|
Post by catman on Mar 10, 2007 11:41:51 GMT 3
((Tänne siis R.C Ja toivon mukaan myös submarine ja dallan...))
Jolgar käveli pitkin lyhyitä portaita kohti mäen päällä kohoavaan jylhän rakennukseen. "Perillä ollaan!" Hän huusi taakseen jossa pitäisi kävellä nuori nainen. Jolgar astui jättimäisestä portista sisään hieman epätietoisena, mitä odottaa. Jolgar katseli ympärilleen huomaten vastaanotto tiskin. Hän käveli sinne ja sanoi pöydän toisella puolella istuvalle naiselle:"Onko Dallania näkynyt tänään?" Vastauksena Jolgar sai kuulla Dallanin lähteneen pois aamulla. "Täytyy ilmeisesti odotella hetki..." Jolgar sanoi kääntäen katseensa kohti Amiralia.
((Dallanille: Jos tuo äskeinen meni väärin voin toki korjata sen niin, että Dallan on talossa.))
|
|
|
Post by R.C. on Mar 10, 2007 12:50:20 GMT 3
”Aye, ei tarvitse huutaa.”, virnisti tyttö tarpoessaan edelleen aivan vanhuksen vierellä, tosin ehkä sittenkin askeleen verran tuon jäljessä, jotta ehtisi ennakoida miehen suunnanmuutokset. Hän ei yhtä kaikki ollut tottunut jäämään kenenkään varjoon. Katse kohosi nyt tutkivaisena rakennukseen, joka olikin nähtävästi sijainnut hieman muusta kaupungista erillään? Mäki ei saanut teiniä väsymään. Hän odotti jo malttamattomasti päästä käymään koulussa sisällä ja näkemään muut oppilaat. Tai kenties siellä tapaisi enimmäkseen kammioihinsa muumioituneita, harmaahapsisia homekorvia? Moinen ajatus tuntui perin ikävystyttävältä. Tyttö vilkaisi vanhusta mutta käänsi huomionsa pian pois tajutessaan tuumineensa tuosta epäkunnioittavia. Ei hän suotta arvostellut miestä ikänsä puolesta, vaikka pitikin tätä jo potentiaalisena höppänänä, hyvällä tavalla. Tyttö nyökkäsi maininnalle odottamisesta ja jäi katselemaan ympärilleen. Hän ei tuntenut tarvetta istua alas.
|
|
|
Post by submarine on Mar 10, 2007 13:57:28 GMT 3
Näytti siltä, että kaksikon lisäksi muitakin oli liikkeellä, oletettavasti samoissa tarkoituksissakin. Sisään oli astelemassa nuorenpuoleinen mieshenkilö, tai ehkäpä sittenkin keski-ikäinen. Oli vaikea sanoa tarkkaan, tämä vaikutti jotenkin oudolta. Se ei ollut mikään yksittäinen tekijä, vaan jotenkin koko kokonaiskuva. Tästä tuli sellainen olo, että kaikki ei ollut aivan kohdallaan, epämukava olo. Kaiken kaikkiaan miehellä oli hienopiirteiset, korostuneet kasvot ja kalpea iho, jossa siniset silmät loivat kontrastin. Kevyet viikset ja parta ympäröivät suuta. Päällään tällä oli yksinkertaiset vaatteet, halpa nuttu ja housut, joiden päällä oli matkaviitta. Reppunsa lisäksi tällä oli toisessa kädessään jonkinlainen kahvalla varustettu, peitelty laatikko, johon olisi mahtunut vaikkapa nyt vesimeloni, muttei kahta. Mies katseli hetken ympärilleen ja siirtyi sitten hieman sivummalle.
|
|
|
Post by dallan on Mar 10, 2007 18:37:19 GMT 3
((Catman, ihan oikein tuo meni.))
Valkea yksisarvinen ei tosiaan ollut nyt akatemiassa läsnä. Hänellä oli illalla vielä ollut työkiireitä ja eläin ei oikein ollut muistanut suunnitella opetustaan. Ei yksisarvinen olisi mielellään opetustöihin ryhtynyt ollenkaan, mutta pakko sitä oli, kun ylempää siihen tuli määräys. Ei urosta nyt ylemmät tahot olisi muuten kiinnostaneetkaan, mutta heiltä tuli myös rahat olennon toimintaan ja turhamaisuuden rahoittamiseen ja he olivat hyvä kanava julkaisujensa levittämiseen sitten tulavaisuutta silmällä pitäen, että kai sitä oli järkevää suostua jonkinlaiseen yhteistyöhön ihan oman työnsä puolesta.
Yksisarvinen oli varmuuden vuoksi käynyt rannalla hieman rentoutumassa karistaakseen itsestään turhia työn pölyjä, lääkärissä ja sitten vielä värjäyttämässä karvansa ties kuinka monennetta kertaa tässä kuussa. D'allan nyt vain kyllästyi yhteen väriin nopeasti, joten sitten sitä tarvitsi toisen ja karvatkin menivät sekaisin ja pakko niitä oli kammata, jotta olisi yhtään säädyllisen näköinen. Helpompaa sitä oli ihmisillä, kun heillä ei ollut niin paljoa karvaa hoidettavanaan.
Lääkäri oli ollut ystävällinen ja todennut yksisarvisen yleiskunnon kauttaaltaan aivan onnettomaksi, mutta koska odotus oli, että hän selviäisi vielä muutaman päivän tätä menoa, niin eihän tässä sitten ollut mitään hätää. Kipua lievittävät lehdet tekivät ihmeitä ololle, toiset auttoivat jaksamaan ja kolmansien avulla sitä kykeni vielä kävelemään suorassa kahden ensimmäisen jälkeen. Ainoa paha puoli oli, että sen sekoituksen nauttimisessa oli aika urakka joka kerta, mutta ei sitä sopinut valittaa, kun se teki tehtävänsä niin loistavasti.
Juuri nyt eläin teki paluuta töihinsä otettuaan aamupäivän vapaaksi. Hän oli varsin tyytyväinen mustiin raitoihinsa harjassaan ja hänen sarvensakin kiilsi hohtavan valkoisena. Muun karvansa eläin oli nyt laitattanut ihan vain valkoiseksi, mutta hieman sävyä kaikkeen antoi puhdistettu musta samettiloimi, jonka yksisarvinen oli vanhojen vaatteitensa varastosta löytänyt. Se oli vanha, mutta näytti vieläkin aivan uudelta, kun vaatturit olivat niin taitavia, että osasivat aina vain laittaa sen hienoksi iästä huolimatta. Kai sitä sovelletusta taikuudestakin oli jotain iloa tälle elämälle.
Yksi ongelma yksisarvisella silti oli. Se koski erästä pulmaa, mikä hänelle oli lääkärissä tullut mieleen. Jos M, N ja P olivat mielivaltaisia pisteitä teräväkulmaisen kolmion sivuilta BC, CA ja AB, niin ainakin yksi seuraavista on tosi. NP => (1/2)BC, PM => (1/2)CA, MN => (1/2)AB. Se vaikutti olevan noin, mutta D'allan ei ollut vielä ihan varma siitä. Ehkä tämä olisi hyvä tehtävä hänen tuleville oppilaillen. Osoita, että se on totta tai osoita, että se ei ole totta. Sitten jossain vaiheessa, kun he olisivat hieman edistyneet opinnoissaan. Se olisi hyvä pitää mielessä.
Oliko se totta? Pitihän D'allanin nyt itse tietää vastaus moiseen ennen kuin hän sellaista kehtaisi oppilailtaan kysyä? Olk. BC = a, AC = b, AB = c ja M1, N1, P1 keskikohtia sivuilla BC, CA, AB. Sitten päti, että jos M, N, P kuuluvat M1C, N1A, P1B, niin alue MNP on vähintään M1N1P1 ja yhtäläisyys pätee jos M1 = M,... Nyt nähtiin, että yhden pisteiden järjestyksen piti olla tosi, koska jos M, P kuuluvat BM1, BP2, niin voidaan olettaa, että N on AN1:ssa, niin MN > (AB)/2. Sitten ristiriita siitä, että...
Hupsista! Yksisarvinen oli vähällä kävellä päin puuta. Eläimen pää ehti puuta jo hivenen koskettamaan ja muutama läsnäolija sai pidättää nauruaan, kun kirjaimia ääneen mumiseva otus ei muista katsoa eteensä ja muutenkaan ei kävele aivan suoraan. Se oli jo hoitopaikan arvoinen suoritus. Vielä kun sitä todistaisi julkisesti sen väitteen, mitä oikein pohti, niin hoitopaikka alkaisi olla taattu. Ehkä akatemia oli hyvä paikka juuri D'allanin kaltaisille otuksille. Se piti heidät aika tehokkaasti pois katukuvasta.
Onnistuneesti puun kierrettyään yksisarvinen jatkoi ongelmansa pohtimista, kunnes kyllästyi siihen. Hän ehtisi kyllä loput yksityiskohdat myöhemmin. Ei kun hetkinen. Jos ABC oli kolmio ja sen painopiste oli G ja sen ympäri piirretyn ympyrän keskipiste O, niin... Kunnes D'allan olikin jo hämmästyksekseen perillä. Tämä matka lääkäristä akatemialle tuntui aina välillä olevan kummallisen lyhyt, että se meni ilman, että huomasikaan. olikohan sekin jotain kummallista taikuutta? D'allan ei sellaista miettisi. Sen verran monta minuuttia eläimen saapumiseen kuitenkin meni, että läsnäolijat ehtivät sillä välin vaihtaa hyvin monta sanaa.
Tottuneen oloisesti eläin avasi tuon rakennuksen oven ja asteli sisään jättäen oven auki. Joku toinen saisi sulkea sen, yksisarvinen ei sellaiseen ryhtyisi. Vielä ympärilleen katsomatta yksisarvinen saneli vastaanotolle seuraavaa: "Olin aamun lääkärissä ja laittautumassa säädyllisen näköiseksi illan tilaisuutta varten, mutta sitten päätin, että sitä tilaisuutta saa siirtää, sillä en minä tänä iltana sitä jaksa." Eläin ei edes tuntunut huomaavan ketään ei tuttua salissa, vaikka oli Jolgarin jo aiemmin tavannut. Yksisarvinen jatkoi vielä kirjaimien mumisemistä höpöttäen jotain hämärää painopisteistä ja epäyhtälöistä tuntuen viettävän aikaansa aivan jossain toisessa maailmassa. Kyllä sen tarkkanenäinen haistaisikin, että sarvekas tuoksui voimakkaasti sellaisten kasvien lehdiltä, mitkä eivät aivan niin terveellisiltä ainakaan hajunsa perusteella vaikuttaneet.
((Pelatkaa tähän väliin vaikka useampi vuoro jos parhaaksi näette, kun D'allanilla kestää nyt kuitenkin saapua vähän pidempään. Pelasin nyt kuitenkin kaiken valmiiksi kerralla samalla kertaa. 2 tai 3 vuoroa voisi minusta olla hyvä, mutta ihan mitä mieltä te olette.))
|
|
|
Post by catman on Mar 10, 2007 23:50:58 GMT 3
Jolgar istui eräällä tuolilla seinän vierellä. Paikalta oli hyvä näkymä ovelle ja hän näki erään tuntemattoman miehen astelevan sisään. Hän ei näyttänyt huomaavan Jolgaria seinän vierellä. Jolgar kuiskahti Amiralille vieressään: "Tuota tyyppiä en edes tunne. Onkohan D´allan palkannut muitakin henkilöitä etsimään vapaaehtoisia oppilaita?" Pian eräs yksisarvinenkin asteli sisään näyttäen jotenkin mietteliäältä. Jolgar ei kuitenkaan huomannut häntä. Hän oli kaivanut nimittäin esiin kirjansa joka kertoi erilaisista kivistä. Maagisista ja tavallisista. Hänet olisi täytynyt ravistaa hereille kirjan maailmasta.
|
|
|
Post by R.C. on Mar 11, 2007 0:42:31 GMT 3
Eipä aikaakaan kun akatemian vastaanotolle näytti löytäneen tiensä kolmaskin odottelija, iältään ja olemukseltaan melko hämäränpuoleinen miekkonen. Ensinäkemältä tuo nimittäin vaikutti melkoisesti nuoremmalta kuin silkkaa silmänräpäystä myöhemmin. Läheiseen seinään nojaileva tyttö kohotti kulmaansa ja odotti jotakin tapahtuvaksi muukalaisen ja vanhuksen välillä, vaan koskapa mies ei tuntunut toista tervehtivän, arveli hän tämän olevan paikalla muissa asioissa... kunnes hänen vierellään vartova vanhus todisti toisin. Amiral huokaisi hiljaa itsekseen. Teinin mieleen oli tähän mennessä ehtinyt herätä epäilys, mahtoiko hän sittenkään olla ikäisekseen oikeassa paikassa. Ainakaan toistaiseksi ei vastaan ollut tullut yhtäkään nuorta henkilöä, ja koko rakennuksessa asiointi vaikutti turhankin viralliselta ja jäykältä. Eikö nuorten oppilaiden kuulunut käydä koulua ja oppineimpien siirtyä myöhemmin tähän ’akatemiaan’? Koko termillä oli kovin tärkeä ja totinen paino takanaan. Nuori soturitar mutristi hieman huuliaan ja alkoi selvästi vaikuttaa jo aavistuksen pitkästyneeltä. Jollei mitään alkaisi pian tapahtua, rupeaisi hän varmasti vaivaamaan vanhusta taas kysymyksillään, olipa tuo kuinka kirjansa lumoissa tahansa. Vaan sitten asteli sisään yksisarvinen, joka sai tytön valpastumaan. Hän nykäisi vanhusta hihasta ja nyökkäsi tätä ääneti kiinnittämään huomionsa tulokkaaseen. Oliko kyseessä kenties heidän etsimänsä opettaja?
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2007 1:42:20 GMT 3
((Muuten, Catman, kyseessä ei ole se poika silloin torilta. Koetan selittää asiaa jossakin vaiheessa peliä.))
Mies ei vaikuttanut tekevän mitään kummempaa, vaikka yksisarvinen saapuikin paikalle. Tämä vain jäi nojailemaan seinää vasten, kädet kevyesti puuskassa ja toinen jalka näennäisen raskaasti laatikon päällä. Oli vaikea sanoa tässä kaikessa, mutta tuntui melkein siltä, kuin se olisi tärähtänyt. Ehkäpä siellä oli jonkinlainen eläin. Mies itse näytti passiiviselta kaikkea kohtaan, vaikka todellisuudessa tämä ajattelikin paljon tällä hetkellä. Tämä ei näytä mitenkään kiinnostavalta. Sitä seurasi äkisti toinen ääni päässä, ei hänen omansa. Ja tuo valitus taas ei vaikuta minusta hiukkaakkaan kiinnostavalta. Torsennashar ei hyväksyisi tätä alkuunkaan, mies protestoi ajatuksissaan, pitäen silti esimerkillisen neutraalia naamaa. Mutta Torsennashar ei ole täällä. Eikä ole muuten Piartenkaan, sillä sinä olet nyt Aroi Senniläinen. Menehän tervehtimään kanssaihmisiäsi.
Mies huokaisi kerran äärimmäisen raskaasti, nosti laatikkonsa ylös ja asteli kahden muun samaa tarkoitusta varten paikalla olevan luokse. "Hei, minä olen Pi- Aroi Senniläinen", hän totesi kakistellen ja ojensi kätensä tytölle.
|
|
|
Post by dallan on Mar 11, 2007 4:09:17 GMT 3
Nämä ihmisethän olivat D'allanin kulkureitillä. Eivät he kaikki ihmisiä olleet, mutta yksisarvisella oli tapana käyttää yleisnimitystä "ihminen" kaikille olennoille, jotka olivat hänen silmissään jotenkin ihmisten kaltaisia. Ei hän sellaista ääneen sanonut, mutta ajatellessa ja asioita sillä tavalla käsiteltäessä sellainen oli erittäin käytännöllistä. Miten hän pääsisi heidän lävitseen yläkertaan työhuoneeseensa? Uros ei osannut kävellä fyysisten objektien lävitse ja vaikka hän olisi osannutkin, niin sellainen temppu olisi voinut olla liian huomiota herättävä. Kerran yksisarvisen itsensä läpi oli kävellyt joku ja uros ei ollut pitänyt siitä yhtään. Ei se tuntunut hyvältä, että joku oli hänen kanssaan samassa kohdassa.
Eläimen jalat sanoivat seis näin kuvainnollisesti. Eivät jalat tietenkään oikeasti puhuneet, mutta vastaanottovirkailijalla oli yksisarviselle kyllä jotain asiaa ihan sanallisesti. "Hyvä herra, oppilaanne ovat saapuneet ja he ovat tässä läsnä." hän kohteliaaseen sävyyn ilmoitti ja merkitsi kyllä ylös, että yksisarvinen oli jälleen kerran tullut myöhässä paikalle. Ei se sitä, että yksisarvisen olisi joskus tarvinnut tehdä tuntejaan takaisin, kun työnsä parissa hän vietti aikaansa enemmän kuin lääkäri salli, mutta jatkuva myöhästely ei ollut sellainen asia, mistä täällä pidettiin. D'allan nimittäin teki sitä koko ajan. Hän ei osannut ottaa asiakseen olla oikeaan aikaan paikalla edes tärkeissä kokouksissa. Tosin ei uroksella olisi ollut mitään tärkeää rooliakaan niissä, kun ei hänelle voisi antaa sellaista työtä, missä pitäisi toimia ihmisten kanssa, kun vähemmästäkin toisilta menisi hermot tai siitä työnteosta ei muuten tulisi yhtään mitään.
D'allan oli hieman hämillään. Tässä he nyt olivat. Tosiaan, Jolgar oli tuolla. Vanha tuttu. Lupasiko eläin maksaa hänelle jotain tästä hyvästä? Miksi hän ei enää muistanut? Sen täytyi olla tämä lääkitys. Syyttäkäämme siis lääkäriämme omista puutteistamme. Se keventäisi mieltä ja pidentäisi ikää, kun ei tarvitsisi murehtia niin paljon. Lääkärikin toteuttaisi tehtäväänsä oikein mainiolla tavalla, joten kaikki olisivat tyytyväisiä. Tosin Jolgar ei välttämättä olisi jos hän ei saisi sitä, mitä hänelle luvattiin. Tai sitten D'allan ei olisi jos Jolgar tajuaisi, ettei D'allan muista, mistä sovittiin ja pyytäisi jotain aivan absurdia. Miten yksisarvinen siitä kieltäytyisi, kun ei kerran muistanut vaikka olisi mennyt lupaamaan sellaista. Noh, kokeilemalla se selviäisi.
Tapahtuman yllätyksellisyys sikseen. Eihän yksisarvinen voisi seistä tässä kuin tatti sateessa. Mitä hänen piti tehdä? Uusille oppilaille pitäisi varmaan kertoa, mistä tässä paikassa opiskelemisessa oikein oli kysymys. Mutta miten? Ei D'allan itsekään tiennyt, että mistä tässä paikassa opiskelemisessa oikein oli kyse ja kaiken lisäksi hän ei tiennyt, että kuka siitä tiesi. Uros ei ollut tajunnut, että tämä tapahtuisi tänään ja ei ollut valmistautunut kunnolla koko asiaan. Hänen oli pitänyt, mutta eläin oli päättänyt tehdä sen jälkeen, kun saisi yhden ongelman ratkaistua. Ongelmaa seuraisi toinen ja sitten kolmas, missä vaiheessa yksisarvinen oli jo tyystin unohtanut koko asian. Nyt sitä sitten sai niellä, että ei osannut tehdä itselleen määrättyjä töitä ajoissa ja tarkkaan.
Sarvekas asteli itsevarmuutta menettämättään tuon aina niin ystävällisen vastaanoton lähelle ja kuiskasi hänelle jotain. Tarkkaan ottaen D'allan sanoi: "Mitä minun on määrä tehdä heidän kanssaan, kun en onnistunut pätevöittämään itseäni opettamisen aloittamista varten." Tavallaan tuo kuultu oli hyvin arvattavaa, mutta miksi vastaanottaja olisi siltikään pitänyt kuulemastaan, kun yksisarviselle oli varmuuden vuoksi kerrottu opetustehtävästä jo viikkoja aikaisemmin, että hän vain jotenkin voisi kyetä siinä ajassa tekemään asian eteen jotain, mutta ei sitten. Ilmeisesti mikään aika maailmassa ei saisi tuota eläintä tekemään jotain, mikä ei liittynyt häneen omaan tutkimustyöhönsä tai mukavuudenhalunsa tyydyttämiseen.
Aina kiltti, kohtelias ja hymyilevä vastaanottaja ei silti jättänyt D'allania pulaan. "Odottakaa hetki, niin haen paikalle opintovastaavan ja hän sitten kertoo teille opintojenne aloittamisesta ja saatte hänen kanssaan kukin aloittaa hänen kanssaan oman opintosuunnitelmanne luomista." Pieni tauko. "Sillä välin voitte vaikka kysyä jotain akatemiamme luku- ja kuvio-opin tutkijalta ja opettajalta. Hän vastaa noiden alojen opetuksestanne jos niitä opintoihinne haluatte ja muuten on se vastuuhenkilö, joka vastaa, että teillä kaikki sujuu hyvin opintejenne suhteen. Hänen ja opintovastaavan puoleen voitte kääntyä aina, kun teillä on pienintäkään tarvetta sille."
D'allan ei osannut edes heitä sanoa. Tilanne ujostutti aika lailla tuota nelijalkaista.
|
|
|
Post by catman on Mar 11, 2007 10:25:29 GMT 3
((Submarine: Ahaa... Asia on hoidettu.))
Jolgar istuskeli puisella tuolilla kaikessa rauhassa, kunnes joku häiritsi häntä. Amiral nykäisi voimakkaasti hänen hihastaan. Kirjakin meinasi pudota. Jolgar ravisteli päätään ja katsahti Amiraliin tuimasti. Sitten katse siirtyi yksisarviseen. "D´allan..." Jolgar kuiskasi itsekseen ja oli jo nousemassa, kunnes huomasi D´allanin aloittavan pitkän keskustelun. Jolgar istahti takaisin ja laittoi kirjan kaapunsa sisälle. Siellä oli todennäköisesti jonkinlainen tasku. Ei kai hänen tavaransa olisi siellä muuten pysyneet? Jolgar ajatteli odottaa, että D´allanin ja vastaanottotiskin neidin keskustelu loppuisi.
|
|
|
Post by R.C. on Mar 11, 2007 11:30:09 GMT 3
Teini ei ehtinyt saada vanhukselta vastausta ennen kuin tuo tuntematon miekkonen kävi häntä varoittamatta jututtamaan. Miksi juuri nyt, kun kaikenlaista muutakin tuntui olevan meneillään? Amiral katsahti ojennettua kättä hieman hämääntyneenä mutta päätti sitten vastata eleeseen ja hoidella esittelyt pois päiväjärjestyksestä. Ei tuo mies häntä erityisemmin kiinnostanut, sillä tämä oli liian vanha. Iäkkäät ihmiset tuppasivat olemaan pitkästyttäviä. ”Amiral Zenn, hauska tutustua.”, mumisi teini ja livautti huulilleen kestohymyn, jolla peitti mielestään aika taitavasti sen tosiseikan, että toinen oli ollut hänelle tahtomattaan pettymys. Huomio kääntyi taas ripeästi yksisarvisen suuntaan, mutta nähtävästi tältä taholta ei kuulunut vieläkään mitään uutta. Olento kyllä vilkuili heitä selvästi sen näköisenä, että oli tietoinen mistä tässä odottelussa oli kysymys. Miksei yksisarvinen sanonut mitään? Amiral ei ollut aiemmin tavannut tällaisen harvinaisen rodun edustajaa, ja nyt hän kaipasi salaa pientä todistetta siitä, että eläin oli ylipäätään niin viisas kuin tarut kertoivat... tai ylipäätään älykäs.
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2007 13:47:55 GMT 3
"Hauska tutustua", mies vastasi, laittamatta kuitenkaan mitään äärimmäisen massiivista intoa lausahdukseensa. Kumpikaan ei vaikuttanut olevan liian kiinnostunut koko jutusta. Ohimennen laatikko heilahti hieman ja sieltä alkoi kuulua hiljaista vihellystä. Mies vaiensi mokoman kevyellä ravistuksella. Sitten tämä näytti itsekin kääntyvän katsomaan yksisarvista. Samaan aikaan tämän ajatuksissa taas jatkui pieni keskustelu. Siis miksi minun pitää olla täällä? Koska se on hyödyllistä itsellesi ja meille kaikille, tuli vastaus kuin hyllyltä vedettynä. Mies tiesi ilman mitään pohdintoja, että tämä oli harjoitellut ennalta. Ja nyt kysyt siltä yksisarviselta jotakin kehittävää
Mies huokaisi uudelleen, kohotti kättään puhumisen merkiksi ja kysyi: "Niin, tuota, kuinka paljon me tarkkaanottaen opimme täällä?"
|
|
|
Post by dallan on Mar 11, 2007 16:51:52 GMT 3
Eläintä hermostutti se, kun häntä katseltiin ja selvästi häntä odotettiin tekevän jotain. Hän kyllä ponnisteli saadakseen mieleensä joitain asioita, joita olisi voinut kertoa, mutta päällimmäisenä ajatuksissa kummittelivat vain kolmiot ja niiden ympäri piirretyt ympyrät sekä ortogonaaliprojektiot, jotka olivat varsin tärkeitä tutkimuskohteita näin sovellettua taikuutta ajatellen. Siellä kun oltiin kiinnostuneita lyhimmästä matkasta. Tuskin sitä olisi kuitenkaan hyvä kolmioista puhua. Opiskeleminen olisi sitten asia erikseen ja sitä ehtisi kyllä loputtomiin, kun ensin saisi turvallisen tunteen tähän kaikkeen, mistä olisi hyvä lähteä ponnistelemaan alalla eteenpäin. Miten sitä yksikään näistä oppilaista olisi jaksanut opintoihinsa keskittyä jos hänellä olisi jatkuvasti mielessään murhe omasta leivästä ja katosta pään päällä?
Kysymys! Se oli suunnaton helpotus. Suuret kiitokset tuolle Pi- Aroi Senniläinen ilmaisulla itsensä esitelleelle herralle. Nyt D'allan vain vastaisi siihen ja kaikki olisi niin paljon paremmin. Mutta se oli merkillinen kysymys. Kuinka paljon voi oppia ja tässä tapauksessa tarkemmin, että kuinka paljon saattoi oppia täällä. Urokselle tuli ensimmäiseksi mieleen laajemmasta kysymyksestä tiedon rajoista, mistä voisi ehkä tarkentaa vastausta tähän kysymykseen, mutta sen reitin ongelmana oli, että D'allan ei tiennyt vastausta tuohon laajennettuun kysymykseen. Kai hänen sitten olisi tyydyttävä asian suppeampaan tarkasteluun, kun tähän mennessä tutkimustyössäkään ei ollut tullut rajoja vastaan, että olisi tarvinnut niin sitä murehtia, että missä oman oppimiskyvyn tai tietämisen yleensä rajat kulkevat.
"Tämä akatemia taisi alunperin olla erikoistunut ensisijaisesti taikuuden harjoittamiseen ja sen tutkimukseen ja samalla näiden asioiden opettamiseen, mutta sen aihealueen ongelmista on eriytynyt myös paljon muunlaista tutkimusta. Tästä voisi päätellä, että opetettavaa täällä on tarjota enemmän kuin lahjakaskaan ihminen kykenee elinikänään omaksumaan, mutta toki jos ja kun sitä erikoistuu johonkin tiettyyn aihealueeseen, niin asioiden määrä vähenee. Kuitenkin uskoisin, että varsin usealla alalla kykenemme täällä tarjoamaan teille valmiudet kehittyä alanne asiantuntijaksi. Esimerkiksi omalla alallani kykenen asiasta kiinnostuneille tarjoamaan tietoa tai tietolähteitä lähes kaikesta, mistä satun tietämään alallani yleensäkään tiedettävän ja avustamaan resurssien sekä avun saamisessa jatkotutkimusta varten."
|
|
|
Post by catman on Mar 11, 2007 18:04:18 GMT 3
Jolgar laski kasvonsa katosta. Hänen syvää ajattelua menneisyydestä ja sauvojen päihin asetettavista maagisista kivistä häirittiin suuresti. Hänen vieressään käytävä keskustelu herätti Jolgarin jo toisen kerran tänään oikeaan elämään. Jolgar alkoi jo hieman kiinnostua, kun D´allan asteli paikalle , mutta vaikutti siltä, ettei kukaan huomioinut vanhaa ukkoa sivussa. Ehkä hänen pitäisi puuttua keskusteluun jollain järkevällä kommentilla... Tai ehkä se vain keskeyttäisi jotain tärkeää. Itseasiassa hän ei edes keksinyt mitään mainittavaa, joten pysyi hiljaa. Ehkä Jolgarkin tulisi jossain tilaanteessa puheenaiheeksi.
|
|
|
Post by R.C. on Mar 11, 2007 21:53:04 GMT 3
Amiral vilkaisi hänkin oudoksuen vast’ikään itsensä esitellyttä miestä tämän muotoillessa kysymyksensä yksisarviselle. ’Kuinka paljonko’? Tyttö olisi ehkä mieluummin tiedustellut, mitä akatemiassa ylipäätään opetettiin. Teini tajusi hypänneensä tyhjyyteen ottamatta oikeastaan etukäteen tarkemmin selvää, mikä siellä häntä odottaisi. Vanhus oli tosin epämääräisesti maininnut taikuuden jo aiemmin, eikä yksisarvisen tuorein vastauskaan aihetta pahemmin tarkentanut. ”Opetetaanko täällä enimmäkseen teoriaa vai käytäntöä?”, lipsahti tytön huulilta jo ennen kuin hän ehti kohteliaasti pyytää puheenvuoroa itselleen. Käsi kohosi vasta sanojen jo karattua ilmoille. Kenties tällainen malttamattomuus sopi laittaa nuoren ikänsä piikkiin, mutta Amiralin oli yksinkertaisesti vain saatava tietää enemmän aiheesta, ennen kuin hän tuhlaisi täällä enempää kenenkään aikaa. Koko ajatus opiskelusta aikuisten kesken tuntui yht’äkkiä varsin tukalalta, vaikkei tyttö luonteeltaan kaino ollutkaan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 13, 2007 11:47:33 GMT 3
Mies, joka oli maininnut itsensä Aroiksi, kuunteli vastausta osoittamatta nähtävästi aivan valtavaa innostusta siihen. Omasta puolestaan tämä ei tietenkään kiinnostanut häntä hiukkaakaan, mutta käskyt olivat käskyjä ja niitä oli pakko noudattaa, vaikkei halunnutkaan. Tai ainakin hänen oli pakko noudattaa, jos jotkut muut kykenivätkin kiertämään omansa. Toisaalta, oli olemassa pahempiakin asioita kuin tämä, joten ei kai hän voinut pelkästään valittaakaan. No jaa...
|
|