|
Post by dallan on Mar 18, 2007 3:38:38 GMT 3
((Anteeksi viive. Teen kaikkeni välttääkseni sitä jatkossa.))
Tilanne näytti D'allanista toivottomalta. Tähän mennessa häneltä oli kysytty, että mitä tässä akatemiassa oikein opetettiin ja kuinka paljon. Toki nuo olivat luonnollisia kysymyksiä ja varsin tärkeitä kysymyksiä, mutta salaa hiljaa mielessään uros oli toivonut, että joku olisi enemmän kiinnostunut hänen omasta tutkimuksestaan. Niin hyvää onnea ei kuitenkaan näyttänyt olevan matkassa.
Missä se pahuksen opintovastaava tai mikä ihme olikaan oikein viipyi? Tuolla portaikossa ylöspäin häntä ei näkynyt. Vielä ei edes kuulunut hänen askeliensa ääniä, joten ei saattanut päätellä, että hän olisi tulossa. Se nainen osaisi vastata käsittämättömän paljon paremmin tällaisiin kysymyksiin, mitä D'allan osasi. Ei yksisarvinen edes oikeasti tiennyt kunnollisia vastauksia näihin helppoihinkaan asioihim. Piti vain päätellä jotain ja sitten jälkikäteen tarvittaessa järjestellä asioita, että kaikki luvattu tulisi pidettyä. Toivottavasti niin ei sentään kävisi. Siinä olisi kamala työ, kamala säätäminen ja se aiheuttaisi kamalasti närää. Ikään kuin D'allanilla ei olisi jo nyt ollut kireät välit akatemian johdon kanssa. Siksi kai hänet oli opetustehtäviin määrätykin. Noh, D'allan kouluttaisi itselleen huippuoppilaan tai pari. Ennemmin tai myöhemmin sellaiseen tulisi tilaisuus. Oli tässä kuitenkin koko loppuelämä aikaa sitä varten.
Ai niin, se kysymys. Uros oli jo kokonaan unohtanut sen. "Ompa se Pithiuksen tilanne hankala." Joku sanoi kovaan ääneen taustalla. Kuka se oikein oli? Ei D'allan tuntenut, mutta hän oli pukeutunut pitkään harmaaseen kaapuun ja hänellä oli niin pitkä parta, että siihen voisi vaikka kompastua. Hyvä ihme? Mistä sitä tuollaista karvankasvua saisi ostaa? D'allan tahtoisi sellaisen mielenkiintoisesti leikatun harjan ja tuuheamman hännän. Häntä voisi vaikka laahata lattiaa pitkin pitkänä. Se voisi vaikka olla hopeisen värinen. Sellainen hillityn kaunis. Tuo harmaakaapuinen herra tai rouva selvästi puhui jollekulle. Niin tosiaan, hänen vieressäänhän näytti olevan tuollainen sporttinen nainen, jonka D'allan oli varmasti nähnyt joskus aikaisemminkin. Kuka ihme? Ai niin, sehän oli se opintovastaava. Hyvä, että hän viimein otti asiakseen saapua paikalle. Yksisarvinen oli taatusti kärsinyt tässä jo tarpeeksi. Hän hoitaisi asiat vain Jolgarin kanssa loppuun ja sitten hän voisi valmistella luentojaan. Niitä voisi jopa valmistella, ettei olisi näin kurjaa.
"En ymmärrä häntä. Mikä kummallinen kiintymys hänellä voi olla krokotiileihin? Siis hyvä ihme, miten sitä ihminen voi pitää lemmikkinään krokotiilia pienessä huoneessaan ja vielä ratsastaa sillä?" "
Kas, te olette varmaan uudet oppilaat täällä?" nainen sitten sanoi odottelijoille. "Saanen esitellä, minun nimeni on Berith ja minun kanssani yhdessä hoidetaan teidän taloustilanteenne ja opintosuunnitelmanne kuntoon."
Nainen olisi selvästi sanonut vielä jotain, mutta D'allan keskeytti hänet jatkamalla omaa puhettaan. "Täällä tosiaan voi opiskella käytännöllistä taikuuden harjoittamista pelkästään tai pelkästään teoriaa joltain valitsemastaan alalta. Päätös on yksin teidän."
"Saanko mennä nyt?" yksisarvinen sitten kysyi hiljempaa tuolta itsensä jo esitelleeltä naiselta ja sai pienen nyökkäyksen vastaukseksi. Tuo pitkäpartainen harmaakaapu seisoi vieläkin portaissa selvästi tarkkailemassa tilannetta. Ei se saanut nyt haitata. Siitä murehtimisen sijaan D'allan asteli Jolgarin lähelle ja kysyi häneltä hiljaisemmalla äänellä, että mitä hän tahtoisi nyt tehdä.
Yksisarvinen ei tosiaan enää niin tuleville oppilailleen antanut huomiota. Opintovastaava sen sijaan oli valmis ja palveluhaluinen. "Voimme siirtyä neljänteen kerrokseen työhuoneeseeni vaikka heti jos tahdotte tai sitten voin esitellä teille ensin kylää tai ihan omien toiveidenne mukaan." nainen lupaili.
|
|
|
Post by catman on Mar 18, 2007 18:51:10 GMT 3
Jolgar istuskeli hiljaa suuressa huoneessa joka oli muuten hiljainen lukuunottamatta muutamia kuiskauksia sieltä täältä. Eräässä nurkassa käytiin hieman äänekkäämpää keskustelua. Akatemian tavoista nimittäin kerrottiin uusille oppilaille, joita kylläkin oli erityisen vähän. Joka tapauksessa Jolgar oli ryhmästä kaikkein hiljaisin, ja oli vielä silloinkin kun häneltä kysyttiin, että mitä hänen mielestään pitäisi tehdä. Vastaukseksi Jolgar nyökkäisi päätään kohti naista joka avasi suutaan. "Voimme siirtyä neljänteen kerrokseen työhuoneeseeni vaikka heti jos tahdotte tai sitten voin esitellä teille ensin kylää tai ihan omien toiveidenne mukaan." Kuten vaikutti, ei Jolgarin tarvinnut päästää sanaakaan suustaan.
|
|
|
Post by R.C. on Mar 18, 2007 20:38:53 GMT 3
Amiral oli vaiennut pian tiedustelunsa päätteeksi ja jäänyt kuulostelemaan mitä tuleman pitäisi. Näytti siltä että yksisarvinen haeskeli vieläkin jotakuta katseellaan, luultavasti henkilöä, jolle vastuun tiedonannosta voisi siirtää. Tyttö ei ollut aivan varma siitä mitä hänen olisi pitänyt tästä kaikesta ajatella. Amiral oli kuvitellut yksisarvisen olevan isossakin osassa opetuksessa, mutta nähtävästi olento vaikutti lähinnä vaivaantuneelta ja haluttomalta puhumaan heille. Tämä ei voinut olla hyvä merkki. Teini tosin oli nyt epäluuloinen vähän kaiken suhteen. Onneksi hän osasi myöskin pitää suunsa kiinni ja välttyä näin vaikuttamasta epäkohteliaalta. Talousasioista mainittaessa rypisti tyttö hieman kulmiaan. Amiralilla ei ollut mukanaan lantin lanttia, ja oli selvää, että jonkun piti opettajankin palkka maksaa. Mahtaisiko hänellä olla tähän varaa...? Teinin katse käväisi vieressä istuvassa vanhuksessa, kun nainen kehotti oppilaita siirtymään yläkertaan. Olisi kurja erota ainoasta henkilöstä, jonka hän tunsi edes vähän paremmin kuin muut. Toisaalta, tyttö oli itsenäinen ja vahva. Hän ei viitsinyt sanoa vanhukselle mitään pelätessään keskeyttävänsä jotakin tämän ja yksisarvisen välillä. Amiral ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä lähdössä annettuun suuntaan. Hän seuraisi mieluummin muiden perässä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 18, 2007 21:40:52 GMT 3
"Aroi" kuunteli ympäristöään niin tarkkaavaisena, kuin suin surminkaan kykeni. Hän ei vieläkään aivan tajunnut, miksi juuri hän oli joutunut tänne, mutta ei sitä voinut loputtomiin toistellakaan. Ohimennen hän rummutti laatikkoa sormillaan sen sisällä olevan oli-mikä-olin alkaessa taas meluta. Ääni tuntui rauhoittavan otusta, koska se vaikutti ynisevän hiljaa ja sitten hiljentyvän kokonaan. Mies kuunteli vielä hetken ja totesi sitten, että se oli taas kerran nukahtanut. Hyvä, sillä hereillä elikosta oli vain haittaa.
"Niin, tuota, kuuluuko maksuun jonkinlainen majoitus ja ruoka, vai tuleeko niistä huolehtia itse?" Aroi kysyi sitten, nousten pystyyn ja koettaen vaikuttaa mahdollisimman välinpitämättömältä asioita kohtaan. Rahasta ei nyt ainakaan tulisi puutetta, sitä hänelle oli annettu mukaan suuripiirteisesti sanoen paljon. Joten oikeastaan kysymys nyt ei edes koskettanut häntä todella, mutta tulipahan kysyttyä kuitenkin. Hän nyt vain oli päättänyt heti aluksi vaikuttaa mahdollisimman aktiiviselta - vaikkakin välinpitämättömältä - koska sellainen voisi antaa mahdollisuuden laajempaan opetukseen. Ja hänelle nyt oli painotettu, että piti saada mahdollisimman laajaa opetusta.
|
|
|
Post by dallan on Mar 20, 2007 3:28:25 GMT 3
D'allan ajatteli, että häntä ei tässä tarvittaisi ja saatuaan hyväksyvän nyökkäyksen kysyvään katseeseensa tuolta naishenkilöltä hän lähti sorkkineen kohti rappuja. "Siihen työhömme liittyen ajatukseni ovat minulle antaneet ymmärtää, että jos alkion kertaluku on n, niin saman alkion ämmännen potenssin kertaluku on tuo n jaettuna ännän ja ämmän suurimmalla yhteisellä tekijällä." "Eikö tämä tarkoita, että syklisessä tapauksessa generoija-alkion kertaluvun ämmäs potenssi on niin ikään n jaettuna ännän ja ämmän suurimmalla yhteisellä tekijällä." partainen mies kysyi D'allanilta. ""Juuri näin" yksisarvinen vastasi kaksikon etääntyessä jonnekin ylemmäs. Heidän keskustelunsa kertaluvuista alkoi hiljalleen vaimeta sen suhteen, miten sitä saattoi alhaalta käsin kuulla ja aulassa nainekin näytti odottelevaiselta, että yksisarvinen ja tuo valtavapartainen herra pääsisivät kyllin kauas ennen kuin menisi avaamaan suunsa siitä, mistä aikoi seuraavaksi puhua.
"Hän on tommoinen", nainen aloitti selvästi D'allanista puhuen. "Liika yksinäinen työ tekee tuota ja hän on muutenkin niin valtava jännittämään, ettei aina muista käyttäytyä. Hän ei ehkä näytä siltä, mutta ajallaan opitte tunnistamaan, kun hän kovasti jännittää jotakin ja silloin hänellä on tapana käyttäytyä typerästi." Nainen puraisi hieman sormeaan. Ei niin kovaa, että se olisi vahingoittanut sormea. Lieni vain niin, että siihen oli kutittanut. Hänen äänensä oli erikoinen. Se oli vähän visertävä, mutta vain ihan vähän. Pääosittain puhuminen oli hyvin ihmismäistä, mutta jotain erikoista siinä oli.
"Majoituksesta, että akatemiassa meillä ei ole oppilaille tiloja, mutta paikallinen majatalo sopii hyvin asumiseen. Sieltä saa myös valmista ruokaa, mutta toki heidän keittiönsäkin on ollut perinteisesti yleiskäytössä, jotta sitä voi valmistaa itselleen jotain." Tähän väliin nainen vilkaisi, että ketään ei ympärillä näkynyt. Vastaanotolla ei väliä ollut, sillä häntä kukaan ei uskoisi, vaikka hän menisi liikaa tietoja vuotamaankaan. Lisäksi asiasta oli hänen kanssaan sovittu, että siitä oltaisiin hiljaa. Nyt vaikutti olevan rauhallista. Askeleita ei saattanut läheltä erottaa, kun akatemia tuntui syventyneen työntekoon. Kirjastossa oli hiljaista, kuten säännöissä ystävällisesti kehotettiinkin ja ensimmäisen kerroksen työtiloissa vallitsi normaali työpäivä. He eivät liikaa toisia salakuuntelisi, kun kaikilla tosiaan ainakin pitäisi olla tärkeämpääkin tekemistä. Kaikki liikapartaiset ja sarvelliset otuksetkin olivat jo lukuoppinsa saloihin unohtuneet homentumaan jonnekin huoneisiinsa. Niin nainen sen ainakin ajatteli. Toisaalta D'allanille moinen ainakin teki erittäin hyvää. Parempi se oli, että se uros oli sulkeutunut tänne höperöiden laitokseen kuin riehuisi jossain vapaana tuhojaan tekemässä. Tällaiset paikat eristivät tehokkaasti tietynlaista väkeä pois ihmisten ilmoilta. Samalla siitä poiki jotain normaaleille ihmisillekin sovellettavien tulosten muodossa.
Näin oli hyvä hetki aloittaa, mutta hieman vaimeammalla äänellä kuitenkin. "Älkääkä kertoko seuraavaa kellekään. Ensinnäkin rahasta, että D'allan maksaa omasta pussistaan opintonne, majoituksenne ja turvaa toimeentulonne jonkinlaisella summalla. Se ei suoraan sanottuna ole hänen velvollisuutensa, mutta ei se ole kiellettyäkään, mutta D'allan toivoo, että kenenkään ei tarvitse asiasta tietää. Itse kunnioittaisin tuota toivetta, kun hän kuitenkin maksaa siitä paljon. Tosiasia vain on, että kukaan ei suostuisi hänen oppilaakseen ilmaiseksi. Teille kerrottiin, että hän opettaisi teitä enemmänkin. Niin sen pitikin olla. Toisaalta taas teillä on oikeus haluamanalaiseenne tuntintoon niissä rajoissa, mitä akatemia kykenee tarjoamaan. D'allan taas ei ole pätevöittänyt itseään yhtään minkään muun kuin oman suppean alansa opettamiseen. Se siitä sitten ja ne kurssit sitten ovat hulluja varten, mutta ovelana poikana D'allan päätti, että yksikään niistä ei edes ole pakollisia. Se on tietoa, mitä ette tarvitse eläessänne missään ja se on käsittämättömän surkea opettaja. Sen päähän ei vain mene, että muut eivät tiedä ymmärrä yhtä paljon kuin hän asiat jo lukeneena ymmärrä. Jos niissä asioissa nyt on mitään ymmärrettävää. Toki akatemialta itse on tarjota suora työpaikka jokaiselle tuon laskemisen taitajalle, mutta sinne on pitkä ja työläs matka. Miettikää mitä elämältänne haluatte ennen kuin edes yritätte sitä.
Kuitenkin nyt kun D'allan ei muuta opeta kuin omaa alaansa ja johdantoa akatemia-opiskeluun, josta hän ei tiedä mitään, johdantoa taikuudenkirjoittamiseen, jota hän ei muuten sitten edes kunnolla osaa ja joitain muita hänelle myöhemmin määrättäviä taikuuden teorian kursseja. Taikuuden käytön puolesta teillä on muut opettajat, sillä D'allan ei osaa taikuutta esineiden lennättämistä, parantamista ja paria muuta juttua enempää."
Tässä kohtaa nainen korotti ääntään taas normaalille tasolle.
"Ehdottaisin, että tekisimme teille nyt alustavat opintosuunnitelmat. Alustavat, koska tietenkään ette vielä tiedä, että mitä opiskelette. Käytännössä se tarkoittaa, että katsomme jotain tähän alkuun ja sitten milloin vain olette vapaita vaihtamaan ja valitsemaan itsellenne jotain muuta opeteltavaa. Siinä on täysi vapaus kun vain ilmoitatte, niin tiedämme järjestää teille opetusta ja tiedämme merkata osaamisenne kirjoihin, jotta taas osaamme etsiä teille sitä kautta teille sopivia palkkatyötarjouksia jos sellaisia tahdotte. Jos teemme ne vaikka yhden kerrallaan? Mitä mieltä olette?"
((Mitä sanoisitte siitä jos jakaisimme tämän pelin nyt kahteen osaan hetkeksi ja vaikka vuoroaan odottelevat voisivat pelata keskenään vähän aikaa?))
|
|
|
Post by catman on Mar 24, 2007 11:00:10 GMT 3
((Enpä tiedä... Minulle on aivan sama, että mitä muut ovat mieltä?))
Jolgar kuunteli hetken naista, mutta kiinnostus lopahti pian ja Jolgar alkoi miettiä muutamia asioita. Luulikohan tuo nainen, että hän oli tullut oppilaaksi? Onkohan Jolgarilla täällä mitään virkaa enää? Hänhän voisi vaikka lähteä pois, mutta jokin hänet sai jäämään tänne. Ehkä toive palkkioista... Tai uudesta tehtävästä. Jolgarilla ei olisi mitään tekemistä tämän jälkeen. Kyllä hän jotain keksisi, mutta jonkin tuntemattoman syyn takia Jolgar jäi katsomaan mitä tuleman piti .
|
|
|
Post by R.C. on Mar 24, 2007 11:39:41 GMT 3
(( En osaa sanoa. Mikä vain toimii. *kohautus* ))
Teinityttö tuijotti pitkään yksisarvisen perään tämän lähdettyä partaveikon kanssa höpisten matkoihinsa. Huomio ei niinkään kohdistunut kaksikon poistumiseen vaan noiden pulinaan, josta Amiral ei tajunnut tuon taivaallista. Vaikutti vahvasti siltä, ettei ainakaan tämän opettajan ala avautuisi hänelle kovinkaan helposti, jos lainkaan. Tietäväisen naisen avatessa taas suunsa käänsi tyttö katseensa tämän puoleen osoituksena tarkkaavaisuudesta, vaikka hänen ajatuksensa harhailivat jo hieman omia polkujaan. Majoitus olisi tuskin ongelma, sillä tyttö oli tottunut viettämään öitään enemmän ulkosalla kuin majataloissa. Huonoilla ilmoilla katto saattaisi tosin olla mukava pään päällä. Tyttö rypisti kuitenkin kulmiaan naisen puheille maksupolitiikasta. Ettäkö yksisarvinen harjoittaisi tässä hyväntekeväisyyttä? Kuka hyvänsä muu nuori nainen olisi nyt ollut varmasti haltioissaan, mutta ei Amiral. Hän ei halunnut olla velkaa kenellekään, tai antaa rahan ohjata opintojaan. Tietenkin hän olisi saanut valita alan minkä tahansa, mutta se ei poistanut sitä tosiseikkaa, minkä takia yksisarvinen maksoi muiden kuluja. Tytöstä olisi tuntunut pahalta käyttää yksisarvista vain hyväkseen. Tai näin hän asian ainakin näki. ”Kiitos, mutta se ei ole tarpeen. Maksan kyllä omat kuluni.”, ilmoitti nuori nainen aikailematta. Hän vaikutti tyyneltä ja ryhdikkäältä siinä seisoessaan, selvästi sen näköiseltä, että oli tottunut seisomaan omilla jaloillaan. Kyllä hän rahat jostain hankkisi, jos ja kun se tulisi ajankohtaiseksi. Tyttö jäi vaitonaisena odottamaan, kuinka tilanne kehittyisi tästä eteenpäin.
|
|
|
Post by submarine on Mar 24, 2007 13:02:54 GMT 3
((Hmmh... kyllähän se kaiketi käy.))
Aroi vilkaisi ohimennen yksisarvisen ja parrakkaan menoa, mutta kun ei kyennyt ymmärtämään puheesta keskimäärin mitään keskittyi taas naiseen edessään. Opinto-ohjaajaan? Tämän sanat kuulostivatkin sitten jo reilusti äskeistä ymmärrettäviltä. Mutta tarkoittiko tämä nyt todella sitä, että heillä oli jonkinlainen vähintäänkin puolihullu opettaja? Tai ainakin häiriintynyt? Todella mahtavaa... No, ainakin tämä maksaisi kaiken, joten siitä ei sentään voinut valittaa. Mutta kuitenkin, kuultuaan tämän hän ei ollut enää läheskään yhtä varma siitä, millaista tästä tulisi. "Niin no tuota, minä voin vaikka olla ensimmäinen", hän vastasi koskien opintosuunnitelmia. "Ellei sitten tietenkin joku muu halua."
Samaan aikaan sisälle kiiruhti - melkeinpä rynni - vielä joku. Tarkemmin katsoen tämä oli päältä metrin mittainen, parrakas olento, hieman kuin kääpiö mutta ei aivan. Joku olisi voinut todeta tämän maahiseksi. Päällään tällä oli jonkinlainen lyhyeksi leikelty kaapu, varmaankin etteivät helmat laahaisi maata. Juostessaan tämä huohotti raskaasti, katseli puolelta toiselle niin että parta heilui ja höpötti jotakin "Myöhässä, myöhässä, myöhässä, myöhässä" tienoilta. Oli ehkä soveliasta tehdä varovainen toteamus, että tämä pelkäsi olevansa myöhässä. Sitten, huomatessaan nelikon muodostaman joukon, tämä suuntasi sitä kohti, pysähtyi paikoilleen ja joutui painumaan melkein kaksin kerroin huohottaessaan. "Olenko... olenko minä nyt myöhässä?" maahinen huohotti - jostakin syystä Amiralille.
|
|
|
Post by dallan on Mar 25, 2007 2:37:49 GMT 3
Nainen tosiaan luuli Jolgaria oppilaaksi. Hänelle ei ollut muuta ilmoitettu, joten ihminen ei osannut arvata miehen olevan muulla asialla liikenteessä. Vielä vähemmän hän tiesi mistään palkkiosta, mikä Jolgarin olisi työstään pitänyt saada. Mies raukka joutuisi varmaan aktiivisesti anomaan itselleen luvattua korvausta, kun D'allankin oli asian jo unohtaneena astellut muille maille. Todellisuudessa yksisarvinen nyt ei ollut unohtanut asiaa, mutta ei muistanut, että ei ollut kertonut koko asiasta naiselle mitään, jonka oli laittanut oppilaista huolehtimaan näin aluksi. Tilanteesta saataisiin vielä aika soppa aikaiseksi jos joku lopulta pitäisi Jolgarin perään lähettää korvausta tuomaan, sillä lupauksiaan D'allan ei tahtoisi pettää. Hän ei vain ollut aina kovin taitava asioiden hoitamisessa käytännössä.
Naiselle ajankohtaisempaa oli huolu tuosta nuoresta tytöstä, joka ehkä kohteliaisuuttaan, ehkä hyvää hyvyyttään tai jostain muusta syystä tahtoi nyt kieltäytyä siitä, että hänen opintonsa kustannettaisiin. "Herrani pettynee kuullessaan tahtonne, sillä hän ei tahtoisi sydämmelleen murhetta oppilaidensa toimeentuloon liittyen. Hänelle raha on ollut aina vain rasite opin tiellä ja ei tahtoisi sitä rasitetta teille, mutta toki hän kunnioittaa päätöstänne ja jos koskaan muutatte mieltänne, niin asia voidaan järjestää myös silloin.", nainen Amiralille totesi. "Mutta jos siiryn Aroin kanssa työhuoneeseeni ja seuraava voisi tulla minua tapaamaan sitten illalla haluamaansa aikaan ja sitten joskus huomisen aikana voimme hoitaa loput. Kysytte vain neuvonnasta opintovastaavaa, niin hän opastaa teidät työhuoneeseni."
Nainen alkoi jo tehdä lähtöään, kunnes kääntyi vielä kuullessan kiireisiä askeleita jostain. Kas kas, lisää oppilaita. Vielä maahinen. Sellainen sai naisen silmät kiiltämään. Hän oli kuullut tarinoita siitä kuinka päteviä maahiset olivat omilla aloillaan ja ehkä kyseisen rodun edustaja voisi muodostua vielä lahjakkaaksi tutkijaksi tai taikuuden soveltajaksi. Se taas toisi lisää rahaa akatemian kassaan. D'allan saisi taas lisää kankaita, kultaa ja kauniita kiviä. Miten tiedettä rakastanut olento saattoi rakastaa niin valtavasti kauniita kiviä? se oli jotenkin käsittämätöntä. D'allan ihan surutta ahnehti huoneeseensa suuria kokoelmia jalokiviä kimaltelemaan, joiden hohteessa hän sitten teki töitään. Kai yksisarvisilla oli jokin sanoinkuvailematon himo kaunista kohtaan, kun toisenlaisia himoja tuntui puuttuvan ja D'allan sitten näki jalokivissä jotain erityisen kaunista. Niissä toki oli sitä, ne olivat erityisen kauniita. Mutta mihin kaikkeen sen rahan olisikaan voinut käyttää? Toisen värisiin jalokiviin? Ilmeisesti sitten. Ehkä he pärjäisivät. Nainen lähtisi nyt velvollisuuksiaan hoitamaan. Muut oppilaat varmasti kertoisivat uudelle yksityiskohdat.
"Tulehan Aroi. Kerro minulle vaikka alkuun vähän, että minkälaisia asioita tahtoisit oppia tai minkälaista työtä tai tulevaisuutta itsellesi toivoisit jos olet jo miettinyt jotain, niin katsellaan yhdessä jotain."
((Jatkan Subin kanssa varmaan tästä vähän aikaa ja sitten jonkun toisen kanssa kuka nyt haluaakaan olla seuraava. Tämän vaiheen saa varmaan paremmin menemään näin, kun opintosuunnitelman tekeminen kuitenkin vie monta vuoroa ja sitten muillakin olisi aitoa pelattavaa ja pelikin etenee sillä tavalla vähän nopeammin.
Ottakaa vapaus pelata keskenänne miten tahdotte sillä aikaa. Katsellaan jatkoa sitten, kun se on ajankohtaisempaa. Toivottavasti tämä järjestely toimii.))
|
|
|
Post by submarine on Mar 25, 2007 10:41:21 GMT 3
((Juu, aloitan sille uuden pelin ihan vain selvyyden nimissä. Maahisella olen siis vielä tässäkin mukana ilman paussia.))
|
|
|
Post by catman on Apr 5, 2007 21:04:15 GMT 3
Jolgar istui nyt kahden nuorukaisen kanssa samassa penkissä ilman mitään sanottavaa. Vastahan hän oli palannut ajatuksistaan oikeaan maailmaan. "Tuota... En oikein seurannut keskusteluanne. Miten on? Tulitteko tänne oppimaan vai mitä tapahtui?" Jolgar kysyi asettaen kysymyksensä kumpaankin nuorukaiseen.
((anteeksi lyhyt teksti, mutta ei inspaa...))
|
|
|
Post by R.C. on Apr 5, 2007 21:38:41 GMT 3
”Kiitän huomaavaisuudesta kuten myös ymmärryksestä päätöstäni kohtaan.”, sanaili teini sievästi naiselle takaisin ja livautti muodollisen hymyn huulilleen. Seuraavassa hetkessä hänen huomionsa kiinnittyi kuitenkin sisään sännänneeseen maahiseen. Ja kun tyttö nyt sattui olemaan siinä lähinnä, päätti hän vastata puuskuttavan otuksen kysymykseen vastikään poistuneen opintovastaavan puolesta: ”Et sinä myöhässä ole, tosin joku ehti jo opintovastaavan juttusille ensin. Mutta hän sanoi ottavansa vielä illalla oppilaan vastaan. Voit kaikin mokomin mennä ennen minua, kun sinulla tuntuu olevan noin kamala kiire.”, virnisti tyttö hyväntahtoisesti. ”Voisin puolestani lähteä vaikka käymään kotona ja palata tänne huomenna uudestaan. Äitini mielisi varmasti tietää tuoreimmasta päähänpistostani.”, suunnitteli teini puoliääneen, kunnes havahtui vanhuksen höpinään. "Tuota... ehkä, en ole vielä varma. Jää nähtäväksi.", vastasi hän hämillään, sillä miekkonen tuntui olevan hieman hukassa. Amiral halusi silti tietää vielä jotakin: ”Opetatko sinäkin tässä akatemiassa jotakin, Jolgar?” Jos tytöltä olisi kysytty, olisi hän pitänyt toista hieman liian vanhana oppilaaksi.
|
|
|
Post by submarine on Apr 5, 2007 22:58:35 GMT 3
Maahinen näytti lievästi kauhistuvan kuulemastaan. "Se on paha, paha, paha se on! En kuitenkaan ollut paikalla kun piti, myöhässä! Ei tule hyvää kuvaa siitä kun ei ollut ajoissa paikalla!" tämä vaikersi, pyöritellen ilmeisesti nenäliinaa käsissään - tytön sanoilla ei ilmeisesti ollut mitään väliä. Melkoisen vakavan näköisenä maahinen alkoi taputella ohimoaan liinalla. "Meneekö siellä kauankin? Ehtiikö tässä mitenkään selittää asioita?" tämä tiukkasi, kääntyen katsomaan tyttöä kohti. "Jospa minä menisin perään... Ei, sitten sitä vain eksyy. Tämä ei ole yhtään hyvä, ei niin yhtään, ei yhtään..." Päivitellen ja toistellen maahinen alkoi astella kehää, tempoen samalla partaansa ja taputellen nenäliinalla päätään. Tämä näytti siltä, kuin olisi juuri saanut kuulla, että vihainen väkijoukko lähestyi talikoin ja soihduin.
|
|
|
Post by catman on Apr 6, 2007 10:14:27 GMT 3
Jolgarin katse siirtyi maahiseen. Hän kurtisti kulmiaan katsellen hätäisin pikkumiehen selittelevän Amiralin kanssa. "Ei, tapasin D´allanin majatalolla ja suostuin auttamaan oppilaiden etsimisessä. Mistään palkkiosta ei ollut puhetta, mutta toivon saavani edes jotain vaivanpalkkaa... Hehee!" Jolgar naurahti pitäen katseensa tiukasti maahisessa. Mihin sillä oli noin kiire. "Minne sinulla noin kiirus on?" Jolgar kysyi maahiselta. Velho oli selvästi huvittunut maahisen kiireestä.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 7, 2007 10:44:06 GMT 3
Amiral kurtisti hieman kulmiaan maahisen touhotukselle, joka meni hänen mielestään jo hieman liioittelun puolelle. Tottahan tyttökin piti aikataulussa pysymistä arvossa, mutta olivat he joutuneet mahdollista tulevaa opettajaansakin odottamaan, eikä tuo kaiken päätteeksi ollut osannut hoitaa tilannetta laisinkaan. ”En minä tiedä. Ei se nainen vaivautunut sanomaan mitään tarkempaa aikaa.”, kohautti teini olkiaan. ”Joten ensimmäisen tapauksen kanssa saattaa yhtä hyvin mennä tunti tai viisikin. Etköhän sinä kuitenkin ehdi setviä kaiken tarpeellisen omalla vuorollasi, kunhan pysyt vain lujana tahdossasi.”, virnisti tyttö ja iski silmäänsä. Tämän jälkeen hän käännähti myös merkitseväisesti katsomaan vanhusta, joka oli lähes unohdettu taustalle aiemmin. Kunpa mies osaisi pitää kiinni oikeuksistaan, eikä ainakaan menisi unohtamaan vastikään tekemäänsä työtä. ”Taidan jatkaa nyt matkaani ja tulla takaisin kunhan olen puhunut äidilleni ja saanut kustannuspuolen kuntoon. Kiitos, Jolgar, että kerroit minulle tästä mahdollisuudesta. Oli mukava nähdä sinut jälleen, vanha homekorva.”, hymyili hän humoristisesti. ”Älä unohda minua ennen kuin törmäämme taasen.”
|
|