|
Post by submarine on Jan 15, 2007 21:37:43 GMT 3
((Tässä Mineralia odotellen.))
Pieni satamakaupunki jossakin meren liepeillä. Taivas oli pilvinen, eikä aurinkoa näkynyt. Koko kaupunki - tai ehkäpä enemmänkin kylä - koostui reilusta kymmenestä talosta, joista ainakin yksi oli jonkinlainen juottola, toinen kauppa, ja kolmas majatalo. Loput olivat sekalainen summa asuintaloja ja ainakin muutama oli veneitä varten. Ränsistyneen näköistä. Mutta laituri oli kyllä aivan hyvä, käyttökelpoinen ja suuremmallekin laivalle sopiva. Kivistä ladotun reunan yli ulottui suuri, jykevä, puista tehty laituri, jossa olikin kiinni muutama pieni ja keskikokoinen alus, oletettavasti kuuluivat kalastajille ja kauppiaille. Tilaa olisi kyllä ollut suurenkin aluksen kiinnittyä laiturinnokkaan, mutta sellaista vain ei näkynyt tällä hetkellä.
Talojen rajaamalla aukiolla, jota ei juuri oltu kivetty tai muutenkaan siivottu, liikkui ihmisiä, joista suuri osa näytti olevan meren kasvatteja. Iho suolaisten tyrskyjen pieksämänä ja auringon parkitsemana heitä tarpoi omiin asioihinsa keskittyneinä ympäri paikkoja. Olipa siellä toisenkinlainen mies, suorastaan aivan tavallinen. Kyseinen mies näytti katselevan kiinnostuneena, kuinka joku laski venettä vesille laiturilla. Kyseinen mies näytti tosin olevan kiinnostunut kaikesta muustakin, jota ympärillä tapahtui. Vasta hetki sitten hän oli katsellut tarkkaan, kuinka joku selvitti verkkoja. Mutta nyt veneet näyttivät kiinnostavan.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 15, 2007 21:58:11 GMT 3
((Täältä tullaan.))
Eräs nuori tyttö käveli kylän laitamilla. Nuori, arviolta 7-9 vuotias, tyttö oli täällä hiukan eksyneenä. Hän ei tiennyt, miten hän tänne oli joutunut. Outoa kylläkin, sillä vastahan tyttö oli ollut äitinsä kanssa metsässä poimimassa sieniä. Miten hän yhtäkkiä oli tänne joutunut ja eroon äidistään? Pelko oli tytön mielessä kenties päällimmäisenä, kun tämä katsoi outoja ihmisiä ympärillään. Hän yritti rauhoittua, mutta paniikki näytti olevan kuitenkin jo lähellä. Missä äiti oli?!
|
|
|
Post by submarine on Jan 15, 2007 22:35:45 GMT 3
Teuntek katseli paikaltaan laivoja oikein kiinnostuneena asiasta. Nämä olivat siis jonkinlaisia kulkuvälineitä, joilla pääsi veden ylitse. Se kai ei perustunut sen kummempaan, kuin puun kellumiseen kevyempänä aineena. Siihen periaatteeseen oli kyllä moni muukin nojannut, mutta se oli silti aivan hyvä keksintö. Tosin siitä ei saanut suurtakaan huomiota minnekään, tai perinpohjaista tutkimusta. Se nyt vain oli seikka, jonka saattoi mainita. Ehkäpä pitäisi tutkia muita asioita nyt... Vilkaistuaan vielä, kuinka mies liukui veneessään merelle, hän kääntyi ympäri ja lähti astelemaan vastakkaiseen suuntaan, katsellen samalla ympärilleen. Kauempana näytti olevan jokin hätääntyneeltä vaikuttava nuorempikin henkilö. Mistähän siinä oli kyse?
|
|
|
Post by Yomire on Jan 16, 2007 15:33:33 GMT 3
Tytön nimi oli Kirael. Tutummin Kira. Tyttö tutkiskeli paikallaolijoita turkoosinvirheillä silmillään. Tytön vaaleat hiukset saivat uutta eloa, kun tuuli niihin vienosti puhalsi, milloin mistäkin suunnasta.
Kirael silmäili pelokkaana ympärilleen ja huomasi sitten erään miehen tulevan tyttöä kohti. Kira tunki rystyset suuhunsa, ettei kiljaisisi. Kuka tuo oli? Mitä se täällä teki? Mitä se minusta haluaa? Nuo taisivat olla päällimmäiset kysymykset, jotka Kiralla oli mielessään.
|
|
|
Post by submarine on Jan 16, 2007 16:51:19 GMT 3
Lähestyessään toista Teuntek kiersi ohimennen vasemman kätensä sormet oikean käsivartensa ympärille. Vajaata viikkoa aikasemmin saatu murtuma oli alkanut kyllä parantua hyvin niillä keinoilla, joita hänellä oli käytössään, ja pitkä lepovaihe oli myöskin auttanut suuresti, mutta siltikin se kirpaisi vielä jonkin verran. Mutta ainakin se paranisi nopeasti, jos turhaa rasitusta ei tulisi. Tähän mennessä hän oli onnistunutkin käyttämään lähinnä vain toista kättään. Mutta kuitenkin, Teuntek alkoi olla lähellä tyttöä, ja pitäisi sanoa tälle jotakin. Oikeastaan tämä näytti siltä, että saattaisi vaikkapa paeta peloissaan, jollei jotenkin rauhoittaisi. "Hei, kuka sinä olet?" hän vaik kysyi lyhyesti päästyään niin lähelle, että saattoi jäädä seisomaan paikalleen.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 16, 2007 16:56:58 GMT 3
Kira meinasi tukehtua rystysiinsä, ennenkuin älysi ottaa ne pois suusta. Toinen oli tullut jo suorastaan pelottavan lähelle. Jos katsoi tarkasti, voisi huomata Kiran hiukan tärisevän. Hän ei halunnut vastata toiselle, sillä ei tuntenut häntä, eikä tiennyt mitään hänestä. Kuitenkin hän sanoi pelonsekaisella äänellä: "Hei." Sana oli erittäin vaisu ja sitä tuskin kuuli, mutta kuitenkin Kira oli tyytyväinen, että oli sentään avannut suunsa, joka oli melko harvinaista, varsinkin kun toinen oli tytölle täysin tuntematon henkilö.
|
|
|
Post by submarine on Jan 16, 2007 18:27:23 GMT 3
Hmmh, toinen näytti tosiaan pelkäävän. Mutta saattoiko tällaisessa ympäristössä odottaakaan mitään muuta? Varmasti jokin tämän alemman lajin edustajista saattaisi helposti tehdä jotakin tälle, jos saisi tilaisuuden. Hän itse ei tietenkään ryhtyisi mihinkään sellaiseen, mutta hän olikin poikkeus täällä, täydellinen poikkeus. Sekin tietenkin korjautuisi ajan kanssa, mutta ei vielä. Hänen täytyisi ensin saada työnsä päätökseen täällä. Ja siitä puheenollen... "Minä olen Teuntek", hän kertoi. "Sinä näytät olevan eksyksissä. Tarvitsetko apua?"
Oikeastaan Teuntek ei halunnut auttaa toista pelkästään auttamisen ilosta, vaan omaksi hyödykseen. Nimittäin olemalla tekemisissä jonkin asukkaan kanssa hän voisi oppia siitä, ehkäpä jopa saada toisen luottamuksen ja kysellä enemmän asioita. Se oli aivan perustaktiikoita opaskirjassa, ja todettu erittäin käyttökelpoiseksi moneen kertaan. Ja olihan hän jo itsekin tehnyt niin kertaalleen...
|
|
|
Post by Yomire on Jan 16, 2007 20:55:35 GMT 3
Kirael nyökkäsi pienenpienesti toisen kysymykseen. Hän todellakin oli eksyksissä ja pahassa pulassa. Vai Teuntek... outo nimi täälläpäin, Kira ajatteli itsekseen. Mutta toisaalta, ei toisen nimi mitään vaikuttanut toiseen muuten, niin äiti oli Kiralle opettanut.
Rystyset hiukan punoittivat Kiran purtua niitä vähän. Kipeää se ei tehnyt, paljoakaan. Kirael käänsi katseensa kohti varpaitaan. Hän pelkäsi toista, ja voisi milloin vain lähteä karkuun... milloin vain... Kira yritti lohduttautua sillä, ettei toinen nyt niin kamala voisi olla, mutta se ei tuottanut kovinkaan paljon lohtua.
Kiraa kalvasi edelleen sama kysymys: Missä äiti oli?
Kuitenkin, hän päätti oma-aloitteisesti kysyä toiselta jotain... "Mikä paikka tämä on?" Kuului vaisu kysymys neidon huulilta.
|
|
|
Post by submarine on Jan 16, 2007 23:21:21 GMT 3
"Tämä on kaiketi kylä, jonne tuodaan ja josta lähtee aluksia", Teuntek vastasi, tietämättä todellista termiä asialle. Toivottavasti se ei kuulostaisi liian oudolta, sillä sellainen voisi kerätä turhaa huomiota. Mutta se oli sentään paras vaihtoehto, jonka hän oli keksinyt. "Mutta tarvitsetko sinä jotakin apua?" tämä jatkoi, näyttäen kyykistyvän toisen tasolle.
Omassa mielessään Teuntek pohti hieman, mitä oikeastaan pitäisi tehdä, jos toinen kuitenkin kieltäytyisi. Käytännössä hän voisi koettaa manipuloida tätä hieman, mutta se ei välttämättä olisi hiukkaakaan hyvä idea. Hänellä ei ollut vielä selvää käsitystä siitä, millainen mieli näillä asukkailla oli. Ja jos tekisi jonkin suuren virheen siitä johtuen, voisi todella vahingoittaa muita, eikä hän halunnut sitä. Olisi vain parempi keskustella.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 17, 2007 15:24:59 GMT 3
Tämä tyttö ei tiennyt itsekkään kyseistä termiä, joten ei pitänyt sitä mitenkään omituisena. Pieni nyökkäys taas. Todellakin, Kiraelin piti päästä äitinsä luo. Kira ei irrottanut katsettaan varpaistaan. Tytön mielestä toinen oli pelottava, mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta mistä Kira sen olisi voinut tietää? Ei mistään.
|
|
|
Post by submarine on Jan 17, 2007 17:55:15 GMT 3
Teuntek odotti hetken, josko toinen vastaisi kysymykseen, mutta ilmeisen turhaan. Toinen ei näyttänyt haluavan vastata yhtään mitään, ja näytti aikovan pysyäkin kannassaan. Ehkäpä olisi turvauduttava muihin tapoihin. "Ehkäpä sinä et tarvitsekaan mitään apua", Teuntek totesi ja nousi ylös. Sitten hän kääntyi rauhallisesti ympäri ja alkoi astella takaisin toiseen suuntaan. Joko se toimisi tai sitten ei...
|
|
|
Post by Yomire on Jan 17, 2007 18:46:25 GMT 3
Kirael tutkiskeli varpaitaan ja näytti surkealta. Pian hän kuitenkin kuuli toisen sanat ja nosti päänsä. Hätääntyneenä tämä sanoi toisen perään: "Ei! Odota!" Kirael otti muutaman askeleen toisen perään ja pysähtyi sitten. "Tarvitsen apua, todella..." Kirael todella tarvitsi apua, hän ei vain osannut luottaa toiseen, tai sitten hän ei vain uskaltanut pyytää apua. Maailma oli pelottava paikka pienelle kulkea yksin. Erittäin pelottava ja karmiva, varsinkin yöaikaan...
|
|
|
Post by submarine on Jan 17, 2007 19:14:28 GMT 3
Teuntekin huulille kohosi pieni hymy, tämä oli ollut liiankin helppoa, suorastaan ennalta-arvattavaa. Hänen ei ollut tarvinnut tehdä juuri mitään muuta, kuin hieman liikkua. Alempia lajeja oli tosiaan yksinkertaista ohjailla. Tai ainakin tätä kyseistä tapausta, jotkut muut saattaisivat osoittautua hankalammiksi. "Niin taidat tarvita", hän vastasi pysähtyessään ja kääntyessään katsomaan uudelleen toiseen. Kyseessä vaikutti tosiaan olevan nuori yksilö, eikä pelkästään pienikokoinen. Hän ei vielä ollut selvittänyt kovinkaan tarkkaan näiden elämänvaiheita, mutta alkoi jo tunnistaa perusteet. Tosin poikkeuksia sääntöönkin vaikutti olevan. "Joten, millaistahan apua sinä tarvitset?" hän kysyi, polvistuen uudelleen.
|
|
|
Post by Yomire on Jan 17, 2007 19:22:49 GMT 3
Kirael hymyili, toinen oli pysähtynyt. "Minun pitäisi löytää äitini ja kotini. En tiedä, miten tänne päädyin, mutta nytkun täällä olen, pitäisi päästä kotiin äidin luo. Auta... ole kiltti." Kiran sanat näyttivät murtuvan lopussa, niin surullinen tämä oli. Kirael katsoi toista silmiin. Kiran turkoosinvihreät silmät tapittivat toista. Kirael todella tarvitsi apua, eikä vain sitä vähäisintä, vaan sitä enintä.
|
|
|
Post by submarine on Jan 17, 2007 20:06:10 GMT 3
Löytää äiti ja koti? Oliko tämä siis vain eksyksissä? Ja miten hän oikein osaisi auttaa tällaisessa asiassa? Tai siis, tietenkin hän osaisi, eihän kyseessä ollut kuin tällainen ongelma, mutta miten paljon se vaatisi? Ja olisiko se sen arvoistakaan? "Mistä sinä tulit?" Teuntek kysyi, koettaen parhaansa mukaan saada jotakin alustavaa selvyyttä asiaan. Hänellä ei itse ollut aavistustakaan siitä, mistä edes lähteä etsimään tämän äitiä tai kotia. Tai ehkäpä jotakin sellaista, kuin että se olisi läheisessä kylässä, mutta läheisen kylän sijaintia hän ei ainakaan tiennyt.
|
|