cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 17, 2006 21:52:54 GMT 3
Käärme tosiaan hyvin nopeasti piilotti itsensä toisen lähtiessään hiipimään ja metsästämään. Tarkemmin sanottuna käärmemäinen nainen kiipesi ketterästi erääseen lähteellä kasvavaan puuhun, piilottaen itsensä tuon latvan lehvästöön melkoisen hyvin. Suurimmaksi osaksi vihreää käärmettä joka vieläpä oli hieman vähentänyt myöskin vaatetustaan ei erottanut puun lehvästöstä kovin helposti. Kyllähän tuo oli tottunut käyttämään piiloutumista hyväkseen metsissä ollessaan, eniten tietenkin viidakoissa.
Uteliaana tuo seurasi tuolta kun toinen metsästi kojootteja, ehkäpä hieman kyllästyneenä ettei itse pääsisi sitä tekemään. Mikäli ne tulisivat lähteelle asti, niin tuo saattaisi pystyä sieppaamaan yhden, mutta sitä tuskin tapahtuisi, elleivät elukat lähtisi kissamaista olentoa karkuun lähteelle päin. Silloin tuo kyllä nappaisi mahdollisimman nopeasti yhden otuksista kiinni, tai miksei kaksi tai kolmekin mikäli pystyisi. Se kyllä piristäisi tuota jonkin verran, siitä oli niin kauan kun tuo oli viimeksi itse saalistanut mitään kunnolla. Toki kirouksen tyydyttämiseksi lukuisia eri otuksia, muttei se ollut haasteellista tai mitään. Mutta joka tapauksessa nainen seurasi kiinnostuneena miten toinen metsästäisi, ja miten kojootit reagoisivat.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 19, 2006 14:50:18 GMT 3
*Keskellä aavikkoa elävien, ja varsinaisiin saalistajiin tottumattomien kojoottien yllättäminen ei tainnut oikeastaan olla temppu eikä mikään. Pieni, likimain päälle kymmenen yksilön lauma ruskehtavansävyisiä koiraeläimiä lähestyi haukahdellen lähdettä pystymättä tuulen suunnan takia edes vainuamaan piilottelevia väijyjiä harvan kasvillisuuden seasta. Shikan odotti piiloonsa kyyristyneenä ja tarkasteli eläinten lähestymistä nyt lähinnä kuulonsa ja hajuaistinsa perusteella. Pian ensimmäiset kojootit jo ohittivatkin hänen piilonsa vajaa kymmenen metrin päästä, jolloin kissa alkoi toimia.
Hän sinkosi heittokiekkonsa ilmaan piilostaan, suoristautuen samalla kun lauman reunamilla kulkenut vanhemmanpuoleinen kojoottiuros lysähti vinkaisten maahan saatuaan tappavan viillon kaulaansa. Heittoterä oli vain syöksähtänyt olentoa päin, viiltänyt auki tämän kurkun ja palasi nyt kummallisen pienen kaarron tehtyään takaisin heittosuuntaansa ilman mitään oikeaa näkyvää syytä. Kissanuorukainen nappasi aseen näppärästi kiinni esineen palatessa, ja melkein samantien lähetti sen uudestaan matkaan säikähtäneen lauman sekaan. Tässä vaiheessa kojootit tosin olivat jo syöksyneet säikähtäneinä kuka mihinkin suuntaan äänekkäästi ulisten ja haukkuen, mutta metsästäjä ei oikeastaan edes yrittänyt enempää kuin ehkä kahden yksilön sieppaamista.*
|
|
|
Post by CutKiire on Aug 20, 2006 16:03:53 GMT 3
Nainen katsoi mielenkiinnolla tapahtumasarjaa, miettien mikä sai aseen käyttäytymään noin. Varmaankin magia. Ei mikään muu saisi esineitä käyttäytymään tuolla lailla, ainakaan tuon kaltaisia. Jotta ase olisi tarpeeksi raskas saadakseen tarpeeksi voimaa viiltääkseen kunnolla, se ei pystyisi kaartamaan takaisin, ja mikäli se pystyisi, se ei olisi tarpeeksi voimakas. Niin ainakin nainen järkeili itselleen.
Uliseva ja haukkuva lauma joka hajaantui vähän minne tahansa antoi käärmenaiselle piristyksen aiheen: yksi otuksista juoksi kohti lähdettä! Leveä hampaat paljastava virne ilmaantui tuon kasvoille, ja tuo valmistautui. Tuon ei kovin lähelle eläintä tarvitsisi päästä että voisi napata sen, hännän takia nimittäin, mutta pitäisi sitä hieman odottaa että elukka tulisi tarpeeksi lähelle. Kauaa ei siinä kestänytkään kun yksi kojooteista oli tarpeeksi lähellä.
"Ksshaah!" käärmenainen rääkäisi jonkinlaisen sihahduksen ja kiljaisun välimuodolla, ja hyppäsi piilopaikastaan eläintä kohti. Vaikka nainen yrittikin joko puraista tai kynsäistä otusta, niin ne eläin väisti. Sen sijaan nopeaa ja pitkää häntää se ei väistänyt. Pitkä ja paksu häntä helposti sai otettua kiinni tuon eläimen. Häntä kiertyi hyvin nopeasti ja tiukasti uikuttavan ja rimpuilevan eläimen ympärille, ja pian kuului vain yksi kuuluva napsahdus, ja eläin hiljeni. Käärmeen häntä päästi melkein välittömästi ilmaan nostetun eläimen vapaaksi, hymyillen samalla tyytyväisesti. Hetkenkin tuollainen adrenaliini-purkaus, ja metsästyksen riemu olivat päässeet jo naiselta lähes unohtumaan. Ja juuriaan ei pitäisi unohtaa, nainen pohti, ennen kuin käänsi huomionsa siihen oliko toinen saanut useampaa kuin yhden eläimen saaliikseen.
((Aargh... Hartiat murskana... ))
|
|
|
Post by spyrre on Aug 23, 2006 20:05:28 GMT 3
*Ei kestänyt kauaakaan kun kojoottilauma pakeni kauhuissaan takaisin aavikolle muutamaa hitaampaa yksilöä köyhempänä. Maassa makasivat liikkumatta ainakin heittokiekon kaatama sekä käärmeen nappaama eläin, mutta jälkeen oli jäänyt vielä yksi, vakavasti haavoittunut kojootti joka oli juuri ja juuri onnistunut välttämään kuolettavan osuman kissaihmisen heittoterästä. Shikan sieppasi aseensa jälleen tuon palatessa rypistäen kulmakarvojaan osuman saaneen kojootien yrittäessä vielä säälittävästi vinkuen ryömiä piiloon kasvillisuuden sekaan. Ei tämän ollut näin tarkoitus mennä; saaliseläimet tapettiin aina niin nopeasti kuin mahdollista... mutta aina kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, varsinkaan kun eläimet itse harvoin olivat kovinkaan yhteistyönhaluisia tässä asiassa.
Shikan vilkaisi puusta loikanneen, omaa saalistaan kuristavan käärmeolennon suuntaan lähtien sitten nopeasti liikkeelle pöpelikköön ryöminyttä saalisparkaa kohden, nykäisten kangassuojusta kasvojensa edestä. Nuorukainen oli perillä vain muutamalla nopealla loikalla (heittoterä oli kadonnut taas käsistä jonnekin, jos joku tuohon suuntaan älysi juuri nyt katsoa) ja laskeutui raskaasti kasvillisuuden sekaan suoraan kojootin niskaan. Ei välttämättä ollut aivan helppoa sanoa aivan sataprosenttisella tarkkuudella mitä oikein tapahtui vaikka metsästäjän suuntaan olisi juuri tällä hetkellä katsonutkin, nuorukainen taisi olla ainakin osittain selin keitaan äärellä seisovaan naiseen sekä tuota vesikuoppaa ympäröivän kasvillisuuden keskellä, mutta lopputulos oli kuitenkin selkeä sekä nopea. Vaatteiden ja kankaiden seassa oleva olento kumartui ja hupun varjoista vilahti jotakin hyvin tummaa. Kuului terävä uikahdus ja rusahdus, ja sitten vain hetkeä myöhemmin Shikan nousi jäkkeen jaloilleen pidellen kuollutta kojoottia, jonka pää retkotti irvokkaasti niskavilloista.
Hän pyyhkäisi ohimennen kasvojaan kämmenselällään, astellen sitten poimimaan toisenkin kaatamansa kojootin maasta tuhauttaen hiukan nenäänsä ilmassa leijuvalle vahvalle verenhajulle.* "Hyvä saalis... Tästä riittää syötävää moneksi päiväksi, ja säästämme eväitä." *Nuorukainen totesi vilkaistuaan naisen nappaamaa eläintä, ja katsahti sitten arvioivasti taivaalle. Aamu ei ollut vielä vähään aikaan tulossa ja ympärillä näkyi olevan kasvillisuutta... ehkä nyt olisi tilaisuus nauttia ylellisyydestä, joihin aavikolla ei yleensä ollut mahdollisuutta: nuotiosta sekä lämpimästä ruuasta. Näine ajatuksineen kissa lähtikin toimeliaana käsiään hieroskellen tutkailemaan kasvillisuutta jotakin poltettavaa löytääkseen pinottuaan ensin saaliinsa siististi hiekalle, kunhan oli ensin varmistunut että kummatkin eläimet olivat jo varmasti kärsimyksen tuolla puolen.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 24, 2006 19:45:41 GMT 3
Nainen ei ollut kiinnittänyt huomiota ollenkaan toiseen, vaan oli keskittynyt lähinnä saaliinsa tutkimiseen tuona aikana. Otus oli näköjään kohtuullisen terve, tai ainakin näytti siltä. Tai siis, niin terve kuin kuollut eläin voi olla tietenkin, nainen ajatteli petomaisesti virnistäen. Joka tapauksessa saalis oli nyt napattu, ja voisi katsella mitä toinen oli tehnyt tai tekemässä parhaillaan.
Mitään muuta tuo ei oikein kerennyt tapauksesta huomata kuin toisen nousevan pystyyn, ja pyyhkäisevän kasvoiltaan jotakin. Tuokin tunsi ilmassa olevan veren hajun, joskaan tuo ei reagoinut siihen aivan samalla lailla kuin toinen, itse asiassa päinvastoin. Nainen piti veren hajusta, jälleen uusi todiste siitä että mokoma oli lähempänä petoa kuin inhimmillistä olentoa. Tai pikemminkin että tuo seurasi eläinmaailman sääntöjä ihmismaailman sääntöjen sijaan, jokin mikä oli täysin eri sääntökokoelma. Viidakon lait niinsanotusti.
"Niinpä. Ja tuoretta!" nainen totesi sangen ilahtuneena saaliin määrästä, voisi syödä ihan mukavasti tuonakin päivänä, ja voisi säästää ruokaa pitemmäksi aikaa. Tai tietenkin tuo voisi käärmemäisesti syödä paljon kerralla ja sulattaa sen hitaasti, mutta se ei kannattanut matkojen aikana. Ja eipä tuo pitänytkään sellaisesta aterioinnista. Jotain inhimmillisyyttä ja vastaavaa silti oli tuohon tarttunut tuon kuljeskiessa ympäri maailmaa, milloin paetessa ketäkin, tai etsien jotain. Tai joskus sen kirotun hengen pakottaman. Oli ollut viime aikoina harvinaisen paljon poissa kiusaamasta häntä, mitäs se nyt olikaan silloin sanonut, oliko se halunnut tutkia jotain löytöään. Pah. Mokomakin kirottu olento, toivottavasti saisi ansionsa mukaan jonain päivänä.
Joka tapauksessa käärmekin painui pian etsimään jotain poltettavaa, viskattuaan rusennetun kojoottiparan ruumiin muiden kuolleiden kojoottien päälle, ennen kuin lähti keräämään erilaista pientä tavaraa jota voisi polttaa.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 27, 2006 15:27:59 GMT 3
*Keskellä hiekka-aavikkoa, jossa jopa tuon pienen vesikuopan ympärillä kasvava kasvillisuus oli väriltään enemmän tai vähemmän ruskehtavaa auringon porotuksen ansiosta, ei luulisi olevan pulaa kuivasta aineksesta. Muutamia pieniä pystyynkuolleita puita todennäköisesti löytyisi, eikä kuivaa heinää tarvitsisi sen kummemmin etsiskellä, joten eiköhän ainakin pienen lyhyikäisen nuotion tarpeet olisi suhteellisen nopeasti koottavissa. Shikan palaili kojoottien luokse hiekalle sylissään heinää ja puukarahkoita, alkaen sitten asetella näitä näppärälle palamattomalle alustalle väljäksi keoksi. Kun heinät olivat paikoillaan pohjalla ja kapulat aseteltu näiden päälle kissaihminen ojensi toisen kätensä kevyesti sytykkeiden päälle keskittyen hetkiseksi. Ei tarvittu tuluksia, eikä edes sanoja, kun kuivista heinistä alkoi pian nousta pieniä savukiehkuroita ennen kuin koko komeus leimahti iloisiin liekkeihin.*
"No niin. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi hyvää, lämmintä ruokaa." *Shikan totesi tyytyväisesti lämmitellessään käsiään loimussa nyittyään kasvosuojuksen kasvoiltaan. Olisihan tässä toki vielä puuhaa, nuotion sytytys oli vasta alkua. Saaliseläimet pitäisi vielä nylkeä ja paloitella ennen auringonnousua ja tietysti valmistaa ja syödäkin se, minkä nyt syötäväksi oli aikonut. Lupoaikaa ei hirvittävästi ollut, ainakaan tuolla kissanuorukaisella. Hän vilkaisi kuitenkin vielä huppunsa alta mitä käärme puuhaili, ennen kuin riisui hankalimman päällysviittansa nuotion loimun turvin, kääri hihansa ja kävi repusta löytynyt leveäteräinen veitsi aseenaan kojootinraatojen kimppuun. Päivän yli olisi sitten taas pakko lepäillä, parempi hoitaa kaikki askareet nyt kun aurinko ei vielä ollut ilmaantunut porottamaan.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 17, 2006 18:08:46 GMT 3
Paljoa mitään tuo ei ollut tekemässä kun toinen tuon suuntaan vilkaisi, juuri oli lähinnä saanut mukavan kasan risuja kokoon, mitä tuo kannatteli ilmassa osittain hännällään ja osittain käsillään. Tykkäsi aina silloin tällöin näyttää mihin pystyi, pientä tervettä itsensä korottamista.
Tuotuaan löytämänsä risut ja muut pienet polttotarvikkeet tuohon nuotion tuntumaan, tuo istahti hetkeksi lähteen reunalle, täyttämään vesileilejä joista vesi oli loppunut, ja myöskin katsomaan näkyisikö vedessä kalaa. Ei näkynyt. Olkiaan tuo sille tosin vain kohautti, eipä niitä olisi tarvinnutkaan. Olihan noilla kahdella jo loppumatkaksi ja ylikin erilaisia evästarvikkeita. Jokin kiinnitti tosin tuon huomion vedessä... Kuin siinä olisi ollut hädin tuskin näkyvissä olevia hahmoja... Hän tajusi pian tämän olevan häntä yleensä kaltoin kohtelevan hengen kiusantekoa, asia mikä vahvistui kun hän alkoi kuulla jonkinlaista keskustelua päänsä sisältä, ja kuva vedessä kirkastui. Hän näki siinä kiroajansa fyysisessä muodossa, ja jonkun muun... Mutta hän ei oikein saanut selvää tuosta toisesta, sumea, keskittymätön kuvajainen, vaikka hengen kuvajainen oli täydellinen.
Keskustelu jota hän kuuli, siittä toinen osapuoli oli myös hieman omituisen kuuloinen, ja sanoja ja lauseita jäi kokoajan välistä. "Mik... tämä maailma, ... maaginen friikki?" epäselvä ääni kysyi. "Ah, tämä on monimutkainen magian ja ihmeiden maailma arvon vieras", Xeran vaki-ärsyttäjä henki lausahti. "Pah! Friikke... pitäisi tappaa... kaikki! Hahaha... haa!" "Ah, äläs nyt sentään, voithan sinä hieman tuoda kaaosta mutta..." "HILJAA! Älä... keskeytä, Nar... Itse asiassa... saat olla koekappale..." "Mit...?" Ja kuvajainen ja keskustelu katosivat, mutta hinnan kanssa. Yhtäkkiä massiivinen kipu iski Xeran päähän, ja koko ruumiiseen, mihin tuo reagoi sillä tavalla millä joka ikinen elävä olento suhtautui polttavaan kipuun ruumiin jokaisessa osassa. Kiljumalla niin lujaa kuin mahdollista, ja sätkien kuin mielipuoli.
"IEAAAAARGGHHH!!!" käärmenainen alkoi äkkiä kiljumaan, ja sätkimään kivusta, ilman mitään näkyvää syytä (lähteen kuvajaiset ja keskustelu olivat vain hänelle todellisia).
|
|
|
Post by spyrre on Sept 19, 2006 21:30:01 GMT 3
*Lisäpolttopuut hyväksyttiin pienellä päänyökäytyksellä vaikkei nuorukainen niitä ollut varsinaisesti pyytänytkään oli tuokin pieni apu tietysti tervetullutta. Ilmeisesti Shikan oli tottunut itsekseen matkaillessaan myös tekemään asiat itse, eikä näin ollen pyytänyt tai oikeastaan odottanutkaan muukalaisen apua "hänelle kuuluvissa" askareissaan. Vaikka ystävälliseltä tuntuikin, nuorukainen taisi tosiaan olla yllättävän tottumaton ainakin pidempiaikaiseen seuraan. Kissa vilkaisi käärmeen toimia olkapäänsä ylitse, varmisti, että nuotio paloi ongelmitta ja jatkoi sitten itsekseen häntäänsä heilutellen kojoottien ruhojen käsittelyä veitsineen, selviten tottuneena hommastaan yllättävän siististi. Pianpa saataisiin pata porisemaan, vaikkei kissa voinut estää itseään syömästä paria herkullisinta palaa välittömästi raakana siitä huolimatta että hänellä oli seuraa jossakin päin keidasta... Taipuisien kissankorvien tavoittamasta loiskeesta päätellen käärme oli tosin mennyt täyttämään leilejään eikä näin ollen tainnut kummemmin seurailla metsästäjän epäsiistejä touhuja. Hyvä niin... mutta mitähän pitäisi tehdä näille saaliista saaduille nahoille? Shikanilla ei ollut varsinaista tarvetta taljoille juuri nyt, mutta olisi sääli vain heittää ne huk....
Nuorukaisen leppoisat, mutta pienen rypyn otsalle tuoneet pohdiskelut keskeyttivät nuo aivan odottamattomat huudot lähteen rannalta. Kissaihminen säpsähti yllättyneenä kesken toimiensa, korvien painuessa äkillisesti luimuun ja hännän pörhistyessä hölmösti, ponkaisten jaloilleen melkeinpä refleksinomaisesti. Kääntyessään ympäri veitsineen valmiina kohtaamaan päälle käyvän hirviön, saikin metsästäjä silmiinsä jonkun konkreettisen uhan sijasta vain vesirajaan tuupertuneen naisen, joka huusi ja kouristeli ilman mitään näkyvää syytä.*
"Mitä helv.... Mikä hätänä?" *Hän huudahti silmäten epäluuloisena ja varuillaan ympärilleen odottaen löytävänsä vaikka jonkun ampuma-aseella aseistautuneen olennon läheisistä pusikoista, mutta kiirehti kuitenkin nopein askelin lähemmäksi kärsivää olentoa.... aivan viereen kuitenkaan uskaltautumatta, aivan silkkaa järkevyyttään. Käärme ei selvästikään ajatellut juuri nyt kovin loogisesti, ja hän oli kyllä nähnyt mihin tuo voimakas häntä oikein pystyi... Nuorukainen seisahtui reilun metrin päähän olennosta haravoiden ympäristöä kiiluvalla katseellaan tarkastellen hetken vettäkin epäilevästi. Ehkä vedessä vaani joku kivuliasta myrkkyä erittävä eläin... tosin, Shikan oli arvellut naisen olevan melko vastustuskykyinen myrkylle tuon käärmemäisen ulkonäön perusteella.
Missään ei kuitenkaan näkynyt mitään mikä olisi voinut aiheuttaa käärmeolennon tuskaisen reaktion, mikä puolestaan tai nuorukaisen ymmälle... sekä myös melkoisen huolestuneeksi. Oliko kyseessä sitten joku sairaskohtaus? Hän ei ollut parantaja, eikä uskonut että olisi osannut tehdä paljoakaan matkaseuransa eteen jos tuo vetelisi viimeisiään jonkin mystisen kohtauksen kourissa. Hitto vieköön, nainen saisi luvan olla kuolematta tuosta vain ollessaan kahden hänen kanssaan, tai....! Varovasti kissaihminen laski veistään ja uskaltautui lähemmäs, kumartuen sitten katsomaan josko näkisi paremmin mikä oli hätänä jolloin mahdollisesti osaisi tehdäkin jotakin.*
"Kuuletko minua? Mikä sinulla on? Oletko sairas? En voi tehdä mitään jos en tiedä mistä on kysymys!" *Shikan korotti ääntään käärmeen huudon ylitse, toivoen tuon olevan sen verran järjissään että ymmärtäisi. Ikävä kyllä nuorukainen oli tällä hetkellä melkoisen ymmällään tilanteesta eikä hänellä ollut aavistustakaan miten olisi voinut tehdä asiat paremmaksi toisen kannalta... edes pelästyksestä pörhistynyt häntäkään ei ollut vielä silinnyt vaan pörrötti edelleen melko huvittavasti vaikka kissa ei muuten tuonutkaan hämmennystään ilmi oikeastaan edes äänellään.*
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on Sept 19, 2006 22:31:04 GMT 3
Nainen jatkoi kiljumistaan vielä niin kauan kuin tuon äänijänteet kantoivat, joskin tuo sai hillittyä itseään jonkun verran toisen tullessa tiedustelemaan tuon vointia. Tosin myöskin kiljuminen vaati ilmaa keuhkoihin, ja se oli alkanut loppua, joten tuo alkoi lähinnä huohottamaan tuskaisesti. Toinen saattoi huomata kuinka tuon oikean käden käsisuojuksen alta näkyi vuotavan verta, eli siellä ainakin oli jotain. Tosin toisen ei kannattaisi kovin lähelle tuota mennä, tuon käärmeen pitkä ja sangen vahva häntä viuhtoi sen verran paljon edes takaisin, että sen tielle meno olisi ollut hyvinkin vaarallista.
Xera tunsi pikkuhiljaa kivun laimenevan, mutta pirullinen se oli siltikin. Eniten kipua tuo tunsi vasemmassa kädessään, mihin hänen kiusaajansa oli kauan sitten pistänyt kirouksensa. Jotain oli tapahtunut hengelle, tuo ajatteli, yrittäen virnistää, mutta sen sijaan irvisti kivusta. Tuo ei oikein uskaltanut liikkua turhaan, peläten saavansa aikaan vain enemmän kipua.
"K-k-kylm-m-mää v-v-vettä, kiitoss" tuo sai sihistyä hampaidensa välistä toiselle. Tuo arveli että lähteen viileä vesi saisi ehkäpä lähinnä polttavana tuntuvan kivun laantumaan, mikäli sitä kaataisi paikoille joissa polttelu tuntui pahimmillaan, ja tietenkin käsisuojuksen alla olevan tatuoinnin päälle.
Kuitenkaan tuo ei juuri nyt voinut tehdä mitään, edes rauhoituttuaan. Tuo oli lähinnä nyt käpertynyt mahdollisimman kerälle, yrittäen pitää itsenäs vaistomaisesti suojaisassa asennossa.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 22, 2006 21:31:28 GMT 3
*Kissan korvat olivat painuneet luimuun käärmeen kiljumisen johdosta, joka tuntui varsin ikävältä herkkiin korviin varsinkin näin lähietäisyydeltä kuunneltuna. Aluksi Shikan ei ollut alkuunkaan varma oliko toinen kuullut saati ymmärtänyt mitä hän oli sanonut ja näin ollen jopa toistikin asiansa kerran, mutta höristi sitten korviaan käärmeen hiljentyessä hetkeksi ilman loppuessa ja vastatessa henkeä haukkoen. Pyynnön kuullessaan nuorukainen hapuili välittömästi kylkensä tienoilla riippuvan leiliään, mutta päätyi sitten poimimaan naisen oman, lähteen lomaan pudonneen leilin jota tämä oli ollut täyttämässä. Hänen oma leilinsä oli melkein puolityhjä eikä vesi ollut aavikkoreissun jälkeen kovinkaan kylmää, jotan lähimpänä haluttua lämpötilaa olisi varmaankin juuri lähteestä nostettu neste.
Kissaihminen palasi nopeasti veden kanssa ja kumartui kippuraan vetäytyneen olennon viereen, pistäen äkkiä merkille verenhajun, joka sai hänet rypistämään kulmakarvojaan. Kyse ei ollut kojootin verestä, joka tällä hetkellä haisi hiukan jokapuolella. Pianpa vihreät silmät tavoittivat tumman lätäkön valuvan ja leviävän hiekalle naisen käden alle. Tuoko kivun aiheutti? Missä välissä käärme oli itsensä tuolla tavalla satuttanut? Shikan oli tällä kertaa uskaltautunut lähemmäs kuin aikaisemmin pystyäkseen ojentamaan halutun leilin pysytellen kuitenkin olennon etupuolella poissa tuon hännän tieltä. Hän oli aluksi arvellut käärmeen tahtovan juotavaa, mutta verivanan nähdessään metsästäjä päätyi sen kummempia kyselemättä kaatamaan vettä vahingoittuneen raajan päälle pestäkseen pahimmat veret pois jotta vamman vakavuus tulisi näkyville... ja kyllähän viileä yleensä jonkin verran turrutti kipuakin.*
"Mitä pahusta sinulle oikein tapahtui?" *Kissa mutisi, silmäillessään huolestuneena kättä vilkuillen kuitenkin välillä varuillaan kiemurtelevaa käärmemäistä häntää. Ei kai vain valtimo olisi poikki? Silloin tilanne voisi olla vakava... haava pitäisi tyrehdyttää ja sitoa nopeasti tai käärmeolento vuotaisi kuiviin. ...tai ainakin olettaen, että se kuolisi samoihin asioihin kuin ihmiset ja suurin osa muistakin olennoista, tietysti.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 22, 2006 22:49:41 GMT 3
"Gah!" nainen ulvahti kivusta kun toinen kaatoi vettä, joskin tilanne myöskin hieman helpotti tuolle, kivun hieman laimentuessa, ja veden vuotaessa auenneeseen haavaan. Tuo oli saanut itsensä sen verran voimiinsa, että sai revittyä kädestään suojuksen pois, paljastaen hieman puistattavahkon näyn. Naisella oli ollut ennen tatuointi kirouksensa merkkinä kädessään, mutta tällä hetkellä tatuointi oli muuttunut verta vuotavaksi haavojen verkostoksi. Ja se sattui tuolle niin maan perhanasti, puhumattakaan siitä että verenvuoto oli hyvin laajalta alueelta, joskin tuon onneksi ja myöskin toisen ehkäpä ei valtimoa ollut auennut tai mitään vastaavaa, haava ei ollut tarpeeksi syvä, siittä vain oli yksinkertaisesti kadonnut iho ja suomut, aiheuttaen aikamoisen verenvuodon.
Nainen pyörtyi tuossa välissä, veren hukasta johtuen, mutta toisaalta, haava näytti alkavan tyrehtyä pikkuhiljaa, ja todennäköisesti nopeamminkin mikäli toinen vain sitoisi sen jollain lailla. Käärmenainen ei siihen tuona hetkenä kyseisestä syystä oikein kyennyt. Hengitys tuolla oli vielä melko kiihkeää tosin, ja mikäli sydäntä kuunteli toinen, niin hyvin nopeatahtinen sekin oli.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 25, 2006 19:37:45 GMT 3
*Kaadettu vesi pesi osan käsivarresta vuotavasta verestä, mutta melko huonosti kuitenkin, kissaihmisen pian hahmottaessa vamman sijainti. Haava oli selvästikin jossakin naisen kädessä olevan suojuksen alla... ennen kuin Shikan päätyi kuitenkaan yrittämään poistaa tätä kapinetta tieltä, ehti käärmeolento itse kiskaista suojuksen itse irti juuri ennen kuin valahti uudelleen maahan ilmeisesti tajuttomana. Metsästäjä irvisti kuullessaan tuskaisen huudon, eikä tilannetta parantanut paljoakaan se seikka, mitä käsisuojuksen alta paljastui. Kyseessä oli kuvio, joka olisi voinut olla auki viilletty tatuointi... mutta miten oli mahdollista saada tuollainen vamma tuosta vain? Kissaihminen olisi ensitöikseen saattanut epäillä naisen viiltäneen merkin itse, ellei olisi ollut todistamassa kivun äkillisyyttä ja sitä seikkaa, että käsivarsisuojus oli vasta nyt revitty paikoiltaan. Ei ollut kovinkaan luultavaa että kukaan juuri kätensä auki viillellyt alkaisi kiinnitellä vaatekappaleita takaisin vamman päälle, eihän?
Mutta niin kummalliselta kuin tilanne juuri nyt vaikuttikin, ei tainnut olla kamalasti aikaa kummastella miten kaikki oli tapahtunut. Viillot vuosivat edelleen verta, ja käärme oli tuupertunut lähteen reunalle.* "Hei? Oletko elossa vielä?" *Shikan ei jäänyt pähkäilemään asioita kuin muutaman hämmentyneen silmänräpäyksen ajaksi. Hän kumartui varovasti hiukan lähemmäksi kokeillen ensin kädellään hengitystä olennon suun ja nenän edestä, koskettaen sitten varuillaan tuon leukoja vilkaisten kaulaa valtimoa haeskellen. No, käärme ilmeisesti oli kuitenkin elossa, vain tajuton kivusta sekä verenhukasta. Tämän kaikkein vitaaleimman asian selvittyä nuorukainen siirsi huomionsa vahingoittuneeseen käteen, pyrittyään kääntämään toista hiukan sen verran, että tämän olisi helpompi hengittää. Pikaisen puhdistuksen ja tarkastelun jälkeen kissalle selvisi etteivät viillot onneksi olleet niin vakavia kuin olivat vaikuttaneet, eikä mitään suuria verisuonia ollut puhkaistu. Verenvuodolle täytyisi silti tehdä jotakin, mutta käärme todennäköisesti selviäisi... tosin, saattaisi olla heikkona jonkin aikaa, mikä hiukan huolestutti metsästäjää tämänhetkistä aavikkoympäristöä ajatellen. Matkaa tuskin pystyttäisiin jatkamaan aivan heti, ainakaan niin joutuisaan tahtiin kuin Shikan oli toivonut. Onneksi tämä kohtaus oli kuitenkin sattunut keitaalla, eikä keskellä autiota hietikkoa...
Näitä ajatuksiaan toimiessaan mielessään käyden nuorukainen puhdisti haavan hiekasta vedellä, kiirehtien sitten takaisin nuotion ja varusteidensa luokse poimittuaan ensin maahan laskemansa nylkypuukon mukaansa. Hän vilkaisi ohimennen kojootinnahkoja, mutta jätti käsittelemättömät, tuoreet nahat sitten huomiotta ja päätyi sen sijaan penkomaan repustaan ensimmäisen vara-paitansa minkä käsiinsä sai. Täytyisi sitten jossakin vaiheessa hommata uusi tämän tilalle, kissaihminen pohti itsekseen repiessään ja leikatessaan kankaan nopeasti hiukan epäsiisteiksi suikaleiksi. Nämä mukanaan hän palasi takaisin lähteelle, käyttäen osan haavan puhdistamiseen ja loput veren tyrehdyttämiseen ja sitomiseen. Tällaisia pieniä askareita hän oli suorittanut joskus aikaisemminkin, eikä asian luulisi kovin mutkikkaaksi heittäytyvän, ellei potilas itse päättäisi alkaa laittaa hanttiin. Saatuaan sidoksen valmiiksi kissaihminen vetäytyi huokaisten ja otsaansa kämmenselällään pyyhkäisten hiukan kauemmas aikaansaannostaan katsellen, kääntyen sitten vilkaisemaan käärmeen kasvoja nähdäkseen hengittikö tuo normaalisti tai oliko pian tulossa tajuihinsa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 26, 2006 18:41:02 GMT 3
Mitään vastaanhangoittelua ei tajuttomalta käärmeeltä tapahtunut. Nainen alkoi pikku hiljaa hengittääkin taas rauhallisesti, ja sydänkin rauhoittui järkytyksestä. Suurin osa kivusta oli ollut äkillistä, itse haavan aiheuttama kipu ei ollut kovin suurta, ainakaan enään kun se oli sidottu. Verentulokin lakkasi pian. Nainen oli yleensä sangen nopea parantumaan, eikä tämäkään ollut mikään poikkeus. Tosin, jos nainen olisi ollut hereillä, hän olisi todennäköisesti ollut enemmän tai vähemmän kauhuissaan. Hän tiesi mitä tatuointi merkitsi, muttei sitä mitä sen tuhoutuminen.
Jotain outoa tosin tuntui olevan ilmassa muutenkin. Ilma alkoi tuntua painostavalta, sähköiseltä. Kärähtäneen aaltopellin haju koristi ilmaa. Vaikka aurinko jo alkoi näkyä horisontissa, niin se ei paljoa auttanut myöskin tummaan ilmapiiriin. Jotain oli tapahtumassa. Jonkinlainen kehä ilmestyi maahan, pienten moniväristen salamoiden iskiessä tuosta joka suuntaan. Magiaa. Kehän sijainti oli joidenkin metrien päässä kaksikosta, mutta oli selvää että tunne tuli tuosta. Kehä ei ollut kuitenkaan vakaa, sen reunat meinasivat hajoilla koko ajan, kuin sen luoja tekisi sitä henkensä hädässä.
Ja kuten kävi ilmi, niin se tekikin. Kehän kokonaan siniharmaaksi muuttuneesta sisäpuolesta alkoi nopeasti nousta yksittäinen hahmo, joka nopeasti paljastui ihmiseksi, tai ainakin ihmisen näköiseksi, kalpean ja laihan miehen tarkalleen. Olento oli joka tapauksessa vakavasti haavoitettu, useita vakavia, ja vähemmän vakavia haavoja. Oli ihme että tuo oli edes elossa vammoista päätellen. Joku oli repinyt tuolta jonkinlaisen bardin paidan kokonaan pois, kirjoittaakseen viestin rintakehään. Joku oli kirjoittanut periaatteessa kauniisti, mutta todellisuudessa aika kaameasti puukolla kyseisen viestin, jonka sanoma oli yksinkertainen, ja lupaili synkkiä aikoja, sitä ei mikään selväjärkinen välttämättä ollut kirjoittanut.
'Kaikki kansat kuulkaa! Friikit tänne katsokaa! Kuulka tätä ilosanomaa! Kuolemaa ja tuskaa! Hulluutta ja sen kauneutta!'
Vaikka maagisesti saapunut henkilö oli ollut rauhallisesti siirtymän aikana, hirveistä vammoista joihin kuului muun muassa vatsa joka oli ensin viilletty auki, ja sitten tukittu kivellä. Kädet olivat olleet jollakin lävistettyinä myöskin, lukuisia yksittäisiä viiltoja puukosta siellä täällä, sekä jonkinlaisia epärasaisia repeämiä. Kuka tahansa tuon oli tehnytkin oli julma paskiainen.
Kauaa ei tuo olento tuolla pysynyt, sanoi vain:"Minun mokani", ja katosi, ilman suurempia temppuja, jättäen tosin ilmaan tunteen että jotain outoa, ja vakavaa oli tapahtunut.
((Lupasin WTF-fiiliksen, ja sen uskoakseni saitkin. Tosin hieman kankeana. Syytän koeviikkoa joka imi mehut))
|
|
|
Post by spyrre on Oct 1, 2006 21:56:47 GMT 3
(("Wtf" vähintäänkin. ^^; ))
*Pahin näytti onneksi olevan ohitse ja haava oli saatu siduttua. Shikan silmäili käärmettä tutkivasti tuon onneksi vaikuttaessa nyt huomattavasti rauhallisemmalta, olennon ilmeisesti ollessa nyt vain tajuton sietämättömän kivun kynsissä kärvistelemisen sijasta. Kissaihminen huokaisi helpotuksesta liikehtien sitten lähteen reunalle pesemään vereen tahriutuneita käsiään sekä mahdollisesti siistimään sählingissä likaantuneita vaatteitaankin minkä verran nyt tähän hätään pystyi. Vaikka äskeinen tapaus oli varmasti pelästyttänyt itse kunkin, käärme ei tainnut enää olla vaarassa ja nuorukaisellakin oli aikaa kummastella mikä äkillisen "kohtauksen" oli aiheuttanut. Ehkä olisi parasta tiedustella asianomaiselta itseltään tuon herätessä, ellei tämä olisi liian heikossa kunnossa. Hmm. No, keitaalla riitti vettä ja ruokaakin oli aiemman saalistuksen ansiosta riittävästi vaikka parinkin päivän oleskeluun paikallaan jos toinen olisi liian heikko jatkamaan matkaa heti seuraavana iltana.
Oli miten oli, aamu olisi jälleen pian saapumassa korventavine kuumuuksineen, Shikan muistutti itseään noustessaan veden äärestä. Vihreät silmät vilkaisivat vielä kerran ensin naista ja sitten taivasta ajankohtaa arvioidakseen hänen lähtiessä sitten käsiään paitansa liepeeseen epähienosti kuivaten astelemaan hiljakseen matalammaksi muuttunutta nuotiota kohden. Askareita olisi vielä jäljellä ennen auringon nousua... Taljat piti puhdistaa ja lihat kypsentää tai asettaa kuivumaan, sekä rakentaa suoja ja... Metsästäjän suunnitelmat keskeytyivät kuitenkin äkisti tuon kummallisen magiaringin ilmaantuessa hietikolla vähän matkan päähän. Kissaihminen oli seisahtunut epäluuloisena magian läsnäolosta kielivän vahvan tunteen ilmaantuessa huomaten jonkin olevan vialla, mutta edes se että tämä havaitsi magiavirtauksien kasautumisen yhteen paikkaan hiukan etukäteenkin ei voinut valmistella siihen näkyyn mikä pian paikalle ilmaantuisi.
Shikan perääntyi yllättyneenä kauemmaksi rätisevästä kehästä tavoitellen veistään kädellään, mutta ennen kuin ehti tekemään asian suhteen mitään sen kummempaa ilmaantui tuo julmasti raadeltu hahmo saaden pienen keitaan ympäristön löyhkäämään vereltä vieläkin enemmän. Nuorukainen älähti ja kompuroi kauemmas, jääden sitten tuijottamaan tyrmistyneenä ilmestynyttä miestä suu auki loksahtaneena onnistuen näyttämään hetkellisesti melkoisen typerältä. Mitä pahusta tuolle miehelle oli tapahtunut, ja miten se oli vielä elossa tuollaisista vammoista huolimatta?! Ennen kuin Shikan ehti kuitenkaan päästä sen verran takaisin kärryille että olisi pystynyt päättämään pitäisikö hänen kenties yrittää auttaa tätäkin muukalaista vai pitää häntä vaarallisena, olento kuitenkin katosi epämääräisen lausahduksensa saattelemana. Eeh, oli tuokin? Kissaihminen jäi pöllämistyneen näköisenä seisomaan paikalleen häntä pörrössä ja veistään kädessään puristaen vielä hetkeksi sen jälkeenkin kun inha näky oli jo kadonnut, ennen kun sai itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyi. Hän suoristautui hitaasti silmiään räpytellen, kääntyen sitten vilkaisemaan olkapäänsä ylitse käärmeolennon suuntaan kuin varmistaakseen että tuo oli vielä paikalla ja elossa. Mitähän hittoa tuo äskeinenkin oli ollut? Oliko asialla kenties jotakin yhteyttä naisen äskeiseen kohtaukseen? Hmm.... tuskin, mutta ei hän kyllä parempaakaan tähän hätään keksinyt.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 2, 2006 18:44:34 GMT 3
((Hyvä notta toimi WTF? Lisää tulee pienemmissä määrin tässä, joskin kärmeksen pään sisällä enimmäkseen...))
Unia. Niitä tuo nainen näki sinä aikana kun oli tajuton, ja aikamoisella vauhdilla. Tuosta aika tuntui tunneilta, vaikka tosi asiassa tapahtumissa oli mennyt vain vain joitakin minuutteja tajuttomuuden alkamisesta. Tosin ne unet olivat hyvin epämääräisiä, ja sekavia. Mielipuolisia, ilman minkäänlaista järjen hiventä. Viimeinen uni ennen heräämistä oli tosin erilainen. Se oli jotain muuta, jotain joka ehkäpä tuon suuntaan hieman valaisi syitä, ja seurauksia tuon kipuun. Ehkäpä hänen kiusaajansa halusi näyttää tämän hänelle, mutta miksi?
Joka tapauksessa, tuo uni ei pitänyt häntä sisällään, hän vain ikäänkuin katsoi tapahtumia ulkopuolisena henkilönä. Mielenkiintoista.
Hänen kiroajansa ja kiusaajansa makasi maassa, olkapäässä verinen haava, ja muutama mustelma ruumiissaan. Mokomaa oli ilmiselvästi potkittu tuon ollessa maassa. Jostakin syystä taivas näytti tuolla paikalla mustalta, ja maakin omituisen harmaalta. Paikalla oli myös toinen hahmo, sama epäselvä hahmo kuin näyssä ennen kipua. Se tosin oli tapahtunut ennen tapahtumia, tämä tapahtui jälkeen. Tai niin ainakin Xera päätteli.
"Katsos, noin käy idiooteille ja friikeille, eikös?" outo hahmo sanoi, ei enään täysin epäselvästi, vaan lause rakentui suhteellisen selvästi. Ilmeisestikin kiusaajahengellä oli ollut enemmän aikaa valmistella esitystä, ja oli saanut paremmin tehtyä hahmon. Mutta minkä takia uskomattomat voimat omaava yliluonnollinen henki ei saanut sekunnissa mokomaa ongelmaa korjattua? "Kirottu..." Xeran kiusaaja yritti sanoa, mutta sai vain potkun naamaansa hahmolta. "Hiljaa! Kun ... puhuu, niin friikit pysyvät hiljaa!" taas katosi sana, hahmon nimi tarkalleenottaen. Kuka se oli. "Mutta missäs olinkaan... niin, nyt muistankin. Mitä sin.. tiedät tästä maailmasta?" Loppu näky oli lähinnä saman toistoa, epäselvä hahmo aina silloin tällöin potkaisi toista, tämän kertoessa kaiken mitä tuo potkija halusi tietää. Näyn loppu tosin ei ollut aivan yhden tekevä, ensin epäselvä hahmo kidutti, ja muutenkin teki aika pahaa jälkeä Xeran kiusaajaan, mukaan lukien kirjoitti puukon avulla viestin tuon rintaan, ennen kuin potkaisi tuon kalliolta alas, tosin maaginen välähdys kertoi että kyseinen otus oli teleportannut pois. Mutta miten vasta tuolloin? Juuri kun hän oli luulevinaan unen loppuvan, vielä viimeinen hieman surullisella äänensävyllä lausuttu lausahdus pääsi hahmolta. "Tämäkin maailma on surkeuden täyttämä, oikea kaaoksen tyyssija. Heidät täytyy tappaa", ja hetken jälkeen tuo purskahti hysteeriseen nauruun.
********
Muutama minuutti omituisen ilmestyksen jälkeen, Xera heräsi henkeään haukkoen. Kipu oli poissa. Arvatenkin tatuointi oli muuttunut taas tatuoinniksi, vaikkei sitä näkynytkään. Muistot näystä tosin olivat jo hajanaiset, kuten myöskin tapahtumista muutenkin. "M-mi-t-tä tapahtui?" tuo kysyi, hieman täristen, vaikkakin kipu oli jo mennyt. Verenmenetys vain sai tuon tuntemaan itsensä heikoksi. Vaikka tuo tiesikin vastauksen, tuo halusi saada jonkinlaista puhetta, todistuksen siittä että oli hereillä, ja hengissä.
|
|