|
Post by ninyfa on Jun 10, 2006 20:26:48 GMT 3
((Olit kyllä maininnut aiemmin, että seurueessa on useampi nainen, mutta en (taaskaan) osannut lukea kunnolla. Mun mokani siis, sorry.))
Joukkion jäsenten keskustelut eivät niinkään miestä kiinnostaneet, varsinkaan kun hän ei saanut suurimmasta osasta sanaakaan selvää. Oletti kuitenkin, että nuo puhuivat kortinpeluusta tai muista jokapäiväisistä asioista. Sama se hänelle. Mutta tuon ulkomuodoltaan oudon ja sitä myötä kiehtovan naisen lähestyminen ja keskustelunavaus eivät taatusti olleet hänelle mikään pikkujuttu. Vähän mies oli toivonutkin, että toinen olisi heistä se, joka keskustelun avaisi. Hän olisi ehkä jättänyt yrityksen sikseen, ihan vain kaiken varalta. Eihän sitä tiennyt, miten kortinpelaajat olisivat moiseen suhtautuneet.
Parempi olisi vielä ollut, jos vesiämpäri olisi ollut poissa hänen jaloistaan. Mutta toisaalta nainen oli kumminkin jo ehtinyt nähdä sen ja ymmärtänyt, että hän oli täällä töitä tekemässä. Ehkä tuo luulisi häntä laivan henkilökuntaan kuuluvaksi, eikä matkustajaksi. Ja se olisi vähän huono juttu. Mutta pianhan sekin ehkä selviäisi.
"Päivää", vastaa nyökäten, kuten oli tottunut tekemään ja toivoo, että toinen ymmärtää sen ystävälliseksi eleeksi. Hän ei tuntenut naisen tapoja, mutta ei millään tavalla halunnut pelottaa toista pois. "Kyllä vaan on. Juuri sopiva tällaiselle merimatkalle", lisää ja hymyilee itsekin naiselle. "En pidä myrskyistä, varsinkaan silloin, jos olen kiikissä laivassa keskellä merta."
|
|
|
Post by CutKiire on Jun 11, 2006 18:19:40 GMT 3
Nainen hymyili hieman toisen vastatessa keskustelunavaukseen, tyytyväisenä siitä että sentään joku suostui joten kuten keskustelemaan hänen kanssaan. Toki demoninmetsästäjä joukon omituisimmat friikit ja Marcus olisivat suostuneet keskusteluun, mutta Marcus oli turhan pessimistisellä tuulella parhaillaan, ja omituisimmat friikit olivat, noh, omituisimpia friikkejä. Ja puheenaiheet eivät siitä parhaimmasta päästä... Kaukana siitä yleensä.
"Kiikissä merellä? Teillä ihmisillä on ihan väärät termit, se on pikemminkin oikeus olla merellä kuin rangaistus", nainen sanoi hieman virnistäen. Leikkiä tuo lähinnä oli, mutta hieman pisteliästä. Mutta milloinkas huumori ei ole pisteliästä jota kuta kohtaan nyt se vain oli tuo nuorukainen. "Tosin mikäli joutuu maksamaan matkansa siivoamalla, no, se voi tuntua rangaistukselta", nainen piikitteli vielä virnuillen, ilmoittaen samalla myös huomanneensa miten toinen matkastaan maksoi. Tarkka huomaamaan asioita tuo oli.
"Mutta sää on silti ihana, kuitenkin omasta mielestäni parempi olisi pieni sade. Perimästäni johtuen tunnen oloni hieman tukalaksi jos olen liian kauan kuivana", nainen sanoi kohauttaen olkiaan, siirtyen nopeasti aiheesta toiseen. Piikittelyä tuo ei aikonut jatkaa, se olisi ollut melkoisen turhaa, ja sitä paitsi, toinen olisi saattanut kyllästyä siihen hyvin nopeasti. Pieni annos hyväntuulista huumoria ei yleensä saanut ketään ärsyyntymään, mutta jos sitä jatkoi liian kauan saattoi saada vihollisen.
|
|
|
Post by ninyfa on Jun 13, 2006 16:26:59 GMT 3
Hieman nyreissään vilkaisee vesiämpärin suuntaan. "Omapahan oli syyni, että jouduin ottamaan tuon ämpärin ristikseni. Lupasin maksaa matkani työnteolla ja sitten sain siivoushomman osakseni. Niin että enpä ainakaan tarvitse mitään erityisosaamista tästä hommasta selvitäkseni", selittää hieman virnistäen myöntäen näin itselleenkin, ettei tilanteeseen kannattanut suhtautua kovin vakavasti. Työ mikä työ, olihan jonkun tämäkin homma hoidettava.
Tarttuu reippaasti toisen tarjoamaan keskustelunaiheeseen, sillä ei itse ollut ennen tuon kaltaista henkilöä nähnyt, eikä tiennyt sen vuoksi mitään toisen tavoista, mutta oli yhtä kaikki innokas oppimaan taas jotain uutta. Juuri se olikin yksi syy, miksi hän mielellään teki nopeita ratkaisuja ja lähti useinkin äkkipäätöksen tehtyään jollekin matkalle vailla tietoa määränpäästä. Oli hauskaa ja hyödyllistäkin saada kokemuksia, oppia uutta ja nähdä sellaista, mikä takuulla jäisi näkemättä, jos vain eläisi yhdessä ja samassa paikassa. Olihan hän saanut kuullakin kommentteja ainaisesta halustaan kiertää seutuja, mutta kuitannut ne lähinnä olankohautuksella. Miten joku sellainen, joka ei koskaan ollut käynyt oman asuinkaupunkinsa tai -kylänsä ulkopuolella voi muka sanoa hänelle, että ei kannattanut matkustella?
"Vesi taitaa siis olla toiselle meistä se oikea elementti. Merimatka, sade, vai? Mitähän vielä?" Rentoutuu selvästi tuntien olonsa vähitellen vapautuneemmaksi. Alkoi tulla siihen tulokseen, ettei ollut tehnyt alkuunkaan huonoa päätöstä noustessaan laivaan. Varsinkin kun matkaseura vaikutti ainakin tällä hetkellä oikein miellyttävältä. "Olen muuten Alex. Tällainen päämäärätön seikkailija", esittelee itsensä epämuodollisesti liittäen seikkailijan ehkä hieman kyseenalaisenkin arvonimen itseensä. Kaikki kun eivät kauhean hyvällä katselleet hänen kaltaisiaan. Pitivät heitä tyhjäntoimittajina, jotka eivät olleet hyödyksi kenellekään. Senkin tosiasian hän oli saanut matkatessaan huomata.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 16, 2006 19:43:48 GMT 3
Hieman hymyillen tuo kuuntelee kun toinen puhelee, miettien mitä vastaisi toisen kysymykseen elementistä. Vesi oli todellakin hänen elementtinsä, se oli todettu jo kauan sitten kun tuo pienenä jotenkin huuhtoutui loukkaantuneena erään kylän rantaan. Siellä tuo oli kasvanut aika kauan, kunnes oli lopulta erinäisten vähemmän miellyttävien tapahtumien kautta ensin joutunut tien päälle kiertämään, ennen kuin oli joutunut demoninmetsästäjien palvelukseen, aikana jolloin Celdor vielä piti kaikkia demoneita tappolistalla, jolloin tuo oli aikamoinen saavutus. Tosin sitä tuskin tarvisi kertoilla toiselle.
"Kyllä, vesi on niin sanotusti elementtini", tuo totesi hymyillen. Yliluonnollisesta alkuperästään johtuen tuo oikeastaan peräti hallitsi elementtiään. Tämä oli tosin helppo selittää sillä että oli maagikko, vaikkakin se enimmäkseen tuli ihan luonnostaan. Tosin oli tuo silti harjoittanut kykyjään paremmiksi vuosien saatossa erilaisten koulutusten avulla, erityisesti demoninmetsästäjien tarjoaman avulla. Se oli tosin aika luonnollista että demonien tuhoamiseen erikoistunut järjestö tietäisi miten demoni-magia toimii. Se oli tosin aikoinaan yllättänyt tuon kuinka perinpohjaisesti jo tuolloin oli noilla ollut tiedossa miten demonien käyttämä magia toimi.
Toisen kertoessa mitä teki elääkseen (tosin hieman epämääräisesti), tuo kohotti kulmiaan hieman uteliaana. Tuo oli itsekin ollut ns. 'seikkailija' jonkin aikaa, ja piti sitä aikaa samalla kauheimpana aikana elämästään, että parhaimpana. "Nadia, entinen seikkailija, nykyinen soturi-velhotar Celdorin palveluksessa", sinertävä nainen sanoi, ja samalla antoi ymmärtää jonkinlaisen seikkailun olevan tuolle tuttu asia menneisyydessä. Eikä ilmekään ollut mikään halveksiva.
"Et taida sinäkään ihan näiltä main olla vai kuinka?" nainen kysyi toiselta, päätellen siitä kuinka toinen oli sanonut olevansa päämäärätön seikkailija. Nämä tuppasivat reissaamaan vähän siellä sun täällä, joten tuota ei ollenkaan ihmetyttäisi vaikka toinen ei olisikaan mistään lähiseuduilta.
|
|
|
Post by ninyfa on Jun 19, 2006 11:29:22 GMT 3
Saamastaan vastauksesta mies ymmärtää oitis, ettei ollut tehnyt suurtakaan virhettä mainitessaan keskustelukumppanilleen nykyisen toimenkuvansa. Pikemminkin heillä tuntui olevan jotain yhteistä, mikä oli kait vain hyväksi. Mutta toisaalta naisen sanat saivat hänen olonsa tuntumaan myös epämukavalta. Puheessa vilahteli sellaisia sanoja kuin velhotar ja Celdor, jotka oudoksuttivat miestä. Toisaalta hän huomasi myös haluavansa tietää lisää noista itselleen varsin vieraista asioista, ei vain ihan vielä tiennyt, miten olisi kysymyksensä esittänyt, ettei vaikuttaisi naisen silmissä täysin tietämättömältä – tai mikä vielä pahempaa – liian innokkaalta kyselemään.
"En tosiaankaan ole aivan sen lähtösatamamme läheltä kotoisin", vastaa totuudenmukaisesti. "Pikemminkin paljon pohjoisempaa. Sellaisesta pienestä kylästä sieltä, tuskinpa sitä löytyy mistään kartastakaan. Ja ehkä parempi niin." Puhuessaan uppoutuu hetkeksi muistoihinsa siitä kylästä. Hän oli lähtenyt sieltä jo aikapäiviä sitten, pakkohan se oli ollut. Eikä hän aikonut palata sinne, ainakaan näillä näkymin.
"Celdor...", sanoo sitten kuin yrittäen turhaan kaivella muististaan moista nimeä. Päättää sitten ottaa pienen riskin ja tunnustautua rohkeasti tietämättömäksi. "Täytyy tunnustaa, etten ole tainnut aiemmin kuulla tuota sanaa. Mutta olet hänen palveluksessaan? Vai pitäisikö sanoa sen? Onko Celdor joku henkilö vai jokin paikannimi?" kyselee. Tuskinpa nainen panisi pahakseen, vaikka hän hieman kyselisikin. Olihan toinen oma-aloitteisesti maininnut ammattinsa ja tuon nimenkin. Ja mieluummin mies sentään puhui naisen tekemisistä kuin omistaan. Ainakin vielä näin alkuvaiheessa.
|
|
|
Post by CutKiire on Jun 22, 2006 20:05:20 GMT 3
((Sorry for the bad delay... Työkiireitä, sekä myöskin raapustus-kiireitä, joiden tuloksia toivottavasti saan skannailtua...))
Nainen katsoi hieman huvittuneena toista kun tuo ei ollut kuullut Celdorista, todennäköisesti jotakuinkin onnekseen. Tai mistä sitä tietää, joillekin Celdor oli edistyksen, tasapainon ja muun sellaisten symboli, joillekin taas synkempien asioiden symboli, aika useallekin näillä seuduilla itse asiassa. Jed ja Zeth joukkoineen eivät oikein olleet tehneet sitä kaikkein parasta kuvaa ennen kuin muita demoninmetsästäjiä saapui paikalle...
"Celdor on suuri valtio tuolla kaukana lännessä, tai oikeastaan, muutaman valtion yhteenliittymä", nainen selvensi toiselle minkä töissä oli hieman hymyillen. "Ja oikeastaan koko kyseistä mannerta jolla Celdor sijaitsee kutsutaan Celdoriksi...", nainen vielä lisäsi hetken miettimisen jälkeen, ehkäpä selventääkseen asiaa jonkun verran. Sitä tuo ei oikein tiennyt olisiko se niin tarpeellista, mutta voisihan sitä toisen uteliaisuuden tyydyttää. Eihän siitä mitään haittaa olisi.
Nainen jäi nyt odottamaan sitä mitä toinen kysyisi mikäli kysyisi vielä lisää, katsellen muita tapahtumia laivan kannella, muiden demoninmetsästäjien eri korttipelien pelaamista (tämä oli hyvin suosittu tapa viettää aikaa Celdorissa), merimiehet tekivät töitään innolla. Jokin tosin hermostutti naista. Ehkäpä tavallista voimakkaampi myrsky oli saapumassa tai jotain. Hermostumista ei tosin nähnyt tuon kasvoilta.
|
|
|
Post by ninyfa on Jun 25, 2006 10:28:44 GMT 3
Naisen vastaus ei siis ollut täysin tyhjentävä, mutta saipahan mies ainakin selvyyden siitä, mitä tuolla sanalla tarkoitettiin. Samalla jäi kuitenkin arvailemaan sitä, kannattiko hänen kysellä enää enempää, ainakaan tästä aiheesta. Ehkä toinen katsoi kertoneensa kaiken oleellisen ja tavallaan se kait oli tottakin. Ei hänkään mitään pitkiä selityksiä tarvinnut, kun vähemmälläkin asian ymmärsi.
"Enpä oikeastaan ole yllättynyt, että tuollainen valtio on jäänyt minulta toistaiseksi tutkimatta", toteaa. "Onhan tämä maailma sentään sen verran laaja paikka, ettei sitä mitenkään ehdi kaikkea nähdä, vaikka kuinka yrittäisikin." Mietti samalla, että kaukana lännessä päin taisi moni asia olla erilailla, kuin niillä seuduilla, joissa hän oli käynyt. Kun kerran naisetkin näyttivät...miten sen nyt sanoisi...erilaisilta. Mutta muisti samalla, ettei toinen ollut suoraan sanonut, että hän olisi ollut kotoisin Celdorista. Olipahan vain maininnut sen työpaikakseen. Ehkä moisen huomiota herättävän ulkonäön omistaja tuli alun perin jostain vieläkin kauempaa.
"Mitä kautta sinä olet päätynyt tälle laivalle? Meinaan, että tuskin vahingossa ainakaan, jos kerran tulet itsekin aika kaukaa", jatkaa vielä keskustelua vilkaisten itsekin kortinpelaajien suuntaan. Miehen teki itse asiassa mieli kysäistä toiselta myös jotain noista muista joukkion jäsenistä, mutta arveli, että se voisi olla jo liian tungettelevaa. Hymähti omille ajatuksilleen miettiessään, pitäisikö hänen ehkä ehdottaa keskustelukumppanilleen korttipelin aloittamista. Kun nainen kerran kuului mitä ilmeisimmin tuohon joukkoon, saattaisi hän olla asiasta hyvinkin innostunut. Täytyihän noilla synkkäilmeisen, aiemmin kannella ravanneen, miehen joukkion jäsenillä olla jotain yhteistä, niin miksei se voisi olla pelikortit.
|
|
|
Post by CutKiire on Jun 25, 2006 20:21:17 GMT 3
Nainen nyökkäsi toisen toteamukselle siitä kuinka tuo ei ollut tutkinut paikkaa, tai kuullut siitä. Ei se oikeastaan niin yllättävää ollut jos tuo oli seudulle vasta saapunut. Celdor oli ollut pitemmän aikaa, pari kolme sataa vuotta itseasiassa, tavoitamattomissa kaikilta sekä käytännössä että teoriassa. Sen sitä saa kun joutuu massiivisen kirouksen kohteeksi. Ei tuo ollut hoksannut että jotain muutakin olisi toiselle voinut Celdorista kertoa (kuten sen että useamman valtion yhteenliittymään kuului aivan eri rotujakin, vaikkakin ihmiset olivat luonnollisesti enemmistö).
"Työasioissa. Minä ja nämä toverini on määrätty hakemaan eräs rahti saarelta johon tämä laiva on matkalla", tuo sanoi sen kummemmin yksityiskohtia selittelemättä. Eipä tuo niitä tosin vastaisikaan mikäli toinen kysyisi, mitä vähemmän kyseisestä asiasta toinen tietäisi, sen parempi. Tosin toinen saattaisi ihmetellä minkä takia tähän tarvittiin niin paljon porukkaa, mutta eipä se haittaisi. Ihmetelkööt pois vain.
((Lyhyehkö tulhi näköjään...))
|
|
|
Post by ninyfa on Jun 28, 2006 20:11:00 GMT 3
Ei aikonut ruveta kyselemään enempiä rahdista tai muusta siihen ja joukkioon liittyvistä asioista. Olihan toinen jo vastannut hänen kysymykseensä ja sitä paitsi rajansa jo silläkin, mistä voi kysellä ja mistä taas ei. Nyökkää vain sen merkiksi, että tyytyy vastaukseen ja vaihtaa painoa jalalta toiselle.
Tajuaa siinä seisoessaan, ettei ollut älynnyt kysyä merimieheltä, mihin hän itse voisi majoittua. Toivottavasti sentään joku paikka löytyisi, ettei ihan tarvitsisi kannelle jäädä. Tämä siinä oli huono puoli, kun ei ollut säästösyistä hankkinut kunnollista paikkaa laivasta, oli vain äkisti tullut mukaan.
"Luulen, että minun täytyy ruveta lähtemään. Yritän etsiä jonkin kolon tavaroilleni ja löytää jostain paikan, jossa voin ehkä nukkuakin", selittää. Vaikka mies tunsikin kieltämättä viihtyneensä naisen seurassa tämän lyhyen juttutuokion ajan ja oli välistä ihan hyväksikin jutella erilaisten tyyppien kanssa, ajatteli hän nyt, että liian pitkäksi aikaa tähän ei kuitenkaan voinut jäädä. Ettei vain jutunaiheet loppuisi. Tosin voisi olla mukava tavata toista myöhemminkin, mutta mitään tarkempaa hän ei aikonut sopia. Ehkä he "sattumalta" näkisivät kannella, olihan nainen ja joukkio, johon tämä kuului, sentään aika helppo erottaa muista matkustajista.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 30, 2006 20:37:41 GMT 3
Nainen nyökkäsi toisen sanoille ja sattui vilkaisemaan horisonttiin. Vaikkei tuo nähnytkään mitään, tuo tunsi ilmassa myrskyn olevan tulossa. Ei kestäisi kovin kauaa että muutkin sen huomaisivat, joko kokemuksesta meri-ilman alkaessa pikkuhiljaa muuttua, tai omituisista tuntemuksista, tai sitten yksinkertaisesti myrskyn ensi pilvet tulisivat näkyviin. Muutamia pilviä näkyi jo nyt, mutta vielä ei niistä olisi voinut päätellä mitään.
"Parempi tehdä niin, myrsky nousee pian, ja vaikkei se mikään kovin voimakas tuntuisi olevan, niin ei se välttämättä kovin mukava olisi majailla kannella sen aikana, ainakaan ihmisille", tuo sanoi, ja teki jonkinlaisen tervehdyksen hyvästiksi toiselle, ja meni ilmeisesti ilmoittamaan kumppaneilleen että myrsky saapuisi pian.
Mikäli toinen etsiskelisi merimiestä joka oli tuota aiemmin ohjastanut, niin tuo löytäisi sen nytten helposti. Tuo kun oli nimittäin puuhaamassa jotain maston köysien luona, varmaankin kiristämässä köysiä. Siltä se ainakin näytti hieman kauempaa katsottuna.
|
|
|
Post by ninyfa on Jul 1, 2006 21:14:15 GMT 3
Mies itse ei missään nimessä tunnistanut tällaisista ennakkoa antavista merkeistä myrskyn olevan tulossa, mutta uskoi kyllä toisen sanoihin. Olihan toisella mitä ilmeisimmin kokemusta myös myrskyistä, eikä hänen siis kannattanut ruveta esittämään epäilyjä. Mutta jos tosiaan jonkinlainen myräkkä, vaikka sitten hieman vaatimattomampikin, olisi tulossa, niin sitä suuremmalla syyllä hänen itsensä kannatti pitää nyt kiirettä. Tällaisella varsin kokemattomalla merenkävijällä kannatti olla kunnollinen paikka, mieluummin jossain sisätiloissa, siinä vaiheessa, kun varsinainen myrsky nousisi.
Löytääkin suhteellisen helposti sen merimiehen, joka oli aiemmin opastanut häntä, kävelee tämän luokse ja pienen hetken toisen työskentelyä katseltuaan kysäisee: "En halua häiritä pitkään, mutta kysyisin, että onko jossain paikkaa, jossa voisin vähän levähtää ja nukkuakin ensi yön. Voisin tunkea tavarani samaan kohtaan, sillä ne ovat vielä tällä hetkellä ruumassa."
Puhuessaan katselee heidän ympärillään vellovaa merta ja tuntee olonsa ehkä hieman ahdistuneeksi. Johtuiko se sitten jollain selittämättömällä tavalla siitä lähestyvästä myrskystä, jonka nainen oli aiemmin maininnut vai jostain muusta, siitä mies ei ihan pääse selvyyteen. Tunsi kumminkin olonsa hieman epämukavaksi ja ajatteli, että olo takuulla kohentuisi siinä vaiheessa, kun hän voisi jälleen astua tukevalle maalle ja tietää, että ainakin sillä erää olisi selvinnyt merimatkastaan vähintään tyydyttävin paperein. Mutta siihen hetkeen taisi olla vielä matkaa, piti vain jaksaa odottaa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 2, 2006 18:10:58 GMT 3
Merimies ei huomannut toisen tuloa ennen kuin toinen tuli puhumaan. "Tuolla on pari tyhjää punkkaa tuolle miehistön tiloissa, tai jos ei kiinnosta siellä olo, niin tuolla saattaa olla tyhjiä hyttejä. Käy kysymässä kokilta, sen pitäis tietää onko yhtään tyhjää hyttiä jäljellä, sillä minä en niistä hommista tiedä. Kait siellä kuitenki pari pienempää ja huonompaa hytti o", tuo merimies vastasi nuorukaiselle, palaten pian hommiinsa takaisin. Pari hyttiä kyllä pitäisi olla vapaana, mutta eihän sitä tiennyt.
Tulevan myrskyn ensimmäiset havainnot alkoivat pikkuhiljaa tulla, ja merimiehet alkoivat työskennellä entistä ahkerammin, laskien ja nostaen purjeita, ja muuta hääräämistä mitä nyt yleensä laivoissa tapahtui. Kiireistä se kuitenkin oli joka paikassa, myöskin keittiössä johon nuorukainen oletettavasti pian suuntaisi. Tähän syy oli yksinkertainen, ilta-ateriaa valmistettiin parhaillaan, tai oikeammin viimeisteltiin. Ruoka oli suhteellisen yksinkertaista, mutta silti sellaista että sitä voisi hyvin kuvailla ravitsevaksi ja täyttäväksi. Tarkemmin sanottuna jonkinlaista lihamuhennosta ja perunoita muille, ja hieman hienompaa ylhäistön edustajille laivassa, niinhän se on aina. Kokki oli helppo tunnistaa hääräilijöistä, hieman isokokoinen vanhempi nainen karjui komentoja apulaisilleen keittiön keskellä.
|
|
|
Post by ninyfa on Jul 6, 2006 20:27:02 GMT 3
Näki merimiehen käytöksestä, että toisen työpanosta tarvittiin tosissaan muualla, joten saatuaan tuolta opastusta mies lähtee takaisin laivan sisätiloihin ja keittiötä kohti. Siinä kävellessään panee merkille miehistön kiireettömän, mutta tehokkaan tavan työskennellä ja saa vähitellen itsekin varmistuksen siitä, että keskustelukumppani oli tosiaankin ollut oikeassa mainitessaan lähestyvän myrskyn.
Keittiöön asti ehdittyään huomaa siellä vallitsevan kiireen ja pysähtyy hetkeksi ovensuuhun ihmettelemään. Ehkei nyt ollut ihan se paras aika kysäistä kokilta muista kuin tuon työhön liittyvistä asioista, mutta koska merimies nimenomaan oli kehottanut kääntymään kokin suuntaan, niin ei muuta kuin eteenpäin.
Ruoista leyhähtää miehen nenään melkoisen hyvät tuoksut ja hän katselee tarkemmin ympärilleen, jos vaikka jossain olisi laitettu valmiiksi leipiä tai muuta sellaista syötävää, jonka voisi helposti ja suhteellisen huomaamattomasti kopata mukaansa. Pidättäytyy kuitenkin vielä moisesta ja kävelee sitten ovelta kohti naiskokkia. Oli kyllä joutunut katsomaan varalta kahdesti, ennen kuin uskoi, että tässä laivassa pääkokki oli naisihminen. Hänellä taisi taas kerran olla vähän vanhat käsitykset asioista, mutta oli kyllä tottunut siihen, että useimmiten päävastuussa, olkoonkin sitten kyseessä ruoanvalmistus, oli mies. No, sama se.
Päästyään mielestään tarpeeksi lähelle käskyjään jakavaa kokkia, korottaa omankin äänensä kiinnittääkseen paremmin toisen huomion itseensä. "Anteeksi vaan, mutta ymmärsin, että tietäisit jotain vapaista hyteistä. Vai miten on?"
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 9, 2006 17:46:14 GMT 3
Pääkokki ei ensin huomannut saapunutta nuorukaista ollenkaan, mutta kun tuo korotti äänensä, tuo kiinnitti tuohon huomionsa. "Hä? Ai niin, sä oot se penska joka aiko maksaa matkansa työl'", tukeva nainen sanoi ilmeisestikin lähinnä itselleen, nyökäten samalla. "Ootas vähä", kokki sanoi, ja alkoi kaivella jostakin ilmeisestikin matkustajalistaa. Kokki luki hetken tuota lappua, huulten tavatessa nimiä ja muuta. Vaikka tuo osasi lukea, niin mikään järin taitava tuo ei asiassa ollut, joten tuo kesti vähän aikaa.
"Joo. Pari vapaata hyttiä o. Mee vaa ja eti tyhjä hytti, kuha et erehy parempie hyttie puolelle. Avaimet löytyypi hyti sisält mikäli ei oo varattu. Kait nää tiiät missä hytit o?" tukeva kokoinen pääkokki kysyi nuorukaiselta, kuitenkin melkeinpä heti tuon jälkeen tuo joutui lähtemään huutamaan yhdelle apulaisistaan, tuon vahingossa tiputtaessa muutamia perunoita lattialle.
((Gah, tulipas lyhyt...))
|
|
|
Post by ninyfa on Jul 12, 2006 11:28:07 GMT 3
Odotti kärsivällisesti sillä aikaa, kun kokki tavasi matkustajaluetteloa, vaikka tunsikin ärtymyksen kasvavan sisällään. Nainen oli kutsunut häntä penskaksi ja tuollainen sanavalinta ei häntä suuremmin miellyttänyt. Kyllähän hänellä ja kokilla oli tietty jonkun verran ikäeroa kokin eduksi, mutta ei nyt sentään olisi tarvinnut ruveta kakaraksi nimittelemään. Antaa kuitenkin asian olla, turha ruveta naista oikaisemaankaan, varsinkin kun tuo häntä neuvottuaan oli jo menossa toiseen suuntaan.
"Tiedän joo. Kiitti vaan sulle!" huikkaa naisen perään, vaikka tämä tuskin kiitoksia enää kuulekaan. Jos toinen olisi mennyt toiseen suuntaan, hän olisi voinut napata pudonneen potun mukaansa lattialta, mutta kun ei niin ei. Eikä ollut edes sanottua, että ne oli jo ehditty keittää. Raaoista perunoista ei olisi paljoakaan iloa.
Saatuaan näin luvan käyttää vapaata hyttiä, olettaen tietysti, että osuisi sellaisen löytämään, mies lähtee keittiöstä ja muistelee hetken, missä hytit olivat. Tässä ihan lähellä vissiinkin, hänhän oli kulkenut keittiönkin ohi silloin aiemmin, kun oli seurannut merimiestä ruumaan ja palannut sitten samaa reittiä takaisin siivoamaan hyttejä. Tarvitsi vain katsoa, mihin hyttiin päänsä pistäisi, ettei tulisi sanomista. Onneksi hän oli siivonnut jo niitä parempien ihmisten huoneita, niin muisti, minkä hyttien ovia ei ainakaan kannattanut kokeilla. Ei tosiaankaan ollut mitään halua joutua selittelemään herrasväellä, että mitä hän heidän alueellaan teki.
Ennen kuin lähtisi toden teolla etsimään hyttiä, niin hänen pitäisi käydä ruuman kautta. Kitara ja reppu olivat vielä siellä ja nyt kun ne kerran saisi johonkin hyttiin, niin aina parempi. Eihän hänen tavaroissaan mitään järin arvokasta ollut, mutta ei silti huvittanut menettää sitäkään vähää, mitä vielä omisti. Suuntaa siis kulkunsa ruumaan, sinne reitin jo muisti, kun oli sielläkin aiemmin käynyt. Viimeksihän siellä oli istunut muutama tyyppi siitä oudosta seurueesta korttia pelaamassa, kuinkas muuten. No, vaikka ne olisivat siellä vieläkin, niin kyllä kai hänellä olisi oikeus käydä omat tavaransa noutamassa. Etteivät vain luulisi, että hän yritti hieroa tuttavuutta tai jotain vastaavaa. Vaikka kieltämättä olikin kiinnostunut joukkiosta, tai tarkemmin ajateltuna eräästä sen naispuolisesta jäsenestä.
|
|