|
Post by Kalin D. on Oct 26, 2007 16:43:47 GMT 3
"Hyvät matkustajat, tervetuloa Ste-Catherinen kansainväliselle lentokentälle. Toivottavasti nautitte matkasta." Ääni kaiuttimissa oli kirkas ja heleä, tuore virkeydestä ja positiivisuudesta, jolla jokaisen hyväpalkkaisen kuuluttajan pitikin tervehtiä lentokentän aulaan valuvia matkalaisia. Väen tungos marmorisilla kiiltävillä lattioilla eteni aaltoina ja virtoina, saaden toisinaan sekaansa myöhäisiä ja kiireisiä kuin vastavirtaan uivia lohia. Nahkaisten hansikkaiden peittämät kädet kurottivat tyhjinä takaviistoon, ottivat vauhtia ja nakkasivat itsensä eteen pienen suhisevan ääniefektin kera. Blumb. Kieli naksautti molskahdus-äänen ja kädet lähtivät pyörittämään kelaa takaisin. Hurina kielen alla matki kelan surinaa ja pitkä, melkein kaljuksi ajeltu mies kurotteli selvästi onkivan lyhyemmän miehen rinnalla näkymättömän haavin kanssa valmiina nappaamaan saaliin. Mitä ilmeisemmin parivaljakko oli kalastellut jo hyvän tovin, mutta eipä ollut tarttunut koukkuun mitään. Tokihan poikamainen pelleily oli normaalia, mutta useampi matkustaja katsoi kahdesti virvelin ja haavin kanssa väsääviä miehiä. He olivat parikymppisiä, ehkä jo hieman ylikin, ahavoituneita paahtavasta auringosta ja päästä jalkaan klassisia sotilaita. Molemmat kantoivat yllään Ranskan muukalaislegioonan univormua, tunnusomaista kepí-hattua, kirkkaanpunaisia epoletteja harteillaan ja useita mitaleita rintapielissään. Molemmat olivat myös aseistettuja, mutta FA-MAS rynnäkkökiväärit roikkuivat hihnoissaan heidän lonkillaan luonnollisesti ja melkein huomaamattomina. Muutoin he olivat kuin kaksoset, tosi lyhyemmän legioonalaisen kepí oli pikimusta.
Ei ollut mitenkään outoa nähdä Legioonan läsnäolon kaupungissa. Se oli kuitenkin uutta turisteille, joita virtasi näin kesäkaudella Korsikan valkeille hiekkarannoille Euroopasta ja kauempaakin. Mikäli Ranskassa näki valkeita kepí-hattuja, Calvissa niitä sekä maastopukuja tuli vastaan vielä useammin. Tietenkin, sotilaat pitivät poliisin apuna lentokentät ja julkiset alueet turvallisina, se oli pieni hinta koulutusalueen vuokrasta. Paikalliset eivät vain aina täysin arvostaneet legioonalaisia, kuten näki kalakaverienkin saamista tuimista katseista, mutta turisteja he varmasti kiinnostivat. Eksoottisen parivaljakosta teki yleinen tieto, että he olivat palkkasotilaita, onnenonkijoita ja ties kuinka vaarallisia noin muutenkin. He saattoivat olla aivan mitä tahansa lääkäreistä ja tarhasedistä murhaajiin ja mafiaa pakoileviin huijareihin. Tosin, aulan liukuovien nurkilla hääräävä kaksikko ei näyttänyt lainkaan hurjalta saati kunnioitusta herättävän jämäkältä sotilasparilta. He näyttivät ihmisiltä, joilla oli aivan liian tylsää, eikä ketään vahtimassa tekivätkö he todella töitään.
Toinen kaksikosta, se lyhyempi ja kasvoiltaan tatuoitu, heitti näkymätöntä virveliään ihmisjoukkoon ja piti ääniefektejään, välillä melkein saaden jotain kiinni, mutta suurin osa kaloista ja lohista valui ohi koukusta. Miksiköhän? Taistelupari hoiti edelleen tehtävänsä, mutta seitsemän tunnin kyttäämisen jälkeen oli ihan fiksuakin kehittää jotain, millä pitää itsensä skarppina tuhansien kasvojen meren äärellä. Kalastetaan, merde! Epäilyttävän näköiset saivat koukun suuntaansa ja molemmat tiesivät mitä kytätä, näyttäen melkein harmittomilta sitä tehdessään. Joo, meillä on oikeesti vaan ihan naamattoman tylsää, ei me teitä tuijoteta. Vahtivuoro päättyisi aivan kohta ja molemmista näki sen. Mitä muutakaan? Perjantai-ilta ja tunti vahtia jäljellä. Tämän urakan jälkeen hakisi vain leimat iltalomapapereihin ja ryntäisi päävartion kautta kaupunkiin.
(( Ei ihan sellainen aloitus, mitä suunnittelin, mutta jos haluat kuljettaa hahmon tuosta ohi niin myöhempi kohtaaminen helpottuu. ))
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 26, 2007 17:17:18 GMT 3
Aaah. Vihdoin perillä! Kymmenen tunnin lentomatka parin vaihdon kera oli takana. Nyt pääsisi rentoutumaan, vetämään pään täyteen ja unohtamaan. Pehmeät askeleet sekoittuivat satoihin muihin askelten ääniin, hukkuen kovien korkojen ja rullien päällä kulkevien matkalaukkujen räminään. Valtavirran mukana tuo iloisiin väreihin pukeutunut nuori nainen oli kuin valopilkku pimeässä. Mustat varvastossut jaloissaan, oranssit thaipantsit ja keltainen toppi päällään tuo kipitti kovaa vauhtia kohti liukuovia tökkien välillä kyynärpäillään hidastelijoita sivuun. Jostakin syystä lentokentät aina ahdistivat. Tuo väenpaljous ja ärtyneet ihmiset. Ne saivat hänet itsensäkin ärsyyntyneeksi. Helvetin hidastelijat! Mikä oli niin vaikeaa normaalissa kävelyvauhdissa? Oliko pakko jäädä toljottamaan tax-free kauppojen näyteikkunoita kuin mitkäkin jälkeenjääneet urpot?
Nainen tiuskaisi jotain anteeksipyynnön tapaista hampaidensa välistä vanhalle pariskunnalle, jotka keppeihin nojaten matelivat kuin etanat näyteikkunoita ja muita ihmisiä tapittaen, samalla kun röyhkeästi työnsi heidät tieltään. Pariskunta jäi järkyttyneenä tuijottamaan naisen perään, Nykyajan nuoret! Ei mitään käytöstapoja, katseet kertoivat.
Kastanjanruskeat hiukset valuivat paksuna lettinä naisen toisen olkapään yli ja selässään hän kantoi painavan näköistä rinkkaa. Selkeästi maailmanmatkaaja. Aurinko oli paahtanut tuon ihon kuparinruskeaksi ja saanut kasvot kesakoille. Myös hiuksissa näkyi muutama auringonpaahtama kultainen suortuva. Siniset silmät katsoivat kylminä eteensä ja kasvot olivat kiristyneet pidätetystä kärttyisyydestä. Pian noille kasvoille nousi kuitenkin hieman huvittunut, vino hymy, kun hän paikallisti sotilaat "leikeissään". Ja noitako nyt sitten pitäisi pelätä tai kunnioittaa? , nainen ajatteli päätään pudistaen ja hidasti hieman vauhtiaan liukuovien kohdalla. Katse oli nyt avoimen utelias. Tästä alkaisi jälleen uusi seikkailu. Ei paha alku nähdä sotilaiden pelleilevän. Hieman erilaista, kuin siellä, mistä hän juuri oli tullut.
|
|
|
Post by Kalin D. on Oct 26, 2007 17:49:51 GMT 3
Väkeä tuli ja meni, mutta legioonalaiset kalastelivat. Kumma kyllä kaksikko ei ainakaan näyttänyt puhutan paljoa keskenään, mitä nyt pitempi mies välillä jotain sanoi puoliksi tikein tatuoidun sotilaan puoleen kumartuen. Molemmilla näytti kuitenkin olevan hauskaa ja varmasti jonkin verran univelkaa repeilevästä naurusta ja tukahdutetuista hymyistä päätellen. Edes pientä yritystä näyttää asialliselta, joskin sen toivon sai jo heittää menemään. Viehe lensi taas katseen mukana ohjattuna ihmisaallokkoon ja lumpsahti - suoraan kohti. Kirkas vaatetus vei luonnollisesti katseen puoleensa ja matkalainen sai kohdata isot, lämpimän ruskeat silmät ja leikkisän innostuneen katseen aivan henkilökohtaisesti. Se oli lyhyempi miehistä, kolme auraa kauluksissa ja metallia rintapielessään, joka virnisti suoraan vastauksena katseelle. Tikkejä. Ne aukesivat huulilla hymyyn, josta hehkui riehakkuus ja varaukseton avoimuus. Kepín kiiltävän mustan lipan alta näkyi myös pikimusta pystyviiva, joka sukelsi jostain pään sivusta kulmakarvan yli aina silmäluomelle saakka. Ei, ei näyttänyt lainkaan siltä julmalta stereotypiselta palkkasotilaalta, joka jahtasi vain rahaa ja vaaratilanteita. Ehkä tilanne olisi toinen mikäli tatuoitu sotilas olisi räjähtänyt päin näköä. Kädet kelasivat viehettä takaisin ja haavi sohi hieman tytön suuntaan. Ties mitä kaksikko vaihtoi vaimeasti keskenään ranskaksi, mutta ainakin molemmilla näytti olevan hauskaa, etenkin kun huomasivat joutuneensa (tai päässeensä) huomion kohteiksi.
"Bonsoir, bonsoir petite dame!" Pitempi sotilaista, harteikas ja roteva rakenteinen kuin ladon ovi, hihkaisi oudosti taipuvalla ranskalla, johon sekoittui vahva germaaninen karahtelu. Molemmille tuli välittömästi kiire hymyillä paljon, vinkata ja selkeästi jännittää treenatut lihaksensa timmeiksi. Lyhyempi ei kyllä siinä kisassa pärjännyt, vaikka veti jäntevän vartensa ruotuun - ainakin toviksi. Paikoiltaan kaksikko ei kuitenkaan irronnut, vaikka flirtti olikin välitöntä ja lähellä röyhkeää. Jotain hienotunteisuutta sentään oli, sillä rasvaiseksi ei heittäytynyt kumpikaan, eivätkä häiritsevän kovaäänisiksi.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 26, 2007 18:21:15 GMT 3
Ei paha alku laisinkaan... nainen ajatteli huomatessaan sotilaiden huomion keskittyvän itseensä ja salli hymyn levitä kasvoilleen hieman enemmän, kuin aluksi. Ihmisiä kulki edestä ja takaa, mutta siitä välittämättä tuo antoi katseensa tarkastaa molemmat sotilaat päästä varpaisiin. Nyt hän itse oli tientukkeena ja sai kuulla muutamalta ohikulkijalta äkäisiä kommentteja. Ne kuitenkin menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä nyt oli utelijaisuus todella herännyt. Lyhyempi sotilaista vaikutti hyvinkin mielenkiintoiselta tatuointeineen ja ruskeine nappisilmineen. Oli vaikea kuvitella tuota tappamassa tai tekemässä mitään muutakaan raakaa. Silmiin pisti myös arvomerkit, aurat ja mitalit. Ei nainen tosin niistä mitään tiennyt, mutta herätti ehkä kuitenkin kunnioitusta ja mies kuin mies näytti hyvinkin seksikkäältä uniformussa.
Lopulta sininen, tarkka katse osui sotilaista pidempään, kun tämä tervehti hauskan aksenttinsa kera. Nainen kallisti päätään hieman ja puraisi alahuultaan kuin harkiten, vastaisiko tervehdykseen vai ei. Ranskaa tuo jonkinverran osasi runsaan matkustelun tuloksena, mutta äsken puhutut sanat miesten kesken olivat menneet ohi. Liian nopeaan puhuttuna, oli ranska tuolle vielä hieman vaikeaa ymmärtää. "Bonsoirno!", kuului lopulta ääni, joka oli harjoittunut aksentittomaksi monen kielen taitamisen takia. Ehkä pieni, lähes huomaamaton portugalilainen pehmeys paistoi äänestä, vaikkei tuo kovin paljoa portugalilaiselta näyttänytkään sinisten silmiensä ja hienoisen vaaleutensa takia. Ehkä hän oli murtoverinen portugalilainen, ehkä vain aikoinaan siellä kasvanut. Nainen kohensi rinkkansa asentoa ja nyökkäsi sotilaille vielä silmäänsä iskien, ennenkuin alkoi valua liukuovista ulos viivytellen.
|
|
|
Post by Kalin D. on Oct 26, 2007 19:26:27 GMT 3
Huomion kohteena oleminen ja aivan selkeä tutkiskelu ei näyttänyt häiritsevän kumpaistakaan miestä piirun vertaa, ehkä jopa naureskelivat pitkää mittailua. Ainakin osoittivat siltä osin puheet paikkansa pitäviksi, että legioonalaiset varmasti innostuivat sievistä turistityttösistä. Ihmeen hillittyjä he silti olivat siihen nähden, mitä kumpaisenkin katseet kertoivat ajatuksista. Lopulta lyhyemmän aloitteesta kaksikko rauhoittui aavistuksen, pyyhkivät univormunsa luotisuoraan silitetyt lahkeet ja hakivat hekotellen levollisen jämäkän asennon. Okei, tältä sitä sitten pitäisi näyttää eikä hölmöillä omiaan, tuntui elekieli etäisyyden päästä ilmoittavan. Täsmällisen suora ryhti, leuka hieman koholla, katse suoraan ja välttelemättä kohti, kädet selän taakse ja ote ranteesta, pieni haara-asento. Levoksi sitä taidettiin armeijan termeillä kutsua. Pientä virneen poikasta ei kyllä tappanut mikään särmyys ja suoraselkäisyys, eikä myöskään katseita, jotka seurasivat neitosta aina liukuoville asti. Viimeisenä saattoi nähdä molempien tekevän kunniaa ranskalaiseen tapaan kämmen avoimena lipalla.
Vartiovuoroa venyi ja mateli vielä se tunti. Se oli tuskallista kahdelle kärsimättömälle ja hiljalleen herpaantuvalle sotilaalle, jotka olivat koko päivän odottaneet jotain mielekästä tapahtuvan. Tai edes epämieluisaa, jotta olisi jotain tekemistä. Tylsistyminen oli sotilaan pahin vihollinen, sanottiin. Se piti kersantti Rinen mielestä täysin paikkansa. Pitkästyminen vei keskittymiskyvyn välittömästi, velttoutti kehon ja teki uneliaaksi - ellei pitänyt itseään jatkuvasti liikkeessä. Kalastus oli saanut alkunsa juuri tästä. Julkisen vilkkaan paikan valvominen oli puuduttavaa ja pitkäveteistä, etenkin lentojen väliset tyhjät välit, jolloin aulat ja odotushuoneet olivat likimain tyhjiä. Ihmisten saapuessa taas piti palauttaa heti valppaus ja terävöittää huomiointikykynsä, jotta löysi ongelmatapaukset joukosta. Pitkän vaimean kiistelyn jälkeen Rine, sekä hänen assistenttinsa Gerber, olivat kehitelleen tavan sekä viihdyttää itseään, että tehdä työnsä. Sanomistahan siitä olisi tullut ja paljon, mikäli esimiehet olisivat havainneet apinoinnin. Jos esimiehellä on hyvä päivä, selviäisi varoituksella ja päin näköä huutamisella. Huonona päivänä... Noooh, sitä Rine ei halunnut oikeastaan ajatella. Olisi voinut joutua sotaoikeuteen kurittomuudesta ja univormun halveksimisesta. Se olisi tiennyt pitempää putkareissua, mutta riski oli otettava. Jos hölmöilyltä näyttävä aktiviteetti edesauttoi tehtävää, sitä saattoi kokeilla. Ainakin pikkukalojen härnäämisellä piti mielenkiintonsa yllä ja bongasi häiriöt, joita lentojen ilmaisia viinoja imeneet turistit aiheuttivat. Aika kuitenkin valui ja loppua kohden kaksikon oli pakko rauhoittua puuhastaan ennen kuin seuraavat tulivat vapauttamaan vartijat.
Ja voi mikä vapaus! Täysin rypyttömässä suntis univormussa, maiharit plankattuina, naama ja pää ajeltuina, ratakiskon jäykässä asennossa Calvin tukikohdan - Camp Raffallin - pääporteilla seistessä saattoi tuntea sähkön virtaavan selkärankaa pitkin ja hien kihoavan housujen saumoja seuraavista kämmenistä vartijan mittaillessa vuoroin lomalupaa, vuoroin miestä, jonka nimi paperissa luki. Kirjallinen lupa iltalomaan ei tarkoittanut vielä mitään - ei missään nimessä. Vartija saattoi vielä evätä luvan ja repiä lapun mikäli univormu ei ollut tarpeeksi siisti, kengät olivat likaiset tai naama ei vain sattunut miellyttämään. Legioonassa jos missä mies oppi siisteyden viinan himosta. Kaiken oli oltava täydellistä, särmää ja puhdasta. Muuten istut viikonlopun ankeassa tuvassa ja tuijotat muita tympääntyneitä naamoja, jotka eivät myöskään päässeet lomille. Tappelu siitä vain tulisi. Portinvartija rypisteli kulmiaan ja hakemalla haki sanomista edessään asennossa seisovasta sotilaasta. Kiukkuinen käsky häipyä ilmaisi, ettei sanottavaa löytynyt ja huitaisu ulos porteista antoi luvan juosta vapauteen. OUI mon capitaine! Rine nosti kätensä lippaan leveän hymyn kera ja säntäsi taksille, joka odotti muutaman metrin päässä porteilta.
Calvi. Merde, Calvi. Siinä oli helvetin hieno kaupunki. Suht pieni, mutta erittäin tiivis ja vilkas. Busseja ei kulkenut, joka paikkaan pääsi kätevästi kävellen tai skootterilla, ainakin siviilit. Legioonalaiset liikkuivat remuavina laumoina tai yksittäin, toiset taas sotilaspoliisien jeeppien perällä. Sergent-chef Noel Rine pudottautui kyydistään kaupungin eläväisille kaduille rannan tuntumassa, lähtien jalan suunnistamaan yöelämään. Aurinko oli laskemassa ja värjäsi tumman hehkuvan meren oranssiin ja kultaan, taivaanrannan hehkuvan purppuraan. Ne olivat värejä, joita Rine rakasti. Niissä oli kirkkautta ja heleyttä, jota sotilasarjessa ei nähty. Meren ja taivaan kaukaista linjaa legioonalainen tuijottikin pitkän aikaa kävellessään, nautiskellen pienestä yksityisestä hetkestään itsensä ja maailman välillä. Nautiskellen arkipäiväisyydestä, joka oli korsikalaisille itsestään selvyys. Mutta. Ilta oli nuori ja jokaisen kiltin pienen Tuhkimon tuli olla keskiyöllä kotonaan tai taika raukeaisi. Sama päti vähän ronskimpeihin legioonalaisiinkin. Verkkaiset askeleet kantoivat turistien suosiman katuravintolan terassille, yhdelle harvinaiselle turistibaarille, jolle kepíä kantavilla vielä oli asiaa. Muihin oli yleinen porttikielto.
Terassin katos oli vedetty lähelle seinää, varjostamaan enää vain tiskiä, joka oli aseteltu sopivasti sisäänkäynnin ja terassin portin kulmaukseen. Siihen pääsi suoraan, näki baarimikon olan yli itse baarin puolelle ja ehti tehdä hyvän silmäyksen terassille, ennen kuin sai tuopin kouraansa. Paljoa muuta Rine ei kaivannutkaan ja sormen nosto riitti tekemään tilauksen. Paikalliset nauroivat, ettei sotilailla ollut mielikuvitusta juomisiensa suhteen, mutta niukka budjetti piti monet puhtaasti oluessa joka oli lähes poikkeuksetta edullisinta. 'Vapaus!' julisti huurteisen kylmä lasituoppi vasten kämmentä. Tatuoitu mies huokaisi syvään, antaen viimeisten kuukausien hien, stressin ja puskemisen vimman valua harteiltaan. Ei ollut enää pakko pingottaa, ei tarvinnut juosta, eikä punnertaa. Nyt ainoa ja suurin tehtävä oli etsiä vapaa pöytä ja valloittaa penkki alleen kun oli lupa istuakin ilman huutoa.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 26, 2007 20:13:15 GMT 3
Miranda tunsi sotilaiden katseet vielä poistuessaan liukuovista lämpimään ulkoilmaan. Aaah.. Vihdoin pois tungoksesta! Nainen asteli lähimmän taksin luo ja antoi kuskin napata rinkkansa takakonttiin. Itse hän istahti taksin etupenkille, sillä inhosi takapenkille menoa, hänen mielestään se oli liioittelua. Sillä kerrottiin: Hei katso, olen rikas turisti, tule ja ryöstä minut!, tai pahimmassa tapauksessa ammu. Vanhasta tottumuksesta tuokin kävi. Ei tosin tullut mieleenkään, että ehkä tässä maassa, ei tarvinnut henkensä edestä pelätä tai varoa liiallisuuksiin asti. Parempi liika varovaisuus, kuin kantapänkautta oppiminen. Taksikuski kastoi nuorta naista kulmiensa alta istuessaan ratin taa ja kysyessään määränpäätä. "Oh, fothus que você fala!" Miranda tiuskaisi ärsyyntyneenä ja käski viedä lähimpään halpaan hostelliin. Ranskaa.. vaikea kieli, että kaikkien piti sitä puhua niin pirun nopeasti.. ja täällä korostus oli erilainen, kuin mihin hän oli tottunut. Se, ei helpottanut vähääkään. Saattoi kuvitella, että portugalia osaavalle ranska taipuisi helpommin ja niinhän se yleensä oli, mutta Miranda oli poikkeus. Hän oli ikänsä inhonnut tuota muka "romanttista" kieltä, ja puhui mielummin engalntia, jopa silloin, kun jollain oli vahva ranskalainen mongerrus-aksentti.
Kaupungin kadut ja vilinä ohittivat nopeasti taksin ikkunat ja nainen unohtui haaveilemaan tequila paukuista ja hyvästä musiikista. Taksikuskin vihainen ilmoistus siitä, että oltiin perillä, herätti Mirandan ja tämä mulkaisi kuskia tuhahtaen. Vihdoin pääsisi suihkuun pesemään matkustamisen paskan ihostaan. Nainen maksoi ja häipyi sanaakaan sanomatta. Hetken tuo seisoi rähjäisen hostellin edessä huultaan puraisten, raskas rinkka selässään. Noh, ainakin oli halpa.. samapa tuo, missä nukkui, kunhan oli juokseva vesi ja vessanpönttö. Tuo tuumi ja astui sisälle. Vastaanottovirkailija oli vanha nainen, jonka hampaat olivat jatkuvasta tupakoinnista ja viininlipittämisestä tummuneet. Leveä hymy kasvoillaan tuo tervehti uutta asiakastaan vahvan korostuksen omaavalla englannillaan. Miranda hymyili väsyneesti vastaanottovirkailijan tutkivalle katseelle ja pyysi huonetta. Avaimen saatuaan tuo poistui ja sulkeutui pieneen koppimaiseen huoneeseen, jossa oli vain sänky ja pöytä. Kaikki oli kuitenkin suhteellisen siistiä pesuuhuone mukaanlukien. Rinkka alas ja suihkuun!
Korkojen kapse kuului pimenevässä illassa ja baareista bassotäyteinen musiikki sai sydämenrytmin kiihtymään. Kevyt, sininen, hihaton mekko, heilahteli puolelta toiselle askelten tahdissa ja ruskettuneet sääret kiilsivät sileyttään. Aaltojen hiljainen lipsatus ja auringon viimesäteiden kimallus saivat mielen rauhoittumaan ja lepäämään. Nyt hetkeksi vain, hän unohtaisi huolet ja murheet. Kaukana olivat pyssyjen pauke ja haavoittuneet lapset. Niitä ei tarvinnut ajatella. Nyt hän oli vain, Miranda. Pitkät hiukset valuivat valtoimenaan alaselkään hieman aaltoillen. Siniset, mantelinmuotoiset, silmät oli rajattu mustaksi ja ripset korostettu juuri sopivalla määrällä ripsiväriä. Huulissa kimalteli ripaus huulikiiltoa, joka tarttui filtteriin naisen viedessä sytytettyä tupakkaa huulilleen.
Katse osui katuravintolaan, jonka terassilla näytti olevan väkeä naureskelemassa. Turisteja ja paikallisia. Enempää miettimättä tuo astui terassille ja suuntasi askeleensa kohti tiskiä. Silmäkulmaan osui kuin osuikin tutunoloinen kaveri univormuineen. Hienoa! Miranda veti savut tupakastaan ja käänsi katseensa baarimikkoon tilaten englanniksi tequila-paukun ilman sitruunaa tai suolaa. Tilaus tuli heti ja samoin paukku katosi välittömästi maksamisen jälkeen. Alkoholin lämpö levisi kurkusta rintaan ja rentoutti. Vielä tuo nappasi Dry Martinin, ennenkuin kääntyi etsiskelemään vapaata pöytää, mihin istuutua.
|
|
|
Post by Kalin D. on Oct 26, 2007 21:10:08 GMT 3
Viileä ilma, kevyt tuuli kasvoilla ja katujen tutut tuoksut. Katugrilleissä paistettava liha, mausteet ja suolainen tuuli mereltä. Noel kalautti tuoppinsa tyhjään pöytään ja lysähti tuolille laskien mustan kepín pöydälle. Kahden millin sängen peittämä pää pyöri ympäri katseen käydessä läpi terassia kansoittavaa ihmisten epätasaista virtaa. Siistiä, vihdoinkin pystyi istumaan ilman ryhtiä. Noel valui veltoksi tuolissaan, oikaisten käsivartensa roikkumaan selkänojan yli. Jos saattoi rötvätä selkärangattomana, vapaalla oleva legioonalainen oli malliesimerkki velttoudesta, nautiskelusta ja rentoutumisesta. Univormu kyllä oli edelleen siisti ja tellätty kuntoon, mitallit vaihdettu värikoodien nauhariviin. Täydellisen rentoutumisen näki, eikä hiljaista sotilasta haitannut lankaan istua yksin pöydässään. Pari tummanruskeita, pienillä kultaisilla viiruilla koristettuja silmiä kierteli ympäriinsä raukeana. Vihdoinkin. Tätä oli odotettu.
Katse kierteli, meni ohi, bongasi lattialle pudonneen kolikon ja nurkkaan sammuneen teinin. Hetkinen. Matkalla oli jotain. Rine käänsi katseensa takaisin tiskille ja rypisti tummia kulmiaan. Mitä helv...? Oliko tuo...? Muistiko nyt oikein? Ryhti parani hieman, lähinnä vain siksi, että oli refleksi kurottaa nojaamaan eteenpäin kun yritti nähdä paremmin. Merde, se oli se tyttö. Kokeillaas. Legioonalainen vislasi kimakasti, napsauttaen varmasti puolen terassin huomion itseensä tai vähintään suuntaansa. Lopun sai tehdä lentokentällä useaan kertaan toistettu ele, heitto, vapautus ja kelaus. Tarttuiko tyttö syöttiin? Tarttuisi, mikäli olisi sama tyttö ja jos ei olisi... Noh, sievä se kuitenkin oli, joten toivottavasti koukkuun nappaisi jotain muuta kuin avokämmentä paikallisilta neidoilta. Ne eivät oikein arvostaneet viikonloppuisin juopottelevia ja remuavia sotilaita, joilla oli aivan liian vähän vapaa-aikaa.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 26, 2007 21:56:44 GMT 3
Hmmh.. Martini ja tupakka. Maailman paras yhdistelmä!Nainen ajatteli maistellen juomaa lasistaan. Oliivin hän jättäisi viimeiseksi, että alkoholi kunnolla kerkeäisi imeytyä siihen. Miranda oli juuri tumppaamassa tupakkaa tiskillälojuvaan tuhkakuppiin, kun vislaus kuului. Käsi pysähtyi äkkinäisesti ja olkansa yli tuo vilkaisi äänen suuntaan. Sotilas teki saman "virveli" - liikkeen, kuin nuo olivat naureskellen lentokentällä tehneet useaan kertaan. Nyt tuo kuumeisesti kelasi. Nainen hymyili tarttuen tiskillä lojuvaan kangaslaukkuunsa ja vei sen olalleen. Toki hän syöttiin nappaisi, mutta se kastottaisiin, kumpi oli saalis ja kumpi pyydystäjä. Käsi jatkoi liikettään kohti tuhkakuppia, kuin mitään keskeytystä ei olisi ollutkaan ja punaisena kytevä tupakan pää painettiin vasten metallista alustaa. Yhä kytevä tupakka jäi tuhkakuppiin savun noustessa kiehkuroin kohti tummenevaa taivasta. Missään vaiheessa, ei nainen ollut katsettaan kelaavasta miehestä kääntynyt. Hitaasti tuo kääntyi nyt suoraan kohti ja laski kätensä lanteilleen, kuin arvioiden, tulisiko vaiko eikö.
Ilkikurisuus vilahti sinisissä silmissä, kun nainen vihdoin lähti keinuvin askelin kohti pöytää, missä mies istui. "Olà.."kuului pehmeä naisenääni tuon laskiessa martini-laisinsa pöydälle, jota jo oluttuoppi koristi. Katse oli leikkisä, mutta kysyvä. Sallisiko sotilas tämän istua seuraan. Toki tuo jo vastauksen tiesi, mutta pitkittäminen ja kissa-hiiri-leikki oli naisen lempipuuhaa. Mikään ei voittanut alkoholin ja flirtin täyteistä iltaa ja yötä. Ei kerrassaan mikään. Siitä olikin aikaa, kun Miranda oli viimeksi tälläytynyt ja lähtenyt juhlimaan itsekseen. Rauhassa. Ilman mitään velvoitteita, tai työkavereiden luomia paineita. Tequilakin alkoi jo vaikuttaa, sillä ei hän ollut hetkeen myöskään juonut. Aina se ei ollut viisasta, sen myös oli tuo saanut oppia kantapän kautta reissuillaan.
|
|
|
Post by Kalin D. on Oct 26, 2007 22:59:56 GMT 3
Katsos perkele.. Sama likka. Aika hyvin. Pientä vinkkiä hyvästä koordinaatiokyvystä, sen kersantti pisti välittömästi merkille. Yleensä siviilit eivät osanneet edes tökätä sormiaan yhteen silmät kiinni. Piste. Noel, sä et oo töissä, sä oot vapaalla, Herra Isä. Lakkaa kyyläämästä, ehit tehä tuota kyllä hommissaki hermoromahdukseen asti. Veivaus hidastui ja loppui sitä mukaa kun tyttö lähestyi. Kädet laskeutuivat ristikkäin pöydän reunalle ja kersantti nojasi kyynärpäänsä pöytään, jääden katselemaan pää hieman kenossa nuorta neitiä. Oli Noelin vuoro tsekata strategiset mitat. Ei tietenkään mitään hienovaraisuutta, vaikkei suklaasilmäinen sotilas mitenkään riettaasti tuijottanutkaan. Katsoi vain rehellisen suoraan ja kohotti kulmiaan vinkeän virneen kera. Ei tosin voinut kiistää, etteikö mielessä olisi käynyt paljonkin jotain vähemmän siveää. Ääneen ei sanottu mitään, mitä pilkahtelevien silmien takana liikkui.
Avoin kämmen ojentui tarjoamaan vapaata tuolia viereltä tai vastapäätä, viitaten molemmat. Oli varaa valita ja mies seurasi kumman matkalainen ottaisi. Jäikö kohteliaasti vastapäätä vai uskaltuiko istumaan lähemmäksi tatuoitua jääkäriä? Hihat olivat kääritty ylös esittelemään oikeaa käsivartta koristavaa tribal-kuvioa. Kolme rengasta, kuin peukalon paksuisella siveltimellä vedettyjä, kiersi käden poikittaiset terävät väkäset lisänään. Kuvio näytti isolta ja selkeältä piikkilangalta. Saattoipa tarkalla katseella havaita pieniä arpiakin tatuointien välissä. Ei varmasti tarvinnut kahdesti arvata, että kersantti oli hyvin mieltynyt musteen kuvataiteeseen. Myös kumma pystyviiru kulmalta otsan sivu päälaelle näkyi kokonaisuudessaan. Se noudatti samaa tribal-tyyliä ja paksujen mustien viivojen sopusointia kuin käsivarrenkin kuva. Saattoi olla jopa saman ihmisen tekemäkin. Puolikaari alkoi häivytettynä aivan silmäluomelta kulman alta ja kiipesi päätä myöten kallon muotoa seuraten maantienharmaan sängen alla lähelle korvan tausta. Ohimon ja korvan välistä nousi ensimmäinen poikkiviiva, pian sen takaa toinen, joka toisti piikkilangan idean. No, siinä näkyi kasvojen ja käsien osa, mutta kun kantoi useampaa kuin yhtä hakattua kuvaa, saattoi olla varma etteivät ne loppuneet siihen. Kaikin puolin legioonalainen heijasti itsevarmuutta ja flirttailevaa keveyttä koko olemuksellaan. Täysin tasapainoinen (joskin hieman rehvakas) persoona, hymystä päätellen.
Kumma kyllä, kersantti ei sanonut mitään. Sen sijaan tervehdykseen vastasi huomattavasti aikaisempaa rennompi käden nostaminen lippaan lähinnä pelkkänä ohimenevänä sipaisuna ja mies kaivoi rintataskustaan oudon kärjellään seisovan kolmion alta lehtiön ja kynän, jotka asetti pöydälle tuhkakupin vierelle. Kämmenen kokoinen musta vihko, keltaiset sivut ja hailakat harmaat viivat. Tyhjä sivu flipattiin auki ja kynän kärki otti paikkansa. "Bonsoir petite dame, qu'ai-je attrapé?" Käsiala oli matalaa ja selvää, karkeita tikkukirjaimia, joita oli helppo lukea vaikka nurinpäin. Lehtiö kuitenkin pyöräytettiin kevyesti ympäri luettavaksi.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 26, 2007 23:44:35 GMT 3
Viinelevä ilma sai ihon kananlihalle, mutta viina lämmitti, ja eiköhän tässä vielä kuumakin tullut illan kuluessa. Nainen sipaisi hiuksensa korvan taa rohkeasti miestä silmiin katsoen. Tatuoitu sotilas oli kiehtovalla tavalla sekä rajun, että lempeän näköinen ja vaikka Miranda ei yleisesti ottaen tatuoinneista pitänytkään, niin oli myönnettävä, että legioonalaista ne pukivat.
Vatsassa tuntui perhosia, kun miehen kiehtovat silmät tutkailivat niin tarkasti. Tuon tunteen saattoi havaita pienoisena punehtumisena poskipäissä, kun nainen sipaisi hiuksensa toisen korvansa taa. Alahuultaan kevyesti puraisten tuo istahti -miehen viereen- istumaan ja nosti jalkansa toisen päälle ristiin. Laukku siirrettiin tuolin nojalle ja utelias katse siirtyi lehtiöön, jota sotilas oli tarjoamassa nähtäväksi. Uteliaasti tuo vilkaisi miestä kulmiensa alta ja vilkaisi lehtiöön kirjoitettua tekstiä uudestaan. Ei puhunut vai? Oliko tämä joku uudenlainen iskuyritys "virvelöinnin" lisäksi? Nainen tuumi hymähtäen. Ei siinä mitään, kyllä hän leikkiin osallistuisi. Tilanne kävi varsin mielenkiintoiseksi. "Minulle kuuluu varsin hyvää.. ehkä jopa parempaakin kuin hyvää.." Tuo vastasi kulmiaan kohottaen ja hymyili. Hymy miltei sulatti Mirandan kovettuneet kasvot, joista huomasi, ettei hän ollut kovinkaan hymyilevää tyyppiä. Kuin jokin olisi vienyt hymyn hänen kasvoiltaan aikoja sitten. Katseen päällä lepäsi kevyt varjo, joka siirtyi pois pilkkeen tieltä tämän hymyillessa. Oi kyllä, nuoruudestaan huolimatta tuo tyttö oli kokenut yhtä jos toistakin. Nyt niitä asioita ei vain ajateltu, nyt niitä ei ollut.
"Entä sinä? Lomalla vai?" Miranda lisäsi nyökäten miehen tuoppia kohti ja pyöritteli sormeaan hetken martini-lasinsa reunalla, ennenkuin joi kulauksen. Naisen mukana oli tullut raikas hajuveden tuoksu. Tarkka-aistinen saattoi sen tunnistaa Laura Biagottin Rooma-tuoksuksi. Sitä oli juuri sopivasti niin, että läheltä tuoksun saattoi haistaa selvemmin, mutta kaukaa se oli vain aavistus. Yhtäkään korua ei tuolla ollut ja se toi omanlaisensa viehkeyden naisen ulkomuotoon. Iho oli muuten virheettömän tasainen, mutta ohut vaalea arpi rikkoi sen pinnan, jatkuen olkapään ja solisluun kohtaamispaikasta rinnan yli, häviten avonaisen kaula-aukon varjoihin rintojen väliin. Se näytti vanhahkolta, ehkä parin kolmen vuoden takaa tulleelta ja oli parantunut hyvin. Miranda joi vielä toisen kulauksen ja laski sitten lasin pöydälle, jättäen kätensä lepäämään siihen rennosti.
|
|
|
Post by Kalin D. on Oct 27, 2007 0:27:05 GMT 3
Tummat silmät vetivät huomion näppäristi puoleensa oikeastaan yrittämättäkään, ainakaan allekirjoittanut itse tietoisesti sitä tekemättä. Silmissä oli vain jotain, mikä sanoi 'katso - ei, vaan Katso'. Ehkä se oli jokin suurempi voima, joka määräsi elämän linjat kuin uurteet kämmenissä ja myös vaati tuijottamaan syvemmälle kultaisten viirujen taakse. Surua, sitä saattoi havaita jos tunsi ihmissielun liikkeitä hyvin, mutta huolimattomampi näki vain mietteliäisyyttä ja vakavuutta hymyn takaa. Aivan kuin hijaisen miehen mielessä olisi jatkuvasti häälynyt jokin tärkeä tehtävä, joka oli kesken tai raskas ikävä uutinen, jota ei vain voinut sanoa tai muutoin ilmaista muille. Katseeseen kätkeytyi salaisuus. Silti, sanaakaan ei irronnut vieläkään, ilmeikkyyttä senkin edestä sotilaan kohottaessa kulmiaan leikkisän kysyvästi. Ai että parempaa..? Se oli äärimmäisen hyvä tietää. Ruskettuneet kasvot elivät esittäen hyvin ajatuksia ja tunnetiloja, melkein näyttelijän veroisesti, joka hieman kyllä antoi viitteitä äänettömyydestä.
Kynä laskeutui harmaalle linjalle aikaisemmin kirjoitetun alle, aloittaen uuden rivin. Ei haitannut pitää kättä hieman vinossa, jotta teksti oli luettavissa heti. "Lomalla, ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen. Ei liene ihme, meikäläiset eivät pääse usein ulos tukikohdasta. Näin sinut kentällä, olet ihmeen nopeasti baarissa ottaen huomioon aikaerot ja koneessa istumisen. Mistä tulitkaan? En seurannut enää siinä vaiheessa lentotietoja." Kynän pää naputti lehtiön reunaa ja sitten toruvasti nuorta neitiä kohta, jonka pitäisi legioonalaisen mielestä selvästikin olla kovaa kyytiä nukkumassa aikaeroa pois. Mikähän sitten oli vienyt huomion pois oleellisista asioista, kuten itsensä ajantasalla pitämisessä. Tietty sitä olisi pitänyt tietää mistä ihmisaallot vyöryivät. Soo, bilettämässä noin pian. Se kertoi jotain.. Tikki-tatuoinneilla umpeen ommellut huulet hymysivät kapeasti, pitäen isomman virneen piilossa.
|
|
blackpantherputosipois
Guest
|
Post by blackpantherputosipois on Oct 27, 2007 1:39:13 GMT 3
Hetkeksi katse uppoutui noihin kiehtoviin silmiin. Salaisuuksia? salaisuuksia ja salaperäisyyttä.. Nopeasti kävi mielessä ihmetys, ihmetys siitä, mitä mahtoi noiden silmien taakse kätkeytyä. Oliko sattumaa, että jo kerran toisensa tavanneet saattoivat nähdä uudestaan? Joidenkin uskomusten mukaan ei. Ajatus tuntui kivalle, että kohtaamisessa saattoi kohtalolla olla sormensa pelissä. Tuntui todella, se toi jo muutenkin positiivisesti jännittyneeseen tilanteeseen lisäsärmää, joka sai hengityksen kiihtymään ja pulssin kohoamaan. Saattoi päälle päin huomata, että nainen todella nautti tilanteen erikoisuudesta ja kipinöivästä jännityksestä. Mahtoikohan toisesta tuntua samalta? Ei, ei varmaan... miehen olemus oli niin.. niin hallittu ja varma. Tuntui kuin nainen olisi sittenkin joutunut saaliiksi, saaliiksi vaanivalle kissalle, joka nyt leikitteli hänellä kuin hiirellä, jonka popsisi suihinsa kun kyllästyisi jahtiin.
Nyt nainen nojasi toista kyynärpätään pöytään ja laski leukansa kevyesti nyrkissä olevalle kädelle. Pää hieman kallistui tämän yhä tuijottaessa, ymmärtämättä sitä itsekään. Yhtäkkiä Miranda tajusi, että mies odotti häneltä jotain. Lievästi nolostuneena katse laskettiin lehtiöön, missä kynä yhä kävi. Ilme muuttui hetkeksi sulkeutuneeksi toisen kysyessä tulomaasta. Asiasta ei selvästi haluttu puhua. Lopulta, kun mies teki toruvan eleen, katsekin pehmeni hieman huvittuneisuuden myötä. "Tulin Sudanista, Darfurin alueelta.. aika on siellä suht sama kuin täällä, mitä nyt muutaman tunnin heitto tekee eh? Kun tyttö haluaa juhlia, silloin hän myös juhlii!" Nainen sanoi tekaistu hymy huulillaan, kohottaen marttini-lasiaan lauseen lopussa kuin sanoen, otetaan sille, ja joi vielä puolillaan olevan lasin tyhjäksi.
Kovia kokenut katse, joka myös oli hivenen haavoittuvaisen näköinen juuri sillä hetkellä, tuijotti tyhjää lasia, jossa oliivi yhä kökötti hammastikun jatkeena. Ryhdistäydy! Ryhdistäydy nyt saatana! Oot itkeny ihan tarpeeksi jo.. Miranda sanoi itselleen huultaan puraisten ja huokaisi. Ristiriitainen tilanne naisen mielessä oli käynyt nopeasti, kyllin nopeasti, että hän uskalsi toivoa sen menneen tuon suklaanruskean, tarkkaavaisen katseen ohi.
Siniset silmät kohosivat taas ilkikurisena legioonalaiseen kuin arvioiden. Hajamielisen oloinen käden liike (joka tietysti oli täysin tietoisesti tehty) vei paksut hiukset olkapään yli, jättäen miehenpuoleisen osaa kaulasta paljaaksi. Tuo käsi palasi takaisin leuan alle ja toinen tarttui hammastikkuun, jonka pässä oliivi kyhnötti. Kevyen ravistuksen jälkeen Miranda laittoi oliivin suuhunsa ja puraisi. Hmmh.. niin hyvää! "Ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen vai..Kestääkö lomasi pitkäänkin?" Nainen kysyi nielaistuaan, kuin harhauttaakseen mahdolliset lisäkysymykset Sudanista takaisin sotilaaseen.
|
|
|
Post by Kalin D. on Oct 27, 2007 5:12:54 GMT 3
(( Pikatarkistus väliin. Darfurin konflikti vuonna 2003? Se sopisi. Tulin baarista, härötän, mutta kirjoitan vuoron kun olen selvin päin. ))
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 27, 2007 13:33:33 GMT 3
((juu ja eiks se yhä jatku.. Alkoi 2003 ja jatkuu edelleen.. taistelu kristittyjen ja muslimien plus hallitusken tai jonku kanssa (ei muista ihan tarkasti). Mut joo.. sitä lähinnä ajattelin tuossa ^^ ))
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 27, 2007 13:35:53 GMT 3
((eeeikäkö sekotin nyt edelliseen sisällissotaan siä.. -_- Mut joka tapauksessa.. on toi 2003 alkanut kriisi *menee varmistamaan tiedot, ettei sekoita uudestaan*))
|
|