|
Post by spyrre on Oct 5, 2006 20:39:07 GMT 3
*Shikan havaitsi kääntyessään käärmeolennon alkavan liikahdella ja asteli tämän luokse asettaen ensin esille vetämänsä pitkäteräisen, koristeellisen tikarin takaisin paikalleen vyölleen. Hän oli onnekseen tietämätön naisen äskeisistä pahaenteisistä unikuvista mutta oli kyllä saanut osansa oudoista tapahtumista äskeisen, tyhjästä hetkeksi ilmaantuneen ja sinne takaisin kadonneen viillellyn hiipparin muodossa, eikä oikeastaan olisikaan välttämättä kaivannut lisää näin omituisia asioita samantien niskaansa.* "En tiedä. Kuulin vain sinun huutavan, ja kun tulin, kätesi vuosi verta. Sitten pyörryit." *Kissaihminen vastasi yrittäen työntää tapahtuman aiheuttaman levottomuutensa taustalle, edes sen verran ettei se näkyisi päällepäin. Pörröinen häntä tosin nytkähteli vieläkin hiukan epämääräisesti, pirulainen tuntui elävän aivan omaa elämäänsä omin lupineen. Shikan kumartui uudemman kerran maassa makaavan viereen tarkastellen tätä hiustensa alta kiiluvilla vihreillä silmillään.*
"Miten voit? Mitä sinulle oikein tapahtui?" *Tämä kysyi silmäten naisen sidottua kättä. Hetken mietittyään hän ei maininnut äsken ilmestynyttä ja kadonnutta ilmestystä, ainakaan vielä... Käärmeolento oli vielä heikossa kunnossa, eikä tapaus tuntunut siltä että olisi tulossa takaisin. Metsästäjä ei tiennyt itsekään mitä olisi asiasta ajatellut, joten ehkä oli parasta miettiä asiaa jonkin aikaa ja kysellä ehkä sitten, vaikka hän epäilikin ettei naisella olisi todennäköisesti tietoa asioista jotka tapahtuivat hänen tajuttomana ollessaan.*
|
|
|
Post by CutKiire on Oct 6, 2006 19:27:47 GMT 3
Nainen nyökkäsi kuullessaan vastauksen, jotain tuollaista hän oli arvellutkin, vaikka muisti meni sekavaksi kun kipu oli iskenyt. Ymmärretäävähän se oli. Sekavuus ja ylipäätään muistin pätkiminen oli aivan yhtä yleistä onnettomuuksien, ja muunlaisten vähemmän miellyttävien kokemusten kanssa, kuten oli tapahtumien tarkka muistaminen. Käärmeen kohdalla muisti pätki. Häntäänsä ja käsivarsiaan apuna käyttäen tuo nousi jonkinlaiseen istuma asentoon, maassa makaaminen selällään oli hieman epämukavaa tuon hännälle.
Toista katsahti tuo käärmeensilmillään, ihmetellen hieman. Eihän hän itsekään tiennyt oikeastaan, ja katseeta sen kyllä huomaisi toinenkin, tai viimeistään tuon vastauksesta. "Ei harmainta aavisstussta", nainen vastasi olkiaan hieman heikosti kohauttaen. Hänellä oli jonkinlaista aavistusta tosin oikeasti, mutta ei halunnut kertoa toiselle, toinen pian luulisi hulluksi. Miten sitä selittäisi toiselle että se jotenkin liittyy erääseen hieman omituiseen henkiolentoon, luultavasti. Hän ei siltikään ollut täysin varma oliko asia näin, mokoma otus tykkäsi kiusata tuota, joten aina ei voinut luottaa siihen mitä arveli olevan meneillään. Sen tuo oli oppinut tavakseen jossakin vaiheessa, lievää paranoiaa tuolla siis oli.
Tuossa istuessaan tuo kiersi häntänsä osittain ympärilleen, alitajuisesti. Lievää tärinääkin oli havaittavissa. Oireita henkisestä rasituksesta mikä oli äskettäin tapahtunut. Nälkäkin tuolla oli, vaikka tuo ei sitä suostunut noteeraamaan. Tai toiselle sanomaan. Jotakin ylpeyttä tuolla oli, ja se nousi nyt pintaan, kun oli joutunut toisen hoidettavaksi väliaikaisesti.
((Lyhythä tulhoo.))
|
|
|
Post by spyrre on Oct 9, 2006 21:17:15 GMT 3
*Jostakin syystä Shikan epäili, että nainen ei puheistaan huolimatta vain kertonut mitä tiesi äskeisestä kohtauksestaan, vaikka olisi jonkinlaisen aavistuksen syypäästä omannutkin. Kissaihminen silmäili olentoa hetken tutkivasti, mutta kohautti sitten olkapäitään eikä alkanutkaan kärttää asiasta vaikka hetken aikaa harkitsikin kysyvänsä uudestaan. Saattoihan olla ettei nainen oikeastikaan tiennyt, tai vaikka olisikin, oliko se kuitenkaan hänen asiansa jos olento ei haluaisi kertoa. Nuorukainen suoristautui, vilkaisten sitten ohimennen nuotion suuntaan huomatessaan matelijamaisen olennon värisevän kylmissään. Tai ehkä kysymys oli vain äskeisestä järkytyksestä, mutta ei kuitenkaan tainnut olla tuolle hyväksi jäädä tänne pimeään ja kylmään istumaan kovinkaan pitkäksi aikaa.*
"Tule, mennään tulen äärelle lämpimään. Voit levätä sen aikaa kun valmistan ruokaa. Voitko kävellä?" *Kissa kehotti, jääden kuitenkin vielä paikoilleen katsomaan jaksaisiko olento itse kävellä vai tarvitsisiko se kiskoa jaloilleen tai vaikka raahata hietikon poikki nuotiolle asti. Maahan jääneet vesileilit nuorukainen tosin muisti poimia mukaansa, joista yhden hän jopa ohimennen täyttikin nopeasti. Mitään sen kummempaa ateriaa hän tuskin ehtisi nyt valmistaa, mutta tuskin keskellä aavikkoa olisi kenelläkään varaa valittaa asiasta. Päiväsuojakin pitäisi rakentaa ennen auringon nousua, kunhan käärme olisi turvassa ja suhteellisen mukavasti.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 25, 2006 18:00:43 GMT 3
Nainen nyökkäsi toisen kysymykselle, kuitenkin jättäen sen kummemmin vastaamisen väliin. Häntäänsä apuna käyttäen tuo nousi ylös, ja hieman hitaasti, mutta varmasti tuo käveli toisen perässä nuotion luokse. Päästyään sinne tuo hyvin nopeasti istui taas maahan, suojaten itsensä jälleen tuolla hännällään. Nainen oli nyt sangen hiljaisella tuulella, hieman ehkäpä ärtyneenäkin oman heikkoutensa takia. Kuitenkaan tuo ei puhunut ellei toinen kysynyt jotain.
((Hirveen lyhyt, mutta nyt ei vain keksi tähän peliin muuta... Ei ole suunnitelmia kummempia, ja niin pitkä aika viime vastaamisesta että punainen lanka kadonnut))
|
|
|
Post by spyrre on Oct 31, 2006 21:27:42 GMT 3
*Shikan seurasi katseellaan käärmeen liikkeitä tämän kömpiessä kömpelösti jaloilleen, mutta astellessa sitten kuitenkin yllättävän vaivattomasti pimeän keskellä räiskyvän nuotion äärelle. Metsästäjä seurasi hiljakseen perästä, mutta ei tehnyt tai sanonut mitään huomatessaan naisen selviytyvän lyhyestä matkasta itsekin, vaan tämän istuessa nuorukainen puolestaan kumartui etsiskelemään kuluneita keittovälineitään varusteidensa joukosta. Kun pieni, mutta puhdas padantapainen oli aseteltu liekkeihin, kissa nouti aiemmin saaliista irroittamansa kojootinlihat ja pian tulella muhikin ruokaa, joka muistutti jonkinlaista epämääräistä muhennosta, johon kokkaaja oli onnistunut löytämään jopa hiukan kuivattuja yrttejä reppunsa uumenista.
Ruuan kypsymistä odotellessaan nuorukainekin istahti lopulta huokaisten nuotion äärelle toista mustaa, harjasmaista palmikkoaan sormeillen.* "Luuletko, että voit jatkaa matkaa normaalisti huomenissa, vai haluatko levätä pari päivää? Parempi viettää täällä hiukan pidempään kuin oli tarkoitus kuin tuupertua keskelle hietikkoa." *Tämä kysäisi hetken kuluttua katseltuaan hetken vaiti liekkien tanssia, vilkaisten silmäkulmastaan matkatoveriaan. Hetken kuluttua pyöriteltyään keitostaan päästä litteäksi vuollulla puusta valmistetulla kauhamaisella kapistuksella, kaivoi se repustaan pari syvää kuppia syömävälineineen ojentaen toisen naisen suuntaan. Yllättäen epämääräiseltä näyttävä, yksinkertainen muhennos saattoi maistua paremmalta kuin miltä näytti huolimatta siitä että laihojen, takkuisten haaskaeläinten liha ei sitä kaikkein herkullisinta yleensä ollutkaan.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 1, 2006 18:56:39 GMT 3
Käärmemäinen olento lähinnä seuraili toista tuon tehdessä tuota ateriaa. Tuolle ei olisi ollut mikään ongelma vaikka ruoka olisikin ollut paistamatonta/keittämätöntä, olihan tuo melkoisen eläimellinen, ja kohtuullisen ylpeäkin siitä. Tuolle oli ehkäpä jossakin määrin kunnia-asia ettei ollut inhimmillinen enimmäkseen. Ehkä jotain tekemistä sillä että tuo oli tavannut joitakin olentoja jotka olivat kuin ihmisten ja eläinten risteymiä. Tuo halveksi niitä täysin. Nainen oli ylpeä rotunsa syntyperästä, käärmeiden ja jonkin nisäkkään korkealle kehittynyt hybridi.
"Hmm? Eh, en tiedä vielä. Ssitä ei oikein voi varmuudella ssanoa ennen huomissta, pitäissi nähdä toimiiko tämä ruumiss kunnolla", tuo vastasi toisen kysymykseen, hieman olkiaan kohauttaen, kiinnittäen sen jälkeen hyvin nopeasti huomionsa toisen tarjoamaan kuppiin, ja iloinen välkähdys käväisi tuon silmissä, ja hyvin nopeasti otti tuohon kuppiin jonkun verran tuota muhennosta. Vaikka tuo pitikin itseään eläimenä, niin, no, ei tuo nähnyt mitään pahaa kunnolla valmistetussa ruoassa... Ei tuo mikään lamia ollut. Toisaalta, ei mikään nagakaan. Serkkulajit edustivat molemmat oikeastaan hyvin paljon eri suuntia, lamiat petomaisempia, ja nagat sivistyneempiä (vaikka olivatkin mokomat ulkonäöltään lähes identtisiä). Xera oli tavannut molemman lajin edustajia, ja oli päättynyt lopputulokseen että molemmat ovat yhtä ärsyttäviä, tuo ajatteli, hännän heilahtaessa pari kertaa ärtyneenä muistoista. Tosin nopeasti hävisi ärtymys ajatusten palatessa ruokaan.
Aika nopeasti tuo alkoi lappaamaan ruokaa suuhunsa saatuaan sitä käsiinsä, välittämättä turhia pöytätavoista.
((Hmm... Pääsisiköhän sitä pikkuhiljaa taas vauhtiin tässäkin...))
|
|
|
Post by spyrre on Nov 3, 2006 19:30:54 GMT 3
*Shikan oli aavistuksen yllättynyt kuinka innokkaasti käärme kävi ruokaan käsiksi, mutta virnisti sitten olkapäitään kohauttaen ja kauhoi itselleen osuutensa padan sisällöstä. Oikeastaan hän ei voinut olla tuntematta pientä tyytyväisyyttä ruoan maistuessa, vaikka harvoin hän oli kokkaustaidoistaan kehuja saanut... johtuen ainakin osittain varmaankin siitä, että hän ei yleensä kokannut kuin itselleen. Paitsi silloin kerran, kun hän oli kulkenut hetken aikaa sen mustalaiskaravaanin mukana kokin pestissä.... Mutta siitä nyt oli jo melkoisesti aikaa.*
"Hyvä että maistuu." *Hän totesi ohimennen, maistaen sitten ruokaa itsekin hiukan kriittisemmin. Ei kissakaan ruokansa suhteen mikään erityisen nirso tapaus ollut, mutta omien aikaansaannostensa suhteen sorruttiin yleensä pieneen kritiikkiin. Ja ainahan hyvä ruoka oli... eh, parempaa. Syödessään hän pohdiskeli itsekseen käärmenaisen aiempaa kohtausta sekä tämän mahdollisia seurauksia. No, kaipa oli totta että nyt oli vielä aivan liian aikaista sanoa jaksaisiko hän jatkaa matkaa huomenissa, sittenhän sen näkisi.
Tehtyään selvää muhennoksestaan Shikan pyyhkäisi kasvojaan ohimennen hihallaan, silmäten sitten taivaanrantaan suupieliään ja teräviä hampaitaan nuolaisten.* "Hmm. Aurinko nousee taas pian." *Hän totesi, huoahti hiukan laiskasti, nousematta kuitenkaan vielä. Sen sijaan hän jäi lämmittelemään tulen äärelle häntäänsä heilutellen.* "Ei sinulla satu olemaan ketään tuttuja täällä päin?" *Metsästäjä kysyi äkkiä, katsahtaen naista silmäkulmastaan.* "Ketään kalpean näköistä laihaa miekkosta, mahdollisesti jonkinlaista magiaa harrastavaa bardia?" *Nainen näytti olevan likimain kunnossa aiemmasta kohtauksestaan huolimatta, joten Shikan päätti ohimennen tuoda julki tuon mieltään vaivaavan kysymyksen. Jotenkin hän oli selvästi saanut päähänsä että naisella oli jotakin tekemistä (tai että ainakin tämä tiesi jotakin) sen kummallisen episodin kanssa jossa tuo loogisesti ajatellen kuolettavasti raadeltu mies oli ilmaantunut paikalle ja sitten kadonnut. Mutta toisaalta, naisen äkillinen tuupertuminen ja melkein heti tuon jälkeen ilmestynyt verta vuotava tapaus olivat hänestä hiukan turhan epäilyttäviä ollakseen silkkaa sattumaa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 5, 2006 15:33:13 GMT 3
Paljoa ei nainen kiinnittänyt huomiota ruoan makun oikeastaan, aiempi verenvuoto oli heikentänyt tuota aika paljon, ja ruoka antoi vahvistavan tunteen. Mitäs sitä muuta pitäisikään välittää. Tosin sitten kun toinen mainitsi kalpean, mahdollisesti magiaa käyttelevän bardin, tuon ruokahalu oli äkkiä kadonnut. Häntä heilui hermostuneena.
"Ei bardi. Hovinarri. Hovinarri ssai sselkäänssä narrilta, kuinka ssopivaa..." nainen sanoi, tosin heti ihmettelen miksi sanoi toista osapuolta narriksi... Jotenkin se vain sopi. "Ss-ssanoiko hän mitään?" tuo kysyi lievä pelko äänessään. Ei häntä yleensä pelottanut hänen kiusaajansa, mutta aina joskus saattoi käydä huonosti. Xera oli jo arvannut tuon useimmiten hovinarrin asusteita käyttävän olennon käyneen tuolla, mutta ei mitään sen kummempaa.
((Lyhyt ja sekava, mutta aina ei voi onnistua. ))
|
|
|
Post by spyrre on Nov 19, 2006 22:43:52 GMT 3
*Shikan kohotti kulmakarvojaan odottamattoman helposti saamalleen vastaukselle. Kas vain, hän oli ollut kuin ollutkin oikeassa olettaessaan naisella ja/tai tämän saamalla kohtauksella olevan jotakin tekemistä tuon toisenkin omituisen ilmiön kanssa. Miten, sitä hän ei vielä tiennyt, mutta mitään mukavaa kyseessä tuskin oli. Käärme tuntui menneen varsin levottomaksi heti kun hän otti puheeksi tuon kalpean miekkosen.* ”Vai narri?” *Hän totesi hieraisten leukaansa sormillaan, mustien kissankorvien nytkähtäessä hiukan. Hän ei ollut aivan varma mitä toinen tarkoitti noilla narri-puheillaan, mutta ehkä tämä kertoisi vielä. Sen sijaan metsästäjä päätti vastata toisen esittämään kysymykseen ensiksi, edistääkseen tätä hiukan tönkösti alkanutta ja oikeastaan hiukan epämukavaltakin tuntuvaa keskustelua. Mutta hänen oli parempi olla selvillä vallitsevista olosuhteista kuin tietämättömänä, jolloin hänet (ja vaikka heidän molemmatkin) olisi turhan helppo yllättää.* ”Ei sanonut, varsinaisesti. Mutta kun hän ilmestyi jonkun loitsun vaikutuksesta hetkeksi näkyville häneen oli…. kaiverrettu jotakin. Kirjoitusta… kai se oli joku outo runo.” *Kissaihminen rypisti otsaansa puraisten hiukan alahuultaan yrittäessään palauttaa tuota vastenmielistä näkyä mieleensä. Sitten katse siirtyi taas tutkimaan käärmettä ja tämän reaktiota.* ”Se tapaus oli kyllä muutenkin varsin outo ja kesti vain hetken. Tiedätkö mikä sen kaiken merkitys oli ja kuka oli tehnyt sen hänelle? Kuka se tyyppi edes on?”
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 22, 2006 18:22:09 GMT 3
Käärmemäinen nainen lähinnä istui hiljaa paikoillaan, jonkun verran järkyttyneen näköisenä. Varmistus siitä, että mitä hän oli nähnyt ei ollut harhaa, teki hänet epämukavaksi. Ei ollut kovin mukavaa saada tietää olennon jonka on tottunut luettelemaan vaarallisemmaksi kuin suurinpiirtein minkään muun kohdatun, saavan todella pahasti köniinsä. Ja vieläpä melko lähelle kuolemaa. Tosin Xera kyllä myönsi välttelevänsä voimakkaita olentoja todella paljon. Lohikäärmeitäkään tuo ei ollut tavannut ollenkaan, omasta mielestään onnekseen. Naiskäärme vihasi kaikkea liian voimakasta.
"En tiedä hänen nimeään. Hän ei ole kertonut. Voimakas henki se kai on. Tykkää kiusata minua", tuo sanoi inhon tuota olentoa kohtaan näkyessä selvästi tuon puheesta. Nainen oli monet kerrat halunnut kuristaa kyseisen hengen, mutta aina se oli estänyt häntä jollain lailla. Yleensä yksinkertaisesti sillä tavalla että löi ihmismuodossaan Xeraa avokämmenellä. Se oli hyvin nöyryyttävää yleensä.
((Lyhyt, mutta voit syyttää kampanjaa siitä osittain.))
|
|
|
Post by spyrre on Dec 11, 2006 23:03:06 GMT 3
*Xeran sanat saivat metsästäjän rypistämään kulmakarvojaan jo äskeistä huolestuneempana.* "Ei kaverisi, siis." *Tämä totesi heilutellen häntäänsä punnitsevasti tulen äärellä istuessaan. Voimakas, vihamielinen henki? Tämä nyt ei kuulostanut alkuunkaan hyvältä. Sen olennonko takia nainen oli ollut niin kiiressä lähtönsä kanssa? Huonolla tuurilla tuo vihulainen saattaisi seurata kaikesta huolimatta perässä ja suunnitella ties mitä heidän päänmenokseen. Varsin huolestuttavaa. Shikan pudisti itsekseen päätään ajatukselle. Tätä täytyisi miettiä lisää, olisi typerää olla varautumatta moiseen vaihtoehtoon ja antaa olennolle tilaisuus hyökätä odottamatta vaikka hän ei ollutkaan vielä aivan varma mitä voisi tämän uhan suhteen tehdä. Jos kyseessä oli henki, purisivatko hänen aseensa edes sellaiseen? ....tosin, ajatellen tämän aiempaa ilmaantumista otus, henki tai ei, olisi varmaankin ainakin jonkin aikaa melkoisen huonossa kunnossa.*
"...no, päätellen siitä, miltä se näytti hetki sitten, en usko sen olevan kovinkaan halukas kiusaamaan ketään vähään aikaan. Jokin vähänkin normaalimpi olento olisi jo kuollut niihin vammoihin." *Nuorukainen huomautti raaputtaen pohtivasti korvansa taustaa. Vilkaisten taivaalle hän nousi hitaasti venytellen jaloilleen alkaen hiljakseen suorittaa pakollisia askareitaan lähinnä aurinko-suojan pystyttämistä suhtautuen tähän toimeen kuitenkin melkoisen hajamielisesti ja menemättä kovinkaan kauas nuotiosta tai käärmenaisesta.* "Voitko kertoa siitä jotakin? Olisi varmasti hyödyllistä tietää mitä on vastassa jos se päättää ilmaantua vielä jossakin välissä." *Kissa huomautti puuhastelunsa lomassa.* "Ja mikä tämä toinen olento on, joka vahingoitti sitä niin pahasti?" *Jatkettiin vielä vaisummin, nuorukaisen tosin pohdiskellessa asiaa varmaankin enemmän itsekseen yrittäen pähkäillä jonkinlaista järkevää selistystä taikka ratkaisunpoikasta näihin mahdollisesti hyvinkin ongelmallisiin käänteisiin. Hän ei ollut pitänyt tippaakaan siitä miltä tuo naista vainoava "henki" oli näyttänyt, ja vielä vähemmän siitä mitä tälle oli tehty. Ja se että miekkonen oli ilmeisesti kuitenkin vielä hengissä kaikesta tuosta huolimatta oli myöskin varsin levottomuuttaherättävää.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 20, 2006 19:20:52 GMT 3
"Niin..." Xera sanoi hieman mietteissään, kun toinen totesi aika itsestäänselvän tosiasian, eli sen että henki ei ollut tuon ystäviä. Aika kaukana ystävästä se kyseinen olento oli. Xera olisi muuten ollut iloinen siitä että joku sen suunnitelmista oli räjähtänyt herran käsiin, mutta, kun siitä oli hieman muitakin seuraamuksia, niin tuo käärmemäinen olento ei oikein pitänyt tapahtumaketjua positiivisena. Mahdollisesti hyvinkin vaarallinen olento oli nyt vapaana riehumaan miten lystäsi. Hienoa. Mahtavaa. Upeeta. Mutta, ehkäpä olisi tärkeää keskittyä nyt käsillä oleviin ongelmiin, ja tapahtumiin, nainen mietti, ja vilkaisi toista. Eihän tuo halunnut jäädä jumiin tälle kirotulle aavikolle kuin mikäkin torvelo joka unohti ottaa vettä. Etenkin se tuota ärsytti, kun syy hänen ongelmiinsa ei ollut hänen, tai edes Shikanin syy, vaan heistä täysin riippumaton asia, johon ei pystynyt millään tavalla varautumaan.
"Täh? En minä tiedä mikä helvetti ssille oli ongelmia aiheuttanut. Ssaipahan paskiainen kuitenkin anssionssa mukaan", Xera vastasi toisen kysymykseen täysin rehellisesti. Kuka, tai mikä olikaan aiheuttanut helvetin tuolle kiusanhengelle, oli jotain mitä Xera ei ollut tajunnut. Näyt olivat olleet epäselviä kiduttajan kohdalla, eikä tuo nainen tiennyt mikä oli ollut kyseessä. Ehkäpä demoni, ehkäpä jokin toinen henki, ehkäpä jotain muuta. Mistä sitä tietää. "Tuosssa kunnosssa sse tusskin ihan heti kiussaksi ryhtyy. Todennäköissessti ei viikkoihin, ja eiköhän meidän tiet ole jo eronneet ssiinä vaiheesssa", Xera vastasi vielä toiseenkin kysymykseen, ja hieman hymyili tälle tosiasialle, siis sille ettei hengestä olisi haittaa kovin pian. Se oli mukava tosiasia.
Xera haukotteli hieman, ja näytti hieman väsyneeltä, ja hyvästä syystä. Katsekin alkoi tuolla käärmeolennolla olla hieman samea, ja tuskin tuli yllätyksenä se kun tuo alkoi pikku hiljaa valmistella jonkinlaista makuupaikkaa itselleen.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 7, 2007 21:18:23 GMT 3
”Hmm. Niin varmaankin.” *Shikan myönsi puuhastelunsa lomassa naisen toteamukseen vilkaisten olkapäänsä ylitse tämän alkaessa haukotellen asettua yöpuulle. Mietteliäästi nuorukainen vilkaisi ympärilleen korvat valppaasti liikahdellen kiinnittäen sitten viimeisen hänen aurinkosuojanaan toimivaa kangasta kannattelevista köysistä.* ”Ehkä on parasta, että minä valvon kuitenkin tämän loppuyön ajan, varmuuden vuoksi.” *Hän totesi suoristautuessaan pientä levottomuutta äänessään. No, kieltämättä oli varsin epätodennäköistä että ainakaan naista ilmeisesti vainoava ”henkiolento” vai mikä pahus tämä sitten lienikään ilmaantuisi enää tänä yönä tai välttämättä seuraavanakaan, mutta ennemminkin käärmeen saamista näyistä tietämätön kissaihminen oli huolissaan tästä miekkosta raadelleesta osapuolesta. Jos haavoittunut oli ilmaantunut, mistä sitä tiesi vaikka tämän ongelmat aiheuttanut psykopaattikin seuraisi perästä? Toisaalta metsästäjä epäili, ettei tämän kaiken keskellä nukkuisi muutenkaan kovinkaan hyvin vaikka yrittäisi, ja olisihan se hyvä varokeino vaikka keskellä tyhjää aavikkoakin että ainakin toinen heistä olisi jatkuvasti hereillä. Hän itse voisi nukkua sitten auringon noustua, kun käärme taas olisi valppaimmillaan.
Huokaisten Shikan vilkaisi vielä pimeähköön taivaanrantaan tulen loimussa kiiluvilla kissansilmillään, istuen sitten nuotion ääreen. Aikansa kuluksi hän otti esille pitkäteräisen, irvistävällä kissanpäällä koristellun tikarinsa ja alkoi puhdistaa kiiltävä terää. Tämän jälkeen käsittelyn saisi varmaankin myöskin heittoterä. Kyllä nuorukainen saisi ajatuksineen aikansa kulumaan näiden jäljellä olevien pimeiden tuntien aikana, auringon taas noustessa korkeammalle olisikin aika vetäytyä aurinkosuojan alle vetelehtimään, vaikka se pientä keidasta ympäröivä kasvillisuus sekä vesikuoppa saattaisi mahdollistaa muitakin aktiviteetteja auringonlaskua ja matkaan lähtöä odotellessa. Olettaen että Xera olisi tarpeeksi kunnossa lähteäkseen, tietysti. Shikan ei aikonut noin vain jättää toista jälkeensä oman onnensa nojaan ”raahattuaan” käärmettä mukanaan jo noinkin pitkälle.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 10, 2007 19:48:21 GMT 3
Käärmemäinen Xera vain ynisi jotain myöntävää toisen toteamukselle siitä, että Shikan vahtisi nyt yöllä, ja että toinen olisi koko ajan hereillä. Tuo oli liian väsynyt jaksaakseen tehdä mitään muuta.
Pian oli tuo nainen kerällä aivan erään puun vierellä, hengityksen nopeasti tasaantuessa hiljaiseksi nukkumisen ääneksi. Väsynythän tuo pirulainen oli melko lailla haavoittumisen takia, ja muutenkin. Eipä tuo sen takia mitään sen kummempia pohtinutkaan ennen menoaan maate.
((Hyvin lyhyt, mutta eipä tällä vuorolla olisi paljoa voinut tehdä muutenkaan))
|
|
|
Post by spyrre on Mar 25, 2007 20:40:52 GMT 3
*Vahtivuoroonsa valmistautuva nuorukainen silmäsi puun alle käpertynyttä käärmettä, kääntäen sitten huomionsa kiilotettaviin teriinsä. Olihan tuo mainiota ajankulua tehdä jotakin hyödyllistä samaan aikaan kun piti vahtia. Metsästäjä kuluttikin suuren osan ajastaan tällä tavalla pieniä askareita puuhaillen ja lopun yöstä nuotion tanssivia liekkejä tai yläpuolella kaartuvan taivaankannen tähtikuvioita katsellen. Hän oli jo pienenä oppinut suunnistamaan tähtien mukaan ja vaikka nyt niiden tutkiskelu olikin lähinnä vain viihdettä, onnistui hän silti ilman karttaakin päättelemään suunnan jonne matka seuraavana iltana jatkuisi. Jos mitään ei enää pääsisi tapahtumaan, tietysti. Auringon alkaessa kohota dyynien ylle taivaanrannan takaa oli kissaihminen vieläkin jalkeilla, seisoskellen palmun runkoon nojaillen katselemassa auringon nousun värejä heinänkorsi hampaidensa välissä. Taivaankappaleen noustessa hiljakseen ylemmäs ja lämpötilan kohotessa Shikan alkoi jälleen hiljakseen vetäytyä kyhäämänsä suojan alle pakoon korventavia säteitä. Heräilevä käärme saisi osakseen laiskan tervehdyksen ja kysymyksen tämän voinnista. Jos ei ollut tarvetta paikkailla naisen vammoja tai jotakin vastaavaa ikävämpää askaretta, kissaihminen kuluttaisi päivänsä tuohon tyypilliseen laiskahkoon tyyliinsä leväten, taikka lähteen rannalla vilvoitellen kun tuollainenkin mahdollisuus kerran oli tarjolla kunnes ilta saapuisi ja olisi aika jälleen jatkaa matkaa.*
((Aika lyhyttä ja turhaa tuli minultakin kun en oikein keksinyt mitä tuossa olisi voinut tapahtua. Keksi jotain jos keksit, ja jos mitään ei tapahdu voit minun puolestani patistaa kaksikon sitten matkaankin samantien. =P Ja suuret pahoittelut todella pitkään kestäneestä viiveestä. <__< ))
|
|