cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 19, 2006 18:36:05 GMT 3
((Viivetyttänyt viime aikoina inspiksen puute, odotettavissa siis huonolaatuinen ja lyhyt vastaus, joka lähinnä vie juonta eteenpäin... ))
Marcus katseli merelle rauhassa toisen jätettyä keskustelun sikseen. Se kyllä sopi tuolle. Ei tuo ollut kovin puheliasta tyyppiä muuta kuin seurallisissa tilaisuuksissa, mikä työtehtävä ei yleensä ollut. Kuten ei nytkään. Ja tietenkin se tosiasia, että matka oli mennyt melko lailla pieleen jo nyt vaikutti tuon puheliaisuuteen. Niinpä tuo pysyisikin hiljaa, ja mietteissään, ellei joku tulisi tuolle puhumaan. Täysin ajatuksiinsa uponnut tuo oli.
Horistontissa alkoi näkyä matkan pää, tai oikeastaan, välietappi. Se kaunis trooppinen saari. Matkan pää se olisi tosin edelleen demoninmetsästäjille, muttei todennäköisesti muille. Jopa kaukaa näki että saarelta nousi savua, ja kuolleiden merieläinten määrä alkoi kasvaa. Mitä olikaan tapahtunut, se oli alkanut tuolta.
|
|
|
Post by ninyfa on Dec 29, 2006 13:59:26 GMT 3
Mies viipyi vielä hetken aikaa aloillaan siinä kannella, mutta päätti sitten lähteä kuljeskelemaan. Ei hän tosin mitään erityistä tehnyt, vaan vaihtoi muutaman sanan toisten matkustajien kanssa, jotka matkan aikana sattuneiden tapahtumien vuoksi olivat tulleet edes jossain määrin tutuiksi, teki vähän töitä, kuten oli matkan alkaessa sovittu, kulutti aikaansa merta katsellen.
Saaren ilmestyminen näkyviin sai miehen jälleen mietteliääksi. Toivottavasti kovinkaan moni matkustaja ei ollut jäämässä sinne, sillä jo ensi näkemältä saattoi todeta, ettei saari näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta. Varsinkaan lomanviettopaikkana. Hän ei ainakaan aikonut jäädä tuonne, ellei kukaan tulisi pakottamaan. Se sama pahuus – tai millä nimellä sitä sitten pitäisikään kutsua – piti saarta jonkinlaisena asuinpaikkanaan tai oli ainakin käynyt siellä, kun kerran näytti noinkin kurjalta ja ruumiita oli jälleen kaikkialla.
Mies pudisti päätään ja jäi odottelemaan, aikoiko laiva kenties laskea rantaan ja jättää matkustajia maihin, vai jatkettaisiinko vain matkaa eteenpäin. Mitä nopeammin täältä päästäisiin mahdollisimman kauas, niin sitä parempi heille kaikille.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 6, 2007 15:47:28 GMT 3
Laivan kapteeni inhosi tuota näkyä, mikä avautui hänen silmiensä eteen kaukoputken avulla, mitä lähemmäs tuo laiva pääsi kohti ennen niin kaunista saarta. Nyt saarella näkyi vain ruumiita. Pieni satamakylä joka tuolla saarella oli, vaikutti yliluonnollisen hiljaiselta verrattuna siihen kaikkeen meteliin ja hälskeeseen mitä siellä oli esiintynyt neljä viikkoa sitten, kun kapteeni oli tuolla edellisen kerran käynyt. Vaikka tuo mies ei olisi halunnut pysähtyä tuolle saarelle, ei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa. Tuo tunsi demonimetsästäjien maineen, ja arvasi etteivät nämä hyväksyisi sitä ettei saarelle pysähdyttäisikään, ei edes näiden kammottavien tapahtumien varjossa. Hitto vieköön, sehän päin vastoin saattaisi innostaa noita menemään tutkimaan paikkaa entistä enemmän. Hullut.
***********
Marcusta inhotti suuresti se mitä hän näki, mutta hän tiesi että se ei saisi olla nyt minkäänlainen este heidän tehtävälleen. Ja olihan hän nähnyt kaameampaakin joskus, mutta silti. Aina sitä tämänkaltainen tapaus pysäytti. Marcus katsahti ympärilleen, ja totesi tyytyväisenä, että muut demoninmetsästäjät olivat alkaneet valmistautua lähtöön. Melko monet olivat tulleet kannelle, ja parhaillaan noiden rahtiakin oli alettu nostaa ylös tuolta kannen alta. Hyvä.
Merenelävältä vaikuttava Nadiakin tuli viimein pois kannen alta, joskin tuo näytti jostain syystä hieman huonokuntoiselta. Hieman tavallista kalpeampi, ja silmät verestivät hieman omituisella tavalla. Merenelävän oloinen nainen kuitenkin yritti parhaansa mukaan liikkua eteenpäin kohti laivan reunaa, ja onnistuikin siinä pahemmin kompuroimatta. Raikas meri-ilma selvästi paransi tuon olotilaa jonkin verran, kun tuo veti syvään henkeä ottaessaan tukea laivan reunasta, välttääkseen tippumasta veteen kurkottaessaan jonkin verran laivan ulkopuolelle yläruumiillaan. Tuokin oli tajunnut lähtövalmistelujen olevan käsillä, osittain siitä metelistä johtuen mikä kuului laivan eri osista demoninmetsästäjien valmistautuessa lähtöön, osittain koska tuo tunsi ilmassa jonkinlaisen omituisen vivahteen. Ei maagisen, vaan pikemminkin päinvastoin, ja juuri tuo vivahde oli saanutkin tuon hieman pahoinvoivaksi.
Nuorukaista ei nainen ollut huomannut, ehkäpä johtuen omista huolistaan. Ei edes sen jälkeen kun oli käynyt vetämässä sisuksiinsa kunnolla raikasta ilmaa, koska tuo oli lähinnä jäänyt katselemaan laivan reunaan nojaten tuota saarta jota he lähestyivät. Kauaa ei kestäisi ennen kuin he olisivat perillä.
((Seuraava, tai sitä seuraava vuoro pitäisi olla viimeinen. Taas sori viiveestä, nyt en ollut tätä edes huomannut täällä olevan))
|
|
|
Post by ninyfa on Jan 13, 2007 17:20:02 GMT 3
Näytti siis ilmiselvästi siltä, että laiva tulisi laskemaan maihin tuon vastenmieliseltä näyttävän saaren rantaan. Mies huomasi piankin, että ainakin tuo omituinen joukko vähäpuheisen johtajansa johdolla aikoi jättää laivan ja siirtyä tukevammalle maankamaralle. Siitä, kuinka järkevä tämä ratkaisu oli, saattoi olla montakin eri mielipidettä. Hän itse ainakin piti sitä lähinnä päättömänä ratkaisuna, mutta varmastikin joukolla oli tähän jokin hyvä syy. Kait he olivat tehneetkin tämän koko merimatkan päästäkseen saarelle, eivätkä sen kuvottava ulkonäkö ja kelluvat ruumiit heitä ilmeisesti suuremmin häirinneet.
Helpotuksen tunne käväisi miehen mielessä hänen havaitessaan, että aiemmin hänen kanssaan jutellut eksoottisen ulkomuodon omaava nainen oli tullut pitkän tauon jälkeen takaisin kannelle. Vaikutti tosiaan siltä, että tämä oli – syystä tai toisesta – ollut hieman sairas, mutta nyt toivottavasti parempaan päin. Nainen ei näemmä huomannut häntä, eikä mieskään, hetken asiaa harkittuaan, mennyt hänen juttusilleen. Matka alkoi olla lopuillaan, ja naisen oli mitä ilmeisimmin valmistauduttava uusiin haasteisiin. Vieras mies jäisi silloin väkisinkin taka-alalle.
Mies harkitsi hetken sitäkin, että hän menisi takaisin hyttiinsä ja odottaisi siellä rauhassa, että laiva jälleen jatkaisi matkaansa suuremmalla nopeudella. Parempi varmaan kuitenkin jäädä kannelle ja seurata, mitä tapahtuisi. Mistä sitä koskaan tiesi, jos saaren suunnasta yllättäen ilmaantuisi lisää vihollisia, olihan niitä jo muutenkin nähty ihan riittävästi. Mies veti itsekin meri-ilmaa keuhkoihinsa ja jäi norkoilemaan kannelle.
((Jeps.))
|
|
|
Post by CutKiire on Feb 15, 2007 20:59:54 GMT 3
((Ja taas tämä on jäänyt huomaamatta Hyvä minä... Finale, ei tosin mikään kovin grand inspiksen ja vähenevän peli-innostuksen takia. )) Laiva lipui turhan hitaasti kohti tuota kuollutta satamaa, pysähtyen tuohon niin vähäksi aikaa kuin mahdollista. Demoninmetsästäjät päättivät myöskin hoitaa homman pois jaloista mahdollisimman nopeasti, ja raahasivat aika moisella vauhdilla kaikki tarpeelliset tavaransa pois tuolta. Ennen lähtöään, Nadia tuli jättämään hyvästinsä nuorukaiselle. "Kiitän sinua kun keskustelit kanssani. Toivottavasti siihen tarjoutuu mahdollisuus toistekin", tuo sanoi hieman surumielisesti hymyillen, todennäköisesti saaren lohduttoman näkymän takia. Muuta tuo ei oikein kerennyt tehdä, kumarsi kohteliaasti, ja käveli pois laivasta. Demoninmetsästäjien johtaja Marcus huuteli vielä viimeisiä kiirehtimään heidän lastinsa kanssa, ja eikä siinä kauaa kestänyt kun kaikki demoninmetsästäjät ja heidän tarvikkeensa olivat poissa laivasta, jonka jälkeen laivan kapteeni hyvin nopeasti antoi käskyn lähteä liikkeelle, haluamatta jäädä pitkäksi aikaa tuonne vaaralliselle seudulle. ((Kiitän suuresti pelistä, vaikka minulla nyt onkin ollut inspis vähän hakusessa tämän kanssa. Ja myöskin siitä kiitän että kestit nuo jotkut (huonot) juonenkäänteeni.))
|
|
|
Post by ninyfa on Feb 17, 2007 17:19:58 GMT 3
Se, että nainen tuli henkilökohtaisesti jättämään hyvästit, sai miehen hyvälle mielelle. Kovin korkealla hänen mielialansa ei sitten muuten ollutkaan, sillä se paikka, minne nainen muun joukon mukana oli lähdössä, ei luvannut mitään hyvää. Kuitenkin mies oli vakuuttunut siitä, että koko tuo omituinen joukko, nainen mukaan lukien, pystyisi pitämään itsensä hengissä tuollaisessakin paikassa. Ainakin jonkin aikaa.
Mies nyökkäsi naiselle ja väläytti rohkaisevan hymyn sanoessaan: "Kiitos sinulle. Kaikkea hyvää jatkossa." Sitten hän jäi vaiti seuraamaan kuinka koko joukko poistui kamppeineen laivasta. Koska laiva ilman sen suurempia odotteluja lähti jatkamaan matkaansa, käänsi mies selkänsä saarelle ja sinne jääneille matkustajille. Näin päättyi yksi, kieltämättä outo, mutta myös jotain opettanut, jakso hänen matkallaan.
((Kiitokset myös sinulle. Eikä pelissä mitään suurempaa vikaa ollut.))
|
|