cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 13, 2006 23:28:42 GMT 3
Ruuman sisältö ei ollut muuttunut ollenkaan suuntaan taikka toiseen, mitä nyt pari aiemman naisen seurueessa olevaa henkilöä oli vahtimassa tuota noiden rahtia, tarkemmin sanottuna naispuolinen musta haltia sekä yksi joukon ihmisistä siellä pelailivat korttia vahtimisen lomassa. Toinen vähän käänsi katsettaan katsoakseen kuka siellä oli, muttei enempää jaksanut kiinnostua nuorukaisesta. Kuten sangen normaalia oli, niin nuo pelailivat tuolla korttia, ja myöskin luonnollisesti musta haltia oli melkoisen hyvin onnistunut keräämään itselleen suurimman osan toisen peliin laittamista rahoista.
Kunhan toinen pääsisi hyttien luokse, niin tuo kyllä löytäisi helposti tyhjän hytin. Suurin osa varatuista hyteistä oli lukossa, ja ne jotka eivät olleet yleensä sisälsivät asujaimistoa. Ainoa vapaa hytti oli hieman tavallista hyttiä huonompi, ja ehkäpä siksi olikin jätetty asuttamatta. Hytissä oli yksinkertainen riippumatto ja vaihtoehtoinen laveri makuupaikkana, sekä ikkuna josta näki ulos. Myöskin pieni pöydäntapainen oli, jolla sijaitsi juuri nytten huoneen avain, ja jotain muuta pientä tavaraa mitä tällaisissa hyteissä ruukasi olla.
|
|
|
Post by ninyfa on Jul 17, 2006 17:40:26 GMT 3
Noukittuaan ruuman lattialta tavaransa ja vilkaistuaan kortinpelaajia ohimennen mies heittää repun selkäänsä, ottaa soittimen kotelosta tukevan otteen ja lähtee palailemaan hyteille päin. Hyvä, että tavarat olivat pysyneet koskemattomina ja vieläpä ihan samassa paikassa kuin mihin hän oli ne jättänytkin. Eipä tainnut laivalla liikkua varkaita, ainakaan näin päiväaikaan ja parempi niin.
Löydettyään tyhjän hytin ja todettuaan sen ihan kelvolliseksi laskee kantamuksensa lattialle ja vilkaisee ensimmäiseksi ulos hytin ikkunasta. Aika oudolta tuntui katsella ulos ikkunasta varsinkin, kun oli itse tällä lailla laivan uumenissa. Yleensähän kun ikkunasta katsoi, niin näki maata, jos ei sitten ihan suoraan kohdalla, niin kuitenkin jossain lähettyvillä. Mutta nyt oli kyllä vähän toinen tilanne. Noukkii muistaessaan pöydällä olevan avaimen käteensä ja tunkee sen housujen taskuun, että se kulkisi tästä eteenpäin aina hänen mukanaan. Potkaistuaan vielä kengät jaloistaan kipuaa riippumattoon ja yrittää löytää siinä hyvän asennon itselleen. Voisi vaikka levähtää vähän aikaa ja seurata tilannetta. Ehkä myrsky menisi piankin ohi, niin ei tarvitsisi siitä sitten sen enempiä murehtia. Nyt ei varmaan kannattanut lähteä vähään aikaan minnekään hortoilemaan, ettei suotta ollut osaavimpien tiellä. Tarvitsihan miehistö tilaa ja työrauhan myrskyn vuoksi.
Ja koska keittiössäkin oli ollut sellainen kiire, niin takuulla pian olisi jokin ateria tiedossa. Luultavasti tosin niille, jotka maksoivat matkansa käteisellä ja odottivat siten saavansa ruoan valmiina eteensä. Hän ei kuulunut siihen porukkaan, eikä häntä nyt suuremmin huvittanut lähteä kuokkimaan. Kait sitä ruokaa jostain saisi sitten myöhemminkin, tavalla tai toisella. Näitä miettien sulkee silmänsä ja jää kuuntelemaan meren aiheuttamia ääniä ympärillään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 18, 2006 20:13:53 GMT 3
Myrsky nousi lopulta sitten melkoista vauhtia, ja melkoista vauhtia myöskin laivan kannella olevat matkustajat katosivat laivan uumeniin, lukuunottamatta erästä naispuolista demoninmetsästäjää jonka henkilöllisyydestä tuskin oli epäilystä. Tuo nautti sateesta sen tuoman kosteuden takia, eikä pitänyt sitä ollenkaan pahana. Merimiehet kuittasivat naisen kannella pysymisen lievänä mielipuolisuutena, mutteivat asiaan sen pahemmin puuttuneet. Kastukoot jos halusi.
Ruokaa tosiaan tarjoiltiin muille matkustajille yksinkertaisessa ruokasalissa, ja aatelisille ja muille korkeamman arvon matkustajille ateriat tuotiin noiden huoneisiin. Vaikkei toinen sitä tiennytkään, niin olisi sekin voinut mennä tuonne kyseiseen ruokasaliin, matkustajaksi sekin lueteltiin vaikka maksoikin matkansa hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla.
|
|
|
Post by ninyfa on Jul 22, 2006 13:04:11 GMT 3
Maattuaan vähän aikaa riippumatossa mies nukahtaa, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Herää arviolta puolen tunnin päästä, mutta avattuaan silmänsä ei viitsi heti lähteä liikkeelle, vaan jää loikoilemaan riippumattoon ajatellen niitä näitä. Pian tuntee kuitenkin mahansa kurisevan ja päättää, että nyt on suorastaan pakko saada jotain syötävää, tavalla tai toisella.
Vetää kengät takaisin jalkaansa, varmistaa, että hytin avain on edelleen taskussa ja lähtee liikkeelle sulkien oven kunnolla perässään. Vaikka ei myrskystä suuremmin pitänytkään, ei sentään vielä ainakaan tunne itseään pahoinvoivaksi ja tietää kyllä, että voi huoletta syödä ilman, että tarvitsee pelätä antavansa heti ylen. Liikkuessaan käytävällä panee merkille, että monet matkustajista olivat ilmeisesti katsoneet parhaimmaksi vetäytyä sisätiloihin hytteihinsä, ainakaan mitään tungosta täällä ei näy.
Sattumalta löytää tiensä ruokasaliin, jossa tarjoilu taitaa kaikeksi onneksi olla vielä käynnissä. Nappaa pikaisesti jotain suuhun pantavaa lautaselle ja rupeaa etsimään itselleen vapaata tuolia, jolle voi istahtaa. Parempi sentään syödä istuvillaan. Eikä se olisi niin väliksi, vaikka pöydässä sitten istuisi joku muukin. Sama se hänelle.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 24, 2006 15:09:34 GMT 3
Yksikään pöytä ei ollut täysin vapaa, mutta parin pöydän ääressä oli vain yksi tai kaksi henkilöä. Tosin yksi näistä pöydistä oli aiemmin kannella aikaa tappaneen joukon kahden jäsenen (tarkemmin sanottuna kahden mustan haltian) asuttama, joten ei välttämättä paras mahdollinen valinta. Muut vähä-porukkaiset pöydät olivat laivan tavallisia ja normaaleja matkustajia, ei mitään erikoista.
Mikäli toinen etsi katseellaan omituista naista jonka oli aiemmin kannella tavannut, niin todennäköisesti tuo huomaisi sen sangen helposti. Tuo oli nimittäin yksisilmäisen miehen ja muutaman muun kanssa eräässä pöydässä jossa iso osa tuosta seurueesta majaili, keskustellen tuntemattomalla kielellä noiden muiden pöydässä olijoiden kanssa.
Muutenkin paikka oli melko lailla täynnä melua, matkustajien keskustellessa kuka mistäkin, joku säästä, joku sodista jossakin muualla, joku elämästä kotomaassa/kodissa, joku eksoottisista maista, mistä nyt yleensä puhuttiinkaan. Mikään vaikeus ei nuorukaisellekaan varmasti olisi osallistua johonkin keskusteluun mikäli haluaisi.
|
|
|
Post by ninyfa on Jul 28, 2006 0:46:35 GMT 3
Jonkun aikaa siis ympärilleen katseltuaan huomaakin aiemman keskustelukumppaninsa ja ilahtuu huomiostaan, mutta nähdessään tämän liittyneen jälleen seurueen muiden jäsenten joukkoon, miehen hymy hyytyy. Ei hänellä vieläkään ollut mitään suurempaa halua tunkea itseään mukaan tuon porukan juttutuokioon.
Istuu kumminkin sellaiseen pöytään, joka on tuota seuruetta melko lähellä ja jossa istuu hänen makunsa mukaisesti niin sanottua "tavallista väkeä". Ei kuitenkaan varsinaisesti ota osaa noiden pöytäkumppanien käymään keskusteluun, jos nämä nyt eivät suorastaan erikseen vaadi häntä puhumaan.
Keskittyessään syömiseen toivoo samalla, että kiehtovan ulkomuodon omaava nainen huomaisi hänet ja keksisi – tai olisi edes sen verran kiinnostunut, että yrittäisi keksiä – tavan, jolla päästä eroon joukkion muista jäsenistä, jotta tuo voisi tulla jatkamaan keskustelua hänen kanssaan. Tarkkailee samalla muita matkustajia ympärillään ja huomaa näiden vaikuttavan ihan normaaleilta kansalaisilta. Vain se joukko, johon nainen kuului, erottui joukosta selvemmin. Tuntee olonsa suorastaan kotoisaksi täällä salissa ja ajattelee, ettei suinkaan tehnyt huonoa ratkaisua päättäessään liittyä muiden seuraan. Parempi kuitenkin näin, kuin se, että olisi jäänyt yksin hyttiin ihmettelemään.
((Ilmoittelen samalla, että pidän runsaan viikon mittaisen tauon johtuen siitä, että lähden mökille lomailemaan. Palailen asiaan viikolla 32.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 4, 2006 17:10:30 GMT 3
((Pidinpä sitten itsekin tästä pienen tauon (kuten huomaat päivämäärästä jolloin tämän viestin pistän), eli eipä tuo haitannut))
Ehkäpä nainen olisi muuten huomannut toisen, ja jonkin asteisen tervehdyksen toiselle antanut, mutta keskustelu jota tuo kävi yksisilmäisen kanssa vei tuon kaiken huomion tuolla hetkellä. "Minä sanon sinulle vielä kerran, tämä myrsky ei ole luonnollinen! Joku yrittää vaihteeksi estää meitä", nainen totesi vieraalla kielellä yksisilmälle sangen ärtyneeseen sävyyn, kun tuo oli jo aiemmin vähätellyt kaikkia matkaan liittyviä ongelmia muutenkin. Lievästi sanottuna kalamainen nainen ei pitänyt ollenkaan siitä että toinen ei jaksanut kovin paljoa tästäkään ongelmasta huolestua. Jotenkin vain vaaleahiuksinen komentaja onnistui luovimaan ongelmista läpi melkoisen helposti, vaikka yleensä näyttikin siltä ettei asioista välittänyt puupennin vertaa, asia joka yleensä sai kaikki muut hiiltymään.
"Pah, sinä huolehdit ihan liikaa. Kunhan sinä vain jaksat keskittyä pitämään meren lähialueella tarpeeksi tyynenä, meillä ei ole mitään ongelmaa. Joku tollo yrittäisi hyökätä tällä säällä tänne laivaan, niin ne saisivat kyllä pian huomata olevansa pulassa", mies rauhoitteli toista itsevarmasti hymyillen ateriointinsa lomassa, viitaten puheillaan ulkona raivoavaan myrskyyn, sekä myöskin demoninmetsästäjien mielenkiintoiseen asekirjoon, ja myöskin noiden kahteen maagiin, toiseen mustista haltioista, ja merinaiseen.
*******
Itse salissa kukaan ei onnekseen tiedä mistä demoninmetsästäjät puhuvat, ja suhteellisen onnellinen keskustelu jatkuu ilman suurempia ongelmia. Muutama hieman liikaa juonutkin paikalla on, mutta missäpä ei olisi. Kukaan ei tosin näe kaukana myrskyssä liikkuvaa alusta, omituinen jo itsessään siinä että se liikkuu myrskyssä kuin tavalliset laivat liikkuisivat ihanne-säällä. Vielä sitä ei näy kuin korkeintaan jonain hieman omituisena purppuraisena valopilkkuna kaukana taivaanrannassa. Ei mitään mihin yleensä kiinnitettäisiin huomiota, sen verran heikko piste se on. Mutta se oli lähestymässä.
|
|
|
Post by ninyfa on Aug 8, 2006 14:07:28 GMT 3
Syömisen lomassa mies ryhtyy lopulta juttusille samassa pöydässä istuvien matkustajien kanssa. Siinä istui kolme miestä, joiden kanssa hän vaihtoi ajatuksia muuttuneesta säätilasta, matkan määränpäästä, laivan muista matkustajista, ruoan keskinkertaisuudesta ynnä muusta vastaavasta. Oli ihan mukava jutella tällaisista jokapäiväisistä asioista ilman, että tarvitsi sen tarkemmin miettiä, mitä sanoisi. Tuntui, että hän oli pitkät ajat elämästään joutunut valehtelemaan ja varomaan, mitä suustaan päästäisi. Usein piti harkita etukäteen, mitä toiselle kertoisi, kun ei aina voinut luottaa siihen, että juttukaverit pitäisivät saamansa asiat omina tietoinaan. Ja uteliaita silmiä ja korvia oli vähän kaikkialla. Paitsi täällä mies tunsi olonsa sikäli turvatuksi, että uskoi olevansa tarpeeksi kaukana niiltä seuduilta, joilla Auringon lasten värväämät urkkijat liikkuivat. Ainakin sitä hän toivoi.
Puhuttaessa – tai lähinnä arvailtaessa - muiden matkustajien matkan syytä mies itse keskittyy etupäässä kuuntelemaan, sillä hänellä ei ollut muista matkustajista juurikaan sanottavaa. On kuitenkin utelias kuulemaan, sanovatko muut keskustelijat mitään tuosta erikoisesta joukosta, jonka hän itsekin oli pannut jo useamman kerran merkille. Ja kyllähän tuo joukkio on saanut huomiota osakseen muiltakin kuin vain häneltä. Erityisesti joukkoa mitä ilmeisimmin johtava mies ja erikoisen ulkonäön omaava nainen olivat herättäneet jonkin verran huomiota myös miehen pöytäkumppaneissa. Varsinkin, kun he nytkin olivat salissa.
Jonkin ajan kuluttua pöytäkumppanit toivottavat miehelle hyvää matkan jatkoa ja lähtevät ilmeisesti omiin hytteihinsä. Kauaa mieskään ei viitsi yksin pöydässä istuskella, sillä oli jo saanut syötyä lautasensa tyhjäksi. Nousee itsekin ja lähtee salista jättäen puheensorinan taakseen palatakseen takaisin hyttiinsä. Ei suuremmin tunne tarvetta vilkuilla ulos myrskyisälle merelle, eikä siis hänelle tule mieleenkään, että sieltä voisi ehkä lähestyä heitä jokin epämieluisa tuttavuus. Ja muutenkin jättäisi tällaiset asiat suosiolla sellaisille, jotka ymmärtäisivät niistä jotain häntä itseään enemmän. Vatsa täynnä ja rauhallisin mielin sulkee hytin oven perässään, potkaisee kengät jaloistaan ja käy jälleen riippumattoonsa lepäilemään.
|
|
|
Post by CutKiire on Aug 9, 2006 14:47:35 GMT 3
Pari tuntia tuolla laivalla oli tunnelma muutenkin samanlainen kuin nuorukaisella joka oli mennyt lepäilemään, mutta pikkuhiljaa alkoi tunnelma muuttua. Pieni purppurainen piste jota kukaan ei ollut huomannut, oli kuin varkain muuttunut suurehkoksi laivaksi, joka lähestyi huolestuttavaa vauhtia, käyttäen myrskyä hyväkseen matkatessaan. Tämä säikäytti useita matkustajia kun tuohon alettiin kiinnittää huomiota. Hiljainen, lähestyvä synkkä valo harvemmin lupasi hyvää.
Laivan miehistö yritti hermostuneena kommunikoida kirkkailla valoilla lähestyvän synkän laivan kanssa, mutta siinä suuremmin onnistumatta. Omituinen aavemainen laiva hohti tuota omituista valoa lukuisista paikoista, enimmäkseen kannen alta, asia joka enimmäkseen näkyi muutamista ikkunoista. Suurimmin kuitenkin hohti omituinen keulakoriste. Se esitti naista jonka alaruumis oli käärmeen, ja vaikkei sitä yksityiskohtaisesti nähnytkään, niin tuon aukiolevasta suusta näkyi pitkä kaksihaarainen kieli, ja myrkkyhampaat.
Omituinen ja sekalainen seurue demoninmetsästäjiä oli alkanut jonkinlaiset varotoimet heti kun nuo olivat huomanneet laivan olevan tulossa. He olivat asettelleet omituisen näköisen aseen laivan kannelle osoittamaan kohti lähestyvää laivaa. Ase oli melkoisen suuri, ja näytti melkoisesti siltä kuin kuusi pitkää metalliputkea olisi liitetty jonkinlaiseen mekaaniseen järjestelmään. Myöskin jonkinlainen vyöntapainen johon oli kiinnitetty suurehkoja teräväkärkisiä lieriöntapaisia kuului laitteeseen. Jotkut merimiehet arvelivat aseen olevan jonkinlainen tykki, sillä nehän olivat aika yleisiä laivoissa, ja linnoissakin. Mutta tuo ase näytti paljon monimutkaisemmalta kuin yksikään tykki.
Joitain matkustajiakin oli myrskyisälle kannelle ilmaantunut, katselemaan pelokkaina lähestyvää laivaa. Ikinä ei kannata luottaa synkkää valoa hohtaviin esineisiin, ei varsinkaan silloin kun ne ilmestyvät epämääräisesti.
|
|
|
Post by ninyfa on Aug 10, 2006 18:31:56 GMT 3
Aikaa ehti vierähtää reilusti yli tunnin ennen kuin mies on jälleen hereillä. Hän oli tosiaan nukahtanut ihan kunnolla, mutta mitäpä se haittasi. Vielä jonkin aikaa makailee aloillaan nauttien tästä sikäli onnellisesta hetkestä, että ei todellakaan tarvinnut tehdä yhtään mitään. Vähitellen saa kuitenkin itsensä liikkeelle, nousee ylös ja hääräilee hetken aikaa hytissä. Lähtee sitten vielä kerran, enemmänkin hetken mielijohteesta kuin mistään muusta syystä, palailemaan kannelle ja kiivettyään ylös paljaan taivaan alle jää hetkeksi ihmettelemään tilannetta.
Jo matkalla ylös hän oli aavistanut, että tekeillä oli jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa. Ajatus moisesta syntyi etupäässä siitä, että ne muutamat ihmiset, joita hän oli kohdannut matkalla, olivat jutelleet keskenään kiihtyneinä ja hieman epätietoisina tilanteesta. Ehkä myrsky oli yltynyt tai jotain muuta vastaavaa. Miehellä oli tapana ottaa, mikäli siis vain mahdollista, asioista itse selvää, sillä siten niistä sai parhaan käsityksen. Kun kysyi toiselta, mitä oli tapahtunut tai mikä oli tilanne, niin sai aina hieman erilaisen vastauksen riippuen vastaajasta. Lisäksi jokaisella oli tapana värittää kertomaansa omalla tavallaan ja yleensä tästä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kauaa hänen ei kuitenkaan tarvinnut tilannetta ihmetellä, sillä hetken kannella liikuttuaan ja muiden katseita seurattuaan kiinnittää itsekin huomionsa lähestyvään laivaan. Vaikka ei laivoista paljoa tiennytkään, piti lähestyvää alusta jollakin lailla omituisena. Siitä sai melkein heti sellaisen vaikutelman, ettei kaikki ollut kohdallaan. Lisäksi ihmisten ihmettely ja suorastaan pelokkaat ilmeet saivat miehen itsensäkin miettimään, mistä nyt mahtoi olla kysymys. Hänkin alkoi huolestua. Eikä tätä tunnetta suinkaan auttanut ase, jonka omituinen joukko oli jostain kannelle raahannut. Mitä he muka aikoivat tehdä sillä? Ja miksi?
Nämä kysymykset mielessään jää seuraamaan tilannetta kaiteen lähellä seisoskellen. Lähellä oli muitakin ihmisiä, jotka olivat tulleet paikalle ja mies tunsi olonsa jollakin tapaa turvallisemmaksi liittyessään kanssamatkustajien seuraan. Parempi yhdessä kuin yksin, tässä tapauksessa ainakin.
|
|
|
Post by CutKiire on Aug 14, 2006 13:36:07 GMT 3
((Sori viiveestä, koulun alku viivästyttänyt. Ollut kiireitä sen takia hieman))
Toinen todennäköisesti onnistui kohta paikantamaan omituisen merinaisen, joka parhaillaan oli muiden demoninmetsästäjien seurassa, katsellen tuimana lähestyvää laivaa. Tuo tunsi mielessään kaikenlaisia omituisia tunteita, laivan aiheuttamia enimmäkseen. Kait tuon olisi pitänyt olla tyytyväinen siihen että ilmassa oli sen verran paljon pelkoa, saihan tuo siitä ja vedestä voimansa. Se vain että todennäköisesti aavelaivan matkustajat saivat samasta asiasta voimansa oli huono juttu... Todella huono.
Myöskin yksisilmäinen upseeri oli paikalla, harvinaisen synkän näköisenä. Riski siittä että laivan mokoma vaurioituisi oli melkoisen suuri. Ja heillä ei oikein ollut varaa suurempiin viivytyksiin ennen kuin nuo pääsisivät määränpäähänsä, asia mitä vahingoittunut laiva takuulla aiheuttaisi. Puhumattakaan siitä että viattomat laivalla saattaisivat kärsiä ylenmäärin.
Demoninmetsästäjät lastasivat aseen putkiin suurehkoja, ja omituisia ammuksia, ja asettivat aseen kunnolla valmiiksi. Toinen laiva oli vielä liian kaukana että osumat olisivat olleet varmoja, mutta pian se olisi, ja silloin voisi käydä huonosti.
((Ja koulun alku on näköjään imenyt minusta mehuja... Sry...))
|
|
|
Post by ninyfa on Aug 16, 2006 17:48:16 GMT 3
((No ei mitään paniikkia. Vastaillaan, kun ehditään.))
Näkee naisen ja yksisilmäisen porukan johtajan, jota oli jo aiemmin katsellut jonkinlaisella pelonsekaisella tunteella. Eikä se ilme, joka tuon miehen kasvoilla tälläkin hetkellä on, yhtään rauhoittanut häntä. Pikemminkin päinvastoin. Eihän sitä aiemminkaan ollut voinut sanoa, että porukan pomon ilme olisi ollut läheskään ystävällinen, mutta nyt siitä oltiin kyllä tosi kaukana. Lisäksi naisen jollakin tapaa jäykkä olemus, jonka saattoi nähdä tännekin asti, saa miehen huolestumaan entisestään. Ihan kuin noilla omituisen porukan jäsenillä olisi jokin käsitys siitä, mikä heitä kohti seilaavassa laivassa oli meininki. Ja vaikutti lisäksi siltä, etteivät he pitäneet tästä meiningistä yhtään.
Se, että ase laitettiin mitä ilmeisimmin ampumavalmiiksi saa varmaankin paikalle kerääntyneiden matkustajien joukossa aikaan liikehdintää ja jonkinlaista levotonta puheensorinaa. Mies yrittää kuunnella muita, jotta hänen korviinsa kantautuisi ehkä edes vähän tietoa siitä, mikä käsitys muilla oli tilanteesta. Harkitsee jo hetken sitä mahdollisuutta, että menisi aiemmin tapaamansa naisen luokse ja kysyisi toiselta, mitä oikein oli tapahtumassa. Mutta eivät he kuitenkaan kait niin hyvin sittenkään tunteneet, että tuollaisia kannatti mennä utelemaan. Varsinkin, kun nuo muut porukan jäsenet olivat lähietäisyydellä.
Mies jää siis edelleen seuraamaan tilannetta tarkkaillen välillä oudon näköistä asetta, sen ympärillä häärivää seuruetta sekä lähestyvää laivaa, jonka suunnasta kait ei tässä vaiheessa enää kenelläkään ollut epäilystä. Olivatko he saaneet kimppuunsa kenties merirosvoja, sikäli kuin sellaisia edes oli olemassa? Hän oli ajatellut, että ne kuuluivat enempi tarinoihin, joita kerrottiin lapsille ja lapsenmielisille iltanuotiolla.
|
|
|
Post by CutKiire on Aug 17, 2006 20:05:00 GMT 3
((Grmbl grmbl... Ei olisi pitänyt tuoda aavelaivaa mukaan tähän... Se jotenkin estää minua kirjoittamasta kunnon vastauksia... Grmbl grmbl...))
Yksinäinen hahmo oli näkyvissä vieraan laivan kannella, näkyen selkeästi kun laiva pääsi tarpeeksi lähelle. Merinainen horjhahti järkytyksestä nähdessään hahmon, sillä oli jotenkin tunnistanut sen. Demoniylimys, vaarallisinta lajia. Hyvä puoli oli se että tuo varmisti että he olivat löytämässä mitä etsivätkin, huono puoli se että otus mikä ohjasi laivaa oli yhtä vaarallisinta lajia. Magiassa ylivertaisia, ja vielä pitivät seurassaan yleensä suuria laumoja joukkoja, ja tietenkin mokomat pitivät yleensä lähellään jonkinlaista apujoukkoa. Mitä tuo otus varmasti piti mukanaan.
Asia joka sai varmistuksen kun aavemaisen laivan ruuman luukut aukesivat räjähtävällä voimalla. Jonkinlaisia siivekkäitä olentoja nousi tuolta laivasta taivaalle, ja sieltä nopeasti kohti toista laivaa. Olennot olivat sangen monimuotoisia, mutta pääasiassa nuo olivat ehkäpä kaksimetrisiä lievästi ihmistä muistuttavia olentoja, mutta silti hyvin kaukana. Neljä kättä jotka päättyivät raatelukynsiin ja muutenkin petomainen yleisolemus oli kaukana ihmisestä. Olennot saivatkin siis ansaitusti aikaan helvetillisen paniikin laivalla, jokin joka sai otukset vain innostumaan lisää. Tosin yksi demoninmetsästäjät pysyivät rauhallisina, vetivät lukuisat erilaiset aseensa esille, ja valmistautuivat, parin tuliaseiden kanssa olevan tähdätessä ilmassa olevia olentoja.
"Tulta! Tappakaa ne!" joukon yksisilmäinen johtaja karjaisi, ampuen ensimmäisenä yksinkertaisella pistoolillaan. Laukaus oli tarkka, ja yksi lentävä otus tippui mereen valtavien kivun kiljaisujen saattelemana. Tuon joukon aseet olivat suunniteltu käymään juuri noita pirullisia vastustajia vastaan, joten ei ollut yllätys että noin helposti tippuivat otukset.
Pari muutakin tiputettiin laukauksilla, mutta sitten otukset olivat jo liian lähellä. "Pitäkää tämä asema, älkää antako niiden tuhota tykkiä!" Marcus huusi kääpiöille, jotka asettuivat puollustamaan tykkiä. Ennen kuin vihollisen laivaan olisi varma osuma, ammuksia olisi turha tuhlata. Demonien laiva lähestyi koko ajan, valmiina tunkemaan ne pirulliset joukkonsa jotka eivät pysty lentämään hyökkäykseen.
"Suojautukaa otuksilta! Menkää suojaan!" merinainen huusi kauhuissaan oleville laivan matkustajille. Merimiehet olivat ottaneet erilaisia kättä pitempiä aseita. Laivan miehistö ei aikonut luovuttaa jollekin friikki-sirkukselle. Aivan kuten eivät demoninmetsästäjätkään.
Otukset sukeltelivat yläilmoista, yrittäen siepata pirullisiin kouriinsa uhreja. Joitakin merimiehiä, ja pari matkustajaa olivat jo joutuneet noiden uhreiksi, jolloin nuo yksinkertaisesti repivät nuo palasiksi. Ei mikään mieltäylentävä kohtalo. Yksi otus itse asiassa lähes sai eksoottisen Nadian kynsiinsä, mutta huomasi sen olleen huono idea. Nainen lausui yhden omituisen sanan, ja otuksen siivet rusentuivat yliluonnollisesti ikävän rusahduksen saattelemana, tiputtaen naisen ja olennon kannelle. Hyvin nopeasti ja yksinkertaisesti nainen tappoi otuksen, vikkelästi nousten ennen toista ylös, ja rusentaen jalallaan otuksen kaulan. Demoneiksi aika heikkoa porukkaa nuo lentäjät, nainen ajatteli.
|
|
|
Post by ninyfa on Aug 21, 2006 20:23:18 GMT 3
Jos tästä kohtaamisesta joskus tulisi kerrottua jälkipolville, niin sitä tarinaa pitäisi ainakin miehen osalta vähän kaunistella. Hänen ensimmäinen reaktionsa siihen, kun näki, että laivan sisuksista lennähti taivaalle joukko olentoja, jotka olivat kuin suoraan jostain helvetillisestä paikasta, oli se, että suu loksahti hämmästyksestä auki. Eihän tällainen voinut olla totta! Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään sellaista, jota voisi edes kaukaisesti verrata tähän. Ihan kuin jostain painajaisunesta koko näky.
Pitkään ei mies kuitenkaan voi seisoa suu auki tuijottamassa ja havahtuu toimintaan siinä vaiheessa, kun oliot ovat jo liiankin lähellä, yksisilmäinen johtaja kehottaa joukkojaan toimimaan, jotkut kanssamatkustajat tapaavat yllättäen kohtalonsa ja hänen aikaisemmin näkemänsä nainen osoittaa osaavansa muutakin kuin jutella mukavia. Lähellä kannella on jonkinlainen pitkä keppi, joka on pudonnut jonkin olion uhriksi joutuneelta merimieheltä siihen. Mies nostaa sen maasta ja vastoin naisen kehotusta ottaa esimerkkiä niistä merimiehistä, jotka olivat tulleet puolustamaan laivaa. Kuuluihan hänkin tavallaan miehistöön, jos ei muuten, niin väliaikaisesti, ja vaikka ei olisi kuulunutkaan, niin enempi hänestä kait oli hyötyä täällä kuin niin, että pakenisi kannen alle kuin pelästynyt lapsi. Ei hän mikään sotilas ollut, eikä varsinaisesti uhkarohkeakaan, saati tyhmänrohkea, mutta oli matkojensa varrella sen verta joutunut tappeluun, että tiesi, mitä tehdä. Vaikkei niissä tappeluissa oltukaan taistelu hengestä.
Ei ryntää suin päin tappeluun, mutta pitää kepin sen verta esillä, että saa sohittua sillä ohilentäviä olioita ja on varuillaan, josko joku niistä aikoo erityisesti tulla hänen kimppuunsa. Juoksee samalla muiden merimiesten rinnalle, ettei olisi niin helppo maalitaulu siinä yksin seistessään. "Mitä helvettiä tämä tarkoittaa? Mitä nuo oikein ovat?" karjuu metelin yli muille, vaikka turha ehkä tässä vaiheessa on odottaa saavansa ainakaan mitään pitkiä vastauksia.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 23, 2006 19:59:43 GMT 3
Olentoja lenteli siellä täällä, mutta nuo välttelivät suurempia joukkoja. Varmaankin arvelivat saavansa kepistä mikäli menevät keppimereen huitomaan, sangen fiksusti otuksilta. Tosin se tarkoitti että nuo joutuivat käymään demoninmetsästäjien kimppuun, jotka olivat ainoita yksinäisiä tuolla enään, ja sekin johtui lähinnä siittä että kukin oli tarpeeksi taitava ja varusteltu puollustamaan itseään. Ensimmäinen aalto oli iskenyt nopeammin kuin nuo olivat odottaneet, mutta nyt nuo sangen hyvin jo pärjäsivät. Itse asiassa ilman ongelmia. Lentäviä hirviöitä tippui sen verran nopeaan tahtiin joko ryhmittymän omituisten ruutiaseiden, tai taitavasti käyteltyjen lähitaisteluaseiden ansiosta. Mikään avuton ja heikko ryhmä ei tuo tosiaankaan ollut kuhan pääsivät vauhtiin.
Tykin käsittelijät hihkaisivat riemusta, ja antoivat aseensa sylkeä tulista kuolemaa. Hermostuttava laiva oli saapunut kantaman päähän. Kaikki kuusi ammusta osuivat helposti laivaan, räjähtäen jonkinsorttisen lumouksen ansiosta monivärisinä tulipalloina, tuhoten melkoisen osan vihollisen laivaa. Mutta se ei paljoa auttanut. Iso osa kyljestä palasina, mastot tuhottuina, ja se siltikin jatkoi matkaansa. Ja olentoja pursui aina vaan lisää laivasta. Tykki pitäisi ladata pian, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Ja otuksia pitäisi estää tuhoamasta laivaa sillä aikaa. Nyt nuo olivat jo alkaneet pitää pienen etäisyyden, ja heitellä ties mitä tavaraa noiden niskaan, sekä jotkin omituisemmat niistä sylkivät happoa ja muuta ikävää ihmisten niskaan. Vastapainoksi tosin nuo saivat niskaansa myös kaikenlaista, nuolia, luoteja, vasamia, ja merinaisen toimesta loitsuja.
Tuo nimittäin oli alkanut keskittyä loitsimiseen, asia joka oli takuulla näky jollekulle joka ei ennen ollut velhoja, tai loitsintaa nähnyt. Nainen lausui omituisia sanoja, ja elehti omituisesti hohtaen samalla silmistään ja käsistään sinistä valoa, aina silloin tällöin osoittaen jotakin otusta taivaalla, asia jonka jälkeen pian joko salama iski tuohon, tai olennon siivet menivät epäkuntoon, syöksien olennon kiljuen kuohuvaan mereen, ja melkoisen varmaan kuolemaan. Olennot olivat sen verran fyysisesti raskaita, sekä myöskin väärin muotoiltuja, että uiminen oli mahdotonta.
Olennot alkoivat jälleen käydä epätoivoisiksi, nähdessään tykin olevan pian ladattu toista satsia varten, joka kyllä upottaisi vihollislaivan, ja se ei kerkeäisi tarpeeksi lähelle päästääkseen lastinsa matkustajalaivalle. Hirviöt myöskin alkoivat käydä epätoivoisesti merimiesten kimppuun, kahden ottaessa hontelon nuorukaisen kohteekseen, ja alkamaan syöksymään kohti tuota.
|
|