|
Post by ninyfa on Aug 26, 2006 13:17:18 GMT 3
Paljon oli katsottavaa ja ihmeteltävääkin, vaikka sellaiseen ei oikeastaan olisi ollut aikaa. Mies ihmettelee porukan rohkeutta ja tehokasta toimintaa heidän puolustaessaan itseään jatkuvia hyökkäyksiä vastaan, lisäksi oudon aseen käyttö saa hänet ihmettelemään entistäkin enemmän. On varma, että näkee piankin omituisen heitä koko ajan lähestyvän aavelaivan uppoavan äkkiä silmiensä edessä meren syvyyksiin, mutta jostain syystä näin ei vain tunnu käyvän, vaikka siihen kirkkaasti tuleekin osumia. Tosin mitä muutakaan tuollaiselta laivalta kait olisi voinut odottaa, alkoi vain vaikuttaa siltä, että se oli noiduttu tai jotain vastaavaa. Olivathan sieltä nousevat oliotkin sellaisia, että menivät yli hänen käsityskykynsä. Lisäksi oli vielä nainen, joka jälleen yllätti miehen täysin. Hän oli kuullut erilaisissa yhteyksissä juttuja siitä, että loitsimista tässä maailmassa harjoitettiin, mutta pitänyt näitä juttuja samanlaisina kuin jotain kalavaleita. Mutta nyt kun näki omin silmin, niin veti kyllä hiljaiseksi.
Tämän tapaiset mietteet keskeytyvät kuitenkin lyhyeen, kun mies tajuaa, että kaksi oliota oli valinnut hänet hyökkäyksensä kohteeksi. Kait tätä olisi pitänyt osata odottaa, kun hän oli itsensä mukaan tähän sotkuun tunkenut, mutta oli kuitenkin ajatellut, että tuo omituinen poppoo olisi etupäässä ollut olioiden hyökkäysten kohde. Vaan ei enää.
Tarttuu kannelta poimimaansa keppiin tukevasti kaksin käsin ja nostaa sen karjaisten kohti hyökkääviä olentoja, vaikka mieleen hiipiikin epäilys, ettei hän varmaan pärjää noille yksin. Mutta luovuttaa ei kyllä aikonut! Niin kauan kuin hänellä olisi voimia taistella, olennot saisivat kärsiä. Ja jos sitten piti haavoittua tai jotain vielä pahempaa, niin hän ei kyllä antaisi noiden helvetistä tulleiden kummajaisten selvitä yhtään helpommalla. Yrittää samalla varautua siihen, että ehtisi väistää, jos toinen tai molemmat yrittäisivät sylkeä hänen päälleen mönjää, jota monet muut jo olivat saaneet iholleen.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 10, 2006 20:21:10 GMT 3
Taivas mustanaan lentäviä petoja, ja salaperäinen ja lähes tuhoutumaton laiva lähestymässä näytti tilanne aika pahalta kaikille. Nuorukaisella oikeastaan saattoi olla parempi tilanne kuin monilla muilla, kimpussa vain kaksi. Jokaisen demoninmetsästäjän kimpussa oli oikea lauma mokomia, tosin ne eivät antaneet noille paljoa ongelmia. Yhdestä iskusta olennot kuolivat, ja katosivat kuollessaan, demoninmetsästäjien aseiden kautta ainakin. Varmaan jotenkin siunattuja noita epäpyhiä olentoja vastaan tai jotain vastaavaa.
Nuorukaisen kimpussa olevista toinen teki syöksyn tarkoituksenaan häiritä tuota sangen itselleen kuolemanvaarallisella syöksyllä, välittämättä mitään toisen kepistä, uhraten itsensä antaakseen kumppanilleen mahdollisuuden sylkeä mönjäänsä nuoren miehen niskaan. Mikäli toiseen osuisi, tuo huomaisi mokoman substanssin syövyttävän aika pahasti lihaa (mutta jostain kumman syystä puuhun mokoma ei paljoa vaikuttanut).
Riippumatta siittä miten nuorukainen toimi, niin pian välittömimmät ongelmat katosivat yllättävän tapahtumasarjan seurauksena, asia mitä kukaan tuskin odotti. Hetkeksi aika tuntui hidastuvan, ja kaikki ääni katoavan, jotain minkä jokainen olento paikalla huomasi yllättyneenä, ja järkyttyneenä. Seuraavaksi jossain kaukana horisontissa näkyi omituinen valoilmiö, kaikissa sateenkaarenväreissä hohtava. Sitten palasi ääni, mukanaan ikävä korvassa kuuluva vinkuva ääni, joka nopeasti muuttui jylinäksi. Heikosti havaittavissa oleva omituinen rengasmuodossa valoilmiöstä lähtevä samoissa väreissä hohtava ilmiö kulki tuosta läpi, pitäen mukanaan tuon vinkunan. Osuessaan lentäviin petoihin, ne katosivat rääkäisten kaameasti, samaten kuin laiva. Laivan ainoa muu matkustaja petojen lisäksi ja tavallisen laivan matkustajat jäivät vaikutuksettomiin.
Aavelaivan omituiselle kaapuun pukeutuneelle matkustajalle tilanne oli yllättävä. Hetki sitten seisoi usean metrin korkeudessa laivan kannella, ja nyt tippui kovaa vauhtia kohti merta. Ja asiaa ei auttanut se että demoninmetsästäjät olivat saman asian huomanneet, ja parhaillaan ampuivat tuota. Olento oli pian poissa luotien ja meren alle vajoamisen seurauksena.
"Nadia... Mitä helvettiä tuo oli?" demoninmetsästäjien ymmällään oleva johtaja kysyi sini-ihoiselta merinaiselta ampumasarjan jälkeen, saaden vain olkapäiden kohautuksen vastaukseksi.
((Kweh, vähän kankeaa tekstiä, mutta ei voi mitään. ))
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 13, 2006 19:09:33 GMT 3
Ei juurikaan ehtinyt ajatella, että muiden tilanne saattoi olla vieläkin pahempi kuin hänen, vaan pitää omaa tilaansa jo aivan tarpeeksi tukalana. Yrittää hakata olentoja kepillä sen mitä pystyy ja väistellä, mutta saa yhtä kaikki iholleen muutaman osuman mönjästä ja tuntee sen polttavan. Ei kuitenkaan rupea huutamaan tuskaansa, vaikka melkeinpä mieli tekisi, sillä hän oli oppinut, että yleensä oli parempi kärsiä hiljaa ja näyttää ulospäin siltä, ettei mitään pahempaa ollutkaan tapahtunut. Yllättäen kaikki onkin ohitse, maailma pysähtyy hetkeksi heidän ympärillään ja olennot katoavat, samoin laiva miehen yllättyneiden silmien rekisteröidessä tapahtuneen. Silti hän ei ollut uskoa moista todeksi, eihän tällainen ollut ollenkaan luonnollista.
Ehtii tajuta, että omituinen joukko on havainnut jotain ilmeisesti vaarallista katoavan laivan lähettyvillä, sillä he näyttävät ampuvan sinne päin. Miehelle itselleen jää kuitenkin epäselväksi se, mikä siellä oikein oli. Jokin olento vain, jonka kaikki halusivat pudottaa jonkinlaisella yhteislaukauksella vai jotain vielä pahempaa, joka olisi saanutkin ottaa osumaa, sitä hän ei tiennyt.
Tilanteen mentyä ohi mies nojaa laivan kannella keppiinsä, joka siis ei häneen kohdistuneesta hyökkäyksestä huolimatta ole kärsinyt vahinkoa. Samalla hän katselee merimiehiä, jotka varmaan itsekin ovat vasta toipumassa tilanteesta ja yhtä ymmällään kuin hänkin. Myös taistelua johtanut joukko ja sen huomiota herättävät jäsenet saavat miehen suunnalta kysyviä katseita osakseen. Kait hän ajatteli, että nuo olisivat hänelle jonkinlaisen selityksen velkaa, vaikka tuntuivat jossain määrin itsekin olevan ymmällään siitä, missä mentiin. Tosin mies oli varma siitä, että joka tapauksessa heillä olisi olennoista ja oudosta laivasta paras käsitys. Oli totuus sitten mikä tahansa, sekin olisi varmaan parempi kuulla kuin tällainen täydellinen epätietoisuus.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 19, 2006 19:17:54 GMT 3
"Nadia, osaatko ollenkaan arvella mitä tapahtui?" Marcus kysyi toiselta korkea-arvoiselta upseerilta, joka oli nyt tointunut äskeisestä tapauksesta. Hieman epäröiden tuo nyökkäsi, joskaan ei mitenkään varmasti. "Se oli jonkinlainen, eh, en ole oikein varma, mutta luulen että se hajoitti magiaa... Minä en ainakaan nyt pysty keskittymään oikein moneen asiaan kerrallaan", nainen sanoi epäröiden, ja ääni hieman väristen. Maaginen olento oli, niin se oli tuottanut tuolle itse asiassa jopa hieman kipua kun aalto kulki tuon läpi. Nainen myöskin huomasi miehistön, ja kannelle nyt pikkuhiljaa katsomaan eksyneet matkustajat, ja vihjasi itseään ylemmälle upseerille, että noihin kannattaisi ehkäpä kiinnittää huomiota.
Nopeasti tuo kiinnitti ainoalla silmällään huomionsa noihin, ja valmistautui sanomaan jotain ensin hieman avattuaan kurkkuaan. "Meillä ei ole harmainta aavistusta mitä tapahtui äsken, mutta sitä edeltäneet hetket johtuivat siittä että joku demoninen taho halusi tämän laivan jostakin syystä tuhotuksi, ja matkalaiset tapetuksi", tuo sanoi yksinkertaisesti ja lyhyesti katsojille ja kuuntelijoille, ja suuntasi sen jälkeen joukkoineen enimmäkseen kannen alle, saaden enimmäis osan matkustajista väistämään tieltä. Tuo porukka oli vaarallinen melko monessakin suhteessa, ja myöskin pelasti laivan, joten suurin osa päätti että nuo kyllä ansaitsivat leponsa, ja että he eivät niitä menisi sotkemaan.
Nuo tosin olisi melkoisen helppo löytää, siis mikäli joku jostain syystä haluaisi häiritä noita.
((Eargh, kankea teksti, miksi seuraat minua?))
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 23, 2006 19:29:14 GMT 3
Tilanne oli siis suhteellisen nopeasti ohi ja samoin annettu selitys. Miehestä näytti siltä, että monet matkustajista jäivät suosiolla vielä kannelle tai lähtivät varmaankin palailemaan hytteihinsä tai mihin sitten olivatkaan menossa haluamatta sen enempiä selvittää asiaa. Tai ehkä halusivatkin, mutta tuskin tuon joukon jäsenten kanssa. Mutta eihän tämä nyt tähän voinut jäädä. Varmasti joukko tiesi asiasta enemmän kuin oli antanut ymmärtää ja saisi myös selittää. Varsinkin kun koko välikohtausta ei varmaan olisi tapahtunut, jos nuo omituiset matkustajat eivät olisi koskaan nousseet tähän kirottuun laivaan.
Hämmentyneenä ja myös hieman vihaisena mies lähtee kannelta poistuneen porukan perään. Hän ei ollut vielä ehtinyt rauhoittua taistelun nostattamasta tunnekuohusta, vaan tunsi voivansa tapella vaikka yksin koko joukkoa vastaan kaivaakseen heistä ulos totuuden, jos tarve niin vaati. Saatuaan joukon jäsenet lähietäisyydelle hän huutaa kuuluvalla äänellä: "Hei kummajaiset! Seis! Täällä vaaditaan kunnon selityksiä, eikä mitään tuollaisia tyhjiä sanoja! Mitä helvettiä tuolla kannella oikein äsken tapahtui?" Sanojensa vahvistukseksi hän koputtaa kepillä lattiaa ja jatkaa vielä: "Jos on itsekin vaarassa kuolla, niin silloin ei tyydy tuollaiseen selitykseen."
Uskoi ainakin saaneensa toisten huomion puoleensa. Ehkä nuo kuvittelivat, että laiva oli täynnä nyhveröitä merimiehiä ja vielä avuttomampia matkustajia, jotka lymysivät kannen alla silloin, kun heitä olisi tarvittu jossain ihan muualla. Kuitenkin merimiehet olivat tulleet kannelle joukon avuksi ja oli siellä ollut joitakuita muitakin. Ainakin hän, jos ei muita. Kyllä taisteluun osallistuneita olisi pitänyt kohdella tasavertaisesti kertomalla heille edes totuuden. Luulikohan yksisilmäinen johtaja, että saattoi pompotella laivan miehistöä miten halusi. Ainakaan häntä ei huijattaisi. Se oli varma juttu.
Mies huomaa olevansa enemmän kimpaantunut huonosta selityksestä kuin niinkään siitä, että koko taistelu yleensä oli alkanut. Vaikka siitäkin sai kyllä syyttää joukon jäseniä, eikä ketään muuta. Näin jälkikäteen ajatellen hän huomasi, että vaikka ei suoranaisesti nauttinut taistelusta niin ei se pahaltakaan ollut tuntunut. Mutta sellainen hän oli ollut niin kauan kuin muisti ja tulisi takuulla olemaan tulevaisuudessakin. Joskus fyysisen voiman käyttö ja vaaran läheisyys olivat vain hyväksi. Hän jos kuka uskoi tietävänsä sen.
((Jos jotain kankeutta on, niin kai se tässä karisee puolin ja toisin. Kunhan ei kangistuta kokonaan...))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 26, 2006 15:16:14 GMT 3
((Toevottavasti))
Joukko jatkoi suurimmaksi osaksi matkaa, tosin yksisilmäinen johtaja, ja hieman huolestuneen oloinen sini-ihoinen nainen pysähtyivät, nainen lähinnä sen takia että huomasi toisen pysähtyneen. Siittä tuo oli huolestunutkin. Vaikkei Marcus ollut niin sekopäisen fanaattinen kuin Jed tai Rikhard, tai niin sosiopaatti kuin Zeth, niin omalla tavallaan tuokin oli vaarallinen luonteeltaan. Herkkä tulistumaan ainakin joissain tapauksissa...
Nadia yritti saada tuota jättämään asian sikseen, mutta pienet pyynnöt eivät kuin hidastaneet mokomaa. Hieman tuo mies tuuppasi naista pois tieltään metallisella toisella kädellään, joka sai tuon hermostuneena katsomaan sivusta samalla kun tuo upseeri käveli toisen luokse.
"He halusivat tappaa meidät koska meillä on keinot estää heidän pääsynsä aiheuttamaan tuskaa maailmalle. Riittikö? Ja se mikä-lie-helvetin jälkiefekti, sinä tiedät siittä tasan yhtä paljon kuin mekin, et mitään", tuo sanoi lyhyesti, mutta rehellisesti tuolle nuorukaiselle, joskin sangen yrmeän näköisenä, saaden Nadian huokaisemaan helpotuksesta, ja lähtemään kannelta jo ennen kuin Marcus oli lähtenyt, jättäen ylemmän upseerin odottamaan nuorukaisen vastausta.
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 30, 2006 10:06:10 GMT 3
Toisen vastaus selvensi kyllä jonkin verran asiaa ja tyydyttikin osin miestä, mutta samalla se herätti myös uusia kysymyksiä. Hän tuli kuitenkin siihen lopputulokseen, että oli kait viisasta jättää kyselemiset tähän. Vilkaisten poistuvan naisen suuntaan hän nyökkää yksisilmäiselle miehelle todetessaan: "Selvä sitten. Toivon vaan, että tämä laiva pääsee teistä äkkiä eroon. Jos meillä muilla ei ole mitään tekemistä noiden lentävien kummajaisten kanssa, niin en ymmärrä, miksi meidän pitäisi pelätä henkemme puolesta teidän takianne."
Taistelun nostattama jännitys ja adrenaliinihyöky alkoi hiipua ja mies tunsi itsensä väsyneeksi ja kyllästyneeksi. Hän huomasi puristavansa aseenaan käyttämäänsä keppiä tiukasti kädessään, hellitti harmissaan otteensa ja antoi kepin pudota kädestään lattialle. Tuli sellainen tunne, että hän halusi mahdollisimman pian pois tästä tilanteesta ja toisen katseen alta. Vaihtoi siinä seisoessaan painoa jalalta toiselle ja toivoi, että joukon johtaja lähtisi vähän äkkiä menemään joukkonsa perään ja antaisi hänen mennä omia teitään.
Nyt ajatellen tuntui kait typerältä, että hän luullut voivansa vaatia toiselta jotain kunnon selityksiä. Ehkä hän ei edes halunnut tietää kaikkea. Olihan tässä jo nyt törmätty sellaisiin olentoihin ja voimiin, jotka hermostuttivat häntä. Mielellään hän olisi hallinnut elämäänsä ja tiennyt vastaukset kaikkiin eteen tuleviin ongelmiin ja kysymyksiin, mutta aina hän joutui pettymään. Ei sellainen ollut mahdollista. Ei ollut koskaan ollutkaan, eikä tulisi ilmeisesti olemaankaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 5, 2006 18:59:05 GMT 3
Marcus katsoi hetken nuorukaista, ennen kuin naurahti, ja kääntyi suuntaan johon muut jo olivat menneet. Pojalla oli sisua, ja tuon demoninmetsästäjän näkökulman mukaan kukaan joka uskalsi väittää vastaan itseään selkeästi vaarallisempaa henkilöä vastaan, ilman minkäänlaisia takuita siittä miten kyseinen vastaan väitön kohde suhtautui, suuressa arvossa. Siinä oli syy minkä takia tuo ei sen kummempia nuorukaiselle tehnyt, olisi kyseinen henkilö ollut toisten pakottama, niin tilanne olisi ollut hyvin erilainen. Pelkureista tuo ei niinkään välittänyt.
Hilpeästi vihellellen demoninmetsästäjä upseeri katosi kannen alle, kaivellen matkalla taskustaan jotain, mutta mitä, sitä ei kerennyt nähdä ennen kuin mokoma katosi kannen alle.
Oletettavasti loppupäivä, ja huomisesta päivästä suuri osa kului ilman sen kummempia kommervenkkejä, suuntaan tai toiseen. Tuona iltana he tosin pääsivät ensimmäistä välietappia kohti, saari jolle demoninmetsästäjät olivat matkalla. Eivät vielä tarpeeksi lähelle että näkisivät sen, vaan ehkäpä huomenaamulla. Toinen asia joka tosin kävi ilmi hieman omituisesti tosin ilmaantui. Toinenkin laiva oli näkyvissä nyt, tosin tämä oli tavallinen kauppalaiva, ei mikään omituinen mörkölaiva kuin viimeksi kohdattu. Varmaankin tuokin laiva oli ollut matkalla kohti kyseistä saarta, mutta nyt...
Pimenevässä illassakaan ei laivassa näkynyt valoja. Minkäänlaisia ääniä ei sieltä kuulunut, siis ihmisääniä. Vain tuuli heilutti purjeita, jonka aiheuttama ääni oli hermostuttava. Matkustajalaivan kapteeni käski miehistönsä ohjaamaan laivaa lähemmäksi, jotta he näkisivät mistä oli kyse. Ehkäpä heidänkin kimppuunsa käynyt hirviölaiva oli käynyt tuntemattomien kimppuun?
Demoninmetsästäjätkin olivat ilmestyneet kannelle jossakin vaiheessa, ja asia joka oli omituista oli joukosta puuttuva nainen. Tuohan oli yleensä lähes koko ajan kannella. Mutta nyt viimeisen tunnin aikana mokomaa ei ollut näkynyt ollenkaan.
((And the ending is coming soon... Toivottavasti kankeus häipyy kokonaan laivan tutkimisessa, ja saarelle saapumisessa (eli lopusha)))
|
|
|
Post by ninyfa on Oct 8, 2006 14:10:26 GMT 3
Päästyään näinkin helponlaisesti eroon omituisesta joukosta ja sen yksisilmäisestä johtajasta mies palaa takaisin hyttiinsä ja heittäytyy uupuneena riippumattoon. Lähiajat kuluvat hänen osaltaan lähinnä lepäillessä, mutta olihan hänen jotain pientä työtä jälleen tehtävä. Niinpä mies aamupäivällä etsii uudelleen käsiinsä merimiehen, jolta oli saanut aiemmin ohjeet. Tälläkin kertaa hän saa tehtäväkseen hieman siivoushommia, joiden jälkeen loppupäivä on vapaata. Tällainen järjestely sopi miehelle itse asiassa ihan hyvin, olihan hänellä enemmän vapaa-aikaa kuin työtä.
Käy välillä syömässä ja lampsii sitten hyttiinsä kuluttumaan aikaa. Häntä ei suuremmin huvittanut viettää aikaansa kannellakaan, vaikka olisikin ehkä halunnut heittäytyä hieman juttelemaan merimiesten kanssa. Nämä miehet vaikuttivat ihan mukavilta ja olivathan he jakaneet vaarankin aiemmin yhdessä. Mutta noilla näytti olevan tarpeeksi tekemistä laivaan liittyvissä asioissa, joten hän ei ruvennut häiritsemään.
Illemmalla mies on kuitenkin jälleen kannella kuultuaan toisilta matkustajilta, että lähellä purjehti toinen laiva, joka vaikutti epätavallisen hiljaiselta. Itsekseen mies ajatteli, että laiva oli ehkä joutunut merirosvojen uhriksi tai sitten siellä oli riehunut jokin tauti, joka ei ollut jättänyt juuri ketään henkiin. Matkustajien keskuudessa kuiskailtiin, että laiva oli joutunut takuulla samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi kuin hekin, mutta kärsinyt suurempaa vahinkoa. Kannella sinne kerääntyneet ihmiset katselivat omituista joukkoa sekavin tuntein. Toisaalta heitä pidettiin jonkinlaisina laivan suojelijoina, joiden ansiosta matkaa yleensäkin oli voitu jatkaa. Toisaalta pelättiin, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Liityttyään muiden uteliaiden joukkoon mies oli vahtinut hiljaista laivaa silmä tarkkana, muttei ainakaan vielä huomannut siinä mitään epätavallista. Jos nyt hiljaisuutta ei otettu lukuun. Sillä sehän jos mikä oli omituista. Mies ei suinkaan yllättänyt siitä, että yksisilmäisen komentama joukko oli jälleen saapuvilla, kun jotain omituista tapahtui. Hän pani piakkoin merkille myös sen, että Nadia puuttui joukosta ja huolestui tästä huomiosta. Oliko toinen saanut edellisen taistelun aikana kuitenkin jonkinlaisen vamman? Vai oliko punottu jokin juoni, joka vaati naisen oloa jossain muualla? Jos hän olisi yhtään paremmin tuntenut tuota porukkaa, niin olisi mennyt kysymään, mutta tässä tilanteessa sitä tuskin kannatti tehdä.
Matkustajalaivan siirtyessä yhä lähemmäksi toista laivaa mies kävelee hieman lähemmäksi laivan sen puoleista laitaa ja saa peräänsä muutaman yhtä uteliaan matkustajan. Hermostuneena ja valmiina ottamaan jälleen vastaan jonkinlaisen hyökkäyksen mies pysähtyy paikoilleen odottamaan.
((Jeps.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 22, 2006 19:11:09 GMT 3
Näky mikä toisen laivan kannella on, on hermostuttava. Kaikki matkustajat ovat kuolleina, ties mihin sitten olivatkaan kuolleet. Mikä tahansa se olikaan ollut, se oli tappanut kaikki matkustajat heti, ilman sen kummempia hienouksia. Kapteeni näkyi nojaamassa kuolleena laivansa ruoriin, tähystäjä näkyi ylhäällä, kuolleena tähystyspaikkaan, joitakin miehiä ja naisia nojasi kuolleena laivan reunoilla oleviin kaiteisiin, puolittain alas tippumassa. Näky ei ollut mikään mieltä ylentävä, vaikkakin onneksi ruumiit eivät vielä olleet kerenneet alkaa mädäntyä. Ruumiit olivat melko tuoreita.
Itse laiva oli täysin ehjä, ilman minkäänlaisia vaurioita. Hyvin hiljaa matkustajalaiva ohitti tuon kauppalaivan, suurimman osan laivan matkustajista, jopa demoninmetsästäjien osalta, järkyttyneenä. Mikä oli aiheuttanut tuon? Ilma tuntui hieman oudolta, noiden ohittaessa laivaa. Kapteeni ei päättänyt riskeerata miehistönstä ja matkustajien henkeä tutkimalla laivaa tarkemmin. Kuka tiesi mikä oli aiheuttanut noiden raukkaparkojen kuolemat. Kaikessa hiljaisuudessa kapteeni käski jonkun hakia öljyä, tulukset, ja soihdun kun nuo pysähtyivät hetkeksi tuon toisen laivan rinnalle. Kapteeni pisti yhden miehistään heittämään tuonne toiseen laivaan jonkunverran tuota paloöljyä, ja sitten sytyttämään sen heittämällä soihdun tuonne. Ja niin tehtiin, hieman hermostuneessa tunnelmassa, jonka jälkeen jatkettiin matkaa hyvin nopeasti. Palo levisi tuossa toisessa laivassa melkoisen hitaasti räjähtävän alun jälkeen, öljyä kun ei kovin laajalle osunut.
Kun nuo kulkivat taasen eteenpäin, tuntui matka liiankin hitaalta. Palava laiva näkyi aika kauan vielä tuolla horisontissa, ja tunnelma oli haudanvakava. Hyvin harvoin sitä jotain tämmöistä koki, näin äkkinäisiä kuolemia. Tuolloin sitä kait tajusi sen kuinka helposti elämä oikeasti päättyikään. Sattuma tapahtuu, ja sinä olet kuollut.
|
|
|
Post by ninyfa on Nov 4, 2006 13:58:54 GMT 3
Muiden matkustajien tavoin mieskin tuijotti aavelaivaa ja sen kuolleita matkustajia hiljaisuuden vallitessa ja kuin paikoilleen jähmettyneenä. Jotain kauhistuttavaa, jotain suorastaan luonnotonta, oli tapahtunut tuolla ja vielä niin nopeasti, että näytti tosiaan siltä kuin kovaonniset matkustajat ja yhtä lailla myös miehistön jäsenet olisivat kuolleet melkeinpä niille sijoilleen. Aivan kuin jokin kirous olisi pyyhkäissyt yli laivan tappaen kaikki samalla kertaa välittämättä siitä, kuka oli kyseessä, mies tai nainen, nuori tai vanha, matkustaja tai miehistön jäsen. Mies pudisti päätään järkyttyneenä. Mitään tällaista hän ei ollut aiemmin kokenut.
Laiva tuntui lipuvan ohi tuskallisen hitaasti, aivan kuin haluten näyttää kaikille järkyttyneille silmäpareille kammottavan lastinsa tarkasti ja yksityiskohtia myöten. Edes kapteenin antama määräys soihdun heittämisestä laivaan ja sen aikaansaamasta tulipalosta ei saanut miestä liikahtamaankaan, vaan hän tuijotti kuin halvaantuneena hitaasti syttyvää laivaa ja liekkejä, jotka lopulta peittivät näkyvistään tuon kurjan ilmestyksen. Monet matkustajista alkoivat supista ja liikehtiä vasta kun laivoilla oli jo melkoisesti etäisyyttä, vaikka monet katselivat edelleenkin liekkejä omiin ajatuksiinsa vaipuneina. Miestä ei huvittanut ruveta jakamaan ajatuksiaan kenenkään kanssa, joten hän vetäytyi erilleen muista matkustajista ja laivan kaiteeseen nojaten seurasi vielä hetken aavelaivan etenemistä. Tämän näyn hän uskoi muistavansa loppuikänsä.
Jos laivamatkan olisi pitänyt olla hauska kokemus ja auttaa häntä edes hieman rentoutumaan ja pääsemään eroon omista ajatuksistaan, niin sitä oli tämän jälkeen turha pelätä. Hauskuus oli kaukana, vaikka mies tiesikin, että elämä jatkuisi tästäkin eteenpäin. Asiasta puhuttaisiin vähän aikaa, mutta se unohtuisi lopulta, kun muut jutut täyttäisivät yksi kerrallaan ihmisten mielet. Niin kävisi hänellekin, vaikka tällainen kokemus olikin aina välillä hyväksi. Jos tuntui siltä, että itsellä meni alamäkeä ja kaikki otti päähän, niin piti muistaa, että tilanne voisi olla vieläkin pahemmin. Nuo vainajat eivät enää voineet tehdä mitään oman tilanteensa korjaamiseksi, hän sentään saattoi, jos hiukan yritti. Kaikesta huolimatta tuli sellainen tunne, että matka saisi jo pian päättyä. Hän halusi jälleen saada maata jalkojensa alle. Täällä oli tapahtunut sen verran outoja juttuja, että moiset kokemukset riittivät vähäksi aikaa. Varsinkin, kun hänellä ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, mihin laiva oli häntä viemässä. No, näkisipähän sitten, kun perille päästäisiin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 15, 2006 20:11:42 GMT 3
Vaikka matka jatkuikin synkän tunnelman vallitessa, niin se jatkui silti. Ei nyt passannut lopettaa kun kerran oli alkuun päästy. Ja eipä siinä olisikaan ollut paljoa järkeä, koska matkan määränpää olisi kohta jo näkyvissäkin. Ei ihan vielä tosin.
Jotain ylimääräisen makaaberia oli tosin vielä näkyvissä ennen kuin nuo pääsisivät perille... Vedessä kellui kuolleita kaloja. Mitä pidemmälle laiva eteni, sitä enemmän kuolleita kaloja näkyi vedessä kellumassa. Kaikkea pienimmästä sintistä valtavaan valaspariin, jokin oli tappanut noista vesistä runsaasti kalaa. Olipa jokin ilmeisesti ohilentänyt lohikäärmekin kuolleena kellumassa vedessä, jotain mikä viimeistään herätti huomion matkalaisilla. Hyvin harvoin sitä näkee tuollaista otusta, ja useimmat eivät näekään. Jotain hyvin hermostuttavaa on siinä tiedossa että myyttien olento, joka käsitetään perinteisesti magian mestariksi, ja ties miksi muuksi on kuollut aivan yhtä helposti kuin pikkuinen kala... Pistää miettimään hieman sitäkin, että lopulta kaikki elävä kuolee, oli sitten iso ja mahtava tai pieni ja heiveröinen.
"Jacques... Käy hakemassa Nadia. Nyt." hiljaisena kuolleita täynnä olevaa merta katsonut yksisilmäinen mies sanoi synkkänä yhdelle lähellä olevista alaisistaan, joka katsoi kauhistuneena merta. Vaikka demoninmetsästäjiä usein koulutettiin olemaan melkoisen tunteettomia kuoleman edessä, ja valmisteltiin monenlaisiin tilanteisiin, niin tällainen laaja selittämätön kuoleman aalto saisi minkälaisen olennon tahansa pelosta sekaisin, saati sitten ihan vain tavallisen ihmisen, mitä suurin osa demoninmetsästäjistä olikin, vaikka sitä yrittivät peitellä useimmiten. Tosin peittely harvoin tarpeen, hieman eksoottisemmat demoninmetsästäjät yleensä kiinnittivät huomion.
"Ja koko maailma jatkaa hidasta valumistaan varmaan tuhoon", Marcus sanoi puoliääneen, ja huokaisi katsoessaan alas veteen.
|
|
|
Post by ninyfa on Nov 25, 2006 15:16:18 GMT 3
Mitenkään ei siis voinut sanoa, että tunnelma laivalla olisi ainakaan tästä hilpeämmäksi muuttunut. Kuolleet ruumiit vedessä pitivät siitä huolen. Mies katseli niitä vaiti ja yritti arvata, mikä kuolemat oli aiheuttanut. Mitään järkevää syytä hän ei edelleenkään kuitenkaan keksinyt. Lohikäärmeistä hän oli kuullut puhuttavan vain saduissa ja tarinoissa, niinpä moisen näkeminen vedessä kellumassa herätti hänen mielenkiintonsa. Kuin sattumalta eräs toinenkin matkustaja, vanhempi mieshenkilö, oli jäänyt seuraamaan eläimen kelluvaa ruumiista ja alkoi enempiä kyselemättä kertoa hänelle lohikäärmeistä. Näin mies sai tietää yhtä ja toista noista eläimistä. Saamansa tiedot hän pyrki painamaan visusti mieleensä, sillä niistä saattaisi olla hyötyä joskus myöhemmin. Yleensä hänellä oli tapana kirjoitella myös muistiin paperille saamiaan tiedonmurusia, mutta tämän laivamatkan aikana hän ei ollut sellaista tehnyt. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa hieman kirjoitella, sillä olihan täällä laivalla tapahtunut yhtä ja toista sellaista, josta kannattaisikin kirjoittaa. Ehkä hän joskus julkaisisi vaikka omat muistelmansa. Monikohan uskoisi tarinoita lentävistä pedoista, aavelaivasta ja yksisilmäisen miehen johtamasta porukasta, joka tottuneesti kävi outoine aseineen siivekkäiden vihollistensa kimppuun? Sanottaisiin varmaan, että hänelläpä oli vilkas mielikuvitus.
Yksisilmäisestä johtajasta puheen ollen. Hän näytti olevan kannella itse asiassa hyvinkin lähellä ja antoi juuri jollekin porukkansa jäsenelle käskyn. Mies jäi seuraamaan toisen tekemisiä, eikä siis voinut olla kuulematta puoliääneen esitettyä lausahdusta. Hetken mietittyään hän käveli lähemmäksi ja totesi: "Aika kyyninen näkemys tuo. Toisaalta tämän matkan aikana jotakin tuon tapaista on liikkunut omassakin päässäni. Ovatko nämä kuolemat sitten merkki jostain tulevista onnettomuuksista, mitä luulet?"
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 3, 2006 15:21:14 GMT 3
Marcus hieman yllättyi huomatessaan aiemmin eriäviä mielipiteitä esittäneen nuorukaisen rohkaistessa itsensä keskustelun avaukseen tuon kanssa. Yksisilmä ei ollut odottelut jotain sellaista jolta kulta jota kohtaan tuo oli osoittanut jonkin sorttista negatiivista huomiota. Noh, välillä elämä on sellaista.
"Jotakin sinnepäin. Tänä vuonna vain tuntuu, että maailma on valumassa viemäriin aikamoista tahtia, tämä ja monet uudet sodat... Puhumattakaan siitä kuinka maailman ilmapiirikin tuntuu synkemmältä kuin ennen", mies vastasi nuorukaiselle hieman huokaisten. Muutokset maailmassa eivät selvästikään miellyttäneet tuota. Ja miksi olisi pitänytkään? "Ja tämä taitaa vain olla alkua jostain pahemmasta. Paljon pahemmasta", tuo sanoi synkkänä, katsoen jonnekin kauas vetten yli.
|
|
|
Post by ninyfa on Dec 9, 2006 11:57:43 GMT 3
Toisen puheet eivät vaikuttaneet kovin kannustavilta. Joko tuo oli vajonnut jonkinlaiseen synkkyyteen nimenomaan tämän matkan aikana ja täällä sattuneiden asioiden vuoksi tai sitten jostain muusta syystä, jota mies ei tiennyt ja jota hän ei suuremmin edes halunnut tietää. Toisella oli varmaan omat syynsä puhua noin.
Mies itse ainakin oli huomannut, että matkan aikana hänen mielialansa oli laskenut. Ei kait suoranaisesti voinut myöntää, että hän olisi ruvennut pelkäämään, mutta jokin kummallinen tunne, jota ei ihan tarkkaan osannut nimetä, oli tullut osaksi häntä. Niin kuin maailma tosiaan menisi alamäkeä, kuten yksisilmäinen oli äsken todennut. Olihan hänellä itsellään ollut murheita aiemminkin, niin kuin varmasti kaikilla tämän maailman asukkailla, mutta tavallaan ne olivat tuntuneet kuitenkin koskettavan yksin häntä. Nyt taas oli ruvennut tuntumaan siltä, että ikävät tapahtumat ja ajatukset koskettivat muitakin ihmisiä.
Hiljaa mielessään mies oli aprikoinut veljiään. Hänestä oli aina tuntunut siltä, että isoveljissä ei ollut kaikki kohdallaan. Ne eivät olleet ihan niin kuin muut lapset, kyllä hän sen oli oppinut huomaamaan jo aika nuorena. Kun hän itse leikki leluilla kylän muiden lasten kanssa, heitti palloa, oltiin hippasilla ja muuta sellaista, mitä lapset nyt tekevät, niin veljet eivät olleet koskaan mukana. Ne viihtyivät kahdestaan, vetäytyivät erilleen muista lapsista. Silti niitä ei koskaan uskallettu pilkata, ainakaan hänen kuultensa. Jotenkin tuntui, että niissä oli jotain...pelottavaa. Aika hullua, mutta niin hän sen asian ajatteli. Pelkäsi omia veljiään. Mutta ei yksin hän. Muutkin lapset katsoivat niitä kalveten, toisinaan vanhemmatkin ihmiset. Niissä oli jotain vialla. Se olikin yksi syy, miksi hän oli lähtenyt pois kylästä jo aikoja sitten. Halunnut päästä kauaksi niistä veljistään. Mutta siltikin tuntui, että ne olivat aina hänen mukanaan, hänen ajatuksissaan. Oliko niilläkin jotain tekemistä kaikkien näiden tapahtumien ja hänen mielialansa kanssa? Tuskin ne yksin tätä saivat aikaan, mutta että osana jotain suurempaa. Hän ei tiennyt, ei halunnut ajatella niin pitkälle.
Mies oli uponnut täysin omiin ajatuksiinsa miettiessään veljiään. Hetkeksi hän unohti sen, missä yleensä oli ja mitä toinen hänen vieressään oli äsken puhunut. Sitten hän hätkähti, kuin heräsi unesta, ja katsoi ympärilleen. Laiva jatkoi matkaansa hiljaisuuden vallitessa. Mieskään ei viitsinyt enää puhua toiselle mitään, hän haukotteli ja jäi vaiti tuijottelemaan veteen.
|
|