cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 14, 2006 17:50:11 GMT 3
((Peli sisältää todennäköisesti aika paljon tapahtumia, ja tulee viittaamaan myöhempiin peleihin minulta. Lyhyesti sanottuna eeppisyyttä peliin. Pyrin välttämään enimmät sekopäisyydet tässä ja seuraavissa peleissä. Toivottua olisi notta pelaajia tulisi enemmän kuin yksi, mutta myös yhdellä vastapelaajalla onnistuu, olettaen ettei tämä lähde pois ennen juonikuvion tämän osan päättymistä. Lisätietoa saaresta, ja muista asioista saapi kysymällä.))
Kaunis alku-kesän päivä oli juuri lämpimimmillään. Eräs satama Myrkmeren rannoilla oli täynnä elämää. Laivoja saapui ja lähti hitaaseen tahtiin, merimiehet ja muut työskentelevään kansaanosaan kuuluvat tekivät pirteinä tehtäviään nauttien kesäpäivän lämmöstä. Niinpä niin, miksipä tuollaisena päivänä ei olisi voinut olla kovin pirteä? No, kyllä niitäkin löytyi.
Kuten vaikkapa pieni ryhmä satamaan viime iltana saapuneita demoninmetsästäjiä. Vaikka näillä ei juuri nyt ollut minkäänlaisia univormuja päällään, niin oli nuo siltikin helppo tunnistaa ruuti-aseista ja vöistä joissa jokaisessa oli demoninmetsästäjien symboli. Ilmiselvästi syynä oli se että univormut eivät olleet kaikkein kätevimpiä, todennäköisesti tummat univormut myöskin saisivat kantajansa hikoilemaan ja väsymään helpommin kuin vaaleammat matkustus varusteet.
He olivat eilisenä päivänä maksaneet eräälle laivan kapteenille siitä että ottaisi nämä ja heidän rahtinsa kyytiin eräälle saarelle jolle tuo oli lähdössä, ja nyt tuo kapteeni oli alkanut viivytellä lähtöä. Oli sanonut että joutui odottelemaan vielä lisää matkustajia purteen, asia joka vihastutti tämän pienehkön retkikunnan johtajana toimivaa Marcusta.
"Typerät idiootit..." tuo mutisi kävellessään ympyrää laivan kannella, ehkäpä tusinan muun demoninmetsästäjän katsellessa tympääntyneinä sataman elämää. Ehkä tavallistakin enemmän tuota ärsytti sen takia että tuon vaatteet olivat kokonaan mustat, vasemmassa kädessä olevaa hanskaa myöten. Tosin isolierinen päähine varmaankin jonkin verran avitti varjostamaan ainakin kasvoja.
Miehen toinen silmä oli peitetty silmälapulla, ja olikin selvästi nähtävissä silmälapun alle menevä arpi joka tuon silmän oli joskus maksanut. Viiltomainen se oli, jonkinlainen karkea terä, tai kynsi oli varmaankin ollut kyseessä. Miehellä oli myöskin pienehkö sänki, vaikkakin se jotenkin sopi tuolle. Vaaleat hiukset olivat tuolla keskipitkät, eivät mitenkään huomattavan pitkät tai lyhyet.
"Marcus, älä nyt turhia siinä huolehdi senkin hölmöläinen. Nauttisit säästä ja kauniista meri-ilmasta", naispuolinen seurueen jäsen sanoi. Tuo seisoskeli hieman kauempana muista, katsellen huvittuneena hermostunutta ja ympäri ämpäri ramppaavaa miestä. Vaikkei nainen ollutkaan joukon ainoa nainen, niin tuo kyllä erosi muista täysin.
Naista ei olisi voinut sokeakaan luulla ihmiseksi. Korvat olivat jotenkin kalamaiset, kalvomaiset ainakin. Naisen iho oli sinertävän vihreä, ja vaikkakin tuon löysähköt housut ja samaan luokkaan kuuluva hihaton paita jättivätkin suurimman osan peittoon, niin oli melko todennäköistä että se oli muutenkin samanlainen. Myöskin omituiset levänväriset pitkät valtoimenaan olevat hiukset lisäsivät tuon outoutta. Yleensä tuota luultiin jonkinsortin merenneidoksi, ja tuo yleensä esittikin sellaista. Tosiasiassa tuo oli vain yksi monista demoninmetsästäjien demoneista, joskin yksi kaikkein 'normaaleimmista', johtuen todennäköisesti siitä missä tuo syntyi ja kasvoi.
"Ei siinä varmaankaan enään kovin kauaa kestä että muitakin kuin me tulee tälle laivalle", nainen sanoi vaaleahiuksiselle ja pitkälle miehelle, joka hieman yrmeänä nyökkäsi. Eihän siinä voinut enään kauan kestää.
((And so it begins...))
|
|
|
Post by ninyfa on May 20, 2006 21:07:55 GMT 3
Kitarakotelon nahkahihna hiersi hänen olkapäätään, mutta se nyt ei ollut mikään iso juttu. Kyllä sen kesti. Silti mieliala oli nyt jotenkin sellainen, että mikä tahansa - vaikka sitten pienikin - vaiva meinasi ottaa päähän. Päässä pyörivät taas osin ne samat ajatukset, joista hän mieluiten olisi halunnut päästä eroon.
Vailla sen tarkempaa suunnitelmaa hän oli pari päivää sitten päättänyt ruveta liftariksi ja se oli johtanut siihen, että kuski, jonka kyytiin hän oli noussut, oli sanonut antavansa hänelle kyydin satamaan. No, se oli kyllä sopinut. Meri-ilma voisi tehdä hyvääkin. Ehkä hän sattumalta tapaisi Rayn, sillähän oli tapana roikkua merimiesten seurassa. Paitsi ettei hänellä ollut tietoakaan siitä, missä päin maata se tällä hetkellä liikkui. No, tuo tulisi vastaan, jos niin olisi tarkoitettu.
Mies laskee hetkeksi kitarakotelonsa maahan ja pysähtyy katsomaan tilannetta. Johonkin laivaan voisi itsensä tunkea, määränpäällä ei ollut niin väliä. Kunhan pääsisi vähän irrottelemaan, se tekisi nyt hyvää. Tätä miettiessään mies samalla käärii ruskean paitansa hihat, sillä hänelle on tullut lämmin. Jalassa hänellä on vanhat farkut ja jonkin sortin maastokengät. Kaulaan on kietaistu löysästi huivi. Mitään hattua hänellä ei ole, tummanruskea tukka on saanut hieman kasvaa, parta samoin. Selässä on nahkainen reppu, jossa tämä varmaan kantaa vähäisiä tavaroitaan.
Laivoja tutkaillessaan hän huomaa tummiin pukeutuneen miehen, joka ravaa laivan kannella jatkuvassa liikkeessä ja tulee ehkä ohimennen kiinnittäneeksi huomiota tämän lähistöllä seisoskelevaan väkeen. Kohauttaa olkapäitään kuin ajatellen, että sama se, nostaa kotelon maasta ja astelee sen laivan luokse, jonka kannella oli seurueen nähnyt. Lähelle päästyään huutaa kuuluvalla äänellä, kun ei parempaakaan keksi: "Hoi siellä! Kuka teistä on kapteeni? Entä otatteko matkustajia mukaan?"
((Jaaha, katsotaan, mitä tästä tulee. Jotain kysymyksiä tässä kai heräsikin, kysyn, jos huomaan olevani ihan pihalla.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 20, 2006 21:37:35 GMT 3
((Hmm... Huomasitko tämän olevan fantasia-peli? Erehdys taisi sattua siitä minkälaista tavaraa demoninmetsästäjät tykkäävät raahata mukanaan (hieman steam punkahtava teknologian taso). Mikäli tämä ei ole ongelma, tjervethuloa peliin. En juuri nyt kerkeä kirjoittamaan vastausta (aion yrittää pitää vastaukset tässä pelissä suhteellisen pitkinä), mutta ajattelin nyt ilmoittaa.))
|
|
|
Post by ninyfa on May 21, 2006 19:05:00 GMT 3
((Fantasia ei ole ongelma. Pyrin pitämään - ja pidänkin - sen mielessäni. Ja hyvä vaan, että selvensit.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 21, 2006 20:04:05 GMT 3
((Gut.))
Marcus piristyi kuullessaan jonkun huutelevan pääsyä kyytiin, ja tajusi ettei tässä enään kauaa kestäisi kun arvon kapteeni olisi sitä mieltä että matkustajia olisi tarpeeksi. Hyvä homma vaikka suurin osa näillä laivoilla matkaajista oli aina joko ylimyksiä tai onnenonkijoita joita myös seikkailijoiksi joskus kutsuttiin. Silloin tällöin ehkä muutamia kauppiaita häipyili muille maille liikematkoille tai pakomatkoille huijattuaan vääriä henkilöitä. Ei sitä ikinä tiennyt.
Yksi laivaa hoitavista merimiehistä kuuli huudon, ja raahasi muutaman muun merimiehen kanssa paikalle jonkinlaiset rappuset jotta matkustajat pääsisivät kyytiin. Ele oli tulkittavissa helposti että laivaan voi astua.
"Kylhähä she onhistuu muth she makshaa. Thai voithan shä makshaa matkash työllä thai jhotain vastaavaa", yksi merimiehistä huusi kohauttaen olkiaan jälkimmäisen lauseen kohdalla. Nuo yleensä pyysivät vähemmän rahaa köyhiltä matkalaisilta kuin rikkailta, ihan vain sen takia että laivan kapteeni oli itsekin ollut aiemmin köyhälistöä ennen kuin oli sattunut pestautumaan eräälle laivalle, ja lopulta saaden kapteenin tittelin edellisen kuoltua merirosvojen takia. Tuo tosin suhteellisen harvoin itse tapasi muuta kuin aatelisia matkustajiaan, tai hyvin maksavia. Ei hänellä silti aikaa riittänyt kovin paljoa töiden lomasta, navigoinnin ohjailun ynnä muun sellaisen takia.
Muitakin matkalaisia kuin muukalainen oli saapunut paikalle, muutama ylimystä seurueineen, ja pari onnenonkijaa jotka arvelivat ehkäpä saavansa tahkottua rahaa jossakin muualla kuin heidän nykyisessä olinpaikassaan. Ihmisiä oli kuitenkin laivalle saapumassa ehkäpä parisenkymmentä, joista ylimykset ja heidän seuralaisensa röyhkeästi etuilivat kaikkia muita, ja onnenonkijatkin käyttivät ahkerasti ensimmäisenä menevä on paras menevä-taktiikkaa. Rahasummat vaihtoivat omistajaa merimiesten karhutessa matkustusrahoja ensin ylimyksiltä suurin kolikkopusseittan, sitten onnenonkijoilta muutamia kolikoita. Demoninmetsästäjät kiinnittivät huomionsa paremman tekemisen puutteessa ylimysten äärimmäiseen hermostuttamiseen.
Nämä kun olivat varsinainen friikki-show parhaimmillaankin, kaksi sangen äreän näköistä kääpiötä istuskeli laivan kannella pelaten jotain korttipeliä molempien yrittäessä huijata kahta vastustajaansa, silmänsä mustilla laseillaan peittävää mustaa haltiaa. Loppujoukko joka muodostui ihmisistä ja yhdestä lievästi sanottuna omituiselta näyttävältä naiselta joka ei ollut. Tämä oli hieman sinivihreä ihonväriltään, ja levänvihreät hiukset ja yleensä kaloihin liitettävän malliset korvat. Ilmeisesti jonkin asteinen merenneito tai jotain vastaavaa se oli useimmille. Hermostuttava siltikin, vaikkei läheskään niin hermostuttava kuin joukon johtaja joka edelleen ramppasi ympyrää laivan kannella toivoen sen lähtevän pian matkaan. Pitkä mies jolla on silmälappu ja metallista valmistettu vasen käsi eivät ole niitä kaikkein luottamusta herättävämpiä ihmisiä, varsinkaan jos tuo vielä näytti suhteellisen vihaiselta.
|
|
|
Post by ninyfa on May 22, 2006 20:26:16 GMT 3
Saatuaan tällä tavalla selkeän viestin siitä että laivaan todellakin otettiin väkeä, mies kiipeää rappuset ylös ja seisoo laivan kannella, itselleen hieman vieraalla paikalla. Hän heittäytyy hetkeksi puheisiin aiemmin äänessä olleen merimiehen kanssa toteamalla tälle: "Joo, teen mielelläni jotain hommia täällä matkan aikana. Etsikää vain käsiinne sitte ku tarviitte." Koska muutakin porukkaa parveili paikalla ja miehistöllä varmaan oli täysi työ heitä rahastaessaan ja ohjatessaan, lähtee tämä suosiolla vähän kauemmaksi voidakseen sivummalla odotella, että laiva lähtee ja matka kohti jotain - tällä hetkellä vielä epäselvää - määränpäätä alkaa.
Mies kitaroineen ei suuremmin välittänyt muista matkalle lähtijöistä, sillä hän oli enempi sellainen, että viihtyi omissa oloissaan eikä ainakaan suuremmin etsinyt seuraa, mitä nyt joskus naisseuraa, kun siltä tuntui. Varsinkin kun nyt näytti siltä, että ainakin osa matkakumppaneista tulisi olemaan enempi sellaista herrasväkeä. Tällä hän tarkoitti parempiosaista porukkaa, joiden kanssa hänellä itsellään ei ollut mitään yhteistä. Ei vaan ollut mitään sanottavaa heille.
Kulkiessaan kannen poikki niin, että sai sopivan paikan laidan vierestä, mies katselee kyllä kanssamatkustajia pannen merkille yhtä ja toista. Hetkeksi hän nojautuu laivan kaidetta vasten ja silmäilee tarkasti niitä, jotka kulkevat ohi jalat tukevasti kuivalla maalla. Jos Ray äkkiä osuisikin jostain hänen silmiinsä, niin vielä tämän äkkipäätöksen voisi perua ja jäädä sittenkin maihin. Mutta miestä ei näy missään, joten on kait tarkoitettu, että hän sittenkin lähtee laivan kyydissä vieraille seuduille. Jospa kuitenkin parempi näin.
Käännettyään selkänsä sataman vilkkaalle elämälle tämän mielenkiinto suuntautuu tuohon joukkoon, siis noihin demoninmetsästäjiin, vaikka hän ei tuollaista nimeä heistä olisikaan osannut käyttää, kun ei aiemmin ollut sellaista termiä edes kuullut. Jokainen heistä kiinnittää tavalla tai toisella hänen huomionsa, vaikka eniten katseleekin ulkonäöltään joukosta erottuvaa naista ja tietenkin tummiin pukeutunutta miestä, joka ei vieläkään näyttänyt haluavan pysäyttää kulkuaan. Mielessään tämä ristii tuon tyypin silmäpuoleksi ja näin äkkiseltään on kyllä selvää, ettei tuota taida kannata suututtaa, ainakaan ilman syytä. Näitä miettien jää kärsivällisenä odottamaan, että ankkuri nostetaan. Hänellä ei ollut kiire mihinkään.
|
|
|
Post by CutKiire on May 23, 2006 15:47:01 GMT 3
Kesti vielä vähän aikaa ennen kuin laivan kapteeni päätti laivassa olevan tarpeeksi matkustajia, ja määräsi laivan aloittamaan matkan. Demoninmetsästäjät mukaanlukien laivalla oli nytten yhteensä ehkäpä nelisenkymmentä matkustajaa, ja hieman yli kymmenen eri töissä toimivaa merimiestä. Ankkuri ja purjeet nostettiin asiantuntoisesti ylös ja laiva alkoi lopultakin lipua pois satamasta, saaden demoninmetsästäjien reissun johtajan rentoutumaan suuresti.
"Karl ja Hargon, menkää vahtimaan lastia", silmälappuinen mies käski yleiskielellä toista kääpiöistä ja yhtä joukkion ihmisistä. Kääpiö hieman jurnuttaen lähti hoitamaan hommiaan, sillä mustat haltiat olivat jotenkin onnistuneet kääpiöiden huijauksista huolimatta kynimään nämä lähes kokonaan. Joka tapauksessa kaksikko lähti pois laivan kannelta ja meni jonnekin ruumaan, ilmeisestikin aikeenaan toteuttaa tuo käsky minkä heidän komentajansa oli näille antanut.
Demoninmetsästäjät joka tapauksessa rentoutuivat, ja alkoivat viettää matkaa niin kuin yleensä kuka tahansa viettäisi tällaisena kauniina aurinkoisena päivänä: rentoutuen. Merenneitoa muistuttava nainen ihaili merta, mustat haltiat kynivät kääpiötä pokerissa ja muutkin rentoutuivat omilla tavoillaan, mukaan lukien tuo noiden pitkä vaaleahiuksinen komentajansa.
Yksi merimiehistä lähestyi laivalle saapunutta nuorukaista, syynä arvatenkin jo aiemmin mainittu työllä maksettava matka.
"Mitä sinä oikein osaat tehdä maksaaksesi matkasi?" kaljupäinen merimies kysyi nuorukaiselta, puhuen huomattavasti selvemmin kuin aiemmin vastaillut sössöttävä merimies.
((Saatan olla hitaana vastailemaan koeviikon takia ainakin viikonlopun aikana))
|
|
|
Post by ninyfa on May 24, 2006 18:55:13 GMT 3
Mies oli tyytyväinen huomatessaan, että laiva lopulta lähti. Kun kerta oli matkalle päättänyt lähteä, niin tyhmältä tuntui vain seisoskella paikallaan odottamassa, että jotain tapahtuisi. Ei hän suurempia suunnitelmia ollut tässä tehnytkään, kunhan oli ajatellut, että voisi käydä sisätiloissa katsomassa vähän, miltä siellä näytti. Paremmin hän silti tiesi viihtyvänsä kannella, missä oli enemmän tilaa ja mahdollisuus hengittää meri-ilmaa. Eri asia olisi tietenkin siinä vaiheessa, jos merenkäynti muuttuisi sellaiseksi, että kannella ei olisi turvallista. Silloin pitäisi tietty harkita tilannetta uudelleen. Toistaiseksi hyvä näin.
Koska siinä kaiteeseen nojaillessaan saattoi vaikeuksitta seurata lähistön tapahtumia, huomaa joukkion johtajan rauhoittuvan selvästi laivan päästyä matkaan. Vaikutti vähän siltä, että tuo oli ainakin häntä itseään ripeämmin halunnut päästä matkaan. No, tässä sitä nyt oltiin menossa ja tyyppi näytti ottavan homman rennommin. Ehkei kovin viisasta tuollainen ravaaminen, jos nimittäin halusi herättää vähän huomiota. Luulisi, että joku ennen pitkää tulisi kyselemään, tai alkaisi ainakin ihmetellä, mistä tuollainen levottomuus. Toisaalta silmäpuolen seurassa oleva joukko vaikutti sellaiselta, ettei heitä ihan helposti lähestyttäisi. Jotenkin heistä välittyi sellainen vaikutelma, että kannatti ehkä pitää hieman etäisyyttä. Tai saattoihan olla, ettei silmäpuolella ollut edes mitään syytä yrittää pitää matalaa profiilia. Mistäpä hän sen muka olisi tiennyt, kunhan vain tässä kehitteli jotain ajatuskuvioita.
Merimiehen tulo ei suuremmin ollut miehelle mieleen, sillä oli tavallaan odottanut, että maksusta puhuttaisiin myöhemmin. Kenties oli jopa toivonut, että se puhehäiriöstä kärsivä seilori olisi ehtinyt lähtökiireidensä keskellä unohtaa hänet. Mutta eipä tietenkään, totta kai laivassa pidettiin huolta siitä, ettei kukaan päässyt matkustamaan ilman korvausta. Hitsi.
"No ainakin jotain hanttihommia. Ne sujuu. Keittiössä voin autella, jos tarttette. Tiskata tai kuoria perunoita tai vastaavaa. Tai sit voin siivota. Entä tarviitteko tähystäjää?" luettelee sellaisia tehtäviä, joita näin äkkiseltään voisi kuvitella laivassa olevan. Ei hänellä ollut hirveän hyvää käsitystä laivan työtehtävistä, mutta oletti, että miehistön jäsenet kyllä keksisivät jotain. Voisi kuvitella, että panisivat hänet johonkin vähemmän miellyttävään työhön. Sellaiseen, mitä eivät itse viitsineet tehdä, kun muitakin tekijöitä kerta oli tarjolla.
((Juu, en tosiaankaan odota, että näihin viesteihin täytyisi heti samana päivänä vastata. Voin nimittäin suoraan tunnustaa, että itseltäni ei ainakaan onnistu. Pyrin kuitenkin siihen, että vastaan ehdottomasti viimeistään viikon sisällä (ja yleensä kyllä aiemminkin). Toivottavasti tällainen järjestely on jotakuinkin passeli.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 25, 2006 12:08:27 GMT 3
((Gut))
Merimies mittaili hetken nuorukaista päästä varpaisiin, ennen kuin päätti mitä tuolle antaisi. "Seuraa", mies sanoi ja lähti kulkemaan kohti laivan ruumaa. Merimies suunnitteli antavansa toiselle työksi hieman siivous-urakointia, kun tuo kerran niihin ilmeisesti pystyi. Hän tiesi että laivan kokki ei ikinä suostuisi tuntemattomien apuun, ja heillä oli jo tähystäjä, joten siivous jäi oikeastaan parhaaksi vaihtoehdoksi.
Merimies johdatti toista jonnekin laivan sisälle, ohi keittiön jossa kokki ja tämän kaksi apupoikaa työskentelivät, ja ohi matkustajien hyttien laivan sangen pimeään ruumaan. Merimies käski toista odottaa hetken, ja tuo meni jonnekin ruuman syvyyksiin hetkeksi, antaen toiselle hetken aikaa tarkastella ruumaa.
Ruuman sisältö koostui enimmäkseen parista isokokoisesta laatikosta ja muutamasta seinillä olevasta lyhdystä joissa tällä hetkellä paloi jonkunsorttiset kynttilät, sekä yhdestä isommasta laatikosta jonka kylkeen oli maalattu jonkinlainen symboli. Tätä isompaa laatikkoa vartioi aiemmin kannelta pois käsketyt kääpiö ja ihminen, tosin hieman letkeästi vartioiden. Nuo kaksi nimittäin tappoivat juuri aikaa pelaamalla korttia, joka ilmeisesti oli sangen suosittu harrastusmuoto siinä seurueessa johon nuo kaksi kuuluivat.
Kohta merimies palasi mukanaan luutu ja ämpärillinen vettä. "Alas siivoamaan. Käy vähän putsaamassa parempia hyttejä ja sitten putsaa kannesta pahimmat moskat hemmettiin. Kun olet nuo saanut tehtyä nauti loppupäivästä. Huomenna uusia töitä näiden jälkeen", merimies sanoo, ja toivottaa päivänjatkoa ennen kuin lähtee muualle. Työsarkaa ei siis tullut mikään kovin suuri määrä, muttei toisaalta mikään pienikään. Hyteissä kestäisi varmaan tunteroinen, kannella tuplaten se aika.
|
|
|
Post by ninyfa on May 27, 2006 14:31:01 GMT 3
Seuraa kehotuksesta merimiehen perässä läpi muiden tilojen aina ruumaan asti. Jää sitten kärsivällisesti odottamaan, kun toinen poistuu paikalta ja ehtii todellakin huomata ruumassa olevat tavarat sekä kortinpelaajat. Mies ei tunne mitään tarvetta ryhtyä keskusteluun noiden kahden kanssa ja ilmeisesti ihminen ja kääpiö keskittyvätkin peliin välittämättä siitä, mitä tehtäviä joku merimies toiselle matkustajalle antaa tai on antamatta. Väkisinkin mieleen hiipii silti kysymys siitä, mitä arvokasta tai salaista tavaraa oudosti merkityssä laatikossa mahtoi olla, kun sen vartioimiseen tarvittiin peräti kaksi henkilöä, vaikka todennäköisesti yhdelläkin olisi pärjätty. Kannella aiemmin ravannut joukkion johtaja ei näköjään ottanut mitään riskejä.
Merimiehen palattua takaisin tarvittavien välineiden kanssa, mies tarttuu sen enempiä valittamatta vesiämpäriin ja kuuntelee toisen ohjeistuksen huolella. Siis hyttejä ja kannen siivousta. Pahemminkin olisi kait voinut käydä. "Joo, selvä homma", toteaa. Työnkuvaus ei tosiaankaan vaikuttanut kovin vaikealta, jos ei myöskään ollut mitään miehen lempipuuhaa. Mutta hän oli tottunut tekemään vähän kaikenlaisia töitä, aina tilanteen mukaan.
Vasta kun toinen mies on jo hävinnyt näkyvistä omiin tehtäviinsä, tulee mieleen muutama kysymys. Olisiko ehkä pitänyt esittäytyä? Mutta eihän toinenkaan ollut nimeä kysellyt tai maininnut omaansa. Mistä hän löytäisi tuon samaisen tyypin huomenna, jotta saisi tietää työnsä? No, ehkä se etsisi hänet käsiinsä tai joku toinen osaisi neuvoa. Yksi asia kerrallaan.
Hyteistä olisi varmaan paras aloittaa. Mitä nopeammin niistä pääsisi eroon, sen parempi. Mutta sitä ennen piti päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Hän ei aikonut tehdä töitä reppu selässään. Niinpä jättää reppunsa ja kitarakotelonsa ruuman seinustalle vapaaseen kohtaan, vilkaisee vielä kortinpelaajia ohi mennessään ja lähtee sitten siivousvälineet mukanaan palaamaan hyteille varoen, ettei läikyttäisi vettä lattialle. Kyllä hän reitin ainakin jotakuinkin tunsi, olivathan he tulleet hyttien ohi matkallaan ruumaan. Tässä hommassa voisi siis mennä aikaa tunti jos toinenkin.
|
|
|
Post by CutPika on May 29, 2006 14:15:05 GMT 3
Merimies oli jättänyt mennessään siivottavien hyttien merkiksi nauhan aina oven kahvan kohdalle. Tosin ei siinä että niitä olisi tarvinnut, nuo muutama paremman näköinen hytti oli muutenkin aikalailla koristeltu, joten ne voisi kyllä tunnistaa muutenkin. Yksikään parempien hyttien omistajista ei vielä ollut edes ajatellut menevänsä hytteihinsä, kapteeni oli kertonut näille niitä siivottavan vielä ennen kuin ne olisivat valmiit, joten nuorukaisella olisi työrauha.
Tai siis, niin suuri työrauha kuin pystyi olemaan laivalla joka oli liikkeessä. Merimiehiä käveli aina silloin tällöin ohitse, sekä myöskin matkustajia, pääasiassa vähävaraisempia ja demoninmetsästäjiä, nämä todennäköisesti vahdinvaihtoon.
((Hmm... Minulta tuli nytten hieman lyhyt. Yritän laittaa seuraavasta pidemmän kun hahmosi (oletettavasti) tulee kannelle))
|
|
|
Post by ninyfa on May 31, 2006 15:29:16 GMT 3
Loppujen lopuksi kun tarkemmin ajatteli, niin hän olikin saanut melkoisen luottamustehtävän. Vaikka hyttien ohi ravasikin porukkaa, niin kukaan ei varsinaisesti kytännyt hänen tekemisiään. Tässähän voisi vaikka katsella vähän enemmänkin ympärilleen näissä parempien piirien paikoissa, jos sattuisi löytymään jotain, minkä voisi ottaa...ei kun siis lainata...itselleen. Paitsi että jos yhdestäkään hytistä olisi hänen käyntinsä jälkeen hävinnyt mitään arvokasta, niin varmasti häneltä alettaisiin heti kysellä. Ja siinä menisi sitten mahdollisuudet tämän matkan jatkamiseen. Ei vissiin kannattanut riskeerata. Ja ehkä asukkailla oli arvotavarat mukanaan tai eivät olleet vielä ehtineet tuoda niitä tänne. Siivous ensin, sitten vasta sai asettua asumaan.
Käytyään läpi hytit luutun ja veden kanssa mies oikaisee selkänsä viimeisessä hytissä. Joku voisi sanoa, että parempaakin jälkeä pystyi tekemään, mutta hän oli kuitenkin siivonnut jossain määrin. Näki kyllä, että joku täällä oli käynyt rättiä vääntämässä. Sitten kannelle.
Kiipeää takaisin raittiiseen ilmaan ja katselee kannella ympärilleen. Merimies oli ohjeistanut, että riitti, kun putsasi pahimmat jäljet pois. Eikä kansi kiiltävän puhtaana varmasti pysyisikään, kun siellä liikkui yhtenään väkeä. Ainahan porukka roskasi, oli kyse sitten käytännössä minkä tahansa rodun edustajasta. Levättyään hetken mies tarttuu uudelleen ämpäriin ja luuttuun ja lähtee kiertelemään kantta pysähtyen aina välillä siivoamaan. Yrittää samalla pitää huolen siitä, ettei jätä ämpäriä kenenkään tielle tai muuten häiritse kanssamatkustajia.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 31, 2006 19:50:26 GMT 3
((No nyt pitempi, ja kuva Nadiasta tulee kunhan saan linkitettyä sen. Edit: Siinähän se)) Lempeä auringonvalo tervehti nuorukaista tämän astuessa takaisin laivan kannelle, samaten kuin myös lempeä joskin hieman kostea merituuli. Muuten tunnelma kannella olisi ollut sangen ystävällinen, mutta asiaa hieman haittasi demoninmetsästäjä-seurue. Pelkällä läsnäolollaan nuo saivat muut laivan matkustajat sangen hermostuneiksi, ja välttämään näitä täysin. Asia joka ei tosin noista harmittanut kuin joukon kaikkein omituisinta jäsentä, tuota merenneidon kaltaista olentoa. Vaikka Nadia olikin demonitar, niin tuo oli aina välillä sangen seuran kipeä. Kuten silloin kun ainoat järkevät keskustelukumppanit koko laivalla olivat joko merimiehet ja muut matkustajat jotka välttelivät häntä kuin ruttoa, ja muut demoninmetsästäjät, joista puolet välttelivät häntä kuin ruttoa myöskin. Jotain tekemistä varmaan sillä että melkoisen monet ihan demoninmetsästäjien perusjoukoistakin pitivät huonona ideana pitää joukossaan demoneita ja muita olentoja joiden maine ei ollut se parhain, riippumatta siittä saattoivatko väitteet olla vääriä joidenkin yksilöiden kohdalla. Tosin suurin osa demoneista oli aikamoisen... pahaa porukkaa, joten Nadia ei välittänyt tästä seikasta enään kovin paljoa. Eipä ollutkaan siis ihme että tuo alkoi uteliaana seurailla nuorukaista. Tuo ei ollut vielä ainakaan kovin paljoa vältellyt demoninmetsästäjiä muutenkaan, eli tuo ei ollut kuullut heistä. Ja ilmeisesti ei ollut mikään ennakkoluuloinen omituisen näköisistä olennoistakaan. Tosin kuitenkin ehkä ensin vain hieman voisi tarkkailla tuota ennen kuin tekisi mitään muuta. Nadia ei halunnut hermostuttaa turhaan ainoaa henkilöä laivalla joka saattaisi katkaista tylsyyden tuolta olennolta. Toinen mahdollisuus olisi tietenkin hypätä vain veteen uimaan, mutta hänellä oli tunne että Marcus tuskin ihastuisi ideasta että tämä joutuisi maksamaan lisää laivan kapteenille jotta he pysähtyisivät. Ei ollenkaan, Nadia ajatteli katsahtaessaan pitkää silmäpuolta joka parhaillaan päihitti rehellisellä pelillä kääpiötä ja kahta mustaa haltiaa pokerissa.
|
|
|
Post by ninyfa on Jun 5, 2006 19:57:13 GMT 3
Ei tarvinnut kauhean pitkään aikaansa kannella kuluttaa, kun tosiaan aisti ilmapiiristä, että tässä ei ollut kyseessä mikään ihan tavallinen matka. Tai muuten kait kyllä, mutta tuo omituinen joukko sai aikaan sen, että sitä tavallista tutustumista matkakumppaneihin oli nyt vähemmän. Ehkä matkustajat muuten tekivätkin jonkinlaista tuttavuutta toistensa kanssa, paitsi että se tapahtui jossain muualla kuin noiden joukkion jäsenten lähettyvillä. Aika huvittavaa tavallaan. Toisaalta ei hän voinut sanoa itseään sen paremmaksi, sillä ei hänenkään mieleensä ensimmäiseksi tulisi mennä kaveeraamaan noiden kanssa.
Seurueen ainoa nainen oli tosiaan kiinnittänyt miehen huomiota. Osin siksi, että hän tapasi panna naiset merkille, toisaalta tässä tapauksessa myös sen vuoksi, että toisen ulkonäkö oli sellainen, että hänen kaltaisiaan ei ihan joka päivä nähnyt. Mies oli kait elänyt jonkinlaisessa umpiossa, kun ei ollut aiemmin törmännyt tämän kaltaisiin henkilöihin. Suoraan sanottuna hän ei osannut sanoa edes sitä, mitä rotua toinen edusti. Ja mielessä heräsi myös kysymys siitä, puhuisivatko he edes samaa kieltä. Varsinkaan, kun hän itse ei ollut mitään kielimiehiä. Koska siis itse mietiskelee tällaisia, huomaa mies myös sen, että nainen on huomannut hänet ja tarkkailee.
Kansi on joka tapauksessa saatava siivottua johonkin kuntoon, jotta hän voi ottaa loppupäivän rennosti. Niinpä jatkaa työtään keskeytyksettä kiertäen kannen niin, että tulee lopuksi siihen osaan, jonka joukko on käytännössä ottanut omakseen muiden matkustajien karttaessa näitä. Astelee kuitenkin rohkeasti tällekin vyöhykkeelle ja putsaa tarvittavat paikat myös sieltä heittäen lopuksi luutun vesiämpäriin. Nyt hän ei tekisi enää mitään siivoushommia, tänään ainakaan.
((Kiitti kuvasta. Kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (vai miten se sanonta nyt menikään).))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 6, 2006 12:51:45 GMT 3
((Pieni korjaus, toinen mustista haltioista on nainen, ja myöskin yksi ihmisistä. Olisi pitänyt aiemmin mainita varmaan tarkemmin))
Joukkio väisti kohteliaasti siivoavaa nuorukaista, kiinnittämättä tosin kovin paljoa tähän huomiota pikaisia vilkaisuja enempää. Tai no, korttia lätkivät hieman jurnuttivat, etenkin kääpiö, mutta nämäkin kyllä väistivät (ja oli aika selkeää että kaksi mustaa haltiaa ryöstivät muutaman kortin hihoihinsa siirtyessään pois tieltä). Tämä kuitenkin oli suurin huomion-osoitus mitä nuo osoittivat omituista naista lukuunottamatta, joka tuokin antoi jonkin verran tilaa nuorukaiselle että tuo sai putsattua kannen loppuun, osoittaen samalla lievää uteliaisuutta tarkkailemalla tuota edelleenkin koko ajan.
Yksi eniten huomiota kiinnittävistä asioista oli todennäköisesti noiden keskustelut, osa oli tutulla ja turvallisella yleiskielellä, ja osa oli taasen jollain muulla kielellä. Enemmistö keskustelusta kuitenkin käytiin melkoisen sujuvalla yleiskielellä, oletettavasti johtuen yhteisen kielen puuttumisesta, vihje joka kertoi noiden ehkä olevan hieman eri kansallisuuksista. Tosiasiassa siinä oli kyse yksinkertaisesti Celdorin valtion valtavasta koosta, ja siitä kuinka paljon eri kieliä osuu niin suurelle alueelle ja väestömäärälle. Se olisi ollut aika mahdotonta olla jotenkin muulla lailla.
Lopulta Nadia päätti hieman rohkaista itseään. Nuorukainen tuskin yrittäisi avata keskustelua olennon kanssa jonka-kaltaista tuskin on ikinä ennen nähnyt, saati sitten keskellä joukkoa hieman, krhm, epätavallisia henkilöitä.
"Päivää", tuo huikkasi asteltuaan hieman lähemmäs nuorukaista (ja kauemmas joukkiosta johon kuului), hymyillen ystävällisesti. "Kaunis päivä, eikös?", merenneitoa muistuttava sangen kaunis nainen totesi hymyillen jälleen. Luonteeltaan tuo oli sangen optimistinen, ja yleensä pyrki saamaan olennot joiden kanssa keskusteli tuntemaan olonsa turvallisiksi tai tyytyväisiksi, ehkäpä johtuen siitä että muuten tuolla olisi ollut vaikeuksia päästä keskustelemaan kenenkään kanssa, mukaan lukien suurin osa muista demoninmetsästäjistä (lukuunottamatta puol-demonien ja demonien vähemmistöä, mutta yleensä näiden kanssa keskustelu ei ollut sitä kaikkein mukavinta puuhaa...)
|
|