|
Post by submarine on Jan 21, 2007 19:00:44 GMT 3
Oikeastaan Teuntek ei ollut kovinkaan kiinnostunut viimeisestä kysymyksestään, mutta oli kuitenkin esittänyt sen - lähinnä pitääkseen mielenkiintoa yllä. Kyllä hän jo muutenkin oli tullut tulokseen, että toinen oli ollut täällä vasta hyvin vähän aikaa. Häntä kiinnosti valtavan paljon enemmän, miten tämä oli tullut tänne, ei miten kauan siitä oli. Sellaiset tiedot saattaisivat olla hyvin arvokkaita, mutta hänen pitäisi saada selville enemmän, ennen kuin mitään johtopäätöksiä olisi mahdollista muodostaa. Mutta jos koko kyvyn - siirtymisen maailmojen välillä - saisi tutkittua ja hallittua, mahdollisuudet olisivat uskomattomat. "Mitä aiot tehdä nyt?" Teuntek kysyi, aikomuksenaan vain pitkittää tilannetta.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 21, 2007 19:12:09 GMT 3
"Tutkin ainakin ensin, miksi päädyin juuri tänne, kun en itse sitä päättänyt. Luuletko sinä, että kohtalolla olisi jotain suuntausta tähän?" Kirael kysyi toiselta vastaten ensin toisen kysymykseen ystävällisellä ja hiukan salaperäisellä äänensävyllä. Tämä pitäisi tutkia, olisi pakko. Kiraelin oli aivan pakko saada tietää mitä täällä tapahtui, itse kun vähän peloissaan kyvyn toimivuudesta oli. Hän ei uskaltanut palata kotiin, ennenkuin saisi enemmän tietoja tästä paikasta. Ja ennenkaikkea, miksi juuri tämä paikka? Oliko kohtalona tavata Teuntek? Kenties, mutta mitä Teuntek voisi tehdä tyttöä auttaakseen? Varmasti paljonkin, mutta oliko hänellä kenties jokin taka-ajatuskin? Sitä ei Kirael voinut aavistaa, ei ollenkaan.
((Kävisikö, että ottaisin kyseisen hahmoni siskon mukaan tähän tarinaan? Hänelläkin on muutama kyky, joita hän osaa hallita ja käyttää melko täydellisesti. Hän on teini-ikäinen ja voisi vaikka istuskella tuolla paikassa, missä Teuntek ja Kirakin ovat. Kävisikö sellainen suunnitelma?))
|
|
|
Post by submarine on Jan 21, 2007 19:49:43 GMT 3
((Juu, kyllähän se käy. Taidan laittaa itsekin jotakin mukaan kohtapuoliin.))
Kohtalolla? Teuntek ei uskonut sellaiseen alempien lajien käsitteeseen, kuin "kohtalo", jossa jokin ulkopuolinen voima kykeni kontrolloimaan olentojen elämää. Se kuulosti yksinkertaisesti absurdilta. Hän ei toiminut minkään ennalta määrätyn kaavan mukaan kuin kone, hän oli itse oma herransa, kuten oli jokainen muukin. Kohtalo, kuten uskontokin, olivat yhdentekeviä käsitteitä. "Kohtalo on uskomus, jota ei ole olemassa", Teuntek vastasi lyhyesti, aikomatta jatkaa tällaisesta alempien lajien humpuukista.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 21, 2007 20:02:08 GMT 3
"Jaa... vai niin." Kira sanoi ja ryhtyi sitten katselemaan ympärilleen. Tässä paikassa oli jotain, mikä veti tyttöä puoleensa. Mikä se voisi olla? Jokin voima? Jotain se oli, Kirael tunsi sen. Pian Kira kiinnitti katseensa erääseen hyvin tuttuun henkilöön. Hän näyttäisi olevan teini-iässä. Tuo punahiuksinen neiti katseli myös Kiraa ystävällisin silmin.
Sitten Kiralla välähti, hän nousi seisomaan ja käveli toista kohti. Kira tiesi nyt, mikä veti hänet tänne: hänen siskonsa! Kira juoksi ja hymyillen halasi siskoaan. Kiran siskokin, jonka nimi oli Mariel, hymyili myös nuorimmalle siskolleen. "Mitä sinä täällä teet, Kira?" Mariel kysyi huolestuneena. "Ja ennenkaikkea, miten sinä tänne pääsit?" Mariel oli huolissaan, eikä aivan syyttä. Hän tiesi kyllä toisen kyvystä, muttei tiennyt, että tämä osaisi käyttää sitä, edes vahingossa. "Minä... minä tulin." Kira söpersi onnellisena siskonsa näkemisestä. "Minä ilmestyin." Hän jatkoi onnellisella äänensävyllä. "Ilmestyit? En tiennyt, että osaat käyttää kykyäsi." Mariel sanoi myöskin onnellisena ja samalla ehkä hiukan tyrmistyneenä siskonsa äkillisestä osaamisesta ja ylipäätään tulemisesta.
Pian Mariel kuitenkin irrottautui siskonsa otteesta ja käänsi katseensa Teuntekiin. "Kuka olet?" hän kysyi hiukan jäätävällä äänensävyllä. Hän ei pitänyt erityisen siskonsa epämääräisistä seuralaisista. Hänen siskonsa kun on hiukan sinisilmäinen. Jäätävä ei oikein sopinut yhteen tulen kanssa, jonka liekit vilahtivat Marielin silmissä tämän lausuessa kysymyksensä Teuntekille. Totta tosiaan, Mariel hallitsi tulen mahdin.
|
|
|
Post by submarine on Jan 21, 2007 23:19:08 GMT 3
Teuntek oli juuri aikomassa sanoa jotakin, aivan vain sanomisen takia, kun toinen yhtäkkiä ryntäsikin poispäin. Hän ei kuitenkaan noussut seisomaan, vaan jäi katsomaan tämän perään. Siellä oli toinen samalta näyttävä ihminen, outoa kyllä. Eihän kyseessä voinut olla sukulainen, jos kerran toinen oli vain ilmaantunut tänne yksin? Kuunnellessaan kuitenkin sananvaihtoa hän joutui käyttämään kaiken sietokykynsä, ettei olisi näyttänyt valtavaa, tyrmistymisensekaista mielenkiintoaan. Toinen samanlainen? Joka hallitsi kykynsä? Uskomatonta! Tämä oli jo aivan absurdi tilanne! Hänen pitäisi ehdottomasti pysyä näiden kahden - tai ainakin tämän uudemman - seurassa, kunnes olisi onnistunut muodostamaan jonkinlaisen suunnitelman. "Minä olen Teuntek. Ja sinä olet oletettavasti hänen ystävänsä?" Teuntek vastasi, koettaen vain saada aikaan lisää keskustelua.
Samaan aikaan sisään asteli uusi mies, johon kukaan ei oikeastaan kiinnittänyt juurikaan huomiota. Ei Edes Teuntek, joka keskittyi nyt pelkästään tyttöihin. Tämä asteli sattumalta juuri siihen, jossa tytön sisko oli äsken istunut, ja istahti tuolille. Siinä tämä jäi tuijottamaan kohti Teuntekia, näyttäen jotenkin sulautuvan oudosti ympäristöönsä, niin että tätä oli jotenkin vain uskomattoman vaikea huomioida. Yksinkertaisesti tätä vilkaistessa ei nähnyt mitään huomion arvoista.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 22, 2007 16:26:27 GMT 3
"Hän on siskoni, Mariel." Kira sanoi ylpeänä ja osoitti siskoaan, joka edelleen tuijotti Teuntekia silmiin. Mariel ei luottanut tuohon uuteen siskonsa ystävään, edelleenkään. "Kuten siskoni jo mainitsi, olen Mariel. Ja tietääkseni olen hänelle enemmän kuin ystävä." Mariel ei kiinnittänyt huomiota siskoonsa, joka tanssi hänen ympärillään iloisena. "Kirael, lopettaisit nyt." Kuului lopulta neidon suusta pieni älähdyksen tapainen pyyntö. Kira lopetti tanssinsa ja istahti rauhallisena Marielin viereen, joka oli istahtanut läheiseen pöytään. "Mistä sinä tänne tulit, Teuntek?" Mariel kysyi mahdollisimman ystävällisellä äänensävyllä, vaikka siinä kuvastuikin pieni osa vihaa ja suojelevaisuutta siskoa kohtaan.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2007 17:08:59 GMT 3
Oli kiusallista kuinka alemman lajin edustaja puhui tällä tavalla, ilman mitään tavanomaista kunnioitusta tai edes kohteliaisuutta. Teuntek ei ollut tosiaankaan tottunut sellaiseen käytökseen. Kun hän oli omassa maailmassaan tavannut alemman lajin edustajan joskus harvoin, kun oli sattunut olemaan sellaisella alueella, nämä olivat olivat käyttäytyneet erittäin siivosti, pysytelleet kunnioittavan matkan päässä ja jos puhuivat, puhuivatkin siististi - mutta ei nyt. Tämä olento ei selvästikään kunnioittanut häntä mitenkään. Kyllähän siihen oli syynsä, mutta silti se tuntui kiusalliselta. Mutta siltikin, hän ei saisi sen antaa häiritä... "Minä olen vain kulkija, joka sattui ilmaantumaan tänne", Teuntek vastasi mahdollisimman lyhyesti. Hänen ei tarvinnut paljastaa kaikkea, vaikka toiset olivatkin.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 22, 2007 17:18:06 GMT 3
Kirael tuuppasi hellästi siskoaan, jotta tämä rauhoittuisi. Hän tiesi, mitä tapahtuisi, jos Mariel suuttuisi: Täysi katatstofi, palaneita esineitä, jopa joskus rakennuksia, jos hänen siskonsa suuttuisi liikaa. Tulen voiman mahti oli mittava ja arvaamaton. Sellainen oli hänen myös siskonsa, arvaamaton. Huokaus kuului Marielin suusta. Hän arvasi, mitä hänen siskonsa ajatteli. "En ole vihainen, Kirael. Paljoakaan. En tarpeeksi... tiedät kyllä mitä." Mariel oli kuitenkin sen verran varautunut, ettei kaikkea halunnut kertoa. "Okei." Kirael vastasi ja hymyili suloisesti. Se oli yleisesti se hymy, joka sai Marielin rauhoittumaan, kuten nytkin. Mariel hymyili takaisin ja tuuppasi takaisin hellästi siskoaan, kuin leikitellen.
"Miten ilmaannuit? Onko sinullakin jonkinkaltaisia voimia?" Mariel kysyi oitis kuullessaan toisen vastauksen.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2007 18:08:02 GMT 3
"Minä kävelin. Se voidaan tuskin laskea kyvyksi, eikä minulla ole mitään erikoisia kykyjä muutenkaan", Teuntek vastasi lyhyesti. Totta se olikin, vaikkei kaikille. Tämä totuus oli totta lähinnä lyhyen ajan kuluessa ja hänelle itselleen. Jokin alemman lajin edustaja voisi kyllä pitää hänelle arkipäiväisiä taitoja hyvinkin erikoisina, ja hänen ilmestymisensä tähän maailmaan oli käsittänyt paljon muutakin, kuin vain kävelemistä. Mutta siltikin, näkökulmasta riippuen hänellä ei ollut mitään erityisiä kykyjä ja hän oli kävellyt tähän kylään. "Mutta kuitenkin, te vaikutatte olevan selvästikin sukua", Teuntek vaihtoi puheenaihetta, katsoen nyt vanhempaa sisarta kohti. "Voisitko kertoa minulle näistä kyvyistäsi?"
|
|
|
Post by Yomire on Jan 22, 2007 18:16:33 GMT 3
'Niinpä tietysti.' Mariel ajatteli tympääntyneenä lähinnä itselleen. Kirael istuskeli hiukan levottomana tuolissaan, välillä vilkaisten siskoonsa, ja välillä katse eksyi Teuntekiin. Kun taas välillä katse haroi ympäristöä. Kirael ei edelleenkään pitänyt tästä paikasta, yhtään. "En valitettavasti voi kertoa kyvyistäni, mutta voin näyttää sinulle." Mariel vastasi hiukan hymyillen. Hän pisti kätensä nyrkkiin ja avasi sitten sen nopealla ranneliikkeellä auki kääntäen samalla kämmenensä kohti kattoa. Marielin kädestä nousi siisti, hallittu tulipallo. "Siinä on yksi kyvyistäni. Muuta en näytä, ja sinun on myös turha yrittää udella mitään lisää." Siinä samassa tulipallo katosi jonnekkin. Joko se haihtui, tai sitten se imeytyi takaisin siihen kehoon, mistä se oli tullutkin, Marielin kehoon.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2007 19:01:11 GMT 3
Oikeastaan tämä esitys ei kiinnostanut Teuntekiä läheskään yhtä paljon, kuin edes pelkkä maininta maailmojen välillä liikkumisesta. Tietenkin se oli huomattavaa sinänsä, mutta hän oli nähnyt taikuutta - lähinnä opettelua varten, eikä tämä kyky ollut kovinkaan huomattava. Jopa hänen itsekin olisi pitänyt ainakin teoriassa osata jotakin samanlaista, vaikkei koskaan ollutkaan kokeillut. Siitäkin huolimatta se ei tosiaankaan tuntunut olevan tavanomainen muusta väestä, jota paikalla oli. Jokainen näytti ottavan ainakin vähin äänin etäisyyttä, ja ovi kolahti useaan kertaan jonkun poistuessa paikalta. Muutama tosin jäi, mutta nämäkin vilkuilivat epäluuloisesti tyttöä tuon tuostakin.
Oli erittäin harmillista, että tyttö vaikutti itsepäisesti haluavan olla hiljaa asioistaan, etenkin kyvyistään. Teuntekin olisi ollut aivan pakko saada enemmän tietoa asiasta, ehdottoman pakko. Jotakin täytyisi keksiä piakkoin. Ehkäpä täytyisi tosiaan yrittää lukea toisen mieltä, vaikka se varmasti huomattaisiinkin. "Vaikuttavaa", hän totesi, vaikkei kylläkään pitänyt sitä mitenkään sellaisena. Ehkäpä se kuului äänestäkin.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 22, 2007 19:12:59 GMT 3
"Et tainnut pitää vai. No, ei se haittaa, osaan muutakin, mitä en kylläkään näytä tai kerro." Mariel sanoi kuullessaan toisen äänensävyn. "Jotta en vaikuta mitenkään oudolta, haluan sanoa sen verran, että en saa kertoa mitään. Siitä syystä vaitonaisuus." Mariel totesi huokaisten. Kirael silitti siskonsa olkapäätä pienellä kädellään ja lausui jollain oudolla kielellä Marielille jotain, mitä tuskin Teuntek osaisi selvittää. Marielle nyökkäsi pienesti ja käänsi sitten katseensa haravoiden ympärilleen. Mariel hiukan hymähti, kun kaikki lähtivät, tai mulkoilivat häntä. Hän ei pitänyt tästä tilanteesta, mutta jos toinen kerta haluaisi tietää Marielin, tai tämän koko suvun, kyvyistä, pitäisi siihen olla hiukan isompi ärsyke.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2007 19:45:57 GMT 3
Teuntek pohti vaihtoehtojaan. Hän ei osannut sanoa, olisiko toisella ollut jonkinlaista suojausta psyykkisiä voimia vastaan, ennen kuin kokeilisi. Ja siinä voisi olla suuriakin vaaroja - hänelle itselleenkin. Olisi paras vain keksiä jotakin muuta, jos se vain olisi mahdollista. "Saisinko tiedustella syytä kyseiseen kieltoon puhua asiasta?" hän kysyi, koettaen saada edes jotakin selville. Jos saisi edes kuulla, miksi asiasta ei voinut puhua, voisi mahdollisesti myös löytää jonkin keinon sen ympäri.
Samaan aikaan joku muukin poistui paikalta, mutta paljon hillitymmin kuin muutama aikaisemmin. Vasta oven avautuessa Teuntek kääntyi ohimennen vilkaisemaan tätä - ja jähmettyi silmät levällään paikoilleen. Ihmisen mielestä poistuja olisi vain ollut jokin mies, mutta Teuntek ei nähnyt kuten ihminen. Se pieni vilahdus, jonka hän ehti havaitsemaan sulkeutuvan oven raosta näytti... ei se voinut kuitenkaan olla... Mutta se... Tuijottaessaan vain oveen hän unohti hetkeksi aivan täysin muun tilanteen.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 22, 2007 20:37:16 GMT 3
"Et, et saa. Et saa tiedustella." Mariel kielsi jyrkästi. Hän oli päättänyt olla puhumatta tästä asiasta yhtään sanaa enempää. Kirael ei tiennyt, miten suhtautua asiaan. Hän tiesi, että hänelläkin on velvollisuutensa olla mainitsematta siitä mitään... mutta silti... "Saanko kertoa?" Kira kysyi Marielilta. "Et missään nimessä, Kirael! Tiedät, mitä tästä on sanottu." Mariel torui järkyttyneellä äänensävyllä. "Et todellakaan saa. Muista se aina ja ikuisesti." Kirael kohotti olkiaan ja katsoi Teuntekia anteeksipyytävällä ilmeellä. Eihän hän voinut pienenä mitään tietää vaaroista, mitä tästä tiedosta voisi ylimääräisille osapuolille koitua. Niin paljastajan, kuin tiedon vastaanottajankin kannalta.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2007 21:02:03 GMT 3
Teuntek hätkähti tuijotuksestaan kuullessaan, kuinka sisarukset riitelivät jostakin. Ensin tavattu näytti olevan halukkaampi kertomaan asioista, kun taas toinen kielsi kaiken sen jyrkästi. Vaikka juuri tällä hetkellä äsköinen näky tuntui jotenkin vielä tätäkin kiinnostavammalta - tai ainakaan sitä ei voisi jättää kovin pitkään huomiotta, koska se saattoi kadota. Paitsi jos kyseessä ei ollutkaan mikään todellinen, vaan pelkkä ohimennen nähty harha... Voisiko se sitten olla niin? Vai oliko se kuitenkin jotain muuta? Pitäisikö mennä tarkistamaan, vaiko jättää huomiotta? Ei, ei sitä millään voisi... Miettiessään asiaa mies alkoi näyttää kovin kiusaantuneelta. Sitten tämä kohotti kaksikolle varovasti kätensä. "Tuota... odottakaa hetki tässä", tämä sanoi epäselvästi, nousi ylös ja harppoi ovelle.
Päästyään ovesta ulos Teuntek koetti parhaansa katsella ympärilleen saadakseen varmistuksen siitä, oliko erehtynyt vaiko nähnyt todella oikein. Missään ei kuitenkaan näkynyt heti ketään muuta, kuin muutama mies, jotka eivät varmastikaan liittyneet asiaan. Mutta ehkä tämä oli ehtinyt jo johonkin... Koettaen parhaansa mukaan tarkkailla ympäristöään hän alkoi astella eri suuntiin, koettaen vain saada edes vilahduksen hakemastaan.
|
|