|
Post by dallan on Apr 19, 2007 23:13:55 GMT 3
((Sitten kun haluatte, niin Maxini Voel voi tulla opintosuunnitelmaa tekemään.))
|
|
|
Post by morris on Apr 29, 2007 21:52:16 GMT 3
(pahoittelut pitkästä katoamisesta, työkiireet ehtivät iskemään selän takaa)
Ruoka tuntui paakkuuntuvan poskiin ja kitalakeen kun pienen miehen nyrkki alkoi haukkoa ilmaa ja ilme kävi kärttyisäksi, muutama epäselvä mumahdus oli niin sekava, että olennon oli pureskeltava ruoka toiseen poskeensa, jolloin suu täynnä ruokaa pystyi selventämään itseään. "Anteeksi! Anteeksi, en minä nyt niin vakavissaan ollut Illar ystäväiseni", ja viimeinkin suunsa olento söi tyhjäksi, ollen tukahtua viimeiseen nielaisuun jolloin rintalastaansa takoen otus yskähti. "Mutta eikö vilunkipelin opettelukin olisi jossain määrin hyväksi, jolloin tiedät parhaiten kuka yrittää sinua viilata silmään ja millä kepulikonstein. Sinulla olisi loistavat mahdollisuudet pelata hyvin, jos osaisit itsekin huijata. Hyvässä mielessä! Hyvässä mielessä! Olet rehellinen, uskon sen, mutta sitten voisit erottaa ne vilunkitapaukset?" idea oli ainakin ketun mielestä hyvä, sillä tuon kellertävät silmät alkoivat loistaa omasta nerokkuudestaan sen verran paljon, että otus nousi innoissaan ja läpsäytti kevyesti ilmassa olleen nyrkin alas.
"Ideahan olisi oikein mainio, olisit lyömätön Illar! Paras!" kettu innostui niin, että alkoi liikkumaan toisen ympäri piirrelleen miellekuviaan vastaanoton seiniin kädet kaaressa liikkuen. "Kuvittele, sitten kukaan ei pääsisi huijaamaan sinua. Ja ja ja voisit sanoa kaikille, että itse olet oppinut. Oman polkusi tallannut ja kasvanut viisaaksi ja suureksi...anteeksi, en tarkoittanut tuota kasvaa osaa sillätavalla..kasvaen. Vaan sillä toisella kasvaen tavalla. Oi että, siitä tulisi hienoa. Eikö vain?" suuriksi levinneet silmät olivat jo lähes varmat vastauksesta ja taas se piinaavan määrätietoinen ja herpaantumaton katse jäi kauppiaaseen.
|
|
|
Post by submarine on Apr 29, 2007 23:17:05 GMT 3
Illar näytti tyyntyvän melkoisen nopeasti, ja vieläpä alkavan pohtia vakavasti toisen sanoja tämän jatkaessa. Ihmettelevä innostus paistoi tämän kasvoilta. Niin, tietenkin, niinhän se todella toimisi. Niinhän hänestä tulisi kauppias vailla vertaa, tunnistamalla huiputus ja iskemällä vastaan! Hän voisi reagoida mihin tahansa vilunkiin, jos tuntisi sen jo valmiiksi. Toisen huomautus koostakin meni täysin ohitse, kun lyhyenpuoleinen alkoi toden teolla pohtia asiaa. Eihän hän todellakaan tiennyt, millaista kaikkein kekseliäin vilunkipeli oli. Mutta jos tietäisi, niin silloin voisi kitkeä moisen pois jo etukäteen!
"Niin... Niin..." Illar myönteli pohdiskellessan vieläkin, rypistäen epähuomiossa virallista asiakirjaa kädessään. Tämä tuntui todellakin varteenotettavalta seikalta, jota pitäisi miettiä paremmin... Ajatus oli varsin radikaalin oloinen tapoihinsa tottuneelle maahiselle, siinä määrin että se sai pään hieman pyörälle.
|
|
|
Post by morris on May 10, 2007 22:04:21 GMT 3
"Ah! Niin nerokasta niin nerokkasta, vaikka itse sanonkin,mutta nojaa, sinä saat kaiken kunnian jos toteutat", olento nyökytteli innoissaan vilkaisten sivusilmällään ympärilleen ja portaisiin, joka tuntui olevan ainoa ensimmäinen kulkureitti yhtikäs mihinkään tuosta aulasta.
"Täällä on niin kovin hiljaista, liian hiljaista.." keltaiset silmät kapenivat aavistuksen kun raput jäivät olennon silmien eteen hohkaamaan kuin kieroutunut kutsu seuraamaan. Äkkinäinen katse vielä lyhykäiseen uuteen tuttavuuteensa, ja kun paperi toi mukanaan syvän mietiskelytilan jälleen, Max virnisti, nakkasi säkkin selkäänsä ja paljasjaloin kiidätti itsensä portaille lähtien nousemaan niitä varovaisen innokkaasti. Kokoajan katse pälyili takanaan olevan Illariin. Selkänsä kulki pitkin seinää ja porras portaalta kettu katosi portaisiin.
(Jos minä tämän sankarini nakkailen jotenkin eksymään opintosuunnitelman tekoon)
|
|
|
Post by submarine on May 11, 2007 23:27:13 GMT 3
((Selvä. Illar jää kai yhä paikoilleen.))
Illar jäi toden teolla pohtimaan toisen sanoja, niinkin paljon ettei edes huomannut tämän poistumista. Tämä oli kuin siitä sanonnasta... "Taistella tulella tulta vastaan." Niin, sehän se oli... Asia vaati oikein toden teolla huomiota. Millaisiahan keinoja saattoivat huijarit käyttää? Siitä piti tosiaan ottaa selko! Innokkaasti maahinen jäi pohtimaan melko yksinkertaista asiaan kaikilta kanteiltaan, näyttäen pohtivan jotain hyvinkin filosofista rutistaessaan kättä leukaansa vasten.
|
|