, että te ette kuitenkaan ole täältä."
|
|
|
Post by Yomire on Jan 23, 2007 16:56:47 GMT 3
((Voinkos ottaa uuden hahmoni mukaan? Enkelineitokainen...))
|
|
|
Post by submarine on Jan 23, 2007 17:24:19 GMT 3
((Juu, kaipa se kävisi.))
|
|
|
Post by Yomire on Jan 23, 2007 17:31:22 GMT 3
Kirael katseli tylsistyneenä ikkunasta ulos, kunnes tämän ilme piristyi. Hän näki oudon henkilön, jonkun, ketä ei ollut nähnyt aikasemmin. "Mariel... Teuntek... katsokaa. Kuka tuo on?" Kirael sanoi ja osoitti nuorta teini-ikäistä tyttöä, jonka päällä oli viitta. Neidon kultaiset hiukset kilpailivat auringon loisteen kanssa. "Minun ikäiseni näyttäisi olevan. Kuka lie kulkija." Mariel sanoi ja lopetti sitten tirkistelyn, kun toinen alkoi astelemaan juuri tähän kyseiseen kuppilaan päin. Tuon oudon henkilön nimi oli Xiana. Hän oli enkeli, mutta peitti siipensä. Hän ei haluaisi näyttää epäilyttävältä, vaikka se oli melko vaikeaa, kun ei viitta paljoa peittänyt. 'Siivet, olkaa nyt kunnolla.' Xi ajatteli, kun siivet kutittivat osuessaan neitoa selkään. Sulkasiivissä oli vain se ongelmapuoli, kutitus. Pian kuitenkin Xiana sai siipensä kuriin ja astui sisään rakennukseen, missä muutkin olivat. "Hei kaikille." Tämä tervehti iloisesti ja jäi norkumaan ovenpieleen odottaen joltakulta vastausta. (( Siinä nytten uusi henkilö raahattu paikalle ))
|
|
|
Post by submarine on Jan 23, 2007 18:33:38 GMT 3
Teuntek odotti hetken vastausta, jota ei kuitenkaan vaikuttanut tulevan. Se oli ärsyttävää, mutta hän ei kuitenkaan sanonut mitään asiasta. Joskus oli pakko kestää sitä, että alemmat lajit eivät todella kyenneet käyttäytymään mitenkään johdonmukaisesti, vaikka kyseessä olikin jotain niin yksinkertaista kuin kysymykseen vastaaminen. Huomion näytti kiinnittäneen joku uusi paikalle saapunut. Hän itsekin kääntyi katsomaan tätä, lähinnä nähdäkseen mistä oli kyse. Se, että kyseessä näytti olevan joku ainakin hiustensa puolesta kaunis, ei juuri häntä koskettanut. Hänellä ei ollut aavistustakaan minkäänlaisista ihmisten kauneusihanteista. Hänen silmissään muut lajit olivat aivan yhtä kauniita, kuin hän olisi ollut heidän silmissään ilman "valepukuaan." Hänelle kyseessä oli vain yksi ihminen lisää. "Hei", tämä vastasi ilman suurtakaan kiinnostusta. Moni muista suhtautui paljon tätäkin kylmäkiskoisemmin johonkin tyttöön, joka vain sattui ilmaantumaan paikalle ja tervehtimään heitä.
((Hmmh... onko tämä hahmo sellainen, että siihen eivät psyykkiset/vastaavat voimat - jotka ovat eri asia kuin taikuus - kovin herkästi vaikuta? Jos niin on, tämän pitäisi kyetä näkemään ainakin jokseenkin Teuntekin valehahmon läpi.))
|
|
|
Post by Yomire on Jan 23, 2007 19:38:35 GMT 3
((Ei, ei vaikuta kovinkaan herkästi. Kiitos tiedosta.))
"Hei." Sisarukset vastasivat yhdestä suusta ja Kirael oli heti tietysti kutsumassa tätä uutta ystävää joukkioon mukaan. Mariel pyöräytti kerran silmiään kun huomasi, että Xi lähestyi. Xiana istahti Kiraelia vastapäätä, Teuntekin viereen. Tyttö vilkaisi kerran Teuntekia ja huomasi tässä jotain outoa. Oliko hänellä valehahmo? Ainakin muut näkivät hänessä vain tavallisen miehen, mutta Xi näki hänessä aivan jotain muuta, jonka saattoi päätellä myös tytön hiukan kauhistuneesta ilmeestä. "Mikä sinulle nyt tuli?" Kira kysyi huomatessaan toisen ilmeen. "Ei mikään." Xiana valehteli reilusti. Jos toiset eivät kerta pitäneet tuota toista mitenkään outona... no toisaalta, enkelit näkivät vähän kaikkea, mitä muut ihmiset eivät. "Mitkäs teidän nimenne ovat?" Xiana kysyi. "Olen Kirael, ja tässä on siskoni Mariel." Kira ehti esitellä molemmat, ennenkuin Mariel ehti edes avata suutaan. "Niin." Mariel sanoi leikkisällä äänensävyllä siskolleen. "Itse olen Xiana. Hauska tutustua." Hän sanoi osoittaen sanansa kaikille pöydässä istuville.
|
|
|
Post by submarine on Jan 23, 2007 23:28:40 GMT 3
Teuntek ei pitänyt ollenkaan siitä, miten häntä tuijotettiin. Tuntui melkein siltä, kuin toinen olisi voinut nähdä hänet, hänen todellisen ruumiinsa. Mutta eihän se voinut olla mahdollista? Tähän asti hän ei ollut nähnyt vielä mitään alemman lajin edustajaa, joka olisi onnistunut sellaisessa, eikä tässä varmastikaan ollut poikkeustilanne. Ei, ehkäpä toinen epäili jotakin, mutta ei kuitenkaan voinut todella nähdä mitään. Tähän mennessä mikään ei ollut osoittanut, että tässä maailmassa olisi rotupohjaisesti sellaista aivokapasiteettia, joka siihen olisi tarvittu. Ja yksittäisen, suuresti kaltaisistaan eroavan olennon tapaaminen sattumalta oli erittäin epätodennäköistä. Vaikka hän olikin tavannut nyt jopa kaksi, kolmas ei vain saapuisi paikalle. Se oli yksinkertainen tilastollinen tosiasia. "Minä olen Teuntek", hän totesi hieman kylmästi. Äskeinen tuijotus oli tehnyt olon epämukavaksi.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 24, 2007 15:36:57 GMT 3
"Mukava tavata sinuakin, Teuntek." Xiana lisäsi edelleen hiukan epävarmana sanojensa totuudesta. Oliko toinen jostain muusta maailmankolkasta, todella? Näemmä niin, ainakin ulkoisen olemuksen perusteella, Xi siis näki Teuntekin todellisen hahmon. "Mistäs olette kotoisin?" Tämä neitokainen kysyi kaikilta yhteisesti. Mariel ja Kirael katsoivat hetken toisiaan, ennenkuin Mariel avasi suunsa: "Emme ole täkäläisiä ainakaan." "Jaahas." Xiana sanoi hiukan epävarmalla äänensävyllä, nyt nuo toisetkin kaksi herättivät Xi:n epäilykset. Ei Xiana ollut täällä mitenkään urkkimassa tietoja, vain pitämässä hauskaa. Tämän paikan hauskuus vain oli toista, mitä Xi oli kuvitellut.
|
|
|
Post by submarine on Jan 24, 2007 17:45:50 GMT 3
Arveluttavaa, että tyttö yhä tuijotti Teuntekia samalla tavalla. Eihän tämä voinut nähdä häntä. Mutta siltikin... oliko kyseessä ehkä jonkinlainen aavistus, eikö hän ollut tarpeeksi vakuuttava? Ainakin tähän asti tosin sen kanssa ei ollut tullut mitään ongelmia. Hän oli mennyt helposti läpi siinä hahmossa, jota tähän asti oli käyttänyt. Ehkäpä pitäisi tehdä jonkinlainen koe... Vastaamatta mitenkään Teuntek kääntyi yhtäkkiä katsomaan suoraan epäilyjensä kohdetta kohti. Toisin kuin ihmisten silmissä, tämän oikeissa - joita suurin osa ei kuitenkaan päässyt näkemään - oli suuri määrä täysin toisistaan erossa liikkuvia "pupilleja", jotka näyttivät lähinnä jonkinlaisilta pieniltä ameeboilta. Mutta nyt jokainen niistä, tämän molemmissa silmissä, kerääntyi yhdeksi ryhmäksi eteen niin, että koko muu silmä jäi harmaaksi. Lisäksi pienestä, pyöreästä suusta luikerteli esiin pitkä, kapeahko kieli. Jos tyttö todella näki hänet, tällaisen olisi pitänyt aiheuttaa jokin reaktio. Ne, jotka eivät muutenkaan olleet nähneet tämän ulkomuodon läpi, eivät huomaisi mitään muuta, kuin että mies - ainakin heidän silmissään siis - oli kääntynyt katsomaan toista.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 24, 2007 19:04:14 GMT 3
Xiana katseli tyynen rauhallisena Teuntekia, kunnes tämän oli pakko näyttää lievästi ällistynyttä. Toisen inho kieli ja nuo... pupillit? Siksikö niitä kutsuttiin? Kaiketi. Xianan ilme vääntäytyi seuraavaksi tuskalliseksi tämän katsoessa Teuntekiin päin ja tämä käänsi katseensa pois mutisten samalla: "Älä tee tuota uudestaan."
Mariel ja Kira katsoivat ällistyneinä Xianan ilmeilyä. Eihän Teuntek kuin katsonut Xitä päin. Mikä sitä nyt vaivasi?
|
|